FI104301B - Vastaanottomenetelmä ja vastaanotin - Google Patents

Description

104301

Vastaanottomenetelmä ja vastaanotin Tekniikan ala

Keksinnön kohteena on vastaanottomenetelmä, jota - 5 käytetään radiojärjestelmässä, johon kuuluu ainakin yksi tukiasema ja tilaajapäätelaite, jotka tukiasema ja tilaa-japäätelaite kertovat signaalin hajotuskoodilla ja hakevat vastaanotetun signaalin yhden tai useamman kulkuaikavii-veen signaalin edettyä yhtä tai useampaa polkua, ja vas-10 taanottomenetelmässä suoritetaan seuraavat menetelmäaske-leet: vastaanotettu signaali konvoluutiomuunnetaan, vastaanottimen hajotuskoodi konvoluutiomuunnetaan, muunnetut signaali ja hajotuskoodi kerrotaan keskenään, jolloin muodostuu kertotulos, siirretään kertotuloksen vaihetta mää-15 rällä, joka riippuu tunnetulla tavalla kulkuaikaviiveestä.

Keksinnön kohteena on lisäksi vastaanotin, jota käytetään radiojärjestelmässä, joka käsittää ainakin yhden tukiaseman ja tilaajapäätelaitteen, jotka tukiasema ja ti-laajapäätelaite on sovitettu kertomaan signaalin hajotus-20 koodilla ja hakemaan vastaanotetun signaalin yhden tai useamman kulkuaikaviiveen signaalin edettyä yhtä tai use- • i · ampaa polkua, ja vastaanotin edelleen käsittää muunnosvä-lineet konvoluutiomuuntaa vastaanotettu signaali ja hajo-

• · I

.,"; tuskoodi, kertovälineet kertoa muunnetut signaali ja ha- • « i έ5;’ jotuskoodi keskenään kertotuloksen muodostamiseksi, siir- • · · tovälineet siirtää kertotuloksen vaihetta määrällä, joka • · · *.* · riippuu tunnetulla tavalla kulkuaikaviiveestä.

Tekniikan taso • · · CDMArssa käyttäjän kapeakaistainen datasignaali mo-:3j3; duloidaan datasignaalia laajakaistaisemmalla hajotuskoo-- < .1. dilla suhteellisen laajalle kaistalle, joka voi olla esi- • · i merkiksi 1-50 MHz. Hajotuskoodi muodostuu tavanomaisesti « · 1 ’·;·* pitkästä valesatunnaisesta bitti-sekvenssistä. Hajotuskoo- din bittinopeus on paljon suurempi kuin datasignaalin ja :'35? erotukseksi databiteistä ja -symboleista ha jotuskoodin • · 2 104301 bittejä kutsutaan chipeiksi. Jokainen käyttäjän datasymbo-li kerrotaan kaikilla hajotuskoodin chipeillä. Tällöin kapeakaistainen datasignaali leviää hajotuskoodin käyttämälle taajuuskaistalle. Jokaisella käyttäjällä on oma hajo-5 tuskoodinsa. Useat käyttäjät lähettävät samanaikaisesti samalla taajuuskaistalla ja datasignaalit erotetaan toisistaan vastaanottimissa valesatunnaisen hajotuskoodin perusteella .

Vastaanotin synkronoituu alustavasti vastaanotetta-10 vaan signaaliin tukiaseman lähettämän pilot-signaalin avulla, ja tämän jälkeen vastaanottimissa olevat korre-laattorit tahdistuvat haluttuun signaaliin, jonka ne tunnistavat hajotuskoodin perusteella. Korrelaattorit palauttavat datasignaalin alkuperäiselle kapealle taajuus-15 kaistalle. Vastaanottimeen tulevat signaalit, jotka on moduloitu toisella hajotuskoodilla, eivät ideaalisessa tapauksessa korreloi vastaanottimessa, vaan säilyttävät leveän kaistansa. Järjestelmän käyttämät hajotuskoodit pyritään valitsemaan siten, että ne ovat toistensa suhteen 20 mahdollisimman vähän korreloimattomia, eli ortogonaalisia.

Tyypillistä radiojär jestelmäympäristölle on, että * * «41 käyttäjän ja tukiaseman välillä kulkeva signaali ei kulje 4 ”! suoraan, vaan riippuen ympäristön ominaisuuksista etenee

* I I

* 4 « useita eripituisia teitä lähettimestä vastaanottimeen.

«44 Tällaista monitie-etenemistä tapahtuu, vaikka tukiaseman • · · *·ί·* ja liikkuvan aseman välillä olisi suora näköyhteys. Tämä

Ml '.· · monitie-eteneminen johtuu siitä, että signaali heijastuu ja siroaa kohtaamissaan rajapinnoissa. Eri teitä kulkevil-la signaaleilla on eripituinen kulkuaikaviive, ja ne säärikö; puvat täten vastaanottimeen eri vaiheisina.

CDMA-vastaanotinratkaisuna käytetään yleisesti ns.

• * · RAKE-vastaanotinta, joka muodostuu yhdestä tai useammasta • « RAKE-haarasta. Kukin haara on itsenäinen vastaanotinyksik- *:”! kö, jonka tehtävänä on koostaa ja demoduloida yksi vas- :¾ taanotettu signaalikomponentti. Kukin RAKE-haara voidaan • · 3 104301 ohjata tahdistumaan eri tietä edenneeseen signaalikompo-nenttiin ja perinteisessä CDMA-vastaanottimessa vastaan-otinhaarojen signaalit yhdistetään edullisesti, jolloin « saadaan hyvätasoinen signaali.

5 Hajaspektrijärjestelmässä tavanomainen tapa ottaa vastaan häipyvästä kanavasta monitie-edennyt signaali on järjestetty käyttäen useita vastaanottimia eri teille eli poluille ja lopulta yhdistää eri vastaanottimien tulokset.

Näin tarvitaan useita päällekkäisiä rakenteita ja niiden 10 koordinointivälineitä, mikä tekee vastaanottimesta monimutkaisen. Hyväksikäytettävien polkujen määrä on myös rajoittunut vastaanottoyksiköiden määrään, jolloin monitie-edenneen signaalin energiaa hukataan.

Keksinnön tunnusmerkit 15 Esillä olevan keksinnön tarkoituksena onkin toteut taa vastaanottomenetelmä, joka yksinkertaistaa vastaanotinta ja joka voi käyttää hyväksi ennalta rajoittamattoman määrän monitie-edenneen signaalin polkuja.

Tämä saavutetaan johdannossa esitetyn tyyppisellä 20 menetelmällä, jolle on tunnusomaista, että vaihesiirretty ,·«·, kertotulos käänteiskonvoluutiomuunnetaan ja yhdistetään ']! lähetetyn signaalin eri polkuja edenneet komponentit, jol- "Ί loin signaalin informaatio on ilmaistavissa.

• i I

Keksinnön mukaiselle vastaanottimelle on tunnus- r i ( ' * « 25·' omaista, että vastaanotin käsittää käänteismuunnosvälineet *..*.· käänteiskonvoluutiomuuntaa vaihesiirretty kertotulos ja • · i V · yhdistää eri polkuja edennyt lähetetty signaali, jolloin signaalin informaatio on ilmaistavissa.

:V: Keksinnön mukaisella menetelmällä saavutetaan t •3.0· huomattavia etuja. Monitie-edenneelle signaalille tarvi- , taan vain yksi vastaanotinyksikkö. Vaiheensaanti on » i « yksinkertainen. Ei tarvita tietoa polkujen määrästä eikä * « 5 '·' ominaisuuksista, mikä parantaa vastaanoton laatua erityi- •j'·; sesti aikamuuttuvassa ympäristössä. Mitä enemmän polkuja ;'35 on, sitä paremmaksi vastaanotto tulee, koska kaikki moni- • 9 4 104301 tiesignaalin polkujen signaalikomponentit vahvistavat ilmaisua .

Kuvioiden selitys

Seuraavassa keksintöä selitetään tarkemmin viitaten 5 oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, joissa kuvio 1 esittää radiojärjestelmää, kuvio 2 esittää lähetinvastaanottimen lohkokaaviota ja kuvio 3 esittää vastaanotinta.

10 Edullisten toimintamuotojen kuvaus

Keksinnön mukainen ratkaisu sopii käytettäväksi erityisesti CDMA-järjestelmässä (Code Division Multiple Access), joka toimii DS-periaatteella (Direct Sequence) siihen kuitenkaan rajoittumatta.

15 Tarkastellaan nyt lähemmin keksinnön mukaista menetelmää. Tyypillisissä tunnetun tekniikan tason mukaisissa ratkaisuissa radiojärjestelmän vastaanotto toimii aika-avaruudessa. Keksinnön edullisessa toimintamuodossa sekä vastaanotettu signaali että vastaanottimen oma hajo-20 tuskoodi muunnetaan konvoluutiomuunnoksella muunnosavaruu-teen ja signaalin prosessointi tapahtuu tässä muunnosava- « · '··' ruudessa. Prosessoinnin jälkeen tulos käänteismuunnetaan.

Keksinnöllinen ratkaisu toteutuu millä tahansa muunnoksel- la*· joka muuntaa konvoluutiotulon tavanomaiseksi kertolas- 25].' kun kaltaiseksi tuloksi. Näin sopivina muunnoksina toimi- : vat esimerkiksi Fourier-, Laplace- ja Z-muunnokset, joiden • · · yleiset matemaattiset esitystavat ja käänteismuunnosten esitystavat ovat seuraavat: • · · • · a

Yo* F{f( t) } = Γ(ω) = —f f{t)e'iotdt, (1) ·.· · yf2n —

Λ H

0 : /“1{F(b) } = f(t) = — |F(Q)eiwtdo, (2) .·«·. \[2n -» • ·

a a a OB

S£{ f (t) } = F(s) = Je-ecf(t)dt, (3) . . o 35.

• a a • «a • · i 5 104301

OB

ä_1{F(s) } = fit) = JestF(s)ds, (4) o 00 Z{f{n) } = F(z) = Σ f(n)z-\ (5) n=0 5 Z'l{F(z) } = f(n) = -i_£F(z) zn ' ldz, (6) 2m c missä ^ tarkoittaa Fourier-muunnosta tarkoittaa Fou- rier-muunnoksen käännösmuunnosta, 9? tarkoittaa Laplace-muunnosta ja 9?'1 tarkoittaa Laplace-käänteismuunnosta, Z 10 tarkoittaa Z-muunnosta ja Z'1 tarkoittaa Z-käänteismuunnos-ta, F(co) on f(t):n Fourier-muunnos, F(s) on f(t):n Laplace-muunnos ja F(z) on f(n):n Z-muunnos, i on imagi-naariyksikkö, jolle pätee i = J-ϊ, t on aikamuuttuja, n on näytemuuttuja, ω on Fourier-muunnoksen taajuusavaruuden 15 muuttuja, s on Laplace-muunnoksen imaginaarisen s-avaruu-den s-muuttuja ja z on Z-muunnoksen z-muuttuja. Fourier-ja Laplace-muunnokset ovat tarkoitettuja erityisesti jatkuville funktioille f(t), mutta niitä voidaan käyttää myös diskreettiaikaisille näytefunktioille f (n), jollaisia 20 digitaaliset, näytteenottoon perustuvat signaalit esimer kiksi Sd-radiojärjestelmässä ovat. Z-muunnos puolestaan on I I < tarkoitettu juuri diskreettiaikaisten näytefunktioiden _ _ ‘ f * muuntamiseen. Edellä mainitut muunnokset ovat ns.

; konvoluutiomuunnöksia, joille funktioiden f(t) ja g(t) :25. konvoluutio f(t)*g(t) toimii seuraavasti: • « · • · · >> n n .···. &"{ f( t) *g{ t) } =-j j f[p) g(t - p) e'iu>tdpdt V * <j2n —« f(p) gtt - p)e'1Mdtdp, :3ΰ: — • I» # · · V * missä muuttamalla t = p + q saadaan ·’* · * ♦ · • · · „ f{ t) *g{ t) } = -^- / J f (p) g{q)e'iu{<7 * p)dqdp, /2n---- 35* mikä on • * f • · · • · 6 104301 4 οβ αο 5r{f{t)*g{t)) =-J f (p) e ~lapdp j g{q) e'iuqdq, y/2n mikä on edelleen 5 &’{f(t)*g(t)} = (t) JiHgit) } = v/2n F (ω) G (ω) .

Näin nähdään, että konvoluutio kahden funktion välillä muuttuu Fourier-muunnoksessa tavalliseksi muunnettujen funktioiden tuloksi F(o)G(g)), joka kerrotaan Fourier-10 muunnoksessa vakiolla /2η. Muille konvoluutiomuunnoksille tämä ominaisuus voidaan osoittaa vastaavalla tavalla, mikä on alan ammattimiehelle ilmeistä.

Kun konvoluutiomuunnetut vastaanotettu signaali ja vastaanottimen oma hajotuskoodi, joka on paikalliskoodi, 15 kerrotaan keskenään, saadaan aikaan näiden välinen konvoluutio, joka vastaa myös vastaanotetun signaalin ja pai-kalliskoodin korrelaatiota. Korrelaatiossa, jonka kaltainen tämä kertotulos on, vastaanotetun signaalin polut erottuvat (paikallisina) maksimikohtina lähettimen ja vas-20 taanottimen kulkuaikaviiveen ajanhetkinä. Kun tiedetään esimerkiksi yhden polun kulkuaikaviive τ0, muunnettujen vastaanotetun signaalin ja paikalliskoodin kertotulos vai-hesiirretään edullisesti kulkuaikaviiveen τ0 verran siten, että esimerkiksi Fourier-muunnoksen taajuusavaruudessa 25 kertotuloksen kohdassa τ0 taajuus tulee nollaksi eli kulku- aikaviiveen kohta τ0 siirretään DC-tasoksi. Kertotuloksen siirto DC-tasoksi ei ole välttämätön, vaan mikä tahansa tunnettuun taajuuteen siirto käy myös. Tämän jälkeen .·;% vaihesiirretty kertotulos käänteismuunnetaan, jolloin 3p.# vastaanotetun signaalin bitti- tai bittikombinaatioinfor- • « e maatio on ilmaistavissa. Kaavamuodossa tämä voidaan esit- • · t V · tää seuraavasti: :i(_: x(t - xQ) = \X{f) A0e'l2nfit Toidf, mistä saadaan

. T

I I I < I

35! x (t ~ T 0) =S^HX(f)A 0e'i2nm"V), 7 104301 missä f on taajuus siten, että ω = 2nf, X(f) on vastaanotetun signaalin konvoluutiomuunnos ja edustaa signaalin spektriä, A0 on polun amplitudihuippu eli maksimi 5 kulkuaikaviiveellä t0.

Kun vastaanotetaan monitiesignaalia, useita eri polkuja pitkin tulleet signaalikomponentit edullisesti yhdistetään. Tällöin määritetään useiden korrelaatiomaksimien paikka kulkuaikaviiveillä x0, τ1(,,, τη ja summataan sig-10 naalit painottaen niitä signaalin amplitudeilla A0, 7^ , A2,...An. Ai on siis edullisesti painoarvo, jonka määrällä tämän polun signaali vaikuttaa lopputulokseen ilmaisussa. Matemaattisesti yhdistäminen voidaan esittää seuraavasti: 15 y = Σ t " τι) i-l = Αχβ'12ηίτί) i = 1 = &-l{X(f)9t{f) } , 20 missä M on polkujen määrä. Funktio 91(f) on siis impulssivasteiden summa kulkuaikaviiveillä τ0, τχ, . . . xneli SI (f) = £ Aie ~j2nfTj.

25 1=1 : :'· Impulssivaste voidaan keksinnöllisessä ratkaisussa • · · integroida usean symbolin, esimerkiksi 1-10 symbolin, yli, jolloin saadaan tarkempi impulssivasteen estimaatti.

Jos aikaväli τ0, t1(... τη on digitoitu tasaisesti, · · 3.0 vaiheensiirto on itse asiassa osittainen digitaalisen im- m · · pulssivasteen konvoluutiomuunnos, siis esim. Fourier-muun- • · « V · nos, jonka aikana edullisesti kaikkien polkujen signaali- komponentit huomioidaan. Tällä tavoin ei tarvita tarkkaa .,,,· tietoa polkujen määrästä eikä ominaisuuksista. Kaikki sig-• · t35. naalikomponentit aikavälillä τ0, τχ, . . . τη vaikuttavat kek- « i «

• I

8 104301 sinnöllisen ratkaisun tulokseen samoin kuin myös kohina. Suurimman painoarvon omaava polku vaikuttaa eniten.

Kohinan vaikutusta voidaan leikata vähemmäksi rajoittamalla funktiota 91(f) sopivalla kynnysarvolla seu-5 raavasti: (t) =K(C)' kun I(t)\i kynnys 1 [O, muulloin

Koska signaalin käsittelyssä taajuus tai vastaava 10 siirretään DC-tasolle eli kohtaan f = 0, myöskään käänteiskonvoluutiomuunnosta ei tarvitse varsinaisesti tehdä. Käänteismuunnoksen sijaan riittää, että eri polkujen signaalikomponentit summataan yhteen esimerkiksi yksinkertaisella integraattorilla. Tämä sama integraattori 15 siis summaa eri polkujen signaalikomponentit yhteen ja suorittaa tarvittavan käänteismuunnoksen edullisesti samalla kertaa.

Fourier-muunnos on edullista suorittaa FFT:nä (Fast

Fourier Transform) eli nopeana Fourier-muunnoksena.

20 Käänteismuunnos tehdään tällöin luonnollisesti IFFT- muunnoksena (Inverse Fast Fourier Transform). Symbolipe- riodi voidaan edullisesti valita samaksi kuin FFT-ikkuna, mikä ei kuitenkaan ole välttämätöntä keksinnön kannalta.

Polkujen viiveet τ0, \ , . . . ητ voidaan määrittää 25 edullisesti muunnettujen vastaanotetun signaalin ja pai- : kalliskoodin tulosta, koska tämä tulo vastaa korrelaatiota · · .*j*. ja korrelaatioiden maksimikohdat edustavat polkujen vii-« veitä. Viiveet ja korrelaatio voidaan kuitenkin määrittää #...t myös muilla tunnetuilla menetelmillä.

• % ·

Kuviossa 1 on esitettynä tyypillinen CDMA- • « · radiojärjestelmä. Radiojärjestelmä käsittää soluja, joissa • · · V · kussakin on yksi tukiasema 1 ja 2 sekä tyypillisesti jouk- : c ko tilaajapäätelaitteita 3-5, jotka ovat edullisesti <(|i; matkapuhelimia. Sekä tukiasema 1 ja 2 että tilaajapääte- < i 35. laite 3-5 käsittävät ainakin yhden lähetinvastaanotti- « « t < (I • 9 104301 men, jolla tilaajapäätelaitteet 3 - 5 ja tukiasema 1 ja 2 lähettävät hajotuskoodattuja signaaleita toisilleen.

Kuviossa 2 on esitettynä tyypillisen lähetinvastaan-ottimen lohkokaaviorakenne. Lähetinvastaanotin käsittää 5 antennin 20, radiotaajuusvälineet 21, kertojan 23, koodivälineet 22, demodulaattorin 24, modulaattorin 25 ja ohjausvälineet 26. Lähettimessä lähetettävä digitaalinen data moduloidaan modulaattorissa 25, jossa dataa voidaan esimerkiksi konvoluutiokoodata, sekoittaa ja lisätä sala-10 us. Modulaattorin 25 jälkeen lähetettävä signaali kerrotaan laajakaistaiseksi kertojassa 23 hajotuskoodilla, joka tulee koodivälineiltä 22. Laajakaistainen signaali muunnetaan tämän jälkeen radiotaajuiseksi radiotaajuusvälineissä 21, joissa laajakaistainen digitaalinen signaali tyypilli-15 sesti kerrotaan paikallisoskillaattorin suuritaajuisella analogisella signaalilla ja ylipäästösuodatetaan. Näin saatu radiotaajuinen signaali lähetetään antennilla 20.

Vastaanotinosassa antenni 20 ottaa vastaan signaalin, joka etenee radiotaajuusvälineille 21, jossa signaali 20 tyypillisesti kerrotaan paikallisoskillaattorin suuritaa- juisella analogisella signaalilla ja alipäästösuodatetaan. Jäljelle jäänyt laajakaistainen signaali kerrotaan kertojassa 23 vastaanottimen omalla hajotuskoodilla, joka tulee ; koodivälineistä 22. Kertojan 23 lähdössä on näin kapea- |2 5 kaistainen digitaalista informaatiota sisältävä signaali, ( . .·. joka demoduloidaan demodulaattorissa 24 esimerkiksi dekon-• · · ,···, voluutiokoodaamalla, poistamalla sekoituksen ja salauksen.

• · · Lähetinvastaanottimen toimintaa ohjaa tyypillisesti ... ohjausvälineet 26.

• 9 · *3’0’ Tarkastellaan nyt lähemmin keksinnön mukaista ni u

• I I

' vastaanotinrakennetta, joka on esitettynä oleellisilta osiltaan lohkokaaviossa 3. Kuvion 2 demodulaattori 24 kä- sittää edullisesti kuvion 3 lohkokaaviossa esitetyt väli-

I « I

t neet. Vastaanotin käsittää muunnosvälineet 30, kertoväli- 35' neet 31, vaihevälineet 32, siirtovälineet 33, • · • · · φ * · • · 104301 10 käänteismuunnosvälineet 34 ja rajoittimen 35. Vastaanotin toimii keksinnöllisen menetelmän mukaan. Muunnosvälineet 30 konvoluutiomuuntavat sekä vastaanotetun signaalin että paikalliskoodin signaaleiksi 36 ja 37, jotka kerrotaan 5 kertovälineissä 31. Kertomisen tuloksena syntyy vastaanotetun signaalin ja paikalliskoodin korrelaatiota vastaava kertotulos 38. Vaihevälineet 32 muodostavat monitiesignaa-lin polkujen viiveet x0, tu . . . τη ja muodostavat impulssi-vasteen konvoluutiomuunnoksen. Siirtovälineillä 33 kerto-10 tulos vaihesiirretään kunkin viiveen τ0, xlt . . . τη kohdalla edullisesti taajuusavaruudessa 0-taajuudelle eli DCrksi. Siirtovälineiden 33 lähtösignaali 39 summataan kaikkien haluttujen viiveiden osalta ja summasignaali käänteismuun-netaan käänteismuunnosvälineillä 34, josta signaali 40 15 edelleen etenee muihin, keksinnön kannalta epäoleellisiin prosesseihin. Siirtovälineet 33 ovat edullisesti kertoja, jossa vaihevälineiltä tuleva, kutakin viivettä x0, ^,... tn vastaava konvoluutiomuunnettu impulssivaste 41 ja kertotulos 38 kerrotaan keskenään. Kohinan vähentämiseksi 20 konvoluutiomuunnettua irapulssivastetta 41 edullisesti lei kataan rajoittimella 35, jolloin impulssivasteista jää jäljelle vain ennalta määrätyn kynnyksen ylittävät maksi-mikohdat.

Keksinnön mukaiset ratkaisut voidaan toteuttaa 25 ' erityisesti digitaalisen signaalinkäsittelyn osalta j ;*· esimerkiksi ASIC- tai VLSI-piireillä. Suoritettavat toi-• · · .·;·. minnot toteutetaan edullisesti mikroprosessoritekniikkaan • * « perustuvina ohjelmina.

... Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten • · * *3P oheisten piirustusten mukaiseen esimerkkiin, on selvää, • · · * ettei keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan :T: muunnella monin tavoin oheisten patenttivaatimusten esit- tämän keksinnöllisen ajatuksen puitteissa.

« # * « • *

Claims (10)

104301

1. Vastaano.ttomenetelmä, jota käytetään radiojärjestelmässä, johon kuuluu ainakin yksi tukiasema (1, 2) ja 5 tilaajapäätelaite (3 - 5), jotka tukiasema (1, 2) ja ti- laajapäätelaite (3 - 5) kertovat signaalin hajotuskoodilla ja hakevat vastaanotetun signaalin yhden tai useamman kulkuaikaviiveen signaalin edettyä yhtä tai useampaa polkua, ja vastaanottomenetelmässä suoritetaan seuraavat melo netelmäaskeleet: vastaanotettu signaali konvoluutiomuunne-taan, vastaanottimen hajotuskoodi konvoluutiomuunnetaan, muunnetut signaali (36) ja hajotuskoodi (37) kerrotaan keskenään, jolloin muodostuu kertotulos (38), siirretään kertotuloksen (38) vaihetta määrällä, joka riippuu tunne-15 tulla tavalla kulkuaikaviiveestä, tunnettu siitä, että vaihesiirretty kertotulos (39) käänteiskonvoluu-tiomuunnetaan ja yhdistetään lähetetyn signaalin eri polkuja edenneet komponentit, jolloin signaalin informaatio on ilmaistavissa.

2 0 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että konvoluutiomuunnos suoritetaan Fou-rier-muunnostyyppisesti ja käänteiskonvoluutiomuunnos suoritetaan käänteis-Fourier-muunnostyyppisesti .

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, 2b tunnettu siitä, että käänteiskonvoluutiomuunnos . suoritetaan oleellisesti pelkästään integroimalla, jonka ··« .···. yhteydessä monta polkua edenneet signaalit yhdistetään. • » ·

4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, t u n -n e t t u siitä, että suoritettaessa konvoluutiomuunnos j · <i 3P Fourier-muunnoksena kertotuloksen vaihetta siirretään kul- ♦ · · *·| ' kuaikaviiveen määrä, jolloin signaalin taajuus siirtyy oleellisesti nollaan. « j"‘·

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n - « · < ’ , n e t t u siitä, että kertotuloksen (38) vaihetta siirre- |35] tään kertomalla kertotulos impulssivasteen konvoluutio- f * « • · * 4 · 104301 muunnoksella (41), jota on viivästetty kulkuaikaviiveen verran,

6. Vastaanotin, jota käytetään radiojärjestelmässä, joka käsittää ainakin yhden tukiaseman (1, 2) ja tilaaja-5 päätelaitteen (3 - 5), jotka tukiasema (1, 2) ja ti laa japäätelaite (3 - 5) on sovitettu kertomaan signaalin hajotuskoodilla ja hakemaan vastaanotetun signaalin yhden tai useamman kulkuaikaviiveen signaalin edettyä yhtä tai useampaa polkua, ja vastaanotin edelleen käsittää muunnos-10 välineet (30) konvoluutiomuuntaa vastaanotettu signaali ja hajotuskoodi, kertovälineet (31) kertoa muunnetut signaali (36) ja hajotuskoodi (37) keskenään kertotuloksen (38) muodostamiseksi, siirtovälineet (33) siirtää kertotuloksen (38) vaihetta määrällä, joka riippuu tunnetulla tavalla 15 kulkuaikaviiveestä, tunnettu siitä, että vastaanotin käsittää käänteismuunnosvälineet (34) käänteiskonvo-luutiomuuntaa vaihesiirretty kertotulos (39) ja yhdistää eri polkuja edennyt lähetetty signaali, jolloin signaalin informaatio on ilmaistavissa.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että muunnosvälineet (30) on sovi- I « tettu suorittamaan konvoluutiomuunnos Fourier-muunnostyyp- ! pisesti ja käänteismuunnosvälineet (34) on sovitettu suo-rittamaan käänteiskonvoluutiomuunnos käänteis-Fourier-,'2'5; muunnostyyppisesti.

: 8 . Patenttivaatimuksen 6 tai 7 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että käänteismuunnosvälineet (34) on sovitettu suorittamaan käänteiskonvoluutiomuunnos oleellisesti pelkästään integroimalla, jonka yhteydessä • · I 3. monta polkua edenneet signaalit yhdistetään.

* · · *. 9. Patenttivaatimuksen 6 mukainen vastaanotin, • · · V ·’ tunnettu siitä, että käytettäessä muunnosvälineinä !ii(! (30) Fourier-muunnosvälineitä siirtovälineet (33) on sovi- tettu siirtämään kertotuloksen (38) vaihetta kulkuaikavii- 3. veen määrällä, jolloin kertotuloksen taajuus on oleelli-• 104301 sesti nolla.

10. Patenttivaatimuksen 6 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että siirtoväline (33) on sovitettu siirtämään kertotuloksen (38) vaihetta kertomalla ker-5 totulos (38) impulssivasteen konvoluutiomuunnoksella (41), jota on viivästetty kulkuaikaviiveen verran. • · » · · • · · • Il • · · • I i • « « • · · • · o • · · * « · • · · V _ 1 • · · • · · • I I f f c · • « · 104301