FI103477B - A method of producing a therapeutically useful antibody or antibody fragment - Google Patents
A method of producing a therapeutically useful antibody or antibody fragment Download PDFInfo
- Publication number
- FI103477B FI103477B FI961439A FI961439A FI103477B FI 103477 B FI103477 B FI 103477B FI 961439 A FI961439 A FI 961439A FI 961439 A FI961439 A FI 961439A FI 103477 B FI103477 B FI 103477B
- Authority
- FI
- Finland
- Prior art keywords
- antibody
- dna
- human
- chimeric
- cells
- Prior art date
Links
Landscapes
- Peptides Or Proteins (AREA)
- Preparation Of Compounds By Using Micro-Organisms (AREA)
- Micro-Organisms Or Cultivation Processes Thereof (AREA)
Description
103477103477
Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisen vasta-aineen tai vasta-ainefragmentin valmistamiseksiA method of producing a therapeutically useful antibody or antibody fragment
Jakamalla erotettu FI-patenttihakemuksesta 903056.Separated from FI patent application 903056.
5 Tämä keksintö liittyy immunoglobuliinien tuottoon ja luonnossa esiintyvien vasta-aineiden aminohappojaksoihin tehtyihin muunnoksiin. Erityisesti tämä keksintö liittyy yhdistelmä-DNA-tekniikan käyttöön kimeeristen geenien 10 tuottamiseen ja näiden muokkausmenetelmien hyödyntämiseen kimeeristen vasta-aineiden konstruoimisessa.This invention relates to the production of immunoglobulins and to modifications of the amino acid sequences of naturally occurring antibodies. In particular, this invention relates to the use of recombinant DNA technology for the production of chimeric genes and to the use of these modifications in the construction of chimeric antibodies.
Vasta-aineet ovat spesifisiä immunoglobuliini (Ig) -polypeptidejä, joita selkärankaisten immuunijärjestelmä tuottaa vasteena altistumisesta vieraille proteiineille, 15 glykoproteiineille, soluille tai muille antigeenisille vieraille aineille. Tapahtumasarja, jonka avulla organismin on mahdollista torjua vieraiden solujen tunkeutuminen tai vapauttaa elimistö vieraista aineista, tunnetaan ainakin osittain. Tärkeä osa tässä prosessissa on spesifisesti 20 tiettyä vierasta ainetta sitovien vasta-aineiden valmistus. Näiden polypeptidien sitoutumisspesifisyys tiettyä antigeeniä vastaan on hyvin hienostunutta, ja niiden spesifisyyksien lukumäärä, joita selkärankaisyksilö kykenee muodostamaan, on huomattava monimutkaisuutensa ja vaihte-·· 25 levuutensa puolesta. Miljoonat antigeenit kykenevät herät tämään vasta-ainevasteita kunkin vasta-aineen ollessa suunnattu miltei yksinomaan sen herättänyttä nimenomaista antigeeniä vastaan.Antibodies are specific immunoglobulin (Ig) polypeptides produced by the vertebrate immune system in response to exposure to foreign proteins, glycoproteins, cells or other antigenic foreign substances. The sequence by which an organism is able to prevent the invasion of foreign cells or to release foreign bodies from the body is at least partially known. An important part of this process is the production of antibodies that specifically bind 20 specific foreign substances. The binding specificity of these polypeptides to a particular antigen is very sophisticated, and the number of specificities that the vertebrate individual is able to form is remarkable for its complexity and variability. Millions of antigens are capable of eliciting antibody responses, with each antibody targeting almost exclusively the specific antigen that raised it.
Nykyisin on käytössä kaksi tärkeintä selkärankais-30 ten vasta-ainelähdettä - muodostaminen nisäkkäiden B-lym-’ .· fosyyttien toimesta in situ ja muodostaminen B-soluhybri- dien toimesta soluviljelmässä. Vasta-aineet muodostuvat in situ tuloksena B-lymfosyyttien esiasteiden erilaistumisesta plasmasoluiksi, joka tapahtuu vasteena tiettyjen anti-35 geenien aiheuttamalle stimulaatiolle. Immunoglobuliini- 2 103477 ketjujen eri alueita koodaavat DNA-alueet ovat erilais-tumattomien B-solujen genomin DNA:ssa erillään toisistaan. Ennen ilmentymistä nämä jaksot kootaan vaiheittain yhteen. Katsauksen tähän prosessiin on laatinut Gough (1981) 5 Trends in Biochem. Sei. 6, 203.Currently, two major sources of vertebrate antibodies are used - formation by mammalian B-lymphocytes in situ and formation by B-cell hybrids in cell culture. Antibodies are formed in situ as a result of the differentiation of precursors of B lymphocytes into plasma cells in response to stimulation by certain anti-35 genes. The DNA regions encoding different regions of the immunoglobulin 2 103477 chains are separated in the DNA of the non-differentiated B cell genome. Prior to expression, these episodes are assembled in stages. A review of this process is provided by Gough (1981) 5 Trends in Biochem. Sci. 6, 203.
Tulokseksi saatu uudelleenjärjestetty geeni pystyy ilmentymään kypsissä B-lymfosyyteissä halutun vasta-aineen tuottamiseksi. Jopa silloinkin, kun tietty nisäkäs altistetaan vain yhdelle antigeenille, ei saada tulokseksi yh-10 denmukaista vasta-ainepopulaatiota. Tiettyä nimenomaista antigeeniä vastaan suunnattu immuunivaste in situ määräytyy antigeenin pinnalla olevia useita eri determinantteja vastaan muodostuneista vasteista koostuvan mosaiikin perusteella. Kukin homologisten vasta-aineiden alajoukko on 15 yhden B-solupopulaation tuottama - tämän vuoksi vasta-aineiden muodostuminen in situ on "polyklonaalista".The resulting rearranged gene is capable of expression in mature B lymphocytes to produce the desired antibody. Even when a particular mammal is exposed to only one antigen, a population of about 10 antibodies is not obtained. The in situ immune response against a particular antigen is determined by a mosaic of responses to several different determinants on the antigen surface. Each subset of homologous antibodies is produced by one population of B cells - therefore, the in situ generation of antibodies is "polyclonal".
Tämä rajoitettu, mutta luontainen heterogeenisyys on voitettu useissa erityistapauksissa käyttämällä hybri-doomatekniikkaa "monoklonaalisten" vasta-aineiden muodos-20 tamiseksi soluviljelmissä B-soluhybridoomien avulla, [ks. Kohler ja Milstein, C., (1975) Nature 256, 495 - 497], Tässä menetelmässä antigeenillä ruiskutetusta nisäkkäästä saadut suhteellisen lyhytikäiset eli kuolevaiset splenosyytit tai lymfosyytit fuusioidaan kuolemattomaan ·· 25 kasvainsolulinjaan, josta siten muodostuu hybridisoluja eli "hybridoomia", jotka ovat sekä kuolemattomia että pystyvät tuottamaan tämän B-solun geneettisesti koodaamaa vasta-ainetta. Näin muodostuneet hybridit segregoidaan yksiksi geneettisiksi kannoiksi valikoimalla, laimentamal-30 la ja uudelleenkasvatuksella ja kukin kanta edustaa siten .· yhtä geneettistä linjaa. Tämän vuoksi nämä kannat tuotta vat vasta-aineita, jotka varmuudella ovat homogeenisia haluttua antigeeniä vastaan. Puhtaaseen geneettiseen polveutumiseen viitaten näitä vasta-aineita nimitetään "mono-35 klonaalisiksi".This limited but inherent heterogeneity has been overcome in a number of specific cases by the use of hybridoma technology to generate "monoclonal" antibodies in cell cultures by B cell hybridomas, cf. Kohler and Milstein, C., (1975) Nature 256, 495-497], In this method, relatively short-lived, or mortal, splenocytes or lymphocytes derived from an antigen-injected mammal are fused to an immortal ·· 25 tumor cell line, thus forming hybridomas, immortals that are capable of producing an antibody genetically encoded by this B cell. The hybrids thus formed are segregated into single genetic strains by selection, dilution, and re-breeding, and each strain thus represents: · one genetic line. Therefore, these strains produce antibodies that are assuredly homogeneous against the desired antigen. Pure genetic lineage refers to these antibodies as "mono-35 clonal".
3 1034773, 103477
Monospesifiset monoklonaaliset vasta-aineet ovat vaikuttaneet immunologiaan suuresti ja niiden käyttökelpoisuus luonnontieteissä, kuten biologiassa, farmakologiassa, kemiassa ja muissa tieteissä on jo osoitettu. Näille 5 monoklonaalisille vasta-aineille on löytynyt laajaa käyttöä ei vain diagnostisina reagensseina [ks. esim. teos Immunology for the 80's, Voller, A., Bartlett, A. ja Bid-well, D. (toim.) MTP Press, Lancaster, 1981] vaan myös hoidossa [ks. esim. Ritz, J. ja Schlossman, S.F., (1982) 10 Blood 59, 1 - 11].Monospecific monoclonal antibodies have greatly influenced immunology, and their utility in the natural sciences such as biology, pharmacology, chemistry, and other sciences has already been demonstrated. These 5 monoclonal antibodies have been widely used not only as diagnostic reagents [cf. e.g., Immunology for the 80's, Voller, A., Bartlett, A. and Bid-well, D. (eds.), MTP Press, Lancaster, 1981] but also in therapy [cf. e.g., Ritz, J. and Schlossman, S.F. (1982) 10 Blood 59, 1-11].
Vaikkakin hybridoomien tuottamat monoklonaaliset vasta-aineet ovat edellä esitetyn tarkastelun mukaisesti teoriassa tehokkaita ja ne ovat spesifisyytensä puolesta polyklonaalisia vasta-aineita edullisempia, niillä on yksi 15 merkittävä heikkous. Monissa sovellutuksissa muissa eläimissä kuin ihmisissä tuotettujen monoklonaalisten vasta-aineiden käyttö on hyvin rajoitettua, kun monoklonaalisia vasta-aineita aiotaan käyttää ihmiseen. Toistuvat "vieraan" vasta-aineen, kuten hiiren vasta-aineen, ruiskeet 20 ihmisiin voivat johtaa haitallisiin yliherkkyysreaktioihin. Tällainen muusta kuin ihmisestä peräisin oleva mono-klonaalinen vasta-aine aiheuttaa ihmiseen ruiskutettuna ei-ihmisvasta-aineen vastaisen (ANHA) vasteen. Tiettyä hiirestä peräisin olevien vasta-aineiden käytöstä aiheu-25 tunutta ANHA-vastetta, ihmisen hiirivasta-ainetta vastaan syntynyttä (HAMA) vastetta, on tarkasteltu julkaisussa Shawler et ai. . (1985) Journal of Immunology 135, 1530 - 1535 .Although the monoclonal antibodies produced by the hybridomas are theoretically effective and preferable to polyclonal antibodies by their specificity, they have one major weakness. In many applications, the use of monoclonal antibodies produced in non-human animals is very limited when monoclonal antibodies are to be used in humans. Repeated injections of a "foreign" antibody, such as a mouse antibody, into humans can lead to deleterious hypersensitivity reactions. Such a non-human monoclonal antibody produces a non-human antibody (ANHA) response when injected into a human. The known ANHA response to human murine antibodies, the Human Mouse Antibody (HAMA) Response, has been reviewed by Shawler et al. . (1985) Journal of Immunology 135, 1530 - 1535.
Uskotaan, että ihmisen muuttumattomia alueita omaa-30 vat eläinten immunoglobuliinit aiheuttavat ihmiseen injek-' ' toituina pienemmän ANHA-vasteen kuin muusta eläimestä kuin ihmisestä peräisin olevan muuttumattoman alueen sisältävät eläinten immunoglobuliinit. Valittuja antigeenejä vastaan hyviä sitoutumisaffiniteettejä ja ihmiseltä peräisin ole-35 via muuttumattomia alueita omaavilla monoklonaalisilla d 103477 4 vasta-aineilla arvellaan sellaisenaan olevan suurta hyödyntämispotentiaalia immunologisessa diagnostiikassa ja syöpäpotilaiden hoidossa.It is believed that animal immunoglobulins possessing human constant regions elicit a lower ANHA response when injected into humans than animal immunoglobulins having a non-human constant region. Monoclonal d 103477 4 monoclonal antibodies with good binding affinities to selected antigens and human-derived constant regions are considered to have high potential for recovery in immunological diagnostics and treatment of cancer patients.
Tähän mennessä on tehty useita yrityksiä ihmisestä 5 peräisin olevien monoklonaalisten vasta-aineiden valmistamiseksi ihmisen hybridoomia käyttäen. On esimerkiksi valmistettu ihmis-ihmishybridoomia [Olsson et ai. . (1980)To date, several attempts have been made to prepare human 5-derived monoclonal antibodies using human hybridomas. For example, human-to-human hybridomas have been prepared [Olsson et al. . (1980)
Proc. Natl. Acad. Sei. USA 77, 5429]; ihmis-hiirihybridoo-mia [Schlom, J., et ai.. (1980) ibid. 77, 6841] ja useita 10 muita vierasperäisiä hybridiyhdistelmiä. Ihmisen mono-klonaalisia vasta-aineita on myös tuotettu transformoimalla lymfosyyttejä Epstein-Barr-virusta käyttäen. Tällaisissa hybridoomissa voi kuitenkin mahdollisesti esiintyä patogeenisiä ihmisviruksia. Vaihtoehtoisesti on vasta-ainei-15 ta tuottavia primäärisiä B-soluja tehty kuolemattomiksi in vitro virus-DNA:11a transformoimalla. Ihmishybridoomaso-lulinjoista saadut monoklonaalisten vasta-aineiden saaliit ovat valitettavasti suhteellisen pieniä (1 μg/ ml ihmis-hybridoomissa verrattuna 100 μg/ml hiiren hybridoomissa) 20 ja tuotantokustannukset ovat korkeat.Proc. Natl. Acad. Sci. USA 77, 5429]; human mouse hybridoma [Schlom, J., et al. (1980) ibid. 77, 6841] and several other hybrid combinations of foreign origin. Human monoclonal antibodies have also been produced by transforming lymphocytes using Epstein-Barr virus. However, such hybridomas may potentially contain pathogenic human viruses. Alternatively, antibody-producing primary B cells have been immortalized by in vitro transformation with viral DNA. Unfortunately, monoclonal antibody yields from human hybridoma cell lines are relatively low (1 µg / ml in human hybridoma compared to 100 µg / ml in mouse hybridoma) and the production costs are high.
Vaikka ihmisen immunoglobuliinit ovat hyvin haluttuja syöpäpotilaiden immunologisessa diagnostiikassa ja hoidossa, eivät ihmishybridoomatekniikat ole vielä saavuttaneet vaihetta, jossa tarvittavia antigeenispesifisyyksiä 25 omaavia ihmisen monoklonaalisia vasta-aineita voisi olla helposti saatavissa. Lisäksi selvien eettisten syiden vuoksi tutkijat eivät voi immunisoida ihmisiä valituilla toksisilla tai muuten haitallisilla aineilla tiettyä antigeeniä vastaan suunnattujen vasta-aineiden muodostamisek-30 si. Ihmisen kyseessä ollessa tämä asettaa suuria rajoituksia potilaiden immunologiselle diagnostiikalle ja hoidolle.Although human immunoglobulins are highly desirable in the immunological diagnosis and treatment of cancer patients, human hybridoma techniques have not yet reached the stage where human monoclonal antibodies with the necessary antigen specificities could be readily available. In addition, for obvious ethical reasons, researchers cannot immunize humans with selected toxic or otherwise harmful agents to form antibodies against a particular antigen. In the case of humans, this places major limitations on the immunological diagnosis and treatment of patients.
Ihmisestä peräisin olevien monoklonaalisten vasta-aineiden tuotto on varmasti mahdollista, mutta tämä on 35 vielä tehotonta alhaisen toistettavuuden ja edellä mainit- s 103477 tujen muiden ongelmien vuoksi. [Ks. lisäksi Nature 3 00, 316 - 317 (1982)]. Useimmat monoklonaaliset vasta-aineet ovat tämän vuoksi peräisin muista eläimistä kuin ihmisestä .The production of human-derived monoclonal antibodies is certainly possible, but this is still ineffective due to the low reproducibility and other problems mentioned above. [See. in addition, Nature 30: 316-317 (1982)]. Most monoclonal antibodies are therefore derived from non-human animals.
5 Suurella sitoutumisaffiniteetilla ihmisen syöpäan- tigeeneihin reagoiva monoklonaalinen vasta-aine, jota ei tunnisteta vieraaksi aineeksi ihmisessä, on hyvin haluttu. Menetelmä tämän vaikeuden välttämiseksi on muodostaa keinotekoisesti vasta-aine, joka on hyvin suuressa määrin 10 ihmisen vasta-aineen kaltainen ja jota ihmisruumis ei tunnista vieraaksi aineeksi, ts. kimeerinen tai "humanisoitu" vasta-aine.With a high binding affinity, a monoclonal antibody responsive to human cancer antigens, which is not recognized as a foreign substance in humans, is highly desirable. A method to avoid this difficulty is to artificially generate an antibody that is very similar to a human antibody and is not recognized as foreign by the human body, i.e., a chimeric or "humanized" antibody.
Kimeeristen vasta-aineiden kyseessä ollessa on tyypillistä, että sekä raskaan että kevyen ketjun vaihteleva 15 alue muistuttaa yhdestä nisäkäslajista peräisin olevien vasta-aineiden vaihtelevia alueita ja että muuttumattomat osat ovat homologisia ihmisestä peräisin olevissa vasta-aineissa esiintyvien jaksojen suhteen. Yksi näiden kimeeristen muotojen selvä etu on se, että esimerkiksi vaihte-20 levät alueet voidaan kätevästi saada nykyisin tunnetuista lähteistä, kun käytetään muusta isäntäeläimestä kuin ihmisestä saatuja ja helposti saatavissa olevia B-solujen hyb-ridoomia yhdessä esimerkiksi ihmissoluvalmisteista saatujen muuttumattomien alueiden kanssa. Kun näiden vasta-ai-25 neiden vaihtelevan alueen spesifisyyteen ei vaikuta tämän alkuperä ja kun muuttumaton alue taas on peräisin ihmisestä, on vähemmän todennäköistä, että ne potilaaseen ruiskutettaessa herättävät tässä immuunivasteen verrattuna muusta kuin ihmisestä peräisin olevasta muuttumattomasta 30 alueesta aiheutuvaan vasteeseen.In the case of chimeric antibodies, it is typical that the variable regions of both the heavy and light chains resemble the variable regions of antibodies from a single mammalian species, and that the constant portions are homologous to the sequences present in human antibodies. One clear advantage of these chimeric forms is that, for example, the algal regions can be conveniently obtained from currently known sources using readily available B-cell hybridomas from a non-human host animal, together with, for example, constant regions derived from human cell products. When the specificity of the variable region of these antibodies is not affected by its origin, and when the constant region is of human origin, it is less likely that they will elicit an immune response when injected into a patient compared to a non-human 30 region response.
• :* Yksi tunnettu ihmisen syöpäkasvainantigeeni on syö päkasvaimeen liittyvä glykoproteiini (TAG72). TAG72 liittyy ihmisestä peräisin olevien solujen, erityisesti syöpä-kasvainsolulinjan LS174T pintaan. LS174T [American Type 35 Culture Collection (tässä ATCC) nro CL 188] on linjan 6 103477 LS180 (ATCC nro CL187), paksunsuolen adenokarsinoomalinjan variantti.•: * One known human cancer tumor antigen is a cancer tumor-associated glycoprotein (TAG72). TAG72 binds to the surface of human-derived cells, particularly the cancer-tumor cell line LS174T. LS174T [American Type Culture Collection 35 (herein ATCC) No. CL 188] is a line 6 103 477 LS180 (ATCC No. CL187), colon adenokarsinoomalinjan variant.
LS174T:n karyotyyppi on samanlainen kuin LS180:n, X-kromosomin puuttuessa suurimmasta osassa soluja. On esi-5 tetty julkaisussa Johnson, V.G. et ai.. (1986) Cancer Res.The karyotype of LS174T is similar to that of LS180, with the absence of the X chromosome in most cells. Has been disclosed in Johnson, V.G. et al. (1986) Cancer Res.
46, 850 - 857 kuvattuja koetuloksia, joiden perusteella TAG72-molekyyli on luonnehdittavissa mukiiniksi. Tämä johtopäätös perustuu seuraaviin havaintoihin: (a) TAG72:lla on suuri molekyylipaino (> 1 x 106) , jota osoittaa sen 10 ekskluusio Sepharose™ CL-4B -pylväästä; (b) TAG72:n46, 850-857, according to which the TAG72 molecule can be characterized as a mucin. This conclusion is based on the following observations: (a) TAG72 has a high molecular weight (> 1 x 10 6) as evidenced by its 10 inclusion on a Sepharose ™ CL-4B column; (b) TAG72
CsCl:ssä suoritetulla tasapainosentrifugoinnilla määritetty tiheys oli 1,45 g/ml, joka viittaa vahvasti glykosyloi-tuun glykoproteiiniin; (c) TAG72:n havaitaan muuttavan kulkeutumistaan neuraminidaasilla suoritetun pilkkomisen 15 jälkeen, joka viittaa siihen, että se on runsaasti sialyy-liryhmiä sisältävä molekyyli, jossa on runsaasti mukii-neille ominaisia O-glykosidisin sidoksin kytkeytyneitä oligosakkarideja; (d) mukiineissa yleisesti esiintyviä veriryhmäantigeeneja on havaittu affiniteettipuhdistetussa 20 TAG72:ssa ja (e) pilkkominen Chondroitinase ABC:llä ei vaikuttanut TAG72:een, joka osoittaa sen, että TAG72-epi-tooppi ei ilmene proteoglykaanin pinnalla, joka on kond-roitiinisulfaattia.The density as determined by equilibrium centrifugation in CsCl was 1.45 g / ml, which strongly refers to glycosylated glycoprotein; (c) TAG72 is found to alter its transport after neuraminidase cleavage, suggesting that it is a molecule rich in sialyl groups and rich in mucin-specific O-glycosidic linked oligosaccharides; (d) Blood group antigens commonly found in cupins have been observed in affinity purified 20 TAG72; and (e) TAG72 was not affected by cleavage with Chondroitinase ABC, indicating that the TAG72 epitope was not expressed on the surface of proteoglycan r.
On kehitetty monia hiiren monoklonaalisia vasta-25 aineita, joilla on sitoutumisspesifisyyttä TAG72:ta vastaan. Yksi näistä monoklonaalisista vasta-aineista, jolle on annettu merkintä B72.3, on hybridooman B72.3 (ATCC nro HB-8108) tuottama hiiren IgGl. B72.3 on ensimmäisen sukupolven monoklonaalinen vasta-aine, joka on kehitetty käyt-30 täen immunogeeninä ihmisen rintasyöpäuutetta [ks. Colcher, D., et ai.. (1981) Proc. Natl. Acad. Sei. USA 78, 3199 - 3203); ja US-patentit 4 522 918 ja 4 612 282] . Ilmaisu "ensimmäisen sukupolven monoklonaalinen vasta-aine" tarkoittaa tässä käytettynä monoklonaalista vasta-ainetta, 7 103477 joka on tuotettu käyttäen immunogeeninä solujen raakauu-tetta.Many murine monoclonal antibodies have been developed which have binding specificity for TAG72. One of these monoclonal antibodies designated B72.3 is murine IgG1 produced by hybridoma B72.3 (ATCC No. HB-8108). B72.3 is a first generation monoclonal antibody developed using human breast cancer extract as an immunogen. Colcher, D., et al. (1981) Proc. Natl. Acad. Sci. USA 78, 3199-3203); and U.S. Patents 4,522,918 and 4,612,282]. The term "first generation monoclonal antibody" as used herein refers to a monoclonal antibody, 7103477, produced using crude cell extract as an immunogen.
Muita TAG72:ta vastaan suunnattuja monoklonaalisia vasta-aineita merkitään "CC":llä (paksunsuolen syöpä).More TAG72 directed against the monoclonal antibodies designated "CC" (colon cancer).
5 Monoklonaaliset CC-vasta-aineet ovat toisen sukupolven hiiren monoklonaalisten vasta-aineiden ryhmä. Ilmaisu "toisen sukupolven monoklonaalinen vasta-aine" tarkoittaa tässä käytettynä monoklonaalista vasta-ainetta, joka on tuotettu käyttäen immunogeeninä ensimmäisen sukupolven mo-10 noklonaalisella vasta-aineella puhdistettua antigeeniä.CC monoclonal antibodies are a second generation of murine monoclonal antibodies. The term "second generation monoclonal antibody" as used herein refers to a monoclonal antibody produced using antigen purified by a first generation monoclonal antibody as a immunogen.
Monoklonaaliset CC-vasta-aineet valmistettiin B72.3:lla puhdistettua TAG72:ta käyttämällä. CC-vasta-aineiden tuottamiseen käytetyn menetelmän tarkastelu on esitetty US-pa-tenttihakemusjulkaisussa nro 7-073 685 (USPA 7-073 685) , 15 hakemuksen ovat jättäneet Schlom et ai. 15.7.1987 ja se on yleisesti saatavissa laitoksesta National Technical Information Service. Suhteellisen hyvien TAG72:ta vastaan suunnattujen sitoutumisaffiniteettiensa vuoksi ATCC:hen on talletettu rajoitettua saatavuutta vaatien seuraavat CC-20 vasta-aineet: CC49 (ATCC nro HB 9459), CC83 (ATCC nro HB 9453), CC46 (ATCC nro HB 9458), CC92 (ATCC nro HB 9454), CC30 (ATCC nro HB 9457), CC11 (ATCC nro HB 9455) ja CC15 (ATCC nro HB 9460).Monoclonal CC antibodies were prepared using B72.3 purified TAG72. A review of the method used to produce CC antibodies is disclosed in U.S. Patent Application Publication No. 7-073 685 (USPA 7-073 685), 15 filed by Schlom et al. July 15, 1987 and is publicly available from the National Technical Information Service. Due to their relatively good binding affinities against TAG72, the following CC-20 antibodies have been deposited with the ATCC requiring the following: CC49 (ATCC No. HB 9459), CC83 (ATCC No. HB 9453), CC46 (ATCC No. HB 9458), CC92 (ATCC No. HB 9454), CC30 (ATCC No. HB 9457), CC11 (ATCC No. HB 9455) and CC15 (ATCC No. HB 9460).
Tällä alalla ei ole tunnettua, että olisi eristetty 25 ihmisen vasta-aine, joka sitoutuu vahvasti TAG72.-een. Tämän vuoksi sopivat vasta-aineet täytyy valmistaa keinotekoisesti .It is not known in the art to isolate a human antibody that binds strongly to TAG72. Therefore, suitable antibodies must be prepared artificially.
On tunnettua, että Ig-molekyylin toiminta riippuu sen kolmiulotteisesta rakenteesta, joka puolestaan riippuu 30 sen primaarisesta aminohappojärjestyksestä . Ig:n aminohap-: pojärjestyksen muuttaminen voi siten vaikuttaa huononta- vasti tämän aktiivisuuteen. Muutos Ig:tä koodaavassa DNA-jaksossa voi vaikuttaa DNA-jakson sisältävän solun kykyyn ilmentää tai erittää Ig:tä tai suoriutua tämän kokoonpa-35 nosta.It is known that the function of an Ig molecule depends on its three-dimensional structure, which in turn depends on its primary amino acid sequence. Thus, altering the amino acid sequence of Ig can adversely affect its activity. A change in the Ig coding DNA sequence may affect the ability of the cell containing the DNA sequence to express or secrete Ig or to perform its assembly.
8 103477 US-patenttihakemusjulkaisuun 7-073 685 sisältyvän opin mukaan voidaan CC-vasta-aineet muuntaa kimeeriseksi muodokseen korvaamalla esim. hiiren muuttumattomat alueet (Fc) ihmisen muuttumattomilla alueilla käyttäen sinänsä 5 tunnettua yhdistelmä-DNA-tekniikkaa. On luultavaa, että US-patenttihakemusjulkaisussa 7-073 685 esitetyt ehdotukset eivät johtaneet varsinaiseen yritykseen ilmentää mitään kimeerisiä Ig-polypeptidiketjuja, tuottaa Ig-aktii-visuutta, eikä erittää ja panna kokoon Ig-ketjuja halu-10 tuiksi kimeerisiksi Ig-molekyyleiksi .According to the teachings in U.S. Patent Application Serial No. 7-073,685, CC antibodies can be converted to a chimeric form by, for example, replacing mouse constant regions (Fc) with human constant regions using recombinant DNA technology known per se. It is believed that the proposals set forth in U.S. Patent Application Publication No. 7-073,685 did not lead to the actual attempt to express any chimeric Ig polypeptide chains, to produce Ig activity, and to secrete and assemble Ig chains into desired chimeric Ig molecules.
Tällä alalla sinänsä tunnetuista lähtökohdista katsoen ei sen vuoksi ole lainkaan selvää, että yhdistelmä-DNA- tekniikat tuottavat rutiininomaisesti käytettynä ki-meerisen eläin-ihmisvasta-aineen sellaisista valituista 15 DNA-lähteistä, jotka muodostavat toimivia, spesifisesti ihmisen valittuihin karsinoomiin sitoutuvia kimeerisiä vasta-aineita, joihin ihmiseen ruiskutettuna liittyy ANHA-sivuvaikutusten käynnistyminen vähäisemmässä määrin.Therefore, it is not at all clear from the prior art in this field that recombinant DNA techniques, when used routinely, produce a chimeric animal-human antibody from selected DNA sources that form functional chimeric antibodies that specifically bind to selected human carcinomas. , which are less likely to trigger ANHA side effects when injected into a human.
Tämä keksintö kykenee yllättäen täyttämään monet 20 näistä edellä mainituista tarpeista ja tarjoaa käyttöön menetelmän näiden haluttujen vasta-aineiden tuottamiseksi. Tämä keksintö tarjoaa esimerkiksi käyttöön menetelmän, jolla voidaan fuusioida geenejä, jotka koodaavat ainakin osaa TAG72:ta ilmentävistä ihmisen karsinoomiin sitoutu-25 vista eläimen Ig-molekyyleistä geenien kanssa, jotka koodaavat ainakin osaa ihmisen Ig-molekyylistä. Tämä keksintö voi myös tarjota käytettäväksi menetelmän sellaisen proteiinin ilmentämiseksi, joka voidaan erittää ja panna kokoon, jotta saadaan toimiva kimeerinen vasta-aine.The present invention is surprisingly capable of meeting many of these aforementioned needs and provides a method for producing these desired antibodies. For example, the present invention provides a method for fusing genes encoding at least a portion of an animal Ig molecule that binds TAG72 to human carcinoma with genes encoding at least a portion of a human Ig molecule. The present invention may also provide a method for expressing a protein that can be secreted and assembled to produce a functional chimeric antibody.
30 Tämä keksintö tarjoaa lisäksi käyttöön ilmentämis- : vektorin, joka sisältää TAG72:ta vastaan suunnattuja vas ta-aineita tai näiden osia koodaavan DNA-jakson.The present invention further provides an expression vector comprising a DNA sequence encoding antibodies or portions thereof directed against TAG72.
Tämä keksintö tarjoaa käyttöön myös solut, jotka on transformoitu ilmentämisvektorilla, joka sisältää TAG72:ta 9 103477 vastaan suunnattuja vasta-aineita ja näiden osia koodaavan DNA-jakson.The present invention also provides cells transformed with an expression vector containing a DNA sequence encoding antibodies to TAG72 9103477 and portions thereof.
Lopuksi tämä keksintö tarjoaa käyttöön uusia terapeuttisesti käyttökelpoisia vasta-aineita.Finally, the present invention provides novel therapeutically useful antibodies.
5 Edellä esitetyn perusteella tämä keksintö kohdistuuBased on the foregoing, the present invention is directed to
menetelmään terapeuttisesti käyttökelpoisen vasta-aineen tai sen fragmentin valmistamiseksi, joka pystyy reagoimaan selektiivisesti TAG72-antigeenin kanssa. Menetelmälle on tunnusomaista, että viljellään jotakin solulinjoista CH44-10 1 (ATCC HB 9884), CH44-2 (ATCC HB 9880), CH44-4 (ATCC HBa method of producing a therapeutically useful antibody or fragment thereof which is capable of reacting selectively with a TAG72 antigen. The method is characterized in that one of the cell lines CH44-10 1 (ATCC HB 9884), CH44-2 (ATCC HB 9880), CH44-4 (ATCC HB
9877), CH 88-1 (ATCC HB 9882), CH 88-2 (ATCC HB 9881), CH 88-3 (ATCC HB 9876), CH 88-4 (ATCC HB 9874), CH 84-1 (ATCC HB 9883), CH 84-2 (ATCC HB 9879), CH 84-3 (ATCC HB 9878) tai CH 84-4 (ATCC HB 9875) ja otetaan talteen tuotettu 15 vasta-aine.9877), CH 88-1 (ATCC HB 9882), CH 88-2 (ATCC HB 9876), CH 88-3 (ATCC HB 9876), CH 88-4 (ATCC HB 9874), CH 84-1 (ATCC HB) 9883), CH 84-2 (ATCC HB 9879), CH 84-3 (ATCC HB 9878) or CH 84-4 (ATCC HB 9875) and recovering the antibody produced.
Tämä keksintö kohdistuu myös menetelmään terapeuttisesti käyttökelpoisen vasta-aine- tai vasta-ainefrag-menttikonjugaatin valmistamiseksi, jolloin menetelmälle on tunnusomaista, että edellä määritelty vasta-aine tai vas-20 ta-ainefragmentti konjugoidaan terapeuttiseen aineeseen.The present invention also relates to a process for the preparation of a therapeutically useful antibody or antibody fragment conjugate, wherein the method comprises conjugating the antibody or antibody fragment as defined above to a therapeutic agent.
Tämä keksintö kohdistuu lisäksi solulinjoihin CH44-1 (ATCC HB 9884), CH44-2 (ATCC HB 9880), CH44-4 (ATCC HB 9877), CH 88-1 (ATCC HB 9882), CH 88-2 (ATCC HB 9881), CH 88-3 (ATCC HB 9876), CH 88-4 (ATCC HB 9874), CH 84-1 (ATCC 25 HB 9883), CH 84-2 (ATCC HB 9879), CH 84-3 (ATCC HB 9878) ja CH 84-4 (ATCC HB 9875).The present invention further relates to cell lines CH44-1 (ATCC HB 9884), CH44-2 (ATCC HB 9880), CH44-4 (ATCC HB 9877), CH 88-1 (ATCC HB 9882), CH 88-2 (ATCC HB 9881). ), CH 88-3 (ATCC HB 9876), CH 88-4 (ATCC HB 9874), CH 84-1 (ATCC 25 HB 9883), CH 84-2 (ATCC HB 9879), CH 84-3 (ATCC HB) 9878) and CH 84-4 (ATCC HB 9875).
Kuvioiden selityksetExplanations of the figures
Kuviossa 1 on kuvattu immunoglobuliinin perusrakenne, johon on merkitty entsymaattiset pilkkoutumiskohdat. 30 Kuviossa 2 on kuvattu VHaTAG -VH:n, CC46 -VH:n, CC49 : -VH:n, CC83 -VH:n ja CC92 -VH:n nukleotidi jaksot.Figure 1 illustrates the basic structure of an immunoglobulin, which is marked with enzymatic cleavage sites. Figure 2 depicts the nucleotide sequences of VHaTAG -VH, CC46 -VH, CC49: -VH, CC83 -VH and CC92-VH.
Kuviossa 3 on kuvattu VHoTAG -VH:n, CC46 -VH:n, CC4 9 -VH:n, CC83 -VH:n ja CC92 -VH:n aminohappojaksot.Figure 3 depicts the amino acid sequences of VHoTAGVH, CC46VH, CC4 9VH, CC83VH and CC92VH.
Kuviossa 4a on kuvattu CC49 -VL:n nukleotidijakso ja 35 kuviossa 4b on kuvattu tätä vastaava aminohappojakso.Figure 4a depicts the nucleotide sequence of CC49 VL and 35 Figure 4b depicts the corresponding amino acid sequence.
10 10347710 103477
Kuviossa 5a on kuvattu CC83 -VL:n nukleotidijakso ja kuviossa 5b on kuvattu tätä vastaava aminohappojakso.Figure 5a depicts the nucleotide sequence of CC83VL and Figure 5b depicts the corresponding amino acid sequence.
Kuviossa 6a on kuvattu CC92 -VL:n nukleotidijakso ja kuviossa 6b on kuvattu tätä vastaava aminohappojakso.Figure 6a depicts the nucleotide sequence of CC92VL and Figure 6b depicts the corresponding amino acid sequence.
5 Kuviossa 7 on kuvattu plasmidista pGDl eristetynFigure 7 depicts a plasmid isolated from pGD1
Hind I - Pst I -fragmentin nukleotidijakso.Hind I - Pst I fragment nucleotide sequence.
Kuviossa 8 on kuvattu pBLUESCRIPT SK(-):n plasmidi- kartta.Figure 8 shows a plasmid map of pBLUESCRIPT SK (-).
Kuviossa 9 on kuvattu pRL101:n plasmidikartta.Figure 9 is a plasmid map of pRL101.
10 Kuviossa 10 on kuvattu pRLIOIrssä oleva CC49:n L-ketjun genomisen DNA:n liittymä.Figure 10 depicts the junction of CC49 L-chain genomic DNA in pRLIOI.
Kuviossa 11 on kuvattu pRL200:n plasmidikartta.Figure 11 shows a plasmid map of pRL200.
Kuviossa 12 on kuvattu pRLIOIrssä oleva CC83:n L-ketjun genomisen DNA:n liittymä.Figure 12 depicts the junction of CC83 L-chain genomic DNA in pRL101.
15 Kuviossa 13 on kuvattu plasmidista pNP9 eristettyFigure 13 depicts isolated from plasmid pNP9
EcoR I - BamH I -fragmentin nukleotidijakso.The nucleotide sequence of EcoR I - BamH I fragment.
Kuviossa 14 on kuvattu pHH49:n plasmidikartta.Figure 14 depicts a plasmid map of pHH49.
Kuviossa 15 on kuvattu pHS83:n plasmidikartta.Figure 15 shows a plasmid map of pHS83.
Kuvio 16 esittää CC49 VH:n nukleotidijakson, alle-20 viivattujen segmenttien osoittaessa niitä jaksoja, jotka on saatu käyttämällä oligonukleotidialukkeita lähetti -RNA:n yhteydessä.Figure 16 shows the nucleotide sequence of CC49 VH, with under-20 dashed segments indicating the sequences obtained using oligonucleotide primers in conjunction with the messenger RNA.
Kuvio 17 esittää CC83 VH:n nukleotidijakson, alleviivattujen segmenttien osoittaessa niitä jaksoja, jotka 25 on saatu käyttämällä oligonukleotidialukkeita lähetti-RNA:n yhteydessä.Figure 17 shows the nucleotide sequence of CC83 VH, with underlined segments indicating the sequences obtained using oligonucleotide primers in conjunction with messenger RNA.
Kuvio 18 esittää CC49 VH:n aminohappojakson, alleviivattujen segmenttien osoittaessa niitä jaksoja, jotka on määritetty proteiinin sekvenssoinnilla.Figure 18 shows the amino acid sequence of CC49 VH, with underlined segments indicating the sequences determined by protein sequencing.
30 Kuvio 19 esittää CC83 VH:n aminohappojakson, alle- : viivattujen segmenttien osoittaessa niitä jaksoja, jotka on määritetty proteiinin sekvenssoinnilla.Figure 19 shows the amino acid sequence of CC83 VH, with underlined segments indicating the sequences determined by protein sequencing.
Kuvio 20 esittää SDS-polyakryyliamidigeelitulokset, jotka kuvaavat CC83-vasta-aineen PNGaasi F -käsittelyn 35 tuloksia.Figure 20 shows SDS polyacrylamide gel results depicting the results of PN83 gas F treatment with CC83.
11 10347711 103477
Kuvio 21 kuvaa ihmisen gamma l:n, gamma 2:n, gamma 3:n ja gamma 4:n restriktioentsyymikartan.Figure 21 depicts a restriction enzyme map of human gamma 1, gamma 2, gamma 3 and gamma 4.
Kuviossa 22 on kuvattu pSV2gpt/R/P:n plasmidi- kartta.Figure 22 shows a plasmid map of pSV2gpt / R / P.
5 Kuviossa 23 on kuvattu pSV2gpt-yl-7.8:n plasmidi- kartta.Figure 23 is a plasmid map of pSV2gpt-yl-7.8.
Kuviossa 24 on kuvattu pSV2gpt-yl-2.3:n plasmidi- kartta.Figure 24 is a plasmid map of pSV2gpt-yl-2.3.
Kuviossa 25 on kuvattu pSV2gpt-y2:n plasmidikartta. 10 Kuviossa 26 on kuvattu pSV2gpt-y3-7.8:n plasmidi kartta .Figure 25 shows a plasmid map of pSV2gpt-y2. Figure 26 shows a plasmid map of pSV2gpt-y3-7.8.
Kuviossa 27 on kuvattu pSV2gpt-y4:n plasmidikartta. Kuviossa 28 on kuvattu ρ49γΐ-7.8:η plasmidikartta. Kuviossa 29 on kuvattu ρ49γ1-2.3:η plasmidikartta. 15 Kuviossa 30 on kuvattu ρ49-γ2:η plasmidikartta.Figure 27 shows a plasmid map of pSV2gpt-y4. Figure 28 depicts a plasmid map of ρ49γΐ-7.8: η. Figure 29 depicts a plasmid map of ρ49γ1-2.3: η. Figure 30 depicts a plasmid map of ρ49-γ2: η.
Kuviossa 31 on kuvattu ρ49-γ3:η plasmidikartta. Kuviossa 32 on kuvattu p49-y4:n plasmidikartta. Kuviossa 33 on kuvattu p83yl-7.8:n plasmidikartta. Kuviossa 34 on kuvattu ρ83γΐ-2.3:η plasmidikartta. 20 Kuviossa 35 on kuvattu ρ83-γ2:η plasmidikartta.Figure 31 depicts a plasmid map of ρ49-γ3: η. Figure 32 depicts a plasmid map of p49-y4. Figure 33 depicts a plasmid map of p83yl-7.8. Figure 34 depicts a plasmid map of ρ83γΐ-2.3: η. Figure 35 depicts a plasmid map of ρ83-γ2: η.
Kuviossa 36 on kuvattu ρ83-γ3:η plasmidikartta. Kuviossa 37 on kuvattu ρ83-γ4:η plasmidikartta. Kuviossa 38 on kuvattu kokonaisreaktio hybridigee-nien muodostamiseksi, joka perustuu julkaisussa Horton et . 25 a!·, (1989) Gene 77, 61 esitettyyn menetelmään.Figure 36 depicts a plasmid map of ρ83-γ3: η. Figure 37 depicts a plasmid map of ρ83-γ4: η. Figure 38 depicts the overall reaction to generate hybrid genes based on Horton et al. 25 a!, (1989) Gene 77, 61.
Kuviot 39A, 39B ja 39C esittävät CH44-l:n bioja- kaantumisen ja kerääntymisen koko kehon alueelle.Figures 39A, 39B and 39C show the biodistribution and accumulation of CH44-1 throughout the body.
Kuviot 40A ja 40B esittävät CH84-l:n biojakaantumi-sen ja kerääntymisen koko kehon alueelle.Figures 40A and 40B show biodistribution and accumulation of CH84-1 throughout the body.
30 Tämän keksinnön mukainen immunoglobuliini on kehi- : tetty vastaukseksi hiiren monoklonaalisiin vasta-aineisiin liittyviin, aiemmin· tällä alalla kuvattuihin ongelmiin. Tämän luonteenomaisena piirteenä on se, että sillä on ki-meerinen rakenne, joka koostuu VHaTAG:sta peräisin olevan 35 DNA:n koodaamasta raskaan ketjun vaihtelevasta alueesta.The immunoglobulin of the present invention has been developed in response to the problems associated with murine monoclonal antibodies previously described in the art. A characteristic feature of this is that it has a chimeric structure consisting of a heavy chain variable region encoded by 35 DNA from VHaTAG.
12 103477 Määritelmät "Immunoglobuliini" tarkoittaa tässä käytettynä tet-rameeriä tai tämän aggregaattia riippumatta siitä, onko sille ominaista immunoreaktiivinen aktiivisuus. "Vasta-5 aineet" viittaavat sellaisiin antigeeniä vastaan merkittävää ja tunnettua spesifisyyttä osoittavaa aktiivisuutta omaaviin kokoonpanoihin, jotka käsittävät kevyet ja raskaat ketjut, joiden välillä joko on kovalenttinen sidos tai tämä puuttuu. "Epäspesifinen immunoglobuliini" ("NSI") 10 tarkoittaa niitä immunoglobuliinejä, joilla ei tiedetä olevan tunnettua spesifisyyttä antigeeniä vastaan.Definitions "Immunoglobulin" as used herein, means a tetramer or an aggregate thereof, whether or not it is characterized by immunoreactive activity. "Antibodies" refers to those compositions having significant and known specificity against antigen, comprising light and heavy chains with or without a covalent bond. "Non-specific immunoglobulin" ("NSI") 10 refers to those immunoglobulins which are not known to have known antigen specificity.
Immunoglobuliinin rakenteen perusyksikkö selkärankaisten järjestelmissä on suhteellisen hyvin tunnettu [Edelman, G.M., (1971) Ann. N.Y. Acad. Sei., 190, 5]. Ku- 15 ten kuviosta 1 nähdään, yksiköt koostuvat kahdesta samanlaisesta kevyestä polypeptidiketjusta, joiden molekyyli-paino on noin 23 000 daltonia, ja kahdesta samanlaisesta raskaasta ketjusta, jonka molekyylipaino on 53 000 - 70 000. Nämä neljä ketjua liittyvät disulfidisidoksin 20 "Y":n muotoiseksi kuvioksi, jossa raskaat ketjut jäävät kevyiden ketjujen väliin alkaen Y:n suulta ja jatkuen vaihtelevaa luonnetta osoittavan alueen läpi.The basic unit of immunoglobulin structure in vertebrate systems is relatively well known [Edelman, G.M., (1971) Ann. N.Y. Acad. Sci., 190, 5]. As shown in Figure 1, the units consist of two similar light polypeptide chains of about 23,000 daltons molecular weight and two similar heavy chains of 53,000 to 70,000 molecular weight. These four chains are linked by disulfide bonds of 20 "Y": into a n-shaped pattern where heavy chains are trapped between the light chains starting at the mouth of Y and continuing through an area of variable character.
Raskaat ketjut luokitellaan gammaksi, myyksi, alfaksi, deltaksi tai epsiloniksi, joiden joukossa on joita-.. 25 kin alaluokkia. Sen vuoksi, että tässä ketjussa on pitkä muuttumaton alue, vasta-aineen luokka määräytyy sen luonteen mukaan IgA:ksi, IgDrksi, IgE:ksi, IgGrksi tai IgM:ksi.Heavy chains are classified into gamma, myth, alpha, delta, or epsilon, including some subclasses. Because of the long unchanged region of this chain, the class of antibody is defined by its nature as IgA, IgD, IgE, IgG or IgM.
Kevyet ketjut luokitellaan joko kappa- (k) tai 30 lambda (λ) -ketjuksi. Kukin raskaan ketjun luokka voi si-*, toutua kevyen joko kappa- tai lambda-ketjun kanssa. Kevyet ja raskaat ketjut sitoutuvat yleensä toisiinsa kovalentti-sesti ja kahden raskaan ketjun "häntä"osat sitoutuvat toisiinsa kovalenttisilla disulfidisidoksilla immunoglobulii-35 nien muodostuessa hybridoomien tai B-solujen toimesta. Jos 13 103477 ketjujen ei-kovalenttinen yhteenliittyminen voidaan saada toteutumaan oikeaa geometriaa noudattaen, kykenevät disul-fidisidoksilla kytkeytymättömien ketjujen muodostamat aggregaatit vielä reagoimaan antigeenin kanssa.Light chains are classified as either kappa (k) or 30 lambda (λ). Each heavy chain class can be fitted with a lightweight either kappa or lambda chain. Light and heavy chains are generally covalently bound to one another, and the "tail" portions of the two heavy chains are covalently bound by covalent disulfide bonds when immunoglobulins are formed by hybridomas or B cells. If non-covalent linkage of 13,103,447 chains can be accomplished with the correct geometry, aggregates formed by disulfide bonded non-linked chains will still be able to react with the antigen.
5 Aminohappojaksot alkavat Y:n haarautuneissa päissä olevista N-terminaalisista päistä ja jatkuvat kummankin ketjun alapäässä olevaan C-terminaaliseen päähän. Vaihte-leva osa on N-terminaalisessa päässä ja C-terminaalinen pää on muuttumaton alue.5 The amino acid sequences start at the N-terminal ends of the branched ends of Y and continue to the C-terminus at the lower end of each chain. The variable portion is at the N-terminus and the C-terminus is a constant region.
10 Termejä "muuttumaton" ja "vaihteleva" käytetään toiminnallisesti. Sekä kevyiden (VL) että raskaiden (VH) ketjujen vaihtelevat alueet määräävät sitoutumiseen tarvittavan tunnistuskyvyn ja antigeeniä vastaan suunnatun spesifisyyden. Kevyiden (CL) ja raskaiden (CH) ketjujen 15 muuttumattoman alueen osiin sisältyy tärkeitä biologisia ominaisuuksia, kuten vasta-aineketjujen assosiaatio, eritys, siirtyminen istukasta sikiöön, ja komplementin sitominen .10 The terms "constant" and "variable" are used functionally. The variable regions of both light (VL) and heavy (VH) chains determine the recognition capacity required for binding and antigen specificity. Parts of the constant region of the light (CL) and heavy (CH) chains contain important biological properties such as antibody chain association, secretion, placental transfer, and complement binding.
Kummassakin ketjussa vaihteleva alue liittyy muut-20 tumattomaan alueeseen V-geenijakson ja C-geenijakson liittävällä liitoksella. Liittäminen tapahtuu genomisella tasolla siten, että nukleotidijaksot liittyvät rekombinaa-tiokohtien välityksellä. Liittävä jakso tunnetaan nykyisin 12 aminohappoa koodaavana "J"-jaksona kevyen ketjun gee-.. 25 nissä ja yhteensä noin 25 aminohappoa koodaavana "D"- ja "J"-jakson yhdistelmänä raskaan ketjun geenissä.In both chains, the variable region is linked to the constant region by a junction of the V gene sequence and the C gene sequence. The linkage occurs at the genomic level such that the nucleotide sequences are linked via recombination sites. The linker sequence is currently known as the "J" sequence encoding 12 amino acids in the light chain gene and a total of about 25 amino acids encoding the "D" and "J" sequences in the heavy chain gene.
"Kimeerinen vasta-aine" tarkoittaa tämän keksinnön yhteydessä vasta-ainetta, jonka raskaassa ketjussa on hiiren ituradan geenistä peräisin olevan nukleiinihappojakson 30 koodaama vaihtelevan alueen aminohappojakso ja ihmisgeenistä peräisin olevan nukleotidijakson koodaamat muuttumattoman alueen aminohappojaksot."Chimeric antibody", as used herein, refers to an antibody having a variable region amino acid encoded by a murine germline gene derived nucleic acid sequence 30 and a human gene derived nucleotide sequence encoded by a constant region amino acid sequence.
Tämän keksinnön tarkoituksena ei kuitenkaan ole rajoittua kapea-alaisesti vain korvaamaan immunoglobulii-35 nin muuttumattomia alueita koodaavat hiiren C-geenin jak- 14 103477 sot immunoglobuliinin muuttumattomia alueita koodaavilla ihmisen C-geenin jaksoilla. Tätä keksintöä ei siten rajoita se, onko fuusiokohta vaihtelevan ja muuttumattoman alueen rajalla vai ei.However, the present invention is not intended to be narrowly limited to replacing sections of the murine C gene encoding the immunoglobulin 35 constant regions with those of the human C gene encoding immunoglobulin constant regions. Thus, the present invention is not limited by whether or not the fusion site is at the boundary of a variable and constant region.
5 Tässä keksinnössä kuvattujen nukleotidijaksojen koodaamia muunnettuja kimeerisiä vasta-aineita, koostettuja kimeerisiä vasta-aineita ja fragmentoituja kimeerisiä vasta-aineita on nykyisin mahdollista tuottaa useilla eri menetelmillä.Modified chimeric antibodies, composite chimeric antibodies, and fragmented chimeric antibodies encoded by the nucleotide sequences described herein are currently capable of being produced by a variety of methods.
10 "Kooste"immunoglobuliinit käsittävät polypeptideis- tä koostuvia vaihtelevia alueita, joiden ei ole aiemmin havaittu luonnossa liittyvän yhteen. Ei ole ratkaisevaa, ovatko nämä liittyneet kovalenttisesti tai ei-kovalentti-sesti, kunhan aggregaatti pystyy valikoivasti reagoimaan 15 tietyn antigeenin tai antigeeniryhmän kanssa."Compound" immunoglobulins comprise variable regions of polypeptides that have not previously been found to be naturally associated. It is not decisive whether these are covalently or non-covalently linked as long as the aggregate is capable of selectively reacting with a particular antigen or antigen group.
"Muunnetut" vasta-aineet tarkoittavat vasta-aineita, joissa aminohappoja on muunneltu, varsinkin vaihtele-valla alueella olevien aminohappojaksojen ollessa kyseessä. Koska yhdistelmä-DNA-tekniikat ovat olennaista tälle 20 keksinnölle, ei ole tarpeen rajoittua luonnollisista lähteistä peräisin olevien vasta-aineiden aminohappojaksoihin; vasta-aineiden aminohappojaksot voidaan suunnitella uudelleen haluttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Mahdollisia variaatioita on monia ja ne ulottuvat yhden tai . 25 muutaman aminohapon muutoksesta vasta-aineen vaihtelevan ja/tai muuttumattoman alueen täydelliseen uudelleenmuokkaukseen ."Converted" antibodies refer to antibodies in which amino acids have been modified, especially for variable region amino acid sequences. Because recombinant DNA techniques are essential to the present invention, it is not necessary to be limited to the amino acid sequences of antibodies from natural sources; the amino acid sequences of the antibodies can be redesigned to achieve the desired properties. There are many possible variations and they range from one to one. 25 amino acid changes to complete re-engineering of the variable and / or unchanged antibody region.
Muutoksia vaihtelevaan alueeseen tehdään antigeenin sitomisominaisuuksien parantamiseksi. Muutoksia muuttumat-30 tomaan alueeseen tehdään yleensä sellaisten solutoimintojen ominaisuuksien parantamiseksi, kuten komplementin sitominen, vuorovaikutus kalvojen kanssa ja muut efektori-toiminnot. Muutoksia voidaan tehdä tavallisilla yhdistel-mätekniikoilla sekä oligonukleotidikohdemutageneesilla 15 103477 [Dalbadie-McFarland, et ai.. (1982) Proc. Natl. Acad. Sei.Variations in the variable region are made to improve the antigen binding properties. Changes in the constant region are generally made to improve the properties of cellular functions such as complement binding, membrane interaction, and other effector functions. Modifications can be made by standard recombinant techniques as well as by oligonucleotide target mutagenesis (Dalbadie-McFarland, et al. (1982) Proc. Natl. Acad. Sci.
USA 79, 6409] .USA 79, 6409].
Immunoglobuliinien "fragmentteihin" kuuluvat vasta-ainemolekyylin proteolyyttisesti pilkotut tai yhdistelmä-5 tekniikoilla valmistetut osat, jotka kykenevät reagoimaan valikoivasti tietyn antigeenin tai antigeeniryhmän kanssa. Keksinnön suoja-aluetta rajoittamattomiin esimerkkeihin näistä proteolyyttisistä ja/tai yhdistelmätragmenteista kuuluvat "Fab", "F(ab')2, ja "Fab1", joiden proteolyysissä 10 pilkkoutuvat kohdat on esitetty kuviossa 1; sekä "Fv" ja "VH". "Fv"-fragmentti tarkoittaa sitä, että kevyen ketjun vaihtelevien ja raskaan ketjun vaihtelevien alueiden osia liittyy yhteen yleensä karboksiterminaalisista osistaan. Fv-fragmenttien tuottamiseen tarkoitettuja yhdistelmätek-15 niikoita on esitetty patenttijulkaisuissa WO 88/01 649, WO 88/06 630, WO 88/07 085, WO 88/07 086 ja WO 88/09 344. "VH"-fragmentti tarkoittaa sitä, että vaihtelevalla alueella on ainakin osa raskaan ketjun vaihtelevaa aluetta, jota kyetään käyttämään antigeenin sitomistoimintona. Kevyen 20 ketjun vaihtelevan alueen (VL) valmistus ja käyttö antigeeniä sitovassa toiminnossa esitetään artikkelissa, jonka otsikko on "Development of biologically active peptides based on antibody structure", Williams et al. . (1989)"Fragments" of immunoglobulins include proteolytically cleaved or recombinant portions of an antibody molecule that are capable of reacting selectively with a particular antigen or antigen group. Non-limiting examples of these proteolytic and / or recombinant fragments of the invention include "Fab", "F (ab ') 2" and "Fab1" whose proteolysis sites 10 are cleaved in Figure 1, as well as "Fv" and "VH". " The "Fv" fragment means that portions of the light chain variable and heavy chain variable regions are linked together at one of their carboxy-terminal portions. Combination techniques for the generation of Fv fragments are disclosed in WO 88/01649, WO 88/06 630, WO 88/01630. 07 085, WO 88/07 086 and WO 88/09 344. The "VH" fragment means that the variable region comprises at least part of a heavy chain variable region which can be used as an antigen binding function. use in antigen-binding function is disclosed in an article entitled "Development of Biologically Active Peptides Based on Antibody Structure" by Williams et al. (198 9)
Proc. Natl. Acad. Sci. USA 86, 5537 - 5541.Proc. Natl. Acad. Sci. USA 86, 5537-5541.
25 Tässä keksinnössä "eläimiin" kuuluviksi on tarkoi tettu nautaeläimet, siat, jyrsijät ja kädelliset ihmiset mukaan lukien, ja muut.For the purposes of this invention, "animals" include cattle, pigs, rodents and primates, and others.
"Ilmentämisvektorille" annetaan toiminnallinen määritelmä, johon käsitteeseen liittyy mikä tahansa DNA-jak-30 so, joka kykenee aikaansaamaan määrätyn DNA-koodin ilmentymisen sopivassa isännässä. Nämä vektorit ovat nykyään plasmidien muodossa; "plasmidia" ja " ilmentämisvektoria" käytetään siten usein toisiaan korvaten. On kuitenkin tarkoitus, että tähän keksintöön kuuluvat muutkin vastaavalla 103477 16 tavalla toimivat ilmentymisvektorit, joita tällä alalla opitaan ehkä toisinaan tuntemaan.An "expression vector" is provided with a functional definition that includes any DNA sequence capable of providing expression of a particular DNA code in a suitable host. These vectors are now in the form of plasmids; "plasmid" and "expression vector" are thus often used interchangeably. However, it is contemplated that the present invention also encompasses other expression vectors that function in a similar manner that may be sometimes known in the art.
"Transformaatiolla" tarkoitetaan sitä, että vastaanottavaan isäntäsoluun viedään DNA:ta, joka muuttaa 5 genotyyppiä sillä seurauksella, että tuloksena on muuttunut vastaanottajasolu.By "transformation" is meant the introduction into a recipient host cell of DNA that alters 5 genotypes with the result that the recipient cell is altered.
"Isäntäsolut" tarkoittavat soluja, jotka on transformoitu yhdistelmätekniikoita soveltaen vektoreilla, jotka on konstruoitu yhdistelmä-DNA-tekniikoilla. Tässä yh-10 teydessä määritellysti tapahtuu isäntäsolun vasta-aineen tai tämän muunnoksen tuotto tällaisen transformaation ansiosta ."Host cells" refer to cells transformed by recombinant techniques with vectors constructed by recombinant DNA techniques. As defined herein, production of a host cell antibody or a variant thereof is accomplished by such transformation.
Kuvattaessa menetelmiä vasta-aineiden eristämiseksi yhdistelmäisännistä, käytetään käsitteitä "solu" ja "solu-15 viljelmä" toisiaan korvaavina tarkoittamaan vasta-aineen lähdettä, ellei toisin selvästi mainita. Toisin sanoen, vasta-aineen talteenotto "soluista" voi tarkoittaa talteenottoa sentrifugoiduista kokonaisista soluista tai soluviljelmästä, joka sisältää sekä ravintoliuoksen että 20 siihen suspendoidut solut.In describing methods for isolating antibodies from recombinant hosts, the terms "cell" and "cell-15 culture" are used interchangeably to refer to the source of the antibody, unless explicitly stated otherwise. In other words, antibody recovery from "cells" may mean recovery from centrifuged whole cells or cell culture containing both nutrient solution and cells suspended therein.
Lyhenteetabbreviations
Nukleiinihapot, aminohapot, peptidit, suojaavat ryhmät, aktiiviset ryhmät ja samantyyppiset osat lyhennetään lyhennyksiä käytettäessä IUPABIUB:n (Commission on 25 Biological Nomenclature) tai asianomaisten alojen käytän nön mukaan. Seuraavat ovat esimerkkejä.Nucleic acids, amino acids, peptides, protecting groups, active groups and similar moieties are abbreviated when used in accordance with IUPABIUB (Commission on 25 Biological Nomenclature) or practice in the art. The following are examples.
Reagenssit EDTA: etyleenidiamiinitertaetikkahappo SDS: natriumdodekyylisulfaatti 3 0 Nukleiinihapot RNA: ribonukleiinihappo DNA: deoksiribonukleiinihappo 17 103477Reagents EDTA: Ethylenediaminetetraacetic acid SDS: Sodium dodecyl sulfate 3 0 Nucleic acids RNA: Ribonucleic acid DNA: Deoxyribonucleic acid 17 103477
Typpiemäksetnitrogen bases
Puriinit Pyrimidiinit A: adeniini T: tyrniini G: guaniini C: sytosiini 5 U: urasiiliPurines Pyrimidines A: adenine T: tyrannine G: guanine C: cytosine 5 U: uracil
Sekä DNA että RNA sisältävät pitkiä fosforihaposta, sokerista ja typpiemäksistä koostuvia ketjuja. DNA on kak-sinauhainen kierre, jossa sokeri on 2-deoksiriboosi, kun taas RNA on yksinauhainen, ja siinä sokeri on D-riboosi. 10 Neljä typpiemästä, jotka ovat luonteenomaisia DNA-nukleo-tideille, liittyvät komplementaarisina pareina vetysidok-silla DNA:n kaksoiskierteen muodostamiseksi; adeniini liittyy tymiiniin; guaniini liittyy sytosiiniin. RNA:ssa urasiili korvaa tymiinin luetelluissa DNA-pareissa.Both DNA and RNA contain long chains of phosphoric acid, sugar and nitrogen bases. DNA is a double stranded twin with sugar as 2-deoxyribose while RNA is single stranded with sugar as D-ribose. The four nitrogenous bases characteristic of DNA nucleotides are linked in complementary pairs by hydrogen bonds to form a double strand of DNA; adenine is associated with thymine; guanine is associated with cytosine. In RNA, uracil replaces thymine in the listed DNA pairs.
15 Aminohapot15 Amino acids
Gly: glysiini Phe: fenyylialaniiniGly: Glycine Phe: Phenylalanine
Ala: alaniini Tyr: tyrosiiniArea: Alanine Tyr: Tyrosine
Vai: väliini Thr: treoniiniVal: Thrin: Thr: Threonine
Leu: leusiini Cys: kysteiini 20 lieu: isoleusiini Met: metioniiniLeu: Leucine Cys: Cysteine 20 Leu: Isoleucine Met: Methionine
Ser: seriini Glu: glutamiinihappoSer: Serine Glu: Glutamic acid
Asp: asparagiinihappo Trp: tryptofaaniAsp: aspartic acid Trp: tryptophan
Lys: lysiini Pro: proliiniLys: Lysine Pro: Proline
Arg: arginiini Asn: asparagiini ·: 25 His: histidiini Gin: glutamiiniArg: arginine Asn: asparagine ·: 25 His: histidine Gin: glutamine
Vaihteleva alueVariable range
Raskasta ketjua koodaava DNA koostuu VH-geenijaksosta, DH-geenijaksosta ja JH-geenijaksosta. Kevyttä ketjua koodaava DNA koostuu VL-geenijaksosta ja JL-geenijaksosta. 30 V„-geenijakso Tämä keksintö kohdistuu menetelmään valikoitujen kimeeristen vasta-aineiden valmistamiseksi, joilla olevaa VH:ta koodaa spesifisesti TAG72:ta vastaan reagoivasta ituradan geenistä (VHccTAG) johdettu DNA-jakso, jonka geenin 35 nukleotidijärjestys on esitetty kuviossa 2. Kimeeriset 103477 18 vasta-aineet valikoidaan näiden kyvyn perusteella sitoa TAG72:ta, joka tarkoittaa sitä, että vaihteleva osa sitoutuu TAG72:een ainakin 25 % paremmin kuin B72.3:n vaihteleva osa sitoutuu TAG72:een. Kimeerisen vasta-aineen ja 5 B72.3:n sitoutumisaffiniteetit määritetään yleensä samalla menetelmällä. Esimerkkejä vasta-aineiden sitoutumisaf-finiteetin mittausmenetelmistä esitetään seuraavissa viitteissä: Scatchard, G., (1949) Annals of the N.Y. Acad. ofThe heavy chain coding DNA consists of a VH gene sequence, a DH gene sequence, and a JH gene sequence. The DNA encoding the light chain consists of a VL gene sequence and a JL gene sequence. The present invention relates to a method of producing selected chimeric antibodies having VH encoded by a DNA sequence derived specifically from a germline germline responsive to TAG72 (VHccTAG), the gene of which has a nucleotide sequence of 35 as shown in Figure 2. Chimeric 103477 the antibodies are selected for their ability to bind TAG72, which means that the variable portion binds to TAG72 at least 25% better than the variable portion of B72.3 binds to TAG72. The binding affinities of the chimeric antibody and B72.3 are generally determined by the same method. Examples of methods for measuring antibody binding affinity are given in the following references: Scatchard, G., (1949) Annals of the N.Y. Acad. of
Sciences 51, 660; Steward, M.W. ja Petty, R.E., (1972) 10 Immunology 23, 881; Muraro, R., et ai.. (1988) Cancer Research 48, 4588 ja Heyman, B., (1984) J. of Immunol. Met hods 68, 193 - 204.Sciences 51, 660; Steward, M.W. and Petty, R.E., (1972) 10 Immunology 23, 881; Muraro, R., et al. (1988) Cancer Research 48, 4588 and Heyman, B., (1984) J. of Immunol. Met hods 68, 193 - 204.
Alan ammattimies käsittää, että tuloksena tästä keksinnöstä, siis VHaTAG:n nukleotidijärjestyksestä (ja 15 tämän koodaamasta aminohappojaksosta), tämän keksinnön on tarkoitus kattaa sisällöltään homologiset nukleotidijaksot ja vastaavat aminohappojaksot. "Sisällöltään homologiset" tarkoittaa sitä, että nukleotidi- tai aminohappojaksot ovat identtiset tai lähes identtiset. Tässä kuvauksessa on 20 siten itsestään selvää, että homologisissa jaksoissa voi esiintyä pientä sekvenssivaihtelua ja että mitkä tahansa jaksot, joilla on ainakin 80-%:inen homologia, tulkitaan toisiaan vastaaviksi.One skilled in the art will appreciate that as a result of this invention, i.e. the nucleotide sequence of VHaTAG (and 15 amino acid sequences encoded by it), the present invention is intended to cover nucleotide sequences having homologous content and corresponding amino acid sequences. "Homologous in content" means that the nucleotide or amino acid sequences are identical or nearly identical. Thus, it is self-evident in this description that minor sequence variations may occur in homologous sequences and that any sequence having at least 80% homology is interpreted as equivalent.
Homologia ilmoitetaan toisiaan vastaavien emästen • ; 25 (tai aminohappojen) osuutena tai prosenttiosuutena sen jälkeen, kun kaksi (mahdollisesti eripituista) jaksoa on aseteltu toisiinsa nähden rinnakkain. Käsitettä rinnak-kainasettelu käytetään siinä mielessä kuin sen ovat määritelleet Sankoff ja Kruska teoksensa The Time Warps, String 30 Edits, and Macromolecules; The Theory and Practice of Sequence Comparison, Addison-Wesley, Reading, MA (1983) ensimmäisessä luvussa. Pääpiirteissään esitettynä tapahtuu kahden jakson rinnakkainasettelu maksimoimalla toisiaan vastaavien emästen (tai aminohappojen) lukumäärä kahden 35 jakson välillä lisäämällä minimimäärä "tyhjiä"- tai "nol- 103477 19 la"-emäksiä jompaankumpaan jaksoon maksimaalisen limittymisen saavuttamiseksi.Homology is reported for matching bases; 25 (or amino acids) after two (possibly different) sequences have been aligned. The term parallel pricing is used in the sense defined by Sankoff and Kruska in The Time Warps, String 30 Edits, and Macromolecules; In The First Chapter of Theory and Practice of Sequence Comparison, Addison-Wesley, Reading, MA (1983). In essence, the bipartite alignment occurs by maximizing the number of matching bases (or amino acids) between the two batches by adding a minimum number of "blank" or "zero-10347719a" bases to either of the batches to achieve maximum overlap.
Kuten tällä alalla on selvää, nukleotidien vastaa-vuuseroja voi esiintyä koodisanan kolmannen eli horjuvan 5 emäksen kohdalla ilman, että tästä aiheutuu aminohappojen korvautumisia lopullisessa polypeptidijaksossa. Voidaan myös sietää pieniä merkityksettömiksi katsottavia nukleo-tidimuutoksia (korvautumisia, lisäyksiä tai poistumia) geenijakson tietyillä alueilla aina silloin, kuin muutok-10 sen tuloksena on sellainen muutos aminohappojaksossa, joka ei muuta lopullisen tuotteen toiminnallista luonnetta. On osoitettu, että kemiallisesti syntetisoidut erät kokonaisia geenijaksoja tai jaksojen osia voivat korvata luonnollisen geenin vastaavia alueita geenin toiminnan tästä kär-15 simättä.As is clear in the art, nucleotide mismatches may occur at the third, i.e., unstable, 5 base of the codeword without causing amino acid substitution in the final polypeptide sequence. Minor minor nucleotide changes (substitutions, insertions, or deletions) in certain regions of the gene sequence can also be tolerated whenever the change results in a change in the amino acid sequence that does not alter the functional nature of the final product. It has been shown that chemically synthesized batches of whole gene sequences or portions of sequences can replace the corresponding regions of the natural gene without affecting the function of the gene.
Alan ammattimiehet voivat tunnistaa tietyt DNA-jaksojen homologit käyttäen nukleiinihappojen ristiinhybri-disoitumista rajoittavien olosuhteiden vallitessa, kuten tällä alla hyvin tiedetään [kuvaus tästä on esitetty teok-20 sessa Nucleic Acid Hybridization, Hames ja Higgens (toim.) IRL Press, Oxford, UK (1985)]. Kun kaksi jaksoa tunnetaan, on saatavissa algoritmeja näiden homologian laskemiseksi, esim. Needleham & Wunsch, (1970) J. Mol. Biol. 48, 443 -453 ja Sankoff ja Kruska (viittaus edellä), sivut 23 - 29.Certain homologues of DNA sequences can be identified by those skilled in the art using conditions that restrict the cross-hybridization of nucleic acids, as is well known below (described in Nucleic Acid Hybridization, Hames and Higgens (eds) IRL Press, Oxford, UK ( 1985)]. When two sequences are known, algorithms are available to calculate their homology, e.g., Needleham & Wunsch, (1970) J. Mol. Biol. 48, 443-453 and Sankoff and Kruska (cited above), pages 23-29.
·: 25 Näiden vertailujen suorittamiseksi on myös saatavissa kau pallisia palveluja, esim. Intelligenetics, Inc. (Palo Alto, CA).·: 25 Commercial services such as Intelligenetics, Inc. (Palo Alto, CA) are also available to perform these comparisons.
D„- ja JB-geenijaksotD "and JB gene sequences
Dh- ja JH-geenijaksoista esiintyy useita eri tyyppe-30 jä, vaikkakin valitun D- tai J-geenisegmentin tyyppi ei ole tämän keksinnön suhteen ratkaiseva. Toisin sanoen DH ja JH voivat olla peräisin mistä tahansa eläimestä. Edullisiin · eläimiin kuuluvat hiiret ja ihmiset. Ihmisen DH- ja/tai JH-geenisegmentit ovat luonnollisesti erityisen edullisia, 35 mutta tätä keksintöä ei rajoiteta näin, jos toisen eläimen 20 103477Several types of Dh and JH gene sequences occur, although the type of D or J gene segment selected is not critical to the present invention. In other words, DH and JH can be derived from any animal. Preferred animals include mice and humans. Of course, the human DH and / or JH gene segments are particularly preferred, but the present invention is not limited thereto if
Dh- ja JH-geenisegmenteistä saadaan tärkeä ominaisuus, esimerkiksi parempi sitoutumiskyky TAG72:een.The Dh and JH gene segments provide an important property, for example, better binding to TAG72.
Kuvaavia esimerkkejä hiiren DH- ja JH-jaksoista esitetään julkaisuissa "Organization, Structure, and Assembly 5 of Immunoglobulin Heavy Chain Diversity DNA Segments", Kurosawa ja Tonegawa, (1982) J. Exp. Med. 155, 201 jaIllustrative examples of mouse DH and JH sequences are disclosed in "Organization, Structure, and Assembly of the Immunoglobulin Heavy Chain Diversity DNA Segments", Kurosawa and Tonegawa, (1982) J. Exp. Med. 155, 201 and
Sequences of the Joining Region Genes for Immunoglobulin Heavy Chains and Their Role in Generation of Antibody Diversity" Gough ja Bernard, (1981) Proc. Natl. Acad. Sci. 10 USA 78, 509.Sequences of the Joining Region Genes for Immunoglobulin Heavy Chains and Their Role in the Generation of Antibody Diversity "by Gough and Bernard (1981) Proc. Natl. Acad. Sci. 10 USA 78, 509.
Kuvaavia esimerkkejä ihmisen DH- ja JH-jaksoista esitetään julkaisussa "Human Immunoglobulin D Segments encoded in Tandem Multigenic Families", Siebenlist et al. . (1981) Nature 294, 631 ja kuvaavia esimerkkejä ihmisen JH-15 jaksoista julkaisussa "Structure of the Human Immunoglobulin μ Locus: Characterization of Embryonic and Rearranged J and D Genes", Ravetch et al.. (1981) Cell 27, 583.Illustrative examples of human DH and JH sequences are disclosed in "Human Immunoglobulin D Segments Encoded in Tandem Multigenic Families", Siebenlist et al. . (1981) Nature 294, 631 and illustrative examples of human JH-15 sequences in "Structure of the Human Immunoglobulin μ Locus: Characterization of Embryonic and Rearranged J and D Genes", Ravetch et al. (1981) Cell 27, 583.
VL- ja JL-geenijaksotVL and JL gene sequences
Yleensä voidaan käyttää mitä tahansa VL- ja JL-gee-20 nijaksoa, joka koodaa VHaTAG:n suhteen sisällöltään homologisen nukleotidijakson koodaaman VH:n suhteen komplementaarista VL:n osaa. "Komplementaarisella" tarkoitetaan VL:ää, joka sitoutuu VH:hon ja josta saadaan vasta-aineen vaihte-leva alue, jolla on ainakin 25 % suurempi sitoutumisaf-25 finiteetti kuin B72.3:lla millä tahansa tavallisella si toutumisaf f initeettivakioiden määritysmenetelmällä määritettynä .In general, any VL and JL gene sequence encoding a portion of the VL complementary to VH encoded by a VHaTAG homologous in content may be used. By "complementary" is meant a VL that binds to VH and produces an antibody variable region that has at least 25% greater binding affinity than B72.3 as determined by any of the standard binding affinity assays.
Valitun VL- tai JL-geenisegmentin tyyppi ei ole tämän keksinnön suhteen ratkaiseva. Toisin sanoen VL ja JL 30 voivat olla peräisin mistä tahansa eläimestä. Edullisiin : eläimiin kuuluvat hiiret ja ihmiset. Ihmisen VL ja/tai JL- geenisegment it ovat luonnollisesti erityisen edullisia, mutta tätä keksintöä ei rajoiteta näin, jos toisen eläimen VL ja JL-geenisegmenteistä saadaan tärkeä ominaisuus, esi-35 merkiksi parempi sitoutumiskyky TAG72:een.The type of VL or JL gene segment selected is not critical to the present invention. In other words, VL and JL 30 can be derived from any animal. Preferred: Animals include mice and humans. Naturally, human VL and / or JL gene segments are particularly preferred, but the present invention is not limited to providing an important property of another animal's VL and JL gene segments, for example, a better binding ability to TAG72.
2i 1034772i 103477
Hiiren JL-jaksot esitetään julkaisussa "The Nucleotide Sequence of a 5,5-kilobase DNA Segment Containing the Mouse Kappa Immunoglobulin J and C Region Genes", Max et al. , (1981) J. Biol. Chem. 256 5116 - 5120. Ihmisen JL- 5 jaksot esitetään julkaisussa "Evolution of Human Immunoglobulin K J Region Genes", Heiter et al. . (1982) TheMouse JL sequences are disclosed in "The Nucleotide Sequence of a 5.5-Kbase DNA Segment Containing the Mouse Kappa Immunoglobulin J and C Region Genes" by Max et al. , (1981) J. Biol. Chem. 256 5116-51120. Episodes of human JL-5 are disclosed in "Evolution of the Human Immunoglobulin K J Region Genes" by Heiter et al. . (1982) The
Journal of Biological Chemistry 357 1516 - 1522.Journal of Biological Chemistry 357 1516 - 1522.
Vaihtelevien alueiden johtaminenManaging variable areas
Edellä opitun perusteella on mahdollista johtaa 10 useita tämän keksinnön suojapiiriin kuuluvia yksityiskohtaisia sovellutusmuotoja, jotka koskevat vasta-aineiden vaihtelevia alueita, ts. alueita, joiden VH-jaksot ovat sisällöltään homologisia VHaTAG:n suhteen ja jotka sitoutuvat TAG72:een ainakin 25 % paremmin kuin mitä B72.3:n 15 vaihteleva alue sitoutuu TAG72:een, kun vasta-aineen ja B72.3:n sitoutumisaffiniteetit mitataan samalla menetelmällä. Seuraavassa on esitetty useita mahdollisia menetelmiä .From the foregoing, it is possible to derive a number of detailed embodiments within the scope of the present invention that relate to variable regions of antibodies, i.e., regions having VH sequences homologous to VHaTAG and binding to TAG72 at least 25% better than either The B72.3 variable region binds to TAG72 when the binding affinities of antibody and B72.3 are measured by the same method. The following are several possible methods.
Luonnollisella tavalla muodostetut vaihtelevat alu-20 eetNaturally formed variable regions
Reagoidessaan immunogeeniä, TAG72:ta, vastaan immunisoitu eläin lisää valittuja vasta-ainetta tuottavia B-solujaan. B-solujen tuottamien vasta-aineiden vaihteleva alue tulee olemaan ituradan uudelleenjärjestyneiden ras-25 kaan ja kevyen ketjun DNA:n koodaamaa. Uudelleenjärjesty-neeseen ituradan raskaaseen ketjuun kuuluvat esimerkiksi V- D- ja J-geenisegmentit johtojaksoineen sekä mitkä tahansa intronit, jotka voidaan myöhemmin poistaa. Kevyttä ketjua koodaavaan DNA:han tulee sisältymään V- ja J-gee-30 nisegmentit johtojaksoineen sekä mitkä tahansa intronit, : jotka voidaan myöhemmin poistaa.In response to an immunogen, TAG72, an animal immunized with its antibody-producing B cells increases. The variable region of antibodies produced by B cells will be encoded by germline rearranged heavy and light chain DNA. The rearranged germline heavy chain includes, for example, V-D and J gene segments with leader sequences, as well as any introns that can be subsequently removed. The DNA encoding the light chain will include the V and J gene segments with leader sequences, as well as any introns that may be subsequently removed.
Vaihtelua voi syntyä B-soluissa tapahtuvista somaattisista mutaatioista VHaTAG:n vasta-ainetta tuottavan uudelleenjärjestymisen aikana. Nämä somaattiset mutaatiot 35 ovat nukleotidimuutoksia, joiden seurauksena voi syntyä 22 103477 tai jäädä syntymättä aminohappomuutos, joka muuttaa vasta-ainetta tuottavasti uudelleenjärjestyneen VH:n aktiivisuutta TAG72:ta kohtaan.Variation may arise from somatic mutations in B cells during antibody-producing rearrangement of VHaTAG. These somatic mutations 35 are nucleotide changes that can result in the formation of 22,103,477 or no amino acid changes that alter the activity of rearranged VH against TAG72.
Seulontamenetelmät 5 Monoklonaalisia ja polyklonaalisia vasta-aineita voidaan seuloa sen määrittämiseksi, mitkä mainituista vasta-aineista sitoutuvat valikoivasti TAG72:een. Tällainen seulonta voidaan tehdä millä tahansa monista tunnetuista menetelmistä, kuten kiinteän faasin radioimmunomäärityk-10 sellä, entsyymivälitteisillä immunosorbenttimäärityksillä, rosetinmuodostusmäärityksillä ja toimintakyvyn estoon perustuvilla määrityksillä. Nämä menetelmät ovat sinänsä hyvin tunnettuja.Screening Methods Monoclonal and polyclonal antibodies can be screened to determine which of said antibodies selectively bind to TAG72. Such screening can be accomplished by any of a number of known methods, such as solid phase radioimmunoassay, enzyme-linked immunosorbent assays, rosette-forming assays, and inhibition-based assays. These methods are well known per se.
Tässä keksinnössä on nyt saatu selville VHaTAG:n 15 vasta-aineita tuottavasta uudelleenjärjestymisestä synty viä vaihtelevia alueita koodaavat nukleotidijaksot. Kuviossa 2 esitetään VHaTAG:n nukleotidijakson lisäksi nukleotidi j aksot , jotka koodaavat CC46:n, CC49:n, CC83:n ja CC92:n raskaan ketjun vaihtelevien alueiden nukleotidijak-20 soja. Kuviossa 3 esitetään VHaTAG -VH:n, CC46 -VH:n, CC49 -VH:n, CC83 -VH:n ja CC92 -VH:n aminohappojaksot, jotka vastaavat kuviossa 2 esitettyjä nukleotidijaksoja. VHaTAG -VH:n, CC46 -VH:n, CC49 -V„:n, CC83 -VH:n ja CC92 -VH:n aminohappo jaksojen vertailusta käy ilmi silmiinpistävimpänä 25 piirteenä se, että nämä ketjut ovat hyvin huomattavassa määrin samanlaisia.The present invention now discloses nucleotide sequences encoding variable regions resulting from antibody-producing rearrangement of VHaTAG. Figure 2 shows, in addition to the nucleotide sequence of VHaTAG, nucleotide sequences encoding nucleotide sequences for the heavy chain variable regions of CC46, CC49, CC83 and CC92. Figure 3 shows the amino acid sequences of VHaTAG -VH, CC46 -VH, CC49 -VH, CC83 -VH and CC92-VH, which correspond to the nucleotide sequences shown in Figure 2. A striking comparison of the amino acid sequences of VHaTAG VH, CC46 VH, CC49 VV, CC83 VV and CC92 VH reveals that these chains are very substantially similar.
CC4 6 -VH-, CC49 -VH-, CC83 -VH- ja CC92 -VH -alueita koodaavan DNA:n samankaltaisuus erityisesti 5'-pään puoleisessa segmentissä on todisteena sille, että nämä DNA-30 jaksot ovat peräisin VHaTAG:sta. B-solussa ilmentyvän VH-: alueen geenin vasta-ainetta tuottavan uudelleenjärjesty misen aikana tapahtuvat somaattiset mutaatiot tuottavat joitakin nukleotidimuutoksia, joiden tuloksena voi syntyä tai jäädä syntymättä homologisen aminohapon muutos kahden 23 103477 vasta-ainetta tuottavasti uudelleenjärjestynyttä vasta-ainetta tuottavan VHaTAG -hybridooman välille.The similarity of the DNA encoding the CC4 6VH, CC49VH, CC83VH and CC92VH regions, especially in the 5 'end segment, is evidence that these DNA-30 sequences are derived from VHaTAG. Somatic mutations during antibody-rearrangement of the B cell-expressed VH region gene produce some nucleotide changes that may result in or result in a homologous amino acid change between two 23 103477 antibody-rearranged antibody-producing VHaTAGs.
CC49 VL:n nukleotidijaksot ja vastaavat aminohappo-jaksot on esitetty kuvioissa 4a ja 4b. CC83 VL:n nukleoti-5 dijaksot ja vastaavat aminohappojaksot on esitetty ku vioissa 5a ja 5b. CC92 VL:n nukleotidi jaksot ja vastaavat aminohappojaksot on esitetty kuvioissa 6a ja 6b.The nucleotide sequences and corresponding amino acid sequences of CC49 VL are shown in Figures 4a and 4b. The nucleotide-5 DNA sequences and corresponding amino acid sequences of CC83 VL are shown in Figures 5a and 5b. The nucleotide sequences and corresponding amino acid sequences of CC92 VL are shown in Figures 6a and 6b.
Koetinmenetelmätprobe Techniques
Muita VHaTAG:sta peräisin olevan DNA:n koodaamia 10 vasta-aineita voidaan johtaa käyttäen VHaTAG:a koettimena hybridisoinnissa. Alan ammattimiehet voivat yleensä käyttää koet intä, joka on valmistettu VHccTAG: n RNA:sta tai DNA:sta tai rekombinoitunutta V„aTAG:a sisältävistä uudelleenjärj estyneistä geeneistä, havaitsemaan homologisia 15 geenejä tuntemattomissa hybridoomissa. Näillä homologisilla vasta-aineilla on DNA-jakso, jonka lähetti-RNA hybridi -soituu koettimen kanssa, joka koostuu joko kokonaisuudessaan tai osittain VHaTAG:sta ja tämän molemminpuolisista vierusalueista. "Vierusalueisiin" on tarkoitus kuulua ne 20 DNA-jaksot, jotka ulottuvat VHaTAG:n 5'-päästä edeltävän geenin 3'-päähän ja VH«TAG:n 3'-päästä tästä myöhempänä olevan geenin 5'-päähän.Other antibodies encoded by VHaTAG-derived DNA can be derived using VHaTAG as a probe for hybridization. Generally, those skilled in the art can use assays prepared from VHccTAG RNA or DNA or recombined V? ATAG containing rearranged genes to detect homologous genes in unknown hybridomas. These homologous antibodies have a DNA sequence linked by a messenger RNA hybrid with a probe consisting of, in whole or in part, VHaTAG and its flanking flanking regions. The "flanking regions" are intended to include those 20 DNA sequences that extend to the 3 'end of the gene upstream of the 5' end of the VHaTAG and the 5 'end of the VH gene from the 3' end of the TAG.
Suunnitelmallisesti syntetisoidut vaihtelevat alueet 25 Vielä yksi lähestymistapa on tässä kuvattujen vas ta-aineiden sekä koettimien avulla löydettyjen vasta-aineiden vaihtelevien alueiden suunnitelmallinen synteesi. Tällä lähestymistavalla on useita mahdollisia etuja. Tutkijan ei nimittäin olisi tarpeen seuloa immunisoituja koe-30 eläimiä yrittäessään ensin löytää ne vasta-aineet, jotka : sitoutuvat TAG:hen ja sitten löytää ne vasta-aineet, joil la erityisesti on VHaTAG:sta peräisin olevan DNA:n koodaamat VH-alueet.Scheduled Synthesis of Variable Regions 25 Another approach is the systematic synthesis of variable regions of antibodies found using the antibodies described herein. This approach has several potential benefits. Namely, it would not be necessary for the investigator to screen the immunized experimental animals first in an attempt to find those antibodies which: bind to TAG and then find antibodies which specifically have VH regions encoded by DNA derived from VHaTAG.
24 10347724 103477
Mutageneesimenetelmät VH- ja/tai VL-geenijaksoja voidaan "muokata" muta-geneesillä. Kuvaaviin esimerkkeihin näistä menetelmistä kuuluvat eri nukleotidien pienten määrien lisäykset, de-5 leetiot tai tuotteen ominaisuutta säilyttämättömät korvautumat tai tuotteen ominaisuudet säilyttävät useiden nukleotidien korvautumat edellyttäen, että asianmukainen lu-kuvaiheistus säilyy.Mutagenesis Methods VH and / or VL gene sequences can be "engineered" by mutagenesis. Illustrative examples of these methods include the addition of small amounts of different nucleotides, de-5 lesions, or substitution of multiple product nucleotides, or product properties retaining substitution of multiple nucleotides, provided that proper digestion is maintained.
Korvautumia, deleetioita, lisäyksiä tai mitä tahan-10 sa näiden alayhdistelmiä voidaan yhdistää toisiinsa lopullisen konstruktion aikaansaamiseksi. Koska koodisanojen mahdollisia jaksoja on 64 mutta aminohappoja on vain 20, geneettinen koodi on horjuva siinä mielessä, että eri koodisanoista voi olla tuloksena sama aminohappo. Koodi on 15 kuitenkin tarkka kunkin aminohapon suhteen; siten kullekin aminohapolle on ainakin yksi koodisana, ts. jokaisesta koodisanasta saadaan vain yksi aminohappo eikä muita aminohappoja. On selvää, että translaation aikana on lukuvai-heistuksen säilyttävä oikeana, jotta lopputuloksena ole-20 vaan polypeptidiin saadaan oikea aminohappojakso.Replacements, deletions, insertions, or any combination of these can be combined to provide a final construct. Because there are 64 possible sequences of codewords but only 20 amino acids, the genetic code is shaky in the sense that different codewords can result in the same amino acid. However, the code is 15 accurate for each amino acid; thus, each amino acid has at least one codeword, i.e., each codeword yields only one amino acid and no other amino acids. It is understood that during translation, the reading reflectance must remain correct to obtain the correct amino acid sequence for the resulting polypeptide.
Menetelmät ennakolta määrättyihin aminohappokohtiin tehtävien lisäysten suorittamiseksi ovat tunnettuja. Esimerkkeihin näitä menetelmistä kuuluvat oligonukleotidivä-litteinen kohdemutageneesi ja polymeraasiketjureaktio.Methods for making additions to predetermined amino acid residues are known. Examples of these methods include oligonucleotide-mediated target mutagenesis and polymerase chain reaction.
2 5 Menetelmät ennakolta määrättyihin aminohappokohtiin tehtävien deleetioiden suorittamiseksi ovat tunnettuja. Esimerkkeihin näitä menetelmistä kuuluvat oligonukleotidi-välitteinen kohdemutageneesi ja polymeraasiketjureaktio.Methods of performing deletions at predetermined amino acid sites are known. Examples of these methods include oligonucleotide-mediated target mutagenesis and polymerase chain reaction.
Menetelmät ennakolta määrättyihin aminohappokohtiin 30 tehtävien korvausten suorittamiseksi ovat tunnettuja. Esi-: merkkeihin näitä menetelmistä kuuluvat oligonukleotidivä- litteinen kohdemutageneesi ja polymeraasiketjureaktio.Methods for performing substitutions at predetermined amino acid residues 30 are known. Examples of these methods include oligonucleotide-mediated target mutagenesis and polymerase chain reaction.
Oligonukleotidivälitteinen kohdemutageneesi käsittää olennaisesti haluttua mutaatiota koodaavan oligonukle-35 otidin hybridisoimisen mutatoitavan alueen käsittävään 25 1 0 3 4 7 7 yksinauhaiseen DNAihan ja tämän yksinauhaisen nauhan käytön oligonukleotidin pidentämisen templaattina mutaation sisältävän nauhan tuottamiseksi. Tämä menetelmä eri muotoineen on kuvattu julkaisuissa Zoller, M.J., ja Smith, 5 M., (1982) Nucl. Acids Res. 10, 6487 - 6500; Norris, K.,Oligonucleotide-mediated site-directed mutagenesis involves essentially hybridizing an oligonucleotide 35 encoding a desired mutation to 25,103,477 single-stranded DNA comprising the mutation region and using this single-stranded strand as a template to produce a mutation-containing strand. This method and its various forms are described in Zoller, M.J., and Smith, 5M., (1982) Nucl. Acids Res. 10, 6487-6500; Norris, K.,
Norris, F., Christiansen, L. ja Fiii, (1983) N. Nuc. Acids Res. 11, 5103 - 5112; Zoller, M.J. ja Smith, M., (1984) DNA 3, 479 - 488; Kramer, W. , Schughart, K. ja Fritz, W.J., (1982) Nuc. Acids Res. 10, 6475 - 6485.Norris, F., Christiansen, L. and Fiii, (1983) N. Nuc. Acids Res. 11, 5103-5151; Zoller, M.J. and Smith, M., (1984) DNA 3, 479-488; Kramer, W., Schughart, K. and Fritz, W.J. (1982) Nuc. Acids Res. 10, 6475 - 6485.
10 Polymeraasiketjureaktio (PCR) sisältää olennaisesti DNA:n eksponentinalisen monistamisen in viro käyttäen sekvenssiltään määrättyjä oligonukleotidejä. Oligonukleoti-deihin voi haluttaessa sisältyä jaksojen muutoksia. Poly-meraasiketjureaktiomenetelmä on kuvattu julkaisussa Mullis 15 ja Faloona, (1987) Meth. Enz. 155, 335 - 350. Esimerkkejä PCR:ää käyttävistä mutageneeseistä on kuvattu julkaisuissa Higuchi et ai. . (1988) Nucl. Acids Res. 16, 7351 - 7367;The polymerase chain reaction (PCR) essentially involves exponential amplification of DNA in vivo using oligonucleotides of defined sequence. The oligonucleotides may, if desired, include sequence changes. The polymerase chain reaction method is described in Mullis 15 and Faloona, (1987) Meth. Enz. 155, 335-350. Examples of mutagenesis using PCR are described in Higuchi et al. . (1988) Nucl. Acids Res. 16, 7351-7367;
Ho et ai.. (1989) Gene 77, 51 - 59 ja "Engineering HybridHo et al. (1989) Gene 77, 51-59 and "Engineering Hybrid
Restriction Genes Without the Use of Restriction Enzymes: 20 Gene Splicing by Overlap Extension", Horton et_al., (1989)Restriction Genes Without Use of Restriction Enzymes: 20 Gene Splicing by Overlap Extension, Horton et al., (1989).
Gene 7 7, 61.Gene 7 7, 61.
Muutosten teolla vasta-aineen vaihteleviin alueisiin voi olla erityistä käyttöä monoklonaalisten vasta-aineiden terapeuttisessa käytössä. Kun nykyisin annostel-. 25 laan hiiren täydellisen vaihtelevan alueen käsittävää ki- meeristä vasta-ainetta ruiskeina ihmiseen, ihmisruumiin immuunijärjestelmä tunnistaa hiiren vaihtelevan alueen vieraaksi, vaikka tämä alue on pienempi kuin hiiren kokonainen vasta-aine, ja tuottaa tätä vastaan immuunivasteen. 30 Kun sitten ihmiseen injektoidaan myöhemmin hiiren vasta-: ainetta tai kimeeristä vasta-ainetta, tämän aineen tehok kuus pienenee huomattavasti kehon immuunijärjestelmän vierasta vasta-ainetta vastaan suunnatun toiminnan ansiosta. Tästä seuraa se, että hiiren VH- ja VL-alueisiin tehdyt 103477 26 muutokset voivat vähentää ihmisen immuunivastetta muunnettua vasta-ainetta vastaan.Modification of the antibody variable regions may have particular use in the therapeutic use of monoclonal antibodies. Nowadays, When a chimeric antibody comprising a complete variable region of a mouse is injected into a human, the human body recognizes the variable region of the mouse as alien, even though this region is smaller than the complete mouse antibody, and elicits an immune response against it. When a human antibody or a chimeric antibody is subsequently injected into a human, the efficacy of this agent is greatly reduced due to the action of the body's immune system against the foreign antibody. As a result, alterations in the murine VH and VL regions of 10347726 may decrease the human immune response to the modified antibody.
Yhdistelmä-DNA-tekniikätRecombinant DNA
Vasta-aineita voidaan konstruoida yhdistelmä-DNA-5 tekniikoilla. Toisin sanoen, koska useiden eri VH:ta ja VL:ää koodaavien alueiden nukleotidijaksot on nyt saatu käyttöön, voi alan ammattimies tuottaa täydellisen, raskaiden ja kevyiden ketjujen vaihtelevia alueita koodaavan geenin in viro.Antibodies can be constructed by recombinant DNA-5 techniques. In other words, since nucleotide sequences for several different VH and VL coding regions have now been introduced, one skilled in the art can produce a complete gene encoding the variable regions of heavy and light chains in Estonia.
10 Konstruoitu geeni voidaan suunnitella siten, että valitut Dh- ja JH-geenisegmentit ovat siinä toiminnallisessa yhteydessä valitun VH-geenisegmentin kanssa, ts. V„aTAG-segmentin tai CC49:n tai CC83:n VH-geenisegmentin kanssa.The constructed gene can be designed such that the selected Dh and JH gene segments are operatively linked to the selected VH gene segment, i.e., the V aTAG segment or the VH gene segment of CC49 or CC83.
Konstruoitu raskasta ketjua koodaava DNA sisältää 15 esimerkiksi DH- ja JH-geenijaksot, jotka ovat ituradan VHaTAG-geenisegmentin vieressä täydentäen näin CDR3:n ja VH-alueen kehyksen (FR) 4. Johtojakso voi olla läsnä tai se voidaan myöhemmin poistaa.The engineered heavy chain coding DNA contains, for example, the DH and JH gene sequences adjacent to the germline VHaTAG gene segment, thus complementing the CDR3 and VH region frame (FR) 4. The leader sequence may be present or may subsequently be deleted.
Käytetystä kevyestä ketjusta riippuen voi olla myös 20 tarpeen saada käyttöön konstruoitua kevyttä ketjua koodaava DNA. Tämä DNA käsittää toiminnallisessa yhteydessä olevan VL-geenisegmentin, joka on esimerkiksi JL-geenisegmen-tin vieressä ja johon liittyy johtojakso, joka voidaan myöhemmin poistaa. JL-geenisegmentti vaihtelee riippuen . 25 siitä, kuuluuko kevyt ketju lambda- vai kappasysteemiin.Depending on the light chain used, it may also be necessary to obtain DNA encoding the constructed light chain. This DNA comprises an operably linked VL gene segment which is adjacent to, for example, the JL gene segment and has a leader which can be subsequently removed. The JL gene segment varies depending on. 25 whether the light chain is part of a lambda or a cupboard system.
J-alueen jakso on VL-eksonin loppupään vieressä täydentäen VL-osan FR 4:n. Tämä konstruktio voidaan tehdä VH-geenin konstruktioon käytetyillä menetelmillä.The J region sequence is adjacent to the downstream end of the VL exon complementing FR 4 of the VL moiety. This construct can be made by the methods used to construct the VH gene.
Konstruoitu geeni voidaan muokata esimerkiksi ta-30 vanomaisilla yhdistelmätekniikoilla ilmentymiskykyisen • geeni-insertin aikaansaamiseksi plasmidiin. Tämän jälkeen plasmideja voidaan ilmentää isäntäsoluissa. Seuraavassa esitetään esimerkkejä biologisista yhdistelmämenetelmistä.The engineered gene can be engineered, for example, by conventional recombinant techniques to provide an expression gene insert into the plasmid. Plasmids can then be expressed in host cells. The following are examples of recombinant biological methods.
Kun suunnitellaan otattavaksi käyttöön fragmentti, 35 joka koodaa joko kevyen ketjun tai raskaan ketjun vaihte- 27 1 0 3 4 7 7 levää aluetta, on tavallisesti haluttua se, että J-aluetta jäljempänä oleva introni liitetään mukaan kokonaisuudessaan tai osittain varsinkin silloin, kun vaihteleva alue on peräisin isännästä, jossa fuusioitua geeniä tullaan 5 ilmentämään. Silloin, kun introni säilytetään, tarvitaan intronin päissä olevat toimintakelpoiset irrotuskohdan vastaanottaja- ja luovuttajajaksot. J:n ja fuusioidun geenin muuttumattoman alueen välinen introni voi olla ensisijaisesti intronijakso, joka liittyy (1) muuttumattomaan 10 alueeseen, (2) J-osaan tai (3) osiin molemmista. Viimeksi mainittu voi soveltua käytettäväksi mukavuussyistä silloin, kun kätevä restriktiokohta esiintyy näistä kahdesta lähteestä peräisin olevissa introneissa. Voi olla tarpeen ottaa käyttöön sovittimia intronin liittämiseksi muuttu-15 mattomaan alueeseen. Joissakin tapauksissa introni voidaan muokata kokonaan tai osittain deleetiolla, nukleotidi(e)n korvauksella (-silla) tai insertiolla käsittelyhelppouden, ilmentymisen tai muun sellaisen parantamiseksi. Edullisesti tulisi intronia olla riittävästi, jotta siihen sisäl-20 tyisi ilmentymisen tehostaja-alue, joka on toiminnallisesti aktiivinen luonnossa esiintyvän promoottorin kanssa.When designing a fragment encoding either a light chain or a heavy chain variable region, it is usually desirable that the intron below the J region be incorporated, in whole or in part, especially when the variable region is present. is from a host where the fused gene will be expressed. When the intron is stored, operable release and delivery sequences at the ends of the intron are required. The intron between J and the constant region of the fused gene may be primarily an intron sequence associated with (1) constant 10, (2) J or (3) parts of both. The latter may be suitable for convenience when a convenient restriction site is present in introns from these two sources. It may be necessary to provide adapters for attaching the intron to the constant region. In some cases, the intron may be modified, in whole or in part, by deletion, nucleotide (s) substitution (s), or insertion to improve ease of processing, expression, or the like. Preferably, the intron should be sufficient to include an expression enhancer region that is functionally active with the naturally occurring promoter.
Vaihtoehtoisesti voi olla haluttua se, että fuusioidussa geenissä ei esiinny J-geenin ja C-geenin välistä intronia. J-geenin 31-pää tulee siten olemaan C-geenin 5'-. 25 pään vieressä. Voidaan käyttää eksonukleaasia ja vaihtele- via pilkkoutumisaikoja käyttäen voidaan saada erilaisia 3'-päitä, joita sitten voidaan käyttää muuttumattomaan alueeseen tehtävään liitokseen ja suorittaa valinta toiminnallisen tuotteen suhteen useilla eri tavoilla; tai 30 suorittamalla leikkaus pidentämällä limittäin olevia osia • polymeraasiketjureaktiomenetelmällä (ks. Horton et ai..Alternatively, it may be desirable that the fused gene does not contain an intron between the J gene and the C gene. The 31-end of the J gene will thus be the 5 'of the C gene. 25 next to the head. An exonuclease can be used and various 3'-ends can be obtained using variable cleavage times, which can then be used for constant region coupling and the selection of a functional product in a number of ways; or 30 by cutting the length of the overlapping parts by the polymerase chain reaction method (see Horton et al ..
yllä). Tässä tapauksessa käytetään yleensä keinotekoista promoottoria, jonka ei tarvitse olla toiminnallisesti aktiivinen tehostaja-alueen kanssa.above). In this case, an artificial promoter, which does not need to be functionally active with the enhancer region, is generally used.
103477 28103477 28
Yhdessä edullisessa sovellutusmuodossa voidaan muuttaa VH- ja VL-alueita koodaavia geenejä korvaamalla ainakin osia vasta-aineen vaihtelevien osien kevyessä ja raskaassa ketjussa olevista komplementaarisuutta määrää-5 vistä alueista (CDR) minkä tahansa eri spesifisyyden omaavan vasta-aineen CDR:ien analogisilla osilla. Esimerkkinä CDR:ien korvausmenetelmästä on patenttihakemusjulkaisuihin Gregory Winter, EP-0 239 400 ja Huston, et ai. PCT WO 88/ 09 344 sisältyvä oppi. Tämän keksinnön mukaisessa muunne-10 tussa vasta-aineessa vain vasta-aineen CDR:t ovat ihmisruumiille vieraita ja tämän tulisi minimoida sivuvaikutukset, jos tätä vasta-ainetta käytetään ihmisten hoitoon. Ihmisen ja hiiren kehysalueilla on kuitenkin luonteenomaiset piirteensä, jotka erottavat ihmisen ja hiiren kehys-15 alueet toisistaan. Vasta-aine, joka käsittää hiiren CDR:t ihmisen kehysalueessa ei siten saata olla ruumiille sen enempää vieras kuin oikea ihmisen vasta-aine.In one preferred embodiment, the genes encoding the V H and V L regions can be altered by replacing at least a portion of the complementarity determining regions (CDRs) of the variable regions of the antibody with light and heavy chains by analogous portions of antibody CDRs of any specificity. An example of a replacement method for CDRs is described in Gregory Winter, EP-0 239 400 and Huston et al. The teachings of PCT WO 88/093444. In the modified antibody of the present invention, only the CDRs of the antibody are foreign to the human body and this should minimize side effects if this antibody is used in the treatment of humans. However, human and mouse frameworks have their distinctive features that distinguish between human and mouse frameworks. Thus, an antibody comprising murine CDRs in the human framework region may not be more foreign to the body than the correct human antibody.
Tässä keksinnössä tarjoutuu käyttöön VHaTAG:n, CC46:n, CC49:n, CC83:n ja CC92:n VH-aminohappojaksoja vas-20 taavat nukleotidijaksot sekä CC49:n, CC83:n ja CC92:n VL-geenisegmenttien nukleotidijaksot. Tämän mukaisesti on ennakoitavissa, että tämän keksinnön mukaisista vasta-aineista saadut CDR:t voidaan liittää ihmisen vasta-aineen kehysalueisiin.The present invention provides nucleotide sequences corresponding to VH amino acids sequences of VHaTAG, CC46, CC49, CC83, and CC92, as well as nucleotide sequences of VL gene segments of CC49, CC83, and CC92. Accordingly, it is anticipated that the CDRs obtained from the antibodies of this invention may be fused to the framework regions of a human antibody.
25 Ihmisen VH- tai VL-osista peräisin olevat CDR-alueet voidaan yleensä korvata tämän keksinnön mukaisten vasta-aineiden VH- tai VL-osista peräisin olevilla CDR-alueilla. Esimerkkeihin ihmisen vasta-aineista, joista peräisin olevia kehysalueita voidaan käyttää, kuuluvat ihmisen plasma-30 sytooma NEWM ["Replacing the complementarity-determining v regions in a human antibody with those from a mouse",CDRs derived from human VH or VL moieties can generally be replaced by CDRs derived from the VH or VL moieties of antibodies of this invention. Examples of human antibodies from which framework regions can be used include human plasma cytoma NEWM ("Replacing the complementarity-defining regions of a human antibody"),
Jones et al., (1986). Nature 321 522 - 525], joka on ylei sesti saatavissa Dr. Greg Winteriltä; ja useat muut ihmisen VH- tai VL-geenit, jotka ovat saatavissa Dr. Terrence 35 Rabbittsilta, molempien tutkijoiden ollessa laitoksesta % 29 103477Jones et al., (1986). Nature 321 522-525], commonly available from Dr. Greg Winter; and several other human VH or VL genes available from Dr. Terrence 35 Rabbitts, both researchers at the facility% 29 103477
Medical Research Council, 20 Park Crescent, London, WIN 4AL.Medical Research Council, 20 Park Crescent, London, WIN 4AL.
Sen määritys, mistä CDR koostuu ja mistä kehysalue koostuu voidaan tehdä valittujen Ig-molekyylien aminohap-5 pojärjestyksen perusteella, kuten teoksessa Kabat et ai. , (1987) Sequences of Proteins of Immunological Interest, 4. painos, US Dept. of Health and Human Services, NIH, on esitetty.Determination of what a CDR consists of and what a framework region consists of can be made based on the amino acid sequence of selected Ig molecules, as in Kabat et al. , (1987) Sequences of Proteins of Immunological Interest, 4th ed., US Dept. of Health and Human Services, NIH.
Neljä kehysaluetta esiintyvät suurimmaksi osaksi 10 β-liuskakonformaatiossa ja CDR:t muodostavat näitä β-lius-karakenteita yhdistäviä silmukoita ja joissakin tapauksessa osan näistä rakenteista.The four frameworks occur for the most part in the 10 β-strip conformation, and the CDRs form loops connecting these β-strip structures and in some cases part of these structures.
Lisäksi kaikki silmukka-alueiden aminohapporyhmät eivät ole liuottimen ulottuvilla ja yhdessä tapauksessa 15 kehysalueissa sijaitsevat aminohapporyhmät liittyvät antigeenin sitomiseen [Amit, A.G., Mariuzza, R.A., Phillips, S.E.V., ja Poljak, R.J., (1986) Science 233, 747 - 753].In addition, not all amino acid residues in the loop regions are within the reach of the solvent and in one case, the amino acid residues in the frame regions are involved in antigen binding (Amit, A.G., Mariuzza, R.A., Phillips, S.E.V., and Poljak, R.J., (1986) Science 233: 747-753).
On myös tunnettua, että antigeeniä sitovan kohdan kahden osan vaihtelevat alueet pysyvät oikein orientoitu-20 neena ketjujen välisten ei-kovalenttisten vuorovaikutusten ansiosta. CDR:ssä esiintyvät aminohapot voivat osallistua näihin vuorovaikutuksiin.It is also known that the variable regions of the two portions of the antigen binding site remain correctly oriented due to non-covalent inter-chain interactions. The amino acids present in the CDR may be involved in these interactions.
Yhden vaihtelevan alueen antigeeniä sitovan kyvyn siirtämiseksi toiseen ei siten saata olla tarpeellista * 25 korvata kaikkia CDR:iä luovuttajalta saatavista täydelli sistä vaihtelevista alueista peräisin olevilla täydellisillä CDRrllä. Voi olla tarpeen siirtää vain ne ryhmät, joita tarvitaan antigeenin sitoutumiskohtaa varten ja tähän voi liittyä kehysalueilla olevien ryhmien siirto sekä 30 CDR-ryhmien siirto.Thus, in order to transfer antigen-binding ability from one variable region to another, it may not be necessary * 25 to replace all CDRs with complete CDRs from complete variable regions available from the donor. It may be necessary to transfer only the groups required for the antigen binding site and this may involve the transfer of residues within the framework regions as well as the transfer of CDR residues.
On siten selvää, että pelkästään yhden tai useamman komplementaarisen CDR:n korvaaminen ei aina johda toimintakykyiseen muunnettuun vasta-aineeseen. EP-patenttihake-musjulkaisussa 0 239 400 esitettyjen selitysten perusteel-35 la voidaan alan ammattimiehen pätevyydellä saada toimiva 103477 30 muunnettu vasta-aine joko rutiinikokeita suorittamalla tai testaamalla yrityksen ja erehdyksen kautta.It is thus clear that the replacement of one or more complementary CDRs alone does not always lead to a functional modified antibody. Based on the disclosures of EP 0 239 400, one skilled in the art can obtain a functional 103477 30 modified antibody either by routine experimentation or by trial and error.
Sekä raskaassa että kevyessä olevat vaihtelevat osat muutetaan edullisesti siten, että CDR:t korvataan 5 ainakin osittain ja, mikäli tarpeen, kehysalueet korvataan osittain ja jaksoa muutetaan. Vaikka CDR:t voivat olla peräisin samasta eläinluokasta tai jopa samasta alaluokasta kuin se vasta-aine, josta kehysalueet ovat peräisin, on odotettavaa, että CDR:t ovat peräisin eri eläinluokan vas-10 ta-aineesta ja edullisesti eri eläinlajista.Preferably, both heavy and light variable portions are modified such that CDRs are at least partially replaced and, if necessary, frame regions are partially replaced and periodic. Although the CDRs may be derived from the same animal class or even the same subclass as the antibody from which the framework regions are derived, it is expected that the CDRs will be derived from an antibody of a different animal class, and preferably from a different animal species.
Koostetut vaihtelevat alueet VL:ää koodaava V-geeni on yleensä sama V-geeni, joka koodaa luonnollisella tavalla vapaasti valittuun VH:hon liittynyttä VL:ää. Esimerkiksi CC49:n ja CC83:n VL-alueita 15 koodaavien V-geeneien käyttö on eduksi käytettäessä V-gee-niä, joka koodaa CC49:n ja CC83:n VH:ta, tässä järjestyksessä ilmoitettuna.The constructed variable regions of a VL encoding a VL are generally the same V gene that naturally encodes a VL associated with a freely selected VH. For example, the use of V genes encoding the VL regions of CC49 and CC83 is advantageous when using the V gene encoding the VH of CC49 and CC83, respectively.
Koska tämän keksinnön mukaisesti valmistettujen vasta-aineiden VH-alueet ovat VHaTAG:sta peräisin olevien 20 VH-geenien koodaamia, on yllättävää, että koostevasta-ai-neita on edullisesti muodostettavissa. Toisin sanoen, yhden tämän keksinnön mukaisesti valmistetun vasta-aineen VH-alue voidaan liittää toisen tämän keksinnön mukaisesti valmistetun vasta-aineen VL-alueeseen. Vaikka CC49:n ja • 25 CC83:n raskaiden ketjujen aminohappojaksot muistuttavat pinnallisesti tarkasteltuina läheisesti toisiaan, olisi odotettavissa, että muutaman tai yhden aminohapon muutos vaikuttaisi voimakkaasti vasta-aineen sitoutumistoimin-toon, ts. tuloksena olevien vasta-aineiden otaksutaan 30 yleensä olevan epäspesifinen immunoglobuliini (NSI) ts.Since the VH regions of the antibodies produced in accordance with the present invention are encoded by VH genes derived from VHaTAG, it is surprising that constituent antibodies can preferably be generated. In other words, the V H region of one antibody produced according to the present invention can be linked to the V L region of another antibody produced according to the present invention. Although the amino acid sequences of the heavy chains of CC49 and • 25 CC83, when viewed superficially, closely resemble each other, it would be expected that a change of a few or one amino acid would strongly affect antibody binding activity, i.e. the resulting antibodies are generally assumed to be nonspecific immunoglobulin. (NSI) ts.
. sellainen, jolta vasta-aineluonne puuttuu (ks. EP-hakemus- julkaisu 0 125 023).. one lacking the character of an antibody (see EP Application Publication 0 125 023).
On jokseenkin hämmästyttävää, että nyt on havaittu se, että tämän keksinnön mukaisesti valmistetun VH:n omaa-35 vaa vasta-ainetta ei tarvitsekaan yhdistää uudelleen yk- « 31 103477 sinomaan samasta luonnossa esiintyvästä eläimen vasta-aineesta peräisin olevaan VL:ään. Kuten esimerkeissä esitetään, on esimerkiksi mahdollista tuottaa kimeerinen vasta-aine, jonka raskaassa ketjussa oleva VH on peräisin 5 CC83:sta ja kevyessä ketjussa oleva VL on peräisin CC49:stä, jolloin näin muodostetulla koostevasta-aineella on sitoutumisspesifisyys, joka on 25 % suurempi kuin B72.3:lla on TAG72:ta vastaan.It is somewhat surprising that it has now been found that the VH-specific antibody of the VH produced according to the present invention does not need to be recombined to VL alone derived from the same naturally occurring animal antibody. For example, as exemplified, it is possible to produce a chimeric antibody having a heavy chain VH from CC83 and a light chain VL from CC49, wherein the constituent antibody so formed has a binding specificity greater than 25%. B72.3 is against TAG72.
Muuttumattomat alueet 10 Raskasketju- (C,-) osa CH-osat voivat olla ihmisen eri isotyyppejä, ts. IgG (esimerkiksi IgG17 IgG2, IgG3 ja IgG4) , IgA, IgD, IgM sekä kunkin ryhmän eri alatyyppejä.Unchanged Regions The heavy chain (C 1 -) moiety CH moieties may be of different human isotypes, i.e., IgG (e.g., IgG17 IgG2, IgG3 and IgG4), IgA, IgD, IgM, and different subtypes of each group.
Ihmisen yl:tä on tarkasteltu julkaisuissa Ellison 15 et ai. . (1982) "The nucleotide sequence of a human immunoglobulin C-gamma-l gene", Nucl. Acid Res. 10, 4071 - 4079 ja Takahashi et al.. (1982) "Structure of human immunoglobulin gamma genes: Implications for evolution of a gene family". Cell 29, 671 - 679. Ihmisen gamma 2:ta (γ2) 20 on tarkasteltu julkaisuissa Krawinkel et ai.. (1982) "Comparison of the hinge-coding segments in human immunoglobulin gamma heavy genes and the linkage of the gamma 2 and gamma 4 subclass genes", EMBO J. 1, 403 - 407, Ellison et al. , (1982) "Linkage and sequence homology of • 25 two human immunoglobulin gamma heavy chain constant region genes", Proc. Natl. Acad. Sci. USA 79, 1984 - 1988 jaHuman gen is reviewed in Ellison 15 et al. . (1982) "The nucleotide sequence of a human immunoglobulin C-gamma-1 gene", Nucl. Acid Res. 10, 4071-4079 and Takahashi et al. (1982) "Structure of human immunoglobulin gamma genes: Implications for evolution of a gene family". Cell 29, 671-679. Human gamma 2 (γ2) 20 is reviewed in Krawinkel et al. (1982) "Comparison of the hinge-coding segments in human immunoglobulin gamma 2 and gamma" 4 subclass genes, ”EMBO J. 1, 403 - 407, Ellison et al. , (1982) "Linkage and sequence homology of • 25 two human immunoglobulin gamma heavy chain constant region genes", Proc. Natl. Acad. Sci. USA 79, 1984-88 and
Takahashi et al. . ks. yllä. Ihmisen gamma 3-.a (γ3) on tarkasteltu julkaisuissa Krawinkel et al.. (ks. yllä) ja Takahashi et al. . (ks. yllä). Ihmisen gamma 4: ää (γ4) on 30 tarkasteltu julkaisuissa Ellison et al.. (1981) "Nucleo- . tide sequence of a human immunoglobulin C-gamma-4 gene" DNA 1, 11 - 18, Krawinkel et al., (ks. yllä) ja Takahashi et al., (ks. yllä).Takahashi et al. . see. above. Human gamma 3-.a (γ3) is reviewed in Krawinkel et al. (See above) and Takahashi et al. . (see above). Human gamma 4 (γ4) is reviewed in Ellison et al. (1981) "Nucleotide sequence of a human immunoglobulin C-gamma-4 gene" DNA 1, 11-18, Krawinkel et al., ( see above) and Takahashi et al., (supra).
Ihmisen myytä on tarkasteltu julkaisussa Rabbitts 35 et al. . "Human Immunoglobulin Heavy Chain Genes: Evol- 32 1 0 3 4 7 7 utionary Comparisons of Cfi, Cö ja C genes and Associated Switch Sequences", Nucl. Acids Res. 9, 4509 - 4524.Human myth is reviewed in Rabbitts 35 et al. . "Human Immunoglobulin Heavy Chain Genes: Evol- 32 1 0 3 4 7 7 utionary Comparisons of Cfi, C0 and C Genes and Associated Switch Sequences", Nucl. Acids Res. 9, 4509-4524.
Ihmisen alfaa on tarkasteltu julkaisussa Flanagan et ai.. (1984) "Mechanisms of Divergence and Convergence 5 of the Human Immunoglobulin alpha 1 and alpha 2 Constant Region Gene Sequences", Cell 36, 681 - 688.Human alpha has been reviewed in Flanagan et al. (1984) "Mechanisms of Divergence and Convergence 5 of the Human Immunoglobulin Alpha 1 and Alpha 2 Constant Region Gene Sequences", Cell 36, 681-688.
Ihmisen deltaa on tarkasteltu julkaisussa White et ai.. (1985) "Human Immunoglobulin D: Genomic Sequences of the Delta Heavy Chain" Science 228, 733 - 737.Human delta is reviewed in White et al. (1985) "Human Immunoglobulin D: Genomic Sequences of the Delta Heavy Chain" Science 228, 733-737.
10 Ihmisen epsilonia on tarkasteltu julkaisussa Max et ai., (1982) "Duplication and Deletion in the Human Immunoglobulin ε Genes", Cell 29, 691 - 699.10 Human Epsilon is reviewed in Max et al., (1982) "Duplication and Deletion in the Human Immunoglobulin ε Genes", Cell 29, 691-699.
Kevytketju (CL) -osa CL-osa voi olla ihmisen kappa (κ) tai ihmisen lambda 15 (λ) .Light Chain (CL) Part The CL part may be human kappa (κ) or human lambda 15 (λ).
Ihmisen κ:aa on tarkasteltu julkaisussa Heiter et ai. , (1980) "Cloned Human and Mouse Kappa ImmunoglobulinHuman κ has been reviewed in Heiter et al. , (1980) Cloned Human and Mouse Kappa Immunoglobulin
Constant and J Region Genes Conserve Homology in Functional Segments", Cell 22, 197 - 207.Constant and J Region Genes Conserve Homology in Functional Segments, ”Cell 22, 197 - 207.
20 Ihmisen λ: aa on tarkasteltu julkaisussa Hollis et ai., (1982) "Processed Genes: A Dispersed Human Immunoglobulin Gene Bearing Evidence of RNA-type Processing", Nature 296, 321 - 325.Human λ is reviewed in Hollis et al., (1982) "Processed Genes: A Dispersed Human Immunoglobulin Gene Bearing of RNA-Type Processing", Nature 296, 321-325.
CH- ja/tai CL-geenisegmenttejä voidaan "muuttaa" mu-• 25 tageneesillä. Esimerkkeihin näistä menetelmistä kuuluvat eri nukleotidien pienten määrien lisäykset, deleetiot tai tuotteen ominaisuutta säilyttämättömät korvautumat tai tuotteen ominaisuudet säilyttävät useiden nukleotidien korvautumat edellyttäen, että asianmukainen lukuvaiheistus 30 säilyy. Lisäksi voidaan muuttaa proteiinin kokonaisia ; alueita, kuten esimerkiksi korvaamalla CH3 CH2:lla. Tämä korvaus tehdään DNA-tasolla liittämällä, poistamalla tai korvaamalla kokonaisia jakson eksoneita.The CH and / or CL gene segments can be "altered" by mutagenesis. Examples of these methods include the addition of small amounts of different nucleotides, deletions, or substitution of multiple product nucleotides, or retention of multiple nucleotide properties of the product, provided that an appropriate reading step is maintained. In addition, whole proteins may be altered; regions, such as by replacing CH3 with CH2. This replacement is done at the DNA level by inserting, deleting, or replacing whole sequence exons.
33 1 0 3 4 7 733 1 0 3 4 7 7
Vasta-aineiden konstruktioConstruction of antibodies
Immunisoinnitimmunizations
Ensimmäinen sellaisten vasta-aineiden tuotossa käytettävä menetelmä, riippumatta siitä, ovatko vasta-ai-5 neet monoklonaalisia vai polyklonaalisia, joiden VH-alueet ovat VHoTAGrsta peräisin olevan DNA:n koodaamaa, on isän-täeläimen immunisointi puhdistetulla TAG72:lla. Esimerkkejä toimenpiteistä, joiden mukaan isäntäeläin immunisoidaan TAG72:11a, esitetään US-patenteissa 4 522 918 ja 10 4 612 282, joissa immunogeeninä on käytetty ihmisen rinta rauhasen karsinoomasta saatua uutetta; ja US-patenttihake-musjulkaisussa 7-073 685 (joka on julkisesti saatavilla), jossa immunogeeninä on käytetty B72.3:lla puhdistettua TAG72:ta.The first method used to produce antibodies, whether monoclonal or polyclonal with VH regions encoded by DNA derived from VHoTAG, is immunization of the host animal with purified TAG72. Examples of procedures for immunizing a host animal with TAG72 are disclosed in U.S. Patents 4,522,918 and 1,046,612,282, which use an extract of human breast carcinoma as an immunogen; and U.S. Patent Application Publication No. 7-073,685 (publicly available), which uses B72.3 purified TAG72 as the immunogen.
15 Tämän jälkeen immunisointitoimenpiteillä saadut monoklonaaliset tai polyklonaaliset vasta-aineet seulotaan sen märittämiseksi, mitkä mainituista vasta-aineista sitoutuvat valikoivasti TAG72:een. Tämä seulonta voidaan suorittaa millä tahansa monista tunnetuista menetelmistä, 20 kuten kiinteän faasin radioimmunomäärityksellä, entsyymi-välitteisillä immunosorbenttimäärityksillä, rosetinmuodos-tusmäärityksillä ja toimintakyvyn estomäärityksillä. Nämä menetelmät ovat sinänsä hyvin tunnettuja.Thereafter, the monoclonal or polyclonal antibodies obtained by immunization procedures are screened to determine which of said antibodies selectively bind to TAG72. This screening can be performed by any of a number of known methods, such as solid phase radioimmunoassay, enzyme-mediated immunosorbent assays, rosette formation assays, and functional inhibition assays. These methods are well known per se.
Aminohappojaksojen synteesi 25 Tämän keksinnön mukaisesti valmistetut immunoglobu- liinit voidaan syntetisoida niiden koostumukseen kuuluvista aminohapoista. Sopivia menetelmiä ovat Merrifieldin kiinteän faasin menetelmä, joka on kuvattu artikkelissa J. Am. Chem. Soc. 85, 2149 - 2154 (1963). Tämä kiinteän faa- 30 sin menetelmä aminohappojaksojen syntetisoimiseksi on myös : kuvattu sivuilla 1-4 Stewartin ja Youngin kirjassa SolidSynthesis of amino acid sequences Immunoglobulins prepared according to the present invention can be synthesized from the amino acids of their composition. Suitable methods include the Merrifield solid phase method described in J. Am. Chem. Soc. 85, 2149-2154 (1963). This solid phase method for synthesizing amino acid sequences is also: described on pages 1-4 by Stewart and Young in Solid.
Phase Peptide Synthesis [W.H. Freeman -and Co., San Francisco, (1969)] .Phase Peptide Synthesis [W.H. Freeman & Co., San Francisco (1969)].
34 103477 DNA:n konstruktio34 103477 Construction of DNA
VB:ta ja VL:ää koodaava DNADNA encoding VB and VL
Vasta-aineen raskasta ja kevyttä ketjua koodaava DNA voidaan saada useista eri lähteistä, jotka ovat tun-5 nettuja alan ammattimiehille, esimerkiksi genomin DNA, cDNA, synteettinen DNA tai näiden yhdistelmät.The DNA encoding the antibody heavy and light chain can be obtained from a variety of sources known to those skilled in the art, for example, genomic DNA, cDNA, synthetic DNA, or combinations thereof.
Haluttua jaksoa sisältävät solut voidaan eristää ja genomin DNA pilkkoa yhdellä tai useammalla restriktioent-syymillä. Genomin DNA:hän voi liittyä luonnossa esiintyviä 10 introneja tai nämä voivat siitä puuttua. Saatavat fragmentit voidaan sitten kloonata ja seuloa raskaan ketjun J-alueen (JH) koetinta käyttäen mielenkiinnon kohteena olevaa polypeptidijaksoa koodaavan DNA-jakson esiintymisen suhteen. Preparatiivisella agaroosigeelielektroforeesilla 15 eristetyt DNA-fragmentit liitetään ligaasilla. Kirjastojen yhdistelmäplakit seulotaan hiiren JH-koettimella.Cells containing the desired sequence can be isolated and the genomic DNA digested with one or more restriction enzymes. In the genomic DNA, he may be associated with or absent from naturally occurring introns. The resulting fragments can then be cloned and screened using a heavy chain J region (JH) probe for the presence of a DNA sequence encoding the polypeptide sequence of interest. DNA fragments isolated by preparative agarose gel electrophoresis 15 are ligated. The combined plaques of the libraries are screened with the mouse JH probe.
DNA voidaan saada myös cDNA-kirjastosta. Raskasta tai kevyttä ketjua koodaava lähetti-RNA eristetään sopivasta lähteestä, joko kypsistä B-soluista tai hybridooma-20 viljelmästä, normaaleja RNA:n eristysmenetelmiä käyttäen ja käyttäen oligo-dT-selluloosakromatografiaa poly-A-lä-hetti-RNA:n erottamiseksi. Poly-A-lähetti-RNA voidaan tarvittaessa lisäksi fraktioida, jotta saadaan sellaiset jaksot, jotka ovat riittävän suuria koodaamaan halutun vasta-25 aineen raskaan tai kevyen ketjun aminohappojaksoja.DNA can also be obtained from a cDNA library. The heavy or light chain encoding messenger RNA is isolated from a suitable source, either from mature B cells or from a hybridoma culture, using standard RNA isolation methods and using oligo-dT cellulose chromatography to isolate the poly-A messenger RNA. The polyA messenger RNA may additionally be fractionated, if necessary, to obtain sequences large enough to encode the heavy or light chain amino acid sequences of the desired antibody.
Tämän jälkeen lähetti-RNA-seoksesta valmistetaan cDNA-kirjasto käyttäen sopivaa aluketta, joka on edullisesti halutun cDNA:n ominaisuuksien mukainen nukleiinihap-pojakso. Tällainen aluke voidaan syntetisoida vasta-aineen 30 aminohappojaksoon perustuen. Toisena vaihtoehtona voidaan : myös käyttää haluttua vasta-ainetta tuottavasta solulin- jasta saatua fraktioimatonta poly-A-lähetti-RNA:ta tai poly-dT:tä. Tulokseksi saatu cDNA fraktioidaan valinnaisesti koon mukaan polyakryyliamidigeelissä ja pidennetään 35 esimerkiksi dC-ryhmillä sopivalla restriktioentsyymillä, 35 1 0 3 4 7 7 kuten Pst I:llä, pilkottuun pBR 322:een tai muuhun sopivaan kloonausvektoriin liittämistä varten ja pidennetään dG-ryhmillä. Voidaan myös tietenkin käyttää vaihtoehtoisia keinoja cDNA:n sisältävien kloonausvektoreiden muodostami-5 seksi muita päätteitä ja muista vektoreista koostuvia loppuosia käyttäen, mutta tämä on tavallinen ja edullinen vaihtoehto. Sopiva isäntäsolukanta, joka on tyypillisesti Escherichia coli (E. coli), transformoidaan yhteen liitetyillä kloonausvektoreilla ja onnistuneesti transformoitu-10 neet solut tunnistetaan esimerkiksi ampisilliini- tai tet-rasykliiniresistenttiyden tai jonkin muun kloonausvektori-plasmidissa olevan fenotyyppisen ominaisuuden perusteella.The messenger RNA mixture is then made into a cDNA library using a suitable primer, preferably a nucleic acid sequence according to the properties of the desired cDNA. Such a primer can be synthesized based on the 30 amino acid sequences of the antibody. Alternatively, unfractionated poly-A messenger RNA or poly-dT from a cell line producing the desired antibody may also be used. The resulting cDNA is optionally size-fractionated on a polyacrylamide gel and extended with, for example, dC moieties for use in a suitable restriction enzyme, 35103477 for ligation into pBR 322 or other suitable cloning vector, and extended with dG moieties. Of course, alternative means can also be used to construct cDNA-containing cloning vectors using other terminals and the remainder of other vectors, but this is a common and preferred alternative. A suitable host cell strain, typically Escherichia coli (E. coli), is transformed with linked cloning vectors, and successfully transformed cells are identified by, for example, ampicillin or tetracycline resistance or some other phenotypic property in the cloning vector.
Onnistuneesti transformoituneet solut poimitaan talteen ja siirretään mikrotiitterilevyille tai muulle 15 alustalle jatkokasvatusta ja säilytystä varten. Näistä kasvavista viljelmistä nitroselluloosasuodattimelle tehtyjä siirrostusjälkiä käsitellään nukleiinihappojaksoista koostuvilla koettimilla, jotka sisältävät cDNA:ssa olevia haluttuja jaksoja vastaan komplementaarisia emäksiä. Voi-20 daan käyttää useita koetintyyppejä, joista edullisia ovat synteettiset yksinauhaiset, y32P-ATP:llä kinaasikäsittelyl-lä leimatut DNA-jaksot. Nitroselluloosasuodattimeen kiinnittyneet solut hajotetaan, DNA denaturoidaan ja kiinnitetään sitten ennen kinaasikäsitellyllä koettimellä suori-25 tettavaa reaktiota. Kloonit, joissa hybridisoituminen on onnistunut, havaitaan tuomalla ne valokuvauslevyn yhteyteen, jonka jälkeen kasvavista pesäkkeistä eristetään plasmidit ja suoritetaan sekvenssointi sinänsä tunnetuilla menetelmillä haluttujen geenin osien läsnäolon varmennuk-30 seksi.Successfully transformed cells are harvested and transferred to microtiter plates or other media for further growth and storage. Inoculation traces of these growing cultures on a nitrocellulose filter are treated with probes consisting of nucleic acid sequences containing bases complementary to the desired sequences in the cDNA. Several types of probes can be used, of which synthetic single stranded DNA sequences labeled with y32P-ATP kinase treatment are preferred. Cells adhered to the nitrocellulose filter are lysed, DNA is denatured and then fixed before reaction with a kinase-treated probe. Clones with successful hybridization are detected by introducing them into a photographic plate, followed by isolation of plasmids from growing colonies and sequencing by known methods to confirm the presence of the desired gene portions.
: Halutut geenifragmentit irrotetaan ja räätälöidään ohjaussegmenttien suhteen sopivan lukuvaiheistuksen varmistamiseksi sopiviin ilmentämisvektoreihin liitettäessä. Nukleotidejä liitetään tyypillisesti 5'-päähän aloitussig- 103477 36 naalin ja sopivassa paikassa olevan restriktioendonukleaa-sikohdan liittämiseksi mukaan.A: The desired gene fragments are removed and tailored for the control segments to ensure proper reading step upon insertion into the appropriate expression vectors. Nucleotides are typically inserted at the 5 'end to incorporate the initiation signal and a restriction endonuclease site at a convenient site.
Koska tämän keksinnön tekijät ovat esittäneet VHaTAG:n jaksojen nukleotidijärjestyksen, voidaan DNA myös 5 valmistaa synteettisesti, esimerkiksi käyttäen AppliedSince the nucleotide sequence of VHaTAG sequences has been disclosed by the present inventors, DNA can also be prepared synthetically, for example, using
Biosystems™ mallin 380A DNA-syntetisaattoria ja konstruoida tavallisilla menetelmillä.Biosystems ™ Model 380A DNA Synthesizer and constructed by standard methods.
Lopuksi esimerkkinä menetelmistä, joissa käytetään näiden menetelmien yhdistelmiä, on leikkaaminen polymeraa-10 siketjureaktiomenetelmällä suoritettavan limitysten piden nyksen avulla, joka on esitetty julkaisussa Horton et ai. (ks. yllä). Synteettisesti valmistettu aluke, jolla on niin sanottu "heiluva häntä", voidaan liittää valittuun jaksoon, esimerkiksi genomin DNA:hän. Tämän jälkeen jaksot 15 monistetaan ja leikataan yhdessä.Finally, an example of methods employing combinations of these methods is cleavage by the polymerase-zinc-chain reaction overlap extension disclosed in Horton et al. (see above). A synthetically produced primer with a so-called "swing tail" can be inserted into a selected sequence, for example genomic DNA. The sections 15 are then amplified and cut together.
CH:ta ja CL:ää koodaava DNADNA encoding CH and CL
Ihmisen muuttumattoman alueen aminohappojaksoa koodaava DNA voidaan saada ihmisen immunoglobuliinia tuottavien solujen kromosomaalista DNA:ta seulomalla.DNA encoding the amino acid sequence of the human constant region can be obtained by screening chromosomal DNA of human immunoglobulin producing cells.
20 Vektorit20 Vectors
Haluttu DNA-fragmentti voidaan sijoittaa biologisesti toimintakykyiseen ilmentämiskantajaan, joka voi sisältää sopivia ohjausjaksoja, joita valitussa DNA-fragmen-tissa ei esiinny. "Biologisesti toimintakykyisellä" tar-25 koitetaan, että ilmentämisvehikkeli on suunniteltu huolehtimaan lisääntymiseen ja/tai ilmentämiseen liittyvistä toiminnoista sopivassa isännässä joko niin, että se lisääntyy kromosomin ulkopuolisena yksikkönä, tai että tämä liittyy isännän genomiin. Käytettävissä on suuri määrä 30 vektoreita tai niitä voidaan valmistaa helposti ja ne tun-: netaan alan ammattimiesten piirissä.The desired DNA fragment may be inserted into a biologically functional expression carrier which may contain suitable control sequences that are not present in the selected DNA fragment. By "biologically functional" is meant that the expression vehicle is designed to take care of reproduction and / or expression functions in a suitable host, either by propagation as an extrachromosomal unit or by association with the host genome. A large number of vectors are available or can be readily prepared and known to those skilled in the art.
On kuvattu joukko plasmideja, kuten EP-hakemusjulkaisuissa nro 0 036 776, 0 048 970 ja 0 051 873 kuvatut plasmidit, jotka sisältävät valmiiksi geenin kanssa oi- 37 103477 keassa lukuvaiheistuksessa olevan promoottorin, joka on yhteen sopiva ehdotetun isäntäsolun kanssa.A number of plasmids have been described, such as those described in European Patent Application Nos. 0363676, 0484870 and 0 051 873, which contain a promoter in high reading sequence compatible with the gene which is compatible with the proposed host cell.
Tässä kuvatut vektorit ja menetelmät ovat sopivia käytettäväksi transformoitavissa olevan joko prokaryoo-5 teista tai eukaryooteista koostuvan laajan mikro-organis mi joukon yhteydessä. Plasmidi tulee olemaan lisääntymiskykyinen tässä mikro-organismissa, erityisesti bakteerissa .The vectors and methods described herein are suitable for use with a wide variety of transformable microorganisms, either prokaryotic or eukaryotic. The plasmid will be able to reproduce in this microorganism, especially the bacterium.
Plasmidivektorit, jotka sisältävät sopivia promootio toreita, joita mikro-organismi voi käyttää oman proteiininsa ilmentämiseen, sisältävät yleensä myös ohjausjakso-ja, ribosomia sitovia kohtia ja transkription lopetuskoh-tia. Isäntäsolun kanssa yhteen sopivista lajeista peräisin olevia replikoni- ja ohjausjaksoja käytetään yleensä näi-15 den isäntäsolujen yhteydessä.Plasmid vectors, which contain suitable promoters that the microorganism can use to express its own protein, generally also contain control sequences, ribosome binding sites, and transcription termination sites. Replicon and control sequences derived from species compatible with the host cell are generally used in conjunction with these host cells.
Voidaan käyttää myös pienempiä tai suurempia SV40-fragmentteja, edellyttäen, että mukaan on liitetty noin 250 emäsparin (ep) jakso, joka ulottuu Hind III -kohdasta Pvu II -kohdan suuntaan, joka sijaitsee viruksen replikaa-20 tion aloituskohdassa. On myös lisäksi mahdollista ja usein haluttua käyttää promoottori- tai ohjausjaksoja, jotka tavallisesti liittyvät haluttuun geenijaksoon edellyttäen, että nämä ohjausjaksot ovat yhteen sopivia isäntäsolusys-teemin kanssa.Smaller or larger SV40 fragments may also be used, provided that a sequence of about 250 base pairs (bp) extending from Hind III to Pvu II, which is located at the viral origin of replication, is included. In addition, it is also possible and often desirable to use promoter or control sequences that are usually associated with the desired gene sequence, provided that these control sequences are compatible with the host cell system.
25 On haluttua, että plasmidissa olisi lopuksi geeni, markkerigeeni, josta voitaisiin saada ilmentämisvektorin sisältävien isäntäsolujen valikoimisen mahdollistava feno-tyyppinen ominaisuus. Erityisen käyttökelpoinen on geeni, joka tarjoaa käytettäväksi valikoinnin eloonjäämisen pe-30 rusteella. Eloonjäämiseen perustuva valikointi suoritetaan tarjoamalla käyttöön kasvua estävää ainetta vastaan suunnattu resistenssi tai tarjoamalla käyttöön kasvutekijän muodostuskyky bakteerille, jolta tämä puuttuu.It is desirable for the plasmid to eventually contain a gene, a marker gene, which could provide a pheno-like property that allows selection of host cells containing the expression vector. Particularly useful is the gene which provides for selection on the basis of survival. Survival-based selection is accomplished by providing resistance to the growth inhibitory agent or by providing a growth factor-forming ability for a bacterium lacking it.
Prokaryoottiset organismit ovat yleensä edullisia. 35 Esimerkiksi E. coli -lajista johdettu plasmidi pBR322 38 103477 [Bolivar et ai.. (1977) Gene 2, 95] on erityisen käyttö kelpoinen. pBR322 sisältää ampisilliini- ja tetrasyklii-niresistenssigeenit ja näistä saadaan helppo keino transformoituneiden solujen tunnistamiseksi.Prokaryotic organisms are generally preferred. For example, plasmid pBR322 38 103477 [Bolivar et al. (1977) Gene 2, 95] derived from E. coli is particularly useful. pBR322 contains the ampicillin and tetracycline resistance genes and provides an easy means to identify transformed cells.
5 Vaikka nämä prokaryoottiset organismit ovat ylei simmin käytettyjä, voidaan käyttää muita mikrobikantoja, joihin kuuluu E. coli -kantoja, kuten E. coli B, E. coli K12 kanta 294 (ATCC nro 31446) ja E. coli X1776 (ATCC nro 31537), E. coli W3110 (F-, γ~, prototrofinen, ATCC nro 10 27325), basillit, kuten Bacillus subtilis ja muut entero- bacteriaceae-ryhmän jäsenet, kuten Salmonella tvohimurium tai Serratia macrcesans ja voidaan käyttää useita eri Pseudomonas-laj ei a. Näiden esimerkkien on tarkoitus olla vain kuvaavia.Although these prokaryotic organisms are most commonly used, other microbial strains including E. coli strains such as E. coli B, E. coli K12 strain 294 (ATCC No. 31446) and E. coli X1776 (ATCC No. 31537) may be used. , E. coli W3110 (F, γ-, prototrophic, ATCC No. 10,27325), bacilli such as Bacillus subtilis and other members of the enterobacteriaceae group, such as Salmonella tvohimurium or Serratia macrcesans, and can be used for several different species of Pseudomonas spp. These examples are intended to be illustrative only.
15 Prokaryoottien lisäksi voidaan käyttää eukaryootti- sia mikrobeja. Eukaryoottisista mikro-organismeista on yleisimmin käytetty Saccharomvces cerevisiae. eli tavallinen leivontahiiva, vaikka muitakin kantoja on yleisesti saatavilla.In addition to prokaryotes, eukaryotic microbes can be used. Of the eukaryotic microorganisms, Saccharomvces cerevisiae is the most commonly used. that is, ordinary baking yeast, although other strains are commonly available.
20 Saccharomyces-hiivassa tehtävään ilmentämiseen käy tetään yleensä esimerkiksi plasmidia YRp7 [Stinchcomb et ai., (1979) Nature 282, 39, Kingsman et ai. . (1979) Gene 7, 141 ja Tschemper et ai. , (1980) Gene 10, 157] . Tämä plasmidi sisältää valmiina trpl-geenin, joka tarjoaa käy-.. 25 tettäväksi valikointiin soveltuvan markkerin sellaista hiivan mutanttikantaa varten, jolta puuttuu kyky kasvaa tryptofäänissä, esimerkiksi ATCC nro 44076 tai PEP-1 [Jones, (1977) Genetics 85, 12] . Trpl-vaurion esiintyminen isäntäsolun genomin piirteenä tarjoaa käyttöön tehokkaan 30 ympäristön transformaation havaitsemiseksi ilman tryptof-aania tapahtuvan kasvun perusteella.For example, expression in Saccharomyces yeast is generally carried out using, for example, plasmid YRp7 [Stinchcomb et al., (1979) Nature 282, 39, Kingsman et al. . (1979) Gene 7, 141 and Tschemper et al. , (1980) Gene 10, 157]. This plasmid contains the trpl gene, which provides a selectable marker for a mutant strain of yeast lacking the ability to grow in tryptophan, for example ATCC No. 44076 or PEP-1 (Jones, (1977) Genetics 85, 12). The presence of the Trpl lesion as a feature of the host cell genome provides an effective environment for detecting transformation based on growth without tryptophan.
Hiivassa käytettäväksi soveltuu mikä tahansa plas-midivektori, joka sisältää hiivan kanssa yhteen sopivan promoottorin, lisääntymisen alkukohdan ja lopetuskohdan.For use in yeast, any plasmid vector containing a yeast compatible promoter, an origin of propagation, and an end point is suitable.
35 Sopiviin promoottorijaksoihin hiivavektoreissa kuuluvat 39 103477 3-fosfoglyseraattikinaasin [Hitzeman et ai. . (1980) J.Suitable promoter sequences in yeast vectors include 39 103477 3-phosphoglycerate kinase [Hitzeman et al. . (1980) J.
Biol. Chem. 255, 2073] tai muiden glykolyttisten entsyymien [Hess, et ai. . (1968) J. Adv. Enzyme Reg. 7, 149,Biol. Chem. 255, 2073] or other glycolytic enzymes [Hess, et al. . (1968) J. Adv. Enzyme Reg. 7, 149,
Holland et al. (1978) Biochemistry 17, 4900] promoottorit.Holland et al. (1978) Biochemistry 17, 4900].
5 Nisäkässoluissa tapahtuvaa käyttöä varten ilmentä- misvektorien ohjaustoiminnot saadaan virusperäisestä materiaalista. Yleisesti käytetyt promoottorit ovat peräisin polyoomaviruksesta, adenovirus 2:sta ja useimmin simian virus 40:stä (SV40). SV40-viruksen varhaiset ja myöhäiset 10 promoottorit ovat erityisen käyttökelpoisia, koska molemmat ovat helposti saatavissa viruksesta fragmenttina, joka myös sisältää SV40-viruksen replikaation alkukohdan [Fiers et ai.. (1978) Nature 273, 113].For use in mammalian cells, control functions of expression vectors are obtained from viral material. Commonly used promoters are derived from polyoma virus, adenovirus 2, and most commonly simian virus 40 (SV40). The early and late promoters of the SV40 virus are particularly useful because both are readily available from the virus as a fragment which also contains the origin of SV40 virus replication (Fiers et al. (1978) Nature 273, 113).
Esimerkiksi pSV2neo sisältää ampisilliiniresistens-15 si neomysiiniresistenssigeenin, joka on SV40:n promoottorin ohjaama. pSV2neo tarjoaa käyttöön kätevän keinon sekä eläimestä peräisin olevaa vaihtelevaa aluetta että ihmisestä peräisin olevaa muuttumatonta aluetta vastaavilla geeneillä transformoitujen solujen tunnistamiseksi.For example, pSV2neo contains the ampicillin-resistant neomycin resistance gene, which is driven by the SV40 promoter. pSV2neo provides a convenient means for identifying cells transformed with genes corresponding to both the variable region of animal origin and the constant region of human origin.
20 Kimeerisen DNA:n valmistus20 Preparation of chimeric DNA
Raskasta ketjua tai kevyttä ketjua koodaavat geenit konstruoidaan liittämällä muuttumatonta aluetta koodaavan DNA-fragmentin 51-pää vaihtelevaa aluetta koodaavan DNA-fragmentin 3'-päähän. Vasta-aineen aminohappojaksoa koo-25 daava DNA-jakso voidaan saada genomin DNA:sta talteen yhdessä promoottori- ja replikaatiokohtien kanssa. Siinä laajuudessa kuin isäntäsolu tunnistaa heterologisiin geeneihin liittyviä transkription ohjaus- ja translaation aloitussignaaleja, voidaan vaihtelevaa aluetta koodaavan 30 jakson 5'- ja 3'-vierusalueet säilyttää yhdessä vaihtele-vaa aluetta koodaavan jakson kanssa ja käyttää ohjaamaan transkriptiota ja translaation aloitusta. Muuttumattoman alueen koodaamaton 3'-vierusalue voidaan säilyttää transkription ohjausjaksojen, kuten lopetus- ja polyadenylaa-35 tiojaksojen vuoksi. Viitattaessa kaksoisnauhassa 5'-suun- 40 103477 taan tai 3'-suuntaan tarkoitetaan transkription suuntaa, jossa 5' edeltää 3':a.The heavy-chain or light-chain coding genes are constructed by inserting the 51 terminus of the constant region DNA fragment into the 3 'end of the variable region DNA fragment. A DNA sequence encoding the amino acid sequence of an antibody can be recovered from genomic DNA together with promoter and replication sites. To the extent that the host cell recognizes transcriptional control and translational initiation signals associated with heterologous genes, the 5 'and 3' flanking regions of the 30 region encoding variable region may be maintained together with the variable region encoding sequence and used to control transcription and translation initiation. The unencoded 3 'flanking region of the constant region can be maintained due to transcriptional control sequences such as termination and polyadenyl-35 thio-sequences. By reference to the double strand in the 5'-direction or the 3'-direction, it is meant the transcription direction where the 5 'precedes the 3'.
Kutakin asianomaista ketjua vastaavan vaihtelevan alueen välinen intronijakso voidaan liittää vastaavaan ih-5 misen muuttumattoman ketjun DNA-fragmenttiin mitä tahansa kätevää restriktiokohtaa käyttäen. Kun vaihtelevaa aluetta koodaavaa fragmenttia ollaan hankkimassa käyttöön, on tavallisesti haluttavaa se, että mukaan liitetään osa J-alueen jälkeisestä intronista. Silloin, kun introni säi-10 lytetään, on tarpeen, että intronin päissä on irrottamiseen toimintakelpoiset vastaanottaja- ja luovuttajajaksot. Vaihtelevan alueen viereinen, tämän 5'-puolella oleva koo-daamaton jakso sisältää tavallisesti ne jaksot, jotka liittyvät transkription aloitukseen ja translaatioon, ku-15 ten TATA-box-alue, molekyylin pääte (capping) -jakso ja CAAT-jakso. Tavallisesti koodaamattoman 5'-jakson koko ei ylitä noin 1-2 kiloemäksen (ke) kokoa.The intron sequence between the variable region corresponding to each respective chain can be linked to the corresponding human constant chain DNA fragment using any convenient restriction site. When a variable region encoding fragment is being acquired for use, it is usually desirable to include a portion of the post-J region intron. When the intron is stored, it is necessary that the ends of the intron have operable recipient and donor sequences. The 5 'flanking coding sequence adjacent to the variable region usually includes those sequences related to transcription initiation and translation, such as the TATA box region, the molecular capping sequence, and the CAAT sequence. Typically, the size of the unencoded 5 'sequence will not exceed about 1 to 2 kilobases (wk).
Tehostaja-alueen tulisi esiintyä J-alueen ja muuttumattoman alueen välissä. Käytetty tehostaja-alue voi 20 olla joko (1) eläimestä peräisin olevan V-alueen tai (2) ihmisestä peräisin olevan muuttumattoman alueen tehostaja-alue .The enhancer region should occur between the J region and the constant region. The enhancer region used may be either (1) an animal region V, or (2) a human region constant region.
Säilyttämällä muuttumatonta aluetta koodaavan DNA-jakson 3'-vierusalue luonnollisessa paikassaan tämän jak-.. 25 son vieressä voidaan geenille saada transkription lopetus- signaalit. Silloin, kun transkription lopetussignaalien toiminta ilmentymisisäntäsolussa ei ole tyydyttävää, voidaan nämä korvata isäntäsolussa toimivalla 3'-alueella. Koodaamaton 31-alue voidaan saada kätevästi ilmentämis-30 isännästä saatavasta muuttumattoman alueen koodaamattomas-"m ta 3'-vierusalueesta. Koodaamaton 31-vierusalue voidaan liittää muuttumattomaan alueeseen millä tahansa aiemmin kuvatulla DNA-fragmenttien manipulointi- ja liittämiskei-nolla. Tätä aluetta voitaisiin sitten käyttää rakennusyk-35 sikkönä geenin valmistuksessa.By maintaining the 3 'flanking region of the DNA sequence encoding the constant region in its natural position adjacent to this section, transcription termination signals can be obtained for the gene. Where the function of transcription termination signals in an expression host cell is unsatisfactory, these may be replaced by a 3 'region operating in the host cell. The unencoded 31 region can be conveniently obtained from the unencoded 3 'flanking region of the constant region obtainable from the expression 30 host. The unencoded 31 flanking region can be linked to the constant region by any of the DNA fragment manipulation and insertion methods described above. used as a building block for the construction of the gene.
41 10347741, 103477
Ilmentämisvehikkeleiden valmistusManufacture of expression vehicles
Haluttuja koodaavia ja ohjaavia jaksoja sisältävien sopivien ilmentämisvehikkelikonstruktio voidaan tuottaa seuraavasti. Vektoreiden ja DNA-fragmenttien päät voidaan 5 sitten liittää uudelleen yhteen haluttujen ilmentämisvehikkeleiden muodostamiseksi. Käytetyt menetelmät eivät riipu DNA-lähteestä eivätkä isännäksi aiotusta solusta.A suitable expression vehicle construct containing the desired coding and control sequences can be produced as follows. The ends of the vectors and DNA fragments can then be recombined to form the desired expression vehicles. The methods used do not depend on the source of DNA or on the cell to be hosted.
Kevyttä ketjua ja raskasta ketjua koodaavat DNA-fragmentit voidaan liittää erilliseen ilmentämisvehikke-10 liin tai samaan vektoriin. Kevyttä ja raskasta kimeeristä ketjua koodaavat fuusioidut geenit kootaan yhteen edullisesti eri ilmentämisvektoreissa, joita voidaan käyttää joko rinnakkain tai peräkkäin vastaanottajasolun rinnak-kaistransformaatiossa.The DNA fragments encoding the light chain and heavy chain may be inserted into a separate expression vehicle or into the same vector. The fused genes encoding the light and heavy chimeric chains are preferably assembled in different expression vectors that can be used either in parallel or sequentially in the parallel cell transformation of the recipient cell.
15 Keinoihin kimeerisiä geenejä sisältävien DNA-frag menttien liittämiseksi ilmentämisvektoreihin kuuluu rest-riktioendonukleaasien käyttö. "Restriktioendonukleaasit" (tai "restriktioentsyymit") ovat hydrolyyttisiä entsyymejä, jotka kykenevät katalysoimaan kohdespesifistä DNA-mole-20 kyylien pilkkoutumista. Restriktioendonukleaasin vaikutus-kohdan määrää spesifisen nukleotidijakson esiintyminen. Tätä jaksoa nimitetään restriktioendonukleaasin tunnistus-kohdaksi. Useista eri bakteerilajeista on eristetty useita restriktioendonukleaaseja ja ne on luonnehdittu tunnistus-.. 25 kohtiensa nukleotidijaksojen perusteella. Jotkin restrik tioendonukleaasit hydrolysoivat molempien nauhojen fosfo-diesterisidokset samasta kohdasta, jolloin päät jäävät tasaisiksi. Toiset katalysoivat muutamien nukleotidien päässä toisistaan olevien sidosten hydrolyysiä muodostaen 30 vapaita yksinauhaisia alueita pilkotun molekyylin kumpaan-kin päähän. Nämä yksinauhaiset päät ovat itsekomplementaa-risia ja sen vuoksi kohesiivisia ja niitä voidaan käyttää hydrolysoidun DNA:n liittämiseen uudelleen yhteen. Edustaviin esimerkkeihin restriktioendonukleaaseista kuuluvat « 103477Means for inserting DNA fragments containing chimeric genes into expression vectors include the use of restriction endonucleases. "Restriction endonucleases" (or "restriction enzymes") are hydrolytic enzymes capable of catalyzing target-specific DNA Mole-20 cleavage. The restriction endonuclease activity site is determined by the presence of a specific nucleotide sequence. This sequence is called the restriction endonuclease recognition site. Several restriction endonucleases have been isolated from a variety of bacterial species and characterized by nucleotide sequences of their recognition sites. Some restriction thio-endonucleases hydrolyze the phosphodiester bonds of both bands at the same site, leaving the ends flat. Others catalyze the hydrolysis of bonds a few nucleotides apart, forming 30 free single-stranded sites at each end of the cleaved molecule. These single-stranded ends are self-complementary and therefore cohesive and can be used to recombine hydrolyzed DNA. Representative examples of restriction endonucleases include <103477
Aat 11, BamH I, EcoR I, Hind 111, Nde I, Spe I, Xba I, Sac I, Bql II, Pst I, Sal I, ja Pvu II.Aat 11, BamH I, EcoR I, Hind III, Nde I, Spe I, Xba I, Sac I, Bql II, Pst I, Sal I, and Pvu II.
Ilmentämisvektorissa voi lisäksi olla tähän liitetty liitoskohtaryhmä (polylinker), jossa on useita uniikke-5 ja restriktiokohtia. Pilkottaessa ilmentämisvektori sopivilla restriktioentsyymeillä, pilkkoutuu liitoskohtaryhmä siten, että voidaan liittää ainakin yksi geenin sisältävä DNA-fragmentti. Silloin, kun liitoskohtaryhmästä on saatavissa toisistaan erottuvat päät, voidaan DNA-fragmentti 10 liittää yhdellä tavalla orientoituneena, jos taas päät ovat samoja, seuraa DNA-fragmentin liittämisestä kahden eri orientaation omaavia plasmideja.In addition, the expression vector may have a polylinker attached thereto, which has a plurality of unique and restriction sites. Upon digestion of the expression vector with appropriate restriction enzymes, the splice site is cleaved so that at least one gene-containing DNA fragment can be inserted. Where distinct ends are available from a set of junctions, the DNA fragment 10 can be linked in one way, if the ends are the same, resulting in the plasmid having two different orientations to be inserted into the DNA fragment.
Pilkkominen suoritetaan käsittelemällä plasmideja restriktioentsyym(e)illä. Yleensä käytetään noin 10 μg 15 plasmidia noin 10 entsyymiyksikön kanssa noin 100 μΐ-.ssa puskuriliuosta. Endonukleaasilla pilkkominen suoritetaan tavallisesti 37 °C:sta 65 °C:seen ulottuvalla lämpötila-alueella pHrssa 7-9. (Tietyille nimenomaisille restrik-tioentsyymeille sopivat puskurit ja substraattimäärät ovat 20 valmistajien spesifioimia.) Reaktioaika voi olla 1-18 tuntia.Cleavage is performed by treating the plasmids with restriction enzyme (s). Generally, about 10 μg of plasmid is used with about 10 enzyme units in about 100 μΐ of buffer. Endonuclease digestion is usually performed at a temperature range of 37 ° C to 65 ° C at pH 7-9. (Buffers and substrate amounts suitable for certain specific restriction enzymes are specified by the manufacturers.) The reaction time may be from 1 to 18 hours.
Voi olla hyödyllistä estää pilkotun vektorin liittyminen takaisin yhteen suorittamalla esikäsittely alka-lisella fosfataasilla. Spesifiset olosuhteet ovat valmis-.. 25 tajan kuvaamia.It may be useful to prevent digestion of the digested vector by pretreatment with alkaline phosphatase. Specific conditions are described by the manufacturer.
Kun restriktioentsyymillä pilkkominen on viety loppuun, poistetaan proteiini fenoli- ja kloroformiuutoksel-la. Nukleiinihappo otetaan talteen (0,3 M natriumasetaat-tia sisältävästä) vesifaasista saostamalla noin 2,5-ker-30 täisellä tilavuudella etanolia.When the restriction enzyme cleavage is complete, the protein is removed by phenol and chloroform extraction. The nucleic acid is recovered from the aqueous phase (containing 0.3 M sodium acetate) by precipitating with ethanol in a volume of about 2.5 times.
·, Restriktioentsyymeillä suoritettavien pilkkomisme- netelmien kuvauksia on seuraavissa julkaisuissa: Greene et ai., Methods in Molecular Biology, osa 9, (Wickner, R.B., toim.) Marcel Dekker, Inc., New York ja Mertz ja Davis, 43 103477 (1972) "DNA Replication and Biosynthesis", Proc. Natl. Acad. Sci. USA 69, 3370.For descriptions of restriction enzyme cleavage methods, see Greene et al., Methods in Molecular Biology, Vol. 9, (Wickner, RB, ed.) Marcel Dekker, Inc., New York and Mertz and Davis, 43 103477 (1972). ) "DNA Replication and Biosynthesis", Proc. Natl. Acad. Sci. USA 69, 3370.
Reaktion kulun seuraamiseksi suoritetaan pilkottujen fragmenttien erottaminen koon mukaan kätevästi agaroo-5 sigeelielektroforeesilla. Kun pilkkoutuminen on saavutta nut halutun tason, voidaan endonukleaasi inaktivoida kuumennuksella yli 65 °C:seen noin 10 minuutin ajaksi tai uuttamalla orgaanisella liuotteella.The size of the digested fragments is conveniently separated by agar-5 gel electrophoresis to monitor the progress of the reaction. Once the desired level of cleavage has been reached, the endonuclease can be inactivated by heating to above 65 ° C for about 10 minutes or by extraction with an organic solvent.
Haluttu fragmentti puhdistetaan sitten pilkkoutu-10 mistulosten joukosta. Sopiviin puhdistusmenetelmiin kuuluvat geelielektroforeesi tai sakkaroosigradienttisentri-fugointi.The desired fragment is then purified from the cleavage results. Suitable purification methods include gel electrophoresis or sucrose gradient centrifugation.
Plasmidikantaja ja vieraan DNA:n fragmentit liitetään sitten DNA-ligaasilla rengasrakenteen uudelleenmuo-15 dostamiseksi. Tätä prosessia kutsutaan pituussuuntaiseksi yhtymiseksi ja DNA-ligaatioksi.The plasmid carrier and foreign DNA fragments are then ligated with DNA ligase to rearrange the ring structure. This process is called longitudinal assembly and DNA ligation.
Käytetään sopivalla tavalla puskuroitua liuosta, joka sisältää DNA-fragmentit, DNA-ligaasin ja sopivia ko-faktoreita. Käytetty lämpötila on välillä 25 °C - 4 °C.A suitably buffered solution containing DNA fragments, DNA ligase and suitable co-factors is used. The temperature used is between 25 ° C and 4 ° C.
20 Kun DNA-segmentit sitoutuvat toisiinsa vetysidoksilla, kykenee DNA-ligaasi muodostamaan kovalenttisen sidoksen kahden segmentin välille. Pituussuuntaiseen yhtymiseen käytettävä aika vaihtelee riippuen käytetystä lämpötilasta, suolaliuoksen luonteesta sekä tarttuvien päiden eli ' 25 kohesiivisten päiden luonteesta. Ligaatioon tarvittava aika voi yleensä olla 5-18 tuntia. Katso Maniatis, T., Molecular Cloning, Cold Spring Harbor, yllä.When the DNA segments bind to each other by hydrogen bonds, the DNA ligase is able to form a covalent bond between the two segments. The time used for longitudinal joining will vary depending on the temperature used, the nature of the saline solution, and the nature of the adhesive ends, i.e. '25 cohesive ends. Generally, the time required for ligation may be 5-18 hours. See Maniatis, T., Molecular Cloning, Cold Spring Harbor, supra.
Isäntäsolut Tämän jälkeen ilmentämisvehikkelikonstruktioita 30 voidaan käyttää transformoimaan sopiva isäntäsolu. Sopi viin isäntäsoluihin kuuluvat yksisoluisista sekä mo-nisoluisista organismeista peräisin olevat solut.Host Cells Expression vehicle constructs 30 can then be used to transform a suitable host cell. Suitable host cells include cells derived from unicellular as well as multicellular organisms.
Kimeerisiä immunoglobuliinigeenejä voidaan ilmentää lymfaattiseen järjestelmään kuulumattomissa soluissa kuten 35 bakteereissa ja hiivoissa.Chimeric immunoglobulin genes can be expressed in non-lymphatic system cells such as bacteria and yeast.
44 10347744 103477
Useita eri yksisoluisia mikro-organismeja, kuten bakteereja, voidaan transformoida. Toisin sanoen sellaisia organismeja, joilla on kyky kasvaa viljelmissä tai fermen-taation avulla. Koska bakteerit ovat työskentelyyn yleensä 5 kätevimmin soveltuvia organismeja, niihin viitataan myöhempänä muita yksisoluisia organismeja edustavana esimerkkinä. Transformaatioherkkiin bakteereihin kuuluvat Entero-bacteriaceae-lahkon jäsenet, kuten Escherichia coli -kannat ja Salmonella .· Bacillaceae-lahkon jäsenet, kuten 10 Bacillus subtilis: Pneumococcus; Streptococcus ja Haemophilus influenzae.A variety of single-cell microorganisms, such as bacteria, can be transformed. In other words, organisms that have the ability to grow in culture or by fermentation. Because bacteria are generally the 5 most convenient organisms to work with, they are referred to below as an example of other single-cell organisms. Transformation-sensitive bacteria include members of the Enterobacteriaceae such as strains of Escherichia coli and Salmonella · Members of the Bacillaceae such as Bacillus subtilis: Pneumococcus; Streptococcus and Haemophilus influenzae.
Kun immunoglobuliinin raskaita ja kevyitä ketjuja ilmennetään bakteereissa, ne joutuvat inkluusiokappalei-siin. Ketjut on sitten eristettävä, puhdistettava ja 15 koottava tämän jälkeen toimintakykyisiksi immunoglobulii-nimolekyyleiksi.When immunoglobulin heavy and light chains are expressed in bacteria, they are incorporated into inclusion bodies. The chains must then be isolated, purified and subsequently assembled into functional immunoglobulin molecules.
Prokaryoottien lisäksi voidaan myös käyttää euka-ryoottisia mikrobeja, kuten hiivaviljelmiä. Eukaryootti-sista mikro-organismeista on yleisimmin käytetty Saccharo-20 mvces cerevisiae. eli tavallinen leivontahiiva, vaikka muitakin kantoja on yleisesti saatavilla. Trpl-vaurion esiintyminen isäntäsolun genomin piirteenä tarjoaa käyttöön tehokkaan ympäristön transformaation havaitsemiseksi ilman tryptofaania tapahtuvan kasvun perusteella.In addition to prokaryotes, eukaryotic microbes such as yeast cultures may also be used. Of the eukaryotic microorganisms, Saccharo-20 mvces cerevisiae is the most commonly used. that is, ordinary baking yeast, although other strains are commonly available. The presence of Trpl damage as a feature of the host cell genome provides an efficient environment for detecting transformation by growth without tryptophan.
25 Mikro-organismien lisäksi isäntinä voidaan käyttää monisoluisista organismeista peräisin olevia soluviljelmiä. Periaatteessa mikä tahansa tällainen soluviljelmä on käyttökelpoinen riippumatta siitä, onko se selkärankaisten vai selkärangattomien viljelmistä, edellyttäen, että solu-30 linja on sellainen, että se ainakin alunperin on tuottanut vasta-aineita. Selkärankaissolujen lisäämisestä viljelylle on tullut viime vuosina rutiinimenetelmä [Tissue Culture, Kruse ja Patterson, (toim.) Academic Press 1973]. Esimerkkejä näistä käyttökelpoisista isäntäsolulinjöistä ovat 35 Sp2/0, VERO- ja HeLa-solut, kiinanhamsterin munasarja 45 103477 (CHO) -solulinjat ja W138-, ΒΗΚ-, COS-7- ja MDCK-solulin-jat.In addition to microorganisms, cell cultures derived from multicellular organisms may be used as hosts. In principle, any such cell culture is useful, whether from vertebrate or invertebrate cultures, provided that the cell line is at least initially produced by antibodies. Propagation of vertebrate cells for culture has become a routine method in recent years [Tissue Culture, Kruse and Patterson, (eds.) Academic Press 1973]. Examples of these useful host cell lines are 35 Sp2 / 0, VERO and HeLa cells, Chinese hamster ovary 45103477 (CHO) cell lines, and W138, ΒΗΚ, COS-7 and MDCK cell lines.
Edullinen vastaanottajasolulinja on plasmasytooma-solulinja, kuten B-lymfosyyttisolu- tai hybridoomasolulin-5 ja. Plasmasytoomasolut voivat syntetisoida, koota ja erittää transformoitujen immunoglobuliinigeenien koodaamia immunoglobuliineja. Niissä on lisäksi immunoglobuliinin glykosylaatiomekanismi. Sp2/0 on edullinen vastaanottaja-solu, koska se on immunoglobuliinia tuottamaton plasmasy-10 toomasolu. Tämä solu tuottaa vain transformoitujen immunoglobuliinigeenien koodaamaa immunoglobuliinia. Plasmasy-toomasoluja voidaan kasvattaa viljelmässä tai hiirten vatsaontelossa, jolloin eritetty immunoglobuliini voidaan saada askites-nesteestä.A preferred recipient cell line is a plasma cytoma cell line, such as B lymphocyte cell or hybridoma cell line 5 and. Plasma cytoma cells can synthesize, assemble, and secrete immunoglobulins encoded by transformed immunoglobulin genes. They also have an immunoglobulin glycosylation mechanism. Sp2 / 0 is a preferred recipient cell because it is a non-immunoglobulin producing plasma cytoma cell. This cell produces only immunoglobulin encoded by the transformed immunoglobulin genes. Plasma tumor cells can be grown in culture or in the abdominal cavity of mice, whereby secreted immunoglobulin can be obtained from ascites fluid.
15 Isäntäsolujen transformaatio15 Transformation of host cells
Isäntäsolujen transformaatio suoritetaan seuraavasti. Ilmentämiskantaja linearisoidaan ja DNA viedään isän-täsoluihin vasta-aineen tuottamista varten. Kuvaaviin esimerkkeihin DNA:n viemisestä isäntäsoluihin kuuluvat 20 elektroporaatio, protoplastifuusio, kalsiumfosfaattisaos-tus tai muut tavanomaiset menetelmät, joissa käytetään dekstraanisulfaattia ja PEG:tä.Transformation of host cells is performed as follows. The expression carrier is linearized and the DNA is introduced into host cells for antibody production. Illustrative examples of introducing DNA into host cells include electroporation, protoplast fusion, calcium phosphate precipitation, or other conventional methods using dextran sulfate and PEG.
Jos isäntäsoluina käytetään soluja, joissa ei ole huomattavia soluseinän muodostamia esteitä, transformaatio 25 voidaan suorittaa julkaisussa Graham ja Van der Eb, (1978) Virology 52, 546 kuvatun kalsiumfosfaattisaostusmenetelmän mukaan.If cells lacking significant cell wall barriers are used as host cells, transformation can be performed according to the calcium phosphate precipitation method described in Graham and Van der Eb, (1978) Virology 52, 546.
Jos käytetään prokaryoottisia soluja tai vahvoja soluseinärakenteita sisältäviä soluja, edullinen transfor-30 maatiomenetelmä on julkaisussa Cohen, F.N. et ai.. (1972)If prokaryotic cells or cells with strong cell wall structures are used, a preferred method of transformation is Cohen, F.N. et al. (1972)
Proc. Natl. Acad. Sei. USA 69, 2110 esitetyn menetelmän mukainen kalsiumkäsittely kalsiumkloridilla.Proc. Natl. Acad. Sci. USA 69, 2110 calcium treatment with calcium chloride.
Isäntäsolut voidaan transformoida joko rinnakkais-transformaatiolla tai kohdetransformaatiolla.The host cells can be transformed either by parallel transformation or by target transformation.
46 10347746 103477
Rinnakkaistransformaation suorittamiseksi voidaan käyttää kevyttä ketjua ja raskasta ketjua koodaavia geenejä joko samaa tai eri lajia olevien erillisten soluviljelmien transformaatioon; erillisiä kevyen ja raskaan ketjun 5 plasmideja voidaan käyttää yhden soluviljelmän rinnakkais- transformaatioon tai viimeisenä vaihtoehtona voidaan yhden soluviljelmän transformaatioon käyttää yhtä ilmentämis-plasmidia, joka sisältää molemmat geenit ja joka kykenee ilmentämään sekä kevyttä että raskasta ketjua vastaavia 10 geenejä.Light chain and heavy chain coding genes can be used to transform parallel cell cultures of the same or different species; separate light and heavy chain 5 plasmids can be used for co-transformation of a single cell culture or, as a last resort, a single expression plasmid containing both genes and capable of expressing both light and heavy chain 10 genes can be used.
Kohdetransformaatiomenetelmässä isäntäsolut transformoidaan kevyttä ketjua koodaavilla geeneillä ja valikoidaan kevyen ketjun markkerin sisältävät solut. Kevyt ketju havaitaan soluvärjäyksellä tai mahdollisesti havait-15 semalla kevyt ketju supernatantista, jos tämä ketju on erittynyt. Kevyen ketjun esiintymisen suhteen valikoidut solut transformoidaan raskaan ketjun konstruktiolla ja saadut solut valikoidaan näihin lisäksi sisältyvän raskaan ketjun markkerin suhteen.In the target transformation method, the host cells are transformed with genes encoding the light chain and cells containing the light chain marker are selected. The light chain is detected by cell staining or possibly by detecting the light chain in the supernatant if this chain is secreted. For Light Chain Occurrence Selected cells are transformed by the heavy chain construct and the resulting cells are selected for the addition of a heavy chain marker.
20 Tiedetään, että jotkin kuolemattomat imusolulinjat, kuten plasmasytoomasolulinjat, erittävät normaalitilassaan erillisiä kevyitä tai raskaita Ig-ketjuja. Tästä seuraa se, että jos tällainen solulinja transformoidaan tämän keksinnön mukaista kimeeristä raskasta tai kevyttä ketjua 25 sisältävällä vektorilla, ei ole tarpeen transformoida tätä solulinjaa tai toista solulinjaa toisella Ig-ketjulla, edellyttäen, että normaalisti erittyvä ketju on komplementaarinen solulinjan alkuperäiseen transformaatioon käytetyn vektorin koodaaman Ig-ketjun vaihtelevan osan suhteen. 30 Transformoitujen isäntäsolujen valikointi ja ilmen täminenIt is known that some immortal lymphoid cell lines, such as plasma cytoma cell lines, normally secrete separate light or heavy Ig chains. It follows that if such a cell line is transformed with a chimeric heavy or light chain vector of this invention, it is not necessary to transform this cell line or other cell line with another Ig chain, provided that the normally secreted chain is complementary to the Ig encoded by the original cell line transformation. chain. 30 Selection and expression of transformed host cells
Isäntäsolujen transformaation jälkeen solut voidaan kasvattaa 48 tunnin ajan, jotta markkerigeenien ilmentyminen voisi tapahtua. Solut viedään sitten valikoivaan kas-35 vatusliuokseen, jossa transformoitumattomat solut kuolevat 47 103477 vain DNA-konstruktioilla transformoitujen solujen jäädessä henkiin.After transformation of host cells, the cells can be grown for 48 hours to allow expression of marker genes. The cells are then transferred to a selective media solution of plant-35, where untransformed cells die while the cells transformed by DNA constructs survive.
Raskaita ja kevyitä ketjuja tai näiden osia voidaan tuottaa erillään toisistaan ja näistä voidaan saada vasta-5 aineita ja näiden fragmentteja. Tällaisiin preparointeihin vaaditaan erillisten ketjujen kokoamismenetelmien käyttöä.Heavy and light chains, or portions thereof, can be produced separately from each other, and antibodies and fragments thereof can be obtained from these. Separate chain assembly methods are required for such preparations.
Se, että tämän keksinnön mukaisella menetelmällä kyetään tuottamaan kevyitä ja raskaita ketjuja erillään toisistaan tarjoaa mahdollisuuden saada ainoalaatuisia 10 immunoglobuliinien, Fab-alueiden ja univalenttien vasta- aineiden yhdistelmiä. On mahdollista yhdistää uudelleen in viro vain ketjujen välisistä disulfidisidoksistaan pilkkomalla erotetut raskaat ja kevyet ketjut ja saada vasta-aineaktiivisuus palautumaan jopa muodostamatta uudelleen 15 ketjujen välisiä disulfidisidoksia [ks. Edelman, G.M. et ai., (1963) Proc. Natl. Acad. Sei. USA 50, 753].The ability of the method of the present invention to produce light and heavy chains separately from one another provides the ability to obtain unique combinations of immunoglobulins, Fab regions, and univalent antibodies. It is possible to recombine in Estonia only from the heavy and light chains separated by cleavage of their inter-chain disulfide bonds and to recover antibody activity even without re-formation of the inter-chain disulfide bonds [cf. Edelman, G.M. et al., (1963) Proc. Natl. Acad. Sci. USA 50, 753].
Transformoidut solut kasvatetaan olosuhteissa, jotka ovat sopivia kevyiden ja/tai raskaiden ketjujen tuottamiseen ja näistä määritetään raskaan ja/tai kevyen ketjun 20 proteiinisynteesi. Esimerkkeihin käytettävistä määritys menetelmistä kuuluvat entsyymivälitteinen immunosorbentti-määritys (ELISA), radioimmunomääritys (RIA), fluoresenssi-aktivoitu solulajitteluanalyysi (FACS), immunohistokemia tai näiden kaltaiset määritykset.The transformed cells are grown under conditions suitable for the production of light and / or heavy chains, and the protein synthesis of the heavy and / or light chain is determined. Examples of assay methods to be used include enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA), radioimmunoassay (RIA), fluorescence-activated cell sorting assay (FACS), immunohistochemistry, or the like.
25 Monoklonaalisten vasta-aineiden sitoutumisaffini- teetti TAG72:ta vastaan määritetään sinänsä tunnetuilla keinoilla [ks. Heyman B., (1984) J. Immunol. Methods 68, 193 - 204 ja yksityiskohtainen esimerkeissä esitetty kuvaus] .The binding affinity of monoclonal antibodies for TAG72 is determined by methods known per se [see, e.g. Heyman B., (1984) J. Immunol. Methods 68, 193-204 and the detailed description set forth in the Examples].
30 Valitut positiiviset viljelmät jatkokloonataan puh taiden transformoitujen pesäkkeiden eristämiseksi. Sopiva menetelmä jatkokloonien saamiseksi on äärilaimennusmene-telmä, joka on opetettu McKearan teoksessa Monoclonal Antibodies, Plenum Press, N.Y. (1980).Selected positive cultures are subcloned to isolate pure transformed colonies. A suitable method for obtaining subclones is the extreme dilution method taught in McKeara's Monoclonal Antibodies, Plenum Press, N.Y. (1980).
* 48 103477* 48 103477
Hybridoomat, jotka tuottavat näitä kimeerisiä vasta-aineita, voidaan kasvattaa tunnetuilla menetelmillä. Transformoidut solut voivat erittää suuria määriä kevyitä ja/tai raskaita ketjuja viljeltäessä niitä in viro, kuten 5 ontelokuitusysteemeissä, pyörijäviljelmissä ja staattisissa viljelmissä, tai in vivo, kuten askitesnesteeseen tuotettaessa .The hybridomas producing these chimeric antibodies can be grown by known methods. Transformed cells can secrete large amounts of light and / or heavy chains when cultured in Estonia, such as in hollow fiber systems, rotor cultures and static cultures, or in vivo, as in ascites fluid production.
Kimeerisiä vasta-aineita voidaan tuottaa suurissa määrissä viemällä hybridooma ruiskeena pristaanilla esikä-10 siteltyihin hiiriin ja keräämällä sopivan ajan kuluttua (noin 1-2 viikkoa) askitesneste hiiristä talteen, josta on tuloksena korkean tiitterin saavuttavaa homogeenista vasta-ainetta, ja eristämällä tästä monoklonaaliset vasta-aineet sinänsä tunnetuilla menetelmillä [ks. Stramignoni, 15 P. et ai. . (1983) Inti. J. Cancer 31, 543 - 552]. Hybri doomat kasvavat in vivo, kuten syöpäkasvaimet eläimissä, ja näiden seerumista tai askitesnesteestä voidaan saada monoklonaalisia vasta-aineita, joiden pitoisuus voi olla jopa 50 mg/ml. Tavallisesti noin 106 - 107 kudostyypiltään 20 yhteen sopivaa hybridoomasolua sisältävä ruiske hiiriin tai rottiin johtaa syöpäkasvaimen muodostumiseen muutaman viikon kuluttua. Vasta-aineet voidaan sitten ottaa talteen ja käsitellä tunnetuilla menetelmillä. [Ks. yleisesti teos Immunological Methods osat I ja II, Lefkovits, I. ja Per-25 nis, B. (toim.) (1979 & 1981) Academic Press, New York, N.Y. ja Handbook of Experimental Immunology, Weir, D. (toim.) (1978) Blackwell Scientific Publications, St. Louis, MO].Chimeric antibodies can be produced in large numbers by injecting the hybridoma into pristine-primed mice with pristane and collecting the ascites fluid from mice after a suitable time (about 1-2 weeks), and isolating the monoclonal antibodies therefrom. substances by methods known per se [see Stramignoni, 15 P. et al. . (1983) Inti. J. Cancer 31, 543-552]. Hybrids do grow in vivo, such as cancers in animals, and their serum or ascites fluid can produce monoclonal antibodies up to 50 mg / ml. Injection into mice or rats, usually of about 106 to 107 tissue type 20 compatible hybridoma cells, will result in the development of a cancerous tumor after a few weeks. The antibodies can then be recovered and processed by known methods. [See. generally, Immunological Methods Parts I and II, Lefkovits, I. and Per-25 nis, B. (eds.) (1979 & 1981) Academic Press, New York, N.Y. and Handbook of Experimental Immunology, Weir, D. (ed.) (1978) Blackwell Scientific Publications, St. Louis, MO].
Vasta-aineet voidaan sitten varastoida useissa eri 30 puskuriliuoksissa, kuten fosfaatilla puskuroidussa fysiologisessa suolaliuoksessa (PBS), josta saadaan yleensä pysyvä vasta-aineliuos myöhempää käyttöä varten.The antibodies can then be stored in a variety of buffer solutions, such as phosphate buffered saline (PBS), which usually provides a stable antibody solution for later use.
Tämän keksinnön mukaisti valmistetut vasta-aineet voidaan pilkkoa tunnettuja proteaasientsyymejä käyttäen, 35 esimerkiksi papaiinilla tai pepsiinillä, jotta saadaan 49 103477Antibodies prepared according to the present invention can be cleaved using known protease enzymes, such as papain or pepsin, to yield 49,103,477.
erittäin immunoreaktiivisia F(ab')2-, F(ab')- ja Fab-frag-mentteja. Lisäksi proteolyysin tuloksena muodostuneet Ig-.n aktiiviset fragmentit (mp. noin 50 000) voidaan halkaista täysin pelkistettyihin raskaasta ketjusta ja kevyestä ket-5 justa muodostuviin komponentteihinsa ja rekonstruoida melko tehokkaasti aktiivisen vasta-aineen muodostamiseksi [Haber, E. (1964) Proc. Natl. Acad. Sei. USA 52, 1099 ja Whitney, P.L. et ai. . (1965) Proc. Natl. Acad. Sei. USAhighly immunoreactive F (ab ') 2, F (ab') and Fab fragments. In addition, Ig-active fragments resulting from proteolysis (about 50,000 mp) can be cleaved into their fully reduced heavy chain and light chain components and reconstituted quite efficiently to form an active antibody [Haber, E. (1964) Proc. Natl. Acad. Sci. USA 52, 1099; and Whitney, P.L. et al. . (1965) Proc. Natl. Acad. Sci. U.S.
53, 524]. Tuloksena olevien F(ab')2-, F(ab')- ja Fab-frag-10 menttien reaktiivisuus määritetään samoilla menetelmillä, joita käytettiin täydellisten monoklonaalisen vasta-aineen yhteydessä.53, 524]. The reactivity of the resulting F (ab ') 2, F (ab') and Fab fragments is determined by the same methods used for complete monoclonal antibody.
Vasta-aineiden käyttötavat 15 Tämän keksinnön mukaisesti valmistetut vasta-aineet sekä näiden immunoreaktiiviset fragmentit tai rekombinan-tit tarjoavat käyttöön ainoalaatuisia etuja, sillä näillä vasta-aineilla on kyky sitoutua spesifisesti pahanlaatuisiin soluihin ja paikallistaa syöpäkasvaimia, niillä on 20 myös pysyvät vaihtelevat alueet, jotka eivät havaittavasti sitoudu normaaleihin soluihin, kuten fibroblasteihin, en-doteelisoluihin tai suurimpien elinten epiteelisoluihin.Uses of Antibodies The antibodies produced according to the present invention, as well as immunoreactive fragments or recombinants thereof, provide unique advantages in that these antibodies have the ability to specifically bind to malignant cells and localize cancerous tumors, detectably bind to normal cells such as fibroblasts, endothelial cells or epithelial cells of the largest organs.
Tarkemmin sanottuna nämä vasta-aineet sekä näiden immunoreaktiiviset fragmentit tai rekombinantit ovat käyt-25 tökelpoisia syövän in vivo -hoidossa käyttäen tämän kek sinnön mukaisesti valmistettuja vasta-aineita yksin tai liitettynä terapeuttiseen aineeseen, kuten radionuklidiin, toksiiniin, efektorisoluihin, muihin vasta-aineisiin tai komplementtimekanismin välityksellä, kuten jäljempänä on 30 kuvattu.More specifically, these antibodies, as well as immunoreactive fragments or recombinants thereof, are useful in the in vivo treatment of cancer using antibodies prepared in accordance with this invention alone or in combination with a therapeutic agent such as radionuclide, toxin, effector cells, other antibodies or complement mechanism. as described below.
Lisäksi nyt on mahdollista valmistaa farmaseuttinen koostumus, joka käsittää tämän keksinnön mukaisesti valmistettuja vasta-aineita farmaseuttisesti hyväksyttävässä, ei-toksisessa, steriilissä kantaja-aineessa, kuten fysio- 50 1 0 3 4 7 7 logisessa suolaliuoksessa, ei-toksisissa puskureissa ja näiden tapaisissa aineissa.In addition, it is now possible to prepare a pharmaceutical composition comprising the antibodies of this invention in a pharmaceutically acceptable, non-toxic, sterile vehicle, such as physiological saline, non-toxic buffers and the like. .
Ruiskekoostumukset voivat olla joko suspension tai liuoksen muodossa. Liuosmuodossa kompleksi (tai silloin, 5 kun tätä halutaan, erilliset komponentit) liuotetaan farmaseuttisesti hyväksyttävään kantaja-aineeseen. Nämä kantaja-aineet käsittävät sopivan liuotteen, säilöntäaineita, kuten bentsyylialkoholia, mikäli tällaisia tarvitaan, ja puskureja. Käyttökelpoisiin liuotteisiin kuuluvat esimer-10 kiksi vesi, vesipitoiset alkoholit, glykolit ja fosfonaat-ti- tai karbonaattiesterit. Nämä vesipitoiset liuokset sisältävät orgaanista liuotinta korkeintaan 50 % tilavuudestaan .Injectable compositions may be in the form of a suspension or a solution. In solution form, the complex (or, when desired, discrete components) is dissolved in a pharmaceutically acceptable carrier. These carriers include a suitable solvent, preservatives such as benzyl alcohol, if any, and buffers. Useful solvents include, for example, water, aqueous alcohols, glycols, and phosphonate or carbonate esters. These aqueous solutions contain up to 50% by volume of the organic solvent.
Injektoitaviin suspensioihin tarvitaan kantaja-ai-15 neeksi nestemäinen suspendointiliuos, jota käytetään lisäaineiden kanssa tai ilman näitä. Suspendointiliuos voi olla esimerkiksi vesipitoinen polyvinyylipyrrolidoni, in-erttejä öljyjä, kuten kasviöljyt tai pitkälle puhdistetut mineraaliöljyt, tai vesipitoinen karboksimetyylisellu-20 loosa. Sopivia fysiologisesti hyväksyttäviä lisäaineita, jos näitä tarvitaan kompleksin pitämiseen suspendoituna, voivat olla sakeutusaineet, kuten karboksimetyyliselluloo-sa, polyvinyylipyrrolidoni, gelatiini tai alginaatit. Monet pinta-aktiiviset aineet ovat myös käyttökelpoisia sus-25 pendointiaineita, esimerkiksi lesitiini, alkyylifenoli, polyetyleenioksidin adduktioyhdisteet, naf taleenisulf onaa-tit, alkyylibentseenisulfonaatit ja polyoksietyleenisorbi-taaniesterit . Monet aineet, jotka vaikuttavat nestemäisen suspendointiliuoksen hydrofobisuuteen, tiheyteen ja pinta-30 jännitykseen voivat olla apuna injektoitavien suspensioiden valmistuksessa yksittäistapauksissa. Esimerkiksi sili-konivaahdonestoaineet, sorbitoli ja sokerit ovat kaikki käyttökelpoisia suspendointiaineita.Injectable suspensions require a carrier liquid suspension solution, with or without additives. The suspension solution may be, for example, aqueous polyvinylpyrrolidone, inert oils such as vegetable oils or highly refined mineral oils, or aqueous carboxymethyl cellulose. Suitable physiologically acceptable additives, if required to keep the complex suspended, may include thickening agents such as carboxymethylcellulose, polyvinylpyrrolidone, gelatin or alginates. Many surfactants are also useful sus-suspending agents, for example lecithin, alkylphenol, polyethylene oxide adduct compounds, naphthalene sulfonates, alkylbenzene sulfonates, and polyoxyethylene sorbitan esters. Many agents that affect the hydrophobicity, density, and surface tension of a liquid suspension solution can assist in the preparation of injectable suspensions in individual cases. For example, silicone antifoam agents, sorbitol and sugars are all useful suspending agents.
Koska syöpäsolut ovat heterogeenisia, ja tästä joh-35 tuen yksi monospesifinen kimeerinen vasta-aine ei saata 51 103477 kyetä tunnistamaan kaikkia soluja, jotka ilmentävät syöpäkasvaimen eri epitooppeja.Because the cancer cells are heterogeneous, and hence one monospecific chimeric antibody of support, 51103477 may not be able to recognize all cells expressing different epitopes of the cancerous tumor.
On siten haluttua, että annostellaan useita erilaisia tämän keksinnön mukaisesti valmistettuja kimeerisiä 5 vasta-aineita. Näiden erilaisten vasta-aineiden peräkkäi-sen käytön pitäisi merkittävästi vähentää potilaiden anti-idiotyyppisiä vasteita verrattuna yhden vasta-aineen toistettuun käyttöön. Potilaalle voitaisiin antaa peräkkäin esimerkiksi vasta-aineita CH92, CH88 ja CH44. Koska näillä 10 vasta-aineilla on erilaiset kevyet ketjut ja itse asiassa myös erilaiset CDR3-alueet, anti-idiotyyppisten vasteiden pitäisi vähentyä minimiin.Thus, it is desirable to administer a variety of chimeric antibodies prepared in accordance with the present invention. The sequential use of these different antibodies should significantly reduce the patient's anti-idiotypic responses compared to the repeated use of one antibody. For example, antibodies to CH92, CH88 and CH44 could be administered sequentially to the patient. Because these antibodies have different light chains and indeed different CDR3 regions, anti-idiotypic responses should be minimized.
Syövän in vivo -hoito Tässä menetelmässä vasta-aineen ja terapeuttisen 15 aineen konjugaatti voidaan tuoda karsinoomakohtaan, jolloin karsinoomakudos altistuu suoraan terapeuttiselle aineelle .In vivo Treatment of Cancer In this method, a conjugate of antibody and therapeutic agent can be introduced into a carcinoma site, whereby the carcinoma tissue is directly exposed to the therapeutic agent.
Tämän keksinnön mukaisesti valmistettuja vasta-aineita sekä niiden immunoreaktiivisia fragmentteja tai re-20 kombinantteja voidaan antaa farmaseuttisesti tehoava määrä ihmisen syöpäkasvainten ja niiden etäpesäkkeiden hoitamiseksi in vivo. "Farmaseuttisesti tehoava määrä" vasta-ainetta, sen immunoreaktiivista fragmenttia tai rekom-binanttia, joka on joko konjugoitu terapeuttiseen ainee-25 seen tai konjugoimaton, tarkoittaa sitä, että mainittujen vasta-aineiden määrä farmaseuttisessa koostumuksessa pitäisi olla riittävä saamaan aikaan tehokkaan sitoutumiseen niihin antigeeneihin, joita vastaan mainituilla vasta-aineilla on spesifinen affiniteetti. Farmaseuttinen koostu-30 mus voidaan antaa yhtenä tai useampana annoksena.The antibodies prepared in accordance with the present invention, as well as immunoreactive fragments or recombinants thereof, may be administered in a pharmaceutically effective amount for the treatment of human cancer tumors and their metastases in vivo. A "pharmaceutically effective amount" of an antibody, immunoreactive fragment or recombinant thereof, whether conjugated to a therapeutic agent or unconjugated, means that the amount of said antibodies in the pharmaceutical composition should be sufficient to effect effective binding to those antigens, against which said antibodies have specific affinity. The pharmaceutical composition may be administered in one or more doses.
Menetelmät vasta-aineen ja sen immunoreaktiivisten fragmenttien ja rekombinanttien tai konjugaattien ja terapeuttisen aineen valmistamiseksi ja antamiseksi ovat alan ammattimiesten hyvin tuntemia tai ne ovat helposti määri-35 teltävissä. Lisäksi alan ammattimiesten tiedossa on, tai 52 103477 on helposti määriteltävissä, että sopivat annokset riippuvat potilaan iästä ja painosta sekä käytettävästä terapeuttisesta aineesta. Kyseessä olevia edustavia valmistusohjeita on kuvattu myöhemmin esitetyissä viitteissä.Methods for preparing and administering the antibody and its immunoreactive fragments and recombinants or conjugates and the therapeutic agent are well known or readily detectable by those skilled in the art. In addition, those skilled in the art will recognize, or readily disclose, that appropriate dosages will depend upon the age and weight of the patient and the therapeutic agent employed. The representative preparation instructions in question are described in the references below.
5 Esimerkkeihin hoidossa käytettävistä vasta-aineen ja terapeuttisen aineen konjugaateista luetaan seuraavat: (1) vasta-aineet, jotka on kytketty radionuklideihin, kuten 13XI, 90Y, 105Rh, 47Sc, 67Cu, 212Bi, 211At, 67Ga, 125I, 186Re, 188Re, 177Lu, 99mTc, 153Sm, 123I ja 1UI kuten esimerkiksi julkai-10 suissa Goldenberg, D. M. et ai. . (1981) Cancer Res. 41 4354 - 4360, Carrasquillo, J. A. et ai. . (1984) CancerExamples of antibody-therapeutic conjugates for therapy include: (1) antibodies coupled to radionuclides such as 13XI, 90Y, 105Rh, 47Sc, 67Cu, 212Bi, 211At, 67Ga, 125I, 186Re, 188Re, 177Lu. , 99mTc, 153Sm, 123I and 1U as for example in Goldenberg, DM et al. . (1981) Cancer Res. 41, 4354-4360, Carrasquillo, J. A. et al. . (1984) Cancer
Treat. Rep. 68 317 - 328, Zalcberg, J. R. et ai. . (1984) J. Natl. Cancer Inst. 72 697 - 704, Jones, D. H. et ai.. (1985) J. Cancer 35 715 - 720, Lange, P. H. et ai.. (1985) 15 Surgery 98 143 - 150, Kaltovich, F. A. et ai. . (1986) J.Treat. Rep. 68, 317-328, Zalcberg, J.R. et al. . (1984) J. Natl. Cancer Inst. 72, 697-704, Jones, D.H. et al. (1985) J. Cancer 35715-720, Lange, P.H. et al. (1985) 15 Surgery 98 143-150, Kaltovich, F.A. et al. . (1986) J.
Nucl. Med. 27 897, Order, S. E. et ai.. (1982) Int. J. Ra- diother. Oncol. Biol. Phys. 8 259 - 261, Courtenay-Luck, N. et ai. . (1984) Lancet 1 1441 - 1443, Ettinger, D. S. et.Nucl. Med. 27,897, Order, S.E. et al. (1982) Int. J. Radiother. Oncol. Biol. Phys. 8,259-261, Courtenay-Luck, N. et al. . (1984) Lancet 1 1441-1443, Ettinger, D.S. et al.
ai., (1982) Cancer Treat. Rep. 66 289 - 297 on kuvattu, 20 (2) lääkkeisiin tai biologisen vastetta muuntaviin ainei siin, kuten metotreksaattiin, adriamysiiniin tai lymfokii-neihin, kuten interferoniin, kytketyt vasta-aineet, kuten esimerkiksi julkaisuissa Chabner, B. et ai. . (1985) Can cer, Principles and Practice of Oncology, Philadelphia, 25 PA, J. B. Lippincott Co., osa. 1 s. 290 - 328, Oldham, R.K. et al. . (1985) Cancer, Principles and Practice ofet al., (1982) Cancer Treat. Rep. 66,289-297 describes antibodies coupled to drugs or biological response modifiers such as methotrexate, adriamycin or lymphokines such as interferon, such as those described by Chabner, B. et al. . (1985) Can Cer, Principles and Practice of Oncology, Philadelphia, 25 PA, J. B. Lippincott Co., vol. 1 pp. 290 - 328, Oldham, R.K. et al. . (1985) Cancer, Principles and Practice of
Oncology, Philadelphia, PA, J. B. Lippincott Co. osa 2 s. 2223 - 2245, Deguchi, T. et al. . (1986) Cancer Res. 46 3751 - 3755, Deguchi, T. et al. . (1985) Fed. Proc. 44 30 1684, Embleton, M. J. et al., (1984) Br. J. Cancer 49 559 - 565, Pimm, M. V. et al.. (1982) Cancer Immunol. Immunot- her. 12 125 - 134 on kuvattu, (3) toksiineihin kytketyt vasta-aineet, kuten on kuvattu esimerkiksi teoksissa Uhr, J. W. et al. , (1983) Monoclonal Antibodies and Cancer, 35 Academic Press, Inc. s 85 - 98, Vitetta, E.S. et al. , 53 103477 (1984) Biotechnology and Bio. Frontiers, P. H. Abelson, toim. , s. 73 - 85 ja Vitetta, E. S. et al. . (1983) Sci.Oncology, Philadelphia, PA, J. B. Lippincott Co. part 2 pp. 2223-2245, Deguchi, T. et al. . (1986) Cancer Res. 46 3751-3755, Deguchi, T. et al. . (1985) Fed. Proc. 44 30 1684, Embleton, M.J. et al., (1984) Br. J. Cancer 49 559-565, Pimm, M. V. et al. (1982) Cancer Immunol. Immunother. 12,125-134 are described, (3) toxin-coupled antibodies as described, for example, in Uhr, J. W. et al. , (1983) Monoclonal Antibodies and Cancer, 35 Academic Press, Inc. s 85-98, Vitetta, E.S. et al. , 53, 103477 (1984) Biotechnology and Bio. Frontiers, P. H. Abelson, eds. , pp. 73-85 and Vitetta, E.S. et al. . (1983) Sci.
219 644 - 650 on kuvattu, (4) heterofunktionaaliset vasta-aineet, esimerkiksi sellaiset, joissa vasta-aineeseen on 5 kytketty tai yhdistetty toinen vasta-aine siten, että kompleksi sitoutuu sekä karsinooma- että efektorisoluihin, esim. tappajasoluihin, kuten T-solut, kuten esimerkiksi julkaisuissa Perez, P. et ai.. (1986) J. Exper. Med. 163 166 - 178, Lau, M. A. et ai.. (1985) Proc. Natl. Acad. 10 Sei. (USA) 82, 8648 - 8652 on kuvattu ja (5) luontaiset, eli konjugoimattomat tai kompleksoimattomat vasta-aineet, kuten esimerkiksi julkaisuissa Herlyn, D. et ai. . (1982)219,644-650, (4) heterofunctional antibodies, for example those in which another antibody is linked to or linked to the antibody such that the complex binds to both carcinoma and effector cells, e.g., killer cells such as T cells. , such as Perez, P. et al. (1986) J. Exper. Med. 163 166-178, Lau, M.A. et al. (1985) Proc. Natl. Acad. 10 Sci. (USA) 82, 8648-8652, and (5) natural, i.e., unconjugated or uncomplexed antibodies, such as Herlyn, D. et al. . (1982)
Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 79 4761 - 4765, Schultz, G. et. ai., (1983) Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 80 5407 - 5411, 15 Capone, P. M. et ai. (1983) Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 80 7328 - 7332, Sears, H. F. et ai.. (1985) Cancer Res. 45 5910 - 5913, Nepom, G. T. et ai.. (1984) Proc. Natl. Acad.Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 79 4761-4765, Schultz, G. et al. al., (1983) Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 80 5407-5441, 15 Capone, P.M. et al. (1983) Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 80,7328-7,332, Sears, H.F. et al. (1985) Cancer Res. 45, 5910-5913, Nepom, G. T. et al. (1984) Proc. Natl. Acad.
Sci. (USA) 81 2864 - 2867, Koprowski, H. et ai. . (1984) Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 81 216 - 219 ja Houghton, A. 20 N. et ai.. (1985) Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 82 1242 - 1246 on kuvattu.Sci. (USA) 81 2864-2867, Koprowski, H. et al. . (1984) Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 81 216-219 and Houghton, A. 20 N. et al. (1985) Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 82 1242-1246 are described.
Menetelmät vasta-aineen tai vasta-ainefragmentin yhdistämiseksi haluttuun terapeuttiseen aineeseen ovat tavanomaisia ja alalla hyvin tunnettuja. Näitä ovat esi-25 merkiksi aikaisemin esitetyissä viitteissä kuvatut menetelmät .Methods for combining the antibody or antibody fragment with the desired therapeutic agent are conventional and well known in the art. These are, for example, the methods described in the references cited earlier.
Seuraavat suojapiiriä rajoittamattomat esimerkit on tarkoitettu ainoastaan kuvaamaan tämän keksinnön mukaisten kimeerisiä DNA-jaksoja koodaavien vasta-aineiden konstruk-30 tiota ja ilmentämistä. Ellei toisin ole mainittu, kaikki lämpötilat on ilmoitettu Celcius-asteina. Kaikki prosenttiluvut ovat painoprosentteja, ellei toisin ole mainittu.The following non-limiting examples are intended only to illustrate the construction and expression of the antibodies encoding the chimeric DNA sequences of this invention. Unless otherwise stated, all temperatures are in degrees Celsius. All percentages are by weight unless otherwise stated.
54 10347754, 103477
EsimerkiteXAMPLES
Hiiren muuttumattomien alueiden korvaaminen CC-vasta-aineet olivat peräisin hiiristä ja ne ovat merkittävästi kykenemättömämpiä efektoritoimintojen suori-5 tukseen kuin ihmisen muuttumattomat alueet.Replacement of the Mouse Constant Regions The CC antibodies were derived from mice and are significantly less capable of performing effector functions than the human constant regions.
Tämän seurauksena seuraavissa esimerkeissä tietyt vasta-aineet "humanisoidaan" poistamalla geneettisesti raskaiden ja kevyiden ketjujen muuttumattomat alueet sekä korvaamalla ne niiden ihmisissä olevilla vastineilla.As a result, in the following examples, certain antibodies are "humanized" by genetically removing the constant regions of the heavy and light chains and replacing them with their human counterparts.
10 Hiiren kevyen ketjun muuttumattoman alueen geenit korvattiin ihmisen kappa (k) -geenillä ja hiiren raskaan ketjun geenit korvattiin kullakin ihmisen neljästä gamma-isotyypistä (γ1, γ2, γ3 ja γ4) . Kullakin näistä neljästä gamma-isotyypistä on ainoalaatuisia biologisia ominaisuuk-15 siä. Yleinen katsaus on saatavilla julkaisusta "The Human IgC subclasses", Hamilton, R.G. (1989) dokum. nro CB0051-289, Calbiochem Corporation.The human light chain constant region genes were replaced by the human kappa (k) gene and the murine heavy chain genes were replaced by each of the four human gamma isotypes (γ1, γ2, γ3 and γ4). Each of these four gamma isotypes has unique biological properties. A general review is available from "The Human IgC subclasses", Hamilton, R.G. (1989) doc. No. CB0051-289, Calbiochem Corporation.
Raskaan ja kevyen ketjun vaihtelevan alueen valmistus 20 CC49 kevyen ketjun eristäminen CC49-hybridoomasolut erittävät vasta-ainetta, jossa on IgG^raskasketjuisotyyppi ja kevyt kappaketju.Preparation of the Heavy and Light Chain Variable Region 20 Isolation of CC49 Light Chain The CC49 hybridoma cells secrete an antibody of the IgG? Heavy chain and light kappa chain.
Kokonais-DNA eristettiin CC49-hybridoomasoluista, Balb/C-hiiren munuaissoluista ja NSI-plasmasytoomasoluista 25 julkaisussa Cell 24, 353-356 (1981) esitetyn menetelmän mukaan.Total DNA was isolated from CC49 hybridoma cells, Balb / C mouse kidney cells, and NSI plasma cytoma cells according to the method described in Cell 24, 353-356 (1981).
Yleensä noin 10 - 20 μg uutettua DNA:ta kustakin solulinjasta pilkottiin täydellisesti käyttämällä 80 yksikköä Bam Hl, Eco Rl, Hind III, Spe I, Xba I, Sac I, Bql 30 II ja Pst I 50 - 100 mikrolitrassa sopivaa reaktiopuskuria ' sisältävää reaktioseosta 37 °C:n lämpötilassa yli yön.In general, approximately 10 to 20 μg of extracted DNA from each cell line was completely digested using 80 units of Bam HI, Eco RI, Hind III, Spe I, Xba I, Sac I, Bql 30 II and Pst I in a reaction mixture containing 50 to 100 microliters of appropriate reaction buffer. At 37 ° C overnight.
Seuraavaksi suoritettiin kustakin solulinjasta uutetulle kokonais-DNA:lie Southern-hybridisointi, jonka on kehittänyt E.M. Southern, (1975) J.Mol.Biol. 98, 503 - 35 517. DNA-fragmentit fraktioitiin koon perusteella elektro- 55 103477 foreesissa 0,8-%:isessa agaroosigeelissä. Kaksinauhaiset DNA-fragmentit muunnettiin yksinauhaisiksi emäsliuoksessa, jonka jälkeen nitroselluloosasuodatin asetettiin kosketuksiin geelin kanssa muunnettujen DNA-jaksojen siirtämiseksi 5 suodattimelle korkean suolapitoisuuden omaavan liuoksen läsnä ollessa.Next, Southern hybridization of total DNA extracted from each cell line, developed by E.M. Southern, (1975) J.Mol.Biol. 98, 503-355177. The DNA fragments were size fractionated on an electrophoresis on a 0.8% agarose gel. The double-stranded DNA fragments were converted to single-stranded in alkaline solution, after which the nitrocellulose filter was contacted with a gel to transfer the modified DNA sequences to 5 filters in the presence of a high salt solution.
Hybridisointi suoritettiin käyttämällä koettimena satunnaisalukkeiden avulla 32P-leimattua L-ketjua.Hybridization was performed using a 32 P-labeled L chain as a probe using random primers.
Tarkemmin sanottuna koetin oli 1,71 kiloemäsparin 10 (ke) suuruinen, pGDl -plasmidista eristetty Hind III - Pst I -fragmentti, joka sisältää koodaavat eksonit hiiren JL-alueista (J1-J5). Koetinfragmentin nukleotidijakso on esitetty kuviossa 7. Tämä plasmidi on kuvattu julkaisussa "Site Directed Cleavage of Immunoglobulin Gene Segments by 15 Lymphoid Cell Extracts", Agostaro et al. . (1985) Can. J.More specifically, the probe was a Hind III - Pst I fragment of 1.71 kilobases 10 (kb) isolated from the pGD1 plasmid containing coding exons from the JL regions (J1-J5) of the mouse. The nucleotide sequence of the probe fragment is shown in Figure 7. This plasmid is described in "Site Directed Cleavage of Immunoglobulin Gene Segments by Lymphoid Cell Extracts", Agostaro et al. . (1985) Can. J.
Biochem. Cell Biol. 63, 969 - 976. Plasmidi saatiin tutkijoilta Nobumichi Hozumi ja John Roder, Mt. Sinai Research Institute, Toronto, Ontario, Kanada.Biochem. Cell Biol. 63, 969-976. The plasmid was obtained from Nobumichi Hozumi and John Roder, Mt. Sinai Research Institute, Toronto, Ontario, Canada.
Koettimen leimaamiseksi radioaktiivisella merkkiai-2 0 neella hankittiin alfa32P-dCTP Amersham-yhtiöstä, Arlington Heights, IL, USA, ja satunnaisalukepakkaus hankittiin Pharmacia-yhtiöstä, Piscataway, NJ, USA.To label the probe with the radioactive label-20, alpha32P-dCTP was purchased from Amersham, Arlington Heights, IL, USA, and a random primer kit was purchased from Pharmacia, Piscataway, NJ, USA.
Signaalit Southern-siirroista saatiin esille auto-radiografiällä käyttäen Kodak X-OMAT™ AR -filmiä. Yhtäkään 25 selvästi uudelleenjärjestymisen seurauksena syntynyttä vyöhykettä ei havaittu. Suhteessa standardeihin Hind III :11a pilkotun CC49-DNA:n autoradiogrammissa ei siten havaittu yhtäkään uniikkia vyöhykettä. Southetn-määritys-tuloksista ei kuitenkaan voitu sulkea pois sitä, että uu-30 delleenjärjestäytymisen seurauksena syntyneen L-ketjun vyöhykkeen peitti vyöhyke, joka kulkeutui CC49:n Hind 111:11a pilkotussa DNA:ssa samalla tavalla sellaisen vyöhykkeen kanssa, joka oli tuloksena hiiren munuaissolun DNA:n (joka edustaa ituradan DNA:ta) pilkkoutumisesta Hind 35 III :11a. Asian havaittiinkin olevan näin.Signals from Southern transmissions were detected by auto-radiography using Kodak X-OMAT ™ AR film. No 25 zones clearly resulting from the reorganization were observed. Thus, no unique bands were detected in the autoradiogram of CC49 DNA digested with Hind III. However, the results of the Southetn assay could not exclude that the L-chain band resulting from the re-30 deletion organization was covered by a band that migrated in CC49 Hind III digested DNA in a manner similar to that of the mouse kidney cell. Digestion of DNA (representing germline DNA) with Hind 35 III. This was found to be the case.
56 10347756 103477
Hiiren VL-geenejä sisältävän plasmidin valmistus LAMBDA-ZAP™, lambda-faagiin perustuva itsensä irrottamaan kykenevä insertiokloonausvektori, hankittiin Stratagene Co. -yhtiöstä, La Jolla, CA, USA. LAMBDA-ZAP™ 5 on kuvattu Stratagenen vuoden 1987 luettelossa sivuilla 20 - 21. LAMBDA-ZAP™:n kohesiiviset (cos) päät liitettiin ligaasilla yön yli valmistajan käyttöohjeita noudattaen.Construction of a Plasmid Containing Mouse VL Genes LAMBDA-ZAP ™, an insertion cloning vector based on a lambda phage, was purchased from Stratagene Co. Ltd. from La Jolla, CA, USA. LAMBDA-ZAP ™ 5 is described on the Stratagene 1987 list on pages 20-21. The cohesive (cos) ends of LAMBDA-ZAP ™ were ligated overnight following the manufacturer's instructions.
Kaksikymmentä mikrogrammaa ligaasilla liitettyä LAMBDA-ZAP™:a pilkottiin käyttäen 5 mikrolitraa (15 yksik-10 köä) Spe I:tä, joka oli hankittu New England Biolabs, Inc.Twenty micrograms of LAMBDA-ZAP ™ ligated was digested with 5 microliters (15 units-10 units) of Spe I purchased from New England Biolabs, Inc.
-yhtiöstä. Pilkkomisliuoksen lopullinen tilavuus oli 100 mikrolitraa. 55 minuutin pilkkomisen jälkeen lisättiin vielä 6 yksikköä Spe I:tä. 70 minuutin kuluttua reaktio pysäytettiin Stratagenen käyttöohjeiden mukaisesti uutta-15 maila fenolilla ja saostamalla etanolilla.company. The final volume of the digestion solution was 100 microliters. After digestion for 55 minutes, a further 6 units of Spe I were added. After 70 minutes, the reaction was quenched according to Stratagene instructions for use of the new-15 club phenol and ethanol precipitation.
Spe I -restriktioentsyymillä suoritetun pilkkomisen tuloksena kumpaankin päätteeseen muodostui "tarttuvat päät". Nämä tarttuvat päät muunnettiin T4-DNA-polymeraa-silla, jotta saataisiin puoliksi täytetyt Spe I -tarttuvat 20 päät, esim. 51ACT/3'TCATG. Puolitäyttöreaktion suorittamiseksi etanolisaostuksessa aikaansaatu DNA-nappi liuotettiin 8 mikrolitraan vettä. Tähän lisättiin 2 mikrolitraa 10-millimolaarista dTTP:tä, 2 mikrolitraaa 10-millimolaa-rista dCTPrtä, 2 mikrolitraa Stratagenen 10X -ligaasipus-25 kuriliuosta, 4 mikrolitraa deionisoitua, tislattua vettä ja 2 mikrolitraa Klenow-fragmenttia, joka oli hankittu Bethesda Research Laboratories (BRL) -yhtiöstä.As a result of cleavage with the Spe I restriction enzyme, "sticky ends" were formed at each end. These adhesive ends were transformed with T4 DNA polymerase to give half-filled Spe I adhesive ends, e.g., 51ACT / 3'TCATG. To carry out the half-fill reaction, the DNA knob produced by ethanol precipitation was dissolved in 8 microliters of water. To this were added 2 microliters of 10 millimolar dTTP, 2 microliters of 10 millimolar dCTP, 2 microliters of Stratagene 10X ligase bag 25, 4 microliters of deionized, distilled water and 2 microliters of Klenow fragment obtained from Labor BRL).
Reaktio suoritettiin huoneenlämpötilassa 30 minuutin ajan. Reaktio pysäytettiin inaktivoimalla DNA-polyme-30 raasi 65 °C:n lämpötilassa 10 minuutin ajan.The reaction was carried out at room temperature for 30 minutes. The reaction was stopped by inactivating the DNA polymerase 30 at 65 ° C for 10 minutes.
Satakuusikymmentä mikrogrammaa kokonais-CC49-hyb-ridooma-DNA:ta (joka sisältää hiiren kevyen ketjun promoottorin sekä L- ja VJ-eksonit) pilkottiin loppuun saakka Hind III -entsyymillä. 1-20 ke:n pituiset fragmentit 35 leikattiin pois 0,8-%:isistä agaroosigeeleistä. DNA puh- 57 103477 distettiin käyttäen GENECLEAN™:ia, joka on kaupallisesti saatavilla BIO 101 -yhtiöstä (La Jolla, CA, USA) .One hundred and sixty micrograms of total CC49 hybridoma DNA (containing the murine light chain promoter and L and VJ exons) was finally digested with Hind III. Fragments of 1-20 kb were excised from 0.8% agarose gels. The DNA was purified using GENECLEAN ™ commercially available from BIO 101 (La Jolla, CA, USA).
Hind III :11a pilkotut kokonais-CC49-hybridooma-DNA: t täytettiin puoliksi samalla tavoin kuin LAMBDA-5 ZAP™: in Spe I -fragmentit, sillä poikkeuksella, että käytettiin dATP:tä ja dGTP:tä. Puoliksi täytetyt Hind III :11a pilkotut fragmentit muodostivat 51AGCTT/3'GAA-tarttuvat päät, jotka ovat yhteen sopivia aikaisemmin mainittujen Spe I -puolitäytettyjen LAMBDA-ZAP™-fragmenttien kanssa. 10 Fenolilla suoritetun uuton ja etanolilla suoritetun saostuksen jälkeen, Maniatisin teoksen oppien mukaan ko-konais-CC49-hybridooman Hind III :11a muunnetut ja LAMBDA-ZAP™: n Spe I:llä muunnetut DNA-fragmentit liitettiin T4-DNA-ligaasin avulla. Ligaasireaktion kokoonpanossa käytet-15 tiin 6,1 mikrolitraa ligaasiliitosseosta, joka sisälsi seuraavat aineet: noin 0,2 mikrogrammaa CC49-hybridooman Hind III :11a muunnettua kokonais-DNA:ta 3 mikrolitrassa liuosta, noin 1 mikrogramma LAMBDA-ZAP™:n Spe I:llä muunnettua DNA:ta 1 mikrolitrassa liuosta, 0,6 mikrolitraa 20 Stratagenen 10X -ligaasipuskuriliuosta, 0,5 mikrolitraa 10-millimolaarista ATP:ta ja 1 mikrolitra Stratagene-li-gaasia. Tätä inkuboitiin yön yli vesihauteessa ja lämpötila laskettiin vähitellen 18 °C:n lämpötilasta noin 4 °C:n lämpötilaan. Tämä ligaasilla liittäminen poisti 25 sekä Hind III- että Spe I -kohdat.Hind III-cleaved total CC49 hybridoma DNAs were half-filled in the same manner as the Spe I fragments of LAMBDA-5 ZAP ™, except that dATP and dGTP were used. Half-filled Hind III digested fragments formed 51AGCTT / 3'GAA adhesive ends compatible with the previously mentioned Spe I half-filled LAMBDA-ZAP ™ fragments. After extraction with phenol and precipitation with ethanol, according to the teachings of Maniatis, Hind III-modified whole fragments of CC49 hybridoma and Spe I-modified LAMBDA-ZAP ™ were ligated by T4 DNA ligase. For the ligase reaction, 6.1 microliters of ligase ligation mixture was used containing the following ingredients: approximately 0.2 micrograms total Hind III modified by CC49 hybridoma in 3 microliters solution, approximately 1 microgram of LAMBDA-ZAP ™ Spe I DNA modified with 1 microliter of solution, 0.6 microliters of 20 Stratagene 10X ligase buffer, 0.5 microliters of 10 mM ATP and 1 microliters of Stratagene-L gas. This was incubated overnight in a water bath and the temperature was gradually lowered from 18 ° C to about 4 ° C. This ligase ligation eliminated both Hind III and Spe I sites.
Ligatoidun seoksen genomikirjasto tehtiin Stratagenen käyttöohjeiden mukaisesti. Lyhyesti, 2 mikrolitraa yllä valmistettua ligaatioseosta käytettiin Stratagenen Gigapack Gold pakkaussysteemiin valmistajan ohjeita nou-30 dattaen. Viisitoista 150 mm:n maljaa, joiden plakkitiheys tiheys oli 50 000 plakkia maljaa kohti, seulottiin positiivisten kloonien suhteen valmistajan ohjeiden mukaan hybridisoimalla Schleicher-Schuell-yhtiöstä, Keene, NH, USA hankituille nitroselluloosasuodattimille. Hybridi -35 soinnissa käytettiin 32P-satunnaisleimattua, aikaisemmin 58 103477 kuvatusta pGDl:stä peräisin olevaa koetinta. Saatiin kaksi positiivista kloonia.The genomic library of the ligated mixture was made according to Stratagene instructions. Briefly, 2 microliters of the ligation mixture prepared above was applied to the Stratagene Gigapack Gold packaging system according to the manufacturer's instructions. Fifteen 150 mm plates having a plaque density of 50,000 plaques per plate were screened for positive clones according to the manufacturer's instructions by hybridization to nitrocellulose filters purchased from Schleicher-Schuell, Keene, NH, USA. The 32 P randomly labeled probe from pGD1 previously described was used for hybrid-35 ringing. Two positive clones were obtained.
Molemmat kloonit puhdistettiin yksittäisten plakkien kautta ja LAMBDA-ZAP™: in CC49 L -ketjun vaihtelevan 5 alueen sisältävät yhdistelmäplasmidit (fagemidit) saatiin käyttämällä Stratagenen automaattista irrotusprotokollaa. Tuloksena olleen rekombinoituneen plasmidin vektoriosaa kutsutaan pBLUESCRIPT SK(-):ksi ja se koostuu 2 964 emäs-parista, kuten Stratagenen vuoden 1987 luettelossa kuva-10 taan. pBLUESCRIPT SK(-):n plasmidikartta on esitetty kuviossa 8 .Both clones were purified through single plaques and recombinant plasmids (phagemids) containing the CC49 L chain of the LAMBDA-ZAP ™ were obtained using the Stratagene automated cleavage protocol. The vector portion of the resulting recombinant plasmid is called pBLUESCRIPT SK (-) and consists of 2,964 base pairs as described in the 1987 Stratagene list. The plasmid map of pBLUESCRIPT SK (-) is shown in Figure 8.
Kahdesta positiivisesta kloonista saatu DNA sek-venssoitiin osittain ja kummatkin olivat identtisiä. Yhtä klooneista, jolle annettiin tunnus pRLIOI, käytettiin myö-15 hempiin tutkimuksiin.The DNA from two positive clones was partially sequenced and both were identical. One of the clones designated pRLIOI was also used for further studies.
CC49:n kevyen ketjun restriktiokartoitus pRLIOI:n koko oli 7,61 ke ja DNA-insertin koko määritettiin restriktioentsyymikartoituksella 4,65 ke:n suuruiseksi. pRLIOI:n plasmidikartta on esitetty kuviossa 9. 20 pRL101:ssä olevan CC49:n L-ketjun genomisesta DNA:sta koostuvan insertin restriktioentsyymikartta on esitetty kuviossa 10.CC49 Light Chain Restriction Mapping pRLIOI was 7.61 kb and the size of the DNA insert was determined to be 4.65 kb by restriction enzyme mapping. The plasmid map of pRLIOI is shown in Figure 9. A restriction enzyme map of the insert of CC49 L-chain genomic DNA in pRL101 is shown in Figure 10.
CC83:n kevyen ketjun vaihtelevan alueen eristäminenCC83 light chain variable region isolation
Seuraavaa poikkeusta lukuun ottamatta CC83:n kevyen 25 ketjun eristämiseen käytetyt menetelmät olivat olennaises- ti samat kuin CC49:n kevyen ketjun eristämiseen käytetyt menetelmät.With the following exception, the methods used to isolate the light chain of CC83 were essentially the same as those used to isolate the light chain of CC49.
7 X 105 plakkia sisältävä genomikirjasto seulottiin käyttäen koettimena 32P-satunnaisleimattua pGDl:stä saatua 30 1,71:n suuruista Hind III - Pst I -fragmenttia aikaisemmin j kuvatulla tavalla. Saatiin yksi positiivinen klooni. Posi tiiviselle kloonille annettiin tunnus pRL200.The 7 X 105 plaque-containing genomic library was screened using a Hind III - Pst I fragment of 1.71 from 32 P randomly labeled pGD1 as previously described. One positive clone was obtained. The positively clone was designated pRL200.
CC83:n kevyen ketjun restriktiokartoitus pRL200:n koko oli 7,44 ke ja DNA-insertin koko mää-35 ritettiin restriktioentsyymikartoituksella 4,48 ke:n suu- 59 103477 ruiseksi. pRL200:n plasmidikartta on esitetty kuviossa 11. pRL200:ssa olevan CC83:n L-ketjun genomisesta DNA:sta koostuvan insertin restriktioentsyymikartta on esitetty kuviossa 12.CC83 Light Chain Restriction Mapping pRL200 was 7.44 kb and the size of the DNA insert was determined by restriction enzyme mapping to 4.48 kb to 59 103477 rye. The plasmid map of pRL200 is shown in Figure 11. The restriction enzyme map of the CC83 L-chain genomic DNA insert in pRL200 is shown in Figure 12.
5 CC49:n raskaan ketjun vaihtelevan alueen eristämi nen CC49:n raskaan ketjun eristämiseen käytetyt menetelmät olivat olennaisesti samat kuin mitä käytettiin CC49:n kevyen ketjun eristämisessä, mukaan lukien saman 10 CC49:n Hind 111:11a muunnetun DNA:n seulonta.5 Isolation of the CC49 Heavy Chain Variable Region The methods used to isolate the CC49 heavy chain were substantially the same as those used for the isolation of the CC49 light chain, including screening for the same 10 CC49 Hind III-modified DNA.
Kirjaston seulontaan käytetty hybridisaatiokoetin muodostettiin pNP9:stä, joka sisältää CC49:n immunoglobu-liinin raskaan ketjun JH3:a ja J„4:ää vastaavat koodaavaat eksonit sisältävän 1,98 ke:n Eco R I - Bam H I -fragmen-15 tin. Koetinfragmentin nukleotidisekvenssi esitetään kuviossa 13. Plasmidi saatiin tutkijoilta Dr. Nobumich Hozu-mi ja Dr. John Roder, Mt. Sinai Research Institute, Toronto, Ontario, Kanada.The hybridization probe used for library screening was constructed from pNP9 containing the 1.98 kb Eco RI-Bam HI fragment encoding exons corresponding to the heavy chain JH3 and J14 of the CC49 immunoglobulin. The nucleotide sequence of the probe fragment is shown in Figure 13. The plasmid was obtained from Dr. Nobumich Hozumi and Dr. John Roder, Mt. Sinai Research Institute, Toronto, Ontario, Canada.
Seulottiin 9,5 X 10s plakkia sisältävä genomikirjas-20 to ja siitä saatiin yksi positiivinen klooni. Tämä positiiviselle kloonille annettiin tunnus pHH49.A genomic booklet-20to containing 9.5 X 10s plaque was screened and one positive clone was obtained. This positive clone was designated pHH49.
CC49:n raskaan ketjun restriktiokartoitus pHH49:n koko oli 7,0 ke ja DNA-insertin koko määritettiin restriktioentsyymikartoituksella noin 4,0 ke:n 25 suuruiseksi. pHH49:n plasmidikartta on esitetty kuviossa 14 .CC49 Heavy Chain Restriction Mapping pHH49 was 7.0 kb and the size of the DNA insert was determined by restriction enzyme mapping to approximately 4.0 kb. The plasmid map of pHH49 is shown in Figure 14.
CC83:n raskaan ketjun vaihtelevan alueen eristäminenCC83 heavy chain variable region isolation
Seuraavin poikkeuksin CC83:n raskaan ketjun eristä-30 miseen käytetyt menetelmät olivat olennaisesti samat kuin ‘ ’ mitä käytettiin CC49:n kevyen ketjun eristämisessä.With the following exceptions, the methods used to isolate the heavy chain of CC83 were essentially the same as the '' used to isolate the light chain of CC49.
Noin kolmetoista mikrogrammaa ligaasilla liitettyä LAMBDA-ZAP™-vektorin DNA:ta pilkottiin käyttäen 12 yksikköä New England Biolabs, Inc. -yhtiöstä hankittua Spe I:tä 35 sopivassa puskuriliuoksessa, jonka kokonaistilavuus oli βο 103477 100 mikrolitraa. LAMBDA-ZAP™ pilkottiin 37 °C:n lämpötilassa yhden tunnin ajan. Reaktioseos uutettiin fenolilla ja saostettiin etanolilla Stratagenen käyttöohjeiden mukaan. Spe I:llä pilkottu LAMBDA-ZAP™ defosforyloitiin 5 Maniatisin teoksessa esitettyjen menetelmien mukaisesti, sillä poikkeuksella, että käytettiin 40-kertaista ylimäärää vasikan suolen alkalista fosfataasia (Boehringer Mannheim, Indianapolis, IN, USA).Approximately thirteen micrograms of ligase-linked LAMBDA-ZAP ™ vector DNA was digested with 12 units of Spe I from New England Biolabs, Inc. in 35 appropriate buffer solutions with a total volume of β 10 103477 100 microliters. LAMBDA-ZAP ™ was digested at 37 ° C for one hour. The reaction mixture was extracted with phenol and ethanol precipitated according to Stratagene instructions. The Spe I digested LAMBDA-ZAP ™ was dephosphorylated 5 Maniatis according to the methods described, except that 40 fold excess of calf intestinal alkaline phosphatase (Boehringer Mannheim, Indianapolis, IN, USA).
CC83:sta saatu DNA pilkottiin loppuun saakka käyt- 10 täen Spe I:tä. Noin 3-40 ke:n pituiset fragmentit eristettiin 0,8-%:isen agaroosigeelin viipaleesta sähkövirralla eluoimalla, kuten Maniatisin teoksessa on kuvattu, ja liitettiin ligaasilla defosforyloituun, Spe I:llä katkaistuun LAMBDA-ZAP™-vektoriin.The DNA obtained from CC83 was digested to completion using Spe I. Fragments of approximately 3 to 40 kb were isolated from a 0.8% slice of agarose gel by elution with an electric current as described in Maniatis and ligated into a LAMBDA-ZAP ™ Ligase-dephosphorylated vector.
15 Seulottiin 5 X 105 plakkia sisältävä genomikirjasto käyttäen pNP9:stä muodostettua koetinta, jonka sekvenssi on esitetty kuviossa 13. Siitä saatiin yksi positiivinen klooni. Tälle positiiviselle kloonille annettiin tunnus pHS83.A 5 X 105 plaque-containing genomic library was screened using a probe made from pNP9, the sequence of which is shown in Figure 13. It yielded one positive clone. This positive clone was designated pHS83.
20 CC83:n raskaan ketjun restriktiokartoitus pHS83:n koko oli 7,95 ke ja DNA-insertin koko määritettiin restriktioentsyymikartoituksella noin 5 ke: n suuruiseksi. pHS83:n plasmidikartta on esitetty kuviossa 15 .CC83 Heavy Chain Restriction Mapping pHS83 was 7.95 kb and the size of the DNA insert was determined by restriction enzyme mapping to approximately 5 kb. The plasmid map of pHS83 is shown in Figure 15.
25 CC46:n, CC49:n, CC83:n ja CC92:n lähetti-SNA:n sek- venssointi25 Sequencing of CC46, CC49, CC83 and CC92 messenger SNA
Kokonais-RNA uutettiin noin 1 X 107:stä -70 °C:n lämpötilaan pakastetusta CC49-solusta olennaisesti samalla tavoin kuin Maniatisin teoksessa on raportoitu, seuraavin 30 poikkeuksin. Käytetty liuos koostui 4 M:sta guanidiumiso-tiosyanaatista ja 2,5 M:sta natriumsitraatista ja sen pH oli 7,0, sekä sentrifugointi suoritett-iin SW40Ti roottorilla 31000 kierr./min.Total RNA was extracted from about 1 X 10 7 of CC49 cells frozen at -70 ° C in substantially the same manner as reported in Maniatis, with the following 30 exceptions. The solution used consisted of 4M guanidium isothiocyanate and 2.5M sodium citrate and had a pH of 7.0, and centrifugation was performed on a SW40Ti rotor at 31000 rpm.
Yhteensä saatiin eristetyksi 2,7 mg CC49:n RNA:ta.A total of 2.7 mg of CC49 RNA was isolated.
35 Sentrifugoinnin jälkeen poly-A+ lähetti-RNA puhdistettiin 61 103477 noin 1,68 mg:sta RNA:ta oligo(dT)selluloosakromatografial-la käyttäen Collaborative Research, Inc. -yhtiöstä, Bedford, MA, USA, hankittua tyypin 3 oligo(dT)selluloosaa. Käytetty menetelmä oli julkaisussa Aviv ja Leder, (1972) 5 Proc. Nat11. Acad. Sei. (USA) 69, 1408 esitetyn mukainen. 1,68 milligrammasta lähetti-RNA:ta saatiin yhteensä 50,24 μg poly-A+ lähetti-RNA:ta.After centrifugation, the poly-A + messenger RNA was purified from 61,103,477 approximately 1.68 mg of RNA by oligo (dT) cellulose chromatography using a Type 3 oligo (dT) obtained from Collaborative Research, Inc., Bedford, MA, USA. ) cellulose. The method used was in Aviv and Leder (1972) 5 Proc. Nat11. Acad. Sci. (USA) 69, 1408. A total of 50.24 μg of poly-A + messenger RNA was obtained from 1.68 milligrams of messenger RNA.
Yhteensä 3,28 mg CC83:n RNA:ta eristettiin noin 1 X 107 solusta. 1,91 mg:sta kokonais-RNA:ta eristettiin 10 54,6 μg poly-A+ lähetti-RNA:ta.A total of 3.28 mg of CC83 RNA was isolated from approximately 1 X 10 7 cells. From 10% total RNA of 1.91 mg, 10 54.6 μg of poly-A + messenger RNA was isolated.
Yhteensä 0,814 mg CC92:n RNA:ta eristettiin noin 2,6 X 108 solusta. 0,814 mg:sta kokonais-RNA:ta eristettiin 41.88 μg poly-A+ lähetti-RNA:ta.A total of 0.814 mg of CC92 RNA was isolated from approximately 2.6 X 10 8 cells. 41.88 μg of poly-A + messenger RNA was isolated from 0.814 mg of total RNA.
Yhteensä 1,7 mg CC46:n RNA:ta eristettiin noin 15 2,89 X 108 solusta. 1,7 mg:sta kokonais-RNA:ta eristettiin 68.88 μg poly-A+ lähetti-RNA:ta.A total of 1.7 mg of CC46 RNA was isolated from approximately 15 2.89 X 108 cells. 68.88 μg of poly-A + messenger RNA was isolated from 1.7 mg of total RNA.
Synteettiset oligonukleotidialukkeet syntetisoitiin käyttäen Applied Biosystems -yhtiön [Applied Biosystems (ABI), Foster City, CA, USA) 380A -mallista DNA-synteti-20 soijaa ABI:n määrittelemää fosforamadiittiin perustuvaa kemiaa käyttäen. 7 M ureaa sisältävällä 20-%:isella poly-akryyliamidigeelillä suoritetun elektroforeesin jälkeen oligonukleotidit puhdistettiin valmistajan ohjeiden mukaisesti. Oligonukleotidin konsentraatiot määriteltiin spekt-. 25 rofotometrisesti optisesta tiheydestä 260 nm:ssä, jossa 1 optisen tiheyden yksikkö 260 nm:ssä vastaa 33 μg/ml yksi-nauhaista DNA:ta.Synthetic oligonucleotide primers were synthesized using 380A DNA synthesizer from Applied Biosystems (Applied Biosystems (ABI), Foster City, CA, USA) using ABI-defined phosphoramidite based chemistry. After electrophoresis on a 20% polyacrylamide gel containing 7 M urea, the oligonucleotides were purified according to the manufacturer's instructions. Oligonucleotide concentrations were determined by spect. 25 rophotometric optical density at 260 nm, with 1 unit of optical density at 260 nm corresponding to 33 μg / ml single stranded DNA.
Seuraavat oligonukleotidialukkeet tehtiin lähetti-RNA -sekvenssointia varten: (1) CC49:n, CC83:n, CC92:n 30 kevyitä ketjuja varten valmistettua KL(-):a, 22-meeriä: 5'GGAAGATGGATACAGTTGGTGC-3', joka on komplementaarinen hiiren immunoglobuliinin kappa-ketjujen muuttumattoman alueen 5'-pään koodaavalle jaksolle, käytetään määrittämään kevyen ketjun vaihtelevan jak-35 son 3'-päätä lähimpänä oleva lähetti-RNA-jakso.The following oligonucleotide primers were made for messenger RNA sequencing: (1) KL (-), 22-mer for light chains of CC49, CC83, CC92: 5'GGAAGATGGATACAGTTGGTGC-3 ', which is complementary 5 'of the constant region of the murine immunoglobulin kappa chains, is used to determine the messenger RNA sequence closest to the 3' end of the light chain variable region.
103477 o 2103477 o 2
Lisäksi, CC49:n kevyttä ketjua varten valmistettua 49FR1(-):a, 17-meeriä: 5'GGAAGATGGATACATTGGTGC-3’ käytettiin määrittämään jäljellä oleva sekvenssi.In addition, 49FR1 (-), 17-mer: 5'GGAAGATGGATACATTGGTGC-3 'prepared for CC49 light chain was used to determine the remaining sequence.
5 Lisäksi, CC83:n kevyttä ketjua varten valmistettua ketjua varten valmistettua J4(-):a, 24-meeriä: 5'-CCAACTTTGTCCCCGAGCCGAACG-3' ja myös 83L CDR2(-):a, 17-meeriä: 5'-CAGGGACTCCAGTGTGC-3' 10 käytettiin määrittämään jäljellä oleva sekvenssi.In addition, J4 (-), 24-mer: 5'-CCAACTTTGTCCCCGAGCCGAACG-3 'for CC83 light chain, and also 83L CDR2 (-), 17-mer: 5'-CAGGGACTCCAGTGTGC- 3 '10 was used to determine the remaining sequence.
Lisäksi, CC92:n kevyttä ketjua varten valmistettua J5(-):a: 5'-CGTTTCAGCTCCAGCTTGGTCCC-3' käytettiin määrittämään jäljellä oleva sekvenssi.In addition, J5 (-): 5'-CGTTTCAGCTCCAGCTTGGTCCC-3 'prepared for the CC92 light chain was used to determine the remaining sequence.
15 CC46:n, CC49:n, CC83:n ja CC92:n 1 raskaita ketjuja varten valmistettiin CH1(-):, 24-meeri: 5'-ATGGATGTAGTTTGGGCAGCAGAT-3’, joka on komplementaarinen hiiren γΐ raskaan ketjun muuttumattoman alueen 5'-pään koodaavalle jaksolle. 24-meeriä 20 CH1 (-) käytetään määrittämään 3'-päätä lähinnä oleva raskaan ketjun vaihtelevien alueiden lähetti-RNA-sekvenssi.For the heavy chains of CC46, CC49, CC83 and CC92 1, CH1 (-):, 24-mer: 5'-ATGGATGTAGTTTGGGCAGCAGAT-3 ', which is complementary to the 5' constant region of the murine heavy chain, was prepared. head encoding sequence. The 24-mer 20 CH1 (-) is used to determine the heavy chain variable region messenger RNA sequence closest to the 3 'end.
Lisäksi CC49:n raskasta ketjua varten valmistettua JH4(-):ää, 20-meeriä: 5'-GGTGACTGAGGTTCCTTGAC-31 25 käytettiin määrittämään jäljellä oleva jakso.In addition, JH4 (-), 20-mer: 5'-GGTGACTGAGGTTCCTTGAC-31 prepared for CC49 heavy chain was used to determine the remaining period.
Lisäksi CC83:n raskasta ketjua verten valmistettua JH2(-):a, 16-meeriä: 5'-CTGAGGAGACTGTGAG- 31 käytettiin määrittämään jäljellä oleva jakso.In addition, CCH heavy chain blood-derived JH2 (-), 16-mer: 5'-CTGAGGAGACTGTGAG-31 was used to determine the remaining period.
'30 Lisäksi CC92:n raskasta ketjua varten ja B72,3:n raskasta ketjua varten valmistettua B72,3/CC92 HC -20 -meeriä: 5'-CCTTGAACTTCTCATTGTAC-3' käytettiin määrittämään jäljellä oleva jakso.In addition, the B92.3 / CC92 HC-20 mer made for CC92 heavy chain and B72.3 heavy chain: 5'-CCTTGAACTTCTCATTGTAC-3 was used to determine the remaining period.
63 10347763 103477
Seuraavat menettelyt suoritettiin kuten julkaisussa Jan Gelliebter, (1987), BRL FOCUS 9, 1 on pääkohdittain esitetty.The following procedures were performed as outlined in Jan Gelliebter, (1987), BRL FOCUS 9, 1.
Oligonukleotidialukkeet leimattiin päätteistään 5 seuraavalla tavalla: 100 ng oligonukleotidia yhdistettiin liuokseen, joka sisälsi 50 mM Tris-HCl (pH 8) , 10 mM MgCl2, 5 mM ditiotreitolia ja 1 mM spermidiiniä, 100 μΟΐ (γ-32Ρ) ATP:ta (Amersham, 5000 Ci/millimooli) ja 7 yksikköä T4-polynukleotidikinaasia ja jonka tilavuus oli 13 μΐ. Reak-10 tion annettiin edetä 37 °C:n lämpötilassa 30 minuutin ajan, jonka jälkeen se lämmitettiin 65 °C:n lämpötilaan 5 minuutin ajaksi kinaasin inaktivoimiseksi ja tämän jälkeen lisättiin 7 μΐ vettä, jotta konsentraatioksi saataisiin 5 ng/μΐ. Leimatut alukkeet varastoitiin -20 °C:n lämpöti-15 laan kunnes niitä tarvittiin.The oligonucleotide primers were labeled at their respective ends 5 as follows: 100 ng of oligonucleotide was combined with a solution of 50 mM Tris-HCl (pH 8), 10 mM MgCl 2, 5 mM dithiothreitol and 1 mM spermidine, 100 μΟΐ (γ-32TP) ATP (Amersham, 5000 Ci / millimole) and 7 units of T4 polynucleotide kinase with a volume of 13 μΐ. The reaction was allowed to proceed at 37 ° C for 30 minutes, after which it was warmed to 65 ° C for 5 minutes to inactivate the kinase, and then 7 μΐ of water was added to bring the concentration to 5 ng / μΐ. Labeled primers were stored at -20 ° C until needed.
Erillisiä näytteitä, joista kukin sisälsi noin 13 mikrogrammaa CC49:n, CC83:n, CC92:n tai CC46:n poly-A+- lähetti-RNA:ta tässä järjestyksessä ilmoitettuna, resus-pendoitiin 10 μΐ-.ssa vastinnauhojen yhtymiseen tarkoitet-20 tua puskuriliuosta [10 mM Tris-HCl (pH 8,3) ja 250 mM KC1] .Individual samples, each containing approximately 13 micrograms of the poly-A + messenger RNA of CC49, CC83, CC92, or CC46, respectively, were resuspended in 10 μΐ for the purpose of pooling the response bands. buffer solution [10 mM Tris-HCl (pH 8.3) and 250 mM KCl].
5 ng:n näyte päätteistä leimattua oligonukleotidi-aluketta lisättiin kuhunkin lähetti-RNA -näytteeseen, lämmitettiin 80 °C:n lämpötilaan 3 minuutin ajaksi ja vas-. 25 tinnauhojen annettiin yhtyä toisiinsa 45 minuutin ajan 61 °C:n lämpötilassa käytettäessä KL(-)- ja 65 °C:n lämpötilassa käytettäessä CH 1(-) -oligonukleotideja. AMV-kään-teiskopioijaentsyymiä (Boehringer-Mannheim) käytettiin 6 yksikköä kutakin lähetti-RNA:n sekvenssointireaktiota koh-30 ti. Sekvenssoinnin loppuosa suoritettiin julkaisussa BRL FOCUS 9, 1 (1987) esitetyllä tavalla.A 5 ng sample of the terminated labeled oligonucleotide primer was added to each messenger RNA sample, warmed to 80 ° C for 3 minutes and The tin bands were allowed to pool for 45 minutes at 61 ° C using KL (-) and 65 ° C using CH 1 (-) oligonucleotides. AMV reverse transcriptase enzyme (Boehringer-Mannheim) was used for 6 units of each messenger RNA sequencing reaction per target. The remainder of the sequencing was performed as described in BRL FOCUS 9, 1 (1987).
Alussa saadut sekvenssointitulokset osoittivat, että raskaat ja kevyet ketjut olivat järjestäytyneet uudelleen seuraavalla tavalla: CC49:n kappa-ketjussa oli 35 käytössä J5, CC49:n raskaassa γΐ -ketjussa oli käytössä 64 103477Initial sequencing results indicated that the heavy and light chains were rearranged as follows: the CC49 kappa chain had 35 J5 in use, the CC49 heavy γΐ chain had 64 103477
Jh4, CC83:n kevyessä ketjussa oli käytössä J4, CC83:n gamma- l:ssä oli käytössä JH2. CC46:n kevyessä kappa-ketjussa oli käytössä J2, CC46:n raskaassa ketjussa oli käytössä JH3, CC92:n kevyessä ketjussa oli käytössä J5 ja CC92:n 5 gamma-l:ssä oli käytössä JH2 .Jh4, the light chain of CC83 used J4, the gamma1 of CC83 used JH2. The CC46 light kappa chain used J2, the CC46 heavy chain used JH3, the CC92 light chain used J5, and the CC92 5 gamma-1 used JH2.
Kuviossa 16 on esitetty CC49:n VH:n nukleotidisek-venssi, jossa alleviivatut segmentit osoittavat jaksoja, jotka on saatu käyttäen oligonukleotidialukkeita lähetti-RNA: 11a..Figure 16 shows the nucleotide sequence of CC49 VH, where the underlined segments indicate the sequences obtained using oligonucleotide primers with messenger RNA.
10 Kuvio 17 esittää CC83:n VH:n nukleotidisekvenssin, jossa alleviivatut segmentit osoittavat jaksoja, jotka on saatu käyttäen oligonukleotidialukkeita lähetti-RNA:11a.Figure 17 shows the VH nucleotide sequence of CC83, where the underlined segments indicate the sequences obtained using oligonucleotide primers with messenger RNA.
Kuviossa 2 esitetyt CC46:n VH:n ja CC92:n VH:n kokonaiset nukleotidijaksot saatiin käyttäen oligonukleotidi-15 alukkeita lähetti-RNA:11a.The complete nucleotide sequences of CCH VH and CC92 VH shown in Figure 2 were obtained using oligonucleotide-15 primers with messenger RNA.
Kuvio 4a esittää CC49:n VL:n nukleotidisekvenssin, jossa alleviivatut segmentit osoittavat jaksoja, jotka on saatu käyttäen oligonukleotidialukkeita lähetti-RNA:11a.Figure 4a shows the nucleotide sequence of CC49 VL, where the underlined segments indicate the sequences obtained using oligonucleotide primers with messenger RNA.
Kuvio 5a esittää CC83:n VL:n nukleotidisekvenssin, 20 jossa alleviivatut segmentit osoittavat jaksoja, jotka on saatu käyttäen oligonukleotidialukkeita lähetti-RNA:11a.Figure 5a shows the nucleotide sequence of CC83 VL, where the underlined segments indicate the sequences obtained using oligonucleotide primers with messenger RNA.
Kuviossa 6 esitetty CC92:n VL:n kokonainen nukleotidi jakso saatiin käyttäen oligonukleotidialukkeita lähetti-RNA: 11a.The whole nucleotide sequence of CC92 VL shown in Figure 6 was obtained using oligonucleotide primers with messenger RNA.
. 25 Proteiinxsekvenssi. 25 Protein sequence
Puhdistetut hiiren CC49- ja CC83-immunoglobuliini-molekyylit lähetettiin Dr. George Tarrille, University of Michiganin proteiinisekvenssointipalveluun NH2-pään aminohappo jaksoanalyy siä varten. Dr. Tarr käytti Edman-pilkko-30 mismenetelmää, jota oli muunneltu teoksessa Tarr, G.E., "Manual Edman Sequencing System" Microcharacterization of Polypeptides: A Practical Manual [John E. Shively, toim., Humana Press, Inc., Clifton, N. J. , s. 155 - 194 (1986)] esitetyllä tavalla. Lyhyesti sanottuna Dr. Tarr pelkisti 35 ja alkyloi immunoglobuliinimolekyylit. Immuno-globuliini- „ 103477 65 molekyylien kevyet ja raskaat ketjut erotettiin käänteis-faasi-HPLC:llä.Purified murine CC49 and CC83 immunoglobulin molecules were sent to Dr. George Tarr, University of Michigan Protein Sequencing Service for NH2-terminal amino acid sequence analysis. Dr. Tarr used the Edman digestion method modified in Tarr, GE, "Manual Edman Sequencing System" Microcharacterization of Polypeptides: A Practical Manual [John E. Shively, ed., Humana Press, Inc., Clifton, NJ]. , 155 - 194 (1986)]. In short, Dr. Tarr reduced 35 and alkylated the immunoglobulin molecules. The light and heavy chains of immuno-globulin molecules were separated by reverse phase HPLC.
Kuviossa 4b on esitetty CC49:n VL:n aminohappojakso, jossa on alleviivattuna aminohappojaksomäärityksen tulok-5 set kypsän CC49 VL:n ensimmäisten 24 aminohapon kohdalta. Kuviossa 5b on esitetty CC83:n VL:n aminohappojakso, jossa on alleviivattuna aminohappojaksomäärityksen tulokset kypsän CC83:n VL:n ensimmäisten 51 aminohapon kohdalta. ASN-20: tä ei pystytty määrittämään CC83:n kevyestä ketjusta, 10 tässä paikassa olevien N-kytkeytyneiden hiilihydraattiryh-mien vuoksi, joka on esitetty myöhempänä olevassa PNGaasi F -kokeessa. Jakso Asn-Ile-Thr vastaa konsensusjaksoa Asn-X-Thr/Ser hiilihydraattien liittämiseksi Asnrään.Figure 4b shows the amino acid sequence of CC49 VL with underlined amino acid sequence results for the first 24 amino acids of mature CC49 VL. Figure 5b shows the amino acid sequence of CC83 VL with underlined amino acid sequence results for the first 51 amino acids of mature CC83 VL. ASN-20 could not be determined from the CC83 light chain due to the N-linked carbohydrate groups present at this site, as shown in the subsequent PNGase F assay. The Asn-Ile-Thr sequence corresponds to the consensus sequence for the incorporation of Asn-X-Thr / Ser carbohydrates into Asn.
Koska immunoglobuliinien CC49 ja CC83 raskaat ket-15 jut on suojattu N-päästä eivätkä siten ole käytettävissä aminohappojakson määritykseen, luontaista glykopeptidiä käsiteltiin syanogeenibromidilla (CNBr) metioniiniryhmien kohdalta tapahtuvan pilkkoutumisen aikaansaamiseksi. Pilkkoutumisessa syntyi fragmentteja, jotka puhdistettiin 20 käänteisfaasi-HPLC:llä. N-pään aminohapposekvenssointi suoritettiin CNBR-fragmenteilla.Because the heavy chains of the immunoglobulins CC49 and CC83 are protected at the N-terminus and thus unavailable for amino acid determination, the native glycopeptide was treated with cyanogen bromide (CNBr) to effect cleavage at the methionine groups. Fragmentation resulted in fragments which were purified by reverse phase HPLC. N-terminal amino acid sequencing was performed on CNBR fragments.
Aminohappomäärityksen tulokset yhden CC49:n VH:n CNBr-peptidifragmentin kohdalta on esitetty alleviivattuina ryhminä kuviossa 18. Aminohappomäärityksen tulokset .. 25 yhden CC83:n VH:n CNBr-peptidif ragmentin kohdalta on esi tetty alleviivattuina ryhminä kuviossa 19. Kuten CC49:n suhteen oli laita, kaikki muut peptidijaksot vastaavat hiiren γΐ:η muuttumattomasta alueesta saatuja CNBr-frag-mentteja.The results of the amino acid assay for one CCB VH CNBr peptide fragment are shown as underlined groups in Figure 18. The amino acid assay results for 25 CCH VH CNN peptide fragments are shown as underlined groups in Figure 19. As for CC49 was the case, all other peptide sequences correspond to CNBr fragments obtained from the constant region of mouse γΐ: η.
30 CC83:n L-ketjussa olevan N-kytketyn hiilihydraatin määritys Tämä koe suoritettiin, jotta voitaisiin varmistua siitä, että CC83:n kevyeen ketjuun on liittynyt N-kytkey-tynyt hiilihydraatti, oletettavasti paikassa ASN-20 (katso 35 kuvio 5b). Entsyymi glykopeptidaasi F (PNGaasi F), joka on 66 1 0 3 4 7 7 eristettävissä Flavobacterium meninaosepticum -bakteeri-viljelmän suodoksesta [Tarentino, A. L et ai., (1985) Bio chemistry 24, 4665 - 4671], pilkkoo ASN:ään N-kytkeytynei-tä korkeita mannoosi- ja/tai kaksiosaisesti haaroittuneita 5 kompleksisokereita vapaan hiilihydraattirakenteen ja ASP-ryhmän muodostamiseksi siitä ASN:stä, johon se oli liittyneenä. Ero saman peptidin glykosyloituneen ja glykosyloi-tumattoman muodon molekyylipainojen välillä voidaan määrittää SDS-PAGE:11a.Determination of N-linked Carbohydrate in the CC83 L-Chain This experiment was performed to verify that the N-linked carbohydrate is attached to the CC83 light chain, presumably at position ASN-20 (see Figure 35b). The enzyme glycopeptidase F (PNGase F), which can be isolated from the filtrate of a bacterial culture of Flavobacterium meninaosepticum (Tarentino, A.L. et al., (1985) Bio Chemistry 24, 4665-4671), is cleaved by ASN: N-linked high mannose and / or double branched complex sugars to form the free carbohydrate structure and the ASP group from the ASN to which it was attached. The difference between the molecular weights of the glycosylated and non-glycosylated forms of the same peptide can be determined by SDS-PAGE.
10 Suoritettiin kahdentoista mikrogramman reaktiot, joissa joko käytettiin tai ei käytetty PNGaasi F:ää (Boeh-ringer Mannheim, Indianapolis, IN, USA) vaikuttamaan puhdistettuihin hiiren CC49:n, CC83:n vasta-aineisiin ja CC11:n F(ab')2;een (positiivinen kontrolli) liuoksessa, 15 jonka lopullinen reaktion vesitilavuus oli 40 mikrolitraa. Neljä mikrolitraa 10 x -puskuriliuosta (1 M kaliumfosfaattia, 0,1 M dinatrium-EDTA, pH 7,4) lisättiin kuhunkin reaktioseokseen. "PNGaasi F:ää käytetty" -merkinnällä varustettuihin putkiin lisättiin 7,5 mikrolitraa PNGaasi 20 F: ää ja kaikkia putkia inkuboitiin 37 °C:n lämpötilassa yhden tunnin ajan. Reaktioputkiin lisättiin 40 mikrolitraa Laemmli 2X näytelaimennuspuskuriliuosta, joka sisälsi β-merkaptoetanolia. Elektroforeesi suoritettiin 10-prosent-tisessa SDS-polyakrylamidigeelissä, geeli värjättiin Coo-.. 25 massie Brilliant Blue R-250:lla ja väri poistettiin. Tu lokset on esitetty kuvassa 20. Kuten kanavassa 2 on esitetty, uusi vyöhyke (*) esiintyy PNGase F-käsitellyssä CC83-näytteessä, mutta ei käsittelemättömässä CC83-näyt-teessä (kanava 3). Uusi vyöhyke on noin 2 000-3 000 mole-30 kyylipainoyksikköä pienempi kuin luontainen kevyen ketjun ! vyöhyke, mistä käy ilmi N-kytkeytyneen hiilihydraattiosan poistuminen. Ainoa konsensus-glykosylointipaikka CC83:n kevyelle ketjulle on paikassa ASN 20, joten päättelemällä voidaan olettaa, että tämä on glykosyloinnin todellinen 35 paikka ja tämä on syynä siihen, miksi se ei tullut esille 67 103477 CC83:n kevyen ketjun N-pään sekvenssianalyysissä ASN:nä. CC49:n kevyen ketjun liikkuvuus ei muutu PGNase F:llä käsiteltäessä (kanava 6) , mutta uusi vyöhyke havaitaan CCll:n raskaan ketjun F (AB')2-fragmentilla (kanava 4*) , 5 joka toimii positiivisena kontrollina. CCll:n raskaan ketjun lähetti-RNA:n sekvenssointitulokset osoittavat konsen-susglykosylaatiopaikan V-alueessa (tuloksia ei ole esitetty) . Standardeina (kanava 1) käytettiin naudan seerumin albumiinia (BSA), mp. 68 000 ja soijapavun trypsiini-inhi-10 biittoria (STI), mp. 21 500.Twelve micrograms reactions were performed, with or without the use of PNGase F (Boehringer Mannheim, Indianapolis, IN, USA) to affect purified murine CC49, CC83 antibodies and CC11 F (ab '). 2 (positive control) in a solution having a final reaction water volume of 40 microliters. Four microliters of 10x buffer solution (1 M potassium phosphate, 0.1 M disodium EDTA, pH 7.4) was added to each reaction mixture. To the tubes labeled "PNGase F used" was added 7.5 microliters of PNGase 20F and all tubes were incubated at 37 ° C for one hour. 40 microliters of Laemmli 2X sample dilution buffer containing β-mercaptoethanol was added to the reaction tubes. The electrophoresis was performed on a 10% SDS polyacrylamide gel, the gel was stained with Co. 25 massie Brilliant Blue R-250 and decolorized. The results are shown in Figure 20. As shown in Channel 2, a new band (*) occurs in PNGase F-treated CC83 sample but not in untreated CC83 sample (channel 3). The new zone is about 2,000-3,000 Mole-30 Kg lower than the natural light chain! zone indicating the removal of the N-linked carbohydrate moiety. The only consensus glycosylation site for the CC83 light chain is located at ASN 20, so it can be inferred that this is the actual 35 site for glycosylation and this is why it did not appear in the 67 103477 CC83 light chain N-terminal sequence analysis in ASN: as. CC49 light chain motility does not change when treated with PGNase F (channel 6), but a new band is detected with the CC11 heavy chain F (AB ') 2 fragment (channel 4 *), which serves as a positive control. Sequencing results for CC11 heavy chain messenger RNA indicate a consensus glycosylation site in V region (data not shown). Bovine serum albumin (BSA), mp, was used as standards (channel 1). 68,000 and soybean trypsin-inhi-10 bits (STI), mp. 21,500.
DNA-jaksoDNA sequence
Plasmidin DNA sekvenssoitiin suoraan käyttäen Se-quenase-DNA-sekvenssointipakkausta, joka oli hankittu United States Biochemical (USB) -yhtiöstä, Cleveland, OH, 15 USA. Kaksinauhaisen DNA:n sekvenssoimiseksi noudatettiin USB:n käyttöohjeita. Kunkin vaihtelevan alueen DNA sekvenssoitiin käyttäen JH- tai JL-oligonukleotidia, jotka lähetti-RNA-jakson informaation perusteella oli määritetty olemaan spesifisiä kummankin tuottavasti uudelleenjärjes-20 tyneen raskaan ketjun tai kevyen ketjun geenin suhteen, tässä järjestyksessä mainittuna.Plasmid DNA was directly sequenced using the Se-quenase DNA sequencing kit purchased from United States Biochemical (USB), Cleveland, OH, 15 USA. The instructions for using USB were followed for sequencing the double-stranded DNA. DNA for each variable region was sequenced using the JH or JL oligonucleotide which, based on the information in the messenger RNA sequence, had been determined to be specific for each of the productively rearranged heavy chain or light chain genes, respectively.
Kun alkusekvenssit oli määritetty, sekvenssiä laajennettiin käyttäen lisäalukkeita. Lisäalukkeet syntetisoitiin käyttäen hyväksi aikaisemmin muodostetuista sek-.. 25 vensseistä kerättyä tietoa.After the initial sequences had been determined, the sequence was expanded using additional primers. Additional primers were synthesized using information collected from previously generated sequences.
Yllä kuvattua tekniikka käyttäen saatiin aikaan CC49:n ja CC83:n kokonaiset raskaan ketjun vaihtelevien alueiden eksonit ja kevyen ketjun vaihtelevien alueiden eksonit. DNA-jakso koottiin ja analysoitiin käyttäen 30 Hitachin DNA-jakson analysointiohjelmaa DNASIS™.Using the technique described above, whole heavy chain variable region exons and light chain variable region exons of CC49 and CC83 were obtained. The DNA sequence was assembled and analyzed using 30 Hitachi DNA sequence analysis software DNASIS ™.
DNA-sekvenssointia varten valmistettiin seuraavat oligonukleotidialukkeet: (1) Kummallekin kevyelle ketjulle CK-introni(-): 51-GAAAAC-CTGTGTCTTACAC 3'.For DNA sequencing, the following oligonucleotide primers were prepared: (1) For each light chain, a CK intron (-): 51-GAAAAC-CTGTGTCTTACAC 3 '.
68 103477 (2) CC49:n kevyelle ketjulle CC49 FRI ( + ) : 51-GTACCTGTGGGGACATTG 3', ja JK5(-)-23-meeri 5'-CGTTTCAGCTCCAGCTTGGTCCC-3'.68 103477 (2) for CC49 light chain CC49 FRI (+): 51-GTACCTGTGGGGACATTG 3 ', and JK5 (-) - 23-mer 5'-CGTTTCAGCTCCAGCTTGGTCCC-3'.
5 (3) CC83:n kevyelle ketjulle CC83 CDR2(-): 5'-CAGGGACTCCAGTGTGC 3', CC83 L-introni (-): 5'GACTTCAAGATACAAATGTTAG-3', ja JK4(-)-20-meeri: 10 5'-CCAACTTTGTCCCCGAGCCGAACG.5 (3) for CC83 light chain CC83 CDR2 (-): 5'-CAGGGACTCCAGTGTGC 3 ', CC83 L-intron (-): 5'GACTTCAAGATACAAATGTTAG-3', and JK4 (-) - 20-mer: 10 5 ' -CCAACTTTGTCCCCGAGCCGAACG.
CC49 VL:n ja CC83 VL:n täydelliset nukleotidijaksot on esitetty tässä järjestyksessä kuvissa 4a ja 5a.The complete nucleotide sequences of CC49 VL and CC83 VL are shown in Figures 4a and 5a, respectively.
CC49:n raskaalle ketjulle JH4 (-)-20 meeri: 5'GGTGACTGAGGTTCCTTGAC-3' 15 ja J„4 introni (-) : 5'-GCAATGCTCAGAAAACTCC.CC49 Heavy Chain JH4 (-) - 20mers: 5'GGTGACTGAGGTTCCTTGAC-3'15 and J14 Intron (-): 5'-GCAATGCTCAGAAAACTCC.
CC83:n raskaalle ketjulle JH2(-)-16 meeri: 51CTGAGGAGACTGTGAG-3' ja Jh2 introni (-) : 20 5'-GCAGTAAAATCTATCTAAGCTG.CCH heavy chain JH2 (-) - 16 mer: 51CTGAGGAGACTGTGAG-3 'and Jh2 intron (-): 20'-GCAGTAAAATCTATCTAAGCTG.
Tästä lähtien kunkin raskaan ketjun sekvenssointia laajennettiin seuraavilla jaksoilla: CC49/83 HC/5'(+) 5'-GCACTGCTCATGATATGCAAATC-3', CC49/83 HC/5'(-) 2 5 5'-GATTTGCATATCATGAGCAGTGC- 3', ja CC49/83 H-ketju FRI(-) 5'-CTCAGCGTCAGACTGCTG-3'.From now on, the sequencing of each heavy chain was expanded by the following sequences: CC49 / 83 HC / 5 '(+) 5'-GCACTGCTCATGATATGCAAATC-3', CC49 / 83 HC / 5 '(-) 25 5'-GATTTGCATATCATGAGCAGTGC-3', and CC49 / 83 H-chain FRI (-) 5′-CTCAGCGTCAGACTGCTG-3 ′.
CC49:n VH:n ja CC83:n VH:n täydelliset nukleotidi-jaksot on esitetty kuviossa 2.The complete nucleotide sequences of CCH VH and CC83 VH are shown in Figure 2.
30 Suoritettiin vertailuja luonnehditun lähetti-RNA- jakson ja luonnehditun DNA-jakson välillä, sekä luonnehditun aminohappojakson ja DNA-jaksosta ennustetun aminohappo jakson välillä. Näihin vertailuihin perustuen havaittiin plasmidikloonien sisältävän oikean CC49:n ja CC83:n ras- # » 35 69 103477 kaan ja kevyen ketjun vaihtelevia jaksoja koodaavan DNA-jakson.Comparisons were made between the characterized messenger RNA sequence and the characterized DNA sequence, as well as between the characterized amino acid sequence and the predicted amino acid sequence from the DNA sequence. Based on these comparisons, plasmid clones were found to contain the correct CC49 and CC83 heavy and light chain DNA encoding variable sequences.
Kuten kuviosta 2 käy ilmi, CC49:n ja CC83:n raskaan ketjun vaihtelevien alueiden nukleotidijaksoista peräisin 5 olevissa ennustetuissa aminohappojaksoissa on huomattavasti jaksojen välistä samankaltaisuutta kehysalueilla ja suuresti vaihtelevilla alueilla 1 ja 2. Suuresti vaihte-leva alue 3 on melkoisesti erilainen näiden kahden välillä johtuen VH-alueen rekombinoitumisesta erilaisten D- ja JH-10 sekvenssien kanssa nimenomaan siksi, että CC49:n l-raskas ketju käytti JH4:ää ja CC83:n gamma-1 käytti JH2:ta.As shown in Figure 2, the predicted amino acid sequences derived from the heavy chain variable region nucleotide sequences of CC49 and CC83 exhibit a significant degree of sequence similarity within the framework regions and the highly variable regions 1 and 2. The highly variable region 3 is quite different due to the two. Recombination of the VH region with various D and JH-10 sequences, precisely because CCH's 1-heavy chain used JH4 and CC83's gamma-1 used JH2.
CC49:n ja CC83:n raskaan ketjun vaihtelevan alueen geenien huomattava DNA-jaksojen homologia koodaavien jaksojen 5'-puolella osoittaa, että nämä kaksi raskaan ketjun 15 vaihtelevan alueen geeniä olivat peräisin samoista ituradan eksoneista.The substantial DNA sequence homology of the CC49 and CC83 heavy chain variable region genes at the 5 'side indicates that the two heavy chain 15 variable region genes were derived from the same germline exon.
VBaTAG:in, CC46:n, CC49:n, CC83:n ja CC92:n raskaan ketjun ituradan esiastegeenin eristäminen CC46:n, CC49:n, CC83:n ja CC92:n raskaan ketjun 20 vaihtelevien alueiden ituradan esiastegeenin eristämiseen käytetyt menetelmät olivat olennaisesti samoja, kuin mitä käytettiin CC49:n raskaan ketjun vaihtelevan alueen eristämiseen, paitsi että LAMBDA-ZAP™-kirj aston muodostamiseen käytetty DNA tuli irrelevantista hybridoomasolulinjasta .. 25 (eli solulinjasta, joka tuottaa vasta-aineita, jotka eivät huomattavasti sitoudu TAG72:een). Noin 900 000 plakkia sisältävä DNA-kirjasto seulottiin ja siitä eristettiin yksi positiivinen klooni. Positiivinen klooni sai nimen pVHaTAG. pVHaTAG:in koko oli noin 5,2 ke ja DNA-insertin 30 koon määritettiin restriktioentsyymikartoituksella olevan noin 2,2 ke.Isolation of the VBaTAG, CC46, CC49, CC83, and CC92 Heavy Chain Germline Precursor Gene The methods used to isolate the CC46, CC49, CC83 and CC92 heavy chain germline precursor gene were essentially the same as those used to isolate the heavy chain variable region of CC49 except that the DNA used to generate the LAMBDA-ZAP ™ letter A10 came from an irrelevant hybridoma cell line .. (i.e., a cell line that produces antibodies that do not significantly bind to TAG72). ). A DNA library containing approximately 900,000 plaques was screened and one positive clone isolated. The positive clone was named pVHaTAG. The size of the pVHaTAG was about 5.2 kb and the size of the DNA insert was determined by restriction enzyme mapping to be about 2.2 kb.
pV„aTAG:in DNA-jakso pVHaTAG:in DNA-jakson määritykseen käytettiin seu-raavia oligonukleotidialukkeita: 35 B72,3/CC92 HC-20 meeri: 5'-CCTTGAACTTCTCATTGTAC-3' 70 103477 CC49/CC83 HC 5' (+): 5'-GCACTGCTCATGATATGCAAATC-3' CC49/CC83 HC 5' (-): 5'-GATTTCGATATCATGAGCAGTGC-3' VHaTAG IVS (+): 51-CTAAAGTGGAGTCAGGGCCTG-3' VHaTAG IVS (-): 5'-CAGGCCCTGACTCCACTTTAG-3' 5 VHaTAG CDR2 (+): 5'-GAATGGATTGGATATATTTCTC-31.pV 'aTAG DNA Sequence The following oligonucleotide primers were used to determine the pVHaTAG DNA sequence: 35 B72.3 / CC92 HC-20 Mer: 5'-CCTTGAACTTCTCATTGTAC-3' 70 103477 CC49 / CC83 HC 5 '(+) : 5'-GCACTGCTCATGATATGCAAATC-3 'CC49 / CC83 HC 5' (-): 5'-GATTTCGATATCATGAGCAGTGC-3 'VHaTAG IVS (+): 51-CTAAAGTGGAGTCAGGGCCTG-3' VHaTAG IVS (-) CCTG-5 ' 5 VHaTAG CDR2 (+): 5′-GAATGGATTGGATATATTTCTC-31.
VHaTAG:in täydellinen nukleotidijakso on esitetty kuviossa 2.The complete nucleotide sequence of VHaTAG is shown in Figure 2.
Ihmisen raskaiden muuttumattomien geenien eristäminen 10 Erilaisia raskaan ketjun muuttumattomia alueita sisältävät plasmidikonstruktiot (ργΐ, ργ2, ργ3 ja ργ4) saatiin Dr. lian R. Kirschiltä National Cancer Institutes-ta, Betesha, Maryland.Isolation of human heavy constant genes Plasmid constructs containing various heavy chain constant regions (ργΐ, ργ2, ργ3 and ργ4) were obtained from Dr. lian R. Kirsch of the National Cancer Institutes, Betesha, Maryland.
Näille geeneille suoritettiin restriktioentsyymi-15 kartoitus niiden identtisyyden varmistamiseksi. Ihmisen muuttumattomien alueiden restriktiokartat on esitetty kuviossa 21.These genes were subjected to restriction enzyme mapping to confirm their identity. Restriction maps of human constant regions are shown in Figure 21.
Kimeerinen kevyt ketjuChimeric light chain
Hiiren CC49 V-alue 20 J5 :n ja Ck:n välillä olevaan hiiren intronialueeseen paikallistetun CC49:n kevyen ketjun genomisen DNA:n Hind III -kohta [katso Max, Edward E. et ai., (1981) J. Biol. Chem. 256, 5116] menetettiin kloonausmenettelyssä, jossa puoliksi täytetyt Hind III -kohdat liitettiin ligaasilla .. 25 puoliksi täytettyihin Spe I -kohtiin LAMBDA-ZAP-vektoris- sa. Tämä muunnos kulkeutui plasmidin pRLIOI mukana (kuvio 9). Intronin Hind III -kohta muodostettiin uudelleen myöhemmin esitetyissä vaiheissa pääkohdittain kuvatulla tavalla, jotta Hind III - Bam H I -ihmisen ituradan kappa-30 kevyen ketjun DNA-fragmentti pystyttäisiin liittämään ligaasilla suoraan hiiren vaihtelevaan alueeseen. Kaikki vaiheet suoritettiin käyttäen standardeja ammattimiehille tuttuja molekyylibiologisia menetelmiä ja ne voidaan löytää käsikirjasta, kuten Maniatis.Mouse CC49 V region Hind III site of CC49 light chain genomic DNA localized to the murine intron region between 20 J5 and Ck [see Max, Edward E. et al., (1981) J. Biol. Chem. 256, 5116] was lost in the cloning procedure in which half filled Hind III sites were ligated. 25 half filled Spe I sites in the LAMBDA-ZAP vector. This variant migrated with plasmid pRLIOI (Figure 9). The Hind III site of the intron was reconstituted as outlined in the following steps to allow ligation of the Hind III-Bam HI germline kappa-30 light chain DNA directly into the variable region of the mouse. All steps were performed using standard molecular biology methods known to those skilled in the art and can be found in a manual such as Maniatis.
71 103477 1,6 9 ke:n kokoinen Bam H I - Pst I -fragmentti eristettiin pRLIOIrstä aikaisemmin esitetyllä tavalla. 2,96 ke:n kokoinen Bam H I - Pst I -fragmentti eristetään pBluescript SK(-):sta (hankittu Stratageneltä) aikaisemmin 5 esitetyllä tavalla. Tämän jälkeen nämä kaksi fragmenttia liitetään ligaasilla ja seuraavassa esitetty pRLl03 eristetään .71 103477 The 1.6 kb Kam Bam HI - Pst I fragment was isolated from pRL101 as previously described. The 2.96 kb Bam HI-Pst I fragment is isolated from pBluescript SK (-) (purchased from Stratagene) as described above. The two fragments are then ligated and the following pRL103 is isolated.
10 ^ N. , Hindlll10 ^ N., Hindlll
Ar \Lyp st' pRL103 EH J5Do \ Lyp st 'pRL103 EH J5
4.65 kb H4.65 kb H
15 \ f V15 \ f V
2020
Plasmidia pGDl (kuvattu aikaisemmin) pilkottiin Pst I- ja Hind III -restriktioentsyymeillä, jotta saataisiin tarpeellinen 1,03 ke:n kokoinen intronin sisältävä frag-·* 25 mentti ja pRL103 pilkottiin myös Pst I- ja Hind III -rest riktioentsyymeillä liitoskohtaryhmässä (polylinker) olevan pienen DNA-fragmentin poistamiseksi.Plasmid pGD1 (previously described) was digested with Pst I and Hind III restriction enzymes to obtain the required 1.03 kb intron-containing fragment and pRL103 was also digested with Pst I and Hind III restriction enzymes at the junction site (polylinker). ) to remove a small DNA fragment.
Tuloksena olleet fragmentit liitettiin ligaasilla, jotta saatiin 5,68 ke:n kokoinen plasmidi, jolle annettiin 30 tunnus pRL104. pGDl:n ja pRL104:n osittainen restriktio-kartta on esitetty seuraavassa.The resulting fragments were ligated to give a 5.68 kb plasmid, which was assigned the pRL104 code. A partial restriction map of pGD1 and pRL104 is shown below.
72 10347772 103477
arf\PARF \ P
/ \VJ2 5 / }^?J3 / pGD1 L· J5/ \ VJ2 5 /} ^? J3 / pGD1 L · J5
10,788 bp I10,788 bp I
\ w—pstl NX Hindlll\ w — Pstl NX Hindlll
Ck 15 ----- /y ^x - Kinclil pRLICM \Ck 15 ----- / y ^ x - Kinclil pRLICM \
5680 bp I5680 bp I
\ X^Pstl ·· 25\ X ^ Pstl ·· 25
BamHI J5BamHI J5
LL
Ihmisen CK-alue 30 Plasmidi phum CK hankittiin Dr. John Roderilta, Mt,Human CK Region 30 Plasmid Phum CK was purchased from Dr. John Roder, Mt.
Sinai Research Institute, Toronto, Ontario, Kanada. Plasmidi on peräisin pBR322:sta, jossa oli 12 ke:n kokoinen siihen liitetyn ihmisen CK-eksonin sisältävä Bam H I -fragmentti. pBR322 on kuvattu Stratagenen vuoden 1987 luette-35 lon sivulla 171. 12 ke:n Bam H I -fragmentin restriktio- 73 103477 kartta on esitetty seuraavassa [julkaisusta Heiter, P. et ai., (1982) J. Biol. Chem. 257 1516].Sinai Research Institute, Toronto, Ontario, Canada. The plasmid is derived from pBR322 having a 12 kb Bam HI fragment containing the human CK exon attached to it. pBR322 is described on page 171 of the 1987 Stratagene Schedule 35 Ion. The restriction map of the 12 kb Bam HI fragment is shown below [from Heiter, P. et al., (1982) J. Biol. Chem. 257 1516].
phumCk 5phumCk 5
Hindlll \„ enhancerHindlll \ 'Enhancer
P BamHIP BamHI
_-1 10 Ck_-1 10 Ck
Plasmidi phum Ck pilkottiin Hind III- ja Pst I -re-striktioentsyymeillä, jotta saatiin 5,0 ke: n kokoinen fragmentti, joka sisältää ihmisen Ck-eksonin. pRL104:ää 15 pilkottiin Fsp I- ja Hind III -restriktioentsyymeillä, jotta saatiin 4,2 ke:n fragmentti, joka sisältää CC49:n hiiren kevyen ketjun vaihtelevat eksonit.Phum Ck plasmid was digested with Hind III and Pst I restriction enzymes to yield a 5.0 kb fragment containing the human Ck exon. pRL104 was digested with Fsp I and Hind III restriction enzymes to yield a 4.2 kb fragment containing variable exons of the murine light chain of CC49.
Nämä kaksi tuloksena ollutta fragmenttia liitettiin T4-DNA-ligaasilla, jotta saatiin 9,2 ke:n fragmentti yh-20 dessä tuloksena olleen fragmenttiseoksen kanssa. Tätä seosta pilkottiin Bam H I:llä, jotta saatiin 7,7 ke:n kokoinen Bam H I CC49 L-ketjun kimeerinen konstruktio, jossa on Bam H I -tarttuvat päät ja joka sisältää sekä hiiren vaihtelevan alueen eksonit että ihmisen muuttumattoman ** 25 alueen (kappa) eksonin. Nämä konstruktiot käyttävät hyväk seen ihmisen tehostajajaksoja sekä hiiren promoottorijak-soj a.The two resulting fragments were ligated with T4 DNA ligase to yield a 9.2 kb fragment together with the resulting fragment mixture. This mixture was digested with Bam HI to give a 7.7 kb Bam HI CC49 L chain chimeric construct with Bam HI adhesive ends containing both murine variable region exons and human constant ** 25 region (kappa). ) exon. These constructs utilize human enhancer sequences as well as mouse promoter sequences.
Kimeerinen Bam H I -fragmentti, joka sisälsi sekä hiiren kevyen ketjun vaihtelevan alueen eksonit (L ja VJ) 30 että ihmisen muuttumattoman alueen kappa (k) -eksonin, liitettiin ligaasilla Bam H I -kohtaan plasmidiin pSV2neo (5,6 ke), joka on pBR322:sta johdettu valikoitavan markke-rigeenin neo (hankittu ATCC:ltä) sisältävä plasmidi. Aktiivisen neo-geenin esiintyminen muuttaa solun resisten- 74 103477 tiksi genetisiinin, neomysiinin kaltaisen myös G4l8:ksi kutsutun lääkkeen aiheuttamalle kasvun inhibiitiolle.A Bam HI chimeric fragment containing both murine light chain variable region exons (L and VJ) and the human constant region kappa (k) exon was ligated to the Bam HI site into pSV2neo (5.6 kb), which is pBR322 a plasmid containing the selectable marker gene neo (purchased from ATCC). The presence of the active neo gene converts the cell into resistance to growth inhibition caused by a drug known as G418, a gene similar to neomycin.
Kimeerinen Bam H I -fragmentti liitettiin pSV2neo:on kummassakin orientaatiossa, kuten myöhempänä on 5 esitetty. Konstruoitiin kimeerisen kevyen ketjun geenin kummatkin transkriptiossa esiintyvät orientaatiot suhteessa neo-geeniin. Plasmidi pSV2neo linearisoitiin Bam H I -kohdasta, defosforyloitiin (Maniatisin teoksissa esitettyjen menetelmien mukaan) käyttämällä vasikan suolen al-10 kalista fosfataasia (itseligaation estämiseksi) ja liitettiin ligaasilla aiempana kuvattuun kimeeriseen CC49:n L-ketjun Bam H I -fragmenttiin.The Bam HI chimeric fragment was ligated to pSV2neo in each orientation as shown below. Both transcriptional orientations of the chimeric light chain gene with respect to the neo gene were constructed. Plasmid pSV2neo was linearized by Bam HI site, dephosphorylated (with the methods described by Maniatis) using calf intestinal Al-10 skirting phosphatase (to prevent self-ligation) and ligated with chimeric described earlier in the CC49 L chain Bam HI fragment.
neo f ^150 !neo f ^ 150!
W 13.5 Kb IW 13.5 Kb I
BamHI CkBamHI Ck
HindlllHind III
25 VJS25 VJS
psii amp iEcoRI BamH|psii amp iEcoRI BamH |
neo PRU105 Ineo PRU105 I
K ^3-5 kb H—HincflllK ^ 3-5 kb H — Hincflll
BamHI ZY, 75 103477BamHI ZY, 75 103477
Neo-geenin ja CC49:n kimeerisen kevyen ketjun transkriptiossa esiintyvät orientaatiot on osoitettu nuolilla pRL120:ssa ja pRL105:ssä. pSV2neo:sta johdetut osat on osoitettu. Nämä plasraidit puhdistettiin suuressa mittakaa-5 vassa kutakin plasmidia monistavan E. coli -kloonin pre-paratiivisesta fermentaatiosta (1,0 1). Puhdistettuja plasmideja käytettiin viemään kimeerinen CC49:n kevyt ketju SP2/0 plasmasytoomasoluihin, kuten myöhempänä on esitetty.Orientations in the transcription of the neo gene and CC49 chimeric light chain are indicated by arrows in pRL120 and pRL105, respectively. Parts derived from pSV2neo are indicated. These plasmids were purified on a large scale from the preparative fermentation (1.0 L) of an E. coli clone amplifying each plasmid. Purified plasmids were used to introduce the chimeric CC49 light chain into SP2 / 0 plasma cytoma cells as described below.
10 Hiiren CC83:n VL-alue ja ihmisen CK-alue CC83:n kevyen ketjun kloonaamisen yhteydessä menetetty pRL200:ssa oleva Hind III -kohta muodostettiin uudelleen samasta syystä kuin CC49:n kevyen ketjun kimeeri-sessä konstruktiossa. Uudelleen muodostaminen suoritettiin 15 seuraavalla tavalla. Plasmidi pRL200 linearisoitiin uniikista Nhe I -kohdasta ja sen kummatkin tarttuvat päät muutettiin tasalla oleviksi täyttämällä dNTP:illä ja DNA-polymeraasi I:llä. Fosforvloitu Bam H I -kytkijä (hankittu New England Biolabs -yhtiöltä) liitettiin ligaasilla täy-20 tettyyn kohtaan. Uudelle plamidille annettiin tunnus pRL20l ja se on esitetty seuraavassa.The VL region of mouse CC83 and the human CK region The Hind III site in pRL200 lost during cloning of the CC83 light chain was reconstituted for the same reason as in the CC49 light chain chimeric construct. The reconstitution was performed in the following manner. Plasmid pRL200 was linearized from a unique Nhe I site and its two adherent ends were aligned by filling with dNTPs and DNA polymerase I. A phosphorylated Bam HI linker (purchased from New England Biolabs) was ligated to the ligase-filled site. The new plasmid was designated pRL201 and is shown below.
--SP-'/Hindlll--SP - '/ HindIII
pRL201 IpRL201 I
7.45 kb 30 H.ndlll\SpelNhe'/BamH>7.45 kb 30 H.ndlll \ SpelNhe '/ BamH>
psn * Lpsn * L
76 1 0 3 4 7 7 pRL201:stä saatu 2,5 ke:n Bam H I - Pst I -fragmentti, joka sisälsi CC83:n kevyen ketjun vaihtelevan alueen genomin DNA:n, liitettiin kätevästi ligaasilla pRL104:stä saatuun aikaisemmin CC49:n kevyen ketjun kon-5 struktion yhteydessä kuvattuun 4 ke:n Bam H I - Pst I vek-torifragmenttiin, joka jo sisälsi Hind III:n sisältävän intronifragmentin. Uudelle plasmidille annettiin tunnus pRL202 ja se on esitetty seuraavassa.76 1 0 3 4 7 7 The 2.5 kb Bam HI - Pst I fragment from pRL201 containing the CC83 light chain variable region genomic DNA was conveniently ligated with the previously obtained CC49 from pRL104. to the 4 kb Bam HI-Pst I vector fragment described in connection with the construction of the light chain con-5, which already contained an Hind III containing intron fragment. The new plasmid was designated pRL202 and is shown below.
10 c , —^/Fspl y Hindlll / pRL 202 \\ 15 6.5 kb J] \ /-------10 c, - ^ / Fspl y Hindlll / pRL 202 \\ 15 6.5 kb J] \ / -------
BamHIBamHI
2 0 t J42 0 t J4
L VL V
pRL202:sta saatu noin 5,05 ke:n Fsp I - Hind III -fragmentti eristettiin ja liitettiin ligaasilla ihmisen 25 Ck:n sisältävään Hind III - Bam H I -fragmenttiin, joka on jo kuvattu CC49:n kevyen ketjun kimeerisen konstruktion yhteydessä. CC83:n kevyen ketjun vektorin muodostaminen suoritettiin tästä eteenpäin täysin samoin kuin CC49:n kevyen ketjun muodostaminen. Tuloksena ollut 8,5 ke: n 30 CC83:n kevyen ketjun kimeerinen Bam H I -konstruktio lii-; tettiin myös ligaasilla pSV2neo-Bam H I:een (fosfataasi- käsitelty) ja saatiin kummankin mahdollisen insertin orientaation omaavia plasmideja, kuten seuraavassa esitetystä diagrammista käy ilmi.The approximately 5.05 kb Fsp I-Hind III fragment from pRL202 was isolated and ligated to the human 25 Ck Hind III-Bam HI fragment already described for the CC49 light chain chimeric construct. The construction of the CC83 light chain vector was henceforth performed in the same manner as the construction of the CC49 light chain. The resulting 8.5 kb 30 CC83 light-chain chimeric Bam HI construct was lii; was also ligated into pSV2neo-Bam HI (phosphatase-treated) and plasmids with both possible insert orientations were obtained, as shown in the diagram below.
35 77 1 0 3 4 7 7 amp I EeoRl _ I .BamHl35 77 1 0 3 4 7 7 amp I EeoRl _ I .BamHl
neo I PPIL203 Ineo I PPIL203 I
Ί l4-3 kb IΊ l4-3 kb I
10 BamHl Λξ τγ^ξξ^νρϊιι10 BamHl Λξ τγ ^ ξξ ^ νρϊιι
V J4 4 JSV J4 4 JS
15 amp jEcoRI g^,15 amp jEcoRI g ^,
[f PR230 I[f PR230 I
ne0 1· 14.3 kb Fne0 1 · 14.3 kb F
^ BamHl Ck^ BamHl Ck
Neo-geenin ja CC83:n kimeerisen kevyen ketjun tran-30 skriptiossa esiintyvät orientaatiot on osoitettu nuolella \ pRL203:ssa ja pRL230:ssa. Nämä plasmidit puhdistettiin suuressa mittakaavassa kutakin plasmidia monistavan E. coli -kloonin preparatiivisesta fermentaatiosta (1,0 1) kaupallisesti saatavilla olevassa inkubaattorissa. Puhdis-35 tettuja plasmideja käytettiin viemään kimeerinen CC83:n 78 1 0 3 4 7 7 kevyt ketju Sp2/0 plasmasytoomasoluihin, kuten myöhempänä on esitetty.Orientations in the transcription of the neo gene and CC83 chimeric light chain tran-30 are indicated by arrow in pRL203 and pRL230. These plasmids were purified on a large scale from preparative fermentation (1.0 L) of each plasmid amplifying E. coli clone in a commercially available incubator. Purified plasmids were used to introduce the chimeric CC83 78 78 0 7477 7 into Sp2 / 0 plasma cytoma cells as described below.
Kaikki neljä kimeeristä kevyen ketjun plasmidikon-struktiota voidaan linearisoida pilkkomalla restriktioent-5 syymillä Aat II. Plasmideissa oleva Aat II -kohta on alueella, joka ei ole välttämätön kimeerisen kevyen ketjun geenin tai valikoitavan markkerigeenin neo:n ilmentymiselle .All four chimeric light chain plasmid codon constructs can be linearized by restriction enzyme digestion with Aat II. The Aat II site in plasmids is located in a region that is not essential for neo expression of the chimeric light chain gene or selectable marker gene.
Kimeeriset raskaat ketjut 10 Ihmisen gamma-muuttumattornien geenien eksonitChimeric Heavy Chains 10 Exons of Human Gamma Unchanged Gene Genes
Kimeerisiä raskaan ketjun konstruktioita kantamaan käytetty plasmidivektori on nimetty pSV2gpt:ksi ja se on esitetty julkaisussa Mulligan ja Berg, (1984) "Selection of animal cells that express the E. Coli gene coding for 15 xanthine-guanine phosphoribosyltransferase", Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 78(4), 2072-2076. pSV2gpt on pBR322:sta johdettu plasmidi, joka sisältää valinnaisen markkerigeenin, guaniinifosforibosyylitransferaasin (gpt), jota voidaan käyttää valikoivaan kasvuun mykofenolihappoa sisältä-20 vässä liuoksessa. pSVgpt:n valmistamiseksi ihmisen Cyl-, Cy2-, Cy3-, Cy4-eksonien vastaanottajaksi se pilkottiinThe plasmid vector used to carry the chimeric heavy chain constructs is designated pSV2gpt and is disclosed in Mulligan and Berg, (1984) "Selection of animal cells that express the E. coli gene coding for 15 xanthine-guanine phosphoribosyltransferase", Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 78 (4), 2072-2076. pSV2gpt is a plasmid derived from pBR322 which contains an optional marker gene, guanine phosphoribosyl transferase (gpt), which can be used for selective growth in mycophenolic acid-containing solution. To prepare pSVgpt as a recipient of human Cyl, Cy2, Cy3, Cy4 exons, it was digested
Eco R I:llä ja Bam H I:llä. Pilkottu DNA fraktioitiin 4-%:isella polyakrylamidigeelillä ja 4,5 ke:n vektorifrag-mentti saatiin geelistä sähkövirralla eluoimalla, kuten 25 Maniatisin teoksessa on kuvattu. Tämä linearisoitu plasmidi nimettiin pSV2gpt/R/B:ksi ja plasmidikartta on esitetty kuviossa 22. Se kykenee ottamaan vastaan Eco R I -Bam H I -päätteisiä fragmentteja.Eco R I and Bam H I. The digested DNA was fractionated on a 4% polyacrylamide gel and the 4.5 kb vector fragment was obtained from the gel by elution with an electric current as described in Maniatis. This linearized plasmid was designated pSV2gpt / R / B and the plasmid map is shown in Figure 22. It is capable of accepting Eco RI -Bam HI terminated fragments.
5'-pään Hind III -kohdat, jotka esiintyvät ihmisen 30 IgG-L-muuttumattoman alueen fragmenteissa, muunnettiin Eco ; R I -kohdiksi pSV2gpt:n Eco R I -kohtaan suunnattua kloo nausta varten, γΐ-.η, γ2:η, γ3:η ja γ4:η tapauksissa käytettiin vektorin pBR322 Eco R I -kohtaa.The 5 'end Hind III sites present in human IgG-L constant region fragments were converted to Eco; As RI sites for cloning to the Eco RI site of pSV2gpt, the Eco RI site of pBR322 was used in cases of γΐ-.η, γ2: η, γ3: η and γ4: η.
79 10347779 103477
Cylcyl
Ihmisen Cyl-eksonit sisältävä fragmentti saatiin aikaan pilkkomalla ja linearisoimalla p 1-plasmidi Hind III:lla ja sen jälkeen täyttämällä Hind III:n tarttuvat 5 päät käyttämällä kaikkia neljää dNTP:tä ja DNA-polymeraa-sin Klenow-fragmenttia Hind III -päiden tasaamiseksi. Eco R I -kytkijä liitettiin ligaasilla tasaisiin päihin Hind III -kohdan korvaamiseksi Eco R I -kohdalla. Tämän jälkeen tämä konstruktio pilkottiin Eco R I:llä ja Bam H I:llä, 10 jotta saatiin vapautetuksi Cyl-eksonit sisältävä 7,8 ke:n fragmentti. Tämä fragmentti nimettiin Cyl-7,8 ke:ksi.The human Cyl exon-containing fragment was generated by digestion and linearization of p1 plasmid with Hind III followed by filling in the Hind III adherent ends using all four dNTPs and Klenow fragment of DNA polymerase to align Hind III ends. . The Eco R I linker was ligated to the flat ends to replace the Hind III site with the Eco R I site. This construct was then digested with Eco RI and Bam HI to release the 7.8 kb fragment containing Cyl exons. This fragment was named Cyl-7.8 kb.
Kukin fragmenteista liitettiin sitten ligaasilla pSV2-gpt/R/B:n Eco Rl- Bam H I -kohtiin. Tämä vektorin (pSV2-gpt-yl-7,2) rakenne mahdollistaa minkä tahansa hii-15 ren raskaan ketjun vaihtelevan alueen geenin (joissa on Eco R I -päät) liittämisen ihmisen raskaan IgG-ketjun vektoreiden Eco R I -kohtaan. Tarkemmin sanottuna 125 ng ihmisen Cyl-7,8 ke -fragmenttia liitettiin ligaasilla 100 ng:aan linearisoitua pSV2gpt/R/B -vektoria liuoksessa, 20 jonka tilavuus oli 10 μΐ, käyttäen 400 yksikköä T4-DNA-ligaasia (hankittu New England Biolabs -yhtiöstä). Pakastetut Invitrogen-yhtiöstä (San Diego, CA) hankitut kompetentit E. coli DH1 -solut transformoitiin ligaasireaktiol-la Invitrogenin käyttöohjeiden mukaisesti. Tuloksena ollut 25 plasmidi nimettiin pSV2gptyl-7,8:ksi. pSV2gptyl-7,8:n plasmidikartta on esitetty kuviossa 23.Each fragment was then ligated to Eco RI-Bam HI sites of pSV2-gpt / R / B. This vector (pSV2-gpt-yl-7.2) structure allows the insertion of any hi-15 heavy chain variable region gene (with Eco RI ends) into the Eco RI site of human heavy IgG chain vectors. More specifically, 125 ng of the human Cyl-7.8 kb fragment was ligated with 100 ng of linearized pSV2gpt / R / B vector in 10 μΐ volume using 400 units of T4 DNA ligase (purchased from New England Biolabs - of the company). Frozen competent E. coli DH1 cells obtained from Invitrogen (San Diego, CA) were transformed by ligase reaction according to Invitrogen instructions. The resulting plasmid was designated pSV2gptyl-7.8. The plasmid map of pSV2gptyl-7.8 is shown in Figure 23.
Lisäksi muodostettiin toinen lyhyempi fragmentti, joka sisälsi Cyl-eksonit. Huoli kimeerisen 7,8 ke:n Cyl -fragmentin, 4,5 ke:n pSV2-gpt/R/B-vektorin ja 1,9 ke:n 30 CC49:n vaihtelevan alueen sisältävän raskaan ketjun vektorin (yhteensä 14,2 ke) koosta joudutti tarvetta pienentää 7.8 ke:n Cyl Eco Rl- Bam H I -fragmentin suurta kokoa.In addition, another shorter fragment containing the Cyl exons was formed. Concern about the chimeric 7.8 kb Cyl fragment, 4.5 kb pSV2-gpt / R / B vector, and 1.9 kb 30 CC49 variable region heavy chain vector (14.2 kb total) ) increased the need to reduce the large size of the 7.8 kb Cyl Eco RI-Bam HI fragment.
7.8 ke:n Cyl:n koodaava alue käsittää ainoastaan ensimmäisen kolmanneksen 51-pään fragmentista.The 7.8 kb Cyl coding region comprises only the first third of the 51-terminal fragment.
so ’0\j4T//so '0 \ j4T //
Koon pienentäminen suoritettiin muuttamalla jälkimmäinen Pvu II -kohta Bam H I -kohdaksi Bam H I -kytkijän tasaisen pään lisäyksellä. ργ-1:η Hind III -kohta muutettiin Eco R I -kohdaksi pilkkomalla pyiltä Hind 111:11a, 5 täyttämällä 3'-pää tasaisen pään aikaansaamiseksi ja lisäämällä Eco R I -kytkijöitä, kuten aiemminkin. 2,3 keitä jäljempänä oleva Pvu II -kohta muutettiin Bam H I -kohdaksi pilkkomalla seuraavaksi Pvu 11:11a ja liittämällä Bam H I -kytkijät suoraan tasaisiin Pvu II -päihin. Tämän jäl-10 keen tätä konstruktiota pilkottiin Eco R I:llä ja Bam H Iillä, jotta saatiin vapautetuksi 2,3 kein fragmentti, joka sisälsi Cyl-eksonit. Lyhennetty Eco Rl- Bam H I -fragmentti (2,3 ke) sisältää yhä γΐ-eksonit ja 31-pään polyadenylaatiojakson. Tämä pienentää vektorin lopullista 15 kokoa 5,5 keillä, mikä tekee tuloksena olevan konstruktion paremmin hallittavaksi (yhteensä 8,7 ke).Size reduction was accomplished by converting the latter Pvu II site to Bam HI with the addition of a flat end of the Bam HI switch. The Hind III site of ργ-1: η was converted to the Eco RI site by cleaving the knives with Hind 111, 5 filling the 3 'end to provide a smooth end, and adding Eco R I switches as before. 2.3 Whose Pvu II site below was converted to Bam HI, by subsequent digestion with Pvu 11 and direct attachment of Bam HI couplers to the flat Pvu II ends. Subsequently, this construct was digested with Eco RI and Bam HI to release the 2.3 kb fragment containing the Cyl exons. The truncated Eco RI-Bam HI fragment (2.3 kb) still contains γΐ exons and a 31-terminal polyadenylation sequence. This reduces the final 15 sizes of the vector by 5.5 kb, which makes the resulting construct more manageable (8.7 kb in total).
Noin 200 ng ihmisen Cyl-2,3 ke -fragmenttia liitettiin ligaasilla 100 ngiaan linearisoitua pSV2gpt/R/B-vek-toria käyttäen 400 yksikköä T4-DNA-ligaasia (New England 20 Biolabs) liuoksessa, jonka tilavuus oli 10 μΐ. Pakastetut kompetentit Invitrogen-yhtiöstä hankitut E. coli -solut transformoitiin ligaasireaktiolla Invitrogenin käyttöohjeiden mukaisesti. Tuloksena ollut plasmidi nimettiin pSV2gptyl-2,3:ksi. pSV2gptyl-2,3:n plasmidikartta on esi-25 tetty kuviossa 24.Approximately 200 ng of the human Cyl-2.3 ke fragment was ligated with 100 ng of linearized pSV2gpt / R / B vector using 400 units of T4 DNA ligase (New England 20 Biolabs) in a 10 μΐ volume. Frozen competent E. coli cells obtained from Invitrogen were transformed by ligase reaction according to Invitrogen instructions. The resulting plasmid was designated pSV2gptyl-2.3. The plasmid map of pSV2gptyl-2,3 is shown in Figure 24.
Muut kolme ihmisen IgGm muuttumattoman jakson ek-sonia sisältävät DNA-fragmentit eristettiin myös. Cy2-ek-sonit saatiin plasmidista ργ2 4,0 ke in Eco Rl- Bam H I -fragmenttina. Cy3-eksonit saatiin plasmidista ργ3 8,0 ke in 30 Eco Rl- Bam H I -fragmenttina. Cy4-eksonit saatiin plasmidista ργ4 7,6 kein Eco Rl- Bam H I -fragmenttina. Fragmentit liitettiin erikseen ligaasilla pSVgpt/ R/B:hen, kuten cyl-7,7:n ja Cyl-2,3:n kohdalla on kuvattu. Tulok- m 81 103477 sena olleiden plasmidien plasmidikartat on esitetty siten, että kuviossa 25 on esitetty pSV2gpt-y2, kuviossa 26 pSV2gpt-y3 ja kuviossa 27 pSV2gpt-y4.The other three DNA fragments containing the human IgGm constant sequence ek-Son were also isolated. Cy2 exons were obtained from the plasmid ργ2 as a 4.0 kb Eco RI-Bam HI fragment. Cy3 exons were obtained from the plasmid ργ3 8.0 kb in 30 as an Eco RI-Bam HI fragment. Cy4 exons were obtained from plasmid ργ4 7.6 by Eco RI-Bam HI fragment. The fragments were separately ligated with pSVgpt / R / B as described for cyl-7.7 and Cyl-2.3. Result 81 103477 plasmid maps of existing plasmids are shown with pSV2gpt-y2 in Figure 25, pSV2gpt-y3 in Figure 26 and pSV2gpt-y4 in Figure 27.
Raskaan ketjun kimeeriset konstruktiot 5 Täydelliset raskaan ketjun vaihtelevan alueen ihmi sen γΐ muuttumattoman alueen kimeeriset konstruktiot muodostettiin liittämällä hiiren raskaan ketjun vaihtelevan alueen eksonit sisältävä fragmentti ihmisen γΐ:η muuttumattoman alueen eksonit sisältäviin plasmideihin seuraa-10 vaksi kuvatulla tavalla.Heavy Chain Chimeric Constructs The complete human heavy chain variable region chimeric constructs of γΐ were constructed by inserting a mouse heavy chain variable region exon-containing fragment into human γΐ: η constant region exons as follows.
Tämän jälkeen CC49- ja CC83-hybridoomasoluista peräisin olevat hiiren raskaan ketjun vaihtelevan alueen geenit liitettiin ligaasilla kuhunkin γΐ - γ4:η sisältävään pSV2-gpt -vektoriin (pSV2gpt-Yl, pSV2gpt~Y2, pSV2gpt-15 γ3, pSV2gpt-Y4) seuraavalla tavalla.Subsequently, murine heavy chain variable region genes derived from CC49 and CC83 hybridoma cells were ligated to each of the γΐ - γ4: η containing pSV2-gpt vectors (pSV2gpt-Y1, pSV2gpt-Y2, pSV2gpt-15V2g yP3), .
CC49CC49
Raskaan ketjun vaihtelevan alueen CC49:n raskaan ketjun vaihtelevaa aluetta koodaavat eksonit sisältävä fragmentti valmistettiin pilkkomalla 14 μg pHH49:ää käyt-20 täen 50 yksikköä Eco R I:tä (hankittu BRLrstä) 37 °C:n lämpötilassa 2 tunnin ajan. Pilkkomistuote fraktioitiin 4-%:isella polyakrylamidigeelillä ja 1,9 ke:n CC49.-n raskaan ketjun vaihtelevan alueen eksonit sisältävä Eco I -fragmentti saatiin sähkövirralla eluoimalla, kuten Ma-. 25 niatisin teoksessa on kuvattu. Tämä fragmentti nimettiin f49R:ksi.The heavy chain variable region CC49 heavy chain variable region exon containing fragment was prepared by digestion with 14 μg pHH49 using 50 units of Eco RI (obtained from BRL) at 37 ° C for 2 hours. The cleavage product was fractionated on a 4% polyacrylamide gel and the Eco I fragment containing 1.9 kb CC49 heavy chain variable region was obtained by elution with an electric current such as Ma-. 25 Niatis's work has been described. This fragment was designated f49R.
γΐ: tä koodaavan 7,8 ke:n jakson sisältävä fragmentti valmistettin seuraavalla tavalla.A fragment containing the 7.8 kb sequence encoding γ seuraav was prepared as follows.
Noin 50 μg vektoria pSV2gpt Yl-7.8:aa pilkottiin 30 Eco R I:llä. Tuloksena ollut fragmentti defosforyloitiin ' (itseligaasin estämiseksi) käyttämällä vasikan suolen al kalista fosfataasia Maniatisin teoksessa kuvatulla tavalla. Fragmentti puhdistettiin 0,8-%:iselta agaroosigeeliltä 82 103477 sähkövirralla. Tämä vektori nimettiin pSV2gpt~Yl-7.8/ R:ksi.About 50 μg of vector pSV2gpt Y1-7.8 was digested with 30 Eco RI. The resulting fragment was dephosphorylated '(to prevent self ligation) using calf intestinal phosphatase al skirting as described by Maniatis. The fragment was purified from a 0.8% agarose gel with 82 103477 electric current. This vector was named pSV2gpt ~ Y1-7.8 / R.
Eco R I -kohta sijaitsee 245 ep. aiempana transkription aloituskohdista ja se sisältää promoottorin ja 5 tehokkaaseen ilmentymiseen tarvittavat kudosspesifiset jaksot. Vaihtelevan alueen geenien 3'-puolella olevat int-ronit sisältävät hiiren raskaan ketjun tehostajajaksot, joita ei esiinny ihmisen IgG:n raskaan ketjun vektoreissa. Tästä seurauksena on, että raskaan ketjun kimeeriset vek-10 torit käyttävät sekä hiiren promoottori- että tehostaja-jaksoja.The Eco R I site is located at 245 ep. prior to the transcription start site and contains the promoter and the tissue-specific sequences necessary for efficient expression. Introns at the 3 'side of the variable region genes contain murine heavy chain enhancer sequences not found in human IgG heavy chain vectors. As a result, heavy chain chimeric vectores use both mouse promoter and enhancer sequences.
Noin 325 ng linearisoitua pSV2gpt l-7.8/R:ää liitettiin ligaasilla 188 ng:aan f49R:ää liuoksessa, jonka tilavuus oli 10 μΐ ja joka sisälsi 1 yksikön T4-DNA-ligaa-15 siä (BRL). Pakastetut Stratageneltä hankitut kompetentit E. coli-AG-1 -solut transformoitiin ligaasireaktiolla valmistajan ohjeiden mukaisesti. Tuloksena ollut plasmidi nimettiin ρ49γΐ-7.8:ksi. Kuviossa 28 on esitetty ρ49γ1-7.8:n plasmidikartta.Approximately 325 ng of linearized pSV2gpt I-7.8 / R was ligated with 188 ng of f49R in a 10 μΐ solution containing 1 unit of T4 DNA ligand (BRL). Frozen competent E. coli-AG-1 cells obtained from Stratagene were transformed by ligase reaction according to the manufacturer's instructions. The resulting plasmid was named ρ49γΐ-7.8. Figure 28 shows a plasmid map of ρ49γ1-7.8.
20 Noin 50 μg vektoria pSV2gptyl-2.3:a pilkottiin Eco R I:llä, kuten SV2gptYl-7.8:nkin tapauksessa. Tuloksena ollut fragmentti defosforyloitiin käyttämällä vasikan suolen alkalista fosfataasia Maniatisin teoksessa kuvatulla tavalla. Fragmentti puhdistettiin 0,8-%:isesta agaroosi-25 geelistä eluoimalla sähkövirralla. Tämä linearisoitu plasmidi nimettiin pSV2gpt l-2.3/R:ksi.About 50 μg of vector pSV2gptyl-2.3 was digested with Eco RI, as was the case with SV2gptY1-7.8. The resultant fragment was dephosphorylated using calf intestinal alkaline phosphatase as described by Maniatis. The fragment was purified from a 0.8% agarose gel by eluting with an electric current. This linearized plasmid was designated pSV2gpt I-2.3 / R.
Noin 300 ng linearisoitua pSV2gptYl-2.3/R:ää liitettiin ligaasilla 188 ng:aan f49R:ää liuoksessa, jonka tilavuus oli 10 μΐ ja joka sisälsi 1 yksikön T4-DNA-ligaa-30 siä (BRL). Pakastetut Stratageneltä (La Jolla, CA) hankitut kompetentit E. coli-AG-1 -solut transformoitiin li-gaasireaktiolla valmistajan ohjeiden mukaisesti. Tuloksena · ollut plasmidi nimettiin ρ49γ1-2.3:ksi. Kuviossa 29 on esitetty ρ49γΐ-2.3:η plasmidikartta.Approximately 300 ng of linearized pSV2gptY1-2.3 / R was ligated with 188 ng of f49R in a 10 μΐ solution containing 1 unit of T4 DNA ligand (BRL). Frozen competent E. coli-AG-1 cells obtained from Stratagene (La Jolla, CA) were transformed by a gas reaction according to the manufacturer's instructions. The resulting plasmid was named ρ49γ1-2.3. Figure 29 shows a plasmid map of ρ49γΐ-2.3: η.
83 10347783 103477
Plasmidit pSV2gpt-y2, pSV2gpt-Y3 ja pSV2gpt-y4 pilkottiin erikseen Eco R I:llä, jotta saatiin vastaavassa järjestyksessä ilmoitettuna lineaariset plasmidivektorit pSV2gpt-Y2/R, pSV2gpt~Y3/R ja pSV2gpt-Y4/R. Kukin näistä 5 kolmesta lineaarisesta plasmidivektorista liitettiin erikseen ligaasilla käyttäen f49R:ää. Tuloksena olleiden plas-midien plasmidikartat on esitetty siten, että kuviossa 30 on esitetty ρ49-γ2, kuviossa 31 ρ49-γ3 ja kuviossa 32 p49-Y3 · 10 CC83 CC83:n raskaan ketjun vaihtelevan alueen sisältävät kimeeriset konstruktiot muodostettiin samalla tavoin kuin CC49:n kimeeriset konstruktiot. Raskaan ketjun vaihtelevan alueen CC83:n raskaan ketjun aluetta koodaavat eksonit si-15 sältävä fragmentti valmistettin pilkkomalla 19 μg pHS83:ää käyttäen 50 yksikköä Eco R I:tä (hankittu BRListä) 37 °C:n lämpötilassa 2 tunnin ajan. Pilkkomistuote fraktioitiin 4-%:isella polyakrylamidigeelillä ja 2,9 ke:n CC83:n raskaan ketjun vaihtelevan alueen eksonit sisältävä Eco I -frag-20 mentti saatiin sähkövirralla eluoimalla, kuten Maniatisin teoksessa on kuvattu. Tämä fragmentti nimettiin f83R:ksi.The plasmids pSV2gpt-y2, pSV2gpt-Y3 and pSV2gpt-y4 were separately digested with Eco RI to give the linear plasmid vectors pSV2gpt-Y2 / R, pSV2gpt ~ Y3 / R and pSV2gpt-Y4, respectively. Each of these three linear plasmid vectors was ligated separately using f49R. Plasmid maps of the resulting plasmids are shown with Figure 30 depicting ρ49-γ2, Figure 31 ρ49-γ3 and Figure 32 p49-Y3 · 10 The CC83 heavy chain variable region of CC83 was constructed in the same manner as CC49. chimeric constructs. The heavy chain variable region CC83 heavy chain encoding fragment exon si-15 was prepared by digestion of 19 μg pHS83 with 50 units Eco RI (purchased from BRL) at 37 ° C for 2 hours. The digestion product was fractionated on a 4% polyacrylamide gel and an Eco I fragment of 2.9 kb CC83 heavy chain variable region exon was obtained by elution with an electric current as described in Maniatis. This fragment was designated f83R.
Noin 300 ng linearisoitua plasmidia pSV2gptYl-7.8/ R, joka oli saatu aikaisemmin kuvatulla tavalla, liitettiin ligaasilla 270 ng:aan f83R:ää liuoksessa, jonka tila-25 vuus oli 10 μΐ ja joka sisälsi 1 yksikön T4-DNA-ligaasia (BRL) . Pakastetut Stratageneltä hankitut kompetentit E. coli-AG-1 -solut transformoitiin ligaasireaktiolla Strata-genen ohjeiden mukaisesti. Tuloksena ollut plasmidi nimettiin ρ83γ1-7.8:ksi. Kuviossa 33 on esitetty ρ83γΐ-7.8:η 30 plasmidikartta.Approximately 300 ng of the linearized plasmid pSV2gptY1-7.8 / R, obtained as described above, was ligated with 270 ng of f83R in a 10 μ 10 solution containing 1 unit of T4 DNA ligase (BRL). . Frozen competent E. coli-AG-1 cells obtained from Stratagene were transformed by the ligase reaction according to the instructions of Strata-Gene. The resulting plasmid was designated ρ83γ1-7.8. Figure 33 shows a plasmid map of ρ83γΐ-7.8: η 30.
; Noin 90 ng linearisoitua plasmidia pSV2gptYl-2.3/R, joka saatiin aikaisemmin kuvatulla tavalla, liitettiin ligaasilla 270 ng:aan f83R:ää liuoksessa, jonka tilavuus oli 10 μΐ ja joka sisälsi 1 yksikön T4-DNA-ligaasia (BRL). 35 Pakastetut Stratageneltä hankitut kompetentit E, coli-AG-1 • 103477 84 -solut transformoitiin ligaasireaktiolla valmistajan ohjeiden mukaisesti. Tuloksena ollut plasmidi nimettiin ρ83γ1-2.3:ksi. Kuviossa 34 on esitetty ρ83γ1-2.3:η plasmi-dikartta.; About 90 ng of the linearized plasmid pSV2gptY1-2.3 / R, obtained as described above, was ligated with 270 ng of f83R in a 10 μΐ solution containing 1 unit of T4 DNA ligase (BRL). Frozen competent E, coli-AG-1 • 103477 84 cells obtained from Stratagene were transformed by ligase reaction according to the manufacturer's instructions. The resulting plasmid was named ρ83γ1-2.3. Figure 34 shows a plasmid map of ρ83γ1-2.3: η.
5 Plasmidit pSV2gpt-y2, pSV2gpt-y3 ja pSV2gpt-y4 pil kottiin erikseen, kuten aiempana vastaavassa järjestyksessä pSV2gpt-Y2/R:n, pSV2gpt-y3/R:n ja pSV2gpt-y4/R:n kanssa, Eco R I:llä, jotta saatiin vastaavassa järjestyksessä lineaariset plasmidivektorit pSV2gpt-Y2/R, pSV2gpt-y3/R ja 10 pSV2gpt-y4/R. Kukin näistä kolmesta lineaarisesta plasmi- divektorista liitettiin erikseen ligaasilla f83R:ään. Tuloksena olleiden plasmidien plasmidikartat on esitetty kuviossa 30 ρ49-γ2, kuviossa 31 ρ49-γ3 ja kuviossa 32 p49-Y 3 · 15 Tämän jälkeen kaikki kymmenen rengasrakenteista plasmidikonstruktiota (ρ49γ1-7.8, ρ49γ1-2.3, ρ83γ1-7.8, ρ83γ1-2,3, ρ49-γ2, ρ83-γ2, ρ49-γ3, ρ83-γ3, ρ49-γ4 ja ρ83-γ4) linearisoitiin transformaatiota varten pilkkomalla restriktioentsyymillä Nde I. Plasmideissa oleva Nde I 20 -kohta on alueella, joka ei ole olennainen kimeerisen im- munoglobuliinigeenin tai valikoitavan markkerigeenin, gpt:n ilmentymiselle. Ennen transformaatiota vastaanotta-jasoluun plasmidien täytyy olla lineaarisessa muodossa, jotta DNA:n valikoiva integroituminen isäntäsolun genomin 25 DNA:hän vahvistuisi.The plasmids pSV2gpt-γ2, pSV2gpt-γ3 and pSV2gpt-γ4 / R were separately digested as above with pSV2gpt-γ2 / R, pSV2gpt-γ3 / R and pSV2gpt-γ4 / R, respectively. to obtain the linear plasmid vectors pSV2gpt-Y2 / R, pSV2gpt-y3 / R and pSV2gpt-y4 / R, respectively. Each of these three linear plasmid vectors was ligated separately to f83R. The plasmid maps of the resulting plasmids are shown in Figure 30 ρ49-γ2, Figure 31 ρ49-γ3 and Figure 32 p49-Y 3 · 15 Thereafter, all ten ring-shaped plasmid constructs (ρ49γ1-7.8, ρ49γ1-2.3, ρ83γ1-7.8, ρ83γ) , ρ49-γ2, ρ83-γ2, ρ49-γ3, ρ83-γ3, ρ49-γ4 and ρ83-γ4) were linearized for transformation by restriction enzyme digestion of Nde I. The Nde I 20 site in plasmids is in a region not essential for chimeric im expression of the munoglobulin gene or selectable marker gene, gpt. Prior to transformation into the recipient cell, the plasmids must be in linear form to enhance the selective integration of DNA into the host cell genome DNA.
Konstruktion varmentaminenDesign verification
Koska Eco R I -fragmentit voidaan liittää ligaasilla kummassakin orientaatiossa, määritettiin Eco R I -fragmenttien oikea orientaatio pilkkomalla Neo I:llä. Aiemmin 30 esitetyissä konstruktioissa vahvistettiin plasmidikon- struktioiden oikea liittymistäpä suorittamalla plasmidille restriktioentsyymipaikkojen kartoitus. Restriktioentsyy-meillä pilkkomisesta ja geelielektroforeesista saatua restrikt ioentsyymikarttaa verrataan teoreettisesti yksittäi-35 sistä lähtöfragmenteista muodostettuun karttaan. Kevyen ., 103477 ketjun vektoreissa käytetystä transkriptionaalisesta orientaatiosta saatujen kokemusten perusteella raskaan ketjun vektorit konstruoitiin ainoastaan transkriptionaa-liseen orientaatioon, joka on vastakkainen gpt-geenin 5 suhteen.Because Eco R I fragments can be ligated by either orientation, the correct orientation of Eco R I fragments was determined by digestion with Neo I. In the constructs presented above, the correct insertion of plasmid constructs was confirmed by performing restriction enzyme site mapping of the plasmid. The restriction enzyme map obtained by restriction enzyme digestion and gel electrophoresis is theoretically compared to a map made of single parent fragments. Based on experience with the transcriptional orientation used in the light. 103477 chain vectors, heavy chain vectors were constructed only in a transcriptional orientation opposite to the gpt gene.
Plasmidien transformaatio hiiren plasmasytoomaso- luihinTransformation of plasmids into mouse plasma cytoma cells
Kun sekä kevyen että raskaan ketjun kimeeriset geenit transformoidaan samaan soluun, saadaan aikaan tetra-10 meerisiä (H2L2) immunoglobuliineja. Näiden "kimeeristen" vasta-aineproteiinien synteesi ja erittyminen saatiin aikaan viemällä kimeeriset (hiiren V-alue:ihmisen C-alue) geenit hiiren plasmasytoomasoluihin (Sp2/). Transformaatio suoritettiin elektroporaatiolla [Sahaga, B.G. et ai. . 15 (1986) J. Immunology 137, 1066].Transformation of both light and heavy chain chimeric genes into the same cell results in tetrameric (H2L2) immunoglobulins. The synthesis and secretion of these "chimeric" antibody proteins was accomplished by introducing the chimeric (mouse V region: human C region) genes into mouse plasma cytoma cells (Sp2 /). Transformation was performed by electroporation [Sahaga, B.G. et al. . 15 (1986) J. Immunology 137, 1066].
Transformoiduissa hiiren plasmasytoomasoluissa (Sp2/0) olevien kimeeristen (hiiren V-alue:ihmisen C-alue) geenien ilmentyminen suoritetaan käyttämällä kahta erilaista menetelmää. Toisessa muodossa soluun voidaan viedä 20 samanaikaisesti kevyen ketjun geenejä ja raskaan ketjun geenejä erilaisissa keskinäisissä suhteissa. Tästä käytetään nimitystä rinnakkaistransformaatio. Vaihtoehtoisesti voidaan tehdä kimeerisen kevyen ketjun geeniä kantavia vakaita klooneja, joita sitten voidaan käyttää toisessa . 25 muodossa, josta käytetään nimitystä kohdetransformaatio.Expression of the chimeric (mouse V region: human C region) genes in transformed mouse plasma cytoma cells (Sp2 / 0) is accomplished using two different methods. In another form, the light chain genes and the heavy chain genes can be introduced into the cell simultaneously in various mutual relationships. This is referred to as parallel transformation. Alternatively, stable clones bearing the chimeric light chain gene can be made and then used in another. 25 in a form called target transformation.
Kummassakin menetelmässä päämääränä on saada aikaan klooneja, jotka sisältävät sekä H- että L-ketjun geenejä, jotka tuottavat aiemmin mainittua intaktia H2L2-immunoglobu-liinia.In both methods, the aim is to provide clones containing both the H and L chain genes that produce the aforementioned intact H2L2 immunoglobulin.
3 0 A. Rinnakkais transformaatiot.3 0 A. Parallel transformations.
' Rinnakkaistransformaatioon sisältyy kummatkin lää- keaineresistenssin markkerit sisältävien solujen samanaikainen transformaatio ja sitä seuraava valikointi yhdellä tai kummallakin lääkeaineella. Raskaan ketjun ja kevyen 35 ketjun vektoreiden (suhteissa 1:1 ja 1:10, tässä järjes- 103477 86 tyksessä ilmoitettuna) rinnakkaistransformaatio suoritettiin alunperin käyttäen ainoastaan neo-valikointia. Saatiin aikaan neo-resistentteja solulinjoja, jotka ilmensivät ensimmäisiä osoitettavissa olevan TAG72-sitomisaktivi-5 teetin omaavia kimeerisiä IgGl-vasta-aineita. Rinnakkaistransf ormaatio suoritettiin seuraten tarkasti teoksessa Cornelia Gorman, (1985) "High Efficiency Gene Transfer into Mammalian Cells", DNA Cloning, osa II, D.M. Glover, toim., IRL Press, Oxford, England, esitettyjä ohjeita.Parallel transformation involves the simultaneous transformation of cells containing both drug resistance markers and subsequent selection with one or both drugs. Heavy-chain and light-35-chain vectors (1: 1 and 1:10, expressed in this order) were initially performed using only neo-selection. Neo-resistant cell lines expressing the first chimeric IgG1 antibodies with detectable TAG72 binding activity were provided. Parallel transfection was performed following closely the work of Cornelia Gorman (1985) "High Efficiency Gene Transfer into Mammalian Cells", DNA Cloning, Part II, D.M. Glover, ed., IRL Press, Oxford, England.
10 B. Kohdetransformaatiot10 B. Object Transformations
Kevyitä ja raskaita kimeerisiä immunoglobuliinigee-nejä sisältävät konstruktiot transformoitiin peräkkäin hiiren plasmasytoomasoluihin Sp2/0. Kohdetransformaatioon sisältyy transformaatio ja valikointi ensimmäisen lääkeai-15 neresistenssigeenin (ts. genetisiiniresistenssin kimeeri-sen kevyen ketjun geenin vektorin kyseessä ollessa) sisältävällä vektorilla, joita seuraa transformaatio ja valikointi toisen lääkeaineresistenssigeenin (ts. mykofenoli-happoresistenssin kimeerisen raskaan ketjun geenin vekto-20 rin kyseessä ollessa) sisältävällä vektorilla. Neo-valikointiConstructs containing light and heavy chimeric immunoglobulin genes were sequentially transformed into mouse plasma cytoma cells Sp2 / 0. Target transformation involves transformation and selection with a vector containing the first drug resistance gene (i.e., the gene for chimeric resistance light chain gene vector), followed by transformation and selection on the second drug resistance gene (i.e., mycophenolic acid resistance). ). Neo Selection
Ennen kimeerisiä kevyen ketjun konstruktioita sisältävillä pSV2-neo-vektoreilla suoritettua transformaatiota vahvistettiin lääkeaineella suoritettavan valikoin-. 25 nin olosuhteet transformoimattoimien Sp2/0 plasmasytooma- solujen kasvun ehkäisyyn titraamalla neomysiinin kaltaisella lääkkeellä, genetisiinillä (GIBCO). Julkaisuissa esiintyvät arvot lääkeaineilla suoritettavassa valikoinnissa käytettävistä genetisiinipitoisuuksista vaihtelevat 30 välillä 100 - 1 000 μg/ml. 400 μg/ml:aa suurempien pitoi- • suuksien havaittiin estävän Sp2/0-solujen kasvua tämän keksinnön yhteydessä käytetyssä kudosviljelmäympäristössä. Kevyen ketjun sisältävien solujen konstruktio Hiiren Sp2/0 plasmasytoomasolut transformoitiin 35 aluksi kevyen ketjun sisältävillä pSV2-neo-vektoreilla 87 103477 seuraavasti. Soluja kasvatettiin RPMI 1640 -liuoksessa, joka sisälsi 5 prosenttia naudan sikiön seerumia. Solut pestiin PBS:ssä ja suspendoitiin pitoisuuteen 1 X 107 elinkykyistä solua/ml PBS. 0,8 ml soluja siirrettiin elektro-5 poraatiokyvettiin (jäissä), joka sisälsi 20 μg kevyen ketjun sisältävää Aat II -restriktioendonukleaasilla lineari-soitua pSV2-neo-vektoria (pRL105 ja pRL150 CC49:n kimee-ristä L-ketjua varten ja pRL203 ja pRL230 CC83:n kimeeris-tä L-ketjua varten). Aat II inaktivoitiin lämmittämällä 10 näytteet 65 °C:n lämpötilaan 10 minuutin ajaksi. Lineari-soitu DNA saostettiin etanolilla ja liuotettiin välittömästi sen jälkeen 10 - 20 mikrolitraan PBSrää. Jäähauteel-la 15 minuutin ajan kestäneen seisotuksen jälkeen suoritettiin elektroporaatio käyttäen Gene Pulser -elektropo-15 raatiolaitetta, johon oli lisätty kapasitanssin laajennin (BioRad), 0,2 kV:n ja 960 μΡ:η voimakkuudella. Aikavakio (t) oli yleensä noin 26 ms.Prior to transformation with pSV2 neo vectors containing chimeric light chain constructs, drug selection was confirmed. 25 n conditions for inhibiting the growth of untransformed Sp2 / 0 plasma cytoma cells by titration with a neomycin-like drug, geneticin (GIBCO). Values for genotoxin concentrations used in drug selection ranges from 100 to 1000 μg / ml. Concentrations greater than 400 µg / ml were found to inhibit Sp2 / 0 cell growth in the tissue culture medium used in the present invention. Construction of Light Chain Containing Cells Mouse Sp2 / 0 plasma cytoma cells were initially transformed with 87 103477 light pSV2 neo vectors. Cells were grown in RPMI 1640 containing 5% fetal bovine serum. The cells were washed in PBS and resuspended in 1 X 10 7 viable cells / ml in PBS. 0.8 ml cells were transferred to an electro-5 mating cell (on ice) containing 20 μg of the light chain Aat II restriction endonuclease linearized pSV2 neo vector (pRL105 and pRL150 for the CC49 chimeric L chain and pRL203 and pRL230 for the CC83 chimeric L chain). Aat II was inactivated by heating 10 samples to 65 ° C for 10 minutes. The linearized DNA was precipitated with ethanol and then immediately dissolved in 10-20 microliters of PBS. After standing for 15 minutes on an ice bath, electroporation was performed using a Gene Pulser electropo-15 radiator with a capacitance expander (BioRad) added at 0.2 kV and 960 μΡ. The time constant (s) was generally about 26 ms.
Transformaation jälkeen solujen annettiin palautua jäähauteella 15 minuutin ajan, jotta perturboituneet kal-20 vot voisivat relaksoitua. Jälkeenpäin solut suspendoitiin 24 ml:aan RPMI 1640 -liuosta, joka sisälsi 5 % naudan sikiön seerumia (RPMI+) ja siirrettiin 96- tai 24-kuoppai-selle levylle. Sen mahdollisuuden pienentämiseksi, että kuoppaa kohti tulisi useampi kuin yksi lääkeaineelle re-25 sistentti solu, soluja laimennettiin myös 10-kertaisesti liuoksessa (RPMI+) ja maljattiin toiselle 96-kuoppaiselle maljalle. Solususpensiota inkuboitiin 37 °C:n lämpötilassa ja 5-%:isessa C02-atmosfäärissä.Following transformation, the cells were allowed to rest in an ice bath for 15 minutes to allow the perturbed membranes to relax. The cells were subsequently suspended in 24 ml of RPMI 1640 solution containing 5% fetal bovine serum (RPMI +) and transferred to a 96- or 24-well plate. To reduce the likelihood of more than one drug-resistant cell per well, the cells were also diluted 10-fold in solution (RPMI +) and plated in another 96-well plate. The cell suspension was incubated at 37 ° C and 5% CO 2.
48 tunnin kuluttua (jotta resistenssi lääkeaineelle 30 ehtisi ilmentyä) liuos poistettiin ja korvattiin 1 mg/ml • genetisiiniä sisältävällä liuoksella.After 48 hours (to allow drug resistance to develop), the solution was removed and replaced with a solution containing 1 mg / ml geneticin.
7-10 päivän kuluttua genetisiinile resistentit kloonit jatkoviljeltiin ja solut seulottiin kimeeristen kevyiden ketjujen suhteen värjäämällä ne.After 7-10 days, the clones resistant to the geneticin were further cultured and the cells were screened for chimeric light chains by staining.
88 1 0 3 4 7 788 1 0 3 4 7 7
SoluvärjäysCytostaining
Eriä soluja sisältävästä liuoksesta sentrifugoitiin solumatoiksi aluslaseille käyttäen Cytospin-2-sentrifuugia (Shandon, Inc.). Ilmakuivauksen jälkeen solut kiinnitet-5 tiin etikkahappo/etanoliliuoksessa (5 osaa etikkahappoa/95 osaa etanolia). Kun solut oli huuhdeltu 3 kertaa PBS:llä (ilman Ca2+- ja Mg2+-ioneja) aluslasit asetettiin kosteaan kammioon (suhteellinen kosteus 100 %) ja ne värjättiin 20 minuutin ajan 20 μ1:1ΐ3 FITC-konjugoidulla vuohen vasta-10 aineella ihmisen kappaa vastaan, joka on ihmisen kevyitä kappa-ketjuja vastaan spesifinen, fluoresoivaan väriaineeseen konjugoitu vasta-aine. Konjugoitua vasta-ainetta laimennettiin suhteessa 1:3 PBS-liuoksella, jossa oli 1 % BSA:ta. Sen jälkeen kun aluslaseja oli pesty yön yli, ne 15 petattiin käyttäen fluoromount-G:tä, histologista petaus-liuosta (hankittu Southern Biotech -yhtiöstä), peitinlasin alle. Levyjä tarkasteltiin Olympuksen BH-2-mallisella mikroskoopilla, joka oli varustettu päältävalaisu-UV-lisä-laitteella.An aliquot of the cell-containing solution was centrifuged into cell mats on slides using a Cytospin-2 centrifuge (Shandon, Inc.). After air drying, the cells were fixed in acetic acid / ethanol solution (5 parts acetic acid / 95 parts ethanol). After rinsing the cells 3 times with PBS (without Ca2 + and Mg2 + ions), the slides were placed in a humid chamber (100% relative humidity) and stained with 20 μ1: 113 FITC-conjugated goat antibody against human kappa for 20 minutes, which is an antibody conjugated to a fluorescent dye specific for human kappa light chains. The conjugated antibody was diluted 1: 3 in PBS with 1% BSA. After washing overnight, the slides were decanted using fluoromount-G, a histological decantation solution (purchased from Southern Biotech), under a coverslip. The slides were examined with an Olympus BH-2 microscope equipped with a UV illuminator.
20 Fluoresenssin intensiteettiin perustuen niiden konstruktioiden, joissa kevyen ketjun orientaatio oli vektorissa olevan neor-geenin transkription suunnan suhteen vastakkaisessa transkriptionaalisessa orientaatiossa, havaittiin antavan voimakkaimman L-ketjun ilmentymisen. Tä-. 25 män vuoksi pRL105 oli edullinen CC49:n L-ketjun ja pRL230 oli edullinen CC83:n L-ketjun konstruktio. Näiden kokeiden tuloksena seuraavia kimeerisen kevyen ketjun sisältäviä solulinjoja (Sp2/0:sta peräisin olevia) käytettiin kohde-transformaatioissa : 30 CC49:n kimeerisen L-ketjun tapauksessa saatiin yksi : solulinja (49K-13-13) , joka ilmensi CC49:stä saatua kimee- ristä kevyttä ketjua. Tätä solulinjaa käytettiin kaikkiin tätä seuraaviin kohdetransformaatioihin kimeerisillä raskaan ketjun vektoreilla niitä konstruktioita varten, jois-35 sa käytettiin kimeeristä CC49:n kevyttä ketjua.Based on fluorescence intensity, constructs in which the light chain orientation was in a transcriptional orientation opposite to the transcriptional orientation of the neor gene in the vector were found to give the strongest L-chain expression. The present. Therefore, pRL105 was the preferred CC49 L chain and pRL230 was the preferred CC83 L chain construct. As a result of these experiments, the following chimeric light chain-containing cell lines (derived from Sp2 / 0) were used in target transformations: In the case of the CC49 chimeric L-chain, one: a cell line (49K-13-13) expressing CC49-derived a chimeric light chain. This cell line was used for all subsequent target transformations with chimeric heavy chain vectors for constructs employing the chimeric CC49 light chain.
89 103477 CC83:n kimeerisen L-ketjun tapauksessa saatiin kolme solulinjaa (83K-26-5, 83K-34-10 ja 83K-42-2), jotka ilmensivät CC83:sta saatua kimeeristä raskasta ketjua. Yksi solulinja värjäytyi muita voimakkaammin ja siinä 5 esiintyi paikallisia sytoplasman immunofluoresenssia osoittavia alueita. Kaikkia kolmea solulinjaa verrattiin keskenään niiden suhteellisen kimeerisen vasta-aineen tuottamiskyvyn suuruuden suhteen kimeerisellä CC83 gl:n raskaan ketjun vektorilla suoritetun transformaation seulo rauksena. 83K-34-10-kohteen elektroporaatiosta saatiin enemmän kimeerisiä vasta-aineita ilmentäviä klooneja kuin kummastakaan kahdesta muusta kimeerisen kevyen ketjun koh-desolulinjasta. Tämän vuoksi 83K-34-10-kevyen ketjun solulinjaa käytettiin kohteena tätä seuraaviin elektroporaa-15 tioihin, joissa käytettiin kimeerisiä raskaan ketjun vektoreita niissä konstruktioissa, jotka sisälsivät CC83:n kevyen ketjun vaihtelevan alueen.89 103477 In the case of the CC83 chimeric L chain, three cell lines (83K-26-5, 83K-34-10 and 83K-42-2) expressing the chimeric heavy chain derived from CC83 were obtained. One cell line was more stained than the other and 5 had local cytoplasmic immunofluorescence regions. All three cell lines were compared with each other for the magnitude of their relative chimeric antibody production capacity as a screening for transformation with a chimeric CC83 gl heavy chain vector. Electroporation of 83K-34-10 resulted in more chimeric antibody-expressing clones than either of the other two chimeric light chain target cell lines. Therefore, the 83K-34-10 light chain cell line was used as the target for subsequent electroporations using chimeric heavy chain vectors in constructs containing the CC83 light chain variable region.
CC49:n ja CC83:n kimeerisiä H-ketjun konstruktioita kantavien gpt-resistenttejen kloonien muodostaminen 20 Ennen kimeerisiä raskaan ketjun konstruktioita si sältävillä pSV2-gpt-vektoreilla suoritettua transformaatiota vahvistettiin lääkeaineella suoritettavan valikoinnin olosuhteet transformoimattomien Sp2/0-plasmasytooma-solujen [hankittu American Type Culture Collectionista 25 (ATCC)] kasvun ehkäisemiseksi. Olosuhteet pSV2-gpt-vektoreilla transformoitujen solujen lääkeaineilla suoritettavalle valinnalle olivat paljon vaikeammin vahvistettavissa. E. colin gpt-geeni, joka koodaa guanosiinifosforibo-syylitransferaasientsyymiä, antaa kyvyn käyttää hyväksi 30 ksantiinia ja hypoksantiinia guaniinin biosynteesin subs-: traatteina silloin, kun nisäkkäiden guaniinin aineenvaih- duntapolku on estynyt mykofenolihapon (MPA) vaikutuksesta.Construction of gpt resistant clones carrying the CC49 and CC83 chimeric H chain constructs Prior to transformation with pSV2 gpt vectors containing the chimeric heavy chain constructs, the conditions of drug selection in untransformed Sp2 / 0 plasmids were confirmed. Culture Collection 25 (ATCC)] to prevent growth. The conditions for drug selection of cells transformed with pSV2 gpt vectors were much more difficult to confirm. The E. coli gpt gene encoding guanosine phosphoribosyltransferase enzyme provides the ability to utilize xanthine and hypoxanthine as substrates for guanine biosynthesis when the metabolic pathway of mammalian guanine is inhibited (MPA).
Julkaistujen MPA:n pitoisuusarvojen, jotka sallivat muiden pSV2-gpt-vektoreilla transformoitujen imusolulinjo-35 jen kasvun, havaittiin olevan melkein kaksi kertaa liian 90 103477 korkeita pSV2-gpt:llä transformoitujen Sp2/0-solujen kasvun sallimiseksi tässä keksinnössä käytetyssä kudosvilje-ly-ympäristössä. Tämän jälkeen MPA:n optimaalisen pitoisuuden gpt-resistenssin suhteen tapahtuvaan valikointiin 5 havaittiin olevan 0,1 μg/ml. Lisäksi aminopteriinin ja tymidiinin käytön (guaniinitien sulkemiseksi vielä tehokkaammin) havaittiin olevan tarpeetonta.Published MPA levels that allow growth of other lymphocyte lines transformed with pSV2-gpt vectors were found to be almost twice as high as 90,103,477 high to allow growth of Sp2 / 0 cells transformed with pSV2-gpt in the tissue culture used in this invention. in the neighborhood of. Thereafter, the optimal concentration of MPA for selection for gpt resistance was found to be 0.1 μg / ml. In addition, the use of aminopterin and thymidine (to more effectively close the guanine pathway) was found to be unnecessary.
Kimeeristä 44-vasta-ainetta tuottavien kloonienClones producing chimeric 44 antibody
muodostaminen 10 CH44-Iformation 10 CH44-I
49K-13-13-soluja käytettiin kohteena kimeerisille raskaan ketjun konstruktioille. Solut transformoitiin käyttäen 20 μg Nde I:llä pilkottua linearisoitua kimeeris-tä raskaan ketjun DNA-vektoria (ρ49γ1-7.8 tai ρ49γΐ-2.3). 15 Transformaatio elektroporaatiolla suoritettiin kuten aiemmin kimeerisille kevyille ketjuille.49K-13-13 cells were used as a target for chimeric heavy chain constructs. Cells were transformed using 20 μg Nde I digested linearized heavy chain DNA vector (ρ49γ1-7.8 or ρ49γΐ-2.3). Transformation by electroporation was performed as previously for chimeric light chains.
48 tunnin kuluttua suoritettu valikointi suoritettiin kuitenkin korvaamalla genetisiiniä sisältävä liuos liuoksella, joka sisälsi genetisiiniä ja mykofenolihappoa 20 0,3 μg/ml, ksantiinia 250 μg/ml ja hypoksantiinia 10 μg/ml.However, after 48 hours, the selection was performed by replacing the solution containing geneticin with 0.3 µg / ml geneticin and mycophenolic acid, 250 µg / ml xanthine and 10 µg / ml hypoxanthine.
Transformoidut solut kasvoivat paljain silmin näkyviksi pesäkkeet 14 päivässä. Tässä vaiheessa 50 μΐ super-natanttia poistettiin ja määritettiin ELISA-menetelmillä . 25 TAG:hen suunnatun sitoutumisen ja ihmisen IgG:n muuttumat toman alueen ilmentymisen suhteen. Positiivista TAG-sitou-tumista osoittavia soluja sisältävät kuopat jatkoviljel-tiin 24-kuoppaisiin levyihin, joissa oli uutta lääkeaine-valikointiliuosta ja niiden annettiin kasvaa 3-7 päivän 30 ajan.Transformed cells grew colonies visible to the colonies within 14 days. At this point, 50 μΐ of supernatant was removed and assayed by ELISA. 25 TAG binding and human IgG unchanged with respect to expression of the non-target region. Wells containing positive TAG-binding cells were further cultured in 24-well plates containing new drug selection solution and allowed to grow for 3-7 days.
• Jatkokloonaus suoritettiin seuraavalla tavalla.• Subcloning was performed as follows.
Elinkykyisten solujen määrä laskettiin ja solut maljattiin uudelleen 96-kuoppaisille levyille. Yhdelle levylle tuli 50 elinkykyistä solua ja toiselle 250 elinkykyistä solua. 35 Uudelleenjatkokloonauksen varalta jatkokloonaamattomia 91 103477 soluja jatkoviljeltiin 6-kuoppaisille maljoille, kunnes solujen tiheys oli tarpeeksi suuri nestetypessä tapahtuvaa varastointia varten.The number of viable cells was counted and the cells were re-plated in 96-well plates. One plate yielded 50 viable cells and the other 250 viable cells. For re-cloning, 91 103477 non-cloning cells were subcultured in 6-well plates until cell density was high enough for storage in liquid nitrogen.
Jatkokloonauksen jälkeen eniten kimeeristä vasta-5 ainetta tuottavat kloonit valikoitiin bioreaktoreissa suoritettavaa kimeerisen vasta-aineen tuotantoa varten.After further cloning, the clones producing the most chimeric antibody were selected for the production of the chimeric antibody in the bioreactors.
CC44-2CH44-2
Sp2/0-plasmasytoomasolujen peräkkäisessä transfor-moinnissa käytetyt menetelmät CC44-l:n konstruktiossa 10 toistettiin sillä poikkeuksella, että kimeerisenä raskaan ketjun vektorina käytettiin 20 μ<5 p49-y2:ta.The methods used for sequential transformation of Sp2 / 0 plasma cytoma cells in CC44-1 construct 10 were repeated with the exception that 20 μ <5 p49-y2 was used as the chimeric heavy chain vector.
CC44-3CC44-3
Sp2/0-plasmasytoomasolujen peräkkäisessä transfor-moinnissa käytetyt menetelmät CC44-l:n konstruktiossa 15 toistettiin sillä poikkeuksella, että kimeerisenä raskaan ketjun vektorina käytettiin 20 p49-y3:a.The methods used for sequential transformation of Sp2 / 0 plasma cytoma cells in the construction of CC44-1 were repeated with the exception that 20 p49-y3 was used as the chimeric heavy chain vector.
CC44-4CH44-4
Sp2/0-plasmasytoomasolujen peräkkäisessä transfor-moinnissa käytetyt menetelmät CC44-l:n konstruktiossa 20 toistettiin sillä poikkeuksella, että kimeerisenä raskaan ketjun vektorina käytettiin 20 μg p49-y4:ää.The methods used for sequential transformation of Sp2 / 0 plasma cytoma cells in the construction of CC44-1 were repeated except that 20 μg of p49-γ4 was used as the chimeric heavy chain vector.
Kimeeristä 88-vasta-ainetta tuottavien kloonien muodostaminen CH88-1 . 25 Sp2/0-plasmasytoomasolujen peräkkäisessä transfor- moinnissa käytetyt menetelmät CC44-l:n konstruktiossa toistettiin seuraavin poikkeuksin.Generation of clones producing chimeric 88 antibody CH88-1. The methods used for sequential transformation of Sp2 / 0 plasma cytoma cells in the construction of CC44-1 were repeated with the following exceptions.
Kimeeristä CC83:n kevyttä ketjua tuottavat 83K-25- 5-, 83K-34-10- ja 83K-42-2-solut transformoitiin, kuten 30 CH44-l:n transformoinnin yhteydessä on kuvattu, sillä poikkeuksella, että raskaan ketjun vektorina käytettiin 20 μg ρ83γ1-7.8 : aa tai p83Yl-2.3:a, kimeerisen CC83:n raskaan ketjun geenin sisältävää pSV2gpt-vektoria.83K-25-5, 83K-34-10 and 83K-42-2 chimeric CC83 light chain producing cells were transformed as described for CH44-1, with the exception that the heavy chain vector was used. 20 μg of ρ83γ1-7.8 or p83Y1-2.3, a pSV2gpt vector containing the heavy chain gene of chimeric CC83.
92 103477 CC88-292 103477 CC88-2
Sp2/0-plasmasytoomasolujen peräkkäisessä transfor-moinnissa käytetyt menetelmät CC88-l:n konstruktiossa toistettiin sillä poikkeuksella, että kimeerisenä raskaan 5 ketjun vektorina käytettiin 20 μg p83-y2:ta.The sequential transformation of Sp2 / 0 plasma cytoma cells in the construction of CC88-1 was repeated with the exception that 20 μg of p83-y2 was used as the chimeric heavy chain vector.
CC88-3CH88-3
Sp2/0-plasmasytoomasolujen peräkkäisessä transfor-moinnissa käytetyt menetelmät CC88-l:n konstruktiossa toistettiin sillä poikkeuksella, että kimeerisenä raskaan 10 ketjun vektorina käytettiin 20 μg p83-y3:a.The methods used for sequential transformation of Sp2 / 0 plasma cytoma cells in the construction of CC88-1 were repeated with the exception that 20 μg of p83-y3 was used as the chimeric heavy chain vector.
CC88-4CC88-4
Sp2/0-plasmasytoomasolujen peräkkäisessä transfor-moinnissa käytetyt menetelmät CC88-l:n konstruktiossa toistettiin sillä poikkeuksella, että kimeerisenä raskaan 15 ketjun vektorina käytettiin 20 μg p83-y4:ää.The sequential transformation of Sp2 / 0 plasma cytoma cells in the construction of CC88-1 was repeated with the exception that 20 μg of p83-γ4 was used as the chimeric heavy chain vector.
Kimeeristä 84-vasta-ainetta tuottavien kloonien muodostaminenGeneration of clones producing chimeric 84 antibody
Koska CC49:n ja CC83:n raskaan ketjun vaihtelevien alueiden välillä on paljon jaksojen samankaltaisuutta, 20 muodostettiin sekakohdetransformaatioilla sellaisia kimee-risiä vasta-aineita, joiden kevyet ja raskaat ketjut polveutuivat eri kannoista. CC49:n ja CC83:n kimeeriset raskaan ketjun γΐ-isotyypin vektorit siirrettiin elektropo-raatiolla vastaavassa järjestyksessä kimeerisen kevyen • : 25 ketjun kohteisiin 83K34-10 ja 49K13-13 kummankin "sekoite tun" kombinaation muodostamiseksi. Tuloksena olleet solu-linjat nimettiin CH48-l:ksi ja CH84-l:ksi, jossa ensimmäinen luku ilmoittaa raskaan ja kevyen ketjun polveutumisen vastaavassa järjestyksessä mainittuna. Esimerkiksi CH48-1 30 tarkoittaa sellaista γΐ-isotyyppiä, jonka raskas ketju on peräisin CC49:stä ja kevyt ketju peräisin CC83:sta.Because of the high degree of sequence similarity between CC49 and CC83 heavy chain variable regions, chimeric antibodies with light and heavy chains from different strains were generated by mixed site transformations. The heavy chain γΐ isotype vectors of CC49 and CC83 were electroporated, respectively, into chimeric light chain targets: 83K34-10 and 49K13-13 to form both "mixed" combinations. The resulting cell lines were designated CH48-1 and CH84-1, where the first number indicates the descending order of the heavy and light chains respectively. For example, CH48-130 denotes a γΐ isotype having a heavy chain derived from CC49 and a light chain derived from CC83.
Koostettu vasta-aine CH48-1 ei sitoutunut TAG72:een. Tämä ei johtunut sen kyvyttömyydestä muodostaa bona fide- kimeeristä vasta-ainetta, koska useimmat lääke-35 aineresistentit solulinjat tuottivat kimeeristä IgG:tä 93 103477 (määritettynä ELISA-analyysillä, jossa käytettiin vuohen vasta-aineesta ihmisen Ig:tä vastaan muodostettua loukkua ja jossa koettimena toimi vuohen vasta-aine ihmisen IgG-alkalinen fosfataasi -konjugaattia vastaan). Jos sitoutu-5 misaffiniteettia esiintyikin, oli se huomattavasti pienempi kuin mitä havaittiin ensimmäisen sukupolven vasta-aineella B72,3, jolla oli noin yhtä kertaluokkaa pienempi affiniteetti TAG72:ta kohtaan, kuin joko CC49:llä tai CC83 :11a..The composed antibody CH48-1 did not bind to TAG72. This was not due to its inability to form a bona fideechimeric antibody, as most drug-resistant cell lines produced chimeric IgG 93 103477 (as determined by ELISA assay using goat antibody against human Ig and probe). activity against goat antibody against human IgG alkaline phosphatase conjugate). If binding affinity was present, it was significantly lower than that observed with first generation antibody B72.3, which had approximately one-fold lower affinity for TAG72 than either CC49 or CC83.
10 Oli yllättävää, että CH84-1 sitoutui TAG72:een sa malla affiniteetilla kuin sen lähtökannat. Tämä uusi vasta-aine muodostettiin laboratoriossamme de novo. eikä sitä ole vielä tavattu luonnossa.Surprisingly, CH84-1 bound TAG72 with the same affinity as its parent strains. This new antibody was generated in our de Novo laboratory. and it has not yet been found in nature.
Tämän uuden sekavasta-aineen, CH84-.n spesifisyyden 15 määrittämiseksi suoritettiin kompetitiotutkimuksia. On syytä ottaa huomioon, että sekä CC49:ssä että CC83:ssa esiintyy jonkin verran TAG72-antigeeniin kohdistuvaa kilpailevaa tunnistuskykyä. Havaittiin, että CH84-1 kilpaili TAG72:een sitoutumisessa enemmän CC49:n kanssa kuin mitä 20 se kilpaili CC83:n kanssa. Tämä viittaisi siihen, että TAG72:een sitoutumisen spesifiteetti sijaitsisi kevyessä ketjussa.Competitive studies were conducted to determine the specificity of this new mixed antibody, CH84. It should be noted that both CC49 and CC83 exhibit some degree of competitive recognition against the TAG72 antigen. It was found that CH84-1 competed more closely with CC49 for binding to TAG72 than it competed with CC83. This would suggest that the binding specificity for TAG72 is located in the light chain.
Myös ihmisen γ2, -3 ja -4-isotyyppejä muodostettiin tällä sekavasta-aineella ja tuloksena olivat CH84-2-, . 25 CH84-3- ja CH84-4-kloonit.Human γ2, -3 and -4 isotypes were also generated with this mixed antibody and resulted in CH84-2-. 25 CH84-3 and CH84-4 clones.
CC84-1CH84-1
Sp2/0-plasmasytoomasolujen peräkkäisessä transfor-moinnissa käytetyt menetelmät CC44-l:n konstruktiossa toistettiin seuraavalla poikkeuksella: 30 49K-13-13-solut, joiden soluvärjäyksellä havaittiin tuottavan CC44:n kevyttä ketjua, transformoitiin CH44-l:n transformoinnin yhteydessä kuvatulla tavalla, sillä poikkeuksella, että 20 μg p83vl-2.3:a, CH83:n raskaan ketjun geenin sisältävää pSV2gpt-vektoria käytettiin ρ49γΐ-2.3:η, 94 103477 CH44:n raskaan ketjun geenin sisältävän pSV2gpt-vektorin sijasta.The methods used for sequential transformation of Sp2 / 0 plasma cytoma cells in the construction of CC44-1 were repeated with the following exception: 49K-13-13 cells that were found to produce CC44 light chain by cell staining were transformed as described for CH44-1 transformation. , with the exception that 20 μg of p83vl-2.3, the pSV2gpt vector containing the CH83 heavy chain gene was used in place of ρ49γΐ-2.3: η, 94 103477 instead of the pSV2gpt vector containing the CH44 heavy chain gene.
CC84-2CH84-2
Sp2/0-plasmasytoomasolujen peräkkäisessä transfor-5 moinnissa käytetyt menetelmät CH84-l:n konstruktiossa toistettiin sillä poikkeuksella, että 20 μg p83-y2:ta käytettiin ρ83-γ1-2.3:η sijasta.The methods used for sequential transformation of Sp2 / 0 plasma cytoma cells in the construction of CH84-1 were repeated except that 20 μg of p83-y2 was used instead of ρ83-γ1-2.3: η.
CC84-3CC84-3
Sp2/0-plasmasytoomasolujen peräkkäisessä transfor-10 moinnissa käytetyt menetelmät CH84-l:n konstruktiossa toistettiin sillä poikkeuksella, että 20 μg p83-y3:a käytettiin ρ83-γΐ-2.3:η sijasta.The methods used for sequential transformation of Sp2 / 0 plasma cytoma cells in the construction of CH84-1 were repeated with the exception that 20 μg of p83-y3 was used instead of ρ83-γΐ-2.3: η.
CC84-4CH84-4
Sp2/0-plasmasytoomasolujen peräkkäisessä transfor-15 moinnissa käytetyt menetelmät CH84-l:n konstruktiossa toistettiin sillä poikkeuksella, että 20 μg p83-Y4:ää käytettiin ρ83-γ1-2.3:η sijasta.The methods used for sequential transformation of Sp2 / 0 plasma cytoma cells in the construction of CH84-1 were repeated with the exception that 20 μg of p83-Y4 was used instead of ρ83-γ1-2.3: η.
Rekombinattivasta-aineiden puhdistusPurification of recombinant antibodies
Kimeerisiä vasta-aineita ilmentävät solut poistet-20 tiin viljelyliuoksesta sentrifugoimalla ja liuos suodatettiin 0,2 μτη suodattimen läpi. Kimeeriset vasta-aineet puhdistettiin viljelmän supernatanteista kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä puhdistusvaiheessa käytettiin proteiini A -affinitettipakkausta (Nygene Corporation, Yonkers, NY) . 25 valmistajan ohjeiden mukaisesti. Korkeintaan 1,0 1 viljel män supernatanttia päästettiin 5 millilitran minuuttino-peudella 1 mg:n kapasiteetin omaavan pakkauksen läpi. Pakkaus pestiin fosfaattipuskuroidulla fysiologisella suolaliuoksella lopun albumiinin poistamiseksi. Kimeerinen vas-30 ta-aine saatiin eluoimalla 0,1 M natriumnitraattipuskuri-’ liuoksella, pH 3,0. Kimeerisen vasta-aineen sisältävien fraktioiden pH säädettiin välittömästi neutraaliksi 1 M:11a Trizma-emäsliuoksella. Lopullinen puhdistus saatiin aikaan tästä liuoksesta geelisuodatuksella käyttäen Phar-35 macia Superose 12 HR 16/50 -pylvästä valmistajan (Phar- 95 103477 macia, Piscataway, NJ) ohjeiden mukaan, Amicon centricon 30 -laitteella suoritetun konsentroinnin jälkeen.Cells expressing the chimeric antibodies were removed from the culture medium by centrifugation and the solution was filtered through a 0.2 μτη filter. The chimeric antibodies were purified from culture supernatants in two steps. Protein A affinity kit (Nygene Corporation, Yonkers, NY) was used for the first purification step. 25 according to the manufacturer's instructions. A maximum of 1.0 L of culture supernatant was passed through a 1 mg capacity pack at 5 mL / min. The kit was washed with phosphate buffered saline to remove the remaining albumin. The chimeric antibody 30 was obtained by elution with 0.1 M sodium nitrate buffer pH 3.0. Fractions containing the chimeric antibody were immediately adjusted to neutral pH with 1M Trizma base solution. Final purification of this solution was accomplished by gel filtration using a Phar-35 Maca Superose 12 HR 16/50 column following the manufacturer's instructions (Phar-95 103477 Macia, Piscataway, NJ) after concentration on an Amicon Centricon 30.
Esimerkki:Example:
Hiiren ituradan V„aTAG:n vaihtelevan alueen sisäl-5 tävän immunoglobuliinin muodostaminenGeneration of immunoglobulin containing the mouse germline V? ATAG variable region
Seuraavissa esimerkeissä on esitetty alan ammattimiesten käyttöön toistettava menetelmä VHaTAG:ista peräisin olevan DNA-jakson koodaaman vasta-aineen valmistamiseksi.The following examples illustrate a reproducible method for the preparation of an antibody encoded by a DNA sequence derived from VHaTAGs by those skilled in the art.
Ilmentymiskykyisen VBaTAG:n raskaan ketjun geenin 10 komponentitComponents of the Expression VBaTAG Heavy Chain Gene 10
On mahdollista muodostaa kimeerinen hiiri-ihmisvas-ta-aine, joka sisältää hiiren V„oTAG:n ituradan raskaan ketjun vaihtelevan alueen, VHaTAG VH:lle komplementaarisen kevyen ketjun vaihtelevan alueen, kuten joko CC49:n tai 15 CC83:n hiiren vaihtelevan alueen ja ihmisen muuttumattomat alueet.It is possible to form a chimeric mouse-human antibody comprising a heavy chain variable region of mouse V? OTAG germline, a light chain variable region complementary to VHaTAG VH, such as either CC49 or CC83 mouse variable region, and the constant regions of man.
2,2 ke:n V„aTAG VH:n eksonijakson sisältävää ituradan Hind III-DNA-fragmenttia käytetään templaattina, jotta saadaan funktionaalisesti uudelleenjärjestynyt VHaTAG:n 20 vaihteleva alue. Hiiren genomin ιΤ-0μ-ίη^οηί3ΐη6^3 käytetään lähteenä hiiren raskaan ketjun tehostajajaksoille. Jälkimmäinen jakso saadaan plasmidista pNP9 (katso aiempana ollut esimerkki "CC49:n raskaan ketjun vaihtelevan alueen eristäminen"). Kuviossa 38 on esitetty hybridigee-. 25 nien rakentamiseen käytetty kokonaisreaktio, joka perustuu julkaisussa Horto et ai. , (1989), yllä, kuvattuun menetel mään. Neljä oligonukleotidia (oligot) on suunniteltu käytettäväksi kohde-DNA:n entsyymeillä suoritettavaan monistukseen ja muunteluun. Oligonukleotidi 1 yhtyy pituus-30 suunnassa VHaTAG:n 5'-päähän kattaen Eco R I kohdan, joka : on 249 ep:a ATG-koodisanasta 5'-päätä kohti. Oligonukleo tidi 2 yhtyy VHaTAG:n eksonin 3'-päälle komplementaarisiin jaksoihin ja sisältää myös D-segmenttiä koodaavat jaksot. Oligonukleotidi 2:ssa olevat D-segmentin jaksot eivät yhdy 35 mihinkään VHaTAG:n jaksoon. Oligonukleotidi 3 sisältää hii- 96 103477 ren genomin δ-Ωμ-Άΐ^θη 5'-päälle komplementaariset jaksot ja siihen kuuluvat D-segmenttiä (sama kuin oligonukleotidi 2:ssa) ja J-segmenttiä koodaavat jaksot. Oligonukleotidi 4 yhtyy ιΤ-Ομ-βΙηββη 3 '-päähän ja sisältää 1219 ep: a JH4 : stä 5 3'-päätä kohti sijaitsevalle Eco R I -kohdalle komplemen taariset jaksot. Näiden oligonukleotidien jaksot ovat seu-raavat:The Hind III DNA fragment of the 2.2 kb V? ATAG VH exon sequence is used as a template to obtain a functionally rearranged VHaTAG variable region. The ιΤ-0μ-ίη ^ οηί3ΐη6 ^ 3 mouse genome is used as a source for murine heavy chain enhancer sequences. The latter sequence is obtained from plasmid pNP9 (see previous example "Isolation of CC49 heavy chain variable region"). Figure 38 shows a hybrid gene. 25, based on Horto et al. , (1989), supra. Four oligonucleotides (oligos) have been designed for use in amplification and modification of target DNA. Oligonucleotide 1 is aligned in length-30 to the 5 'end of the VHaTAG covering the Eco RI site which is: 249 bp from the ATG codeword towards the 5' end. Oligonucleotide 2 binds to complementary sequences at the 3 'end of the exon of VHaTAG and also contains D-coding sequences. The D-segment sequences in oligonucleotide 2 do not overlap with any of the VHaTAG sequences. Oligonucleotide 3 contains sequences complementary to the δ-Ωμ-Άΐ ^ θη 5 'on the γ-96 103477 genome and includes the D-segment (same as oligonucleotide 2) and J-coding sequences. Oligonucleotide 4 joins the ιΤ-μ-βΙηββη 3 'end and contains 1219 bp from JH4 to the Eco R I site 5 at the 3' end. The sequences of these oligonucleotides are as follows:
Oligonukleotidi 1 5 ' GTCTAGAATTCATAAAAACTTTATG (25-meeri)Oligonucleotide 15 'GTCTAGAATTCATAAAAACTTTATG (25-mer)
Oligonukleotidi 2 CAGTGTATTTCTGTAAAAGATCTACTATGGTTACGOligonucleotide 2 CAGTGTATTTCTGTAAAAGATCTACTATGGTTACG
10 (35-meeri)10 (35 yards)
Oligonukleotidi 3 5 1TCTACTATGGTTACGTGGGGTCAAGGAACCTCAGT- CACCGTCTCCTCAGGTAAGAATGGCCTCTCCAGGTCT 3' (72-meeri) Oligonukleotidi 4 5' ACTTCTAAAATGTATTTAGAATTCATTTTC 3' Tässä esimerkissä D-jakso on SP2,3, joka on otettu 15 julkaisussa Kurosawa ja Tonegava (1982), J. Exp. Med. 155, 201 julkaistusta jaksosta. Oligonukleotideissä 2 ja 3 D-jakso on esitetty lihavoituna. Mitä tahansa muuta luonnehdittua hiiren tai ihmisen D-segmenttiä voidaan käyttää korvaamalla niillä näissä asemissa oligonukleotideissä 2 20 ja 3 esiintyneet segmentit.Oligonucleotide 3 5 1TCTACTATGGTTACGTGGGGTCAAGGAACCTCAGT-CACCGTCTCCTCAGGTAAGAATGGCCTCTCCAGGTCT 3 '(72-mer) Oligonucleotide 5 5' ACTTCTAAAATGTATTTAGAATTCATTTTC 3 'In this example, D is published in D, Med. 155, 201 published episodes. In oligonucleotides 2 and 3, the D sequence is shown in bold. Any other characterized mouse or human D segment can be used to replace the segments present at oligonucleotides 2 20 and 3 at these positions.
J-segmentti oligonukleotidissä 3 on alleviivattu. Se on julkaisussa Gough ja Bernard, (1981) Proc. Natl. Acad. Sei. (USA) 78, 509 julkaistusta jaksosta otettu hiiren JH4-segmentti. Mikä tahansa muu hiiren tai ihmisen J-.· 25 segmentti voidaan liittää korvaamalla niillä oligonukleo- tidissa 3 esiintynyt JH4-segmentti.The J segment in oligonucleotide 3 is underlined. It is disclosed in Gough and Bernard, (1981) Proc. Natl. Acad. Sci. (USA) 78, 509 mouse JH4 segment taken from published series. Any other mouse or human J.25 segment can be inserted by replacing the JH4 segment found in oligonucleotide 3.
Oligonukleotideissä 1 ja 4 Eco R I -kohdat (GAATTC) on esitetty kursivoituna.In oligonucleotides 1 and 4, Eco RI sites (GAATTC) are shown in italics.
Intaktien V„aTAG-geenien kokoaminen 30 Suoritettiin kaksi erillistä DNA-monistusreaktiota *. käyttäen yllä kuvattuja komponentteja. DNA-monistusreaktio 1 kopioi V„aTAG-jakson ja liittää D-segmentin sen 3'-päähän. DNA-monistusreaktio 2 kopioi raskaan ketjun tehosta-jajaksot sisältävät hiiren intronijaksot ja liittää oligo-35 nukleotidin 3 koodaamat D- ja J-segmentit. Reaktioiden 1 103477 97 ja 2 tuloksena olleet monistetut tuotteet puhdistetaan geelissä, yhdistetään ja oligonukleotidit 1 ja 4 lisätään reaktion 3 aloittamiseksi. Reaktiossa 3 reaktioiden 1 ja 2 tuotteet yhtyvät pituussuunnassa yhteisten D-jaksojensa 5 muodostaman sillan välityksellä. Tämän jälkeen oligonuk-leotideista 1 ja 4 suoritettu DNA-monistus saa aikaan kuvion 38 alaosassa esitetyn tuotteen. Tämä fragmentti pilkotaan käyttäen Eco R I-.tä ja se puhdistetaan geelissä. Muunnettu VHaTAG-fragmentti liitetään ligaasilla pSV2gpt 10 1(2.3) :n Eco R I -kohtaan yllä olevan esimerkin "Raskaan ketjun kimeeriset konstruktiot" mukaisesti. Koko VHoTAG-D-J-tehostaja-alueen sisältävä fragmentti sekvenssoidaan täydellisesti, jotta voidaan varmistua, ettei DNA-monis-tusreaktioiden aikana ole päässyt tapahtumaan mutaatioita. 15 Muut kolme raskaan ketjun γ-isotyypit voidaan muodostaa liittämällä ligaasilla sama muunnettu VHaTAG-fragmentti muihin kolmeen γ-.n sisältävään pSV2gpt-vektoriin (pSV2gpt-γ2, pSV2gpt-y3, pSV2gpt-y4).Assembling intact V aaTAG genes Two separate DNA amplification reactions were performed *. using the components described above. DNA amplification reaction 1 copies the V? ATAG sequence and inserts a D segment at its 3 'end. DNA amplification reaction 2 copies the mouse intron sequences containing the heavy chain enhancer sequences and incorporates the D and J segments encoded by oligo-35 nucleotide 3. The amplified products resulting from Reactions 1 103477 97 and 2 are gel purified, pooled and oligonucleotides 1 and 4 are added to initiate Reaction 3. In Reaction 3, the products of Reactions 1 and 2 merge longitudinally through a bridge formed by their common D-sections 5. Subsequently, DNA amplification from oligonucleotides 1 and 4 provides the product shown at the bottom of Figure 38. This fragment is digested using Eco RI and gel purified. The modified VHaTAG fragment is ligated to the Eco RI site of pSV2gpt 10 1 (2.3) according to the above example "Heavy chain chimeric constructs". The entire fragment containing the VHoTAG-D-J enhancer region is completely sequenced to ensure that no mutations have occurred during the DNA amplification reactions. The other three heavy chain γ isotypes can be generated by ligation of the same modified VHaTAG fragment into the other three γ containing pSV2gpt vectors (pSV2gpt-γ2, pSV2gpt-y3, pSV2gpt-y4).
Muunnetun V„aTAG-geenin ilmentyminen 20 Plasmideja sisältävä muunnettu VHaTAG-geeni voidaan linearisoida Nde I:llä ja viedä elektroporaation välityksellä kimeerisiin CC49:n ja CC83:n kevyttä ketjua ilmentäviin solulinjoihin (katso yllä oleva esimerkki "C. Kohde-transformaatiot") . Transformoidut solut valikoidaan kasvun . 25 suhteen genetisiinin ja mykofenolihapon läsnä ollessa esi merkissä "C. Kohdetransformaatiot" kuvatulla tavalla. Ilmennetyn vasta-aineen esiintymistä tarkkaillaan TAG72 ELISA:11a (katso kohta "Tulokset, Entsyymivälitteiset im-munomääritykset (ELISA)"). Näissä soluissa ilmennetty vas-30 ta-aine sisältää ihmisen Ig:n muuttumattomat γΐ,κ -alueet, joissa on CC49:n tai CC83:n kevyen ketjun vaihteleva alue, ja muunnetuista ituradan VHaTAG VH:n eksoneista peräisin olevan raskaan ketjun vaihtelevan alueen.Expression of the modified V? ATAG gene The modified VHaTAG gene containing plasmids can be linearized with Nde I and introduced by electroporation into chimeric CC49 and CC83 light chain expressing cell lines (see Example C. Transformations above). Transformed cells are selected for growth. 25 in the presence of geneticin and mycophenolic acid as described in the prefix "C. Target Transformations". The presence of the expressed antibody is monitored by TAG72 ELISA (see "Results, Enzyme-mediated Immunoassays (ELISA)"). The antibody-30 expressed in these cells contains the unchanged γΐ, κ regions of human Ig with the light chain variable region of CC49 or CC83, and the heavy chain variable region derived from modified germline VHaTAG VH exons.
4 98 1034774 98 103477
Alla on esitetty neljä esimerkkiä muunnetuista VHaTAG:n raskaan ketjun vaihtelevan alueen konstruktioista, joissa on erilaisia D- ja J-segmenttejä.Below are four examples of modified VHaTAG heavy chain variable region constructs with different D and J segments.
V„- segmentti D-segmentti_J-segmenttiV „- segment D-segment_J-segment
5 VHaTAG #i hiiren D (SP2,3) hiiren J5 VHaTAG #i mouse D (SP2,3) mouse J
VHaTAG #ii ihmisen D (Dl) hiiren JVHaTAG #ii human J (D1) mouse J
V„aTAG #iii hiiren D (SP2,3) ihmisen JV aTAG #iii mouse D (SP2,3) human J
VHaTAG #iv ihmisen D (Dl) ihmisen JVHaTAG #iv human D (Dl) human J
10 Ihmisen D-jakso Dl saatiin julkaisusta Siebenlist, et ai..10 Human D-section D1 was obtained from Siebenlist et al.
(1981) Nature, 294, 631. Ihmisen JH1-jakso saatiin julkaisusta Ravetch, et ai.. (1981) Cell 27, 583.(1981) Nature, 294, 631. The human JH1 sequence was obtained from Ravetch, et al. (1981) Cell 27, 583.
VHaTAG #i:n muodostaminen on kuvattu taulukossa esitetyillä oligonukleotideilla 1-4. VHocTAG:ien #ii - #iv 15 muodostamiseksi vastaavat D- ja J-segmentit täytyy vaihtaa oligonukleotideissa 2 ja 3. Seuraavissa oligonukleoti- deissa nämä muutokset on esitetty. Näiden oligonukleoti-dien korvaamisen reaktioissa 1 ja 2 tuloksena muodostuvat VH0tTAG: t #ii - #iv.The formation of VHaTAG #i is described with oligonucleotides 1-4 shown in the table. To form VHocTAGs #ii to #iv 15, the corresponding D and J segments must be exchanged in oligonucleotides 2 and 3. The following oligonucleotides show these changes. Replacement of these oligonucleotides in Reactions 1 and 2 results in the VH0tTAGs #ii to #iv.
20 VHaTAG #ii20 VHaTAG #ii
Oligonukleotidi 2 5' CAGTGTATTTCTGTAAAAGAGTACTGGTGGTOligonucleotide 2 5 'CAGTGTATTTCTGTAAAAGAGTACTGGTGGT
(34-meeri)(34-mer)
Oligonukleotidi 3 5' GTACTGGTGGTGTATTGGGGTCAAGGAACCOligonucleotide 3 5 'GTACTGGTGGTGTATTGGGGTCAAGGAACC
TCAGTCACCGTCTCCTCAGGTAAGAATGGCCT 25 CTCCAGGTCT 3' (72-meeri) VHaTAG #iiiTCAGTCACCGTCTCCTCAGGTAAGAATGGCCT 25 CTCCAGGTCT 3 '(72-mer) VHaTAG #iii
Oligonukleotidi 2 5' CAGTGTATTTCTGTAAAAGATCTACTATGGOligonucleotide 2 5 'CAGTGTATTTCTGTAAAAGATCTACTATGG
TTACG (35-meeri)TTACG (35m)
Oligonukleotidi 3 5' TCTACTATGGTTACGTGGGGCCAGGGCACOligonucleotide 3 5 'TCTACTATGGTTACGTGGGGCCAGGGCAC
3 0 CCTGGTCACCGTCTCCTCAGGTAAGAATGGCCTCTC- CAGGTCT 3' (72-meeri) VBaTAG #iv3 0 CCTGGTCACCGTCTCCTCAGGTAAGAATGGCCTCTC- CAGGTCT 3 '(72-mer) VBaTAG #iv
Oligonukleotidi 2 5' CAGTGTATTTCTGTAAAAGAGTACTGGTGOligonucleotide 2 5 'CAGTGTATTTCTGTAAAAGAGTACTGGTG
GTGTAT (35-meeri) 99 103477GTGTAT (35-mer) 99 103477
Oligonukleotidi 3 5' GTACTGGTGGTGTATTGGGGCCAGGGCACOligonucleotide 3 5 'GTACTGGTGGTGTATTGGGGCCAGGGCAC
CCTGGTCACCGTCTCCTCAGGTAAGAATGGC CTCTCCAGGTCT 3' (72-meeri)CCTGGTCACCGTCTCCTCAGGTAAGAATGGC CTCTCCAGGTCT 3 '(72-mer)
Tulokset 5 A. Kimeeristä vasta-ainetta tuottavat solulinjatResults 5 A. Cell lines producing chimeric antibody
Kevyiden ja raskaiden vasta-aineiden samanaikainen tunnistus suoritettiin käyttämällä kahta koetinvasta-ai-netta: 1) Fluoresoivalla FITC-väriaineella leimattu vuohen 10 vasta-aine ihmisen kappaa vastaan ja, 2) Fluoresoivalla TRITC-väriaineella leimattu vuohen vasta-aine ihmisen IgG:tä vastaan.Simultaneous identification of light and heavy antibodies was performed using two probe antibodies: 1) goat antibody labeled with fluorescent FITC dye against human kappa, and 2) goat antibody labeled with fluorescent TRITC dye against human IgG .
Solulinjat, joilla oli positiivinen reaktio sekä raskaiden että kevyiden ketjujen suhteen testattiin lisäk-15 si niihin liittyvän kimeerisen immunoglobuliinin tuoton suhteen ja biologisen aktiivisuuden eli niiden sitoutumisen suhteen TAG72:een.Cell lines that were positive for both heavy and light chains were further tested for their associated chimeric immunoglobulin production and biological activity, i.e. their binding to TAG72.
Entsyymivälitteiset immunomääritykset (ELISA) ELISA-menetelmää käytettiin kimeeristä monoklonaa-20 lista vasta-ainetta tuottavan transformoidun solun valitsemiseen. Raskaan ja kevyen ketjun lääkeainevalikointiin tehdyt konstruktiot sisältäviä klooneja valikoitiin niiden kasvun perusteella valikoivassa viljelyliuoksessa. Testattiin seuraavat solulinjat (1) CH44-1: solulinja, jossa on 25 CC49 VH, CC49 VL ja IgG^n muuttumaton alue, (2) CH44-2: solulinja, jossa on CC49 VH, CC4 9 VL ja IgG2:n muuttumaton alue, (3) CH44-4: solulinja, jossa on CC49 VH, CC49 VL ja IgG4:n muuttumaton alue, (4) CH88-1: solulinja, jossa on VH, CC83 VL ja IgG-^n muuttumaton alue, (5) CH88-2: solulin-3 0 ja, jossa on CC83 VH, CC83 VL ja IgG2:n muuttumaton alue, (6) CH88-3: solulinja, jossa on CC83 VH, CC83 VL ja IgG3:n muuttumaton alue, (7) CH88-4: solulinja, jossa on CC83 VH, CC83 VL ja IgG4:n muuttumaton alue, (8) CH84-1: solulinja, jossa on CC83 VH, CC49 VL ja IgGj_:n muuttumaton alue, (9) 35 CH84-2: solulinja, jossa on CC83 VH, CC4 9 VL ja IgG2:n muut- 10. 103477 tumaton alue, (10) CH84-3: solulinja, jossa on CC83 VH, CC4 9 VL ja IgG3:n muuttumaton alue ja (11) CH84-4: solulinja, jossa on CC83 VH, CC4 9 VL ja IgG4:n muuttumaton alue.Enzyme-mediated Immunoassays (ELISA) The ELISA was used to select a transformed cell producing a chimeric monoclonal antibody. Clones containing constructs for heavy and light chain drug selection were selected for their growth in selective culture medium. The following cell lines were tested: (1) CH44-1: cell line with CC49 VH, CC49 VL and IgG2 constant region, (2) CH44-2: cell line with CC49 VH, CC4 9 VL and IgG2 constant region , (3) CH44-4: cell line with CC49 VH, CC49 VL and IgG4 constant region, (4) CH88-1: cell line with VH, CC83 VL and IgG4 constant region, (5) CH88-2: cell line-30 and with CC83 VH, CC83 VL and IgG2 constant region, (6) CH88-3: cell line with CC83 VH, CC83 VL and IgG3 constant region, (7) CH88-4: cell line with CC83 VH, CC83 VL and IgG4 constant region, (8) CH84-1: cell line with CC83 VH, CC49 VL and IgG3 constant region, (9) 35 CH84-2 : cell line with CC83 VH, CC4 9 VL and IgG2 unmodified region, (10) CH84-3: cell line with CC83 VH, CC4 9 VL and IgG3 constant region, and (11) CH84-4: cell line with CC83 VH, CC4 9 VL and IgG4 constant region.
Näiden viljelmien supernatanteille suoritettiin 5 ELISA. Kimeerisen TAG72-vasta-aineen vasta-aineen esiintyminen mitattiin suoraan reaktiolla, jossa käytettiin ylimäärin entsyymillä, kuten alkalisella fosfataasilla, leimattua vuohen ihmisen IgG-vasta-aineen vasta-ainetta sen jälkeen, kun kimeerisen TAG72-vasta-aineen vasta-ai-10 neen oli annettu sitoutua antigeenillä (TAG72) päällystettyihin mikrotiitterikuoppiin. TAG72-vasta-aineaktiivisuus määritettiin, jotta saatiin arvosteluperuste onnistuneelle rekombinaatiolle.Supernatants from these cultures were subjected to 5 ELISAs. The presence of antibody to TAG72 chimeric antibody was directly measured by a reaction using an excess of goat-human IgG antibody labeled with an enzyme such as alkaline phosphatase after administration of the antibody to chimeric TAG72 antibody. had been allowed to bind to antigen (TAG72) coated microtiter wells. TAG72 antibody activity was determined to provide a criterion for successful recombination.
14 päivän kasvatuksen jälkeen otettiin 50 μΐ jatko-15 kloonattuja soluja sisältävien kuoppien supernatanteista, joista sitten tehtiin uudelleen ELISA-määritykset TAG-si-toutumisen suhteen. Näytteet (50 μΐ) lääkeaineille resistenttien solulinjojen supernatanteista vietiin Nunc Immu-lon 96-kuoppaisten levyjen kuoppiin, jotka oli aiemmin 20 päällystetty TAG-antigeenillä (laimennettu 1/50). Sitoutumattoman materiaalin poistamiseksi suoritetun pesun jälkeen kuoppia inkuboitiin käyttäen koettimena vuohen ihmisen alkalisen fosfataasilla konjugoidun vuohen ihmisen IgG-vasta-aineen vasta-ainetta (GAHIgG-AP) ihmisen TAG-25 antigeeniin sitoutuneiden levyyn immobilisoituneiden ki-meeristen vasta-aineiden muuttumattomien alueiden tunnistamiseksi. Toinen pesukerta, jota seurasi kromogeenisen alkalisen fosfataasisubstraatin lisääminen, sitoutumattoman koettimen (GAHIgG-AP) poistamiseksi mahdollisti värin 30 kehittymisen niissä kuopissa, joissa oli ihmisen muuttu mattomiin alueisiin liittynyttä TAG-sitoutumiskykyä (toisin sanoen kimeerisiä vasta-aineita TAG72:ta vastaan). 405 nm alueelta saadut absorbanssilukemat osoittavat lääkeaineille resistenttejen solulinjojen kimeerisen vasta-aineen 35 suhteellisen tuoton.After 14 days of culturing, 50 μΐ of the supernatants from wells containing wells of cloned cells were harvested and then re-ELISAed for TAG binding. Samples (50 μΐ) of drug-resistant cell line supernatants were plated in wells of Nunc Immu-lon 96-well plates previously coated with TAG antigen (diluted 1/50). After washing to remove unbound material, the wells were incubated using probe goat human alkaline phosphatase-conjugated goat human IgG antibody (GAHIgG-AP) to identify unchanged regions of plate-bound chimeric antibodies immobilized on human TAG-25 antigen. A second wash, followed by addition of a chromogenic alkaline phosphatase substrate, to remove the unbound probe (GAHIgG-AP) allowed the development of color in those wells that had human TAG binding ability (i.e., chimeric antibodies against TAG72). The absorbance readings from the 405 nm region show the relative production of drug resistant cell lines chimeric antibody 35.
101 103477 CH44-1 TAG72:n vastaan suunnattua aktiivisuutta käytettiin onnistuneen rekombinaation arvosteluperusteena. Mikrotiit-terimaljojen kuopat päällystettiin TAG:llä inkuboimalla 5 50 /il :11a 1:75 laimennettua puhdistettua TAG72:ta [Murano, R., et ai. . (1988) Cancer Research 48 4588 - 4596] 18 tunnin ajan huoneenlämpötilassa. Tämän jälkeen kuopat pestiin 4 kertaa fosfaattipuskuroidulla fysiologisella suolaliuoksella (PBS), jonka jälkeen ne suojattiin BSA:lla in-10 kuboimalla 50 /il :11a PBS-liuosta, jossa oli 0,5-%:ista BSA:ta, 2 tunnin ajan 37 °C:n lämpötilassa, jonka jälkeen ne pestiin neljä kertaa PBS:llä. Nämä maljat pysyvät muuttumattomina, jos niitä säilytetään kosteina 4 °C:n lämpötilassa. Tämän jälkeen kuhunkin kuoppaan lisätään 50 mik-15 rolitraa näytettä. Kontrollimaljana käytetään maljaa, joka sisältää tuoretta liuosta. Kaikkia näytteitä inkuboitiin joko maljassa 37 °C:n lämpötilassa 90 minuutin ajan tai suljetussa astiassa 4 °C:n lämpötilassa yön yli.101 103477 CH44-1 TAG72 activity was used as a criterion for successful recombination. The wells of microtiter plates were coated with TAG by incubation with 5 50 µl of 1:75 diluted purified TAG72 [Murano, R., et al. . (1988) Cancer Research 48 4588-4596] for 18 hours at room temperature. The wells were then washed 4 times with phosphate buffered saline (PBS), then protected with BSA in-10 by incubation with 50 µl of 0.5% BSA in PBS for 2 hours. After which they were washed four times with PBS. These dishes will remain unchanged if stored at a humid temperature of 4 ° C. 50 microliters per liter of sample is then added to each well. The control dish is a dish containing fresh solution. All samples were incubated either in a plate at 37 ° C for 90 minutes or in a sealed container at 4 ° C overnight.
Tämän jälkeen maljat pestiin 4 kertaa PBS:llä ja 20 kuhunkin kuoppaan lisättiin 50 μΐ 1:250 laimennettua al- kalisen fosfataasin kanssa konjugoidun vuohen ihmisen IgG-vasta-aineen vasta-ainetta (Southern Biotech Assoc.). Liuosta inkuboitiin 37 °C:n lämpötilassa 90 minuutin ajan. Koettimen poistamiseksi suoritetun 4-kertaisen pesun jäl-25 keen tarkasteltiin värin kehittymistä.Plates were then washed 4 times with PBS and 50 μΐ of a 1: 250 diluted goat human IgG antibody conjugated with alkaline phosphatase (Southern Biotech Assoc.) Was added to 20 wells. The solution was incubated at 37 ° C for 90 minutes. After 4 washes to remove the probe, color development was examined.
Värin kehittymisen aikaansaamiseksi substraattia inkuboitiin huoneen lämpötilassa 6 minuutin ajan 200 /xl:ssa etanoliamiinilla puskuroidussa substraattia, p-nitrofenyylifosfaattia (Kirkegaard ja Perry), sisältä-30 vässä fysiologisessa suolaliuoksessa. Optinen tiheys 450 nm:ssä mitattiin kustakin levystä Dynatechin mikro-tiitterilevylukijalla (Dynatech Inc.).To achieve color development, the substrate was incubated at room temperature for 6 minutes in 200 µl ethanolamine-buffered substrate, p-nitrophenyl phosphate (Kirkegaard and Perry), in saline containing 30 µl. The optical density at 450 nm was measured from each plate using a Dynatech micro-titre plate reader (Dynatech Inc.).
Kimeerisen vasta-aineen TAG72-sitomisaktiviteettia osoittavia supernatantteja sisältävissä kuopissa olevia 35 Sp2/0-pesäkkeistä jatkokloonattiin äärilaimennuksella.35 Sp2 / 0 colonies in wells containing supernatants showing TAG72 binding activity of the chimeric antibody were subcloned by extreme dilution.
103477 102103477 102
Suhteellisen suuren kimeerisen vasta-aineen tuottokyvyn perusteella valittiin yksittäisiä jatkoklooneja.Individual subclones were selected on the basis of the relatively high production capacity of the chimeric antibody.
CH44-2 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä 5 toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käy tettiin CH44-2:ta.CH44-2 The TAG ELISA method used for CH44-1 was repeated except that CH44-2 was used as the antibody.
CH44-3 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käy- 10 tettiin CH44-3:a.CH44-3 The TAG ELISA used for CH44-1 was repeated with the exception that CH44-3 was used as the antibody.
CH44-4 CH44-1:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH44-4:ää.CH44-4 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated with the exception that CH44-4 was used as the antibody.
15 CH88-1 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH88-1:tä.CH88-1 The TAG ELISA method used for CH44-1 was repeated with the exception that CH88-1 was used as the antibody.
20 CH88-2 CH44-1:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käy tettiin CH88-2:ta.CH88-2 The TAG ELISA method used for CH44-1 was repeated except that CH88-2 was used as the antibody.
CH88-3 25 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käy tettiin CH88- 3:a.CH88-3 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated except that CH88-3 was used as the antibody.
CH88-4 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä 30 toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käy tettiin CH88-4:ää.CH88-4 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated except that CH88-4 was used as the antibody.
CH84-1 CH44-1:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käy- 35 tettiin CH84-l:tä.CH84-1 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated except that CH84-1 was used as the antibody.
X03 103477 CH84-2 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH84-2:ta.X03 103477 CH84-2 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated with the exception that CH84-2 was used as the antibody.
5 CH84-3 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH88-3:a.CH84-3 The TAG ELISA method used for CH44-1 was repeated except that CH88-3 was used as the antibody.
CH84-4 10 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH84-4:ää.CH84-4 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated except that CH84-4 was used as the antibody.
CH48-1 15 CH4 4 -1:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH84-4:ää.CH48-1 The TAG ELISA procedure used for CH4 4 -1 was repeated with the exception that CH84-4 was used as the antibody.
Karsinoomaan ohjautuminen in vivoTargeting carcinoma in vivo
Eläinkokeissa käytetyt ja myöhempänä tulevissa tau-20 lukoissa 1-4 esitetyt kimeeriset monoklonaaliset vasta-aineet leimattiin Na125I:llä käyttäen Iodogeniä (Pierce Chemical, Rockford, IL). Tarkemmin sanottuna noin 0,5 -2 mg puhdistettuja kimeerisiä monoklonaalisia vasta-aineita sisältävän 0,1 M natriumfosfaattiliuoksen tilavuus säädet-·· 25 tiin 0,5 ml:ksi, jonka jälkeen se lisättiin 12 cm x 75 cm kokoiseen 50 ^g:lla Iodogeniä päällystettyyn lasiputkeen, jonka jälkeen lisättiin 0,1 - 0,5 mCi Na125I:a (New England Nuclear, Boston, MA). 2 minuutin huoneenlämmössä tapahtuneen inkuboinnin jälkeen proteiini poistettiin liukenemat-30 tomasta Iodogenistä ja liittymättä jäänyt 125I erotettiin vasta-aineesta geelisuodattamalla se 10 ml:n SephadexMT G-25 -kolonnin läpi käyttäen PBS:ää puskuriliuoksena. Jodi-tusprotokollan tuloksena saatiin leimattu kimeerinen IgG-vasta-aine, jonka spesifinen aktivisuus oli 0,05 - 0,2 35 μCi/μg.The chimeric monoclonal antibodies used in animal experiments and shown in the subsequent tau-20 loci 1-4 were labeled with Na125I using Iodogen (Pierce Chemical, Rockford, IL). Specifically, the volume of 0.1 M sodium phosphate solution containing about 0.5 to 2 mg of purified chimeric monoclonal antibodies was adjusted to 0.5 ml, after which it was added to 50 by 12 cm x 75 cm Iodogen in a coated glass tube followed by the addition of 0.1-0.5 mCi of Na125I (New England Nuclear, Boston, MA). After incubation for 2 minutes at room temperature, the protein was removed from the insoluble Iodogen and the unbound 125I was separated from the antibody by gel filtration through a 10 ml SephadexMT G-25 column using PBS as a buffer solution. The iodination protocol resulted in a labeled chimeric IgG antibody having a specific activity of 0.05-0.25 µCi / µg.
103477 104 ‘103477 104 '
Naaraspuoliset taustaltaan CDl-tyyppiset kateen-korvan suhteen vaillinaiset hiiret hankittiin Charles Riveriltä noin 4 viikon ikäisinä. Yhdeksän päivän kuluttua hiiriin istutettiin ihonalaisesti (0,1 ml/hiiri) LS174T-5 soluja (1 X 106 solua/eläin).Female CD1-like cataract-deficient mice were obtained from Charles River at about 4 weeks of age. Nine days later, mice were implanted subcutaneously (0.1 ml / mouse) with LS174T-5 cells (1 X 10 6 cells / animal).
Kateenkorvan suhteen vaillinaisille 70 - 400 mg painoisille hiirille, joihin oli muodostunut karsinoomia, annettiin noin 12 - 13 päivän kuluttua syöpäsolujen istuttamisesta suonensisäisenä ruiskeena 0,5 - 2,0 μϋΐ (10 -10 50 μς; proteiinia) kimeerisiä monoklonaalisia ylläkuvatulla tavalla joditettuja vasta-aineita PBS-liuoksessa. Viiden hiiren ryhmiä lopetettiin eri aikoina laskemalla niistä veri, normaalit ja karsinoomakudokset leikattiin irti ja punnittiin, sekä pulssimäärät minuuttia kohti mitattiin 15 gammalaskurilla. Kunkin kudoksen pulssimäärät minuuttia kohti määritettiin ja verrattiin karsinoomasta saatuihin tuloksiin.Thyroid-deficient 70-400 mg carcinoma-bearing mice were injected with intravenous injection of 0.5-2.0 μϋΐ (10 -10 50 μς; protein) of chimeric monoclonal antibodies, iodinated as described above, approximately 12-13 days after implantation of the cancer cells. substances in PBS. Groups of five mice were sacrificed at different times by bleeding, normal and carcinoma tissues were excised and weighed, and pulse counts per minute were measured with 15 gamma counters. Pulse rates per minute for each tissue were determined and compared with the results obtained from the carcinoma.
Tulokset CH44-1:n osalta on esitetty taulukoissa 1 - 2 ja kuvissa 39A, 39B ja 39C. Tulokset CH84-l:n koh-20 dalta on esitetty taulukoissa 3 - 4 ja kuvissa 40A ja 40B.The results for CH44-1 are shown in Tables 1-2 and Figures 39A, 39B and 39C. Results for CH84-1 site 20 are shown in Tables 3-4 and Figures 40A and 40B.
Prosenttimäärä injektoidusta annoksesta 125l-leimat-tua vasta-ainetta kudosgrammaa kohti Taulukko 1 25 CH44-1Percentage of Injected Dose per 125 L-Labeled Antibody per Tissue Table 1 CH44-1
Kudos 0,75 h 23,5 h 49,5 h 122 h veri, koko- 29,70 15,84 8,09 7,31 30 maksa 8,13 4,13 2,19 1,96 perna 6,19 3,39 2,12 1,36 munuainen 4,35 2,80 1,52 1,33 syöpäkasvain 3,31 25,95 28,83 44,16 keuhko 7,34 5,39 2,90 2,36 35 syöpäkasvain, villityyppi 0,18 0,12 0,09 0,11 105 103477Tissue 0.75 h 23.5 h 49.5 h 122 h blood, size 29.70 15.84 8.09 7.31 30 liver 8.13 4.13 2.19 1.96 spleen 6.19 3 , 39 2.12 1.36 Kidney 4.35 2.80 1.52 1.33 Cancer tumor 3.31 25.95 28.83 44.16 Lung 7.34 5.39 2.90 2.36 35 Cancer tumor, wild type 0.18 0.12 0.09 0.11 105 103477
Tulokset A. Kimeeristä vasta-ainetta tuottavat solulinjatResults A. Cell lines producing chimeric antibody
Kevyiden ja raskaiden vasta-aineiden samanaikainen tunnistus suoritettiin käyttämällä kahta koetinvasta-ai-5 netta: 1) Fluoresoivalla FITC-väriaineella leimattu vuohen vasta-aine ihmisen kappaa vastaan ja, 2) Fluoresoivalla TRITC-väriaineella leimattu vuohen vasta-aine ihmisen IgG:tä vastaan.Simultaneous identification of light and heavy antibodies was performed using two probe antibodies: 1) goat antibody labeled with fluorescent FITC dye against human kappa, and 2) goat antibody labeled with human IgG fluorescent dye TRITC. .
10 Solulinjat, joilla oli positiivinen reaktio sekä raskaiden että kevyiden ketjujen suhteen testattiin lisäksi niihin liittyvän kimeerisen immunoglobuliinin tuoton suhteen ja biologisen aktiivisuuden eli niiden sitoutumisen suhteen TAG72:een.Cell lines that were positive for both heavy and light chains were further tested for their associated chimeric immunoglobulin production and biological activity, i.e. their binding to TAG72.
15 Entsyymivälitteiset immunomääritykset (ELISA) ELISA-menetelmää käytettiin kimeeristä monoklonaa-lista vasta-ainetta tuottavan transformoidun solun valitsemiseen. Raskaan ja kevyen ketjun lääkeainevalikointiin tehdyt konstruktiot sisältäviä klooneja valikoitiin niiden 20 kasvun perusteella valikoivassa viljelyliuoksessa. Testattiin seuraavat solulinjat (1) CH44-1: solulinja, jossa on CC49 VH, CC49 VL ja IgG3:n muuttumaton alue, (2) CH44-2: solulinja, jossa on CC49 VH, CC49 VL ja IgG2:n muuttumaton alue, (3) CH44-4: solulinja, jossa on CC49 VH, CC49 VL ja • 25 IgG4:n muuttumaton alue, (4) CH88-1: solulinja, jossa on VH, CC83 VL ja IgG^n muuttumaton alue, (5) CH88-2: solulinja, jossa on CC83 VH, CC83 VL ja IgG2:n muuttumaton alue, (6) CH88-3: solulinja, jossa on CC83 VH, CC83 VL ja IgG3:n muuttumaton alue, (7) CH88-4: solulinja, jossa on CC83 VH, 30 CC83 VL ja IgG4:n muuttumaton alue, (8) CH84-1: solulinja, . jossa on CC83 VH; CC4 9 VL ja IgG^n muuttumaton alue, (9) CH84-2: solulinja, jossa on CC83 VH, CC49 VL ja IgG2:n muuttumaton alue, (10) CH84-3: solulinja, jossa on CC83 VH, CC4 9 VL ja IgG3:n muuttumaton alue ja (11) CH84-4: solulin-35 ja, jossa on CC83 VH, CC49 VL ja IgG4.-n muuttumaton alue.Enzyme-mediated Immunoassays (ELISA) The ELISA was used to select a transformed cell producing a chimeric monoclonal antibody. Clones containing constructs for heavy and light chain drug selection were selected on the basis of their growth in selective culture medium. The following cell lines were tested: (1) CH44-1: cell line with CC49 VH, CC49 VL and IgG3 constant region, (2) CH44-2: cell line with CC49 VH, CC49 VL and IgG2 constant region, ( 3) CH44-4: cell line with CC49 VH, CC49 VL and? 25 IgG4 constant region, (4) CH88-1: cell line with VH, CC83 VL and IgG? Constant region, (5) CH88 -2: cell line with CC83 VH, CC83 VL and IgG2 constant region, (6) CH88-3: cell line with CC83 VH, CC83 VL and IgG3 constant region, (7) CH88-4: cell line with CC83 VH, 30 CC83 VL and IgG4 constant region, (8) CH84-1: cell line,. with CC83 VH; CC4 9 VL and IgG1 constant region, (9) CH84-2: cell line with CC83 VH, CC49 VL and IgG2 constant region, (10) CH84-3: cell line with CC83 VH, CC4 9 VL and IgG3 constant region; and (11) CH84-4: cell line-35 and having CC83 VH, CC49 VL and IgG4 constant region.
Näiden viljelmien supernatanteille suoritettiin ELISA. Kimeerisen TAG72-vasta-aineen vasta-aineen esiin- 103477 106 tyminen mitattiin suoraan reaktiolla, jossa käytettiin ylimäärin entsyymillä, kuten alkalisella fosfataasilla, leimattua vuohen ihmisen IgG-vasta-aineen vasta-ainetta sen jälkeen, kun kimeerisen TAG72-vasta-aineen vasta-ai-5 neen oli annettu sitoutua antigeenillä (TAG72) päällystettyihin mikrotiitterikuoppiin. TAG72-vasta-aineaktiivisuus määritettiin, jotta saatiin arvosteluperuste onnistuneelle rekombinaatiolle.Supernatants from these cultures were subjected to ELISA. 103477106 chimeric TAG72 antibody expression was directly measured by a reaction using an excess of human goat IgG antibody labeled with an enzyme, such as alkaline phosphatase, after the presence of the TAG72 chimeric antibody. ai-5 was allowed to bind to antigen (TAG72) coated microtiter wells. TAG72 antibody activity was determined to provide a criterion for successful recombination.
14 päivän kasvatuksen jälkeen otettiin 50 μΐ jatko-10 kloonattuja soluja sisältävien kuoppien supernatanteista, joista sitten tehtiin uudelleen ELISA-määritykset TAG-si-toutumisen suhteen. Näytteet (50 μΐ) lääkeaineille resistenttien solulinjojen supernatanteista vietiin Nunc Immu-lon 96-kuoppaisten levyjen kuoppiin, jotka oli aiemmin 15 päällystetty TAG-antigeenillä (laimennettu 1/50) . Sitou tumattoman materiaalin poistamiseksi suoritetun pesun jälkeen kuoppia inkuboitiin käyttäen koettimena vuohen ihmisen alkalisen fosfataasilla konjugoidun vuohen ihmisen IgG-vasta-aineen vasta-ainetta (GAHIgG-AP) ihmisen TAG-20 antigeeniin sitoutuneiden levyyn immobilisoituneiden ki- meeristen vasta-aineiden muuttumattomien alueiden tunnistamiseksi. Toinen pesukerta, jota seurasi kromogeenisen alkalisen fosfataasisubstraatin lisääminen, sitoutumattoman koettimen (GAHIgG-AP) poistamiseksi mahdollisti värin .. 25 kehittymisen niissä kuopissa, joissa oli ihmisen muuttu mattomiin alueisiin liittynyttä TAG-sitoutumiskykyä (toisin sanoen kimeerisiä vasta-aineita TAG72:ta vastaan). 405 nm alueelta saadut absorbanssilukemat osoittavat lääkeaineille resistenttejen solulinjojen kimeerisen vasta-30 aineen suhteellisen tuoton.After 14 days of culturing, 50 μΐ of the supernatants from wells containing wells of cloned cells were harvested, which were then re-ELISAed for TAG binding. Samples (50 μΐ) of drug-resistant cell line supernatants were transferred to wells of Nunc Immu-lon 96-well plates previously coated with TAG antigen (diluted 1/50). After washing to remove unbound material, the wells were incubated using probe goat human alkaline phosphatase-conjugated goat human IgG antibody (GAHIgG-AP) to detect unchanged regions of plate-bound chimeric antibodies immobilized on human TAG-20 antigen. A second wash followed by addition of a chromogenic alkaline phosphatase substrate to remove the unbound probe (GAHIgG-AP) allowed the development of discoloration in those wells that had human TAG binding capacity (i.e., chimeric antibodies to TAG72). The absorbance readings at 405 nm indicate the relative production of chimeric antibody to drug resistant cell lines.
CH44-1 TAG72:n vastaan suunnattua aktiivisuutta käytettiin onnistuneen rekombinaation arvosteluperusteena. Mikro-tiitterimaljojen kuopat päällystettiin TAG:llä inkuboimal-35 la 50 μΐ:11a 1:75 laimennettua puhdistettua TAG72:a [Mura-no, R., et ai., (1988) Cancer Research 48 4588 - 4596] 18 tunnin ajan huoneenlämpötilassa. Tämän jälkeen kuopat 103477 107 pestiin 4 kertaa fosfaattipuskuroidulla fysiologisella suolaliuoksella (PBS), jonka jälkeen ne suojattiin BSArlla inkuboimalla 50 μΐ-.lla PBS-liuosta, jossa oli 0,5-%:ista BSA:ta, 2 tunnin ajan 37 °C:n lämpötilassa, jonka jälkeen 5 ne pestiin neljä kertaa PBS:llä. Nämä maljat pysyvät muuttumattomina, jos niitä säilytetään kosteina 4 °C:n lämpötilassa. Tämän jälkeen kuhunkin kuoppaan lisätään 50 mikrolitraa näytettä. Kontrollimaljana käytetään maljaa, joka sisältää tuoretta liuosta. Kaikkia näytteitä inku-10 boitiin joko maljassa 37 °C:n lämpötilassa 90 minuutin ajan tai suljetussa astiassa 4 °C:n lämpötilassa yön yli.Activity against CH44-1 TAG72 was used as a criterion for successful recombination. The wells of the microtiter plates were coated with TAG by incubation with 35 μl of 1:75 diluted purified TAG72 [Mura-no, R., et al. (1988) Cancer Research 48 4588-4596] for 18 hours at room temperature. . Wells 103477107 were then washed 4 times with phosphate buffered saline (PBS), then protected with BSA by incubation with 50 μΐ PBS in 0.5% BSA for 2 hours at 37 ° C: and washed four times with PBS. These dishes will remain unchanged if stored at a humid temperature of 4 ° C. 50 microliters of sample is then added to each well. The control dish is a dish containing fresh solution. All samples were incubated either in a dish at 37 ° C for 90 minutes or in a sealed container at 4 ° C overnight.
Tämän jälkeen maljat pestiin 4 kertaa PBS:llä ja kuhunkin kuoppaan lisättiin 50 μΐ 1:250 laimennettua al-kalisen fosfataasin kanssa konjugoidun vuohen ihmisen igG-15 vasta-aineen vasta-ainetta (Southern Biotech Assoc.).Plates were then washed 4 times with PBS and 50 μΐ of a 1: 250 diluted goat human IgG-15 antibody conjugated with alkaline phosphatase (Southern Biotech Assoc.) Was added to each well.
Liuosta inkuboitiin 37 °C:n lämpötilassa 90 minuutin ajan. Koettimen poistamiseksi suoritetun 4-kertaisen pesun jälkeen tarkasteltiin värin kehittymistä.The solution was incubated at 37 ° C for 90 minutes. After washing 4 times with probe removal, color development was examined.
Värin kehittymisen aikaansaamiseksi substraattia 20 inkuboitiin huoneen lämpötilassa 6 minuutin ajan 200 μΐ-.ssa etanoliamiinilla puskuroidussa substraattia, p-nitrofenyylifosfaattia (Kirkegaard ja Perry), sisältävässä fysiologisessa suolaliuoksessa. Optinen tiheys 450 nm:ssä mitattiin kustakin levystä Dynatechin mikrotiitterilevy-. 25 lukijalla (Dynatech Inc.).To obtain color development, substrate 20 was incubated at room temperature for 6 minutes in saline containing 200 μΐ ethanolamine buffered substrate, p-nitrophenyl phosphate (Kirkegaard and Perry). The optical density at 450 nm was measured from each plate on a Dynatech microtiter plate. 25 readers (Dynatech Inc.).
Kimeerisen vasta-aineen TAG72-sitomisaktiviteettia osoittavia supernatantteja sisältävissä kuopissa olevia Sp2/0-pesäkkeistä jatkokloonattiin äärilaimennuksella. Suhteellisen suuren kimeerisen vasta-aineen tuottokyvyn 30 perusteella valittiin yksittäisiä jatkoklooneja.Sp2 / 0 colonies in wells containing supernatants showing TAG72 binding activity of the chimeric antibody were subcloned by extreme dilution. Individual subclones were selected based on the relatively high production capacity of the chimeric antibody.
CH44-2 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH44-2:ta.CH44-2 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated except that CH44-2 was used as the antibody.
108 103477 CH44-3 CH44-1:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH4 4-3:a.108 103477 CH44-3 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated with the exception that CH4 4-3 was used as the antibody.
5 CH44-4 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH44-4:ää.CH44-4 The TAG ELISA method used for CH44-1 was repeated with the exception that CH44-4 was used as the antibody.
CH88-1 10 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH88-l:tä.CH88-1 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated except that CH88-1 was used as the antibody.
CH88-2 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä 15 toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käy tettiin CH88-2:ta.CH88-2 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated except that CH88-2 was used as the antibody.
CH88-3 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käy- 20 tettiin CH88-3:a.CH88-3 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated except that CH88-3 was used as the antibody.
CH88-4 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH88-4:ää.CH88-4 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated except that CH88-4 was used as the antibody.
25 CH84-1 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH84-1:tä.CH84-1 The TAG ELISA method used for CH44-1 was repeated except that CH84-1 was used as the antibody.
CH84-2 30 CH44-l:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käy tettiin CH84-2:a.CH84-2 The TAG ELISA method used for CH44-1 was repeated except that CH84-2 was used as the antibody.
CH84-3 CH44-1:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä 35 toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käy tettiin CH88-3:a.CH84-3 The TAG ELISA method used for CH44-1 35 was repeated with the exception that CH88-3 was used as the antibody.
109 103477 CH84-4 CH4 4 -1:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH84-4:ää.109 103477 CH84-4 The TAG ELISA method used for CH4 4 -1 was repeated with the exception that CH84-4 was used as the antibody.
5 CH48-1 CH44-1:n kohdalla käytetty TAG-ELISA-menetelmä toistettiin sillä poikkeuksella, että vasta-aineena käytettiin CH84-4:ää.CH48-1 The TAG ELISA procedure used for CH44-1 was repeated except that CH84-4 was used as the antibody.
Karsinoomaan ohjautuminen in vivo 10 Eläinkokeissa käytetyt ja myöhempänä tulevissa tau lukoissa 1-4 esitetyt kimeeriset monoklonaaliset vasta-aineet leimattiin Na125I:llä käyttäen Iodogeniä (Pierce Chemical, Rockford, IL). Tarkemmin sanottuna noin 0,5 -2 mg puhdistettuja kimeerisiä monoklonaalisia vasta-aineita 15 sisältävän 0,1 M natriumfosfaattiliuoksen tilavuus säädettiin 0,5 mlrksi, jonka jälkeen se lisättiin 12 cm x 75 cm kokoiseen 50 μg:lla Iodogeniä päällystettyyn lasiputkeen, jonka jälkeen lisättiin 0,1 - 0,5 mCi Na125I:a (New England Nuclear, Boston, MA). 2 minuutin huoneenlämmössä tapahtu- 20 neen inkuboinnin jälkeen proteiini poistettiin liukenemattomasta Iodogenistä ja liittymättä jäänyt 125I erotettiin vasta-aineesta geelisuodattamalla se 10 ml:n Sephadex*1- G-25 -kolonnin läpi käyttäen PBS:ää puskuriliuoksena. Jodi-tusprotokollan tuloksena saatiin leimattu kimeerinen IgG-.. 25 vasta-aine, jonka spesifinen aktivisuus oli 0,05 - 0,2 μCi/μg.In vivo Carcinoma Targeting The chimeric monoclonal antibodies used in animal experiments and shown in Tables 1-4 below were labeled with Na125I using Iodogen (Pierce Chemical, Rockford, IL). Specifically, the volume of 0.1 M sodium phosphate solution containing about 0.5 to 2 mg of purified chimeric monoclonal antibodies was adjusted to 0.5 ml, then added to a 12 cm x 75 cm Iodogen-coated glass tube, followed by the addition of 0.1-0.5 mCi of Na125I (New England Nuclear, Boston, MA). After incubation for 2 minutes at room temperature, the protein was removed from the insoluble Iodogen and the unbound 125I was separated from the antibody by gel filtration through a 10 mL Sephadex * 1-G-25 column using PBS as a buffer solution. The iodination protocol resulted in a labeled chimeric IgG-25 antibody having a specific activity of 0.05 to 0.2 μCi / μg.
Naaraspuoliset taustaltaan CD1-tyyppiset kateen-korvan suhteen vaillinaiset hiiret hankittiin Charles Riveriltä noin 4 viikon ikäisinä. Yhdeksän päivän kulut-30 tua hiiriin istutettiin ihonalaisesti (0,1 ml/hiiri) LS174T-soluja (1 X 106 solua/eläin).Female CD1-like cataract-deficient mice were obtained from Charles River at about 4 weeks of age. After nine days, mice were implanted subcutaneously (0.1 ml / mouse) with LS174T cells (1 X 10 6 cells / animal).
»»
Kateenkorvan suhteen vaillinaisille 70 - 400 mg painoisille hiirille, joihin oli muodostunut karsinoomia, annettiin noin 12 - 13 päivän kuluttua syöpäsolujen istut-35 tamisesta suonensisäisenä ruiskeena 0,5 - 2,0 μ^ (10 - no 103477 50 /ig proteiinia) kimeerisiä monoklonaalisia ylläkuvatulla tavalla joditettuja vasta-aineita PBS-liuoksessa. Viiden hiiren ryhmiä lopetettiin eri aikoina laskemalla niistä veri, normaalit ja karsinoomakudokset leikattiin irti ja 5 punnittiin, sekä iskumäärät minuuttia kohti mitattiin gam-malaskurilla. Kunkin kudoksen iskumäärät minuuttia kohti määritettiin ja verrattiin karsinoomasta saatuihin tuloksiin .About 12 to 13 days after implantation of cancer cells, chimeric monoclonal chimeric monoclonal monoclonal mice of 70-400 mg carcinoma-deficient mice were injected intravenously. iodinated antibodies in PBS as described above. Groups of five mice were sacrificed at different times by bleeding, normal and carcinoma tissues were excised and weighed, and strokes per minute were measured with a gamma counter. The stroke rates per minute for each tissue were determined and compared with the results obtained from the carcinoma.
Tulokset CH44-1:n osalta on esitetty taulukoissa 10 1 - 2 ja kuvissa 39A, 39B ja 39C. Tulokset CH84-l:n koh dalta on esitetty taulukoissa 3-4 ja kuvissa 40A ja 40B.The results for CH44-1 are shown in Tables 10 1-2 and Figures 39A, 39B and 39C. The results for CH84-1 are shown in Tables 3-4 and Figures 40A and 40B.
Prosenttimäärä injektoidusta annoksesta 125I-leimattua vasta-ainetta kudosgrammaa kohti Taulukko 1 15 ---------------------------------------------- CH44-1Percentage of Injected Dose per 125 I-Labeled Antibody per Tissue Table 1 ------------------------------------ ---------- CH44-1
Kudos 0,75 h 23,5 h 49,5 h 122 h 20 veri, koko- 29,70 15,84 8,09 7,31 maksa 8,13 4,13 2,19 1,96 perna 6,19 3,39 2,12 1,36 munuainen 4,35 2,80 1,52 1,33 syöpäkasvain 3,31 25,95 28,83 44,16 ·: 25 keuhko 7,34 5,39 2,90 2,36 syöpäkasvain, villityyppi 0,18 0,12 0,09 0,11Tissue 0.75 h 23.5 h 49.5 h 122 h 20 blood, size 29.70 15.84 8.09 7.31 liver 8.13 4.13 2.19 1.96 spleen 6.19 3 , 39 2.12 1.36 kidney 4.35 2.80 1.52 1.33 cancer tumor 3.31 25.95 28.83 44.16 ·: 25 lungs 7.34 5.39 2.90 2.36 cancer tumor, wild type 0.18 0.12 0.09 0.11
Kuten taulukossa 1 on esitetty, noin 122 tunnin 30 kuluttua injektiosta syöpäkasvaimen sisältämä prosenttimäärä injektoidusta annoksesta oli 44,16 prosenttia CH44-l:n osalta. Tämän perusteella CH44-1 ohjautui tehokkaasti ihmisen syöpäkasvaimeen in situ. Tämä osoittaa, että tämän keksinnön mukaiset kimeeriset monoklonaaliset vasta-aineet 35 ohjautuivat tehokkaasti karsinoomaan in vivo.As shown in Table 1, at about 122 hours 30 after injection, the percentage of the tumor dose contained in the injected dose was 44.16% for CH44-1. Based on this, CH44-1 efficiently targeted a human cancer tumor in situ. This indicates that the chimeric monoclonal antibodies of this invention were efficiently directed to carcinoma in vivo.
Prosenttimäärä injektoidusta annoksesta “^-leimat tua vasta-ainetta elintä kohtiPercentage of injected dose of? -Labeled antibody per organ
Taulukko 2 103477 111 5 CH44-1Table 2 103477 111 5 CH44-1
Kudos 0,75 h 23,5 h 49,5 h 122 h veri, koko- 47,72 23,03 13,29 12,01 10 maksa 10,97 5,20 3,20 2,69 perna 1,09 0,48 0,25 0,22 munuainen 1,25 0,72 0,42 0,40 syöpäkasvain 0,57 3,085 2,823 4,55 keuhko 1,20 0,87 0,57 0,37 15 ruoansulatuskanava 6,64 4,78 3,96 2,83 ruho 43,17 49,68 35,35 29,95 koko ruumiin 20 retentio 91,30 76,34 53,28 46,20Tissue 0.75 h 23.5 h 49.5 h 122 h blood, size 47.72 23.03 13.29 12.01 10 liver 10.97 5.20 3.20 2.69 spleen 1.09 0 , 48 0.25 0.22 Kidney 1.25 0.72 0.42 0.40 Cancer tumor 0.57 3.085 2.823 4.55 Lung 1.20 0.87 0.57 0.37 15 Gastrointestinal tract 6.64 4, 78 3.96 2.83 carcass 43.17 49.68 35.35 29.95 whole body 20 retention 91.30 76.34 53.28 46.20
Kuten taulukossa 2 on esitetty, noin 122 tunnin kuluttua injektiosta syöpäkasvaimen sisältämä prosenttimäärä injektoidusta annoksesta oli 4,55 prosenttia CH44-·: 25 l:n osalta. Tämän perusteella CH84-1 ohjautui tehokkaasti ihmisen syöpäkasvaimeen in situ. Tämä osoittaa, että tämän keksinnön mukaiset kimeeriset monoklonaaliset vasta-aineet ohjautuivat tehokkaasti karsinoomaan in vivo ja ovat siten käyttökelpoisia syövän in vivo -hoidossa.As shown in Table 2, approximately 122 hours after injection, the percentage of the tumor dose contained in the injected dose was 4.55% for CH44-: 25 L. Based on this, CH84-1 efficiently targeted a human cancer tumor in situ. This indicates that the chimeric monoclonal antibodies of the present invention were effective in targeting carcinoma in vivo and are thus useful in the in vivo treatment of cancer.
Prosenttimäärä injektoidusta annoksesta 125I-leimat- tua vasta-ainetta kudosgraxnmaa kohtiPercentage of injected dose of 125 I-labeled antibody per tissue grp
Taulukko 3 103477 112 5 CH84-1Table 3 103477 112 CH84-1
Kudos 1 h 23 h 47 h 118-119 h veri, koko- 30,68 15,65 6,74 6,49 10 maksa 12,55 4,26 2,35 1,57 perna 10,93 3,35 2,56 1,70 munuainen 5,59 2,51 1,53 1,55 syöpäkasvain 4,06 20,52 17,58 30,27 keuhko 10,77 4,80 2,58 2,24 15 syöpäkasvain, villityyppi 0,15 0,22 0,20 0,24Tissue 1h 23h 47h 118-119h blood, size 30.68 15.65 6.74 6.49 10 liver 12.55 4.26 2.35 1.57 spleen 10.93 3.35 2, 56 1.70 kidney 5.59 2.51 1.53 1.55 cancerous tumor 4.06 20.52 17.58 30.27 lung 10.77 4.80 2.58 2.24 15 cancerous tumor, wild-type 0.15 0.22 0.20 0.24
Kuten taulukossa 3 on esitetty, noin 118 tunnin kuluttua injektiosta syöpäkasvaimen sisältämä prosentti-20 määrä injektoidusta annoksesta oli 30,27 prosenttia CH84- l:n osalta. Tämän perusteella CH84-1 ohjautui tehokkaasti ihmisen syöpäkasvaimeen in situ. Tämä osoittaa, että tämän keksinnön mukaiset kimeeriset monoklonaaliset vasta-aineet ohjautuivat tehokkaasti karsinoomaan in vivo ja ovat siten .. 25 käyttökelpoisia syövän in vivo -hoidossa.As shown in Table 3, approximately 118 hours after injection, the percent-20 content of the tumor in the injected dose was 30.27% for CH84-1. Based on this, CH84-1 efficiently targeted a human cancer tumor in situ. This indicates that the chimeric monoclonal antibodies of the present invention were effective in targeting carcinoma in vivo and are thus useful in the in vivo treatment of cancer.
Prosenttimäärä injektoidusta annoksesta 125I-leimat- tua vasta-ainetta elintä kohtiPercentage of injected dose of 125 I-labeled antibody per organ
Taulukko 4 113 103477 5 CH84-1Table 4 113 103477 CH84-1
Kudos 1 h 23 h 47 h 118-119 h veri, koko- 45,98 22,11 10,08 9,371 10 maksa 13,64 5,34 3,13 1,94 perna 1,35 0,49 0,32 0,16 munuainen 1,39 0,62 0,38 0,38 syöpäkasvain 0,59 4,335 3,633 7,02 keuhko 1,77 0,69 0,42 0,31 15 ruuansulatuskanava 7,38 4,92 3,41 2,32 ruho 44,83 52,19 30,32 24,06 koko ruumiin 20 retentio 93,58 81,00 47,14 45,48Tissue 1h 23h 47h 118-119h Blood, Size 45.98 22.11 10.08 9.371 10 Liver 13.64 5.34 3.13 1.94 Spleen 1.35 0.49 0.32 0 , 16 kidneys 1.39 0.62 0.38 0.38 cancer tumor 0.59 4.335 3.633 7.02 lung 1.77 0.69 0.42 0.31 15 digestive tract 7.38 4.92 3.41 2, 32 carcass 44.83 52.19 30.32 24.06 whole body 20 retention 93.58 81.00 47.14 45.48
Kuten taulukossa 4 on esitetty, noin 118 tunnin kuluttua injektiosta syöpäkasvaimen sisältämä prosenttimäärä injektoidusta annoksesta oli 7,02 prosenttia CH84-• 25 1:n osalta. Tämän perusteella CH84-1 ohjautui tehokkaasti ihmisen syöpäkasvaimeen in situ. Tämä osoittaa että tämän keksinnön mukaiset kimeeriset monoklonaaliset vasta-aineet ohjautuivat tehokkaasti karsinoomaan in vivo ja ovat siten käyttökelpoisia syövän in vivo -hoidossa.As shown in Table 4, approximately 118 hours after injection, the percentage of the tumor dose in the injected dose was 7.02% for CH84-251. Based on this, CH84-1 efficiently targeted a human cancer tumor in situ. This indicates that the chimeric monoclonal antibodies of this invention were effective in targeting carcinoma in vivo and are thus useful in the in vivo treatment of cancer.
30 Kimeerlslä vasta-aineita tuottavien solulinjojen talletus30 Deposition of antibody producing cell lines by chimera
Esimerkeissä valmistetut yksitoista kuvaavaa esimerkkiä kimeerisiä vasta-aineita erittävistä kevyen kappa-ketjun omaavista solulinjoista talletettiin talletuslai-35 tokseen American Type Culture Collection (ATCC) lokakuun 103477 114 19. päivänä 1988. Tarkemmin sanottuna seuraavat solulinjat on talletettu: (1) CH44-1: solulinja, jossa on CC49 VH, CC49 VL ja IgG-^n muuttumaton alue (ATCC no. HB 9884), (2) CH44-2: solulinja, jossa on CC49 VH, CC49 VL ja IgG2:n 5 muuttumaton alue (ATCC nro HB 9880), (3) CH44-4: solulin ja, jossa on CC4 9 VH, CC4 9 VL ja IgG4:n muuttumaton alue (ATCC nro 9877), (4) CH88-1: solulinja, jossa on VH, CC83 VL ja IgGx:n muuttumaton alue (ATCC nro 9882), (5) CH88-2: solulinja, jossa on CC83 VH, CC83 VL ja IgG2:n muuttumaton 10 alue (ATCC nro 9881), (6) CH88-3: solulinja, jossa on CC83 VH, CC83 VL ja IgG3:n muuttumaton alue (ATCC nro 9876), (7) CH88-4: solulinja, jossa on CC83 VH/ CC83 VL ja IgG4:n muuttumaton alue (ATCC nro 9874), (8) CH84-1: solulinja,Eleven illustrative examples of light kappa chain-derived cell lines secreting chimeric antibodies were deposited with American Type Culture Collection (ATCC) October 103, 477,114 on October 19, 1988. More specifically, the following cell lines have been deposited: (1) CH44-1: cell line with CC49 VH, CC49 VL and IgG1 constant region (ATCC No. HB 9884), (2) CH44-2: cell line with CC49 VH, CC49 VL and IgG2 constant region (ATCC no. HB 9880), (3) CH44-4: cell line with CC4 9 VH, CC4 9 VL and IgG4 constant region (ATCC No. 9877), (4) CH88-1: cell line with VH, CC83 VL and IgGx constant region (ATCC No. 9882), (5) CH88-2: cell line with CC83 VH, CC83 VL and IgG2 constant region (ATCC No. 9881), (6) CH88-3: cell line, having CC83 VH, CC83 VL and IgG3 constant region (ATCC No. 9876), (7) CH88-4: cell line having CC83 VH / CC83 VL and IgG4 constant region (ATCC No. 9874), (8) CH84-1: cell line,
jossa on CC83 VH, CC4 9 VL ja IgG-^n muuttumaton alue (ATCC 15 nro 9883), (9) CH84-2: solulinja, jossa on CC83 VH, CC49 VLwith CC83 VH, CC4 9 VL and IgG-1 constant region (ATCC 15 No. 9883), (9) CH84-2: cell line with CC83 VH, CC49 VL
ja IgG2:n muuttumaton alue (ATCC nro 9879), (10) CH84-3: solulinja, jossa on CC83 VH, CC49 VL ja IgG3:n muuttumaton alue (ATCC nro 9878) ja (11) CH84-4: solulinja, jossa on CC83 VH, CC49 VL ja IgG4:n muuttumaton alue (ATCC nro 9875) . 20 Vaikka tämä keksintö on kuvattu yksityiskohtaisesti ja viittauksin sen erityisiin sovellutusmuotoihin, on ammattimiehelle kuitenkin selvää, että useita erilaisia muutoksia ja modifikaatioita voidaan tehdä poikkeamatta patenttivaatimusten hengestä ja suojapiiristä.and IgG2 constant region (ATCC No. 9879), (10) CH84-3: cell line with CC83 VH, CC49 VL and IgG3 constant region (ATCC No. 9878) and (11) CH84-4: cell line with is CC83 VH, CC49 VL and IgG4 constant region (ATCC No. 9875). While the present invention has been described in detail and with reference to its particular embodiments, it will be apparent to one skilled in the art that various changes and modifications can be made without departing from the spirit and scope of the claims.
Claims (6)
Applications Claiming Priority (6)
Application Number | Priority Date | Filing Date | Title |
---|---|---|---|
US25994388A | 1988-10-19 | 1988-10-19 | |
US25994388 | 1988-10-19 | ||
PCT/US1989/004402 WO1990004410A1 (en) | 1988-10-19 | 1989-10-04 | A novel family of high affinity, modified antibodies for cancer treatment |
US8904402 | 1989-10-04 | ||
FI903056A FI103181B1 (en) | 1988-10-19 | 1990-06-18 | A new antibody and to this related antibody conjugate, DNA sequences, expression vehicles and cells |
FI903056 | 1990-06-18 |
Publications (4)
Publication Number | Publication Date |
---|---|
FI961439A FI961439A (en) | 1996-03-29 |
FI961439A0 FI961439A0 (en) | 1996-03-29 |
FI103477B true FI103477B (en) | 1999-07-15 |
FI103477B1 FI103477B1 (en) | 1999-07-15 |
Family
ID=26158772
Family Applications (1)
Application Number | Title | Priority Date | Filing Date |
---|---|---|---|
FI961439A FI103477B1 (en) | 1988-10-19 | 1996-03-29 | Process for the preparation of a therapeutically useful antibody or an antibody fragment |
Country Status (1)
Country | Link |
---|---|
FI (1) | FI103477B1 (en) |
-
1996
- 1996-03-29 FI FI961439A patent/FI103477B1/en active
Also Published As
Publication number | Publication date |
---|---|
FI961439A (en) | 1996-03-29 |
FI961439A0 (en) | 1996-03-29 |
FI103477B1 (en) | 1999-07-15 |
Similar Documents
Publication | Publication Date | Title |
---|---|---|
FI103181B (en) | Novel antibody and related antibody conjugates, DNA sequences, expression vehicles and cells | |
US5472693A (en) | Family of anti-carcinoembryonic antigen chimeric antibodies | |
US5591593A (en) | Minimum recognition unit of a PEM mucin tandem repeat specific monoclonal antibody and detection method using same | |
ES2220918T3 (en) | METHOD FOR OBTAINING MODIFIED IMMUNOGLOBULINS WITH REDUCED IMMUNOGENICITY OF VARIABLE DOMAINS OF A MURINE ANTIBODY AND COMPOSITIONS CONTAINING THEM. | |
CA2332183C (en) | Humanized and chimeric monoclonal antibodies that recognize epidermal growth factor receptor (egf-r); diagnostic and therapeutic use | |
JP3492373B2 (en) | Monoclonal antibody | |
KR101683884B1 (en) | Anti-epcam antibody and uses thereof | |
UA98762C2 (en) | Monoclonal antibody which binds to tat226 and immunoconjugate | |
WO1992004380A1 (en) | Specific binding agents | |
US5993813A (en) | Family of high affinity, modified antibodies for cancer treatment | |
US5976845A (en) | Composite antibodies of human subgroup IV light chain capable of binding to TAG-72 | |
US6051225A (en) | Family of high affinity, modified antibodies for cancer treatment | |
US5597707A (en) | Tumor associated antigen recognized by the murine monoclonal antibody L6, its oligonucleotide sequence and methods for their use | |
KR970007783B1 (en) | Specific binding agents | |
US5645817A (en) | Granulocyte-binding antibody constructs, their preparation and use | |
EP0618969B1 (en) | Composite antibodies of human subgroup iv light chain capable of binding to tag-72 | |
FI103477B (en) | A method of producing a therapeutically useful antibody or antibody fragment | |
US6641999B1 (en) | Probing method for identifying antibodies specific for selected antigens | |
NO316023B1 (en) | Method for Preparation of a Therapeutically Active Antibody or Post-Therapeutically Active Fragment thereof selective for TAG-72 | |
AU696627B2 (en) | Composite antibodies of human subgroup IV light chain capable of binding to TAG-72 | |
AU9058291A (en) | Composite antibodies of human subgroup IV light chain capable of binding to tag-72 |