FI90141C - Foerfarande foer bestaemning av laengdskillnaden mellan en optisk ledares fiber och en optisk ledares mantel - Google Patents

Description

1 90141

Menetelmä valojohdinkuidun ja valojohdinvaipan välisen pituuseron määräämiseksi

Keksintö kohdistuu menetelmään valojohdinkuidun ja valojohdin-vaipan väliseen pituuseroon verrannollisen mittaussuureen määräämiseksi, jolloin valojohdinkuidun vapaasti sisältävä valo-johdinvaippa kulkee ainakin yhden jäähdytysvälin kautta.

Tietyn pituusvastaavuuden saamiseksi valojohdinkuitujen ja suu-lakepuristamalla asetetun letkumaisen ulkovaipan välille tunnetaan kimppujohdinlinjoja, joissa valojohdinkuitujen riittävällä kytkennällä ulkovaippaan asetetaan tietty valojohdinkui-tupituus. Valojohdinkuidun ja vaipan välinen kytkentä aikaansaadaan tällöin kauttaaltaan ainakin yhden suuren kevyesti pyörivän varastopyörän ympäri kiertämällä, joka on ennaltamää-rätyssä lämpötilassa. Myöhempi jäähdytys aikaansaa vaipan pituuden muuttumisen, minkä avulla saadaan valojohdinkuitujen ja vaipan välinen pituusvastaavuus.

Tällöin saatua todellista valojohdinkuidun ja vaipan välistä pituuseroa ei voida määrätä riittävän tarkasti tähän asti käytetyillä mittauslaitteilla. DE-hakemusjulkaisusta 34 25 549 tunnetaan mittausmenetelmä, jossa vaipan sisällä olevan valo-johdinkuidun pituus saadaan siten, että määrätään valojohdinkuidun sisäänvetonopeus ennen suulakepuristinta ja valojohti-men nopeus jäähdytysvälin takana. Tällaisessa vertailevassa nopeudenmittauksessa valojohdinkuidun ja vaipan välillä saavutetaan kaikilla tähän asti tunnetuilla pituudenmittausmene- _3 telmillä korkeintaan joidenkin 10 suuruusluokkaa oleva tarkkuus. Kun määrättävät valojohdinkuidun ja vaipan väliset pi- -3 tuuserot ovat 0 ja 5 x 10 välisellä alueella, halutun ja toteutuneen kuitupituuden välisiä systemaattisia poikkeamia vapaan vaipan sisällä ei voida määrätä riittävän suurella tarkkuudella.

Keksintö perustuu tehtävään määrätä mahdollisimman tarkasti 2 0 f 1 4 'j valojohdinlinjalla valojohdinkuidun ja valojohdinvaipan välinen pituusvastaavuus.

Keksinnön mukaan tämä saavutetaan johdannossa mainitun kaltaisessa menetelmässä siten, että valojohdinvaipan nopeus määrätään sekä ennen jäähdytysväliä että sen jälkeen ja että etsitty mittaussuure muodostetaan muodostamalla molempien mitattujen nopeuksien erotus.

Valojohdinvaipan nopeus mitataan ensiksi ennen jäähdytysväliä, ts. vakiosuuruisessa kohotetussa lämpötilassa. Aluksi esiintyvä kuidun virhepituus määrätään erittäin tarkasti valojohtimen mittojen avulla ja esim. kiertämällä valojohdin ainakin yhden varastopyörän ympäri. Koska valojohtimen jäähtyminen jäähdy-tysvälin jälkeen aikaansaa valojohdinvaipan määrätyn kutistumisen ja nopeuden kasvun, suoritetaan tässä kohdassa toinen no-peudenmittaus. Molempien mitattujen johdinvaipan nopeuksien erotuksen muodostamisesta saatu mittaussuure määrää valojohdin-kuidun ja vaipan välisen pituusvastaavuuden erittäin tarkasti. Koska valojohdinvaipan nopeusmittaukset tapahtuvat valojoh-dinlinjalla määrätyissä ja täysin vertailukelpoisissa olosuhteissa, tämä mahdollistaa suhteellisten valojohdinkuitupituuk-sien erittäin tarkan mittauksen ja siten myös asettelun ja valvonnan. Kun mittaus suoritetaan aina vain valojohtimessa (päinvastoin kuin tunnetussa tekniikassa, missä mittaus kohdistuu johtimeen ja kuituun), molemmissa tapauksissa voidaan käyttää samanlaisia ja paljon pienemmillä virheillä toimivia mittausmenetelmiä ja mittausvälineitä, mikä pienentää kustannuksia ja parantaa mittaustarkkuutta. Kun mittaus kohdistuu valojohtimiin, voidaan edullisesti käyttää mittnuspvöriä, jotka ovat suuria ja joita johdin ympäröi niin paljon, että johtimen ja mittauspyörän välinen liukuma tulee mitättömän pieneksi. Keksinnön erään erityisen edullisen suoritusmuodon mukaan menetellään siten, että nopeudenmittaus suoritetaan puls-sinlaskennalla mittauspyörissä ennen jäähdytysjaksoa ja sen jälkeen.

Il 3 op 141 Tällöin voidaan erikoisesti - muista syistä joka tapauksessa olemassa olevia - varastopyöriä käyttää samanaikaisesti mit-tauspyörinä. Kun itse varastopyöriä käytetään nopeuden määräämiseen, ei tarvita ylimääräisiä nopeudenmittauslaitteita.

Käyttämällä erittäin edullisesti suuria mittaus- tai varasto-pyöriä ja pyöriin sijoitettujen pulssimerkkien tai akseliin yhdistetyn oman pulssianturin avulla valojohdinvaipan juoksu-pituus ennen jäähdytystä ja sen jälkeen voidaan määrätä yksinkertaisella tavalla erittäin tarkasti.

Keksinnön kehitysmuotoja on esitetty alivaatimuksissa.

Keksinnön mukaista menetelmää sekä kehitysmuotoja selitetään lähemmin seuraavassa piirustukseen liittyen. Piirustuksessa esittää: kuvio 1 kaaviollisesti esitettyä valojohdinlinjaa, jossa on keksinnön mukainen laite, kuvio 2 valojohtimen ympäröimää varastopyörää.

Kuviossa 1 esitetyssä horisontaalisessa valmistuslinjassa on aukirullauspukki AG, joka on varustettu varastokeloilla VS11, VS22, VS21 ja VS22. Purettavat valojohdinkuidut LWL1 ja LWL2 yhdistetään kuitujarrun FB1 vast. FB2 jälkeen vastaavilla teloilla suoritetun poikkeutuksen jälkeen tunnetulla tavalla kimpuksi, joka on merkitty viitemerkillä LWL12. Kuidut voidaan osittain SZ-kerrata putkinippelin avulla. Tällaisen valojoh-dinkuitujen kimpun sijasta on myös mahdollista käsitellä vain yhtä ainoaa valojohdinkuitua myöhemmin selitettävällä tavalla.

Valojohdinkimppu LWL12 tulee (mahdollisesti täytemassan syöttämisen jälkeen) suulakepuristimelle EX, jolla muovimateriaalin muodostama valojohdinvaippa H asetetaan sisääntulevan valojohdinkuitukimpun LWL12 päälle. Suulakepuristimen EX lähdössä vaipalla H varustettu valojohdin LWA tulee suoraan, ts. jäähdytysvälin läpi kulkematta ensimmäiseen määrätyssä lämpö- 4 90141 tilassa pidettyyn kammioon TK1 (lämpötila ), joka sisältää kaksi suurta kevyesti pyörivää (mahdollisesti moottorin käyttämää) varastopyörää SR11 ja SR12. Varastopyörät SR11 ja SR12 ympäröidään tällöin esim. kahdeksikon muotoisesti (erikoisesti suurehkoilla vetonopeuksilla). Kammion TK1 lämpötila pidetään tällöin edullisesti 40 ja 140°C välillä olevalla alueella. Ensimmäisen määrätyssä lämpötilassa pidetyn kammion TK1 lähdössä on jäähdytysväli KS (esim. vesijäähdytyksellä tai ilmanvirtauksella) ennen kuin valojohdin LWA tulee toiseen määrätyssä lämpötilassa pidettyyn kammioon TK2 (lämpötila v2), joka on rakennettu täsmälleen samalla tavalla kuin ensimmäinen kammio TK1. Esillä olevassa esimerkissä oletetaan, että varasto-pyörät SR21 ja SR22 on ympäröity samoin kuin ensimmäisessä kammiossa TK 1 kahdeksikon muodossa. Tämän toisen kammion TK2 lämpötila v2 on valittu edullisesti huoneenlämpötilan ja 40°C väliseltä alueelta. Toisen kammion TK2 lähdössä on paksuuden-mittauslaite DM ennen jäähdytetyn valojohtimen LWA tuloa tela-vetolaitteelle RA. Valmistuslinjan päässä valojohdin LWA voidaan kelata joko lautaskelauslaitteelle AT tai kaapelikelalle TR (esitetty kuviossa 1 katkoviivoin).

Valojohdinkimpun LWL12 ja valojohdinvaipan H (kuviossa 2) välisen pituusvastaavuuden määräämiseksi mahdollisimman tarkasti valojohdinvaipan H nopeudenmittaus tapahtuu varastopyörillä kammioissa TK1 ja TK2 riittävän stabiilin lämpötilatasapainon saavuttamisen jälkeen. Tätä varten varastopyörän esim. SR11 ulkokehälle voi olla jaettu pulssimerkit IM1 - IMn, jotka varastopyörän SR1 pyöriessä kehittävät pulsseja pulssinanturis-sa IG1, tai akselille asennetaan kaupallisesti saatava puls-sinanturi. Valojohdinvaipan H ja varastopyörän SR1 nopeuteen v.j verrannollinen pulssijonon v^ ^ johdetaan mittauslaitteeseen ME. Samoin menetellään toisen kammion TK2 varastopyörän (esim. SR21) tapauksessa, missä valojohdinvaipan H nopeus v2 johdetaan pulssianturin IG2 avulla pulssijonona v22 mittauslaitteelle ME, missä suoritetaan nopeuksien v^ ja v2 erotuksen Δν muodostaminen. Siitä voidaan saada prosessitietokoneel-la suhteellinen valojohdinkuidun pituus, joka voidaan esittää näyttökojeessa AZ. Jos esitetty suhteellinen kuidun pituus 5 q n 1 L j poikkeaa halutusta asetusarvosta (esitetty katkoviivoin näyt-tökojeessa AZ), tämä voidaan säätää oikeaksi säätöpiirissä esim. lämpötilan avulla. Pituudenasettelulle määräävä lämpötilaeron ^2 ~ muutos voidaan aikaansaada säätämällä lämpötilaa kuumennusvälin HS1 avulla ensimmäisessä määrättyyn lämpötilaan asetetussa kammiossa TK 1. On myös mahdollista muuttaa toisen kammion TK2 lämpötilaa V2 lämmityselementin HS2 avulla tai jäähdytysjakson KS lämpötilaa.

Nopeudet v^ ja v2 voidaan kuitenkin myös mitata erillisillä nopeudenmittauslaitteilla VM1 ja VM2 (esitetty katkoviivoin kuviossa 1) ja syöttää mittauslaitteelle ME. Valojohdinvaippa H kulkee tällöin kahden telan kautta, joiden pyörintänopeus on verrannollinen vaipan läpikulkunopeuteen. On kuitenkin myös mahdollista varustaa valojohtimen LWA vielä kuuma vaippa mit-tausmerkeillä, joiden lukumäärä aikayksikössä lasketaan kaksi kertaa (kerran kammiossa TK1 ja kerran kammiossa TK2). Merkin-nöissä voidaan käyttää yksinkertaista offsetpainokonetta, jota käytetään synkronisesti. Mikäli mahdollinen liukuma pysyy vakiona, tämä menetelmä on erittäin tarkka.

Seuraavassa selitetään lähemmin kuvion 2 avulla valojohdinkui-dun LWL nopeuden ja vastaavasti pituuden välisiä riippuvuuksia varastopyörän, esim. SR11 ympärille kierrettäessä.

Jos valojohdin LWA, jonka sisähalkaisija di on suurempi kuin valojohdinkuidun LWL halkaisija a (tai valojohdinkimpun vas-tinhalkaisija a), kierretään varastopyörän SR11, jonka halkaisija on D, ympärille, valojohdinkuitu LWL asettuu vaipan H pyörän akselin puoleista sisäseinämää vastaan. Tällöin esiintyvän virhepituuden ε_ laskemiseksi kuviossa 2 on vielä esitetty vaipan H seinämänpaksuus s, valojohtimen LWA ulkohal-kaisija d sekä valojohtimen kulkutien keskihalkaisija Dm. Kuvioiden 1 ja 2 mukaan ensimmäisellä varastopyörällä SR11 esiintyvä v j 1 liepi t uus >_ voidaan laskea seuraavasti: Δ1 _ _2 Dm - (D + 2s + a) _ d - 2s - a di - a 6 n n 1 /.·· (muunnoksilla Dm = D+d ja d-2s = di). Oletuksen mukaisen vapaan kutistumisen tapauksessa esiintyvä vaipan H suhteellinen lyheneminen valojohdinkuituun LWL verrattuna jäähdytyksen seurauksena on Δ1χ / (2) — = j “h · dv v2 missä cijj on vaipan H laajenemiskerroin. Tällöin saadaan suhteelliseksi kuidun pituudeksi V1 Δ1 -- Δ1. Δ1- / erf 1 2 , di - a ....

i “i---- = ! “h · dv_ — (3> v2

Kun ensimmäisen korotetussa lämpötilassa toimivan varasto-pyörän SR11 pyöränhalkaisija D ja valojohtimen LWA mitat määräävät erittäin tarkasti ensimmäisessä kiinteässä lämpötilassa esiintyvän kuidun virhepituuden ε_ (yhtälössä (1) mainitun riippuvuuden mukaisesti), suhteellinen kuidun pituus Älef f —j- voidaan määrätä prosessitietokoneen avulla, kun jäähdy- tysvälin KS suorittamasta jäähdytyksestä seuraava valojoh-dinvaipan H nopeusero voidaan mitata ennen ja jälkeen jäähdytyksen. Kun käyttö oletetaan liukumattomasti ja melkein vas-tuksettomaksi, osuus V1 / ^ " dv (3a) v2 voidaan hyvin mitata ja osuus —-— (3b) D + d voidaan laskea tarkasti, niin että prosessitietokone voi laskea tuloksena olevan arvon ^eff ja mahdollisesti korjata sen lämpötilaero v2 - muuttamalla haluttuun asetusarvoon. Molempien varastopyörien SR11 ja SR12 kehien erot voidaan korjata il 7 Ο Π 1 6 j kalibroimalla samassa lämpötilassa. Lämpimän varastopyörän SR11 välttämätön laajeneminen kylmään SR21 verrattuna voidaan samoin ottaa helposti laskennallisesti huomioon. Ilman pulssin-laskuria olevien varastopyörien (SR12, SR22) tehtävänä on vain lämpötilasovitus.

Vaippamuovin ja varastopyörän keskimääräiset laajenemisker-

-4 - S

toimet (n. 1 x 10 /K ja 1,2 - 2,3 x 10 /K) ovat selvästi toisistaan eroavia. Suoritetun kalibroinnin ja korjaujsen jälkeen tällä menetelmällä voidaan joka tapauksessa saavuttaa hyvä suhteellinen tarkkuus, jolloin pulssinantureita käytettäessä pulssien esiintymiskertojen lukumäärä kierrosta kohti määrää säätönopeuden.

Seuraavassa esitetään lukuarvoesimerkki keksinnön mukaiselle mittaustoimitukselle. Tällöin lähdetään siitä, että molemmat mittauspyörät SR11 ja SR21 on kalibroitu samassa esim. 20°C lämpötilassa (ts. v-^ = v2) · Käytännön toiminnassa ts. valmistuksen aikana) on luonnollisesti ainakin v-^ korkeampi ja tässä oletetaan, että lämpötila-anturi TF1 ensimmäisessä kammiossa TK1 mittaa 120°C ja lämpötila-anturi TF2 toisessa kammiossa TK2 mittaa 20°C. Tällöin on siis voimassa:

= 120°C; x>2 = 20°C; Δν = 100°C

Lämpötila-arvot v-^ ja v2 mittausantureilta TF 1 ja TF2 siirretään mittauslaitteelle ME, missä lasketaan kammion TK 1 korkeamman (edellä mainittuun kalibrointiin verrattuna) lämpötilan v^ = 120°C vuoksi saatava lämpötilankorjauskerroin k seuraavan yhtälön mukaan D* = D · (1-α · Δν) = D · k (4)

R

missä D on mittauspyörän SR11 halkaisija valojohtimen LWA

asettumiselle (kalibrointilämpötilassa), D* on sen halkaisija korkeammassa toimintalämpötilassa ja a on sen lämpölaajene-

R

miskerroin.

8 9 Π1 41

Jos lähdetään siitä, että D = 900 mm (arvo D olisi valittava 400 mm ja 1100 mm väliltä, eli mahdollisimman suureksi, tarkkuuden parantamiseksi), tällöin saadaan arvolla aR = 2,3 · 10"5 k = 1 + 2,3 · 10~5 . 100 = 1,0023 Lisäksi oletuksella D = 900 mm, d=5mm, di = 3 mm, a=0,5mm on yhtälön (1) mukaan voimassa Δ12 _ di - a _ 2,5 _ „ 7f . ,n-3 ΗΓ - ~d VD “ 9Ö5 - 2'76 10 *

Jos mittauspyörän SR11 nopeuden v^ mittaus lämpötilassa = 120° antaa esim. arvon v^ = 20 m/min, niin todellinen nopeus-arvo v^*, kun käytännössä mitataan vain kulma-arvoja, on luonnollisesti korkeampi ja nimenomaan korjauskertoimen k verran eli v* = v^ · k = 20 m/min · 1,0023 = 20,046 m/min.

Jos mittauspyörän SR21 nopeuden V2 nopeuden mittaus antaa esim. arvon V2 = 19,876, niin nopeuseroksi Δν saadaan arvo Δν = v·^* " v2 = 20,046 - 19 ,886 = 0,170 m/min (5) Δ11

Yhtälön (2) mukaiseksi suureeksi —j— voidaan sijoittaa suhteellisen nopeuseron arvo, koska tämä arvo vastaa tosiasiallista kutistumista, eli on voimassa Δ1 . v, * v„ „ . __ 1 v2 v2 19,876 0,0086 (2a)

Teholliseksi kuidun ylipituudeksi saadaan siten yhtälön (3) mukaan sijoittamalla (2a) ^eff Δ^1 Δ"'"2 -3 -3 -3 1g -~ = --^ = 8,6 * 10 3 - 2,76 · 10 3 = 5,84 · 10 3 Tällöin on erikoisesti huomattava, että suureet v^, v^*, V2 ja Δν sisältyvät kokonaistulokseen vain suhteellisina mittauksina, niin että mahdollinen kokonaisvirhe (joka johtuu vähäisen

II

9 Q Π 1 δ Λ, ylittävästä liukumasta, johtimen vaipan geometrian epäsäännöllisyyksistä tms.) eivät näy lopputuloksessa, koska ne vaikuttavat yhtä paljon molempiin mittauksiin v-^ ja V£.

Tällä tavoin on myös mahdollista määrätä (mittaamalla) erittäin tarkasti yhtälön (2) mukaisen integraalin arvo, kun taas laskemisessa olisi suuresta lämpötilaerosta ja siihen liittyvästä α^:η arvon epävarmuudesta johtuen suhteellisen paljon virheitä. Jos ylipituus lasketaan tarkastuksen vuoksi mittauspvörien geometrian ja kuvion 2 yksittäissuureiden perusteella edellä annetuilla lukuarvoilla, saadaan muuten samoilla ehdoilla kuin edellä olevassa nopeudenmittausesimerkissä seuraava tulos: ali

Suhdetta —— yhtälön (2) mukaan määrättäessä saadaan arvolla au -¾ 8 - 10-5 rl vi = j aH " dv - α · Δν^-8 10-5 · 100 - 8 10_3 V2 Δ1 Δ1. Δ1 Tällöin on yhtälön (3) mukaan —j- = —j— - —γ- 8 10-3 - 2,76 10-3 = 5,34 10"3.

Tämä .laskennallinen arvo vastaa suunnilleen suhteellisen nopeuseron mittauksella yhtälön (2a) mukaisesti nopeudenmittauksella saatua ja tämän jälkeen korjattua edellä annetun esimerkin tosiasiallista arvoa.

Mittauksen vaiheet ovat siten: 1. Mittauspyörien SR11 ja SR21 kalibrointi samassa lämpöti lassa (ts. = \>2= mittausköyden tms. avulla nopeuserolla Δν ~ vl = 0» ts. myös tässä pulssianturien IG^ ja IG2 suhteellisella mittauksella.

2. Kulmapoikkeaman (= nopeuseron) mittaaminen mittauspyörien SK11 ja SK21 välillä kuvion 1 mukaisen valmistuslinjan toiminnan aikana, ts. nopeuksien v·^ ja V2 määrääminen valoaalto johtimen LWA tuotannon aikana.

3. Lämpötilakorjauksen lämpötilaerolla (kalibrointiin verrattuna) Δν = v-^ - V2 huomioonottaminen korjauskertoimella 10 on ί δ ί k = 1 + aRAv yhtälöllä v^* = · k.

4. Suhteellisen nopeuseron määrääminen mittauslaitteessa ME siinä olevan prosessitietokoneen avulla mitaksi arvolle fh V - v2 Δν 1 V2 V2 5. Tehollisen kuidun ylipituuden määrääminen yhtälön (3) mukaan A1eff _ Δν Δ12 1 v2 " 1 6. Mahdollisesti (poikkeaman esiintyessä tehollisen ylipituuden asetusarvosta) suureen Δ1 ef f säätö vastaavaan arvoon (esim. asettelemalla lämmitystä HS1 ja siten lämpötilaa v^).

Il

Claims (21)

1. Menetelmä valojohdinkuidun (LWL) ja valojohdinvaipan (H) väliseen pituuseroon verrannollisen mittaussuureen määräämiseksi, jolloin valojohdinkuidun (LWL) vapaasti sisältävä va -lojohdinvaippa (H) kulkee ainakin yhden jäähdytysvälin (KS) kautta, tunnettu siitä, että valojohdinvaipan (H) nopeus määrätään sekä ennen jäähdytysväliä (KS) että sen jälkeen ja että etsitty mittaussuure muodostetaan muodostamalla molempien mitattujen nopeuksien (v,, v2) erotus.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ennen jäähdytysväliä (KS) ja sen jälkeen vaL1 itsovaa lämpötilaeroa u1-u2 muutetaan mittaussuureesta riippuvaisesti.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mittaussuuretta käytetään ohjaussuureena lämpöti-lansäätöpiirissä.

4. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valojohdinkuidusta (LWL) ja valo-johdinvaipasta (LH) muodostuva valojohdin (LWA) johdetaan ennen jäähdytysväliä (KS) ja sen jälkeen ainakin yhden varas-topyörän (SR11; SR21) yli.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu sii tä, että lämpötila (u2) varastopyörän (SR11) alueella ennen jäähdytysväliä (KS) pidetään korotetun lämpötilan alueella, edullisesti 40 ja 140°C:n välillä.

6. Patenttivaatimuksen 4 tai 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lämpötila (u2) varastopyörän (SR21) alueella jäähdytysvälin (KS) jälkeen pidetään huonelämpötilan ja 40°C:n välisellä alueella.

7. Jonkin patenttivaatimuksen 4-6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valojohdin (LWA) johdetaan ylil80° suuruisella kiertokulmalla varastopyörän (esim. SR11) ympäri. 12 - 1 t

8. Jonkin patenttivaatimuksen 4-7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytettäessä kahta varastopyörää (SR11, SR12) lämpötilakammion (esim. TK1) sisällä valojohdin (LWA) johdetaan kahdeksikon muotoisesti varastopyörien (SR11, SR12) ympäri.

9. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valojohtimen (LWA) jäähdytys jäähdytysvälillä (KS) suoritetaan vesikyLvyn avulla.

10. Jonkin patenttivaatimuksen 1-8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valojohtimen (LWA) jäähdytys jäähdytysvä-lillä (KS) suoritetaan ilmavirran avulla.

11. Jonkin patenttivaatimuksen 4-10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valojohdinvaipan (H) nopeudenmittaus suoritetaan ainakin yhdellä mittauspyörällä toimivalla varasto-pyörällä (SR11) ennen jäähdytysväliä (KS).

12. Jonkin patenttivaatimuksen 4-11 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valojohdinvaipan (LH) no-peudenmittaus suoritetaan ainakin yhdellä mittauspyöränä toimivalla varasto-pyörällä (SR21) jäähdytysvälin (KS) jälkeen.

13 OPI/, jäähdytysväliä (KS) ja sen jälkeen ja ne siirretään mittauslaitteelle (ME) .

13. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että nopeudenmittaus suoritetaan puls-sinlaskennalla.

14. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että nopeudenmittaus suoritetaan lisänä olevilla nopeudenmittauslaitteilla (VM1, VM2).

15. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että nopeuksien (v1# v2) mittausarvot siirretään mittauslaitteelle (ME) ja tulkitaan siellä.

16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lämpötilan (u1( v2) mittausarvot määrätään ennen il

17. Patenttivaatimuksen 16 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mittauslaitteelta (ME) siirretään ohjauskomennot ainakin yhden lämpötila-arvoista (v^, \>2) asettelemiseksi vastaaville lämmityslaitteille (HS1, HS2).

18. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mitatuista nopeusarvoista (vl, v2) määrätään suhteellinen nopeusero V1 - v2 (—--) . V2

19. Jonkin edellä olevista patenttivaatimuksista 11 - 18 mu kainen menetelmä, tunnettu siitä, että mittauspyörinä toimivien varastopyörien (SR11, SR21) kalibrointi suoritetaan samassa lämpötilassa (ts. = v2) mittauskö.yden tms. avulla nopeuserolla nolla (ts. v2 - = 0).

20. Jonkin edellä olevista patenttivaatimuksista 11 - 19 mu kainen menetelmä, tunnettu siitä, että nopeusmittauksen (esim. v^:n) lämpötilakorjaus mittauspyörien (SR11, SR21) väliselle lämpötilaerolle Δυ = - v2 suoritetaan halkaisijan lämpötilasta riippuvan muuttumisen huomioon ottavalla korjaus- kertoimella k = 1 + α ·Δν. K

21. Jonkin edellä olevista patenttivaatimuksista 18 - 20 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tehollinen kuidun ylipituus määrätään suhteellisesta nopeuserosta V1 - v2 (---- ) vähennettynä virhepituuden ε_ huomioon ottavalla kor- jaussuureella, jolle on voimassa ε_ = ~ ~ , jossa: di = valojohtimen (LWA) sisähalkaisija a = valoaaltojohdon (LWL) ulkohalkaisija D = mittauspyörän tehollinen halkaisija d = valojohtimen (LWA) ulkohalkaisija. 14. n 1 Λ |