FI58156C - Foerfarande foer saenkning av nukleinsyrahalten hos mikroorganismproducerat raoprotein - Google Patents

Description

PuSrTl M ««KUUtUTUSJULKAISU CQ+Cs Α®Γα w utlAggnincsskrift o 81 5 6 ySft C (4S) Patentti ayor.n-Hy 10 12 1900

Patent raoddeint (51) Kv.ik?/int.a.3 C 12 N 1/08, 0 07 G 7/00 SUOMI —FINLAND (21) 771621 (22) Hukumhptlv*—AmMuilnpd*, 20.05.77 (23) Alkvpthrt—GlHlfh«tsd»f 20.05-77 (41) Tullut |ulkMal — Bltvlt offumll, 22.11.77

Patmtti· J* rekisterihallitus (44) Nihtivik,ip«on j. kuuLMiu», p*m.- OQ «n

Patent- och registerstyrelaen ' Amöku utlagd oeh utUkrtfun publkurad 29.00.00 — (32)(33)(31) Pyydetty «tuolkaut —8«^rd prlorlcut 21.05-76

Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubliken Tyskland(DE) P 2622982.3 (71) Boehringer Mannheim GmbH,, Sandhofer Strasse 112-132, D-6800 Mannheim-Waldhof, Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubliken Tyskland(DE) (72) Erich Haid, Tutzing, Michael Nelböck-Hochstetter, Tutzing, Gotthilf Näher, Tutzing, Gunter Weimann, Tutzing, Saksan Liittotasavalta-Förbundsrepubliken Ttyskland(DE) (71*) Berggren Oy Ab (5U) Menetelmä mikro-organismeilla tuotetun raakaproteiinin nukleiinihappo-pitoisuuden alentamiseksi - Förfarande för sänkning av nukleinsyrahal-ten hos mikroorganismproducerat räprotein

On tunnettua, että maapallon väestö lisääntyy nopeasti, ja että sen vuoksi muutaman vuosikymmenen kuluttua on odotettavissa ankara ravintoainepula. Useissa maissa tämä tilanne on jo saavutettu. Pää-_ asiallisena ongelmana esiintyy tällöin valkuaisaineiden puute. Ih misen päivittäinen valkuaisaineentarve on noin 70-100 g. Alikehittyneissä maissa tämä valkuaisaineentarve tyydytetään pääasiassa kasvisravinnolla. Päinvastoin kuin eläinkunnasta peräisin oleva valkuaisaine sisältää kasvisvalkuaisaine kuitenkin hyvin vähän elin-tärkeätä lysiiniä ja metioniinia. Kun ainoastaan kasvisvalkuaisai-neita on käytettävissä, voi esiintyä vaikeita puutossairauksia. Tästä syystä on jo useita vuosia pyritty väestön valkuaisainetarpeen tyydyttämiseksi ottamaan käyttöön myös mikrobeista peräisin oleva valkuaisaine eläin- ja kasvisvalkuaisaineiden ohella. Mikrobeista peräisin olevalla valkuaisaineella on se etu, että sillä on samanlainen aminohappokoostumus kuin eläinvalkuaisaineella. Käytettäessä ravinnoksi mikrobivalkuaisainetta ei ole pelättävissä sellaisten puutossairauksien esiintymistä kuin pelkästään kasvisravintoa käytettäessä on mahdollista.

2 58156

Jo vuosikymmeniä on yritetty käyttää mikro-organismeja ravinto-aineitten tai rehujen tuottamiseen. Näiden pieneliöitten etuna on, että ne suotuisissa olosuhteissa kasvavat paljon nopeammin kuin kasvit tai eläimet. Seuraava taulukko kuvaa tätä ominaisuutta.

Eräitten eliöiden kaksinkertaistumisajat

Organismi Biomassan kaksinkertaistumisaika

Hiivasienet ja bakteerit 20 - 120 minuuttia

Mikro-organismit kuten levät 1 - 48 tuntia

Ruoho 1 - 2 viikkoa —

Kananpoika 2 - 4 viikkoa

Sika 4 - 6 viikkoa

Nauta 1 - 2 kuukautta „

Mikro-organismien nopea lisääntyminen osoittaa, että 1-2 tunnissa voidaan saada enemmmän valkuaisainetta kuin sikojen tai nautojen lihotuksessa 4-8 viikona aikana.

Eräitä vaikeuksia esiintyy kuitenkin tällaisen valkuaisainetuotan-non yhteydessä: 1. Mikro-organismien kasvatus vaatii hyvin suuria teknisiä laitteita (fermentorit) sekä kustannuksia; 2. organismien erottaminen viljelyliemistä aiheuttaa teknisiä vaikeuksia kyseessä olevassa mittakaavassa suoritettuna; 3. haitalliset lisäaineet, esim. nukleiinihapot ja toksiinit, on ~ poistettava mikro-organismeista.

Näistä vaikeuksista huolimatta mikro-organismeja kasvatetaan jo nykyisin suuressa määrässä kotieläinten ruokintaa varten (rehuhiiva). Ihmisravinnoksi mikro-organismeista saatua valkuaisainetta ei toistaiseksi kuitenkaan ole käytetty lainkaan tai käytetty vain hyvin rajoitetussa määrässä. Tämän valkuaisaineen suuri ribonukleiini-happopitoisuus muodostaa nimittäin vaikean ongelman. Ribonukleiini-happo (RNA) hajoaa imettäväisen elimistössä virtsahapoksi, joka puolestaan voi aiheuttaa kihtiä. Mikro-organismivalkuaisaineen RNA-pitoisuuden pitää sen vuoksi olla pienempi kuin 2 %, parhaiten pienempi kuin 0,5 %.

3 58156

Niinpä on eräänä tärkeimpänä tavoitteena valmistaa mikrobivalkuais-ainetta, joka ei sisällä ribonukleiinihappoa. Siinä ei ole tähän mennessä onnistuttu tyydyttävästi. On kokeiltu sellaisten mikro-organismien kasvattamista, joilla on erikoisen pieni RNA-pitoisuus. Näillä mikro-organismeilla on kuitenkin se haitta, että ne kasvavat huomattavasti hitaammin. On tunnettua, että suuren RNA-pitoisuuden omaavat mikro-organismit kasvavat nopeammin kuin pienemmän RNA-pi-toisuuden omaavat. Tämä aiheuttaa olennaisen ristiriidan; haluttuun mikro-organismien nopeaan kasvuun liittyy aina suuri RNA-pitoisuus. Jos tyydytään hitaampaan tuotantoon, voidaan kasvattaa pienen RNA-pitoisuuden omaavia mikro-organismeja.

Toinen mahdollisuus poistaa RNA mikro-organismivalkuaisaineesta, jota tavallisesti nimitetään yksisoluproteiiniksi (Single Cell ^ Protein (SCP)), perustuu ribonukleiinihapon uuttamiseen ja sen jäl keen suoritettuun liukenemattoman valkuaisaineen erottamiseen. Useita F.NA:n uuttomahdollisuuksia on jo aikaisemmin esitetty: a) alkalinen uutto - saksalainen hakemusjulkaisu 16 70 110.3 b) hapan uutto c) käsittely suurella suolaväkevyydellä (NaCl, KC1, NH4C1) d) käsittely detergenteillä (dodekyylisulfaatti yms.).

DE-hakemusjulkaisusta 1 670 110 tunnetaan menetelmä, jossa kuumennetaan eläviä hiivasoluja 90-100°C:een, jolloin ne kuolevat ja niiden soluseinät rikkoontuvat. Ribonukleiinihappo uutetaan rikkoontuneista soluista alkalilisäyksellä kunnes pH on 12,5-13,5 ja RNA pilkotaan mallasiduilla 5'-nukleotideiksi.

Kaikilla näillä menetelmillä on se haitta, että mikro-organismit on osaksi uutettava varsin monimutkaisella tavalla, ja että valkuaisaine käsittelyn ja erilaisten lisäaineden vaikutuksesta osit-~ tain hydrolysoituu, rasemoituu tai muuttuu muulla tavalla, niin että se tulee ravintotarkoituksiin kelpaamattomaksi tai vähemmän sopivaksi. Niinpä esimerkiksi alkalinen uutto muuttaa valkuaisaineen rakennetta siten, että muodostuu kolloidinen liuos. Erotus tulee tällöin mahdolliseksi vasta neutraloinnin jälkeen, mikä edellyttää muodos-tuneitten neutraalisuolojen poistamista. Sitäpaitsi liuennut RNA denaturoituu osaksi, eikä sitä voida enää kvantitatiivisesti entsyymien avulla hajottaa liukeneviksi mononukleotideiksi.

US-patentista 3 720 585 on tullut tunnetuksi menetelmä, jossa kahdelle tietylle hiivalajille suoritetaan lyhytaikainen lämpökäsittely, joka käsittää yhden tai kaksi 20 sekuntia kestävää kuumennusta lämpötilaan 60-70°C sekä sen jälkeen noin 20 minuuttia kestävän 4 58156 kuumennuksen lämpötilaan 45-50°C, pH-arvon ollessa välillä 4,5-7.

Tällä menetelmällä on se haitta, että se vapauttaa proteaaseja, jotka hajottavat hyödyllistä (ruuansulatuselimissä sulavaa) valkuaisainetta, ja siten valkuaisaineentuotos vähenee huomattavasti. Jäljelle jäänyt RNA-sisältö vain pelkistyy ja sen pitoisuus jää aina suuremmaksi kuin tavoitteena olevan alueen maksimiarvo 2 %.

Niinpä keksinnön tarkoituksena on aikaansaada sellainen menetelmä yksisoluproteiinin tuottamiseksi, jolla ei ole edellä mainittuja aikaisemmin tunnettujen menetelmien haittoja. Erikoisesti on keksinnön tavoitteena aikaansaada yksinkertainen menetelmä, joka on toteu- ^ tettavissa suurtuotantotapaan ilman kallista laitteistoa ja vieraita seosaineita lisäämättä, jossa menetelmässä ei tarvita mitään edeltävää mikro-organismien käsittelyä niiden tappamiseksi ja hajoit- -tamiseksi ja joka on ympäristöystävällinen.

Tämä tavoite saavutetaan keksinnön mukaan menetelmällä mikro-organismeilla tuotetun raakaproteiinin nukleiinihappopitoisuuden alentamiseksi lämpökäsittelyn avulla, jolle menetelmälle on tunnusomaista, että mikro-organismien vesilietettä, johon mahdollisesti on lisätty ribonukleaasipitoista ainetta, esim. viljanituja tai niiden uutetta, ja jonka pH-arvo pidetään välillä 7-8,5, esim. käyttämällä natronlipeän, kalilipeän tai ammoniakin vesiliuoksia, kuumennetaan lämpötilassa 63-67°C rikkomatta mikro-organismien so-luseiniä, kunnes 5'-nukleotidipitoisuus väliaineessa on saavuttanut halutun arvon, ja että liete sen jälkeen kiehautetaan, ja liukenematon raakaproteiini erotetaan suspensiosta.

Keksinnön mukaista menetelmää sovellettaessa nukleiinihappo hajoaa pelkästään 5'-nukleotideiksi, jotka esiintyvät väliaineesa, eikä _ samalla muodostu lainkaan 2'- ja/tai 3'-nukleotideja. Niinpä lähtöaineena käytetyn mikro-organismin nukleiinihappopitoisuuden ja nukleiinihapon tavoitteena olevan loppupitoisuuden mukaan voidaan kulloinkin helposti edeltäpäin määrittää, millä 5’-nukleotidipitoisuu-della väliaineessa nukleiinihappopitoisuus on vähentynyt tavoitearvoon ja sillä perusteella lopettaa lämpötilassa 63-67°C tapahtuva kuumennuskäsittely. On ratkaisevan tärkeää, että lämpötila pidetään tarkkaan rajojen 63 ja 67°C välillä ja että pH-arvo pysyy jatkuvasti mainitulla alueella. Koska nukleotidien vapautessa pH-arvo lämpökäsittelyn aikana pyrkii alenemaan, sen säilyttämiseksi mainitulla alueella lietteeseen lisätään emästä, sopivimmin natronlipeää, kali-lipeää tai ammoniakkia.

5 58156

Keksinnön mukaista menetelmää käytettäessä mikro-organismien soluseinät eivät rikkoonnu ja endogeeniset nukleaasit aktivoituvat aiheuttaen nukleiinihapon hajoamisen, jolloin muodostuu sivutuotteina erittäin toivottuja 5'-nukleotideja, nimittäin adenosiinimonofosfaattia (AMP), guanosiinimonofosfaattia (GMP), sytosiinimonofosfaattia (CMP) ja uridiinimonofosfaattia (UMP). Tarvittava kuumennusaika riippuu kulloinkin käytetystä mikro-organismista, erikoisesti endogeenisten nukleaasien pitoisuudesta siinä. Koska nukleaasipitoisuus voi olla hyvin erilainen, on myös kuumennusaika hyvin vaihteleva, ja se on yleensä noin 20 minuutin ja noin 20 tunnin välillä.

Jo keksinnön mukaisen kuumennuskäsittelyn aikana valkuaisaine muuttuu suurimmaksi osaksi liukenemattomaan tilaan. Valkuaisaineen saos-""" tus saatetaan sen jälkeen loppuun kiehauttamalla, ts. kuumentamalla lämpötilojen 90 ja 100°C välillä normaalipaineessa tai korkeammissa lämpötiloissa ylipaineessa. Sen jälkeen erotetaan liukenematon raakaproteiini suspensiosta, esimerkiksi linkoamalla tai suodattamalla, ja sitä voidaan nyt käyttää ravintoaineena tai jalostaa edelleen halutulla tavalla.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä käytettäviksi soveltuvat kaikki mikro-organismien tai muiden yksisoluisten lajit, kuten esimerkiksi hiivat, bakteerit, sienet ym. Esimerkkejä sopivista mikro-organismeista ovat hiivat Saccharomyces cerevisiae, Saccharo-myces carlsbergensis ja Candida boidinii, mykobakteeri Nocardia erytropolis, Bacillaceae-heimon Bacillus cereus ja Bacillus subtilis, streptokokeista Streptococcus faecalis, pseudomonaksista Pseudomonas fluorescens sekä homesienistä Aspergillus niger. Kuten edellä on mainittu, mikro-organismeja käytetään edullisimmin vastak^svatetussa elinkelpoisessa muodossa, ts. sellaisina kuin ne saadaan kasvatusvä-liaineesta. Kuitenkin voidaan myös käyttää sellaisia yksisolueliöitä, jotka on käsitelty elävien mikro-organismien tunnettujen säilöntämenetelmien mukaan, esimerkiksi varovasti kuivattuja tai lyofilisoi-tuja yksisolueliöitä.

Keksinnön mukaisen menetelmän erään erityisen sovellutusmuodon mukaan on mahdollista lyhentää kuumennusaikaa lisäämällä lietteeseen ribo-nukleaasioitoista ainetta. Tällaisella aineella tarkoitetaan sekä puhdistettuja ribonukleaasivalmisteita että myös ribo-nukleaasia sisältäviä esipuhdistettuja tai raakoja biologisia valmis- 6 58156 teitä. Sopivimpia ribonukleaasipitoisia aineita ovat ruoho- ja viljalajien idut, erikoisesti mallasidut tai niiden uutteet. Tässä sovellutusmuodossaan voidaan keksinnön mukaista menetelmää soveltaa myös ribonukleaasia sisältämättömiin mikro-organismeihin, kuten esimerkiksi E. coli MRE 600-mutanttiin (deponoitu laitokseen American Type Culture Collection numerolla 29 417 ja laitokseen National Collection of Type Culture, Lontoo numerolla 8 164).

Tavallisesti keksinnön mukainen menetelmä antaa mahdollisuuden yk-sisoluvalkuaisaineen RNA-pitoisuuden vähentämiseen 0,02 painoprosenttiin. Proteiinihäviöt ovat pienet, ja erikoisesti on valkuais- _ aineen hajoaminen ja rasemoituminen mitätöntä.

Keksinnön mukaisella menetelmällä saavutetaan vähintään 90 % prote-iinisaanto. Menetelmän etuna on erikoisesti se, että ribonukleiini-happo hajoaa itse asiassa kvantitatiivisesti 5’-nukleotideiksi, jotka sinänsä ovat arvokkaita aineita. Niinpä on mahdollista raaka-proteiinin erottamisen jälkeen ottaa suodoksesta nukleotidit prepara-tiivisesti talteen. Erittäin edullista on kuitenkin käyttää suodos-ta uudelleen mikro-organismien kasvattamiseksi. Mikro-organismit rakentavat jälleen nukleotideista tarvittavaa nukleiinihappoa, niin, että käytännössä tällä tavalla aikaansaadaan nukleotidien kiertokulku. Samalla mikro-organismit käyttävät hyödyksi uutta kasvua varten myös muita liuenneita solujen aineosia, esim. liuokseen jäänyttä proteiinia. Sen vuoksi voidaan mikro-organismien kasvatuksessa muuten tavallisesti käytetyt biotiini- tai hiivauutelisäykset kokonaan tai suurimmaksi osaksi jättää pois.

Keksinnön mukaisella menetelmällä saadaan puhtaampaa ja ruuansula-tuselimissä paremmin sulavaa valkuaisainetta, joka ei sisällä deter-genttejä, suoloja eikä ribonukleiinihappoa. Aikaisemmin tavallisissa, alkalien tai happojen avulla valmistetuissa solu-uutoksissa sitävastoin valkuaisaineessa olevat erilaiset aminohapot tuhoutuvat tai rasemoituvat.

Keksinnön mukaisella menetelmällä on lisäksi se erikoinen vaikutus, että valkuaisaineille ominainen haju, joka varsinkin hiivoilla on voimakas, samalla häviää. Myös tämä on omiaan tekemään yksisoluval-kuaisaineen paremmin sopivaksi ravintoainekäyttöön.

RNA-yhdisteen poistaminen tapahtuu varsin yksinkertaisella ja halvalla tavalla. Sivutuotteina voidaan saada 5'-nukleotideja. Palautta- 7 58156 maila suodokset viljely laitteisiin on sitäpaitsi saavutettavissa vil-jelyväliaineiden säästöjä. Menetelmä on myös ympäristöystävällinen, koska solu-uutos voidaan helposti polttaa, mikä ei ole mahdollista käytettäessä suolaa, happoa tai alkalia sisältävää ainetta uuttamiseen.

Seuraavat esimerkit selittävät keksintöä edelleen.

Esimerkit 1-7

Kustakin taulukosta 1 mainitusta mikro-organismista tehdään 200 litran vesiliete, jonka kuiva-ainepitoisuus on noin 15-20 %, ja kukin liete-erä kuumennetaan lämpötilaan 65°C sekä pidetään tässä lämpötilassa 15 tuntia samalla kevyesti hämmentäen. pH-arvo säilytetään jatkuvasti välillä 7-8,5 lisäämällä natronlipeää. Sen jälkeen liete-erä kiehautetaan, ja raakaproteiini erotetaan separaattoreilla sekä kuivataan. Raakaproteiinituotos oli välillä 25-32 kg. Taulukossa 1 on ilmoitettu lähtöaineiden RNA-pitoisuus ja saavutettu RNA-yhdisteen hajoaminen.

8 58156

C

Φ C (O •Η ί P E 3 Φ

(0+J.li OP OP OP OP OP OP OP

0 -H

•m CC o o vo o ooo £

rt rt Φ o σν cm o m o r- C

CM £ m OJ r—I rH rH

1 -P -P O

O < H 4-1 VO

X Z (0 3 cm M S E 3 3 (0

rH rH

3 Ή i—i

Cd 3i«i Φ

E-ι I X oo σν o rH CMcorr-O

•H H i—I rH rH rH rH VO 3 M Φ r-~ 3

ME H

"(H

• a

« C

>1 o

C Λ rH

Φ a- rH

3 O (0 •H -H rt E OP M -- 3 O · 0 op op r) op op op op · ·Η -h

•n » E -P -P

rt o r- rH r- vo o m Φ ςχ tn x; ooorHr" h o m ,c p Φ 1 iH rH U o tn < O tn -h 2 ·Η ΛΒ os m its x O 3 • ή g — Λ rt + o > — tn pr-.

3 rt, oo

3 — VD

tn en

H OP · rH

O rH (0

-P m cd rH

•H * H H1

Ci rH OP OP OP OP OP OP P nj cm

Il Φ g σ> <C in oo vo vo cMcnrH rt J2 * * % S ** K rrfOtÖ** OS O rH rH rH CM CM inlS-pin 0) 4J CM .C -H Ή

o E

•H I Ή t/3 · rH p Φ ai « -P c tn φ rt X. (ö -H -H >i

O Φ Φ O C rt -H ,C

Ai -P O A! O S -P Cft λ: m φ o E -p o

3 (0 rH +J o · Φ -H

rH 3 <d rt Λ rH o D, Ά S!4JB

3 -H > > > O -H g 0) 3 · -H

rt ·η -H -H -H X O -H P Φ MP· EH rt -H -H -H >1 rt Φ -P tn :rt E ~ M .c x: x: E fflrC tn ft c« oj •h e λ •h o -p rt o

P -n -H

•H —' I Φ -H M

•h nj o tn i -p -p tnCrtp 30 tn ft · tn -h -h .c π-i φ 3 tn H s ΐ

Φ <11 n Ό 6 >1 P > 3 P.hP

o rtC-ngp ΦΛυ tntn φ<οΡ >ΐΦ O Φ Φ ϋ rH rt o rtC isöj g <d >ιί? rto 3Φ 0 3^ rt o-h EP rt tn e .c o tn o o -p « tn Ptn ΟΦ rt -h 3 -h c o-h Etn rH _ o tn rt-h P xj Ό «a· Ό rH x rt HJ«H ΟΦ :rt vo O1 rt £> rttn -H rH Ptn rHrt> CA rt Ό P tn 3 E O φ O Ή Ό rt-H-HC φ o 3 0 -h m o OP op C· oh o-hc P φ Φ 3 tnc h rt Φ rtrt rtC 00 rt rt Φ -Prt inn l Λ eno MO U'-' Z CU CQ -"Ö MP ftp < o u z m j

•H

X

I X r-s •HPiHCMcn^rm vo r-~ Π ω φ

H E

9 58156

Kuten taulukko 1 osoittaa keksinnön mukaisessa menetelmässä on 5'-nukleotidien tuotos erittäin hyvä tuoreita mikro-organismeja käytettäessä. Mikro-organismien ollessa pitkähkön aikaa varastoituja tuotos oli pienempi, mikä johtuu pienentyneestä ribonukleaa-sipitoisuudesta.

Esimerkit 8-14 a) 3 kg maltaanituja jauhetaan hienoksi ja sekoitetaan 30 litraan vettä. Seosta pidetään lämpötilassa 65°C 40 minuuttia. Saatua suspensiota käsitellään joko välittömästi tai liukenemattomien mal- ^ taanitujakeitten poislinkoamisen jälkeen seuraavalla tavalla.

b) Samoista mikro-organismeista kuin esimerkeissä 1-7 tehdään kustakin 200 litran liete, jolla on sama kuiva-ainepitoisuus kuin edellä. Kukin liete kuumennetaan lämpötilaan n. 65°C, ja siihen lisätään kohdan a) mukaan saatu maltaanitususpensio tai vastaava uute, jonka jälkeen kuumennusta jatketaan 2-15 tunnin ajan lämpötilassa 65°C ja pH-arvoa säädetään kuten esimerkeistä 1-7 ilmenee arvoon 7-8,5. Jatkokäsittely suoritetaan samoin kuin esimerkeissä 1-7. Raa-kaproteiinituotos oli välillä 25-35 kg, puhtaan valkuaisaineen keskimääräisen pitoisuuden ollessa noin 70 %.

Taulukossa 2 ilmoitetaan saavutettu RNA-yhdisteen hajoaminen. RNA-pitoisuuden ollessa noin 10 % kuiva-aineesta jokaisen neljän eri 5'-nukleotidin tuotos oli noin 7-800 g, tai vastaavasti vähemmän lähtöaineen RNA-pitoisuuden ollessa pienempi.

Esimerkki 15

Samoin kuin edellisissä esimerkeissä on selostettu, lietettä, joka _ sisältää 100 g hiivaa Saccharomyces cerevisiae kuiva-aineena, prote iinipitoisuuden ollessa noin 45 % ja RNA-pitoisuuden 1,5-3 % kuiva-aineessa, ilman ribonukleaasipitoisen aineen lisäystä, kuumennetaan lämpötilassa 65°C 2-15 tunnin ajan pH-arvon ollessa sama kuin edellä, jonka jälkeen liete kiehautetaan ja raakaproteiini erotetaan Suo-doksen ja raakaproteiinin koostumukset määritettiin, ja ne on ilmoitettu seuraavassa taulukossa 3. Ilmoitetuista tuloksista ilmenee valkuaisainepitoisuuden lisääntyminen raakaproteiinin arvosta 45 % arvoon 56 %.

Käytettäessä mikro-organismeja, joilla on alkuaan suurempi valkuaisainepitoisuus, voi raakaproteiinin tuotos nousta jopa 85 ?,:iin.

10 581 56 s <c ·η -Ρω is . Ό I Ή

-Η 1C

0 83 „ s S S o fi·3 8 00

68S

Dl fö > ^ 'jq

•H -H en dP

S SS e* S S 8 03

a Dj -P

5 1

•H 01 efP

<1) -H

-PO ID

s.2 ^ CM Oj ,_i <0

" S H

o :/0 -P <D

Ai . .¾ OJ eu

Ai ,k .S 01 -P

3 S '§ (0 o ® -H Qj-R I p

3 (O C reJ U

m Λ·Η > 0) * li 5 g •H k 3 f 3| k - S:* *£ > S *”8 3 :§ C :3 o S A!

S | g rl C

rH - R I -rl g O in *0 in to il H "0 •rl ei) 0 0¾ 'M -as > S S q 2 Aj S c 3) -H en ^ q en « -p ei) -h -h :¾ 0) en 3 -p Q <#> <o y a) Ώ 9 o A i :S en 1 33 SSL 8 “ :S s

3 li .S

d § r § (0 O1 rS JL-i. 11 ό ra :fl o 1 li ”

^ .y E

•H

S

| 3

en I

W I