FI58996C - Pao eller i en fordonsfoensterruta anordnad antenn - Google Patents

Description

rftl .... KUULUTUSJULKAISU

wTa ™ <11) UTLÄCCNI NOSSKRIFT 5 8 9 9 6 C .Patentti myönnetty 11 C5 1031 • (45) ' ' Patent meddelat ^ T ^ (51) Kv.ik?/int.ci.3 H 01 Q 1/32 SUOMI —FIN LAND (21) P»Mnttlh«k*mu· — PatentaMftkninc 92/73 (22) HalumlipUvl — Aiuekntnpdif 12.01.73 (23) AlkupUvt —GMtl|h«ttd>g 12.01.73 (41) Tulkit |ulklMk»l — Bllylt offwitllg 15.07.73

Patentti- ja rekisterihallitus .... . , . , _ . (44) Nihtlvikilpenofi jt kuuLlulkaiiun pvm. —

Patent· och registerstyrelsen v ' Anastan utta|d och uti.tkrifun pubikand 30.01.81 (32)(33)(31) «uollwi»*—e**lrd priori»·* 1I4.01.72

Ranska-Frankrike(FR) 7201219 (71) Saint-Gobain Industries, 62, Bd. Victor Hugo, F-92209 Neuilly sur Seine, Ranska-Frankrike(FR) (72) Gerd Sauer, Broichweiden, Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubliken lyskland(DE) (7l) Berggren Oy Ab (5l) Ajoneuvon ikkunan pintaan tai sen sisään sovitettu antenni - Pä eller i en fordonsfönsterruta anordnad antenn

Keksinnön kohteena on patenttivaatimuksen 1 johdannon mukainen ajoneuvon ikkunaan sovitettu antenni.

Näillä "tuulilasiantenneilla" on erilaisia etuja tavanomaisiin antenneihin verrattuna, ja erityisesti se etu, että ne ovat huokeampia ja kestävämpiä; antennin muoto synnyttää kuitenkin jokseenkin vaikeasti ratkaistavia ongelmia, erityisesti sen vuoksi, että käytettävissä oleva pinta-ala on tavallisesti suhteellisen pieni, mikä käytännössä pakottaa, kun kysymyksessä ovat autot,, käyttämään tähän tarkoitukseen vain tuulilasia. Johtimet voidaan upottaa lasin sisään, mikäli se on kerroslasia, mutta mieluimmin ne painetaan lasin sisäpintaan.

On otettava huomioon, että näkyvyyttä ei voida haitata, mikä vaatii riittävän ohuiden reunavyöhykkeille tai myös keskivyöhyk-keelle, mutta kuljettajan normaalin näkökentän ulkopuolelle sijoitettujen johtimien käyttämistä; muuten on selvää, että ajoneuvon korin läheisyys on omiaan heikentämään vastaanoton laatua. Lisäksi vastaanottimen on yleensä kyettävä vastaanottamaan sekä taajuusmodu-loituja lähetyksiä, toisin sanoen lyhyillä aallonpituuksilla lähetettyjä, että amplitudimoduloituja toisin sanoen pitkillä ja keski- 58996 2 pitkillä aalloilla lähetettyjä lähetyksiä.

Yleensä taajuusmodulointia varten tarkoitetut antennit ovat muodoltaan symmetrisiä, T:n tai V:n muotoisia, ja niissä on yksi tai useampia haaroja ja ne ovat viritetyt puolen aallon pituudelle, kun taas amplitudimodulaatiota varten tarkoitetut antennit ovat tuulilasin kehyksen muotoisia.

On yritetty yhdistää samaan tuulilasiin kaksi eri antennia, joista toinen soveltuu amplitudimodulaatiolähetyksiä ja toinen taajuus modulaatiolähetyksiä varten, ja myös antaa yhden antennin tietyille haaroille erityistehtävä erottamalla ne impedansseilla, niin että ne toimivat vain tietyllä aallonpituusasteikolla. Näin saadaan antennin sovitus paremmaksi; nämä ratkaisut ovat kuitenkin osoittautuneet epätäydellisiksi, erityisesti sen vuoksi, että näiden antennien suuntavaikutus on tavallisesti liian suuri metristen aaltojen alueella. Tässä on kysymys vakavasta haitasta liikkuvassa vas-taanottimessa, kuten ajoneuvoihin asennetuissa vastaanottimissa, koska antennin suuntaus vaihtelee lähettimen suuntaan nähden.

Tämän suuntavaikutuksen tutkimiseksi on otettava huomioon, että ajoneuvon tuulilasiin sovitettujen antennijohtimien ominaisuudet ovat tulosta johtimien ja ajoneuvon korin vaikutuksesta toisiinsa eikä niitä voida laskea samalla tavalla kuin erilliselle antennille .

Esimerkiksi vaakasuoraan polarisoitujen radioaaltojen vastaanotossa, mikä nykyisin on tavallisin tapaus, vaakasuoran antennijohti-men diagrammissa esiintyy kaksi minimiä, kun ajoneuvo on kohtisuorassa asennossa lähettimen suuntaan nähden.

Edelliseen antennijohtimeen nähden, viiston linjan mukaan sovitetun antennijohtimen, jota mukavuuden vuoksi nimitämme pystysuoraksi, ulostulojännitteessä esiintyy samoissa olosuhteissa kaksi erittäin korostunutta minimiä, kun ajoneuvo on suunnattu lähettimen suuntaan. Antennin ulostulojännite on tällöin ainoastaan 10 % jännitteestä ajoneuvon ollessa kohtisuorassa suunnassa lähettimeen nähden.

Lisäksi tiedetään, että jos antenniin liitetään erilaisia vaakasuoria ja pystysuoria haaroja, niiden johtavuusominaisuudet tulevat yhdistetyiksi tavalla, joka riippuu myös niiden vastaavista vaiheista, jolloin minimit saadaan ainakin osaksi poistetuiksi.

Niinpä viritetty T-muotoinen antenni säilyttää samanlaiset ominaisuudet kuin "pystysuora” johdin, kun taas viritetty U-muotoinen antenni on ominaisuuksiltaan yhdistetty ja siinä esiintyy minimin, 3 58996 joka havaitaan ajoneuvon ollessa lähettimen suuntainen, lisäksi muita minimejä, jotka ilmenevät ajoneuvon ollessa kohtisuorassa suunnassa lähettimeen nähden.

Lopuksi tiedetään, että muuntelemalla antennin eri haarojen sijaintia ja sähköistä pituutta, toisin sanoen impedanssia, sen olennaisia toimintaominaisuuksia, suorituskykyä ja lisäksi myös säteilydiagrammia voidaan korjata.

Johtimet tehdään kuitenkin tavallisesti muodoltaan monimutkaisiksi, sillä käytetyt pinnat eivät ole ainoastaan kaltevia vaan myös kuperia ja niiden mitat aika pienet, joten yleensä on pakko taivuttaa johtimet pitkin reunoja. Näissä olosuhteissa antennin olennaisen toiminnan kuten sen säteilyn, laskeminen etukäteen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta ja kaikki säädöt on tehtävä kokeellisesti.

Edellä on selitetty erityisen mielenkiintoisia tuloksia, jotka saadaan yhdistämällä kaksi viritettyä erillistä päähaaraa, joista keskihaara on T:n muotoinen ja reunahaara on U:n muotoinen ja jotka syöttävät suoraan yhteisen lasiin sovitetun koskettimen kautta kaapelia, joka yhdistää antennin vastaanottimeen. Nämä molemmat haarat toimivat kaikilla vastaanottimeen tulevilla aallonpituuksilla, mutta toinen on niistä hallitsevampi taajuusmodulaatios-sa ja toinen amplitudimodulaatiossa. Metristen aaltojen alueella, jolla niiden kummankin vastaanottokyky on yhdistelmäluonteinen, ne ovat samassa vaiheessa ja edistävät kumpikin vastaanottoa eri suuntaan. Kosketin sijaitsee mieluimmin tuulilasin alaosassa.

Keksintö soveltuu antennituulilaseihin, jotka käsittävät kaksi eri vastaanottohaaraa, jotka on viritetty taajuusmodulaatiota varten ja joista toiseen liittyy tuulilasin reunaosaan sijoitettu haara.

Keksinnölle on tunnusomaista, että toinen johdin on niinikään viritetty FM-alueelle ja että toisen johtimen liitoskohdan molemmin puolin sijaitsevat haarat ovat muodostetut epäsymmetrisiksi. Epäsymmetria saadaan aikaan esimerkiksi sijoittamalla johonkin sen osista induktanssi tai kapasitanssi; on kuitenkin erityisen edullista tehdä se yksinkertaisesti antennihaaran erilaisen muodon avulla.

Keksinnön avulla on voitu todeta, että symmetrian rikkomisella saadaan kaksi eri vaikutusta: toisaalta parannetaan selvästi vastaanottodiagrammin muotoa ja toisaalta saadaan kätevä keino antennin impedanssin mukauttamiseksi liitoskaapelin impedanssiin.

Aikaisemmin tunnetuissa antenneissa säilytettiin symmetria, kun suoritettiin säädöt, koska taajuusmodulaatiossa pyrittiin mahdollisimman paljon ympyränmuotoiseen säteilydiagrammiin, toisin 4 58996 sanoen mahdollisimman säännölliseen säteilydiagrammiin. Tämä menettely oli loogista, mutta kun antenni oli viritetty, liitoskohdan impedanssi oli alhainen, jolloin antennia ei voitu liittää vastaanottimen yhteyskaapeliin optimaalisissa olosuhteissa ja jouduttiin ehkä käyttämään sovituselintä. Siirryttäessä pitkin puoliaallonpituu-delle viritettyä johdinta impedanssikerroin vaihtelee voimakkaasti johtimen keskikohdalla esiintyvän erittäin heikon minimin molemmilta puolilta aina johtimen päissä esiintyvään erittäin korostuneeseen maksimiin.

Keksinnön mukaisissa antenneissa, koska kaapelille ominainen impedanssi on tavallisesti noin 150 ohmia, on selvää, että aika pieni epäsymmetria riittää muuttamaan diagrammin muotoa tavalla, joka lieventää voimakkaasti minimejä ja modifioi samalla edullisesti ja jatkuvasti ulostuloimpedanssia.

Keksintöä selitetään seuraavassa yksityiskohtaisemmin liitteenä olevien piirustusten avulla, joissa kuvio 1 on pystysuoran antennijohtimen ja vaakasuoran antenni johtimen suuntaavuusdiagrammi vaakasuorassa polarisoinnissa, kuvio 2 esittää impedanssin vaihtelua johtimessa, jonka pituus on Λ/2, kuviot 3~9 esittävät keksinnön mukaisen antennin erilaisia sovellutusmuotoja, kuvio 10 esittää kuvion 9 mukaisen sovellutusmuodon erästä yksityiskohtaa, kuvio 11 esittää tunnetun antennin ja keksinnön mukaisen antennin vertailevia suuntaavuusdiagrammeja.

Kuvio 1 esittää kaaviomaisesti tuulilasin keskelle sijoitetun pystysuoran johtimen suuntaavuusdiagrammia V ja samanpituisen olennaisesti vaakasuoran antennijohtimen suuntaavuusdiagrammia H; nämä molemmat johtimet ovat auton tuulilasissa. Merkityt kulmat ovat ajoneuvon pituusakselin ja lähettimen suunnan välisiä kulmia. Lähetin on polarisoitu vaakasuoraan; diagrammi on tehty taajuusmodulointi-kaistalla.

Tarkasteltaessa pystysuoran antennijohtimen suuntaavuusdiagrammia V havaitaan, että antennijännite pysyy käytännöllisesti katsoen samassa arvossa 240°:n sektorissa. Kun ajoneuvo on suunnattu lähettimeen päin, antennijännitteellä on kuitenkin erittäin korostunut minimiarvo ja se pysyy pienenä, kun ajoneuvo on puoleen tai toiseen 10°:n kulmassa lähettimen suunnan kanssa.

V 5 58996

Vaakasuoran johtimen suuntaavuusdiagrammi H on samanmuotoinen kuin diagrammi V, mutta vaihesiirretty 90°:een verran siihen nähden. Diagrammissa H havaitaan minimiarvoja, kun ajoneuvo on kohtisuorassa suunnassa lähettimen suuntaan nähden. Diagrammissa H esiintyvän antenni jännitteen maksimiarvot ovat pienemmät kuin pystysuoran johtimen, sitä vastoin diagrammin H minimiarvot ovat vähemmän korostuneet kuin diagrammin V; nämä erikoisominaisuudet johtuvat ajoneuvon korin vaikutuksesta.

On selvää, että suuntaavuusdiagrammit voivat olla näistä ideaalimuodoista poikkeavia erityistapauksissa ja ajoneuvon tyypistä riippuen menettämättä kuitenkaan tätä tunnusomaista muotoaan. Erot syntyvät etupäässä ajoneuvon korin vaikutuksesta.

Antennituulilasi, jolla olisi ihanteelliset suuntaavuusomi-naisuudet, käsittäisi T-muotoisen antennin, jonka pystysuoran johtimen ja vaakasuoran johtimen pituus on λ/2. Vaakasuoraan suuntaan tapahtuvassa värähtelyssä vaakasuora osa alkaa aluksi toimia λ/2 pituudelta. Pystysuora haara toimii tässä tapauksessa vain vaakasuoraan haaraan yhdistettynä liitosjohtimena;koska sen pituus on säädetty sopivasti etukäteen, sen omalla impedanssilla ei ole mitään merkitystä ja jos kytkinkohdan ohmiarvo on pieni, asianlaita on samoin alemman kytkinkohdan kohdalla. Pystysuorassa suunnassa tapahtuvassa värähtelyssä tämän antennin pituus on 3Μλ.

Kuten aikaisemmin mainittiin, tämänpituisia suoraviivaisia johtimia ei voida kuitenkaan sovittaa normaaliin henkilöauton tuulilasiin: tällöin ei voida säilyttää johtimien ideaalista muotoa eikä myöskään ideaalista pituutta ja tällä on merkittävä vaikutus saatujen antennien suuntaavuuteen. Kuvion 2 avulla voidaan palauttaa mieleen, millä tavoin värähtelevän ilman keksinnön mukaista parannusta olevan johtimen impedanssin arvo vaihtelee erittäin korkeasta ohmiar-vosta johtimen molemmissa päissä 30 ohmiin johtimen keskikohdassa.

Nämä arvot ovat tietysti todellisia vain resonanssitapauksessa. Tarkastelkaamme tällaista johdinta, joka toimii resonanssissa; kohta, jossa sen ohmiarvo on kaikkein heikoin, on tavallisesti sen keskikohdassa. Jos kytkinkohtaa siirretään tietyn matkan verran oikealle tai vasemmalle keskikohdasta, antennin alaosan resistanssi saadaan vaihtelemaan ja näin voidaan impedanssia säädellä.

Keksintöä voidaan soveltaa antenneihin, jotka ovat rakennetut pääasiallisesti metristen aaltojen vastaanottoon.

Kuvio 3 esittää tuulilasia la, jossa on keksinnön mukaisesti 58996 6 parannettu T-muotoinen antenni. Antenni muodostuu pystysuorasta haarasta 2 ja vaakasuorasta haarasta 3. Pystysuoran johtimen 2 alapäässä on kytkinkappale Sekä pystysuoran että vaakasuoran johtimen pituus on>\/2. Johtimien pituuden laskemiseksi suunnilleen on otettava huomioon, että etenemisnopeus lasissa saadaan, kun kerrotaan kertoimella 0,3 vastaava nopeus ilmassa. Mutta kun vain osa sähkökentästä on lasissa, vähenemiskerroin on 1 ja 0,39 välillä ja 100 MHz:n taajuudella on kokeellisesti todettu, että aallonpituus on 0,75 kertaa ilmassa laskettu aallonpituus. Liitoskohta 5 valitaan siirtämällä sitä toiselle puolelle siten, että sen impedanssi on lähes sama kuin antennin alapään resistanssi, esimerkiksi 150 ohmia. Tämä sovellutusmuoto antaa usein erittäin hyviä tuloksia myös suuntaavuusdiagrammiin nähden. Jos pystysuoran johtimen 2 sähköinen pituus on liian pieni, sitä voidaan venyttää esimerkiksi induktanssin avulla. Voidaan myös pidentää kytkinkaapelia. Tästä ratkaisusta saattaa kuitenkin joskus olla seurauksena, että johtimen kokonaispituus tulee liian pieneksi amplitudi-moduloidun lähetyksen vastaanottamiseen.

Kuviossa 4 esitetyssä sovellutusmuodossa tuulilasissa 15 on Λ/4 pituinen pystysuora johdin 8, jossa itsessään on vaakasuora kaksois johdinosa 9, jonka avulla pystysuoran johtimen 8 sähköistä pituutta voidaan säätää muuttamalla hieman vaakasuoran osan 9 pituudesta johtuvaa kapasitiivista vaikutusta; tämä johdinosa 9 on liian lyhyt ollakseen todella vastaanottokykyinen eikä sitä sen vuoksi voida varsinaisesti pitää antennin vaakasuorana haarana. Varsinaisen vaakasuoran haaran muodostaa johdin 10, joka on tuulilasin alareunan suuntainen ja kokonaispituudeltaan λ/2 ja yhdistetty johtimeen 8 antennin alapäässä sijaitsevan kytkimen 11 kohdalla. Tämän kytkin-kohdan 11 ihanteellinen paikka johtimessa 10 saadaan, kun minimiarvot suuntaavuusdiagrammissa ovat nousseet mahdollisimman korkealle: tällöin saadaan optimaalinen impedanssiarvo antennin vaakasuoralle joh-timelle.

Kuviot 5-8 koskevat antenneja, jotka ovat T-muotoisen pystysuoran haaran ja U-muotoisen vaakasuoran haaran yhdistelmiä. T-muotoi-set ja U-muotoiset haarat ovat säädetyt kukin kuvioiden 3 ja 4 esittämien periaatteiden mukaan. Ratkaisut, joilla U-muotoisen johtimen impedanssia voidaan säätää suuntaavuusominaisuuksien parantamiseksi, ovat seuraavat:

Kuviossa 5 esitetyssä esimerkissä tuulilasissa le on T-muotoinen keskihaara 13, 14 ja U-muotoinen haara kaksine osineen 15a ja 15b, jotka ovat samanpituisia. Nämä kaksi johdinta on yhdistetty toisiinsa T-johtimen alaosassa lähellä kytkinnapaa 17. T- ja U-johtimet 7 58996 ovat muodoltaan symmetriset ja kytkinkohta on tarkalleen keskikohdassa. U-muotoisen johtimen impedanssin muuttamiseksi lyhennetään osan 15b sähköistä pituutta kapasitanssin avulla: tätä tarkoitusta varten on lasiin sijoitettu samansuuntaisesti osan 15b kanssa johtimen kappale 16, joka on yhdistetty ajoneuvon koriin johtimen 18 avulla. Sen sijaan, että U-muotoisen johtimen sähköistä pituutta on lyhennetty kapasitanssin avulla, olisi voitu käyttää pidentämistä induktanssin avulla.

Kuviossa 6 esitetty antennituulilasi Id on rakenteeltaan samanlainen kuin kuviossa 4 esitetty. Johtimet 20, 21 muodostavat T-muotoisen keskihaaran ja johtimet 22a ja 22b ovat U-muotoisen haaran osia.U- ja T-muotoisten johtimien yhteinen napa on merkitty viitenumerolla 23· Haaran 22b pituus on suurempi kuin haaran 22a. Tällä tavoin kytkinkohta on siirrettynä U-jöhtimen keskikohtaan nähden halutun matkan päähän, jotta antennituulilasin suuntaavuusvaikutuöta kovasti vaimentava impedanssi saadaan säädetyksi optimaaliseksi.

Kuviossa 7 esitetty sovellutusmuoto käsittää antennituulilasin le, jossa T- ja U-muotoisten johtimien muodostama kokonaisuus on tehty epäsymmetriseksi U-johtimeen tehtyjen lisäosien avulla. T-muotoinen haara muodostuu pystysuorasta haarasta 26 ja vaakasuorasta haarasta 27. Samansuuntaisena tuulilasin alareunan kanssa on vaakasuora johdin, jonka kaksi osaa 28a ja 28b ovat samanpituiset. Antennituulilasi käsittää lisäksi kaksi U-muotoista haaraa 29a ja 29b, jotka ovat yhdistetyt johtimiin 28a ja 28b siltojen 30a ja 30b avulla, jotka sijaitsevat epäsymmetrisesti U:n akseliin nähden, niin että saadaan optimaalinen impedanssi, joka antaa parhaat suuntaavuusominaisuudet. U-johtimen ja T-johtimen yhteinen napa on merkitty viitenumerolla 31·

Kuvio 8 esittää tuulilasia lf, jossa U-muotoisen haaran kaksi osaa 32a ja 32b ovat taivutetut sik-sak-muotoon tuulilasin alareunan viereisiltä osiltaan, jotka ovat eri pituiset. Tällä tavoin saadaan aikaan sama vaikutus kuin edellä on esitetty. Keskihaara muodostuu tässäkin T-muotoisista johtimista 33 ja 3^· Koaksiaalikaapeli, joka kytkee antennin vastaanottimeen, on haaroitettu U- ja T-muotoisten johtimien yhteisessä liitoskohdassa 35.

Kuviot 9 ja 10 esittävät erästä toista erityisen tehokasta sove1lutusmuotoa.

Keskihaara on tässäkin T:n muotoinen ja siinä on pystysuora johdinosa 36 ja vaakasuora johdinosa 37. Pystysuoran johdinosan 36 alapäässä on kytkinnapa 38.

58996 8 U-muotoisessa haarassa 39a, 39b on tuulilasin alareunan suuntaisessa osassa kolme samansuuntaista johdinta 40a-40b, 4la-4lb, 42a-42b.

Toisaalta kolme johdinta 40b, 4lb, 42b ovat haaroitetut samansuuntaisiksi. Ennen tulemistaan pystysuoraan keskijohtimeen 36 ne päättyvät johtimeen 43, joka kiertää kytkinnavan 38.

Johtimet 40a ja 4la muodostavat haaroitetut johtimet, joiden päät ovat vapaat, kun taas johdin 42a on liitetty kohdassa 47 keski-johtimeen 36. Tämän rakenteen ulkonäkö on symmetrinen.

Kuvioiden 9 ja 10 mukainen sovellutusmuoto on samantapainen kuin kaksi edellistä. Kuitenkin silmukan 44, 45 säätö virityksen aikaansaamiseksi on varmempaa, sillä silloin tarvitsee vain siirtää siltaa, toisin sanoen yhdysjohdinta johtimien 44 ja 45 välillä. Sitä vastoin kuvion 8 mukaisessa sovellutusmuodossa optimi saadaan vain muuntelemalla peräkkäin tasausjohtimien 32c ja 32d pituuksia.

Yleensä käytettäessä T-U-yhdistelmää (kuviot 5-10) antennin kahden osan kytkentä sivuvirtapiirin avulla antaa helpommin toteutettavia tuloksia kuin esimerkiksi kytkentä haaroitusten avulla (kuvio 7) tai käyttämällä toisella puolella lisäkapasitanssia (kuvio 5)·

Syy tähän on se, että käyttämällä yksinomaan kapasitiivisia elementtejä vaiheen korjaamiseen, kuten on asianlaita kuvioissa 5 ja 7 esitetyissä esimerkeissä, saadaan vaihetasapaino vain kapealla kaistalla mikä johtuu niiden reaktanssin suhteellisen suuresta arvosta niiden ohmiseen vastukseen nähden.

Pienikin muutos matkassa, joka erottaa johtimet tuulilasin kehyksen reunasta, saattaa näillä järjestelmillä aiheuttaa epäsäännöllisyyttä ja tuoda mukanaan vastaanottokyvyn huonontumista.

Sitä vastoin jos antennin eri osien kytkennässä käytetään ohmivastuksen suhteellisen suurta poikkeamaa (noin 20 ohmia), kuten on asianlaita kuvioiden 8-10 mukaisissa sovellutusmuodoissa, faasi-viritys saadaan aikaan paljon leveämmällä taajuusalueella. Nämä sovel-lutusmuodot ovat siis paljon herkempiä johtimien ja kehyksen välimatkan vaihteluille.

Kuvioiden 9 ja 10 mukaisissa sovellutusmuodoissa ei ole tietenkään aivan välttämätöntä sovittaa kolmea johdinta tuulilasin alareunan kanssa samansuuntaisesti. Periaate, joka sisältää nimenomaan kytkinnavan kiertämisen ja siis U-muotoisen toisen johdinhaaran liittämisen toisen haaran puolelle, voidaan tietysti toteuttaa myös vain yhdellä tai kahdella johtimella.

Kuvio 11 valaisee tulosta, joka saadaan keksinnön mukaisella 9 58996 antennilla. Mittaukset on tehty 101 MHz:n taajuudella lähettävällä lähettimellä ja lähettimen vaakasuoralla polarisoinnilla. Diagrammi T vastaa T-muotoisen johtimen symmetristä kuviota. Diagrammi I vastaa kuvion 4 mukaista antennia, jossa T-johtimeen on lisätty epäsymmetrinen vaakasuora johdin tuulilasin alareunan suuntaisesti.

Minimiarvo, joka vastaa ajoneuvon asemaa suoraan kohti lähetintä, on lähes täysin hävinnyt. Minimi, joka vastaa ajoneuvon kääntymistä selin lähettimeen, on yhä jäljellä, mutta sen arvo on lisääntynyt 8 dB:llä. Tätä viimeksi mainittua minimiarvoa on erittäin vaikea poistaa, koska ajoneuvon kori toimii tässä asennossa vaimentimena antennin ja lähettimen välissä. Tämä diagrammi osoittaa, että anten-nijännitteen keskitaso on keksinnön mukaisessa antennissa kohonnut noin 3 dB:n verran.

Lukuunottamatta kuviossa 5 esitettyä esimerkkiä muissa sovel-lutusmuodoissa johtimien kaikissa osissa käytetään johdinosia suun-taavuusvaikutuksen parantamiseen. Kuviosta 5 on kuitenkin huomattava, että voidaan käyttää pieniä reaktansseja disymmetrian aikaansaamiseksi ja että sama vaikutus saadaan aikaan vaihtelemalla induktanssia tai kapasitanssia; keksinnön olennaisena tarkoituksena on että antennin pystysuorat haarat pystyvät ottamaan vastaan tuulilasin vyöhykkeeseen tulevan sähkömagneettisen kentän muodostaen antennin, jonka suuntaavuusominaisuudet ovat hyvät haarojen impedanssien säädön ansiosta.

Claims (10)

10 5 8996 Pat enttivaatimukset

1. Ajoneuvon ikkunan pintaan tai sen sisään sovitettu antenni radiovastaanottoa varten AM- ja PM -alueella, joka antenni käsittää ikkunan keskelle sovitetun, PM-alueelle viritetyn johtimen pääasiallisesti pystysuorina osineen ja ikkunan kehää pitkin järjestetyn avoimen johtimen pääosiltaan vaakasuorine osineen, joka on suoraan yhdistetty ensiksi mainittuun johtimeen liitoskohdan avulla, tunnettu siitä, että toinen johdin on niinikään viritetty PM - alueelle ja että toisen johtimen liitoskohdan molemmin puolin sijaitsevat haarat ovat muodostetut epäsymmetrisiksi.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen antenni, tunnettu siitä, että epäsymmetrinen muotoilu on saavutettu jommankumman antennijohdon haaran induktiivisesti tai kapasitiivisesti vaikuttavalla pidennyksellä.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen antenni, tunnettu siitä, että toisen antennijohtimen molemmat haarat ovat eripituiset.

4. Jonkin patenttivaatimuksista 1-3 mukainen antenni, tunnettu siitä, että toisen antennijohtimen molemmat haarat ovat geometrisesti eri tavalla muotoiltuja.

5. Jonkin patenttivaatimuksista 1-4 mukainen antenni, tunnettu siitä, että ensimmäisenä antennijohtimen muodostaa ikkunan keskelle pystysuoraan sovitettu johdin (8), joka mahdollisesti on yläpäästä varustettu vaakasuoralla osalla (9) tarkempaa viritystä varten, ja että toinen johdin (10) on sovitettu ikkunan alareunaa pitkin.

6. Jonkin patenttivaatimuksista 1-4 mukainen antenni, tunnettu siitä, että ensimmäisen antennijohtimen muodostaa ikkunan keskelle sovitettu, olennaisesti pystysuora T-muotoinen johdin (13, 14; 20,21) ja että toisen antennijohtimen muodostaa ikkunan reunoja pitkin sovitettu U-muotoinen johdin (15a,15b; 22a,22b).

7· Patenttivaatimuksen 6 mukainen antenni, tunnettu siitä, että toisen U-muotoisen antennijohtimen muodostavat vaakasuora johdin (28a,28b), joka ulottuu ikkunan alareunaa pitkin pääasiallisesti koko ikkunan leveydeltä, sekä kaksi ikkunan sivuille sovitettua L-muotoista johdinta (29a,29b), jotka ovat eri etäisyyksillä pystysuorasta ensimmäisestä antennijohtimesta (26) liitetyt vaakasuoraan osaan (28a,28b) liitossilloilla (30a,30b).

8. Patenttivaatimuksen 6 mukainen antenni, tunnettu U-muotoisen johtimen molemmat haarat (32a,32b) ovat varustetut eri pituisilla jatko-osilla (32c,32d). 11 58996

9. Patenttivaatimuksen 6 mukainen antenni, tunnettu siitä, että U-muotoisen toisen johtimen toinen haara (40b,4lb,42b) on yhdistetty liitoskohdan (38) ympäri kulkevaan johtimeen (43), joka on pystysuoran ensimmäisen antennijohtimen (36) toisella puolelle sovitetun silmukan (44,45) kautta yhdistetty ensimmäiseen antennijohtimeen (36).

10. Jonkin patenttivaatimuksista 1-9 mukainen antenni, tunnettu siitä, että antennijohtimet muodostuvat ikkunan sisäpuolelle sovitetuista metallia tai johtavaa massaa olevista nauhoista.