FI60786C - Foerfarande foer noggrann styrning av ljusstraole vid fotosaettning och andra tillaempningar vid skrivning pao ljuskaenslig yta - Google Patents

Description

v5r*l ΓβΊ ««kuulutusjulicaisu ,nnD .

( ' UTLÄGGNINGSSKRIFT 60786 • C (45) Patentti myönnetty 10 03 1932

Patent oeddeiat (51) Kv.ik.3yint.ci.3 G 02 B 27/17 SUOMI —FINLAND (21) P»t«nttJh«k.mui —P»t«>t«nfaknln| 8005^3 (22) Hakamlspllvl — AiMttknlng*dt( 25-02.80 (23) Alkupllvi—Glhlfheudtg 25-02.80 (41) Tullut julklMluI — BIMt offattllg 26.08.8l _ . , (44) NlhtMluIptnoo ja kuul.|ullt»l*un pvm. — Λ

Patent- och registerstyrelsen Arnokin utli|d och utl.sk rl ft·η publkend 30.11.8l (32)(33)(31) Pyy4utty ucuoikau*—Bagird prlorltet (71)(72) Eero Byckling, Kirameltie 13 A 12, 02100 Espoo 10, Suomi-Finland(FI) (5U) Menetelmä valonsäteen tarkaksi ohjaamiseksi valoladonnassa ja muissa sovellutuksissa kirjoitettaessa valonherkälle pinnalle -Förfarande för noggrann styming av ljusstrale vid fotosättning och andra tillämpningar vid skrivning pä ljuskänslig yta.

Tämän keksinnön kohteena on menetelmä, jonka avulla voidaan saavuttaa suuri tarkkuus kirjoitettaessa valonsäteen avulla tekstiä tai kuvia valonherkälle pinnalle. Menetelmässä mitataan säteen paikkaa erityisten raoista tai viivoista muodostuvien hilojen avulla ja tämän perusteella kirjoituksen aikana on säteen paikka tarkasti tiedossa ja siten kirjoitustapahtuma voidaan kohdistaa haluttuun kohtaan kuvapinnalla. Paikanmittaus yhdessä suunnassa kuvapinnalla perustuu siihen, että valonsädettä poikkeutetaan sähköisen järjestelmän avulla kuvapinnan reunassa olevien rakojen ylitse ja ne hetket jolloin valosäde ylittää raon reunan talletetaan analogia- tai digitaalisignaalina. Kun valosäteen liike voidaan helposti saada tapahtumaan toistuvasti samalla tavalla ja olemaan vakionopeuksinen, tämä antaa mahdollisuuden tietää kaikkialla kuvapinnalla valopisteen tähän suuntaan määritetyn paikan interpolaation avulla. Kuvapinnalla kohtisuoraan suuntaan määritelty paikka saadaan mitattua toisen raoista tai viivoista koostuvan hilan avulla. Joko kirjoitussäde tai siitä erotettu refe-renssisäde osuu hilalle ja kirjoituksen edistyessä kyseiseen suuntaan jatkuvasti antaa signaalia säteen paikasta.

Valonsäteellä kirjoittamista käytetään valoladonnassa, painolaattojen valmistuksessa, tietokonetulostuksessa, faksimiletie-donsiirrossa, ja muissa tehtävissä, joissa on tuotettava kaksiulotteiselle pinnalle kuvallista tai tekstimateriaalia. Pyrittäessä tarkkaan tulostukseen käytetään lasersädettä, joka antaa voi- 2 60786 makkaan valon pieneen pisteeseen. Alalla tunnetaan ennestään menetelmiä lasersäteen poikkeuttamiseksi ja modulolmiseksi kirjoittamista varten. Näissä paikanohjaus perustuu tarkkoihin mekaanisiin liikkeisiin ja "eräissä ratkaisuissa kirjoitussäteestä erotetun referenssisäteen hilalla antamaan signaaliin. Vaadittu suuri tarkkuus, noin 10 000 - 100 000 resoluutioelementtiä kumpaankin suuntaan kuvapinnalla, ei tällä tavoin ole kuitenkaan helposti saavutettavissa.

Patenttivaatimuksen tunnusmerkkiosan mukainen keksintö tarjoaa menetelmän, jossa kuvapinnan ympärillä olevien hilojen avulla saadaan tarkka tieto siitä, missä kohdassa kuvapinnalla säde kullakin hetkellä on. Tätä tietoa käytetään ohjaamaan kirjoitus-tapahtumaa.

Eräs menetelmän toteutustapa on esitetty kuvassa 1. Valotus kuvapinnalle tapahtuu h:n korkuinen nauha kerrallaan. Kun valopiste liikkuu vaakasuunnassa vasemmalta oikealle, sitä samalla poikkeutetaan pystysuunnassa nopeasti korkeuden h verran. Kun sädettä samalla moduloidaan, saadaan kaikki h:n korkuisella alueella oleva teksti- ja kuva-aineisto valotettua. Koko sivu tulee kirjoitettua valottamalla riittävä määrä nauhoja allekkain. Tärkeätä on tällöin, että peräkkäiset nauhat tarkasti liittyvät toisiinsa. Paikan mittaus ja säätö tapahtuu nyt seuraavasti. Kun säde on poikkeutettu nauhan (b kuvassa 1) kohdalle ja ennenkuin kirjoitus alkaa, suoritetaan kalibrointi. Siinä sädettä poikkeutetaan pystysuunnassa nauhan vasemmassa yläkulmassa ja alakulmassa olevien kahden raon (S^, S2 kuvassa 1) ylitse ja rekisteröidään ne jännitearvot tai ajanhetket, jolloin säde ylittää kummankin raon yläreunan. Sitten säde poikkeutetaan kuvapinnan oikeaan reunaan ja vastaavasti rekisteröidään oikeaa yläkulmaa ja alakulmaa (S^, kuvassa 1) vastaavat arvot. Siten on nauhan paikka mitattu suurella tarkkuudella. Koska mittaus vielä tapahtuu samalla säteellä, jolla kirjoittaminen suoritetaan, kaikki suuntauksesta ja mekaanisten osien ja liikkeiden epätarkkuudesta aiheutuvat virheet automaattisesti kompensoituvat. Samaten säteen pystysuoran poikkeutuksen tuottavan elektroniikan virheet ja ryömintä eivät tule aiheuttamaan virhettä.

Kun kalibrointi ja siihen liittyvät korjauslaskut on suoritettu, voidaan aloittaa kyseisen nauhan (b) kirjoittaminen. Nauha kirjoitetaan vetämällä rinnakkain h:n pituisia pystyvetoja koko nauhan päästä päähän. Esimerkiksi sanomalehden sivun levyistä aluetta valotettaessa näitä vetoja on noin 16 000. Kullekin pysty-vedolle on laskettu se jännite tai aika-arvo, joka vastaa nauhan 3 60786 yläreunan pistettä (piste B kuvassa 1). Samaten on laskettu alareunan pisteen paikka ja siten nauhan leveys ja kunkin kuvaelementin pituus pystysuunnassa tiedetään. Tämän tiedon avulla voidaan valonsäteen modulointi synkronoida pystypoikkeutuksen kanssa niin, että jokainen kuvaelementti osuu tarkalleen paikalleen. Erityisesti on huomattava, että tietyn nauhan alareunan paikka (esim. piste B nauhalle a kuvassa 1) mitataan samojen kahden raon avulla kuin seuraavan nauhan yläreunan paikka (piste B nauhalle b kuvassa 1); nimittäin reunan korkeudella vasemmassa ja oikeassa reunassa olevien rakojen avulla. Tästä aiheutuu, että vaikea ongelma peräkkäisten nauhojan yhteensovittamiseksi saadaan erittäin tarkasti ja luotettavasti ratkaistua.

Eräissä tapauksissa linssin vääristymä aiheuttaa, että nauhan korkeus h, joka vastaa tiettyä poikkeutusjännitettä, on suurempi kuva-alueen reunoilla kuin keskellä. Tätä ja eräitä muita vääristymiä korjaamaan voidaan lisätä toinen kalibraatiojärjes-telmä. Kuva-alueen ylä- tai alareunaan laitetaan suorat vaakasuorat raot (L. ja L- kuvassa 1) ja näitä vastaavat reunaraot (S_,

Sb' V Sd ^uvassa 1)· Näitä käytetään laitteen peruskalibrointiin esimerkiksi kerran vuorokaudessa. Säde kohdistetaan rakojen ja 1*2 korkeudelle ja ensin suoritetaan rakojen Sa-S^ paikkojen mittaus kuten yllä selostettiin. Sen jälkeen sädettä poikkeutetaan kuten kirjoitettaessa rakojen ja L2 väliin jäävän nauhan ylitse. Jokaiselle pystyvedolle, tai sopivasti valituille harvemmille pystyvedoille, rekisteröidään jännitearvo tai ajanhetki jolloin säde kulkee raon ylitse ja jälleen raon L2 ylitse. Saaduista lukuarvoista voidaan laskea funktiot, jotka ilmoittavat mitkä jännitteen tai ajan arvot antavat täsmälleen suoran viivan ja suoran viivan L2· Siten saadaan peruskalibraatio, jota käytetään kirjoitettaessa kuva-alueella ja joka antaa tuloksena täsmälleen suorat reunat nauhoille kuva-alueella.

Paikan mittaus toisen koordinaatin suhteen, siis vaakasuorassa suunnassa, suoritetaan sopivan vaakasuoraan suuntaan asetetun hilan avulla, jossa on pystysuoria rakoja tai viivoja. Yksi mahdollisuus on erottaa kirjoitussäteestä referenssisäde, joka aina kulkee pitkin kuva-alueen ulkopuolella olevaa hilaa. Tällainen on kuvattu kuvan 1 yläreunassa. Hilan luona oleva valoilmaisin antaa tällöin signaalin, josta paikkakoordinaatti x voidaan määrittää. Toinen vaihtoehto on käyttää itse kirjoitussädet- 4 60786 tä. Eräs toteutus on esitetty kuvassa 2. Siinä valoherkkää pintaa kokonaisuudessaan liikutetaan oikean nauhan saamiseksi kirjoi tussäteen kohdalle. Kun haluttu nauha on kohdallaan, käytetään siihen liittyviä rakoja (S -S, kuvassa 1) pystysuunnan paikanmit-tauksen kalibrointiin. Edelleen kirjoitettaessa käytetään vaakasuoria viivoja (L^ ja L2 kuvassa 2) pystypoikkeutuksen tarkkaan ohjaamiseen joka pystyvedolla. Nyt vaakasuunnan paikanmittaus voidaan suorittaa sopivan vaakasuuntaan asetetun hilan avulla. Kuvassa 2 tällaisen muodostavat viivan 1^ alapuolelle tehdyt lyhyet vinot raot.Kirjoitussäde kulkee näistä muodostuvan hilan yli pystypoikkeutuksen sopivassa vaiheessa joka pystypoikkeutusvedol-la. Valoilmaisin havaitsee mistä kohtaa tämän vaakahilan yli säde kulki ja saatua signaalia käytetään x-koordinaatin määrittämiseen. Tällä menetelmällä on se etu, että tarvitaan vain yksi säde, kirjoitussäde, ja muissa menetelmissä esiintyvät kirjoitussäteen ja referenssisäteen suuntaeroista aiheutuvat virheet jäävät pois.

Laboratoriossa on menetelmää tutkittu kuvan 3 mukaisella laitteistolla. Siinä on laser (1), josta valosäde etenee modulaattoriin (2) ja akusto-optiseen deflektoriin (3). Tällä deflekto-rilla saadaan aikaan pystysuoran suunnan h:n suuruinen poikkeu-tus. Seuraavaksi on galvanometripeili (4), joka aikaansaa vaakasuoran suunnan poikkeutuksen yli kirjoitusalueen. Tämän jälkeen säde menee fokusointilinssin (5) lävitse ja sitten puoliläpäisevään peiliin (6), joka jakaa säteen kirjoitussäteeseen ja refe-renssisäteeseen. Referenssisäde kohtaa kahdesta vaakasuorasta raosta koostuvan hilan (7), jonka avulla joka pystyvedolla saadaan tarkasti määrättyä säteen paikka ja poikkeutusnopeus. Kuvaan 3 on myös katkoviivoilla piirretty toinen referenssisäde, joka on moduloimaton ja lankeaa vaakasuoralle hilalle (8) ja sen takana olevalle valodetektorille (9). Tämän avulla saadaan x-koordinaatti jatkuvasti mitattua.

Kuvan 3 kaltaisessa järjestelmässä tärkeä ominaisuus on, että lyhyt pystypoikkeutus voidaan toteuttaa puhtaasti elektronisesti ilman mekaanisia liikkuvia osia akusto-optisen poikkeuttimen ansiosta. Tällöin saadaan puhtaasti elektroninen säteen ohjausjärjestelmä. Mekaanisen poikkeutuksen, joka tapahtuu galvanomet-ripeilin (4) avulla, annetaan tapahtua vakio-ohjauksen ajamana vapaasti. Pystypoikkeutus synkronoidaan tähän siten, että kun säde on Ronchi-hilalla (8) mitattuna saavuttanut oikean x-koordinaatin arvon, pystypoikkeutus Hipaistaan. Tämä antaa oikean 5 60786 x-arvon joka vedolle elektronisesti ohjattuna. Vastaavasti y-suunnassa kuvaelementit asetetaan paikalleen mittaamalla säteen y-koordinaattia ja synkronoimalla modulaatio valosäteelle siten, että kukin kuvaelementti kirjoitetaan kun säde on tullut oikealle kohdalle. Siten myös y-suunnan paikkaohjaus tapahtuu elektronisesti ja järjestelmän mekaanisten osien valmistusvirheet eivät vaikuta tarkkuuteen. On myös huomattava, että paikanmittaus perustuu hiloihin, jotka voidaan helposti valmistaa suurella tarkkuudella ja mittansa säilyttäviksi.

Esitetty paikanmittausjärjestelmä antaa mahdollisuuden rakentaa kuvan 4 mukaisen laitteen, jossa siirtyminen nauhalta toiselle tapahtuu fokusointilinssin (15) jälkeen asetetun toisen gal-vanometripeilin (17) avulla. Tällöin saadaan aikaan oleellisesti satunnaishakujärjestelmä pystysuunnassa, sillä galvanometripeilin kääntymis- ja asettumisaika on vain kymmenen millisekunnin luokkaa ja lähes riippumaton kääntymiskulman suuruudesta. Tavanomaisin keinoin ei tällaista satunnaishakugalvanometripeilijärjestelmää voi toteuttaa, koska peilin asettumistarkkuus ei riitä riittävän kirjoi tus tarkkuuden aikaansaamiseen. Tässä keksinnössä esitetty pai-kanohjausjärjestelmä on kuitenkin niin nopea ja tarkka, erityisesti sen vuoksi että se käyttää juuri kirjoitussädettä paikanmitta-ukseen ja toimii elektronisesti, että esitetty galvanometrin käyttö tulee mahdolliseksi. Laitteisto on käyttökelpoinen mm. painotekniikassa valoladonnassa, koska nyt voidaan kirjoittaa esim. teksti ja kuvat eri aikoina, eikä olla sidottuja kirjoittamaan järjestelmällisesti koko sivua vaakaviivoin vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan. Kokosivun valoladonnan tietokoneohjaus tulee siis helpommaksi.

Kuvassa 4 esitetty järjestelmä aiheuttaa sen, että linssin polttopistepinta (18) on sylinterinmuotoinen. Sylinterin akselina on jälkimmäisen galvanometrin (17) akseli. Joissakin sovellutuksissa on tärkeätä, että kuvapinta on taso. Tähän päästään, kun valosädettä ohjataan kuvan 5 esittämällä tavalla. Jälkimmäisen galvanometrin (26) jälkeen on joukko tasopeilejä (27), joiden asemat noudattavat parabelin muotoista käyrää. Sopivalla mittojen valinnalla saadaan aikaan, että kun valonsäde on kohdistettu peilin (27) keskelle, valo fokusoituu tason muotoiselle pinnalle (28) olipa kyseessä mikä tahansa peileistä. Edelleen on selvää, että koska akusto-optinen pystypoikkeutusdeflektori (23) on ennen fokusointi-linssiä (25), fokuspiste pysyy samalla tasopinnalla (28) riippumat- 6 60786 ta deflektion suuruudesta. Kuvan 5 laite antaa siis mahdollisuuden kirjoittaa suurelle tasomaiselle pinnalle ilman, että kuvapintaa mekaanisesti liikutetaan, ja säilyttäen edellämainitun satunnais-hakuominaisuuden.

Rakennetussa laitteessa on laserina käytetty 50 mW:n Argon-laseria aallonpituudella 488 nm. Sädettä on moduloitu akusto-opti-sella modulaattorilla aina 8 MHz:n taajuuteen asti. Lyhyt pysty-poikkeutus on aikaansaatu akusto-optisella poikkeuttimella, jolloin pystypoikkeutuksen pituus kuvapinnalla oli 8 mm, ja poikkeutusjakson pituus eri kokeissa 50 ps - 2 ms. Vaakapoikkeutusgalvanometrin kulma oli 30° saakka, hakuaika noin 10 ms ja sillä voitiin linssin polttovälistä riippuen poikkeuttaa yli 220-430 mm levyisen alueen. Nauhojen leveys h oli 3.2 mm ja kuvapinnan korkeus 300-600 mm. Kuvapinnan vasemmassa ja oikeassa reunassa oli y-suunnan mittaukseen tarkoitetut hilat, joissa oli 50 pm:n levyisiä rakoja 3.2 imun välein. Rakojen välimatkan toleranssi oli ±2.5 pm. Kuvapinnan yläpuolella oli x-suunnan mittaushila, jossa oli samanlevyisiä valoa läpäiseviä ja läpäisemättömiä viivoja joista kukin oli 25 pm leveä. Tarkkuus oli ±2.5 pm. Pystysuunnan mittaushilan rakojen takaa valo vietiin kuiduilla puolijohdedetektoriin. Vaakahilan takana oli longline puolijohdedetektori. Lisäksi laitteessa oli kuvan 3 mukainen slit ruling hila, jonka takaa valo havaittiin valomonistin-putken avulla. Ohjausjärjestelmän elektroniikka toimi digitaalisesti. Laitteessa oli 32 MHz:n kello. Koska suurimillaan valopisteen pystypoikkeutusnopeus kuvapinnalla oli 200 pm/ps, vastasi kahden kellopulssin väli välimatkaa 6.25 pm. Välimatkoja pystysuunnassa mitattiin laskemalla rakojen yläreunojen antamien signaalien välillä tulevien kellopulssien lukumäärä. Mittaamalla kahden tunnetun välimatkan omaavan raon välillä tulevien pulssien lukumäärä saatiin myös pystypoikkeutusnopeus tarkasti mitattua. Erilaiset korjauslaskut suoritettiin digitaalisesti. Näiden jälkeen ohjattiin valonsäteen modulaatiota kunkin pystypoikkeutus-vedon aikana laskemalla kunkin kuvaelementin alkamishetki ja generoimalla aloitussignaali kun kello osoitti tämän alkamishetken olevan käsillä. Ohjaus x-suunnassa tapahtui generoimalla pystypoikkeutuksen aloituspulssi joka kerran, kun Ronchi-hilalla ylitettiin mustan ja läpinäkyvän alueen rajaviiva eli 25 pm;n välein. Koko järjestelmän paikanmittaus- ja asetustarkkuus yli koko kuvapinnan oli resoluution 6.25 pm luokkaa.

7 60786 Käyttötarkoituksesta riippuen esitetty paikanohjausmenetelmä voidaan toteuttaa enemmän tai vähemmän täydellisenä. Jos esimerkiksi vaakapoikkeutusgalvanometri on riittävän hyvä laadultaan ja paikkatarkkuusvaatimus sopusoinnussa sen antaman tarkkuuden kanssa, voidaan toinen pystyhiloista jättää pois. Tällöin kalibrointi suoritetaan vain vasemmassa reunassa ennen kirjoitusta ja laitteen nopeus kasvaa. Myös vaakaviivojen ja L^ tarpeellisuus riippuu asetetuista tarkkuusvaatimuksista. Mikäli on kyseessä hyvin kriittinen sovellutus, tulee rakojen S avulla suoritetun pystysuunnan mittauksen lisäksi suorittaa vaakasuunnassa kuvapinnan paikan mittaus asettamalla kuvapinnalle pitkä kapea suora viiva pystysuuntaan ja havaitsemalla se jännitearvo tai ajanhetki, jolloin kirjoi tussäde ylittää kyseisen viivan. Erittäin tarkka x-suunnan mittaus saadaan juuri yhdistämällä tällainen järjestely ja kuvassa 2 esitetty kirjoitussäteellä suoritettu x-suunnan mittaus.

>

Claims (12)

1. Menetelmä valonsäteen tarkaksi ohjaamiseksi kirjoitettaessa säteellä valoherkälle pinnalle, jonka mukaan valosädettä poikkeutetaan yhden tai useamman poikkeuttimen avulla kuvapinnan ylitse ja paikanmittaukseen käytetään kuvapinnan kirjoitusalueen läheisyydessä olevia raoista tai viivoista koostuvia hiloja, tunnettu siitä että valopisteen hetkellinen asema kuvapinnalla määritetään ainakin osittain arvoista jotka on mitattu ennen kirjoitustapahtumaa tai sen osaa poikkeuttamalla valonsädettä yli hilan ja havaitsemalla raon tai viivan paikasta riippuva signaali.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, jonka mukaan säteen poikkeutusta ohjataan elektronisen signaalin avulla, tunnettu siitä että tämän elektronisen signaalin ja paikan välinen yhteys kalibroidaan ennen kirjoitusta antamalla säteen kulkea yhden tai useamman hilaraon tai -viivan ylitse ja käytetään näin saatua signaalin ja paikan välistä yhteyttä hyväksi määrittämään valonsäteen paikkaa kirjoituksen aikana.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, jonka mukaan sädettä poikkeutetaan likimain vakionopeudella, tunnettu siitä että valopisteen hetkellinen paikka määritetään sen perusteella kuinka paljon aikaa on kulunut siitä kun se ylitti hila-raon tai -viivan.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, jonka mukaan kirjoitus kuvapinnalle tapahtuu nauhan muotoinen alue kerrallaan ja koko kuvapinta täytetään kirjoittamalla näitä nauhoja riittävä määrä vierekkäin ja jonka mukaan nauhan kirjoitus tapahtuu poikkeuttamalla valonsädettä nauhan poikkisuuntaan likimäärin nauhan leveyden pituisin vedoin ja siirtämällä samalla sädettä hitaammin nauhan pituussuuntaan, tunnettu siitä että rinnakkaisten nauhojen tarkka yhteensovittaminen ja paikanohjaus nauhan alueella tapahtuu poikkeuttamalla ennen nauhan kirjoitusta valonsäde kuva-alueen ulkopuolella olevien hilojen tai -viivojen ylitse ja rekisteröimällä signaali joka on riippuvainen rakojen tai viivojen paikasta sekä käyttämällä tätä signaalia ohjattaessa kirjoituksen aikana kullakin nauhan poikki tapahtuvalla vedolla säteen modulaatiota siten saaden kirjoituksen tapahtumaan oikeaan paikkaan kuvapinnalla. 9 60786

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, jonka mukaan kirjoituksen aikana valonsädettä ohjaavat optiset elementit ja kuvapinta liikkuvat toistensa suhteen, tunnettu siitä että poikkeuttamalla valonsädettä sekä optisiin elementteihin yhteydessä olevien että kuvapintaan yhteydessä olevien hilojen ylitse saadaan näiden kahden toistensa suhteen liikkuvan koordinaatiston välinen relaatio määrättyä ja tämän tiedon avulla voidaan kuvapinnalle osuvaa kirjoitussädettä ohjata oikeaan paikkaan.

6. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, jonka mukaan nauhan poikki tapahtuvat poikkeutusvedot Hipaistaan elektronisesti, tunnettu siitä että vedon paikkaa ja siten kirjoitettujen kuvaelementtien paikkaa nauhan pituussuunnassa ohjataan mittaamalla nauhan pituussuuntaisen hitaamman poikkeutuksen suuruutta ja Hipaisemalla nopeampi poikkeutusveto aina kun pituusuun-tainen poikkeutus on edennyt halutun matkan.

7. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, jonka mukaan kuvaelementtejä generoidaan valonsädettä moduloimalla nauhan poikki etenevän vedon aikana, tunnettu siitä että kuvaelementin paikkaa ohjataan vertaamalla valopisteen poikkeutuksen suuruutta laskennallisesti saatuihin arvoihin ja synkronoimalla kunkin kuvaelementin kirjoittamisen aloitus- ja lopetushetki osumaan yhteen laskennallisesti saadun hetken kanssa.

8. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, jonka mukaan valonsäde joka pystyvedolla osuu yhdelle tai useammalle hilalle, tunnettu siitä että paikan säätö käyttää hyväksi täten pystyvedolla saatua tietoa valonsäteen paikasta vetojen modulaation ohjaamiseksi siten että kuvaelementit osuvat tarkasti paikalleen.

9. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, jossa kirjoi-tussäteestä on erotettu yksi tai useampi referenssisäde, tunnettu siitä että referenssisäteitä käytetään kirjoitussäteen lisäksi paikanmääritykseen hilojen avulla.

10. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä(että valonsäteen poikkeuttaminen nauhan poikkisuuntaan tapahtuu akusto-optisen poikkeuttimen avulla. 10 60786

11. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, jonka mukaan valonsäteen suuntaaminen kunkin nauhan alueelle tapahtuu antamalla säteen heijastua peilistä jota kääntämällä säde osuu halutun nauhan alueelle, tunnettu siitä että paikanmittaus tapahtuu valonsäteen avulla, joka heijastuu kääntyvästä peilistä.

12. Patenttivaatimuksen 11 mukainen menetelmä, jossa sylin-teripinnan sijaan kirjoitus tapahtuu tasopinnalle, tunnettu siitä että nauhan valintaan käytetyn kääntyvän peilin jälkeen valonsäteen heijastamiseen käytetään useasta tasopeilistä koostuvaa peiliä siten että kultakin osapeililtä löytyy piste jonka kautta kulkiessaan valonsäde tulee olemaan fokusoitu tasomaiselle kuvapinnalle. U 60786 PATENTKRAVEN