FI61319B - Foerfarande foer framstaellning av huvudsakligen av staerkelse bestaoende papperssaeckslim - Google Patents

Description

ΓΓ3ί71 ΓλΙ mx KUULUTUSJULKAISU , „ Λ

Wj [β] 11 UTLAGG Ν f NGSSKKI FT 6^319 • C (45) Patentti eyännetty 12 07 1932 LMvfi Patent meddelat T ^ (51) Kv.ik?/int.ct3 C 09 J 5/06 SUOMI —FINLAND (21) Pw*"«lh»k*mM-Pw«nttn*knln| 772355 (22) HakemttpUvi —AMBknlni^·· 03.08.77 (23) Alkupllvi—GUtlghatadag 03.08.77 (41) Tullut JulklMkal — Bllvlt offuntllf Ok. 02 .79

Patentti· ja rekisterihallitut .... . .. , , . ,. , _ ^ * (44) Nihavikilpwion |a kuuL|ullutoun pvm. —

Patent· och registerstyrelsen AmMcm utia*d och uti.tkmt«n publicurad 31.03.82 (32)(33)(31) Pyydetty «tuolkaui —B«finl prior It *t (71) Oy Vehnä Ab, 21200 Raisio, Suomi-Finland(FI) (72) Mikko Maijala, Ihala, Marja-Leena Sarkki, Raisio, Kai Hannus,

Turku, Suomi-Finland(Fl) (7*0 Oy Jalo Ant-Wuorinen Ab (5^0 Menetelmä pääasiassa tärkkelyksestä koostuvan paperisäkkiliiman valmistamiseksi - Förfarande för framställning av huvudsakligen av stärkelse bestäende papperssäckslim Tämä keksintö koskee menetelmää pääasiassa tärkkelyksestä koostuvan paperisäkkiliiman valmistamiseksi, jossa tärkkelys saatetaan pääasiassa vesiliukoiseen muotoon sekoittamalla tärkkelyksen tai pääasiassa tärkkelystä sisältävän aineyhdistelmän vesilietettä lämpötiloissa 130...160°C paineen alaisena.

Koska paperisäkit ovat massa-artikkeleita, joiden käyttö pak-kaustarkoituksiin perustuu ainakin osittain niiden halpaan hintaan, ei suhteellisen kalliiden synteettisten liimojen, kuten muoviliimojen käyttö niiden valmistuksessa ole yleistä. Sen sijaan tunnetaan ennestään lukuisia tärkkelyksestä valmistettuja liimoja, jotka sopivat paperisäkkien liimaukseen. Seikkaperäinen selostus tärkkelyspitoisista paperisäkkiliimoista löytyy muun muassa Rodolf Köhler'in teoksesta "Stärkeklebstoffe", Verlag Paul Parey, Berliini 1971, sivut 54, 75...81 ja 93...94, ja J.A.Radley'n toimittamasta teoksesta "Industrial Uses of Starch and Its Derivatives", Applied Science Publishers Ltd., Lontoo 1976, sivut 11...43.

2 61319

Aikaisemmin käytettiin paperisäkkien valmistuksessa melkein yksinomaan aikalisiä boraksipitoisia dekstriiniliimoja. Dekstriinit valmistetaan paahtamalla tärkkelystä kuumalla alustalla noin 180... 200°C:n lämpötiloissa tai sekoittamalla tärkkelykseen pieniä määriä happoa ja paahtamalla saatua seosta noin 130...150°C:n lämpötiloissa. Valmistustavan seurauksena tärkkelyksen polymeeriset glukoosi-ketjut pilkkoutuvat ja saadaan kylmään veteen liukoisia yleensä hieman värillisiä tuotteita. Dekstriinit sisältävät aina jonkin verran vapautunutta glukoosia. Dekstriiniliimat toimitetaan käyttäjille joko jauheina, jotka käyttäjä liuottaa veteen konsentroiduiksi, jopa 60.. .70 paino-% kuiva-ainetta sisältäviksi liuoksiksi, tai käyttövalmiina liuoksina. Liiman ominaisuuksia parannetaan yleensä lisäämällä 2...5 paino-% boraksia ja 0,5...1 paino-% natriumhydroksidia, joten valmis liima on yleensä alkalinen pH:n ollessa yleensä noin 9.. .10.

Eräs muunnelma esitetään US-patenttijulkaisussa 3 133 836. Tärkkelys käsitellään 100...176,6°C:ssa rajulla höyrykäsittelyllä (1,25...5-kertainen höyrymäärä prosessissa kondensoituvaan nähden). Saadun lopputuotteen viskositeetti on alempi kuin keksimässämme menetelmässä, kun verrataan samassa lämpötilassa käsiteltyjä lietteitä toisiinsa. On ilmeistä, että mainitussa US-julkaisussa kuvattu lämpökäsittely pilkkoo tärkkelyksen pitemmälle kuin menetelmässämme ehdotettu, jolloin myös amyloosi- ja amylopektiiniketjut osittain pilkkoutuvat dekstriineiksi sen lisäksi, että ketjujen väliset ris-tisidokset häviävät kuten ehdottamassamme menetelmässä.

Mainitussa US-julkaisussa patentoidaan menetelmä tärkkelyksen lämpökäsittelemiseksi. Julkaisussa annetaan ymmärtää, että saatua tuotetta voidaan käyttää kankaan loimilankojen viimeistelyyn (esimerkki 2) ja pyykkitärkkinä (esimerkki 3). Esimerkissä 4 valmistetaan saadusta tuotteesta sideaine paperin päällystykseen (päällys-tyssaven ja paperin pinnan välinen sidos) ja esimerkissä 5 käytetään saatua tuotetta paperin pintaliimaukseen (paperinpinnan tiivistys). Kaikki esitetyt käyttötavat edullyttävät tuotteen tunkeutumista tiheän kuitukudoksen sisään, joten saadun lopputuotteen matala viskositeetti on ymmärrettävissä, samoin siihen johtava raju lämpökäsittely. Missään ei kuitenkaan anneta ymmärtää, että saatu tuote soveltuisi myös kahden valmiin ja usein kovan paperipinnan liimaamiseen 61319 toisiinsa, eikä tuotteen viskositeetin pitkäaikaisesta säilymisestä määrätyllä viskositeettialueella ole annettu mitään takeita.

Sittemmin siirryttiin käyttämään tärkkelysliimoja, joissa tärkkelyksen polymeeriketjun pilkkoutuminen on huomattavasti vähäisempää kuin dekstriineissä, ja joilla siitä johtuen on selvästi huonompi liukoisuus veteen. Siten ovat tunnettuja niinsanoituista happo-tärkkelyksistä valmistetut liimat. Nämä tärkkelysmuunnokset valmistetaan liettämällä tärkkelys veteen, lisäämällä sopivaa happoa ja kuumentamalla saatua lietettä korkeintaan 80°C:n lämpötilassa. Saadut tuotteet liukenevat yleensä vain kuumaan veteen ja niitä käytetään paperisäkkien liimaukseen tavallisesti 10...25 paino-% kuiva-ainetta sisältävinä liuoksina.

FI-patenttihakemuksen 1953/74 esittämässä menetelmässä taas etukäteen ristisidotut tärkkelysrakeet, jotka on saatu reagoittamal-la tavallinen rakeinen tärkkelys kaksi- tai polyfunktionaalisen rea-genssin kanssa, käsitellään 15...30 % kosteutta sisältävinä suulakepuristimessa 120...200°C:ssa 2...200 atm:n (0,2...20 MPa) paineessa ja kuuma massa purkautetaan äkillisesti tavalliseen paineeseen ja lämpötilaan, jolloin tärkkelysrakeet pirstoutuvat mekaaniseksi. Saadun lopputuotteen, joka on edelleen yli 80 %:sesti ristisidottu, liukoisuus veteen on korkeintaan 20 %.

Myös hapetettujen tärkkelyksien käyttö paperisäkkien liimoina on tunnettua. Nämä muunnetut tärkkelykset valmistetaan siten, että tärkkelys lietetään veteen ja sitä käsitellään hapettavilla aineilla kuten vetyperoksidilla, natriumperoksidillä, kaliumpersulfaatil-la, bariumperoksidilla tai natriumhypokloriitilla, tavallisesti pH:n ollessa yli 7 ja lämpötiloissa, jotka ovat käytetyn tärkkelyksen gelatinoitumislämpötilan alapuolella eli yleensä alle 60°C. Hapetettujen tärkkelyksien vesiliukoisuus riippuu hapettimen määrästä, käsittelyajasta ja lämpötilasta. Eräät tuotteet voidaan liuottaa jopa kylmään veteen tosin melko laimeiksi liuoksiksi, eräät liukenevat vain keitettäessä vedessä. Liimojen käyttökonsentraatio on yleensä 15...20 %.

Niinpä DE-patenttijulkaisun 522 555 mukaan valmistetaan liiste-ritärkkelys tärkkelyspitoisesta valkuaista sisältävästä viljatuotteesta hapettamalla tärkkelys persuoloilla, kuten ammoniumpersulfaatilla tai natriumperboraatilla, käyttäen hapetuksen kiihdytyk- 4 61319 seen kuumennusta 3...5 atm:n (0,3...0,5 MPa) paineessa.

Edelleen tunnetaan kemiallisesti pitemmälle muunnettujen tärkkelyksien käyttö paperisäkkien liimauksessa. Ne ovat yleensä hinnaltaan kalliimpia kuin yksinkertaiset tärkkelysliimat, mutta samalla liimausominaisuuksiltaan parempia. Tällaisia muunnettuja tärkkelyksiä ovat tärkkelysesterit ja -eetterit. Edellisistä mainittakoon esimerkkeinä tärkkelysfosfaatit ja -asetaatit, jälkimmäisistä oksietyylitärkkelykset. Lisäksi on tunnettua käyttää muunnettujen tärkkelyksien yhdistelmiä, kuten esimerkiksi US-patentissa 3 844 807 (1974) ehdotettua happotärkkelyksen ja tärkkelyseetterin seosta eräiden lisäaineiden kanssa. Lopuksi on tunnettua lukuisten lisäaineiden käyttö tärkkelyksen lisäksi paperisäkkiliimoissa. Näistä mainittakoon liimasauman vedenkestävyyttä lisäävät polymeeriset hartsit ja dispersiot, kuten urea-formaldehyd-hartsi ja polyvinyyliase-taatti-dispersio.

Tärkkelysliimojen käytön yleinen ongelma on liimattujen pintojen riittävän nopean alkutarttuvuuden aikaansaaminen, erikoisesti nopeilla säkkikoneilla ja säkin pohjasauman liimauksessa. Alan ammattimiehet käyttävätkin usein säkin pohjasauman liimaukseen erilaista liimaa kuin sivusaumaan. Liimasauman lujuudessa on usein myös toivomisen varaa. Eräs vaikeus liittyy liiman viskositeettiin, joka helposti tulee liian suureksi. Tosin on tällöin laimentaminen vedellä mahdollista, mutta samalla lisääntyy liimasaumasta haihdutettavan veden määrä. Liiman liian korkea ja myös liian matala viskositeetti aiheuttavat helposti liiman roiskumista säkkikoneella. Lisäksi on liimojen viskositeetin pysyvyydessä sekä mekaanisen rasituksen että mahdollisen säilytyksen aikana paljon toivomisen varaa. Lopuksi voidaan todeta, että useilla tärkkelysliimoilla on liian "pitkä" rakenne, mikä alan ammattimiesten ilmaisuna merkitsee, että liimasäiettä voidaan venyttää hyvinkin pitkäksi säikeen katkeamatta. Ilmeisesti suuri osa edellä luetelluista vaikeuksista johtuu siitä, että tunnetuissa tärkkelyspitoisissa paperisäkkiliimoissa dekstrii-niliimoja lukuunottamatta tärkkelyksen polymeerirakenteelle ominaiset polymeeriketjujen väliset ristisidokset ovat muunnettuja tärkkelyksiä valmistettaessa tapahtuvien reaktioiden jälkeenkin edelleen suurimmaksi osaksi olemassa. Tähän viittaa myös säkkiliimoina käytettyjen lievästi hydrolysoitujen tai muunnettujen tärkkelyksien 61319 haitallinen retrogradatio, joka tapahtuu liimojen jäähtyessä esimerkiksi säilytyksen aikana. Nimitys on annettu kuumassa vesiliuoksessa liuenneen tärkkelyksen osittaiselle erottumiselle liukenemattomana saostumana liuoksen jäähtyessä. Erottuminen on palautumaton ja johtuu tärkkelyksen sisältämän suoraketjuisen amyloosin kiteytymisestä ja yhteenkasautumisesta.

Keksinnön mukaisella menetelmällä on tavoitteena saada aikaan paperisäkkien liimaukseen nopeillakin säkkikoneilla sopiva pääasiassa tärkkelyksestä valmistettu liima, jolla on hyvä alkutarttuvuus ja jonka antama liimasauma on luja, paperisäkkiliima, jota voidaan yhtä hyvin käyttää kaikkien sä-kinsaumojen liimaukseen, ja jonka viskositeetti voidaan pitää helposti säkkikoneelle sopivalla viskositeettialueella ja pysyy käytännössä muuttumattomana liiman pitemmäkin mekaanisen käsittelyn ja/tai säilytyksen aikana, paperisäkkiliima, jonka taipumus retrogradatioon on mahdollisimman vähäinen, paperisäkkiliima, joka voidaan valmistaa säkkitehtaassa tavanomaisesta muuntamattomasta tärkkelyksestä tai etupäässä muuntamaton-ta tärkkelystä sisältävästi aineyhdistelmästä yksinkertaisella tavalla.

On havaittu, että kun tärkkelys lietetään veteen 12...16 paino-% tärkkelystä sisältäväksi lietteeksi ja tätä lietettä sekoitetaan suljetussa tilassa 130...160°C:n lämpötiloissa ylipaineen alaisena, joka lämpötilasta riippuen saattaa olla 0,25...0,7 MPa, tärkkelys-jyvät rikkoutuvat ja tärkkelyksen molemmat polymeeriosat suoraket-juinen amyloosi ja haaraketjuinen amylopektiini irtautuvat toisistaan. Käsittelyäjasta ja lämpötilasta riippuen saattavat tärkkelyksen glukoosipolymeeriketjut irtautua täysin toisistaan ketjujen välisten ristisidosten hävitessä. Näin saadaan sarja tärkkelyksen vesiliuoksia, joille on ominaista matala viskositeetti ja huomattavasti vähentynyt taipumus retrogradatioon. Lisäksi niillä on "lyhyt" rakenne, mikä ilmenee liimasäikeen katkeamisena sitä hieman venytettäessä. Kun esimerkiksi 15 paino-% tärkkelystä sisältävää vesilietettä sekoitetaan voimakkaasti 160°C:ssa 0,7 MPa:n ylipaineessa muutaman sekunnin ajan, saadaan tärkkelysliuos, jonka viskositeetti 90°C:ssa on 700...1000 mPa s ja 25°C:ssa 2000...3000 mPa s mitattuna Brookfield-viskometrillä käyttäen karaa 4 ja nopeutta 20 kierrosta minuutissa.

6 61319

Nyt on todettu, että edellä kuvatulla läntpömekaanisella käsittelyllä valmistettuja tärkkelyslietteitä voidaan hyvällä menestyksellä käyttää joko sellaisenaan tai tietyillä lisäaineilla lisättyinä paperisäkkien liimaukseen nykyaikaisissa nopeissa paperisäkki-koneissa. Edelleen on todettu, että samaa liimaa voidaan käyttää sekä säkkien sivu- että pohjasauman liimaukseen. Liimojen viskositeetti säilyy käyttökelpoisella viskositeettialueella pitkäaikaisen-kin mekaanisen rasituksen, kuten sekoituksen, pumppauksen, putkistossa kierrätyksen ja liimatelojen puristuksen alaisena, eikä liiman säilytys aiheuta siinä haitallisia muutoksia. Keksinnön mukaisen paperisäkkiliiman antamalle hyvälle alkutarttuvuudelle ja lujalle liimasaumalle ei toistaiseksi voida antaa varmaa selitystä, mutta oletetaan, että veden haihtuessa liimasaumasta tärkkelyksen polymee-riketjut siirtyvät jälleen lähemmäksi toisiaan ja suuntautuvat samalla siten, että polymeeriketjujen väliset ristisidokset syntyvät uudelleen. Liimaan voidaan lisätä joko ennen lämpömekaanista käsittelyä tai sen jälkeen tavallisesti käytettyjä lisäaineita. Näitä ovat epäorgaaniset emäkset, kuten natriumhydroksidi, jotka lisättyinä ennen lämpömekaanista käsittelyä alentavat tärkkelyksen gelati-nointilämpötilaa ja mahdollistavat siten alempien lämpötilojen käytön lämpömekaanisessa käsittelyssä, ja jotka lisättyinä valmiiseen liimaan karheuttavat liimattavaa pintaa ja nopeuttavat siten liiman tunkeutumista pintaan. Edelleen voidaan käyttää boraksia edistämään tärkkelyksen polymeeriketjujen välisten sidosten syntymistä ja kar-boksimetyyliselluloosaa tai muita vastaavia joko synteettisiä tai luonnon hyytelöaineita lisäämään liiman viskositeettia. Edelleen voidaan keksinnön mukaiseen liimaan lisätä liimasauman vedenkestä-vyyttä lisääviä synteettisiä hartseja, kuten urea-formaldehydi-hart-sia tai synteettisiä polymeeridispersioita, kuten polyvinyyliasetaat-tia.

Liimaan voidaan lisätä myös joko ennen lämpömekaanista käsittelyä tai sen jälkeen mineraalisia täyteaineita, kuten kaoliinia, talkkia tai kalsiumkarbonaattia, joiden käytön tarkoituksena on lisätä liiman kuiva-ainetta ja siten vähentää liimasaumasta haihdutettavan veden määrää, ja toisaalta lisättynä ennen lämpömekaanista käsittelyä tunkeutumalla vesilietteessä tärkkelysjyvien väliin eristää jyviä toisistaan ja siten edistää kunkin yksityisen tärkkelysjyvän jou- 7 61319 tumista lämpömekaanisen käsittelyn kohteeksi samanaikaisesti ja yhtä tehokkaasti. Lisäksi voivat mineraaliset täyteaineet valmiissa liimassa säännöstellä liiman imeytymistä liimattaviin pintoihin estäen liian nopean imeytymisen. Sopivat käyttömäärät mineraalisille täyteaineille, joista suositellaan kaoliinin käyttöä, ovat 5...30 paino-% liiman kuiva-aineesta.

Tärkkelyksen tai pääasiassa tärkkelystä sisältävän aineyhdistelmän lämpömekaaninen käsittely ja lisä- sekä täyteaineiden käyttö sovitetaan keksinnön mukaan sellaiseksi, että lopullisen käyttövalmiin liiman viskositeetti on viskositeettialueella 1000...4000 mPa s mitattuna 25°C:ssa Brookfield-viskometrillä, kara 4 ja nopeus 20 r/ min. Tämä vaatimus asettaa muun muassa viskositeettiin vaikuttavien lisäaineiden käyttömäärille rajoituksia; niinpä natriumhydrok-sidia voidaan käyttää korkeintaan 2 paino-% liiman kuiva-aineesta, boraksia korkeintaan 10 paino-% ja karboksimetyyliselluloosaa samoin korkeintaan 10 paino-%. Mineraalisilla täyteaineilla, kuten kaoliinilla on vain vähäinen vaikutus liiman viskositeettiin.

Lämpömekaanisesti käsitellyn tärkkelyksen tai pääasiassa tärkkelystä sisältävän aineyhdistelmän vesiliete voidaan myös kuivata sinänsä tunnetuilla tavoilla sellaiseen kuiva-ainepitoisuuteen, että saatu helposti pakattavissa ja kuljetettavissa oleva jauhe on kestävä mikrobiologista hajoamista vastaan. Keksinnön piiriin kuuluvat siten myös kuivatut, edellä kuvatulla tavalla lämpömekaanisesti käsitellyt, tärkkelystä tai pääasiassa tärkkelystä sisältävät pape-risäkkiliimat.

Edellä kuvattu lämpömekaaninen käsittely voidaan soveltaa mihin tahansa tärkkelykseen tai tärkkelysjohdannaiseen, joten raaka-aineina voidaan käyttää tavanomaisia raakatärkkelyksiä, kuten vehnä-, maissi-, peruna- ja riisitärkkelyksiä tai muunnettuja tärkkelyksiä, kuten hapetettuja tärkkelyksiä, tärkkelysestereitä ja -eettereitä. Liiman pääasiassa tärkkelystä sisältävänä aineosana voidaan myös käyttää lämpömekaanisesti käsiteltyjä viljajauhoja, joissa tärkkelyksen osuus viljajauhojen kuiva-aineesta on suurempi kuin 60 paino-%, tai vehnätärkkelyksen valmistuksessa saatua tärkkelysfraktiota, joka sisältää tärkkelyksen lisäksi 1...8 paino-% pentosaaneja ja 1...10 paino-% proteiineja fraktion kuiva-aineesta. Edullisimpia keksinnön mukaisen paperisäkkiliiman raaka-aineita ovat tavanomaiset muuntamattomat tärkkelykset ja edellä mainittu pentosaaneja ja 8 61319 proteiineja sisältävä tärkkelysfraktio.

Keksintöä kuvataan vielä seuraavin esimerkin, jotka kuvaavat eräitä keksinnön sovellutusmuotoja, mutta eivät rajoita keksinnön piiriä esimerkeissä kuvattuun.

Esimerkki 1: 15 kg perunatärkkelystä lietettiin 85 litraan vettä ja lietettä kuumennettiin sekoittaen 160°C:ssa 0,7 MPa:n ylipaineessa kolmen sekunnin ajan suoralla höyryllä. Saadun liimalietteen kuiva-ainepitoisuus oli 14 paino-% ja viskositeetti noin 2000 mPa s mitattuna 25°C:ssa Brookfield-viskometrillä käyttäen karaa 4 ja nopeutta 20 rpm. Liiamuskokeet tehtiin paperisäkkipaperilla käyttäen 60 ym:n paksuista liimasaumaa, jonka leveys oli 50 mm. Liimasauman lujuus määritettiin mittaamalla voima, joka tarvitaan irroittamaan liima-pinnat toisistaan, alan ammattimiesten käyttämällä Alwetron-laitteel-la käyttäen vetonopeutta 100 mm/min. Saatiin seuraavat tulokset:

Kuivumisaika (min) 5 10 30 1000

Irroitusvoima (N/m) 100 110 250 350

Esimerkki 2: 15 kg vehnätärkkelystä ja 2,5 kg kaoliinia lietettiin 85 litraan vettä ja lietettä käsiteltiin suoralla höyryllä esimerkin 1 mukaisella tavalla. Saadun liimalietteen kuiva-ainepitoisuus oli noin 16 paino-% ja viskositeetti noin 2200 mPa s mitattuna 25°C:ssa. Liimasauman lujuudeksi Alwetron-mittauksissa saatiin seuraavat tulokset:

Kuivumisaika (min) 5 10 30 1000

Irroitusvoima (N/m) 120 140 295 380

Paperisäkkikoneella mitattiin liiman viskositeetit eri liima-teloilla, jolloin liima joutui erisuuruisen mekaanisen rasituksen alaiseksi. Saatiin seuraavat tulokset:

Alkuperäinen liima 2200 mPa s

Sivusauman liimaus 1900 mPa s

Pituussauman liimaus 1700 mPa s

Pohjasauman liimaus 1500 mPa s

Viskositeetin aleneminen mekaanisessa rasituksessa on yleensä ominaista tärkkelysliimoille, mutta ajokoe paperisäkkikoneella osoitti viskositeetin säilyvän erinomaisesti toivotulla viskositeetti-alueella.

9 61319

Vaihdeltaessa esimerkin mukaisen liiman kuiva-ainepitoisuutta 14....18 paino-% ja käyttölämpötilaa 22...32°C todettiin liiman viskositeetin silti hyvin pysyvän rajoitetulla viskositeettialueella:

Liiman kuiva-aine Liiman viskositeetti (paino-%) (mPa s) 14.. .15 1500...1700 15.. .16 1700...1900 16.. .17 1900...2200 17.. .18 2200...2600

Esimerkki 3; 15 kg maissitärkkelystä lietettiin 80 litraan vettä ja lietteeseen sekoitettiin 0,15 kg natriumhydroksidia 15 paino-%:sena vesi-liuoksena. Lietettä käsiteltiin suoralla höyryllä esimerkin 1 mukaisella tavalla lämpötilassa 130°C. Saadun liimalietteen kuiva-ainepitoisuus oli 14 paino-% ja viskositeetti 2000...2200 mPa s mitattuna 25°C:ssa. Liimalietteeseen lisättiin 10 paino-% kokonais-liimamäärästä kaupallista tavanomaista polyvinyyliasetaatti-disper-siorta. Liimauskokeet tehtiin esimerkin 1 mukaisesti, käytettäen liimattavina pintoina bitumilla käsiteltyä paperia. Liimasauman lujuuden Alwetron-mittauksissa saatiin seuraavat tulokset:

Kuivumisaika (min) 10 30 1000

Irroitusvoima (N/m) 40 100 320 Käytettäessä liimauskokeissa polyeteenillä päällytettyä paperia saatiin samaa liimaa käyttäen seuraavat lujuusarvot:

Kuivumisaika (h) 24 46 1 viikko

Irroitusvoima (N/m) 60 150 500

Esimerkki 4: 15 kg vehnätärkkelystä ja 2,5 kg kaoliinia lietettiin 85 litraan vettä ja saatua lietettä käsiteltiin esimerkin 1 mukaisella tavalla suoralla höyryllä lämpötilassa 145°C. Saadun liimalietteen viskositeetti oli 25°C:ssa mitattuna 3500...4000 mPa s.

Esimerkki 5: 13 kg vehnätärkkelysfraktiota, joka tärkkelyksen lisäksi sisälsi 3,4 paino-% pentosaaneja ja 4,3 paino-% proteiineja, lietettiin 85 litraan vettä ja käsiteltiin esimerkin 1 mukaisella tavalla suoralla höyryllä 160°C:ssa. Tämän jälkeen lietteeseen sekoitettiin 2,5 kg kaoliinia. Liiman viskositeetti oli 1000...1500 mPa s mitattuna 25°C:ssa.