FI61379B - Kompatibelt stereoskopiskt faergtelevisionssystem - Google Patents

Description

R5F*1 ΓβΊ KUULUTUSJUI.KAISU Λ „ IOä lBJ (11) utlAgcningsskrift 6 i 3 7 9 • «5^5 ^45) Patentti myönnetty 12 07 1932 ,£rV^jr Patent meddelat ’ (51) Kv.ik.3/im.a.3 H 04 N 9/60 SUOMI—FINLAND (21) htMttlhiktffiM — PatantaiwBkninf 279^/73 (22) H*k»ml«ptlv« —AneMtnlnpdij 07.09.73 * ' (23) Alkupllvt—Glklfγγ (41) Tullut |ulkt$«lul— Bllvtt offattllg ne jc

Patentti- ja rekisterihallitus .... ...... .. . .......

- . _ , (44) Nihtivik»lp*non ) kiHiL)ull(alwin pvm. — „

Patent· och registerstyrelsen AmMun utiagd och utl.tkrift«n pubticend 31.03.82 (32)(33)(31) Pyydetty atuolkmi*—Begird prloritet (71)(72) Vladimir Efimovich Tesler, prospekt Mira 91» kv. 120, Moskva, USSR(SU) (7*0 Oy Kolster Ab (5M Mukautuva stereoskooppinen väritelevisiojärjestelmä - Kompatibelt stereoskopiskt färgtelevisionssystem

Keksinnön kohteena ovat mukautuvat stereoskooppiset väritelevisiojärjestelmät, ja keksintöä voidaan soveltaa maassa ja avaruudessa olevien kommunikaatiokanavien kautta tapahtuvaan televisiointiin erikoistelevisiojärjestelmiin. Päätarkoituksen eli stereoskooppisen välityksen lisäksi ehdotettu järjestelmä soveltuu lisäinformaation välittämiseksi esim. kuvapuhelimessa kuvasähkötyksessä, jne., ei-stereoskooppisten televisiosignaalien ohella.

Ennestään tunnetut menetelmät lisäinformaation välittämiseksi televisiosignaaleissa perustuvat siihen, että luminanssikomponentin taajuusspektriin lisätään apukantoaaltojännite, joka moduloidaan joko yhdellä videosignaalilla (SECAM) tai kahdella toisistaan riippumattomalla videosignaalilla (NTSC, PAL, NI1R, LEIS - Leningrad Communications Electrical Engineering Institute). Stereoskooppisen värikuvan toistamiseksi vastaanottopuolella tarvitaan neljästä kuuteen toisistaan riippumattomia videosignaaleja (tai näiden lineaarisia yhdistelmiä) , mikä ylittää nykyään tunnetun menetelmän avulla samanaikaisesti välitettävien signaalien (enintään kolmen signaalin) lukumäärän, kun taas LEIS-tyyppisessä stereoskooppisessa väritelevisiojärjestelmässä neljäs videosignaali (etereoparin toisen kuvan luminanssikomponentti) välitetään lyhentä- 2 61379 mällä krominanseisignaalien välittämiseen varattua aikaa. Yhden juovanpyyh-käieyn aikana apukantoaalto kvadratuurimoduloIdaan toisella krominanssisignaalilla (esim. "R-YM-signaalilla) ja lisävideosignaalilla, ja seuraavan juovanpyyhkäisyn aikana tämä apukantoaalto moduloidaan toisella krominanssi-signaalilla (esim. "B-Y"-signaalilla) ja lisäsignaalilla. Periaatteessa voivat viereisten juovien lisäsignaalit olla samanlaiset tai erilaieet, joten toisin sanoen apukantoaallon välittämien toisistaan riippumattomien signaalien lukumäärä voi olla neljä. Tapa välittää lisäinformaatiota siten, että osittain lyhennetään LEIS-järjestelmän krominanssisignaalien välitysaikaa, voidaan muuntaa kuten NTSC-järjestelmässä lähettämällä apukantoaalto, joka on kvadratuurimoduloitu krominanssisignaalilla yhden juovan aikana, ja lähettämällä viereisessä juovassa apukantoaalto, joka on kvadratuurimoduloitu viereisen juovan lisäsignaaleilla. Samaan tarkoitukseen voidaan myös käyttää kahta juovaparia, kuten PAL-järjestelmässä. Lisäinformaation välittäminen siten, että osittain lyhennetään krominanssisignaalien välitysaikaa, aiheuttaa kuitenkin eräitä haittoja.

LEIS-tyyppinen järjestelmä on näet erittäin herkkä kommunikaatiokanavassa etenevän moduloidun apukantoaallon signaalien vaihevääristymille, minkä lisäksi pyetyvärierottelu on pieni ja stereoskooppisten värikuvien vastaanottoa varten tarkoitetun televisiovastaanottimen krominanesiBignaalin dekooderi on sangen monimutkainen, koska kuvaputkeen on samanaikaisesti syötettävä molemmat krominanseisignaalit, jotka välitetään vuorottelevasti joka toisessa juovassa. Vaikka pystyvärierottelun pieneneminen ja tavanomaisen värite-levisiovastaanottimen monimutkistuminen tulevat näennäisesti olemaan samaa suuruusluokkaa kuin tavallisessa ei-stereoskooppisessa PAL-järjestelmässä, niin ei kuitenkaan saavuteta PAL-slgnaalien etuja, toisin sanoen moduloidun kantoaallon signaalien pienempää herkkyyttä transmissiokanavassa tapahtuvaan vääristymiseen nähden.Siinä tapauksessa, että yhdistetään toisaalta tapa välittää lisäinformaatiota krominanssisignaalien transmission osittaisen supistumisen kustannuksella ja toisaalta PAL-järjestelmän mukainen tapa suorittaa vaiheenkääntö juovasta juovaan, saadaan siis tulokseksi tavallisen väri-televisiovastaanottimen monimutkaistuminen ja pystyvärierottelun vieläkin suurempi huononeminen.

Tapa välittää lisäinformaatiota väri-informaation osittaisen supistamisen kustannuksella (krominanssisignaalien välitysaikaa lyhentämällä) johtaa muihinkin haittoihin, joieta esimerkkeinä mainittakoon värikanavan suurempi kohinaherkkyys ja huonommin mukautuvat kuvat mustavalkoteleviBiovastaanotti-mien kuvapinnassa.

Siinä tapauksessa, että välitetään värierosignaaleja vuorottelevasti joka toisessa juovassa ja amplitudimoduloidaan (ja balansoidaan) apukantoaalto, voidaan osoittaa, että moduloidun apukantoaallon huipustahuippuun-amplitudi esim. signaaleille "R-Y" ja "B-Y" ei tule sanottavasti muuttumaan, 3 61379 verrattuna NTSC-, PAL-, NIIT-järjestelmien väriapukantoaallon kvadratuuri-komponenttien huipuatahuippuun-amplitudeihin (supistumiekertoimet on käytännössä pysytettävä jopa toisen desimaalin tarkkuudella määrätyssä maksimissa, joka ylittää yhdistetyn värisignaalin huipustahuippuun-amplitudin määrätyllä arvolla 1,33 "Y")« Täten tulee jokaisen juovan aikana toistetuksi väriero-signaalien samat huipustahuippuun-amplitudit ja kahden juovan kohina,

Stereoparin vasemmanpuoleisen tai oikeanpuoleisen komponentin mukaisen kuvan lisäinformaatiosignaalit eivät häviä sinä aikana, jolloin "valkoinen" välitetään primäärisessä luminanssisignaalissa, siis vastakohtana värierosig-naaleille. Täten tulee väriapukantoaalto siinä juovassa, jossa modulointi suoritetaan toisella krominanssisignaalilla ja lisäsignaalilla, samoin kuin siinä juovassa, jossa apukantoaalto moduloidaan ainoastaan lisäsignaalilla (stereosignaalilla) olemaan läsnä myös primäärisen luminanssisignaalin valkoisen tasossa. Väritelevision alalla on käytännön kokemus näyttänyt että yhdistetyn signaalin huipustahuippuun-amplitudin ylitys valkoisen tasolla on sallittavissa 10 prosentin rajoissa (valkoista tasoa välittävien televisio-lähettimien modulaatiosyvyys on valittu siten, että se on rajoissa 87,3 ^)· Yhdistetyn signaalin moduloidun stereokomponentin huipuetahuippuun-amplitudi ei saisi ylittää arvoa, joka on noin 20 i» luminanssisignaalin huipustahuippuun-amplitudista (-14 dB). Kun otetaan huomioon, että kvadratuurimoduloidun väriapukantoaallon huipustahuippuun-amplitudi esim. NTSC-järjesteloän juovassa nousee jopa 120 voitaisiin olettaa, että esiintyy juovien välistä huomattavaa kirkkauseroa.

Kun otetaan huomioon edellä esitetyt näkökohdat, jotka koskevat kohina-herkkyyden suurenemista ja mukautuvien mustavalkokuvien laadun huononemista, ei myöskään näytä lupaavalta sellainen yhdistelmä, jossa välitetään lisäsignaaleja sensijaan, että NIIB-järjestelmästä tunnetulla tavalla välitetään värierosignaalien eräs osa suhteellista kvadratuurimodulaatiota soveltaen. Amplitudimoduloimalla Kllll-järjestelmässä apukantoaalto toisessa viereisistä juovista (esim. juovassa, jossa esiintyy "vertailuvaihe") lisäsignaalilla (stereosignaalilla) ja pysyttämällä väriapukantoaallon amplitudi- ja vaihe-modulaatio viereisessä juovassa, voidaan saada väristereojärjestelmän signaa li. Tässä tapauksessa ei enää tarvita mitään lisäelementtejä tavanomaisen väritelevisiovaitaanottimen (ei-stereovastaanottimen) krominanssiyksikössä, koska NIIR-järjestelmän suoraviivaisessa versiossa esiintyvät apukantoaallon amplitudierot eivät aiheuta viirin vääristymistä. Tässä tapauksessa kuitenkin sekä mukautuvuus huononee että osittain myös väriapukantoaallon kohinaherk-kyys lisääntyy (apukantoaallon huipuetahuippuun-amplitudin maksimi vertailu-juovassa on noin 20 $). Samoin lisääntyy myös signaalien herkkyys transmis-siokanavaesa esiintyville vaihe-erovääristyrnisille. Tämä johtuu siitä, että viereisissä juovissa esiintyvän yhdistetyn signaalin huipustahuippuun-amp-litudieron takia voivat transmissiokanavan reaktiivisen epälineaarisuuden 61379 aiheuttamat apukantoaallon vaihesiirrot olla eri suuret.

Keksinnön päätarkoituksena on aikaansaada sellainen mukautuva stereoskooppinen väritelevisiojärjestelmä, joka varmistaa lisäinformaation (esim. ste-reoparin toisen komponentin kuvasignaalien) välityksen yhdistetyn värikuva-signaalin taajuuskaistan puitteissa ja tällä alueella suurimmaksi osaksi pysyttää stereoparin ensimmäisen kuvan luminanssi- ja krominanssisignaalien kohina epäherkkyyden, suojaa väriapukantoaaltosignaaleja vaihe-erotyyppisiltä vääristymisiltä eikä sanottavasti huononna mukautuvien mustavalko- ja värikuvien laatua, eikä myöskään monimutkaista sitä tavanomaisen väritelevisiovastaanotti-men krominanssiyksikköä, jota käytetään stereoskooppisia väriohjelmia mukautu-vasti vastaanotettaessa. Tässä krominanssiyksikössä ei näin ollen tarvita mitään lisäpiirejä ja -elementtejä lisäinformaation aiheuttamien keskinäishäi-riöiden tukahduttamiseksi.

Tämä toteutetaan mukautuvassa stereoskoppisessa väritelevisiojärjestelmässä siten, että vaihetta siirtäen kvadratuurimoduloidaan väriapukantoaalto stereoparin ensimmäisen kuvan krominanssisignaaleilla ja välitetään stereoparin toisen kuvan signaalit apukantoaallolla, joka sijaitsee luminanssisignaalin taajuusspektrin keskellä, jolloin keksinnön mukaan stereoparin toisen kuvan luminanssisignaalia käytetään apukantoaallon lisämoduloimiseen siten, että apukantoaallon amplitudi yhdessä juovassa on yhtä kuin moduloivan signaalin amplitudin ja kvadratuurimoduloidun apukantoaallon an$>litudin neliöjuuren summa, ja viereisessä juovassa on yhtä kuin näiden amplitudien ero, jolloin tämä lisämodulaatio ei vaikuta apukantoaallon vaiheisiin viereisissä juovissa, ja vastaanotettaessa stereoparin ensimmäinen kuvan krominanssisignaalit erotetaan kertomalla apukantoaallon viivästetyt ja viivästämättömät jännitteet suoraan toista signaalia varten ja niiden välisellä 90°:n lisävaiheensiirrolla toista signaalia varten, kun taas toisen kuvan krominanssisignaalit erotetaan ilmaisemalla viivästetyt ja viivästämättömät jännitteet, ja muodostamalla niiden verhokäyrien välinen erotus.

Täten aikaansaadaan mukautuvuus ei-stereoskooppisiin mustavalko- tai väritelevisiojärjestelmiin samoin kuin stereoskooppisiin mustavalkojärjestelmiin nähden, ja saadaan mahdollisuus välittää lisäinformaatiota ja silti pysyttää yhdistetyn signaalin taajuuskaista entisellään. Stereoparin ensimmäisen kuvani luminanssi- ja krominanssisignaalit pysyttävät myös kohina-epäherkkyytensä, ja väriapukantoaaltosignaalit saadaan suojatuiksi differentiaalisilta vaihevääristymisiltä. Toisen kuvan lisäsignaalien aiheuttama keskinäishäiriö stereoparin ensimmäisen kuvan krominanssikanavassa pysyy myös pienenä, minkä lisäksi stereo-ohjelmille saadaan luoduksi korkealaatuinen mukautuva värivastaanotto väritele-visiovastaanottimessa, ilman tämän dekooderiyksikön monimutkistamista millään lisäelementeillä stereosignaalien välisten interferenssihäiriöiden tukahduttamiseksi .

5 61379

Toisen kuvan luminanssikomponentin kohinavastuksen suurentamiseksi ja ensimmäisen kuvan krominanssisignaalien suojaamiseksi samalla lisäsignaalikana-van aiheuttamilta keskinäishäiridiltä on eduksi, että ehdotetussa järjestelmässä stereoparin toisen kuvan luminanssisignaali ennen apukantoaallon moduloimista muunnetaan kaksinapaiseksi jännitteeksi lisäämällä juovasammutuspulssien aikavälinä konqolementtipulsseja, joiden amplitudi on yhtä kuin puolet luminanssi-signaalin huipustahuippuun-amplitudista ja lukitsemalla videosignaalin taso näiden pulssien huippuihin.

Stereoparin toisen kuvan väri-informaation välitysmahdollisuuden luomiseksi on myös edullista liittää lisäapukantoaalto, joka on kvadratuurimoduloitu kahdella värierosignaalilla (samoin kuin NTSC-järjestelmässä), tämän kuvan lu-minanssisignaalin taajuusspektriin, jolloin ’vastaanoton aikana moduloidun lisä-apukantoaallon jännite on erotettu perus-apukantoaallon verhokäyrien erotus-signaalista kaistanpäästösuodattimella ja ilmaistaan kahdella synkroni-ilmai-simellä.

Lisäapukantoaaltosignaalien suojaamiseksi differentiaalisilta vaihevääris-tymiltä ja niiltä vaaristymiltä, jotka ehdotetussa järjestelmässä aiheutuvat modulaatiotaajuuksien toisen sivukaistan parasiittisesta tukahduttamisesta, on eduksi, että lisäapukantoaallon kvadratuurimodulointi suoritetaan kääntämällä toisen värierosignaalin napaisuus juovasta juovaan (kuten PAL-järjestelmässä), jolloin vastaanoton aikana stereoparin toisen kuvan värierosignaalit vastaavasti kehitetään uudelleen.

Stereoparin toisen kuvan krominanssisignaalien uudelleenkehittämisproses-sin yksinkertaistamiseksi voidaan lisäapukantoaallon taajuus valita siten, että se on puolet perusapuakantoaallon taajuudesta, jolloin vastaanoton aikana muo-' dostetaan vertailusignaali moduloidun lisäapukantoaallon synkronista ilmaisua varten jakamalla juovista saatu moduloitu perusapukantoaaltosignaali vertailu-vaiheella.

Vastaanottimen yksinkertaistamiseksi siten, että eliminoidaan ne piirit ja laitteet, jotka tarvittaisiin apukantoaallon vertailujännitteen kehittämiseen stereoparin toisen kuvan synkroniseksi ilmaisemiseksi krominanssiyksiköstä, ja jotta saataisiin estetyksi vaihe-erovääristymien vaikutus stereoparin toisen kuvan väritoiston laatuun, suoritetaan ylimääräisen värikantoaallon modulointi soveltamalla NIIR-järjestelmän mukaista menetelmää.

Keksintö selitetään seuraavassa lähemmin oheisten piirustusten perusteella, jotka kuvaavat keksinnön erästä suoritusmuotoa. Samalla esitetään keksinnön muita kohteita ja etuja.

Kuvio 1 esittää lohkokaaviona laitetta, jota käytetään mukautuvan stereoskooppisen väritelevisiojärjestelmän signaalien muokkaamiseksi.

Kuvio 2a ja 2b esittävät aikadiagrammeina yksinapaisen jännitteen kehittämistä yksinapaisesta videosignaalista, toisin sanoen stereoparin toisen 6 61379 kuvan luminanssia (käyrät "a" ja "b").

Kuviot 3a - 3d esittävät värlapukantoaallon verhokäyrän diagrammeja» Käyrät "an ja "b" esittävät tapauksia, joissa kvadratuurimoduloidun apukan-toaallon verhokäyrän amplitudi on suurempi tai yhtä kuin 10 $ maksimiarvosta (kaksi juovaa), ja käyrät "c" ja "d" esittävät tapauksia, joissa kvadratuurimoduloidun apukantoaallon verhokäyrän amplitudi on pienempi kuin 10 maksimiarvosta.

Kuviot 4a - 4e esittävät oskillogrammeja, joista käyrä "a" on kvadratuurimoduloidun jännitteen verhokäyrä amplitudi-esivääristyksen ja ilmaisun jälkeen, käyrä Mb" esittää korotejännitettä, käyrä "c" esittää lisäsignaalia, käyrät "d" ja "e" esittävät viereisten juovien värlapukantoaallon verhokäyriä.

Kuvio 3 esittää yksinkertaistettuna lohkokaaviona luminanssikomponentln muokkaamista lisäsignaalista.

Kuvio 6 esittää yksinkertaistettuna lohkokaaviona lisäsignaalin muokkaamista, kun lisätään NTSC-menetelmän mukaan moduloitu toinen apukantoaalto.

Kuvio 7 esittää yksinkertaistettuna lohkokaaviona erästä esimerkkiä lisäsignaalin muekkaamiseksi siten, että toinen apukantoaalto moduloidaan PAL-menetelmän avulla.

Kuvio 8 esittää yksinkertaistettuna lohkokaaviona lisäsignaalin muokkaamista siten, että toinen apukantoaalto moduloidaan NIIR-menetelmän avulla.

Kuvio 9 esittää esimerkkinä yhdistetyn stereoskooppisen värlsignaalin taajuuskaistoja.

Kuvio 10 esittää yksinkertaistettuna lohkokaaviona dekooderia, jossa stereoparin molempien kuvien luminanssikomponentlt erotetaan yhdistetystä signaalista yksivärisessä stereoskooppisessa televisiovastaanottimessa.

Kuvio 11 esittää yksinkertaistettuna lohkokaaviona stereoskooppisen väritelevisiovastaanottimen erästä dekooderirakennetta, kun tässä vastaanottl-messa esitetään stereoparin yksi värikuva ja yksi yksivärinen kuva.

Kuvio 12 esittää lohkokaaviona erästä tapaa dekoodata stereoparin toisen kuvan signaaleja siinä tapauksessa, että lisäapukantoaalto moduloidaan NTSC-menetelmän avulla.

Kuvio 13 esittää yksinkertaistettuna lohkokaaviona erästä tapaa dekoodata stereoparin toisen kuvan signaaleja siinä tapauksessa, että lieäapukantoaalto moduloidaan PAL-menetelmän avulla.

Kuvio 14 esittää yksinkertaistettuna lohkokaaviona erästä tapaa dekoodata etereparin toisen kuvan signaaleja siinä tapauksessa, että toinen apu-kantoaalto moduloidaan NIlR-järjestelmän mukaisella tavalla.

Seuraavassa esitetään keksinnön pääperiaatteet.

Järjestelmässä, jossa sovelletaan apukantoaallon suhteellista (vaihe-ero^ kvadratuuriaodulaatiota ja krominansBisignaalien amplitudin esikorjausta, erotetaan värierovideosignaalit (MR-YM) ja ("B-Y") tai "YM ja"Q" vastaanotto- 7 61379 puolella kertomalla viereisten juovien apukantoaaltosignaalit 2\/~Asin(u)ot +1*) x 2 V*Asin (DQt - Acos f - Acos(2u>ot + f) 2 \/~i.sin(a)ot + f) x 2 /Äcos oaQt - Asinf + Asin(2u>ot + jossa A - V E*2y + EJ2y|* f - arc tan ^Y , u>0 - 2Tff0.

EB-Y

ER-Y' ^B-Y ” ovat värierosignaalit, f - ovat apukantoaallontaajuudet, joten

Acos f - ®B_y* Asin "f Ε£_γ

Moduloidun apukantoaallon signaalien amplitudin vaihdellessa samalla tavalla tai eri tavalla viereisissä juovissa (AU) ja saman vaihe-eron vallitessa apukantoaaltojen välillä, esim.

+ AU)sin(u> t + f) ja ( yA - AUjsinu^t saadaan kertomalla apukantoaallot vastaanottimissa videotaajuiset komponentit (A - AU2)cos f - (1 - γ” )Acos f - (1 ja 2 2 (A - AU2)sinf - (1 —jp- )Asinf« (l — joten signaalien E£_y ja E^_y välinen suhde ei muutu (värisävyjen toisto on oikea), mutta niiden suuruus (kyllästys) laskee määrällä (l - -p-) kertaa.

Kun AU on riittävän pieni, esim. AU 0,1A , on kyllästysasteen piene-

BAX

neminen 1 $> maksimiarvosta. Voidaan helposti nähdä, että siinä tapauksessa, että AU on kaksinapainen jännite, jonka amplitudi on 0, «ta χ) (huipustahuip-puun-arvo on vastaavasti 0,2Α^ύ) on kyllästy s virhe enintään 1 $6 maksimiarvosta ( yl - 0,1 )(yz + 0,l)cos f - (A - 0,0l)cos f ja ( S/Ä - 0,1)(^1 + 0,l)sin f - (A - 0,0l)sin f , kun taas viereisten juovien alikantoaaltojen verhokäyrien ero antaa kaksinapaisen jännitteen, jonka amplitudi on - 0,2A ^ (siis huipustahuippuun-arvo - 0,4Α^ην), mikä ylittää kyllästysmuutoksen kertoimella 40.

Jännitettä AU voidaan käyttää signaalina, joka välittää lisäkuvan, esim. etereoparin toisen kuvan, informaation, esim* - etereoparin toisen kuvan luminanssisignaalin Εγ2’ tal· - videoparin ensimmäisen ja toisen kuvan lumlnanssikomponenttien erovideo-eignaalin ΔΕ£ - Ε£χ - E^2j tai 61379 - yhdistetyn signaalin, joka perustuu videosignaaliin E^g tai ΔΕ£, johon on lisätty toisen kuvan värikkyyden lisäinformaatio (käyttämällä lisäapukanto-aaltoa).

Jännitteenä AU käytetyn signaalin valinta suoritetaan sopivasti seuraa-vin ehdoin: • lisäsignaalin taajuuskaista voi olla rajoissa 0 - 0,3 fQ» jossa f on väri-apukantoaallon taajuus (Kotelnikov'in teoreeman mukaan), - lisäsignaalin amplitudi ei ole suurempi kuin 10 ^ (tai 20 $ huipustahuip-puun-arvosta) krominanssisignaalin verhokäyrän maksimiamplitudista tai kromi· nanssisignaalin huipustahuippuun-amplitudista, laskettuna mustan tasosta valkoisen tasoon (niin että aikaansaadaan ns. "pakollinen mukautuvuus", toisin sanoen mahdollisuus välittää signaaleja olevien televisiokanavien kautta), - toisen kuvan on muodostuttava samojen parametrien perusteella (syknkroni-sesti ja samavaiheiststi) kuin ensimmäinen kuva, toisin sanoen niiden pyyhkäi-sylaitteiden parametrit, joita käytetään pääsignaalien eli ensimmäisen kuvan signaalien ja lisäsignaalien eli toisen kuvan signaalien saamiseksi, on oltava samat, niin että syntyy mahdollisimman vähän signaalien välisiä keskinäis-häiriöitä.

Viimeksi mainitun ehdon täyttäminen ei ole välttämätöntä, mutta on eduksi kahdesta syystä: - molempien kuvien pyyhkäisyjärjestelmien parametrien ollessa samat voidaan saavuttaa pää- ja lisäsignaalien spektrien täsmällisempi vaihtelu, mikä vähentää näiden signaalien välisiä keskinäishäiriöitä, - televisiokuvassa on yleensä paras korrelaatio ja täten pienin ero vierekkäin pitkin juovaa sijaitsevien elementtien välillä samoin kuin sellaisten elementtien välillä, jotka sijaitsevat vierekkäin juovapyyhkäisyn suuntaa vastaan kohtisuorassa suunnassa (toisin sanoen viereisten juovien samanumeroieten elementtien välillä, alkaen jokaisen juovan alkupäästä). Tämä voidaan helposti havaita käyttämällä seuraavia merkintöjä ^(1)* ^(2)» ^(1)* ^(2)» Δϋ(ΐ) AU(2)» jolloin Ej on komponenttien Ey signaali krominanssikaistassa Vk on värierosignaaleilla moduloidun väriapu-kantoaallon amplitudi, Δϋ on lisäkuvan signaali, (l) ja (2) ovat viereisten juovien indeksit, jotka määräytyvät annetuista parametreistä.

Kun krominanssisignaalit erotetaan lisäsignaalin AU puuttuessa, määräytyy todellinen värin kyllästys suureesta VA^yj.A^ g y (jolloin ei oteta huomioon luminanesin ja krominanssin välisiä keskinäishäiriöitä).

Lisäsignaalien läsnäollessa tulee kyllästys olemaan verrannollinen suureeseen.

^D· ^*(2) + ^(1)^(2) ^(2)^(1)) · Δ,(1) · SU(2) 9 61379 eli olettamalla, että ä>A ja edellyttämällä, että tulolla ÄU(i).Au(2)(AU(i)^0,Umax ja ÄU(2^ 0,UBax) ä;A + (AU^^ - - VT - 0,Q1Amm^) on pieni arvo.

Koska AU - 0,lE(t), jossa E(t) on toisen kuvan signaalin amplitudi, tulevat vaetaanottimeesa erotettujen värierosignaalien amplitudit olemaan verrannollisia.

A -f 0,lAE(t)|fk - 0,01AaaT, jossa ÄB(t) - E(l)(t) - E(2)(t) on toisen kuvan elementtien amplitudien ero pystysuunnassa.

Toisen kuvan signaalin absoluuttinen arvo on rajoissa 0<E(t)$-A___; " max ja vastaavasti on -j AE(t)[ ^A^^) Δ EB^n(t) - 0 siinä tapauksessa, että toisen kuvan vaakasuora siirto puuttuu, kun ®^(t) ja AEfflay(t) » -ΑΒΑχ, jolloin jompikumpi signaaleista E^^(t) - tai E^2j(t) on yhtä kuin nolla ja toisen signaalin absoluuttinen arvo on yhtä kuin Amt. Väriero signaalien amplitudien maksimi virhe (kyllästyminen) tulee olemaan AE(t) -A^^^A - °»1Amax(^ + °*1)*

Ottamalla huomioon, että suhteellisessa asteikossa on keskimäärin Ami>t - 1 ja |ΔΕ(-fc)| CS 0,5A__, voidaan kyllästyminen yleisessä tapauksessa kirjoittaa

Bl&X

muotoon A 1 + VI - 0,1)

Lisäsignaalin krominanssikanavaan aiheuttama häiriö on maksimissaan toisen kuvan pystysiirron aikana, ja pääsignaalien häiriö toiseen kuvakanavaan on maksimissaan ensimmäisen kuvan pystysiirron aikana. Oikean signaalin 0,25 (t) asemesta saadaan erotetuksi videosignaali 0,2E(t) ♦ (VrA(l) -^(2)) + (E*(i) - e£(2)) - 0,2E(t) + + δΛ + AeJ.

Apukantoaaltoeignaalien kertomisen aikana (värierosignaalien erottaminen vaetaanottimeesa) viivästysaika on r· -t pääjuova» *** Puole8t**n li8&-signaalin AU erottamisen aikana on välttämätöntä esittää amplitudin verhokäy-rien ero aikana X” - ^^säjuova* voidaan lisäsignaalin aiheuttama keskinäishäiriö krominanssikanavasaa lausua seuraavastit S(l,(t) - *(te), t(S)(t) - *«„ J.

“(*> · B<*o> - *<*. ^pääJUOT.)

Vastaavalla tavalla voidaan pääsignaalien aiheuttama keskinäishäiriö lisäsignaalin (toisen kuvan) kanavassa lausua seuraavasti: 10 61 3 79 4 n -VI<t.) - V A(to ^päajuoTa)' Ja 4Εί - *?<*<,> - Φ*. ^pääjuova)·

Signaaliarvojen välinen paras korrelaatio ja vastaavasti yleistapauksessa pienimmät arvot ΔΕ(t), ΔΕ* ja Δ \f~k saadaan siinä tapauksessa, että °lisäjuova “ ^pääjuova*

Ehdotetussa järjestelmässä voidaan yhdistetty stereoskooppinen signaali muokata esim. kooderilla, jonka yksinkertaistettu lohkokaavio on näytetty kuviossa 1.

Stereovärikuvien lähettimestä tulevat signaalit, esim. signaalit E^, E^, E^ (stereoparin ensimmäinen kuva) ja E£g, ®'q2* *33 (stereoparin toinen kuva), samoin kuin tahdistusgeneraattorista tulevat tarpeelliset pulssit jotka on näytetty nuolella kuviossa l), syötetään matriisilaitteiden 1 ja 2 vastaaviin sisäänmenoihin, joissa kehitetään videosignaalit E£.^, E(b-Y)1 *>a ^2» E(h-Y)2* E(b-Y)2*

Matriisilaitteen 1 ulostulosta syötetään signaali viivästysjohdon 5 kautta yhdistetyn videosignaalin summaimen 4 toiseen sisäänmenoon. Matriisi-laitteen 1 ulostuloista saadut videosignaalit jR B(b-Y)1 eitetään balansoitujen nodulaattoreiden 5 Ja 6 sisäänmenoihin, joihin myös syötetään väriapukantoaaltojännitteet, joiden taajuus on <so, jolloin nämä signaalit syötetään vastaavan vaiheen omaavina. Modulaattoreiden 5 jm 6 ulostuloista saadut balansoidusti moduloidut jännitteet summataan summaimessa 7 siten, että muodostuu väriapukantoaallon kvadratuurimoduloitunut signaali, jonka amplitudi esivääristetään "neliöjuurilain" mukaan yksikössä 8. Tästä yksiköstä 9 moduloidun apukantoaallon signaalit syötetään samanaikaisesti ver-hoilmaisimen 9 sisäänmenoon ja kytkimeen 10. Ilmaisimen 9 ulostulosta saadun videosignaalin verhojännite syötetään summaimen 11 sisäänmenoon, jossa se summataan lisäsignaalijännitteeseen, ja myös "silhuetti"-yksikköön 12.

Tässä yksikössä 12 kehitetään verhon videosignaalista sakarapulsseja, joiden amplitudi on vakio, kun kvadratuurimoduloidun apukantoaallon verhojännite ei ole nolla, ja on nolla harmaiden värisävyjen välityksen aikana (verho on yhtä kuin nolla). Silhuettiyksiköstä 12 tuleva pulssisignaali ohjaa kytkimen 10 toimintaa. Tämän kytkimen toiseen sisäänmenoon syötetään moduloidun apukantoaallon signaali amplitudin esivääristysyksikön 8 ulostulosta, ja toiseen sisäänmenoon syötetään "vertailu"-apukantoaaltojännite. Kytkimen 10 ulostulosta syötetään väriapukantoaaltosignaali, johon on lisätty vertailuapa* kantoaalto (kun kvadratuurimoduloitu apukantoaalto on yhtä kuin nolla), ra-joittimeen 15· jossa apukantoaallon amplitudimodulaatio tukahdutetaan. Rajoit-timen 15 ulostulosta apukantoaalto syötetään kytkimen 14 kautta, jonka toisessa sisäänmenossa vaikuttaa vertailu-apukantoaaltojännite, joka toisen juovan aikana balansoituun modulaattoriin 15· ja joka toisen juovan aikana tähän 61379 modulaattoriin 15 syötetään vertailuapukantoaaltojännite kytkimestä 14. Balansoidussa modulaattorissa 15 apukantoaalto moduloidaan verhokäyrän ja lisäkuvan Bummasignaalilla, joka syötetään summaimen 11 ulostulosta. Modulaattorin 15 ulostulosta moduloidun apukantoaallon signaalit syötetään yhdistetyn signaalin summaimeen 4, jonka ulostulosta televisiosignaali syötetään lähettimeen, esim. videosignaalit E£2, E(r-Y)2* E(b-Y)2 ®yötetään matriisilaitteen 2 ulostulosta muotoiluelimeen 16 lisäsignaalin AU kehittämiseksi. Muotoiluelimen 16 ulostulosta lisäsignaali AU syötetään napaisuuskytklmen 17 kautta summaimeen 11, jossa se summataan verhokäyrän videosignaaliin. Eräs muunnos on mahdollinen siinä tapauksessa, että matriisilaite 2 ei kehitä signaaleja E^2, E(r-Y)2 E>(B-Y)2* vaan muita signaaleja, esim.

A^ - ®Y2 ' ®Y1 AER-Y " E(r-Y)2 “ E(r-Y)1 ΔΕΒ-Υ “ E(b-Y)2 “ E(b-Y)1 Tätä varten on matrlisilaitteeseen 2 myös syötettävä signaalit E' , E' E' ill \jrX f 1>1 (näytetty katkoviivoin kuviossa l).

Lisäsignaalin kehittämiseksi tarvittavan muokkaimen 16 lohkokaavio riippuu pääasiallisesti siitä erikoisesta signaalista, joka valitaan lisäsignaaliksi. On olemassa joukko mahdollisia muunnoksia, joista esimerkkeinä mainittakoon seuraavat: - Lisäsignaalin luminanssikomponentti on videosignaali K^E£2, jota on käsitelty vastaavalla tavalla (siis muutettu kaksinapaiseksi signaaliksi), - luminanssikomponenttina käytetään signaalia KgAE^. - K2(E£2 - Ey·^), jossa ΚΊ . ovat luminans8isignaalin supistuskertoimet, - krominanssisignaalit K^R_yj2, X4E'(B-Y)2 tei K3AE(r-Y)’ Κ4ΔΕ,(Β-Υ) (jossa ja ovat supistuskertoimet lähetetään lisäapukantoaallon avulla tai jätetään lähettämättä (stereoparin toinen kuva on mustavalkoinen).

A-signaalien lähetys suurentaa kohinaherkkyyttä, koska vastaanottaessa tapahtuvan matriisinmuodostuksen aikana kehittyy esim.

0,2ΑΕγ + ϋη2 + 0,2¾ + 0,2fnl - 0,2¾ +V ♦ 0,04^ , jossa Uq^ on kanavassa Ey^esiintyvä kohina, ?n2 on lisäsignaalikanavaesa esiintyvä kohina. Vastaanottaessa kehittyy täten signaali + Sn2 * kun taas käsiteltyä signaalia 1¾ lähetettäessä voi kehittyä lisäsignaali 0,4¾ * sn2

Samalla on signaalin AEy lähetys edullisempaa mukautuvien mustavalkokuvien laadun kannalta, koska toisin sanoen apukantoaalto ei ole läsnä eräiden suurehkojen yksityiskohtien värittömissä osissa ja AE£ - O.

Signaali KgAE^. on kaksinapainen ja on lisäsignaalin AU ennalta määrättyjen tasojen mukaan yhtä kuin KgAE^ - 0,1E£2 - 0,lEyy· 12 613 79

Saman huipustahuippuun-arvon omaava kaksinapainen jännite voidaan saada signaalista esim. lisäämällä erikoinen positiivinen pulssi, jonka huipusta-huippuun-amplitudi on 0,5Ey0tt,0^t juovasammutusväliin, kuten kuviossa 2a on näytetty, jolloin lukitus tapahtuu tähän tasoon (kuvio 2b).

Käytettäessä lisäsignaalina kaksinapaista jännitettä, jonka huipusta-huippuun-amplitudi on - 0,1 maksimiarvosta, saadaan verrattuna sellaisen yksinä pai sen signaalin käyttöön, jonka huipustahuippuun-amplitudi on 0,1, etuna noin 6 dB:n suuruinen kohinavastus, kun taae krominanssikanavan keskinäishäi-riö pidetään arvossa 0,01 maksimikyllästyksestä. Samalla esiintyy kuitenkin eräitä vaikeuksia: kunnes 'Jk -ϊ: 0,IA (A - 1 - VÄ valinnanvaraisissa ’ max max max yksiköissä lausuttuna, on ero VT t Mj ^ 0 jolloin moduloidun apukantoaallon signaalien verhokäyrän muoto vastaa kuvioiden 3a ja 3b näyttämiä käyriä "a" ja "b". Nämä signaalit voidaan näin ollen ilmaista amplitudi-ilmaisimella (verhokäyrän erottimella), kun taas verhokäy-rien ero antaa lisävideosignaalin - 0,2 E(t), jossa on siirtynyt taeakomponent-ti (kuvion 3° käyrä "c").

On huomattava, että kun V~AC0,lA^^, voi ero Γι - Δϋ olla pienempi kuin nolla. Tässä tapauksessa apukantoaallon verhokäyrät (käyrät "d" kuviossa 3d) eivät vastaa signaalin E(t) muotoa, jossa signaalissa on siirtynyt tasakompo-nentti, vaan vastaa kaksinapaisen moduloivan jännitteen absoluuttista arvoa (balansoitu modulaatio). Tästä syystä voidaan signaali ilmaista vastaanottimes-ea ainoastaan siinä tapauksessa, että apukantoaaltoa on lisätty (tässä tapauksessa moduloitu samavaiheieena apukantoaallon toisessa juovassa ja vakiovai-heella toisessa juovassa. Kun fi - AU >0, tämä lisäys suoritetaan suoraan lähetyspuolella, koska apukantoaallon vaihetta ei ole käännetty 180° huolimatta ϊ(t)m arvosta. Periaatteessa on apukantoaallon lisääminen vaihetta kääntämättä 180° mahdollista vastaanottopuolella esim. peräkkäin kahdentamalla apukantoaallon taajuus ja puolittamalla kahdennettu taajuus, kuten menetellään PAL-vastaanottimessa. Tähän liittyy kuitenkin dekooderiplirin huomattava moni-mutkistuminen. Häin ollen on todennäköisesti sopivinta lisätä apukantoaalto suoraan kooderiesa ja täten säilyttää mahdollisuus yksinkertaisella tavalla dekoodata signaalit vastaanottimessai»

Koska lisäys apukantoaaltoon tapahtuu siinä tapauksessa, että \/~A> Ο,ΙΑ^^, on välttämätöntä lisätä apukantoaalto tai pitää huoli siitä, että negatiiviset puoliaallot puuttuvat (180° vaihesiirto) apukantoaaltoa moduloivasta li- sävideo signaali s ta, kun Va<0,1A_^ . mikä siis tarkoittaa samaa kuin edellä uz mainittu ensimmäinen tapa. Tämä voidaan tehdä esim. sinä aikana, jolloin r* CZ/O (kyllästys on pienempi kuin 1 j£) lisäämällä erikoinen korote signaaliin AU, niin että korotejännite tulee olemaan P - AU >0, joten toisin sanoen 13 61 379 verhosignaalin absoluuttinen arvo aina tulee olemaan yhtä kuin tai suurempi kuin nolla, ennen kuin ee syötetään kolmanteen balansoituun modulaattoriin. Tällainen korotejännite voidaan kehittää yksikössä 12 (kuvio l) kehitetyn "silhuetti"-signaalin avulla. Kuviossa 4a käyrä "a" vastaa kvadratuurimodu-loidun väriapukantoaallon verhokäyrää (amplitudin esiväärietysyksikön 8 ulostulosta) sen jälkeen, lain ilmaisu on tapahtunut ilmaisimessa 9· Käyrä "b” (kuvio 4b) vastaa korotejännitettä P - 0 kun \fk SO,ja P - °»1ABai kun l/rA<0,lA . Tämä jännite voidaan saada eeim. vähentämällä silhuetti-puls-max sit d-c-jännitteestä ja rajoittamalla värierosignaalin amplitudia. Käyrät "o" ja "d" (kuviot 4c ja 4d) vastaavat krominanssiverhon, korotejännitteen ja lisäsignaalin kokonaisjännitettä (kahdessa vierekkäisessä juovassa), ja käyrä "e" (kuvio 4e) vastaa lisäsignaalia.

"▲kromaattisten värien", kuten valkoisen lisääminen siinä tapauksessa, että korotejännlte on - Ο,ΙΑ^^, johtaa siihen, että valkoisia yksityiskohtia yhdistetyssä signaalissa lähetettäessä on signaalin huipustahuippuun-amplitudi ** ville. ♦ f ? « - 1 ♦ 0,1 Ϊ 0,1 · l^f2 joten toisin sanoen tämä huipustahuippuun-amplitudi voi ylittää lasketun tason 20 prosentilla, mikä voi olla epäedullista.

Tämä voidaan välttää esim. käyttämällä signaalien epälineaarista esi-korjausta: - perueluminanseisignaali rajoitetaan kooderissa tasoon 0,99 (eikä tasoon 1,0). Koska signaalia supistetaan ainoastaan osittain, tulee kohinaherkkyys lisääntymään ainoastaan valkoisen tasolla suunnilleen 0,5 dB, mikä on merkityksetöntä. Merkityksetöntä on myös valkoisen tason luminanssin pieneneminen mukautuvan vastaanoton yhteydessä -B » 0,99 90,29 $ 15 . toisin sanoen

BcLX

alle 10 ^ (tämä on kertoimen 1,5 kertaa pienempi kuin kanavien vahvistuseron toleranssi)| - Lisäsignaalilla valkoisen lähetyksen aikana moduloidun apukantoaallon amp litudi supistetaan nopeasti toimivan vahvistusta säätävän piirin avulla arvoon O,15A___ (eikä arvoon 0,2A__). Pääluainanssisignaali ohjaa kooderin

oftx a>T

ave-piiriä automaattisen vahvistuksen säätöpiiriä ja vastaanottimen käännettyä avs piiriä, kun tämä luminanssisignaali ylittää ennalta määrätyn arvon (kynnysarvon). Tässä tapauksessa lisäsignaalin kohinavastus pienenee 2,9 dB valkoisen tason lähetyksen aikana.

Tällainen lisäsignaali, joka välittää informaatiota stereoparin toisen kuvan luminanssiolosuhteista, voidaan ehdotetun järjestelmän mukaan kehittää esim. muokkaimen 16 avulla (kuvio l), jonka lohkokaavio on esitetty kuviossa 5· Matriisilaitteesta 2 (kuvio l) tulevat signaalit syötetään tasonlu-kitusyksikköön 18, johon myös syötetään nuolen näyttämät vertailupulssit, minkä jälkeen signaali lisätään "harmaan" pulssiin, joka on 0,511^ mar (signaa- 14 61 3 7 9

Iin E^2 huipustahuippuun-amplitudi mustan tasosta valkoisen tasoon), jolloin harmaan pulssi syötetään juovasammutusjakson aikana. Sekoittimen 19 ulostulosta harmaita pulsseja sisältävä videosignaali läpäisee ohjatun lukituspiirin 20 ja saa kuviossa 2 näytetyn muodon, sekä syötetään sekoittimeen 21 yhdessä korotejännitteen kanssa, joka yksikössä 22 kehitetään kuvion 1 näyttämän yksikön 12 eilhuettisignaalista. Sekoittimen 21 ulostulosta signaali syötetään ohjattavaan vahvistimeen 23, jonka suhteellinen transmissiokerroin vaihtelee rajoissa "K" - 0,75 "K", riippuen ohjausjännitteestä, joka syötetään yksiköstä 24* Yksiköstä 24 saatavan ohjausjännitteen puuttuessa vahvistimen transmissio-kerroin on - "K", kun taas siinä tapauksessa, että ohjaussignaali syötetään yksiköstä 24, on tämän vahvistimen 23 transmissiokerroin « 0,75 "K". Yksikkö 24, johon syötetään signaali E^ toimii siteny että se kehittää ohjaussignaalin, kun sen sisäänmenoon syötetty eignaali ylittää määrätyn kynnysarvon, joka on esim. (0,9 - 0,95)Εγι Jotta stereoparin molemmat kuvat olisivat

värikuvia, on yhdistetyssä signaalissa myös oltava komponentit Ε^..γ)2 E(b-Y)2* värierosignaalit voidaan sisällyttää lisäjännitteeseen AU

käyttämällä tunnettuja menetelmiä luminanssikomponentin sekoittamiseksi apu-kantoaallon välittämään väri-informaatioon. Siinä tapauksessa, että sovelletaan tapaa välittää signaalit E^R y^2 ja E|R y^2 lisä-apukantoaallossa, joka sijaitsee esim. signaalin E£2, taajuusspektrissä, on otettava huomioon, että vastaanottopuolella on lisäinformaatio (toinen kuvasignaali) erotettava summana Δυχ - (ηΔϋ2) - Δϋγ + Δϋ2 Tästä syystä on pakko muokata lisä-apukantoaallon signaaleja siten, että niitä summattaessa kahden juovan aikana soveltuu resultoiva signaali lisä-väriapukantoaallon signaalien muokkaamiseksi esim. KTSC-järjeetelmässä käytetyllä tavalla tai PAL-tavalla. Ensinmainltues tapauksessa (NTSC-tapa) on lisäsignaalien AU lausekkeilla oltava viereisissä juovissa seuraavat muodot Δϋη - 0»2Ey2 + °»2E(r_y)cob w2* + 0,2E(B-Y)28in ω2*» Δϋη+1 - O» 2E£2 + 0,2EJr<>yj2cos b»21 + 0,2E'^B_yj2sin Ugt, joissa e^r_yJ2 ja B(b-Y)2 ovat «•“-korjatut väriero signaalit E^B_y)2 *Ja E*(B-Y)2 tarvittavilla supistuskertoimilla, "n" ja "n+1" ovat pyyhkäisyjuovien numerot, u>2 on toisen apukantoaallon taajuus.

Tässä tapauksessa on sen jälkeen, kun verhosignaalit on vähennetty vas-taanottlmessa, käytettävissä signaali a0n - <-4W ' °·4Κί2 + 0·«,(β-Τ)2ο°· “24 + + 0,4EJB_yj2sin w2t, jonka krominanseikomponentit erotetaan suodattamalla ja syötetään synkroni-ilaaieimiin, kuten NTSC-järjestelmän vastaanottimessa.

15 61 379

Storeoparin toisen komponentin krominanssisignaalien tällaisen koodauksen haittana on väriapukantoaaltosignaalien herkkyys differentiaalisilla vaihe-vääristymille, mikä on ominaista NTSC-menetelmälle, samoin kuin moduloidun signaalin toisen sivukaistan loistukahduttamiselle.

Lisä-väriapukantoaallolla moduloitujen signaalien tällaisten vääristymisten haitallisen vaikutuksen vähentämiseksi voidaan käyttää PAL-tyyppistä modulaatiota.

Täesä tapauksessa voidaan vierekkäisten juovien lisäsignaalien lausekkeet yleisesti kirjoittaa seuraavaan muotoon (ottamatta huomioon vaiheenkääntöä juovasta juovaan siinä tapauksessa, että ei ole juovataajuuden harmooninen): s 0,2EY2 + KEE(R-Y)2COSÄ?2t + KBE(B-Y)2sin^2*'

^U4n+1 s 0,2EY2 + ^(R-Y^00864^ “ KBE(B-Y)2sin C02X

Δϋ4η+2 = 0e2EY2 “ %E(R-Y)2C0S 002t “ KBE(B-Y)2sin Δϋ4η+3 = 0#2EY2 “ KRE(R-Y)2C0S ^2^ + KBE(B-Y)2sina 2* jossa n = 0,1,2 ..·» Kjj ja Kg ovat kertoimet, kun i . i E(B-Y)2 E(B-Y)2#

Kun ω2 on neljänneajuovataajuuden Λ) _ ce ^2 “ 4 juova pariton harmooninen

Au2» - °·2ΕΥ2 + ¥2^"Γ" ^ juota f2>» AU2m+l s °·2ΒΥ2 + + f 2 - *>°>»

JoeB* w juova* 2 juova* A2 SSVE(R-Y)2 + B(3-Y)2; vp - arc tan CrHO2 ; BCB-Y)2 jossa äj oa Ajin suplstuskerrelm.

VIIS-järjestelmässä käytetty vaihe-erokvadratuurimodulaatio suojaa luotettavasti väriapukantoaaltoa differentiaalisilta vaihevääristymiltä. Vaikka vaihe-ero-moduloitu väriapukantoaalto on jonkin verran enemmän herkkä medulaatiokaisten sivuksistataajuuden supistamiselle kuin PAL-signaali, on SIIS-järjestelmän etuna mainittava vastaanottimen yksinkertainen dekooderi, jossa ei ole mitään paikallista apukantoaaltotaajuista oskillaattoria väritahtisignaalin eli "purskeen* kehittä- 61 379 16 mlseksi. Käyttämällä toisen apukantoaallon vaihe-eromodulaatiota supistuvat krominanssisignaalien lausekkeet (kun u>2 on yhtä kuin neljännesjuovataajuuden harmooninen eli ta>2 - ^ * 2 jffjuova) määrätyssä juovassa* Δϋ^ - 0,2By2 + *2^2β*η^ω2* + 8euraayasea juovassa AU2 0,2E^2 + K2A2sin(u>2t - 90°) (jolloin on otettava huomioon, että vaihtelee 90° yhden juovajakson aikana ja 160° kahden juovajakson aikana).

NTSC-järjestelmäseä voidaan stereoparin toisen kuvan krominanssisignaali muokata kooderilaitteessä, esim. kuvion 1 näyttämän muokkaimen 16 avulla, jonka yksinkertaistettua lohkokaaviota kuvio 6 esittää.

Signaalit E(b~Y)2 eyötetään vastaaviin balansoituihin modu- laattoreihin 29 ja 26, joihin myös syötetään jännite, jolla on lisäväriapukan-toaallon taajuus ω2· Juovasammutuksen aikana balansoituun modulaattoriin 26 myös syötetään purskepulssi (jota nuoli esittää kuviossa 6), joka on värltah-tieignaali synkroni-ilmaisun aikaansaamiseksi vastaanottimessa taajuudella ω2·

Balansoitujen modulaattoreiden 29 ja 26 ulostuloista apukantoaaltojännitteet syötetään summaimeen 27» jossa kehittyy stereoparin toisen kuvan kvadra-tuurimoduloitu krominanssisignaali. Tämä signaali summataan sekolttimessa 28 videosignaaliin E£2·

Purekesignaalin käyttäminen vertailuapukantoaallon muokkaamiseksi vastaanottimessa ei ole välttämätöntä siinä tapauksessa, että taajuus u>2 valitaan siten, että se esim. on puolet sen ensimmäisen apukantoaallon taajuudesta (i>o, joka syötetään vakiovaihevastaanottimeen joka toisen juovan aikana. Koska kuitenkin voi tapahtua, että vaihesiirto u>o(c^4,43 MH*) kommunikaatiokanavassa ei ole vaihe-erovääriätyrnien vaikutuksesta yhtä suuri kuin kaksinkertainen vaihevirhe taajuudella <*>0y2, ei tällainen menetelmä näytä edulliselta siinä tapauksessa, että krominanssisignaali NTSC-järjestelmän mukaisella tavalla muokataan taajuudella u>2. Koska lisäksi VTSG-järjestelmään liittyy vääristymiä, jotka aiheutuvat modulaatiokaistan toisen sivukaistan taajuuden epäsymmetrisestä tukahduttamisesta ja taajuudella a>2 « ^Jo signaalin Δυ taa-juusspektri on laajempi siinä tapauksessa, että se on rajoissa 0 - 0,9 fQ» on tämän signaalin välittäminen apukantoaaltotaajuudella u)Q melko vaikeata (Kotelnikov'in teoreeman mukaan). Siinä tapauksessa, että taajuudeksi <i>2 valitaan puolet taajuudesta ω , suoritetaan toisen kuvan väriapukantoaallon muokkaus sopivasti PAL-järjestelmän mukaisella tavalla* Tällainen signaali voidaan muokata esim. kuvion 11 näyttämän muokkaimen 16 avulla, jonka yksinkertaistettu lohkokaavio on näytetty kuviossa 7· Tässä lohkokaaviossa käytetyt symbolit vastaavat kuvioissa 9 ja 6 käytettyjä symboleja. Kuvion 7 näyttämä lohkokaavio eroaa kuvion 6 näyttämästä kaaviosta siinä suhteessa, että edellisessä on kytkin 29» joka ohjaa apukantoaallon syöttöä balansoituihin modulaattoreihin 29 ja 26. Lisäksi on purskesignaalin sisäänmeno näytetty katkoviivalla kuviossa 7» eiinä tapauksessa, että u>2 valitaan 61379 17 siten, että se on yhtä kuin u>0^g, eika purskeeignaalia enää tarvita.

Kuvio 8 esittää yksinkertaistetun lohkokaavion näyttämänä esimerkkinä laitetta toisen apukantoaallon muokkaamiseksi vaihe-erokvadratuurimodulaation avulla. Tämä kuvion 8 näyttämä lohkokaavio eroaa kuvion 6 näyttämästä kaaviosta siinä suhteessa, että kvadratuurimoduloidun signaalin summalmesta 27 syötetään väriapukantoaalto elektronisen kytkimen 30 sisäänmenoihin ja verhoilmaisimeen 31. Ilmaisimen 31 ulostulosta saatu verhovideosignaali syötetään balansoituun modulaattoriin 32, jossa se moduloi vertailuapukantoaallon u>2, joka syötetään tähän modulaattoriin 32 verkon kautta, joka siirtää sen vaihetta 90°. Balansoidun modulaattorin 32 ulostulosta moduloitu apukantoaalto syötetään kytkimen 30 toiseen sisäänmenoon. Kytkimen 30 ulostulosta apukantoaalto syötetään vaihemoduloituna tai ilman modulointia sekoittimeen 28, joka toisen juovan aikana.

Sen jälkeen, kun on muokattu yhdistetty lisäsignaali ja lisätty tämä signaali verhosignaaliin summaimessa 11, joka on näytetty kuvion 1 lohkokaaviossa, ja apukantoaaltotaajuue on moduloitu resultoivalla signaalilla modulaattorissa 13, saadaan moduloidun apukantoaallon yhdistetty signaali, joka voidaan lausua seuraavalla tavalla:

Sen muoto on yhdessä juovassa [ YE(Loi + ¢0-1¾ + 0,2E(R-Y)2COS ” E1 - z sin( 00^ * aro tan — ®(B-Y)1 ja seuraavassa juovassa 4_ + Ξ(Β-Υ)1— (0·1Εγ2 + 0.2E(R-y)2cos^2t + ♦ 0,2sJB-Yj2siii^2t)J x sin&>0t

Kuvio 9 esittää esimerkkinä keksinnön mukaan ehdotetun stereoskooppisen väritelevisiojärjestelmän yhdistetyn signaalin eri komponenttien taajuuskaistoja. Signaalin varaama taajuuskaista ulottuu nollasta esim. 6 MHziiin. Yärierosignaaleilla J* ®(b-I)1 ®odul°^dui1 apukantoaaltotaajuuden u>0 taajuuskaistaa on suuruusluokkaa 1 1,3 MHz apukantoaallosta. Lisäsignaalin AU taajuuskaista on epäsymmetrinen, ja on signaalille K£g rajoissa -2,2 MHz - 4-1,3 MHz apukantoaallon taajuuteen nähden. Tämän spektrin alaosassa sijaitse· videosignaaleilla *(b-Y)2 *odttloidun lieäapukantoaallon u»2 signaa lien taajuuskaista, joka apukantoaalto puolestaan moduloi apukantoaaltoa u>0·

Jos perusapukantoaallon taajuus u>Q valitaan siten, että se on yhtä kuin neljännesjuovataajuuden pariton harmooninen (neljännesjuovan verran siirretty), 61 379 18 tulee yhdistetyn stereoskooppisen väritelevisiosignaalin taajuusspektrissä videosignaalin E^ teho pääasiallisesti keskitetyksi lähelle juovataajuuden harmoonisia. Kroainanesisignaalien teho on pääasiallisesti keskittynyt neljännes juova taajuuden parittomien hermoonisten ymärille, signaalin R£2 teho on pääasiallisesti keskittynyt 3/4 juovataajuuden parittomien harmoonisten ympärille» lisäkrominanssisignaalien B(b-Y)2 teho on keskittynyt puolen juovataajuuden harmoonisten ympärille edellyttäen» että taajuus u>2 on juovataajuuden pariton harmooninen. Signaalien tehon tämä jakautuma taajuus-spektrissä on likimääräinen» koska se riippuu tavasta» miten krominanssisig-naallt muokataan lisäapukantoaaltoon (esim. käyttämällä HTSC- tai PAL-menetelmiä). Keksinnön mukaan ehdotetun stereoskooppisen väritelevision yhdistetyn signaalin spektrin täsmällinen laskenta edellyttää» että otetaan huomioon perus-väriapukantoaallon vaiheenkääntö juovasta juovaan ("-f" ja "O")» ja lopullinen tulos riippuu sivuun asetetun taajuuden valinnasta.

Yhdistetty stereoskooppinen väritelevisiosignaali» joka keksinnön mukaan on muokattu kooderin avulla» jonka lohkokaavioesimerkkejä on näytetty kuvioissa 1» 3» 6, 7» Θ» voidaan sen jälkeen» kun sitä on käsitelty lähetyspuolella (sekoitettu» videotallennettu» käytetty erikoistehosteita» jne.)» syöttää televisiolähettimen modulaattoriin tai maassa tai avaruudessa sijaitsevien kommunikaatiokanavien sisäänmenolaltteisiin.

Vastaanottimesea yhdistetty signaali otetaan ilmaisimesta (sen jälkeen» kun se on vahvistettu radiotaajuudella» sekoitettu paikallisoskillaattorin signaaliin» vahvistettu välitaajuudella tavanomaista tekniikkaa soveltaen).

Tämän signaalin käyttö riippuu televisiovastaanottimen tyypistä» joka voi olla tavanomainen yksivärinen koje» yksivärinen stereokoje» tavanomainen värikoje tai stereoskooppinen värikoje.

Tavanomaisessa yksivärisessä televisiovastaanottimessa yhdistetty signaali» joka on vahvistettu videotaajuudella» syötetään kuvaputken modulaattoriin yksivärisen kirkkaan mukautuvan kuvan toistamiseksi. Tavanomaisessa värivastaan-ottimessa (joka on suunniteltu mukautuvaa värivastaanottoa varten)» moduloitu apukantoaaltoeignaali erotetaan yhdistetystä signaalista ja syötetään vii-västysjohtoon (64 ps) ja kahteen kertojaan, joiden ulostuloista värierosig-naalit otetaan. Tällaisen televisiovastaanottimen lohkokaavio ja kaikki krominanssipiirit ovat ennestään tunnetut ja yhteiset NIIR-väritelevisiojärjestelmän kvadratuuriversion vastaanottimella. NIIR-järjestelmän tavanomaisen väritelevisiovastaanottimen krominanssiyksikössä ei tarvita mitään lisäele-menttejä ennestään tunnettujen lisäksi.

Erilaisia ovat ainoastaan yksiväristen ja stereoskooppisten värivastaanot-timlen dekooderiykslköt, koska niissä voi olla piirit stereoparin toisen kuvan informaation erottamiseksi·

Stereoparin toisen kuvan luminanssikomponentin erottaminen (yksivärisessä stereoskooppisessa stereovastaanottlmessa) keksinnön mukaan kehitetystä yh- 61 379 19 distetystä televielosignaalieta voidaan suorittaa esim. dekoodsrin avulla, jonka yksinkertaistettu lohkokaavio on näytetty kuviossa 10.

Ilmaisimesta tuleva videotaajuinen yhdistetty televisiosignaali syötetään estosuodattimen 33 (viritetty taajuudelle ωο> ί* tasoittavan viivästysjohdon 34 Ä>1 p s) kautta videovahvistimeen 33* joka vahvistaa stereoparin ensimmäisen kuvan signaalin. Lisäksi sisääntuleva yhdistetty signaali syötetään kaistanpäästösuodattimeen 36, jossa moduloidun apukantoaallon signaali erotetaan. Suodattimesta 36 saatu apukantoaaltojännite syötetään vahvistus-asteeseen 37, jonka ulostuloista signaali johdetaan samanaikaisesti viivästysjohdon 38 ( Vj ^64 ji s) sisäänmenoon ja kytkimeen 39· Viivästysjohdon 38 ulostulosta asteessa 40 vahvistettu signaali syötetään kytkimen 39 toiseen sisäänmenoon. Tämän kytkimen 39 sisäänmenoissa esiintyvät tällöin esim. seuraavat signaalit: 1. sisäänmeno 2. sisäänmeno 1. juovan aikana

Va - AU)cos(mot + f) Π/Ϊ + AU)eos mQt eeuraavan juovan aikana

Vk + AU)cos WQt (Va - AU)oos(wot + f)

Taajuuden fjUOVa/2 oaaaTan jännitteen ohjaama kytkin 39 yhdistää vuorotellen sisäänmenot ulostuloihin I ja II, niin että ulostulossa I aina on signaali, esim.

( \fk. + AU)cOS tt) t o kun taas ulostulossa II aina on signaali (\fk. - AU)coe(b>0t + f)

Kytkimen 39 ulostuloista nämä apukantoaaltoslgnaallt syötetään vastaavien verhoilmaisimien 41» 42 sisäähmenoihin, joiden ilmaisimien ulostuloista eaa-daan videosignaalit

Va + AU (ilmaisimesta 41) -(]/~A - AU) « AU -Vl (ilmaisimesta 42) äämä signaalit summataan ja vahvistetaan videovahvistimessa 43» jonka ulostulosta saadaan videosignaali ££2*

Kuvion 10 lohkokaaviossa ei ole näytetty kytkimen 39 ohjauspiirejä, koska nämä piirit (liipaisimet, tunnistusverkot) ovat samanlaiset kuin NIIR-televisiovastaanottimissa käytetyt piirit.

Stereoskooppinen väritelevisiovastaanotin voidaan rakentaa kahden periaatteen perusteella, ensimmäisessä versiossa ainoastaan stereoparin toinen kuva toistetaan värillisenä, kun taas toinen kuva on yksivärinen. Tällaisen stereoskooppisen väritelevisiovastaanottimen dekooderi tulee vastaavasti eroamaan stereoskooppisesta yksivärisestä televisiovastaanottimesta, jonka ldh- 20 61379 kokaavio on näytetty kuviossa 10. Kuvio 11 esittää esimerkkinä stereoskooppisen väritelevisiovastaanottimen dekooderin yksinkertaistettua lohkokaaviota, jossa vaetaanottimessa stereoparin toinen kuva on yksivärinen ja toinen kuva on värillinen. Kuvioiden 10 ja 11 lohkokaavioissa on samanlaiset yksiköt merkitty samoin symbolein.

Kuvion 11 näyttämän lohkokaavion mukaisten yksiköiden 33 ~ 43 virtapiirit ja toimintaperiaatteet ovat täysin samanlaiset kuin kuvion 10 näyttämän lohkokaavion samojen yksiköiden vastaavat piirit ja periaatteet. Kuvion 11 näyttämän lohkokaavion erilaisuus perustuu siihen, että siinä on piirit väri-eroeignaalien ja b(b-Y)1 erottamiseksi. Kytkimen 39 ulostuloista saa dut apukantoaaltosignaalit syötetään samanaikaisesti verhoilmaisimien 41 ja 42 sisäänmenoihin ja kahden kertojan (synkronl-ilnaisinen 44 Ja 45) sisäänmeno ihin, jolloin toinen näistä signaaleista syötetään kertojaan 43 vaiheen-kääntimen 46 kautta (90° taajuudella b)Q). Sen jälkeen, kun apukantoaallon viivästetyt ja viivästämättömät jännitteet on kerrottu synkroni-ilmaisimissa 44 ja 45 ja taajuuden 2 u)q omaavat komponentit on tukahdutettu suodattimien avulla, saadaan värierosignaalit E|g_y)i Ja e^b«y)i ilmaisimien 44 ja 45 ulostuloista. Piiri, jota käytetään väriero-videosignaalien erottamiseksi, samoin kuin niiden erottamistapa ovat ilmeisesti täysin samanlaiset kuin näiden signaalien erottamispiiri ja -tapa NIIR-järjestelmän mukaisessa vas-taanottimesaa.

Siinä tapauksessa, että stereoparin molemmat kuvat halutaan värillisinä stereoskooppisessa televisiovastaanottimessa, on dekooderissa erotettava kuusi signaalia yhdistetystä signaalista. Tämän dekooderin lohkokaavio on vastaavasti monimutkainen, koska siinä on oltava piirit signaalien Ja ^(b Y)2 er°ttamiseksi.

Sisäänmenosignaali, joka on verhoilmaisimien 41 ja 42 jännitteiden summa (kuviot 10 ja 11), sisältää sekä signaalin että moduloidun väri&pukanto-aallon jännitteen, jonka taajuus on «o (lisä-apukantoaalto). Signaalit E^g_y)2 ja 011 er°tettava yksikössä 43 (kuviot 10 ja li).

Yksikön 43 piirikaavio riippuu pääasiallisesti moduloidun lisä-apukan-toaallon u>0 signaalin muokkaustavasta (NTSC- ja HUH-tyyppiset tavat, PAL-tapa) ja taajuuden ω2 valinnasta. Kun ei ole yksinkertaisessa suhteessa taajuuteen (i>0, on dekooderiverkoeea oltava kvartsikideoskillaattori, joka kehittää apukantoaallon ja piirit tämän oskillaattorin vaiheistamiseksi purskeella. Kun sensijaan u>2 on esim. yhtä kuin puolet taajuudesta wq, ei pursketta tarvita, ja kvartsikideoskillaattori voidaan korvata taajuudenjakajalla.

Kuviot 12, 13 ja 14 esittävät dekooderien eri rakenteiden yksinkertaistettuja lohkokaavioita.

Kuvio 12 esittää esimerkkinä kuvioissa 10 ja 11 käytetyn dekooderin yksinkertaistettua lohkokaaviota. Tätä dekooderia käytetään NTSC-menetelmän 61379 21 mukaan moduloidun lisä-apukantoaallon signaalien dekoodaamiseen. Verhoilmaisimien 41» 42 (kuviot 10» li) ulostulosignaalit syötetään summaimeen 47, jonka ulostulosta syötetään suodattimiin 48 ja 49 lisäsignaali 2AU, joka koostuu signaaleista 0»4E£2 ja 0,4Eyäri. Suodattimen 48 jälkeen, joka poistaa lisä-apukantoaaltotaajuuden u>2 signaali 0,4Εγ2 läpäisee tasoittavan viivästysjohdon 50, jonka 'C μ s), ja syötetään video vahvistimen 51 sisäänmenoon, jonka vahvistimen ulostulosta saadaan signaali R£2· Suodatin 49 on kaistanpäästösuo-datin, jonka keskitaajuus on ω2· Suodattimen 49 ulostulosta moduloidun lisä-väriapukantoaallon signaali syötetään synkroni-ilmaisimiin 52 ja 53 ja pai-kallisoskillaattoriyksikköön 54» joka kehittää apukantoaaltosignaalin. Yksikössä 54 erotetaan sisääntulevasta signaalista purske, joka vaiheistaa ver-tailuapukantoaallon ω2 kvartsikideoskillaattorin. Vertailuapukantoaalto syötetään eynkroni-ilmalsimen 52 toiseen sisäänmenoon ja syötetään vaiheenkään-timen 55 (joka siirtää vaihetta 90°) synkroni-ilmaisimeen 53· Synkroni-ilmai-simien 52, 53 ulostuloista saadaan värierosignaalit Ε^β_γ)2 j* ®(b-Y)2*

Kuvio 13 esittää yksinkertaistettuna lohkokaaviona järjestelmää, jolla voidaan käsitellä dekooderin 43 (kuviot 10, 11) lisäsignaalia siinä tapauksessa, että apukantoaalto u>2 on moduloitu PAL-menetelmän avulla. Yksiköiden 47, 48, 50» 51 ja 49 toimianit ovat tässä lohkokaaviossa täysin samanlaiset kuin kuvion 12 mukaisen lohkokaavion vastaavien yksiköiden toiminnat. Koska tässä tapauksessa modulaatio suoritetaan lähetyskojeesta siten, että

Δϋ4η = 0,2EY2 + KRE(R-Y)2C0S^)2t + KBE(B-Y)2sin ^2tJ

Δϋ4η+1 = 0,2EY2 + KRE(R-Y)2C0Si'lV; “ KBE(B-Y)2sinW2t? ^U4n+2 = 0,2EY2 “ KRE(R-Y)2C0S " KBB(B-Y)2siri^2ti ^U4iw-3 = °*2SY2 ” KRE(R-Y)2C08^ 2? * KBE(B-Y)2sin^2t saadaan seuraavat signaalit esim. suodattimen 49 ulostulossa* * juovassa (m) = 2KR E(R_y)2COSCC^t; juovassa + 1) juova = —2Kg juovassa (a + 2) juoma = -2Kg ^ £C o s 1 juovassa + 3) juova = 2Kfi ^2^* juovassa (m + juova » 2K^ E(£_y)2C0S ^2^* ^ne*

Suodattimesta 49 saadut signaalit syötetään samanaikaisesti viivästysjoh-don 56 sisäänmenoon ja kytkimen 57 toieeen sisäänmenoon. Tämän kytkimen 57 toiseen sisäänmenoon syötetään signaali viivästysjohdon 56 ('U ^'^64 p )· 22 61379 ulostulosta. Kytkimen 57 ulostulosta saadaan esim. seuraavat signaalit: 1. ulostulo 2. ulostulo 2KBE(B-Y)2sin 2KRE(R-Y)2cos 2KBB(B-Y)2eia"2t> -^(2^)2008^5 “2KBBCB-Y)2siri ίύ2*' “2KRECR-Y)2cos ω 2*» -2KgE(B_Y)2s^n^2*’ ^%i®(E-y)200s ^2*"’ ^(Β-ϊίΣ8111 ^2** ^(8-1)2008 ω2ΐ! 2?BB(B-Y)28inW2t* -^E(E-Y)200s “2**

Jne. Hämä signaalit syötetään vastaavasti synkroni-ilmaisimien 52 ja 53 sisäänmeno ihi n, joiden ilmaisimien toisiin sisäänmenolhin syötetään vertailuaptkan-toaaltosignaalit (signaalit syötetään ilmaisimeen 52 90° vaiheenkääntimen kautta.

Ilmaisimista 52 ja 53 saadaan komponenttien suodattamisen jälkeen johdetuiksi värierosignaalit K{Ä_y)2 3* B(b-Y)2* ▲pukantoaallon * u>0 vertailujännlte kehitetään taajuudenjakoyksikössä 56 signaalista ( Y~k + AU)sin wot joka johdetaan kytkimen 39 ulostulosta (kuvio 11). Tämä signaali eroaa aina nollasta siinä tapauksessa, että esiintyy lisäsignaali. Llsä-apukantoaallon esiintyessä ilmaisimien 53 ja 52 sisäänmenoissa on perus-apukantoaallon signaali näin ollen automaattisesti läsnä taajuudenjakajan 59 sisäänmenosea. Koska lisä-apukantoaalto valitaan siten, että se on yhtä kuin u>oy2» saadaan taajuus u>o jaetuksi esim. regeneratiivisesti kahtia taajuudenjakoyksikössä 56.

Ennen kuin taajuuden u>0 omaava signaali syötetään taajuudenjakoyksikköön 56» saatetaan tämä signaali sopivasti läpäisemään suhteellisen kapeakaistaisen suodattimen (signaali-kohinasuhteen parantamiseksi). Kun ω_ - ίϋ°, voidaan kuvion A 2 13 näyttämässä lohkokaaviossa käyttää laitetta, joka on samaa tyyppiä kuin kuvion 12 yksikkö 54» js jossa on piirit taajuuden u>2 omaavan purskeen erottamiseksi, vaiheistuspiirlt Ja kvartsikideoskillaattori, joka kehittää signaaleja, joiden taajuus on u>2·

Yksiköstä 56 tuleva vertailuapukantoaaltojännite menee, ennen kuin se syötetään synkroni-ilmaisimiin 52, 53» kytkimen 59 läpi, Jossa sen vaihe käännetään halutulla tavalla (0° tai 180°), jolloin napaisuuden vaihtoa ohjataan taajuu- 4,118 Vov./4·

Siinä tapauksessa, että toinen krominanssi-apukantoa&lto lähetetään vaihe-erokvadratuurimoduloituna, ei purskesignaalia enää tarvita vastaanottimessa, 61379 23 eikä myöskään tarvitse regeneroida vertailuapukantoaaltoa. Perus-moduloidun apukantoa&llon signaaleja summaavan summaimen ulostulossa esiintyy signaali, joka juovasta juovaan on: 2Δϋ4η = 0.4¾ + K2A2sin(6;2 + f2) + K^sin^t; 2Δϋ4η+1 = 0.4¾ + K^sin(^02t; + f 2) - K^slniO^; 2Δϋ^Ι1+2 = 0.4Ey2 *· K2A2sinC CO 2"ϋ + *-p 2) — K2A2sin C02t j 2 = 0.4By2 — ^2Ä2s^n^ ^2^ ^^2^ K2A2sin ^ϋ21; jne.

Jos signaalit lisäksi viivästetään yhden juovajakson ajaksi toisessa krominanssikaietassa (toisin sanoen alueella Wg) ja moduloidun toisen apu-kantoaallon viivästetyt ja viivästämättömät signaalit syötetään kahteen sum-malmeen, joista toisessa signaalit summataan samanvaiheisina ja toisessa summataan vastavaiheisina, saadaan summaimien ulostuloissa kehittymään seuraa vat apukantoaaltojännitteet: 1. summain 2. suaaain (vähennys) 2K2A28in( ö>2t + 2); 2K2A2sin -ΣΚ^βΙη t02t; SKgAgeinC Cc^t +

-^KgAgSiaC W2t + ^P2); -aKgAgSin J

2Kgi2sinC02t| -22^8121( t02t + ^2) ; 2K2A2sin((b2t + V2)i 2K2A2sinC02t; -HKgAgSin iOgt; 2K2A2sin(CA:2t + ^2)

Kuvio 14 esittää yksinkertaistettuna lohkokaaviona dekooderia 43, jota käytetään MIIBjdmenetelmän avulla moduloidun lisäapukantoaallon signaalien dekoodaaaiseen. Tämän lohkokaavion yksiköiden 47» 48, 30, 31» 32, 36 toiminta on täysin samanlainen kuin kuvion 13 näyttämän lohkokaavion samojen yksiköiden toiminta. Moduloidun toisen apukantoaallon signaalit syötetään kaistanpäästö-suodattiaen 49 ulostulosta viivästysjohdon 36 slsäänmenoihin, joka viivästys-johto viivästää yhden juovajakson pituisen ajan, ja kahden summaimen 60 ja 61 slsäänmenoihin, joista toisessa viivästetyt ja viivästämättömät signaalit summataan ja toisessa nämä signaalit vähennetään toisistaan. Apukantoaallon täten jaetut jännitteet syötetään valhemoduloituna AgSintUgt + f^), Ja vertailuvaiheessa vaihemoduloituina A^sln (dgt, kytkimen 37 slsäänmenoihin, jonka kytkimen ulostuloista nämä jännitteet syötetään napsisuuskytkimen 39 kautta synkroni- 24 61 379 ilmaisimiin 52 ja 53* jolloin toinen näistä signaaleista syötetään ilmaisimeen 52 vaiheenkääntimen 55 kautta (90° taajuudella Wg).

Ilmaisimien 52, 53 ulostuloista saadaan sen jälkeen, kun on suodatettu pois taajuuden 2 u>2 omaavat komponentit, värierosignaalit b{r_y)2 B(b-Y)2’

Toteuttamalla keksinnön ehdottama tapa välittää yhdistettyä stereoskooppista väritelevisiosignaalia voidaan vastaanottopuolella saada seuraavat signaalit: - Stereoparin ensimmäisen kuvan luminanssisignaali E^, jonka taajuuskaista on suuruusluokkaa 6 MHz, - värierosignaalit j» e(b-Y)1’ <3otlca kumpikin varaavat suuruusluokkaa 1,5 MHz olevan taajuuskaistan, - stereoparin toisen kuvan luminanssisignaali E£2, jonka taajuuskaista on suuruusluokkaa 1,5 - 2,0 MHz, - stereoparin toisen kuvan krominanesi- (väriero-)signaalit ®(b-Y)2 joiden taajuuskaista on suuruusluokkaa 0,5 MHs.

Stereoparin toisen kuvan vaakasuora erottelutarkkuus on täten vain neljäsosa ensimmäisen kuvan vaakasuorasta erottelutarkkuudesta. Lisäksi toisen kuvan erottelutarkkuudet ovat eri suuret vaaka- ja pystysuunnissa. Jos lumlnanssln vaakasuora erottelutarkkuus supistuu noin kertoimella neljä, johtuen signaalin Εγ2» rajoitetusta taajuuskaistasta, on pystysuuntainen erottelutarkkuus suunnilleen puolet siitä (koska jokin juova, esim. "n"-juova, muotoillaan signaaleista Δϋ^_^ ja AUq kun taas "n+l"-juova muotoillaan signaaleista ja ATJ^^). Mäin ollen on mahdeille ta käyttää tunnettua tapaa korvata pystysuuntainen erottelutarkkuus vaakasuoralla erottelutarkkuudella viimeksi mainitun parantamiseksi. Koska signaali saadaan vastaanottimessa kahden AUxn summana (kahden juovan signaaleista), on tässä tapauksessa hiukan muunnettava tunnettuja rasterin lomitusmenetelmiä.

Kytkeminen suoritetaan sopivasti taajuudella, joka liittyy perus-apukan-toaallon taajuuteen - 2 H.4*43 MHz. Jos taajuudet <a>0/3 otetaan signaalista &Y2 näytteen lähetyspuolella, ja näytepulssin kestoaika valitaan siten, että se on yhtä suuri tai hiukan pienempi kuin näytejakson kolmannes, jolloin ensimmäisessä juovassa näytepulssin vaihe valitaan nollaksi (etureunalla), toisessa juovassa noin 120°, kolmannessa juovassa noin 240 , neljännessä juovassa jälleen noin 120°, viidennessä juovassa nollaksi, jne., voidaan toisen kuvan luminenesin erottelutarkkuutta parantaa vastaanottopuolella avaintamalla vastaanotetun signaalin näytteitä.

Sen jälkeen, kun signaalit on avainnettu lähetyspuolella, saadaan sarja pulsseja: 25 61 379 1. juovassa — M(^ ·" > * 0°)Ey2 2. juovassa - M(~—» ψ= 120°)E^ co o j Λ f 5. juovassa - M(—} r = 240°)Ey2

Cd o . t 4. juovassa ~ M(-^—; f - 120°)Ey2 5. juovassa - ^ β 0°)Ey2 jossa M on pulssi jännite, jonka taajuus on ω /3, ja vaihe ψ ja pulssin pituus η' 2 n on C -— .

n u> o

Saattaaalla näaä puiesisarjat aeneaään aiipäästttsuodattiaen läpi, jonka päästökaista on suuruusluokkaa 1,5 “ 2,0 KHs, saadaan signaalit 42( Ψ = 0°), 42( Ψ = 120°), B^2( ψ = 240°).

By2( f = 120°), By2( V = 0°), l£2( / = 120°), jne.

Käyttäjällä vastaanottinessa signaaligeneraattoria, joka kehittää pulsseja M(^2, ) , ja Hsäviivästysjohtoa, joka viivästää signaaleja yhden juovan, voitaan erotetuista signaaleista 2AU = 0.2B^2( V>« 0°) ♦ 0.2B^2( V = 120°)} 2AU = 0.23^2( ψ u 120°) ♦ 0.2E^2(f = 240°), avaintaa pulsslsarjat (näytteet), jotka ovat eri suuret ensiaaäisessä ja toisessa suaaassa, ja täten saadaan auokatuksi signaali S*.^» joka antaa parenaan erottelutarkkuuden kuin taajuutta 1,5 MS* vastaava signaali.

Claims (6)

26 61 379

1. Mukautuva stereoskooppinen väritelevisiojärjestelmä, jossa vaihetta siirtäen kvadratuurimoduloidaan väriapukantoaalto stereoparin ensimmäisen kuvan krominanssisignaaleilla ja välitetään stereoparin toisen kuvan signaalit apukantoaallolla, joka sijaitsee luminanssisignaalin taajuusspektrin keskellä, tunnettu siitä, että stereoparin toisen kuvan luminanssisignaa-lia käytetään apukantoaallon lisämoduloimiseen siten, että apukantoaallon amplitudi yhdessä juovassa on yhtä kuin moduloivan signaalin amplitudin ja kvadratuurimoduloidun apukantoaallon amplitudin neliöjuuren summa, ja viereisessä juovassa on yhtä kuin näiden amplitudien ero, jolloin tämä lisämodulaatio suoritetaan siten, että se ei vaikuta apukantoaallon vaiheisiin viereisissä juovissa, ja vastaanotettaessa stereoparin ensimmäisen kuvan krominanssisignaa-lit erotetaan kertomalla apukantoaallon viivästetyt ja viivästämättömät jännitteet suoraan toista signaalia varten ja niiden välisellä 90°:n lisävaiheensiir-rolla toista signaalia varten, kun taas toisen kuvan krominanssisignaalit erotetaan ilmaisemalla viivästetyt ja viivästämättömät jännitteet ja muodostamalla niiden verhokäyrien välinen erotus.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen mukautuva järjestelmä, tunnettu siitä, että lisäsignaalin aiheuttamien keskinäishäiriöiden supistamiseksi stereoparin toisen kuvan luminanssisignaalin jännite ennen sen käyttämistä apu-kantoaallon moduloimiseen muunnetaan kaksinapaiseksi jännitteeksi, jota varten tähän signaaliin juovasamrautuspulssien aikavälinä lisätään lisäpulsseja, joiden amplitudi on yhtä kuin puolet luminanssisignaalin amplitudista, ja taso lukitaan näiden pulssien huippuihin.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen mukautuva järjestelmä, tunnettu siitä, että mahdollisuuden luomiseksi välittää stereoparin toisen kuvan väri-informaatio tämän kuvan taajuusspektriin syötetään lisäapukantoaalto, joka kvadratuurimoduloidaan kahdella värierosignaalilla (NTSC-menetelmän mukaisesti), jolloin vastaanoton aikana moduloidun lisäapukantoaallon jännite erotetaan kais-tanpäästösuodattimen avulla perusapukantoaallon erotusv rhokäyräsignaalista ilmaistaan synkronisesti kahdessa kanavassa.

4. Patenttivaatimuksien 1 ja 3 mukainen mukautuva järjestelmä, tunnet-t u siitä, että lisäapukantoaallon signaalien suojaamiseksi paremmin differentiaali-silta vaihevirheiltä ja toisen modulaatiosivukaistan parasiittisen tukahduttamisen vaikutukselta suoritetaan lisäapukantoaallon kvadratuurimodulaatio kääntämällä toisen värierosignaalin napaisuus juovasta juovaan (PAL-järjestelmän mukaisella taval- 61379 la), jolloin vastaanoton aikana stereoparin toisen kuvan värierosignaalit regeneroidaan vastaavalla tavalla.

5. Patenttivaatimusten 1, 3 ja 4 mukainen mukautuva järjestelmä, tunnettu siitä, että stereopar in toisen kuvan värierosignaalien rege-neroimisprosessin yksinkertaistamiseksi lisäapukantoaallon taajuus valitaan siten, että se on puolet perusapukantoaallon taajuudesta, jolloin vastaanoton aikana muodostetaan vertailusignaali moduloidun lisäapukantoaallon synkronista ilmaisua varten jakamalla juovista saatu moduloitu perusapukantoaaltosignaali vertailuvaiheella.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen mukautuva järjestelmä, tunnettu siitä, että järjestelmän suojaamiseksi paremmin lisäapukantoaallon signaalien differentiaalisilta vaihevääristymisiltä ja väritoiston laadun parantamiseksi li-säväriapukantoaalto moduloidaan suhteellista kvadratuurimodulaatiota soveltaen (NIIR-menetelmän avulla), jolloin vastaanoton aikana stereoparin toisen kuvan värierosignaalit regeneroidaan vastaavalla tavalla. 61 379 28