FI114539B - Bioresorboituva materiaali ja menetelmä bioresorboituvien materiaalien päällystämiseksi - Google Patents

Description

114539

Bioresorboituva materiaali ja menetelmä bioresorboituvien materiaalien päällystämiseksi 5 Keksinnön tausta Tällä hetkellä poly-l-maitohappoa (tai poly[l-laktidia]), PLLA, käytetään paljon bioresorboituvana materiaalina erilaisissa kirurgisissa implanteissa. Eurooppalaisessa patentissa 442911 on kuvattu erilaisia biolo-10 gisesti hajoavia kirurgisia implantteja ja laitteita, joita voidaan valmistaa esimerkiksi polylaktideista. Edelleen kansainvälisessä julkaisussa WO 93/06792 on kuvattu biohajoava verisuonistentti lääkkeen antoon, jonka putkimainen päärunko on valmistettu joukosta biohajoavia materiaaleja, joilla on yksilölliset hajoamisnopeudet ja joista polylaktidi on 15 yksi vaihtoehto. Yksilölliset biohajoavat materiaalit sisältävät lääkeainetta, kuten hepariinia, ja vapauttavat lääkeaineen suonen onteloon, johon stentti on sijoitettu. Vielä yksi esimerkki biohajoavista implanteista, jotka asetetaan elävään elimistöön ja jotka vapauttavat elimistöön aktiivista ainetta, on monikerroksinen biohajoava stentti, joka on 20 kuvattu eurooppalaisessa patenttihakemuksessa 604022. Lieriömäisen stentin keskellä on suhteellisen paksu kerros, jonka mukaan stentille saadaan haluttuja fyysisiä ominaisuuksia, ja sen kummallakin puolella . : on ohuempi kerros lääkeaineiden antamiseksi. Keskikerroksen materi- ; aaliksi esitetään poly-L-maitohappoa, ja uiko- ja sisäkerroksiin esite- 25 tään poly-DL-maitohappoa sekoitettuna vapautettavaan lääkkeeseen : : tai lääkkeisiin. Yhtenä mahdollisena sovelluksena on mainittu stentti, ·'. jonka sisäkerros avautuu sepelvaltimon onteloon, jolloin sisäkerros sisältää hepariinia tai prostasykliiniä verisuonitukoksen todennäköisyy-•den pienentämiseksi ja ulkokerros sisältää angiopeptiiniä, metotrek-:" ’: 30 saattia tai hepariinia uudelleenahtautumisen estämiseksi.

Erityisen tärkeä implantti on bioresorboituva stentti, jota käytetään virt-·;·' satiessä eturauhasleikkauksen jälkeen. Useissa tapauksissa stentti, jota tarvitaan virtsatien pitämiseksi auki leikkauksen jälkeen, voi tuk-·;··· 35 kiutua verihyytymistä. Olisi hyödyllistä, jos stentti voisi biohajoavuu- tensa lisäksi toimia aktiivisemmin haavan paranemisessa ja verihyyty-mien muodostumisen ehkäisemisessä. Näitä uusia ominaisuuksia on 114539 2 liitettävä implanttiin joko lisäämällä bioresorboituvaan polymeeriin sopivia lääkeaineita tai päällystämällä stentti sopivalla polymeerikerrok-sella, joka toimii väliaineena tietyn lääkeyhdisteen vapauttamiseksi kontrolloidusti, ja tätä tekniikkaa edustaa edellä mainittu eurooppalai-5 nen patenttihakemus 604022.

Biomateriaalien ja implantoitavien välineiden alalla on jo esitetty useita sovelluksia, joissa käytetään monikerroksisia elektrolyyttirakenteita. Yhtenä esimerkkinä Elbert ym. ovat tutkineet kerroksia, joissa 10 poly(l-lysiini) tai poly(etyleeni-imiini) vuorottelee alginaatin tai poly(akryylihapon) kanssa, haavojen paranemisen mahdolliseksi hallitsemiseksi leikkausten yhteydessä [D. L. Elbert, C. B. Herbert & J. A. Hubbell. Langmuir 15 (1999) 5355-5362], Kansainvälisessä julkaisussa WO 98/47948 samat tekijät kuvasivat myös erityyppisille pin-15 noille tarkoitettuja päällysteitä, joissa solujen välinen kosketus ja kudosten tarttuminen estettiin käyttämällä poly(etyleeniglykoli)/poly-lysiini (PEG/PPL) -blokkia tai kampamaisia kopolymeerejä, joilla on suuri molekyylipaino. Kuvattiin myös PEG/PLL-kopolymeerejä, joissa PLL on rakenteeltaan haarautunut ja jotka ovat kiinnittyneet PEG:hen, 20 samoin kuin yleisperiaatetta, jonka mukaan muodostetaan sähköstaat-·*·,. tinen monikerrosrakenne substraattien päällystämiseksi.

< ·

Erityisesti hepariinia (HP) olevan päällysteen on osoitettu estävän ' ! hyvin tehokkaasti verihiutaleiden tarttumista, komplementtien aktivoi- 25 tumista ja veren hyytymistä. Esimerkiksi Christensen ym. ovat päällystäneet sepelvaltimostenttejä hepariinilla [K. Christensen ym, Biomate-rials 22 (2001) 349-355]. Päällyste muodostettiin hepariinin kovalentti-silloituksella kantajapolymeeriin [W. J. van der Giessen ym, Curr. Inter-• V ven. Cardiol. Reports 1 (1999) 234-240]. Menetelmä perustuu Form- 30 grenin ym. patenttiin, jossa kuvataan erilaisten pintojen päällystämistä heparinoiduilla kantajapolymeereillä sähköstaattisten voimien avulla [R. Larsson ym, US-patentti 5529986]. Tässä menetelmässä kuitenkin itse hepariini sidotaan kantajapolymeeriin kovalenttisilloitusmenetel-:J mällä.

':": 35 , 114539

O

Keksinnön yhteenveto

Nyt esillä olevassa keksinnössä on tutkittu mahdollisuutta muodostaa suoraan poly(l-laktidi)polymeerien päälle monikerroksisia rakenteita, 5 joissa poly(l-lysiini) ja hepariini (HP) vuorottelevat. Tämä on uusi mate-riaaliyhdistelmä. Keksinnön uutuutena on myös päällysteen soveltuvuus käytettäväksi polylaktidipohjaisessa stentissä, joka viedään virtsatiehen. Lisäksi keksintö liittyy polyelektrolyyttien hyvin stabiilien kerrosten muodostumiseen PLLA.n päälle ja näiden kerrosten odotta-10 mattoman hyvään stabiilisuuteen väliaineissa, joiden yleensä oletetaan hajottavan sähköstaattisia komplekseja varsin tehokkaasti (esim. urea ja hyvin alhainen pH). Kerroksen muodostumista on tutkittu reaaliaikaisella optisella menetelmällä, jolla havaitaan taitekertoimen muutokset lähellä polymeerin pintaa.

15

Kiinteillä substraateilla olevien polyelektrolyyttien monikerrosrakentei-den muodostamista ja ominaisuuksia on tutkittu intensiivisesti viimeisten 10 vuoden aikana. Tekniikka perustuu moninkertaisesti varattujen kationi- ja anionilajien (yleensä polymeerien) vuorottaiseen adsorptioon 20 pinnoille sähköstaattisten voimien avulla. Tällaisten monikerrosraken-: .. teiden muodostumista ovat ensimmäisen kerran kuvanneet Decher ym.

[G. Decher & J.-D. Hong, Ber. Bunsenges. Phys. Chem. 95 (1991) , 1430-1434]. Polyelektrolyyttien monikerroskalvot ovat sittemmin osoit- ,i tautuneet sovellusmahdollisuuksiltaan hyvin monipuolisiksi. Menetel- , 25 män ensimmäinen etu on se, että se on helppo suorittaa kokeellisesti eikä vaadi kallista välineistöä. Toiseksi voidaan muodostaa hyvin rää-

1 I

tälöityjä polymeerikerroksia, joihin voidaan sisällyttää hyvin erilaisia funktionaalisia ryhmiä. Tekniikan eri aloilla on esitetty sovelluksia, 7 kuten sähkö- ja valoaktiivisia ohutkalvoja ja bioantureita 30 [P. T. Hammond. Curr. Opin. Coll. & Interf. Sei. 4 (2000) 430-442]. Tätä tekniikkaa ei kuitenkaan ole koskaan esitetty bioresorboituville poly-meeripohjaisille implanteille aktiivisen aineen vapauttamiseksi sen jälkeen, kun implantti, kuten stentti, on sijoitettu elimistöön.

35 Brynda ym. ovat tutkineet ihmisen seerumin albumiinin (HSA) ja hepa-riinin (HP) vuorottaisten kerrosten muodostamista lasisubstraateille ja niiden palautuvaa turpoamista pH:n vaihdellessa [E. Brynda, et ai.

4 1 1 4539

Langmuir 16 (2000) 4352-4357]. Kerrosten adsorptiota tutkittiin reaaliajassa optisella anturijärjestelmällä, jolla havaitaan taitekertoimen muutokset lähellä pintaa. Tällaiset optiset anturit tarjoavat hyvin mielenkiintoisia mahdollisuuksia eri materiaalien kerrostamisen tutkimuk-5 seen, biomateriaalit mukaanlukien.

Mitä tulee bioresorboituvien materiaalien päällystämiseen lääkeaineilla ja biologisilla makromolekyyleillä, polyelektrolyyttikerrosten muodostamisesta on useita etuja.

10

Eri biologisesti aktiivisten yhdisteiden monikerrosrakenteita voidaan muodostaa hallitusti kerrosrakenteeksi. Monet biologisesti aktiiviset proteiinit ovat negatiivisesti varautuneita, ja niitä voidaan tällöin käyttää polyelektrolyyttimonikerroskalvoissa. Yleisesti ottaen polyelektrolyytti-15 monikerrosrakenteiden muodostaminen voidaan optimoida säätämällä kastoliuosten pH:ta ja ionilujuutta, valitsemalla sopivat polyelektrolyyt-tien molekyylipainot ja ajoittamalla kerrostumisaika ja pesuvaiheet täsmällisesti, kuten alalla on tunnettua.

20 Monikerroskalvot voidaan muodostaa yksinkertaisesti kastamalla, eikä ; implantin muoto vaikuta kriittisesti kalvojen laatuun. Lisäksi polyelekt- : rolyyttikerrosten tiedetään aikaansaavan pintojen tasoittumista.

Kalvon komponentit ovat liittyneet toisiinsa ei-kovalenttisesti, mikä hel-,ti : 25 pottaa kliinistä testausprosessia. Lisäksi kalvossa voidaan käyttää !..* komponentteja, jotka on jo hyväksytty käytettäväksi in vivo.

• I

Monikerroskalvo voi hajota ympäröivässä biologisessa väliaineessa tai ί V kudoksessa hallitusti, kun monikerrosrakenne on suunniteltu sopivasti.

30 Voidaan suunnitella esimerkiksi monikerrosjärjestelmiä lääkeaineen ..!,: hidasta antamista varten.

' ’ Piirustusten lyhyt kuvaus : 35 Kuva 1 esittää mittauksena kahden eri yhdisteen vuorottaista adsorp tiota PLLA:han, 114539 5 kuva 2 esittää mittauksena kahden yhdisteen absorptiovaiheiden vasteen kehityssuunnan, ja kuva 3 esittää monikerrosrakenteiden kestävyyden pesuissa.

5

Keksinnön yksityiskohtainen kuvaus 1. Materiaalit 10 Poly(l-laktidia) (PLLA) saatiin valmistajalta Bionx Implants Ltd, Tampere, Suomi. Vettä (R > 18 ΜΩ) otettiin MilliQ Elix S / MilliQ -gradientti-järjestelmästä (Millipore, Bedford MA, USA). Fosfaattipuskuroitu suolaliuos (PBS) sisälsi 1,5 mM NaCI:a ja 20 mM fosfaattia pH-arvolla 7,4. Valmistettiin myös PBS-liuos, jonka pH oli 2,00. Poly(l-lysiini)hydro-15 bromidi (PLYS) saatiin valmistajalta Sigma (tuotenumero P-1274). Hepariininatriumsuola, luokka 1-A (sian suolesta) (HP), saatiin myös valmistajalta Sigma (tuotenumero H-3149). Virtsanäyte otettiin terveeltä koehenkilöltä. pH-arvo oli 6,15.

20 Adsorptiomittauksiin käytettiin yksikanavaista optista lAsys-anturi-järjestelmää (Labsystems/Affinity Sensors, Cambridge, Iso-Britannia) ja : derivatisoimattomia anturisiruja, tyyppi FCS0301.

.VJ 2. Menetelmät .1: 25 398 mg PLLA:a liuotettiin 40 ml:aan kloroformia (Malinckrodt 4443) ja » · '··’ laimennettiin edelleen 10 pg/ml:aan kloroformissa. PLYS ja HP laimen nettiin 1,5 mg/ml:aan PBS:ssä. Virtsa suodatettiin Millex HV 4 I -suodattimen läpi (0,45 pm huokoskoko, Millipore) ennen käyttöä, jotta : V: 30 mahdolliset irtonaiset jätteet eivät haittaisi kokeita.

10 μΙ PLLA-liuosta lisättiin anturisirun pinnalle, ja kloroformi haihdutettiin argonhöyryssä. Tällöin saatiin 100ng:n määrä levitettäväksi noin 6 mm2 pinta-alalle. Anturin pinnalla olevaa PLLA:a tarkkailtiin käyttä-: 35 mällä resonanssipyyhkäisyä ja vertaamalla sitä muuntamattoman sirun resonanssipyyhkäisyyn. PLYS ja HP pipetoitiin lAsys-kyvettijärjestel-mään, jossa pestiin PBS-puskurilla välillä yhdessä kokeessa ja virtsa ja 6 lu 539 happo injisoitiin toisessa kokeessa. Resonanssikulman muutoksia (kaarisekunteina) tarkkailtiin näytteenottonopeudella 1/s. Lämpötila asetettiin arvoon 20°C ja sekoitin arvoon 50 %. 600 kaarisekunnin muutos vastaa 1 ng/mm2 muutosta kerrostuneessa massassa.

5 Todellisuudessa kerrostunut massa vasteyksikköä kohti voi PLLA-kerroksen suhteellisesta paksuudesta johtuen olla suurempi.

3. Tulokset 10 Kuvassa 1 on esitetty tulokset alustavasta kokeesta monikerroksen muodostamisesta PLLA-muunnetulla anturisirulla. Siitä käy ilmi IAsys:in vastekäyrän alustavat mittaukset injisoitaessa vuorotellen poly-[l-lysiiniä] (PLYS) (1,5mg/ml) ja hepariinia (HP) (1,5mg/ml) ja pestäessä välissä fosfaattipuskuroidulla suolaliuospuskurilla (PBS).

15 Nuolet osoittavat PBS-, PLYS- ja HP-liuosten injektiohetken. Tämä kuva havainnollistaa, että PLYS adsorboituu erittäin hyvin PLLA-pin-taan estäen PLLA.n desorption. Kuvasta käy edelleen ilmi, että muodostuu peräkkäisiä PLYS- ja HP-kerroksia, jotka ovat kiinnittyneet toisiinsa pysyvästi, sillä PBS-pesu ei saa aikaan kerrosten erottumista.

20 Käyrän tarkempi tarkastelu osoittaa, että PLLA:n ensimmäiset pesut i\. PBS-puskurilla aiheuttivat jonkin verran PLLA:n irtoamista pinnasta.

: Ensimmäisen polyelektrolyyttinäytteen (1,5mg/ml PLYS.iä PBS.ssä) : *. injektio sai kuitenkin aikaan nopean adsorptioreaktion, jossa muodostui kerros, joka on stabiili PBS-pesun suhteen. Hyvä adsorptio on toden-. 25 näköisesti yhteistulos heikoista sähköstaattisista vuorovaikutuksista ja vetysiltojen muodostumisesta PLLA:n ja PLYS:n välillä. Peräkkäisten *···* HP- ja PLYS-injektioiden vaikutuksesta polyelektrolyyttejä adsorboitui edelleen asteittain PLLA:n päälle. Kaikki nämä kerrokset kestivät PBS-: pesua varsin hyvin. Adsorptioreaktiot olivat näillä konsentraatioilla 30 hyvin nopeita. Pieni yhtäkkinen signaalin lasku, joka aiheutui PBS:n injisoimisesta HP- tai PLYS-injektion jälkeen, voidaan osittain selittää liuosmassan taitekertoimen laskusta johtuvana. PLLA:lle kerrostettiin neljä peräkkäistä PLYS- ja HP-kaksoiskerrosta.

”“i 35 Kuvassa 2 on esitetty PLYS- ja HP-absorptiovaiheiden mittausvasteen suuntaus. Kerrosten paksuus/määrä pyrkii nousemaan kahden PLYS/HP-kaksoiskerroksen jälkeen. PLYS- ja HP-liuosten vaste on 114539 7 lievästi nouseva kahden injektion jälkeen. Tällöin kahden injektion jälkeen muodostuu todennäköisesti järjestäytymättömämpiä kerroksia koeolosuhteissa (ei optimoitu).

5 Testattiin myös kestävyyttä virtsalla ja hapolla pesua vastaan. Korkeat ureapitoisuudet tai hyvin alhainen pH-arvo voi aiheuttaa sähköstaattisten kompleksien hajoamista. Kuvassa 3 on esitetty IAsys:n vaste peräkkäisiin injektioihin virtsaa (UR) ja hapanta PBS:ää (pH = 2), joiden välillä injisoitiin PBS-puskuria. Nämä tulokset osoittavat, että moni-10 kerrosrakenne kestää erittäin hyvin pesuja, jotka tavallisissa olo suhteissa irrottaisivat sähköstaattisia komplekseja toisistaan. Ensinnäkin virtsaa ja PBS:ää injisoitiin vuorotellen. Aivan ensimmäinen virtsa-injektio aiheutti jonkin verran lisäadsorboitumista, kun taas seuraavat kaksi injektiota eivät aiheuttaneet lainkaan adsorboitumista. Yleisesti 15 polyelektrolyyttikerroksen hajoamista ei tapahtunut lainkaan neljän virtsainjektion jälkeen. Lohkovaste johtui suurelta osin virtsan ja PBS:n välisestä massataitekertoimen erosta. pH-arvoon 2,00 säädetty PBS-injektio aiheutti vain vähän häiriötä kerroksessa, mutta ei myöskään kerrosten dissosioitumista.

20 : 4. Päätelmät * » » : ,·. Näiden kokeiden perusteella voidaan tehdä seuraavat päätelmät: ‘ »* · < · ,i(>; 25 1. PLLA-substraateille voidaan muodostaa peräkkäisiä kaksoiskerrok-

sia poly(l-lysiiniä) ja hepariinia. Näissä olosuhteissa PLYS ja HP

► · adsorboivat hyvin nopeasti muodostaen kaksoiskerroksia, joiden paksuus pyrki kasvamaan kahden peräkkäisen kaksoiskerroksen jälkeen.

30 2. Ensimmäinen PLYS-kerros absorboituu hyvin nopeasti PLLA- materiaaliin ja estää PLLA:n hajoamista samalla, kun se muodostaa hepariinin adsorptiolle tehokkaan polyelektrolyyttipinnan. PLYS:n “j* hyvää adsorboitumista PLLA:han ei voida selittää suoraan tavanomaisen sähköstaattisen kompleksin muodostumisen perusteella, 35 sillä PLLA on vain hyvin heikosti anioninen. PLLA:ssa on rajoitettu määrä vapaita asetaattiryhmiä.

114539 8 3. Nyt esillä oleva polyelektrolyyttimonikerrosrakenne kesti hyvin pesuja virtsalla ja alhaisella pH-arvolla. Näin ollen tällainen monikerros-rakenne soveltuu hyvin käytettäväksi virtsatiessä.

5 Vaikka keksintöä on edellä selostettu viittaamalla erityiseen esimerkkiin, sitä voidaan soveltaa eri tavoin patenttivaatimuksissa määritellyissä puitteissa. Polykationi (polylysiini) toimii edellä mainitussa esimerkissä eräänlaisena sideainekerroksena polylaktidipolymeeriin kiin-nittyessään sähköstaattisilla voimilla ja toimiessaan kerroksena aktiivi-10 sen polyanionisen aineen (hepariinin) sitomiseksi sähköstaattisella vuorovaikutuksella. Kuitenkin itse polykationi, joka on valittu sopivasti polyanionisista lajeista, voisi olla aktiivinen aine, jolla on edullinen vaikutus siinä elimistön kohdassa, johon implantti on sijoitettu. On myös mahdollista, että monikerrospäällysteen polyanioniosa toimii pelkäs-15 tään sideaineena sitomaan aktiivisena aineena toimiva polykationi. Keksinnön puitteissa oh myös mahdollista, että monikerrospäällyste sisältää ainakin kahta eri polyanionia ja/tai ainakin kahta eri polykatio-nia, erityisesti jos tarvitaan ainakin kahta aktiivista ainetta, jotka ovat saman varauksen omaavia polyelektrolyyttejä.

20

Vaikka edellä on yhtenä erityisesimerkkinä mainittu hepariini, voidaan : ,·; myös käyttää mitä tahansa hepariinin johdannaista, joka on luonteel-

I > I

: taan polyanioninen ja jolla on verisuonitukoksien syntyä estävä vaiku- !”.i tus, erityisesti jos implanttiin on liitettävä ominaisuuksia, jotka estävät 25 veren hyytymistä. Implantin käyttötarkoituksen mukaan voidaan myös !..* käyttää muita biologisesti aktiivisia polyanioneja, joilla on muita vaiku- ·*·' tuksia kuin verisuonitukoksien syntyä estävä vaikutus. Yksi biologisesti aktiivinen polyanioni on esimerkiksi ihmisen kasvuhormoni, jota näin : ollen voidaan joissakin sovelluksissa sisällyttää yhtenä tai useampana 30 kerroksena implantin päällykseen. Keksinnön mukaan implantissa voidaan ihmisen kasvuhormonin asemesta tai sen lisäksi käyttää myös muita proteiinihormoneja, jotka ovat luonteeltaan polyanionisia.

» i •»·

Monikerrospäällysteessä ensimmäinen implantin polylaktidipinnalla ' 35 välittömästi oleva kerros on polykationikerros, joka kykenee sitoutu maan vetysidosten kautta polylaktidiin. Tämän jälkeen päällyste muodostetaan saattamalla polyanioni- ja polykationikerrokset vuorotellen 114539 9 päällekkäin edellä kuvatulla tekniikalla. Alin polykationikerros, joka on välittömässä kosketuksessa polylaktidiin, voidaan valita sen polylakti-diin tarttumiskyvyn mukaan, ja muita polykationikerroksia voidaan valita muilla perusteilla, esimerkiksi sen mukaan, mikä on niiden biologinen 5 tai farmakologinen aktiivisuus siinä elimistön kudoksessa tai elimistön nesteessä, johon implantti on kosketuksessa.

Elävällä elimistöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä nisäkkään elimistöä, erityisesti ihmisen kehoa. Resorboituva implantti voidaan ymmärtää 10 implantiksi, jonka perusmateriaalina on resorboituva polymeeri, joka lähinnä määrää implantin muodon ja antaa implantille fyysisiä ominaisuuksia, kuten kestävyyttä, ja joka sijoitetaan elävään elimistöön kirurgisessa tai lääketieteellisessä operaatiossa, jotta se tehtävänsä täytettyään myöhemmin resorboituisi elimistöön. Polylaktidi, joka on 15 luonteeltaan anioninen, soveltuu hyvin perusmateriaaliksi, samoin kuin polylaktidin kopolymeeri, tai polymeeriseos jossa polylaktidi tai polylaktidin kopolymeeri on yhtenä ainesosana. Edellä mainittuja materiaaleja voidaan käyttää implantin pintakerroksena polykationilajiin kiinnitystä varten, jolloin implantin ydin tai runko on toisenlaista 20 bioresorboituvaa polymeeriä tai bioresorboituvaa materiaalia.

.. Yksi käytännön esimerkki keksinnön mukaisesta implantista on virtsa- * " tiestentti. Toinen esimerkki elävän organismin onteloon sijoitettavasta / ;' stentistä on verisuoneen sijoitettava verisuonistentti.

:·: 25

Claims (11)

114539

1. Bioresorboituva materiaali, joka on elävään elimistöön sijoitettavaksi suunnitellun implantin muodossa, josta ainakin pintarakenne on poly- 5 laktidia tai polylaktidin kopolymeeriä tai polymeeriseosta, jossa poly-laktidi tai polylaktidin kopolymeeri on yhtenä ainesosana, jolloin materiaali käsittää lisäksi päällysteen, joka on kosketuksessa polylaktidiin tai polylaktidin kopolymeeriin ja joka sisältää ainakin yhtä bioaktiivista yhdistettä, tunnettu siitä, että päällyste on monikerrospäällyste, joka 10 koostuu vuorottaisista polyanionikerroksista ja polykationikerroksista, jotka ovat kiinnittyneet toisiinsa sähköstaattisella vuorovaikutuksella, jolloin polykationi on kiinnittynyt suoraan implantin pintarakenteeseen sähköstaattisilla voimilla, ja että implantti on stentti, erityisesti virtsatie-stentti. 15

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen materiaali, tunnettu siitä, että polykationi ja/tai polyanioni on samalla bioaktiivinen yhdiste.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen materiaali, tunnettu siitä, 20 että mainittu polyanioni on negatiivisesti varautunut synteettinen tai luonnollinen polymeeri tai luonnonpolymeerin johdannainen, tai negatiivisesti varautunut biologinen makromolekyyli tai sen johdannainen, tai negatiivisesti varautunut biofarmaseuttinen yhdiste. : 25 4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen materiaali, tunnettu siitä, että : mainittu polyanioni on aine, jolla on antitrombiinia sitova tai verisuoni- ‘i tukoksia estävä vaikutus, kuten hepariini tai sen johdannaiset.

5. Patenttivaatimuksen 3 mukainen materiaali, tunnettu siitä, että 30 mainittu polyanioni on proteiinihormoni, erityisesti ihmisen kasvuhormoni.

6. Jonkin patenttivaatimuksista 1-5 mukainen materiaali, tunnettu siitä, että mainittu polykationi on positiivisesti varautunut synteettinen : !*. 35 tai luonnollinen polymeeri tai luonnonpolymeerin johdannainen tai positiivisesti varautunut biologinen makromolekyyli tai sen johdannainen tai positiivisesti varautunut biofarmaseuttinen yhdiste. 114539

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen materiaali, tunnettu siitä, että mainittu polykationi on polylysiini.

8. Menetelmä bioresorboituvien materiaalien päällystämiseksi implantin valmistuksessa, jossa bioresorboituva materiaali käsittää polylaktidin tai polylaktidin kopolymeerin, tai polymeeriseoksen jossa polylaktidi tai polylaktidin kopolymeeri on yhtenä ainesosana, tunnettu siitä, että menetelmässä valmistetaan stentti, erityisesti virtsatiestentti, viemällä 10 bioresorboituva materiaali ensin kosketukseen polykationin kanssa ja tämän jälkeen kontaktiin vuorotellen polyanionin ja polykationin kanssa monikerrosrakenteen muodostamiseksi sähköstaattisten voimien avulla.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että päällyste valmistetaan kastamalla päällystettävä implantti vuorotellen polyanionia sisältävään liuokseen ja polykationia sisältävään liuokseen.

10. Patenttivaatimuksen 8 tai 9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 20 että materiaali pestään niiden vaiheiden välillä, joissa se saatetaan :· kosketukseen polyanionin ja polykationin kanssa. • I ·

11. Jonkin patenttivaatimuksen 8-10 mukainen menetelmä, tunnettu : ; siitä, että polyanioni ja/tai polykationi muodostaa bioaktiivisen yhdis- : 25 teen. » * » Mill 1 1 4539