FI100561B

FI100561B - Yhteyden laadun estimointimenetelmä, diversiteettiyhdistelymenetelmä s ekä vastaanotin

Info

Publication number: FI100561B
Application number: FI961796A
Authority: FI
Inventors: Olli Piirainen
Original assignee: Nokia Telecommunications Oy
Priority date: 1996-04-26
Filing date: 1996-04-26
Publication date: 1997-12-31
Also published as: FI961796A0; AU722049B2; JP2000510666A; NO984938D0; FI961796A; EP0891678A1; CN1217128A; AU2571397A; US6473473B1; WO1997041702A1; NO984938L

Description

100561

Yhteyden laadun estimointimenetelmä, diversiteettiyhdiste-lymenetelmä sekä vastaanotin

Tekniikan ala 5 Keksinnön kohteena on menetelmä yhteyden laadun ar vioimiseksi digitaalisessa radiojärjestelmässä, jossa ‘lähetettävät signaalit käsittävät symboleista muodostuvia purskeita, jotka purskeet käsittävät tunnetun opetusse-kvenssin, ja jossa menetelmässä vastaanotettua signaalia 10 käsitellään sovitetulla suodattimena.

Tekniikan taso

Solukkoradiojärjestelmässä tukiaseman ja tilaajapää-telaitteen välisen yhteyden laatu vaihtelee jatkuvasti.

Tämä vaihtelu johtuu radiotiellä esiintyvistä häiriöteki-15 jöistä sekä radioaaltojen vaimenemisesta etäisyyden ja ajan funktiona häipyvässä kanavassa. Yhteyden laatua voidaan mitata esimerkiksi tarkkailemalla vastaanotettua tehoa. Tehonsäädöllä voidaan osittain kompensoida yhteyden laadun vaihteluita.

20 Digitaalisessa solukkoradiojärjestelmässä tarvitaan tehonmittausta tarkempi menetelmä yhteyden laadun estimoi-miseksi. Tällöin tunnettuina laatuparametreina ovat esimerkiksi bittivirhesuhde (BER, Bit Error Rate) ja signaa-likohinasuhde.

25 Ennestään tunnettua on hyödyntää Viterbi-ilmaisun päätöksiä vastaanotetun signaalin signaalikohinasuhteen estimoimisessa. Vastaanottimena voi toimia tukiasema tai tilaajapäätelaite. Tunnetuissa ratkaisuissa Viterbi-ilmaisu suoritetaan vastaanotetulle purskeelle kokonaisuudes-30 saan ennen signaalikohinasuhteen määrittämistä. Koska viterbi -algoritmi on kuitenkin usein liian vaativa toimenpide digitaaliselle signaalinkäsittelyohjelmalle vastaanottimen sallimassa prosessointiajassa, sitä varten joudutaan käyttämään erillistä Viterbi-kovoa. Tätä on selostettu 35 tarkemmin julkaisussa J. Hagenauer, P. Hoeher: A Viterbi 2 100561

Algorithm with Soft-decision Outputs and its Applications, IEEE GLOBECOM 1989, Dallas, Texas, November 1989, joka otetaan tähän viitteeksi.

Solukkoradiojärjestelmissä käytetään yleisesti eri-5 laisia diversiteetti- eli toistemenetelmiä parantamaan tukiaseman ja tilaajapäätelaitteen välisen yhteyden laatua vaihtelevissa olosuhteissa. Diversiteettimenetelmissä yhdistetään edullisesti usean vastaanotetun keskenään korre-loimattoman signaalin käsittämä informaatio. Monitievas-10 taanotossa tavallisimmat diversiteettivastaanottimet yh distävät signaalit ennen tai jälkeen ilmaisun ja ne käsittävät esimerkiksi valikoivan yhdistelyn (Selective combining) , maksimaalisen suhteen yhdistelyn (Maximal-ratio combining) ja tasavahvistetun yhdistelyn (Equal-gain com-15 bining). Monitiesignaalit ilmaistaan tavallisesti käyttäen Viterbi-ilmaisua, jolloin signaalien yhdistäminen tapahtuu ilmaisun jälkeen. Diversiteettivastaanottimia ja yllä mainittuja menetelmiä on selitetty tarkemmin esimerkiksi kirjassa William C. Y. Lee: Mobile Communications Enginee-20 ring, kappale 10, Combining technology, sivut 291 - 336, McGraw-Hill, USA, 1982, joka otetaan tähän viitteeksi.

Edullisin diversiteettiyhdistelymenetelmä on maksi-misuhdeyhdistely, joka suoritetaan ennen ilmaisua, koska tällöin saavutetaan suurempi signaalin vahvistus. Maksi-25 misuhdeyhdistelyssä vastaanotetut signaalit painotetaan ja saatetaan samaan vaiheeseen ennen yhdistelyä. Ongelmana onkin oikeiden painokertoimien löytäminen.

Keksinnön tunnusmerkit

Esillä olevalla keksinnöllä on tarkoitus toteuttaa 30 menetelmä, jolla voidaan estimoida yhteyden laatua signaa-likohinasuhteeseen verrannollisen suureen avulla suoraan vastaanotetusta signaalista käyttämättä Viterbi-ilmaisua. Lisäksi tarkoituksena on toteuttaa menetelmä painokertoimien laskemiseksi ja täten mahdollistaa signaalien yhdis-35 täminen ennen ilmaisua diversiteettivastaanottimia käy- 3 100561 tettäessä.

Tämä saavutetaan johdannossa esitetyn tyyppisellä menetelmällä, jolle on tunnusomaista, että sovitetun suodattimen ulostulosignaalin symboleista ja tunnetun opetus-5 sekvenssin vastaavista symboleista muodostetaan korkeintaan opetussekvenssin mittainen tulosvektori, ja että tu-losvektorin symboleille lasketaan keskiarvo ja varianssi, ja että signaalin laatuun verrannollinen suure muodostetaan tulosvektorin neliöidyn keskiarvon ja tulosvektorin 10 varianssin osamääränä.

Keksinnön kohteena on lisäksi vaatimuksen 2 mukainen diversiteettiyhdistelymenetelmä sekä vaatimuksen 5 mukainen vastaanotin.

Keksinnön mukaisella ratkaisulla saavutetaan useita 15 etuja. Keksinnön mukaisella menetelmällä signaalin laatua voidaan estimoida suoraan vastaanotetusta signaalista suorittamatta Viterbi-ilmaisua tai suorittamalla keksinnön mukainen menetelmä ennen Viterbi-ilmaisua käyttämällä hyväksi purskeen käsittämää ennalta tunnettua opetussekvens-20 siä. Keksintö käsittää kaksi päävaihetta: ensiksi tulos- vektorin muodostaminen sovitetun suodattimen ja opetussekvenssin avulla ja signaalin laatuun verrannollisen suureen muodostamisen tulosvektorin avulla. Signaalin laatuun verrannollinen suure kuvaa signaalikohinasuhdetta.

25 Välttämällä Viterbi-algoritmin käyttö säästetään muistia ja laskemiseen käytettävää aikaa. Saatua signaalin laatuun verrannollista suuretta voidaan käyttää hyväksi kanavan tilan estimoinnissa, huonojen kehysten estimointi-menetelmissä apuna ja erityisesti diversiteettiyhdistelys-30 sä painokertoimien laskennassa kun monitiesignaalien yhdistely tehdään ennen ilmaisua.

Kuvioiden selitys

Seuraavassa keksintöä selitetään tarkemmin viitaten oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, joissa 35 kuvio 1 esittää solukkoradiojärjestelmää, jossa kek- 100561 4 sinnön mukaista menetelmää voidaan soveltaa, kuvio 2 havainnollistaa esimerkkiä keksinnön mukaisen vastaanottimen rakenteesta oleellisilta osiltaan, kuvio 3 havainnollistaa GSM-järjestelmän normaali-5 purskeen rakennetta ja kuvio 4 havainnollistaa esimerkkiä keksinnön mukaisen diversiteettivastaanottimen rakenteesta.

Edullisten toimintamuotojen kuvaus 10 Keksinnön mukaista menetelmää ja vastaanotinta voi daan soveltaa missä tahansa digitaalisessa radiojärjestelmässä, jossa lähetettävät signaalit käsittävät symboleista muodostuvia purskeita, jotka purskeet käsittävät tunnetun opetussekvenssin. Erään tyypillisen solukkoradiojärjestel-15 män rakennetta on kuvattu esimerkinomaisesti olennaisin osin kuviossa 1. Järjestelmä käsittää tukiaseman 100, sekä joukon yleensä liikkuvia tilaajapäätelaitteita 102 - 106, joilla on kaksisuuntainen yhteys 108 - 112 tukiasemaan 100. Tukiasema 100 välittää päätelaitteiden 102 - 106 yh-20 teydet tukiasemaohjaimelle 114, joka välittää ne edelleen järjestelmän muihin osiin ja kiinteään verkkoon. Tukiasemaohjain 114 ohjaa yhden tai useamman tukiaseman 100 toimintaa .

Tarkastellaan seuraavaksi lähemmin keksinnön mukai-25 sen radiojärjestelmän vastaanottimen rakennetta, jota havainnollistetaan oleellisin osin kuvion 2 lohkokaaviossa.

Sekä tukiasema että tilaajapäätelaite voivat toimia keksinnön mukaisena vastaanottimena. Vastaanotin käsittää antennin 200, jolla vastaanotettu signaali viedään ra-30 diotaajuusosille 202, joissa signaali muunnetaan välitaa-juudelle. Radiotaajuusosilta signaali viedään muunninväli-neelle 204, joissa signaali muunnetaan analogisesta digitaaliseksi. Digitaalinen signaali etenee esikäsittelyväli-neelle 206, jossa signaalia muun muassa voidaan suodattaa, 35 poistaa siitä DC-offset, kontrolloida digitaalisen signaa- ti 5 100561

Iin automaattista vahvistusta ja demoduloida signaali. Esikäsittelyvälineiltä 206 signaali viedään välineille 208, joissa estimoidaan kanavan impulssivaste ja sen energia. Esikäsittelyvälineiltä 206 signaali viedään myös ka-5 navaan sovitetulle suodattimelle 212, jolle viedään myös välineissä 208 estimoitu impulssivaste. Sovitettu suodatin 212 palauttaa kanavassa vääristyneen signaalin alkuperäiseksi datavirraksi symbolivirhetodennäköisyydellä, joka riippuu häiriötekijöistä, kuten esimerkiksi vierekkäisten 10 vastaanotettujen bittien aiheuttamista häiriöistä. Impuls-sivastetiedosta muodostetaan välineellä 210 kanavan estimoidun impulssivasteen autokorrelaation tapit. Edellä kuvatut toiminteet voidaan toteuttaa esimerkiksi yleis- tai signaaliprosessoreilla tai erillislogiikalla.

15 Digitaalisissa järjestelmissä signaalipurskeisiin voidaan sijoittaa ennalta määrätty symbolisekvenssi, jonka avulla esimerkiksi impulssivaste voidaan laskea. Kuviossa 3 havainnollistetaan esimerkinomaisesti digitaalisen GSM-solukkoradiojärjestelmän pursketta. GSM-järjestelmän nor-20 maalipurske käsittää yhteensä 148 symbolia. Symbolit käsittävät bittejä tai bittikombinaatioita. Purskeen symbolit ovat jaksoissa, jotka käsittävät 3 kpl aloitussymbole-ja 280, 58 kpl datasymboleja 282, 26 kpl opetussymboleja 284, 58 kpl datasymboleja 286 ja 3 kpl lopetussymboleja 25 288. Opetussekvenssin pituus GSM:n normaalipurskeessa on siis 26 symbolia, jotka voivat saada arvon -1 tai 1.

Keksinnön mukaisessa vastaanottimessa muodostetaan signaalin laatuun verrannollinen suure, josta voidaan käyttää termiä signaalikohinasuhde, sovitetun suodattimen 30 212 ulostulosignaalin ja signaalin käsittämän opetusse- kvenssin avulla. Keksinnön mukaisessa ratkaisussa sovitetun suodattimen ulostulosignaalin symboleista ja tunnetun opetussekvenssin vastaavista symboleista muodostetaan aluksi opetussekvenssin mittainen tulosvektori laskentavä-35 lineissä 214, jotka voidaan edullisesti toteuttaa esimer- 6 100561 kiksi yleis- tai signaaliprosessoreilla tai erillislogii-kalla.

Keksinnön ensimmäisessä edullisessa toteutusmuodossa tulosvektori muodostetaan kertomalla sovitetun suodat-5 timen ulostulosignaalin symbolit ja tunnetun opetusse- kvenssin vastaavat symbolit keskenään. Menetelmää voidaan kuvata kaavalla REF(i) = MF (i+offset) * Tr(i), 10 jossa MF merkitsee sovitetun suodattimen ulostulosignaalia, i on indeksi joka käy nollasta edullisesti opetusse-kvenssin pituuteen asti, eli GSM:n tapauksessa arvoon 26, offset on poikkeutussindeksi, jolla indeksi saadaan osoit-15 tamaan opetussekvenssin ensimmäiseen bittiin, ja Tr on opetussekvenssin bitti. Indeksin i maksimiarvo voi olla myös pienempi kuin opetussekvenssin pituus. Tällöin saavutetaan kuitenkin huonompi tulos.

Tulosvektorin REF kukin termi on nyt samanmerkkinen.

20 Tulosvektorille lasketaan laskentavälineissä 214 seuraa-vaksi keskiarvo REFmean ja varianssi RFFvar esimerkiksi kaa-vo j en ητ,„ REF(i) REF = Σ - Ί a

mean r J

i=0 L

25 l-ι (REF (i ) - REF )2 REF = Σ -——

var T

i =0 h mukaisesti. L on tulosvektorin pituus eli korkeintaan ope-30 tussekvenssin pituus, eli GSM:n esimerkkitapauksessa L = 26.

Signaalin laatuun verrannollinen suure muodostetaan nyt välineissä 214 tulosvektorin neliöidyn keskiarvon ja tulosvektorin varianssin osamääränä eli 35 7 100561 (REF ) 2 w = κ * --

REF

vac missä K on vakiokerroin, joka voidaan valita sovelluskohtaisesti. Näin saatu signaalin laatua kuvaava suure 218 5 viedään autokorrelaatiotappikertoimien 216 kera edelleen vastaanottimen muihin osiin.

Keksinnön toisessa edullisessa toteutusmuodossa otetaan tulosvektoria laskettaessa huomioon vierekkäisten vastaanotettujen bittien vaikutus eli ISI (Intersymbol 10 Interference). Tämä toteutetaan ottamalla tulosvektorin laskennassa huomioon välineissä 210 lasketut impulssivas-teen autokorrelaatiotappikertoimet.

Digitaalisessa järjestelmässä kanavan impulssivaste kuvataan yleisesti N-symbolisella luvulla. Esimerkiksi 15 GHSM-järjestelmässä kanavan impulssivaste on viisi-symbo- linen, eli N saa arvon 5. Impulssivasteen autokorrelaatiotappikertoimien lukumäärä N on siis GSM-järjestelmässä 5.

Keksinnön toisessa edullisessa toteutusmuodossa tu-20 losvektori muodostetaan vähentämällä kustakin sovitetun suodattimen ulostulosignaalin symbolista tunnetun opetus-sekvenssin vastaavaa symbolia N-l edeltävää ja N-l jälkimmäistä symbolia, jotka on kerrottu autokorrelaatiofunktion vastaavilla tappikertoimilla. Täten voidaan vierekkäisten 25 bittien vaikutus poistaa. Menetelmää havainnollistaa GSM-järjestelmässä kaava REF(4+i) = MF(4+i+offset) * Tr(i+3) - Tr (i+3) * c (1) 30 - Tr (1+2) * c (2) - Tr(i+1) * c( 3) - Tr (i) * c(4) - Tr(i+5) * c (1) - Tr(i + 6) * c (2) 35 - Tr (i + 7) * c (3) 8 100561 - Tr (ί + 8) * c (4) , jossa c(j) kuvaavat impulssivasteen autokorrelaatiofunkti-on tappeja, j= [0,..,4]. c(0) on bitin oma energia ja muut 5 indeksit kuvaavat vierekkäisten bittien vaikutusta. Eli jos, kuten GSM-järjestelmässä, impulssivaste on viiden bitin mittainen, niin neljä edellistä ja neljä seuraavaa näytettä vaikuttavat kuhunkin sovitetun suodattimen ulos-tulobittiin vastaavan autokorrelaatiotapin mukaisesti.

10 Menetelmän mukaisesti tämä häiriövaikutus voidaan poistaa.

Laskettua signaalin laatua kuvaavaa suuretta voidaan käyttää erityisesti diversiteettivastaanottimessa hyväksi yhdistettäessä eri diversiteettihaarojen signaaleja toisiinsa. Kuten aiemmin on mainittu, käytettäessä maksi-15 misuhdeyhdistelyä, kerrotaan yhdisteltävät signaalit painokertoimella ennen yhdistelyä. Keksinnön mukaisesti laskettu signaalin laatua kuvaava suure soveltuu edullisesti painokertoimeksi, jolloin saavutetaan hyvätasoinen yhdis-telytulos.

20 Tarkastellaan seuraavaksi lähemmin keksinnön mukai sen diversiteettivastaanottimen rakennetta, jota havainnollistetaan oleellisin osin kuvion 4 lohkokaaviossa. Vastaanotin käsittää esimerkinomaisesti kaksi diversiteetti-haaraa 300, 302. Todellisessa vastaanottimessa voi haaro-25 jen lukumäärä luonnollisesti olla myös jonkin muu tästä poikkeava lukumäärä. Kunkin diversiteettihaaran rakenne on aiemmin kuvatun vastaanotin rakenteen kaltainen, eli haara käsittää antennin 200, 200a, radiotaajuusvälineet 202, 202a, analogia/digitaalimuuntimen 204, 204a, esiproses- 30 sointivälineet 206, 206a joiden toiminta on aiemmin kuvatun kaltainen, sovitetun suodattimen 212, 212a, impulssi-vasteen estimointivälineet 208, 208a, impulssivasteen au-tokorrelaatiofunktion tappikertoimien laskentavälineet 210, 210a sekä keksinnön mukaiset välineet 214, 214a las-35 kea signaalin laatua kuvaava suure. Vastaanotin käsittää 9 100561 edelleen ilmaisinvälineet 312, jotka voidaan toteuttaa edullisesti esimerkiksi Viterbi-tekniikalla.

Vastaanotin käsittää edelleen summainvälineet 310 yhdistää eri diversiteettihaarojen lasketut autokorrelaa-5 tiotapit keskenään ennen ilmaisua sekä välineet 308 yhdistää diversiteettihaarojen sovitettujen suodattimien 212, 212a ulostulosignaalit keskenään ennen ilmaisua.

Keksinnön mukaisessa vastaanottimessa yhdisteltävät signaalit painotetaan kussakin haarassa keksinnön mukai-10 sella menetelmällä lasketulla signaalin laatua kuvaavalla suureella 314, 314a ennen yhdistelyä. Autokorrelaatiofunk-tion tappikertoimet painotetaan summaimissa 304, 304a ja sovitettujen suodattimien ulostulosignaalit painotetaan summaimissa 306, 306a.

15 Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten oheisten piirustusten mukaiseen esimerkkiin, on selvää, ettei keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan muunnella monin tavoin oheisten patenttivaatimusten esittämän keksinnöllisen ajatuksen puitteissa.

Claims

100561

1. Menetelmä yhteyden laadun arvioimiseksi digitaalisessa radiojärjestelmässä, jossa lähetettävät signaalit 5 käsittävät symboleista muodostuvia purskeita, jotka purs-keet käsittävät tunnetun opetussekvenssin, ja jossa menetelmässä vastaanotettua signaalia käsitellään sovitetulla suodattimena, tunnettu siitä, että sovitetun suodattimen ulostulosignaalin symboleista 10 ja tunnetun opetussekvenssin vastaavista symboleista muodostetaan korkeintaan opetussekvenssin mittainen tulosvek-tori, ja että tulosvektorin symboleille lasketaan keskiarvo ja varianssi, 15 ja että signaalin laatuun verrannollinen suure muo dostetaan tulosvektorin neliöidyn keskiarvon ja tulosvektorin varianssin osamääränä.

2. Menetelmä diversiteettisignaalien yhdistämiseksi digitaalisessa radiojärjestelmässä, jossa lähetettävät 20 signaalit käsittävät symboleista muodostuvia purskeita, jotka purskeet käsittävät tunnetun opetussekvenssin, ja jossa menetelmässä vastaanotettua signaalia käsitellään sovitetulla suodattimena, ja vastaanotetut diversiteet-tisignaalit yhdistetään maksimisuhdeyhdistelyä käyttäen 25 ennen ilmaisua, jotka signaalit on painotettu signaalin laatuun verrannollisella kertoimella ennen yhdistelyä, tunnettu siitä, että sovitetun suodattimen ulostulosignaalin symboleista ja tunnetun opetussekvenssin vastaavista symboleista muo-30 dostetaan korkeintaan opetussekvenssin mittainen tulosvek-tori, ja että tulosvektorin symboleille lasketaan keskiarvo ja varianssi, ja että signaalin laatuun verrannollinen painoker-35 roin muodostetaan tulosvektorin neliöidyn keskiarvon ja 100561 tulosvektorin varianssin osamääränä.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tulosvektori muodostetaan kertomalla sovitetun suodattimen ulostulosignaalin symbo- 5 lit ja tunnetun opetussekvenssin vastaavat symbolit keskenään .

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vastaanotetulle signaalille lasketaan impulssivaste ja N impulssivasteen autokorrelaa- 10 tiofunktion tappikerrointa, missä N on impulssivasteen bittien lukumäärä, ja että tulosvektoria muodostettaessa vähennetään kustakin opetusjakson vastaavalla symbolilla kerrotusta sovitetun suodattimen ulostulosignaalin symbolista tunnetun opetussekvenssin vastaavaa symbolia N-l 15 edeltävää ja N-l jälkimmäistä symbolia, jotka on kerrottu autokorrelaatiofunktion vastaavilla tappikertoimilla.

5. Vastaanotin digitaalisessa radiojärjestelmässä, jossa lähetettävät signaalit käsittävät symboleista muodostuvia purskeita, jotka purskeet käsittävät tunnetun 20 opetussekvenssin, ja joka vastaanotin käsittää vastaanotetulle signaalille sovitetun suodattimen (212, 212a), tunnettu siitä, että vastaanotin käsittää välineet (214, 214a) muodostaa sovitetun suodattimen (212, 212a) ulostulosignaalin symbo-25 leista ja tunnetun opetussekvenssin vastaavista symboleista korkeintaan opetussekvenssin mittainen tulosvektori, välineet (214, 214a) laskea tulosvektorin symbo leille keskiarvo ja varianssi, ja välineet (214, 214a) muodostaa signaalin laatuun 30 verrannollinen suure tulosvektorin neliöidyn keskiarvon ja tulosvektorin varianssin osamääränä.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että vastaanotin käsittää välineet (214, 214a) muodostaa tulosvektori kertomalla sovitetun 35 suodattimen (212, 212a) ulostulosignaalin symbolit ja tun- 100561 netun opetussekvenssin vastaavat symbolit keskenään.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että vastaanotin käsittää välineet laskea vastaanotetulle signaalille impulssivaste (208, 5 208a) ja välineet (210, 210a) laskea N impulssivasteen autokorrelaatiofunktion tappikerrointa, missä N on impulssivasteen bittien lukumäärä, ja välineet (214, 214a) muodostaa tulosvektori vähentämällä kustakin opetussekvenssin vastaavalla symbolilla kerrotusta sovitetun suodattimen 10 (212, 212a) ulostulosignaalin symbolista tunnetun opetus- sekvenssin vastaavaa symbolia N-l edeltävää ja N-l jälkimmäistä symbolia, jotka on kerrottu autokorrelaatiofunktion vastaavilla tappikertoimilla.

8. Patenttivaatimuksen 6 tai 7 mukainen vastaanotin, 15 tunnettu siitä, että vastaanotin käsittää ainakin kaksi diversiteettihaaraa, (300, 302), ilmaisinvälineet (312), diversiteettihaarojen yhdistämisvälineet (308 ja 310), jotka sijaitsevat ennen ilmaisuvälineitä (312) ja jotka yhdistävät eri haarojen ajallisesti toisiaan vastaa-20 vat symbolit, ja että vastaanotin käsittää välineet (304, 304a, 308, 308a) painottaa kunkin haaran sovitettujen suodattimien (212,212a) lähdöt ja impulssivasteen autokorrelaation tapit kunkin haaran omalla signaalin laatuun verrannollisella suureella. 100561