FI86632B - Katalytisk komposition foer isomerisering av paraffinkolvaeten. - Google Patents

Description

1 86632

Katalyyttinen koostumus parafiinihiilivetyjen isomeroimiseksi

Esillä oleva keksintö koskee paranneltua katalyyttistä koostumusta ja hydroisomerointimenetelmää, jossa käytetään tuota katalyyttistä koostumusta. Erityisemmin tämä keksintö koskee iso-meroinnin katalysaattorikoostumusta, joka sisältää hydrausfunk-tion valikoituna ryhmän VIII metalleista, vetymuotoisen kiteisen alumiinisilikaattizeoliitin, ja refraktorisen (vaikeasti pelkistyvän) epäorgaanisen oksidin. Uusi katalyyttinen koostumus on erityisen hyödyllinen rikkiä epäpuhtautena sisältävien isomeroi-tuvien hiilivetyjen isomerointiin.

Pienimolekyylipainoisten normaalisten parafiinien isomerointi on alalla hyvin tunnettua. Tämä reaktio on huomattavan tärkeä öljyteollisuudessa, johtuen isoparafiinien oleellisesti suuremmista oktaaniluvuista verrattuna niiden normaalisiin muotoihin. Koska bensiiniseoksissa tarvitaan kiehumapistealueeltaan erilaisten aineiden jakauma, ovat isoparafiinit alueella C^-C-j tärkeitä seoskomponentteja. Tähän saakka on ollut käytäntönä isomeroida parafiineja niiden haaroittuneiden isomeerien tasapainoseoksiksi erilaisten katalysaattorien kanssa. Friedel-Crafts-katalysaatto-rit, kuten esimerkiksi alumiinikloridi, ovat tunnetusti tehokkaita isomerointikatalysaattoreita. Jalometalleja, kuten esimerkiksi platina halogenoidun alumiinioksidin tai piihappoalumiini-oksidin pinnalla, on myös käytetty tehokkaasti hiilivetyjen iso-meroinnissa. Viimeisimpänä aikoina, kiteisiä aluminosilikaatti-zeoliitteja, jotka ovat osoittautuneet katalyyttisesti aktiivisiksi, on tehokkaasti käytetty hiilivetyjen isomeroinnissa. Sekä luonnollisia että synteettisiä kiteisiä aluminosilikaatteja on käytetty. Näihin luetaan mukaan X-tyypin ja Y-tyypin zeoliitit samoin kuin synteettinen mordeniitti.

Erityisesti zeoliitit, jotka tunnetaan nimellä mordeniitit, ovat saaneet suuren huomion. Mordeniitit ovat kiteisiä, luonnollisia tai synteettisiä aluminosilikaattityyppisiä zeoliitteja: yleensä ne käsittävät koostumuksen, joka ilmaistaan mooleina oheista oksidia 2 86632 1,0 + 0,2 Na20 · A1203 · 10 + 0,5 Si02;

Si02:n määrä voi myös olla suurempi. Kaiken tai osan natriumista korvaten, voi muita alkalimetalleja ja/tai maa-alkalimetalle-ja olla läsnä.

Yleensä on todettu, että mordeniitin natriummuoto ei ole erityisen tehokas hiilivetyjen isomerointiin, ja että korvaamalla kokonaan tai suurimmaksi osaksi natriumkationit vetyioneilla, saadaan aikaan edullisempaa mordeniitin vetymuotoa. Natriummuodon muuttaminen vetymuodoksi voidaan toteuttaa monilla keinoilla.

Yksi menetelmä on natriumionien suora korvaaminen vetyioneilla, käyttämällä happameksi tehtyä vesiliuosta, jossa yhteydessä käytetään ioninvaihtomenetelmää. Toinen menetelmä käsittää natrium-ionien substituution ammoniumioneilla, jota seuraa ammoniummuo-don hajoaminen, käyttäen oksidatiivista käsittelyä korkeassa lämpötilassa.

Hydroisomerointikatalysaattorien aktiivisuus ja selektiivisyys riippuvat erilaisista tekijöistä, kuten esimerkiksi katalysaattorin valmistustavasta, promoottorien läsnäolo tai puuttuminen, raaka-aineiden laatu, syötettävien raaka-aineiden laatu, proses-siolosuhteet tai vastaavat. Sopivia katalysaattoreita voidaan tavanomaisesti valmistaa yhdistämällä kaupallisesti saatavissa olevia kiteisiä zeoliitteja, kuten esimerkiksi vetymuotoinen mordeniitti, sopivan matriksimateriaalin kanssa, jota seuraa ryhmän VIII metallin lisääminen, ja sen jälkeen aktivointi tavanomaisin keinoin. On keksitty uusi katalysaattori, jolla on paljon kehittyneempi isomerointikyky verrattuna tavanomaisesti valmistettuihin katalysaattoreihin.

Suuria rikkimääriä sisältävien hiilivetyjen isomerointiprosessi voidaan nyt tehokkaasti toteuttaa käyttämällä hyväksi esillä olevan keksinnön mukaista uutta katalysaattoria. Kuten tässä keksinnössä esimerkein valaistaan, tuo tämä katalysaattori esille isomerointikyvyn, joka on erinomainen verrattuna tavanomaisiin isomerointikatalysaattoreihin, silloin kun prosessoidaan syöttöraaka-aineita, jotka sisältävät rikkiä.

3 80632

Sen mukaisesti annetaan käyttöön rikkiä sisältävä katalyyttinen koostumus isomeroituvien hiilivetyjen isomeroimiseksi. Tämä katalyyttinen koostumus käsittää platinaryhmään kuuluvan komponentin yhdistelmän tukimateriaalin kanssa, joka sisältää vetymuo-toisen aluminosilikaatin ja refraktorisen epäorgaanisen oksidin, sisältäen sen olennaisen ominaisuuden, että koostumuksen pinta-ala 2 on vähintään 580 m /g. Platina on edullinen platinaryhmän metalli, ja sitä on edullisesti läsnä määränä 0,15 - 0,5 paino-% mainitusta koostumuksesta. Edullisessa vetymuotoisessa aluminosilikaa-tissa on piihapon suhde alumiinioksidiin vähintään 16, ja sitä on läsnä määränä 75 - 95 paino-% mainitusta koostumuksesta, ja sillä on edullisimmin mordeniitin rakenne. Edullinen refrakto-rinen, epäorgaaninen oksidi on alumiinioksidi, joka on valikoitu ryhmästä, johon kuuluvat gamma-alumiinioksidi, eta-alumiinioksi-di ja niiden seokset.

Keksintö sisältää toisessa suoritusmuodossa menetelmän edellä mainitun katalyyttisen koostumuksen valmistamiseksi ja hydroiso-merointiprosessin, jossa käytetään tuota katalyyttista koostumusta. Katalysaattorin valmistus käsittää ainekoostumuksen muodostamisen, joka sisältää vetymuotoisen mordeniitin ja refraktorisen oksidin, ja sen jälkeen muodostetun koostumuksen saattamisen yhteen happamen vesiliuoksen kanssa, joka sisältää ammoniumione-ja, jota seuraa platinaryhmän metallin yhdistäminen muodostettuun aineseokseen.

Isomeroinnin edulliset prosessiolosuhteet, joissa käytetään tätä katalyyttistä koostumusta, käsittävät lämpötila-alueen 93 - 427°C, paineen 690 - 6895 kPa, manometripaine, ja katalyytin läpi menevän nesteen tunnittaisen nopeuden alueella 0,25 - 5 h . Myös tarvittavan vedyn määrä on alueella 0,5-5 moolia H2/mooli syötettävää hiilivetyä.

Nämä, kuten myös esillä olevan keksinnön mukaiset muut suoritusmuodot käyvät selville seuraavasta yksityiskohtaisemmasta kuvauksesta .

4 86632

Tekniikan tasolla tunnetaan suuri joukko katalysaattoriforrau-laatioita hiilivetyjen isomeroimiseksi. Tiedetään hyvin, että happoja, kuten esimerkiksi vahvoja mineraalihappoja, voidaan käyttää modifioimaan kiteisiä aluminosilikaattijauheita kationin-poistamisen ja alumiininpoistamisen kautta. Ammoniumyhdisteitä on myös onnistuneesti käytetty muuttamaan kiteisiä aluminosili-kaatteja alkali- ja/tai alkalimetallikationimuodosta vetymuotoon.

Happo- ja ammoniumkäsittelyjen yhdistelmiä on tuotu esille käytettäviksi aluminosilikaattijauheisiin. US-patentissa 3 475 345 tuodaan esille menetelmä aluminosilikaattizeoliittien muuttamiseksi, erityisesti natriummuotoisen synteettisen mordeniitin, vetymuotoon käyttämällä hyväksi kolmivaiheista esikäsittelyä tehtynä zeoliittijauheelle. Näihin esikäsittelyvaiheisiin kuuluvat 1) kuuma happokäsittely, 2) kylmä happokäsittely ja 3) käsittely ammoniumyhdisteen kanssa. US-patentissa 3 442 794 tuodaan myös esille menetelmä aluminosilikaattizeoliittien esikäsittele-miseksi vetymuotoon. Edullinen zeoliitti on jälleen synteettinen natriummuotoinen mordeniitti. Julkaistu menetelmä on hyvin samanlainen kuin edellä mainitussa US-patentissa 3 475 345 oleva, erottavan piirteen ollessa erikseen suoritettu kaksivaiheinen esikäsittely 1) happoyhdisteen kanssa ja 2) ammoniumyhdisteen kanssa, vapaamuotoisessa järjestyksessä. Molempien viitejulkaisu jen tärkeänä piirteenä on se, että käsittelyt suoritetaan yksinomaan aluminosilikaattizeoliitille, nimenomaisena tarkoituksena modifioida mainittu zeoliitti ennen käyttämistä katalysaat-toriformulaatiossa, ja että katalyyttisen koostumuksen pinta-alan merkityksestä ei tuoda esille yhtään mainintaa. Tämä erottautuu esillä olevasta keksinnöstä siinä, että jokainen suoritettu käsittely on muodostettavaan katalysaattorikoostumukseen liitettävän zeoliitin jälkeistä käsittelyä ja merkityksellisem-min, ilman mitään selvää modifioitumista itse zeoliitissa.

Aluminosilikaattirn käsittely hapolla ei ole ainoastaan ollut tehokasta vetymuotoon muuttamisessa, vaan sitä on käytetty myös keinona lisätä piihapon suhdetta alumiinioksidiin. Piihapon suhde alumiinioksidiin, noin 10:1, havaitaan tyypillisesti nat-riummuotoisella synteettisellä mordeniitilla, eikä se olennai- 5 96632 naisesti muutu, jos ammoniumkäsittelyä käytetään muuttamaan mor-deniitti vetymuotoon. Jos mordeniittijauhe altistetaan happo-käsittelylle, kuten selitettiin US-patentissa 3 597 155, saadaan aikaan kasvu piihapon suhteessa alumiinioksidiin. Happokäsittelyn uskotaan aiheuttavan runkorakenteessa olevien tetraedrien alu-miiniatomien vähenemistä, lisäten siten zeoliittirakenteessa läsnä olevien piiatomien suhteellista osuutta. Isomerointikyky lisääntyy, kun mordeniittijauheen sisältämän piihapon suhde alumiinioksidiin kasvaa. Kuten selitettiin US-patentissa 3 507 931, piihapon suhteen alumiinioksidiin ollessa suurempi kuin noin 20:1, paranee keveiden hiilivetyjen isomeroituminen. US-patentissa 4 018 711 selitetään myös, että isomerointikyky paranee, jos esikäsiteltyä mordeniittijauhetta, jossa piihapon suhde alumiini-oksidiin on vähintään 19:1, sisällytetään katalyyttiseen koostumukseen. Näissä viitejulkaisuissa selitetään jälleen spesifisesti happokäsittelyn käyttämistä yksistään zeoliittijauheeseen, tarkoituksella lisätä piihapon suhdetta alumiinioksidiin, kun taas kohteena olevassa keksinnössä sisällytetään kiteinen alu-minosilikaatti, jossa jo on korkea piihapon suhde alumiinioksidiin, katalyyttiseen koostumukseen. Näissä viitejulkaisuissa ei myöskään esitetä katalyyttisen koostumuksen pinta-alan tärkeyttä tai sen yhteyttä isomerointikykyyn.

Yhteinen ominaisuus edellä mainitussa tekniikan tasossa on se, että kaikissa tapauksissa ainoastaan kiteinen aluminosilikaatti, erityisesti synteettinen mordeniitin natriummuoto, saatetaan happo- ja/tai ammoniumesikäsittelyvaiheeseen(-siin), aluminosi-likaatin modifioimiseksi ennen sen sisällyttämistä katalysaatto-rikoostumukseen. Vaikkakin mordeniitin esikäsittely, siten kuin kuvailtiin edellä olevissa viitejulkaisuissa, lisää katalyyttisten koostumusten, jotka sisältävät sellaista esikäsiteltyä mor-deniittia, isomerointisuorituskykyä, lisäparannuksia on silti saatavissa.

Viittaus oheisiin piirroksiin helpottaa esillä olevan keksinnön ymmärtämistä. Piirrosten kuviossa 1 esitetty graafinen esitys kuvaa sitä, että isomeroinnin suorituskyky on katalyyttisen koostumuksen Langmuir-pinta-alan funktio. Isomerointikykyä luonnehditaan selektiivisyytenä haluttuihin tuotteisiin, nimit täin 2,2-dimetyylibutaaniin (2,2 DMB) ja isopentaaniin (i-C^).

6 86632

Piirrosten kuviossa 2 esitetty graafinen esitys kuvaa yhteyttä C^+ isomerointituotteen Researc-oktaaniarvon (RON-O) ja reaktorissa olevan katalysaattorin keskimääräisen kerroslämpötilan välillä. Tätä RON-O-arvoa verrataan myös kuviossa 3 C^+ isomerointituotteen saantoon, mitattuna nesteen tilavuusprosenttina syötön tuoretilavuudesta.

Samalla kun aikaisempi työ käsitteli yksinomaan isomerointikata-lysaattorin aluminosilikaattikomponentin esikäsittelyä, on yksi esillä olevan keksinnön mukaisista kohteista tuoda käyttöön uusi katalyyttinen koostumus, joka sisältää parannetun isomerointi-kyvyn johtuen tukimateriaalin huolellisesti säädellystä käsittelystä .

Esillä olevan keksinnön mukaisesti tuodaan käyttöön katalyyttinen koostumus isomeroituvien hiilivetyjen isomeroimiseksi haara-ketjuisiksi ekvivalenteikseen, menetelmä mainitun katalyyttisen koostumuksen valmistamiseksi, ja prosessi, jossa käytetään mainittua katalyyttistä koostumusta korkeaoktaanisten seosekompo-nenttien tuottamiseksi.

Esillä olevan keksinnön mukainen katalysaattorikoostumus käsittää platinaryhmän metallikomponentin, vetymuotoisen kiteisen aluminosilikaatin, ja refraktorisen, epäorgaanisen oksidin, mainitun katalysaattorikoostumuksen pinta-alan ollessa vähintään 580 m /g. Keksinnön mukaisesti on todettu, että merkittäviä parannuksia isomerointikyvyssä tulee toteutumaan silloin, kun ka- 2 talyyttisen koostumuksen pinta-ala on 580 m /g tai suurempi. Sellaisen pinta-alan saavuttaminen on kyseisen keksinnön mukaisen yhden suoritusmuodon kohteena, ja sitä kuvataan vielä myöhemmin esille tulevissa esimerkeissä.

Metallikomponentti, joka sisällytetään katalyyttiseen koostumukseen hydrogenaatio-dehydrogenaatiofunktion toimittamiseksi, on 86632 ryhmän VIII jalometallikomponentti. Ryhmän VIII jalometalleihin kuuluvat "platinasarjän" metallit ja "palladiumsarjän" metallit, so. platina, iridium, osmium, palladium, rodium ja rutenium, joita tässä yhteydessä nimitetään yleisesti "platinaryhmän metalleiksi". Ryhmän VIII edullinen jalometalli on platina. Esillä olevan keksinnön mukaisen katalyyttisen koostumuksen sisältämän ryhmän VIII jalometallia käytetään määränä, joka on noin 0,1 -noin 5 % koostumuksen painosta. Erityisen edullista on, että metallikomponenttia on vähintään noin 0,15 % painosta eikä enempää kuin 0,5 paino-%.

Esillä olevan keksinnön piiriin kuuluu se, että katalyyttinen koostumus sisältää myös katalyyttisesti vaikuttavan määrän pro-moottorimetallia. Esimerkkehin sellaisista promoottorimetalleis-ta kuuluvat tina, lyijy, germanium, koboltti, nikkeli, rauta, volframi, kromi, molybdeeni, vismutti, indium, gallium, kadmium, sinkki, uraani, kupari, hopea, kulta, tantali, yksi tai useampia harvinaisia maametalleja ja niiden seoksia.

Esillä olevan keksinnön mukainen kiteinen aluminosilikaatti on vetymuotoinen piihappoalumiinioksidi, jolla on joko kolmiulotteinen tai kanava-aukkorakenteinen kidehilarakenne. Kolmiulotteisiin aluminosilikaatteihin kuuluvat sekä synteettiset että luonnossa esiintyvät piihappoalumiinioksidit, kuten esimerkiksi faujasiitit, joihin kuuluvat X-tyyppi ja Y-tyyppi, ultrasta-biili-Y ja vastaavat. L-tyyppi, omega-tyyppi ja mordeniitti ovat esimerkkejä kanava-aukkorakenteisista kiteisistä aluminosili-kaateista.

Erityinen aluminosilikaattimateriaalin muoto, joka tunnetaan mordeniittina, on edullista aluminosilikaattimateriaalia esillä olevan keksinnön mukaisessa katalyyttisessä koostumuksessa. Vaikkakin mordeniittia esiintyy luonnossa, on erilaisia synteettisiä mordeniitteja saatavissa kaupallisesti, tavallisesti jauheen muodossa. Näitä synteettisiä mordeniitteja voi saada sekä nat-riummuodossa että vetymuodossa ja erilaisina piihappoalumiiniok-sidisuhteisina. Yksi esillä olevan keksinnön mukainen edullinen suoritusmuoto on se, että mordeniitti on vetymuotoinen, ja että 8 86632 piihapon suhde alumiinioksidiin on vähintään 16:1, erityisemmin alueella 16:1 - 60:1. Esikäsittelyvaiheita, joita selitetään edellä mainituissa viitejulkaisuissa, käytetään rutiininomaisesti ja tyypillisesti kaupallisesti saatavissa olevien mordeniitti-jauheiden valmistuksessa, jotka jauheet täyttävät lähtömateriaalille esillä olevan keksinnön mukaisesti esitetyt vaatimukset. Näitä esikäsittelyvaiheita käytetään lisäämään mordeniittizeo-liitin sisältämän piihapon suhdetta alumiinioksidiin ja muuttamaan natriummuoto edullisemmaksi vetymuodoksi.

Vetymuotoinen aluminosilikaatti sekoitetaan refraktorisen, epäorgaanisen oksidin kanssa ja muodostetaan katalysaattorikoostu-mukseksi. Kehitettyä katalysaattorikoostumusta voidaan valmistaa millä tahansa alalla tunnetulla menetelmällä, mukaanlukien hyvin tunnetut öljypisara- ja suulakepuristusmenetelmät. Vetymuotoinen aluminosilikaatti voi olla läsnä määränä, joka on alueella 50 - noin 99,5 paino-%, edullisesti alueella 75 - noin 95 paino-%, ja refraktorinen, epäorgaaninen oksidi voi olla läsnä määrässä, joka on alueella 0,5 - noin 50 prosenttia.

Alumiinioksidi on edullinen epäorgaaninen oksidi käytettäväksi esillä olevassa keksinnössä. Alumiinioksidi valikoidaan edullisesti ryhmästä, johon kuuluvat gamma-alumiinioksidi, eta-alumii-nioksidi ja niiden seokset. Muihin mahdollisiin reafraktorisiin epäorgaanisiin oksideihin kuuluvat, esimerkiksi piihappogeeli, piihappoalumiinioksidi, magnesiumoksidialumiinioksidi, zirko-niumoksidialumiinioksidi ja vastaavat.

Yllättäen ja odottamatta on todettu, että esillä olevan keksinnön mukaisen katalysaattorikoostumuksen isomerointikyvyn ja mainitun koostumuksen pinta-alan välillä vallitsee vahva korrelaatio. Yksi edullinen menetelmä maksimaalisen isomerointikyvyn saavuttamiseksi on se, että käytetään hyväksi muodostettuja ka- talysaattorikoostumuksia, joiden pinta-alalla on mittaa vähin-2 tään 580 m /g. Pinta-ala, viitattuna tässä yhteydessä, määritetään käyttämällä Langmuirin menetelmää adsorption/desorption isotermimateriaalin korreloimiseksi. Langmuirin menetelmä on erityisen sopiva katalyyttisille koostumuksille, jotka sisältävät 9 B6632 kiteisiä aluminosilikaatteja suurina pitoisuuksina. Materiaali, joka tarvitaan Langmuirin menetelmää varten saadaan tyypillisesti hyvin tunnettujen adsorptio/desorptiolaitteiden avulla, edullisesti typen adsorptio/desorptiolaitteella. Mitä tahansa menetelmää voidaan käyttää, jota seuraa, että lopullisen katalysaat- 2 toriaineseoksen pinta-ala on vähintään 580 m /g. Suurinpinta- alaisia katalyyttisiä koostumuksia voidaan saada aikaan monilla eri tavoilla, kuten esimerkiksi käyttämällä kiteistä aluminosili- kaattijauhetta, jolla luonnostaan on hyvin suuri pinta-ala, tai siten, että koostumuksen yhdellä komponentilla on hyvin suuri pinta-ala, mittasuhteiltaan suuri muihin komponentteihin nähden.

2

Edullinen menetelmä vähintään 580 m /g pinta-alan saavuttamiseksi, on saattaa muodostettu katalysaattoriseos kosketuksiin happa-men vesiliuoksen kanssa, joka sisältää ammoniumioneja. Muodostettu katalysaattoriseoskoostumus voidaan kuivata ja/tai kalsi-noida ennen sen kontaktia vesiliuoksen kanssa.

Vesiliuoksen happamuus saavutetaan käyttämällä happoa. Erityisen sopivia ovat vahvat mineraalihapot, kuten esimerkiksi H^PO^, H^SO^, HNO^ ja HCl. HCl on esillä olevan keksinnön kannalta edullinen happo. On tietenkin mahdollista, että eri happojen seoksia voidaan myös käyttää. Edullinen ammoniumionin lähde, joka sisällytetään happameen vesiliuokseen, on NH^Cl, mutta minkä tahansa ammoniumyhdisteen, joka voi muodostaa ammoniumioneja, kuten esimerkiksi NH^OH, NH^NO^, NH^-sulfaatit, NH4-fosfaatit ja vastaavat, pitäisi kelvata.

Hapon ja ammoniumionien pitoisuudet vesiliuoksessa eivät ole kriittisiä, ja ne voivat vaihdella välillä 0,5 M - 0,6 M hapon pitoisuuden suhteen ja välillä 0,5 M - 4 M ammoniumionin pitoisuuden suhteen. Erityisen hyviä tuloksia saavutetaan käyttämällä liuosta, joka sisältää hapon ja ammoniumionin pitoisuudet alueella 2 - 5 M hapolle ja 1 - 3 M ammoniumionille.

Suuri määrä menetelmiä muodostetun katalyyttisen koostumuksen ja happamen vesiliuoksen, joka sisältää ammoniumioneja, saattamiseksi kosketuksiin, on näköpiirissä, yhdenkään menetelmän olematta erityisen edullinen. Sellaiset kontaktiin saattavat mene- 10 80632 telmät voivat sisälätää esimerkiksi stationäärisen katalysaatto-rikerroksen staattisessa liuoksessa, stationäärisen katalysaat-torikerroksen sekoitetussa liuoksessa, stationäärisen kataly-saattorikerroksen jatkuvasti virtaavassa liuoksessa tai minkä tahansa keinon, joka saattaa katalysaattorikoostumuksen tehokkaasti kosketuksiin happamen vesiliuoksen kanssa.

Kontaktiliuoksen lämpötilan tulisi olla alueella 25°C - noin 100°C, edullisesti alueella noin 50°C - noin 98°C. Kontaktivai-heeseen tarvittava aika riippuu pitoisuuksista, lämpötilasta ja kontaktin tehokkuudesta. Kontaktiajän tulisi yleensä olla vähintään 0,5 h, mutta ei enempää kuin 4 h, edullisesti kestoltaan 1 ja 3 h välillä.

Sen seurauksena, että muodostettu katalyyttinen koostumus saatetaan kosketuksiin happamen vesiliuoksen kanssa, joka sisältää ammoniumioneja, todetaan lisääntymistä mitatussa pinta-alassa.

Yllättävästi ja odottamatta, tähän pinta-alan lisääntymiseen 2 määrään 580 m /g tai enemmän, ei liity lisääntymistä piihapon suhteessa alumiinioksidiin nähden vetymuotoisessa kiteisessä aluminosiiikaatissa, mitattuna Magic Angle Spinning NMR:n (MASNMR) avilla. MASNMR-tekniikalla, joka on hyvin tunnettu analyyttinen alan menetelmä, ei todeta esillä olevan keksinnön mukaisten katalysaattorikoostumusten tetraedrirakenteessa olevien alumiiniatomien vähenemistä. Kuten tämän jälkeen tullaan osoittamaan, esillä olevan keksinnön mukaiset katalysaattorit, joiden pinta-ala on 580 m /g, toimivat yllättäen ja odottamatta isome-roinnin suorituksessa paremmin.

Keksinnön mukaisella katalysaattorilla on erityistä käyttöä isomeroituvien hiilivetyjen isomeroinnissa. Isomeroituvien hiilivetyjen ryhmään kuuluvat tyydytetyt hiilivedyt, mukaanlukien parafiinihiilivedyt, ja katalysaattori on vielä enemmän erikoisen sopiva suoraketjuisten tai lievästi haaraketjuisten parafiinien hydroisomerointiin, jotka parafiinit sisältävät neljä tai useampia hiiliatomeja per molekyyli. Isomerointireaktio voidaan toteuttaa laajalla lämpötila-alueella, mutta yleensä alueella noin 93°C - noin 427°C. Tilanopeudet noin 0,25 - noin 5 neste- 86632 11 tilavuutta tunnissa mainittuja isomeroituvia hiilivetyjä mainitun katalysaattorin tilavuutta kohti, ovat edullisia, reaktion vyöhykepäineiden ollessa edullisesti alueella noin 690 kPa -noin 6900 kPa. On erityisen edullista suorittaa isomerointireak-tio vedyn läsnäollessa edullisesti alueella noin 0,5 - noin 5 moolia per mooli isomeroitavaa hiilivetyä. Vedyn funktiona on ensisijaisesti parantaa katalysaattorin elinaikaa, todennäköisesti estämällä reaktion välituotteiden polymeroituminen, jotka muutoin polymeroituisivat ja kerrostuisivat katalyyttisen koostumuksen pintaan. Ei ole välttämätöntä käyttää puhdasta vetyä, koska vetyä sisältävät kaasut, esimerkiksi naftojen katalyyttisestä uudelleenjärjestelystä tuleva vetyrikas kaasu, ovat sopivia.

Tämän keksinnön mukainen prosessi on erityisemmin soveltuva iso-meroituville hiilivedyille mukaanlukien asykliset parafiinit ja sykliset nafteenit. Se on käyttökelpoinen suoraketjuisille tai osittain haaraketjuisille parafiineille, kuten esimerkiksi normaali butaani, normaali pentaani, normaali heksaani, normaali hep-taani, normaali oktaani, 2-metyylipentaani, 3-metyylipentaani, 3-etyylipentaani, jne. Se soveltuu myös sykloparafiineille, kuten esimerkiksi alkyylisyklopentaanit ja sykloheksaanit, ja me-tyylisyklopentaani, dimetyylisykiopentaani, sykloheksaani, metyy-lisykloheksaani, dimetyylisykloheksaani, jne. Esillä oleva keksinnöllinen prosessi soveltuu myös parafiinien ja/tai nafteenien seoksille, mukaanlukien ne, jotka ovat peräisin luonnon bensiinien ja naftan selektiivisestä fraktiotislauksesta. Esimerkkeihin sellaisista parafiinien ja/tai nafteenien seoksista kuuluvat niin sanotut pentaanifraktiot, heksaanifraktiot ja niiden seokset. Tämä keksintö ei käyttömahdollisuuksissaan rajoitu lueteltuihin tyydytettyihin hiilivetyihin. On mahdollista, että siiora-ketjuisia tai haaraketjuisia tyydytettyjä hiilivetyjä, jotka sisältävät enintään 20 hiiliatomia molekyyliä kohti, voidaan iso-meroida esillä olevan keksinnön mukaisissa puitteissa. Edulliseen isomeroituvien hiilivetyjen luokkaan kuuluvat ne hiilivedyt, jotka sisältävät molekyyliä kohti neljästä seitsemään hiiliatomia .

12 80632

Suorat hiilivedyt, jotka soveltuvat tämän keksinnön mukaiseen prosessiin, voivat sisältää rikkiyhdisteitä määränä, joka vaih-telee alueella 1 ppm (paino) - noin 300 ppm (paino), laskettuna alkuainerikistä. Esillä olevan keksinnön etuna on se, että yhdistetty syöttö isomerointireaktiovyöhykkeeseen voi sisältää H2S:ää ja/tai orgaanisia rikkiyhdisteitä määränä, joka antaa al-kuainerikin pitoisuudeksi noin 5 ppm (paino) - noin 200 ppm (paino) yhdistetyssä stötössä. Ilmaisu "yhdistetty syöttö" tarkoittaa tässä yhteydessä käytettynä prosessivirtojen seosta, joka tulee kosketuksiin isomerointikatalysaattorin kanssa. Niihin pro-sessivirtoihin kuuluvat tuoreet isomeroitavat hiilivedyt, kierrätetyt isomeroitavat hiilivedyt, H2~rikkaat kevyet hiilivedyt, kierrätetyt H2~rikkaat kevyet hiilivedyt ja/tai mitkä tahansa muut yhdisteet, joita halutaan lisätä isomerointireaktiovyöhyk-keeseen. Ilmaisu "H2-rikkaat kevyet hiilivedyt" tarkoittaa tässä yhteydessä käytettynä prosessivirtaa, joka sisältää vähintään 50 mooli-% H2:ta lopun ollessa C^-C-j-hiilivety jä. Uudelleenkier-rätettyjä H2~rikkaita kevyitä hiilivetyjä saadaan tavallisesti isomerointiprosessin tuotteenerotuslaitteista.

Yhdistetyn syötön sisältämä rikkitaso voi ylittää edullisen maksimitason 200 ppm (paino), silloin kun rikin kerääntymistä esiintyy. Tämä on seurausta H2-rikkaiden kevyiden hiilivetyjen kierrätyksestä, jotka sisältävät mitattavia määriä rikkiä, tyypillisesti H2S:n muodossa. H2S:ää muodostuu, kun rikkiyhdisteet, jotka ovat liittyneet isomeroitaviin hiilivetyihin, muuttuvat iso-merointireaktiovyöhykkeessä. Niin muodoin, H2S:ää erottuu suuren haihtuvuutensa johdosta, yhdessä H2~rikkaiden kevyiden hiilivetyjen kanssa tuotteenerotuslaitteissa. Kun yhä enemmän ja enemmän rikkiyhdisteistä muuttuu Hiiksi reaktiovyöhykkeessä, H2S:n taso kierrätysvirrassa lisääntyy jatkuvasti saavuttaen tasapai-notason, joka vastaa tuotteen erottimen toimintaolosuhteita.

Näin ollen, kun kierrätysvirta sekoitetaan muiden prosessivirtojen kanssa, muodostaen yhdistetyn syötön, lisääntyy yhdistetyn syötön sisältämä kokonaisrikkimäärä tasolle, joka on 20 - noin 80 % suurempi kuin tuoreen syötön sisältämä rikkitaso, riippuen erottimen lämpötilasta ja paineesta.

i3 80632

Niin muodoin, yhtenä esillä olevan keksinnön mukaisena suoritusmuotona on yhdistetyn syötön sisältämän rikkitason säätely alueella noin 5 - 150 ppm (paino). Mitä tahansa alalla tunnettua säätelykeinoa voidaan käyttää, mukaanlukien katalyyttinen konversio, fysikaalinen tai kemiallinen adsorptio, fysikaalinen erottaminen ja vastaavat. Yhdessä edullisessa säätelymenetelmässä on kysymys siitä, ettei tuotteen erotuslaitteistosta tulevia rikkaiLa kevyitä hiilivetyjä kierrätetä. Tämä järjestely estäisi edellä kuvaillun rikin kertymisen esiintymistä. Toisessa edullisessa menetelmässä, yhdistetyn syötön sisältämän rikkitason säätelemiseksi, saatetaan kierrätetyt H2-rikkaat kevyet hiilivedyt rikinpoistoprosessiin ennen lisäämistä yhdistettyyn syöttöön.

Tämä poistoprosessi voi vähentää tai eliminoida rikkiyhdisteitä kierrätetyistä H2-rikkaista kevyistä hiilivedyistä minkä tahansa alalla tunnetun menettelyn avulla, mukaanlukien adsorptioproses-sit, katalyyttiset prosessit tai niiden yhdistelmät. Adsorptio-prosesseissa voidaan käyttää molekyyliseuloja, suurpinta-alai-sia piihappoalumiinioksideja, hiilimolekyyliseuloja, kiteisiä aluminosilikaatteja, aktiivihiiliä ja vastaavia. Katalyyttisissä prosesseissa voidaan käyttää perinteisiä, rikkiä pelkistäviä ka-talysaattoriformulaatioita, joita alalla tunnetaan, mukaanlukien refraktorisen, epäorgaanisen oksidin tukimateriaaleja, jotka sisältävät metalleja, jotka on valikoitu ryhmästä, joka käsittää ryhmän VIB, ryhmän IIB ja ryhmän VIII metalleja. Rikin säätelyn määrää voidaan vaihdella, jotta saavutettaisiin haluttu rikki-taso yhdistetyssä syötössä. Alhaiset rikkitasot tuoreissa iso-meroitavissa hiilivedyissä (5-150 ppm) eivät edellytä rikin poistamista kierrätetyistä ^-rikkaista kevyistä hiilivedyistä, koska kierrätettävän H2S:n (§ 100 ppm) riittävän alhaisia tasoja voidaan pitää yllä tuore-erottimen nesteen H2S-häviöiden kautta, ja kääntäen, suuri rikkitaso tuoreessa isomeroitavassa hiilivedyssä (§ 150 ppm) voi edellyttää rikin poistamista kierrätetyistä H2~rikkaista kevyistä hiilivedyistä.

i4 86632

Suuri määrä kokeita suoritettiin sen tutkimiseksi, kuinka iso-merointikatalysaattorikoostumusten pinta-alamuutokset vaikuttavat isomerointisuoritukseen. Viisi katalysaattoria valmistettiin arviointia varten. Kaikissa katalysaattorivalmisteissa, joita kuvaillaan seuraavissa esimerkeissä, lähtöainemateriaalina oli vetymuotoinen, vähänätrluminen, osittain dealuminoitu synteettinen mordeniittijauhe {Union Carbide'n markkinoima nimellä LZ-M-8), jota tämän jälkeen nimitetään vakiintuneeksi mordeniitiksi.

Esimerkki I

Tässä esimerkissä menetelmä katalysaattorin formuloimiseksi, jota katalysaattoria merkitään katalysaattori A:11a, ei ollut kohteena olevan keksinnön mukainen. Vakiintuneen mordeniitin ja alumiinioksidin 9:1 painosuhteista seosta sekoitettiin happameksi tehdyn peptisointiliuoksen kanssa ja ekstrudoitiin (puristettiin suulakkeen läpi) alalla tunnetulla tavalla. Ekstrudoitu aineseos kuivattiin, kalsinoitiin oksidatiivisessa atmosfäärissä, kyllästettiin platinalla ja kalsinoitiin jälleen. Platinaa lisättiin tasolle 0,324 paino-%, perustuen valmiin katalysaattorin painoon.

2

Katalysaattori A:n pinta-alaksi mitattiin 567 m /g, ja pinta-ala korreloitiin katalysaattorin isomerointisuorituskyvyn suhteen.

Tämä korrelaatio esitetään graafisesti oheisessa kuviossa 1.

Esimerkki II

Tämän esimerkin mukaista katalysaattorikoostumusta merkittiin nimellä katalysaattori B, eikä myöskään sitä valmistettu esillä olevan keksinnön mukaisesti. Vakiintunut mordeniittijauhe saatettiin kosketuksiin happamen vesiliuoksen kanssa, joka sisälsi ammoniumioneja, ja joka käsitti 10 paino-% HCl:ää ja 10 paino-% NH^Cliää 60°C:ssa 150 minuutin ajaksi liuoksen painosuhteen zeo-liittiin ollessa 5:1. Muodostunut mordeniittijauhe pestiin H20:lla ja kalsinoitiin ennen sekoittamista alumiinioksidin ja peptisointiliuoksen kanssa. Suulakepuristaminen ja platinan lisääminen suoritettiin katalysaattori B:lle vastaavalla tavalla kuin katalysaattori A:lie esimerkissä I. Katalysaattori B:n pla-tinataso oli 0,321 paino-%. Katalysaattori B:n pinta-alaksi mi-tattiin 534 m /g, ja pinta-ala korreloitiin isomerointisuorituskyvyn suhteen, kuten on esitetty liitteen kuviossa 1.

15 ? 6 6 3 2

Esimerkki III

Keksinnön mukaisesti valmistettua katalysaattori C:tä formuloitiin oleellisesti samalla tavalla kuin katalysaattoria A esimerkissä I. Kuitenkin, esillä olevan keksinnön mukaisesti, kuiva ekstrudaatti saatettiin ennen kalsinointia ja platinan lisäämistä kosketuksiin happaraen vesiliuoksen kanssa, joka sisälsi ammo-niumioneja. Tämä liuos sisälsi 10 paino-% HClrää ja 10 paino-% NH^Clrää. Liuoksen ja ekstrudaatin yhdistäminen suoritettiin 60°C:ssa 120 minuutin ajaksi liuoksen painosuhteen zeoliittiin ollessa 25:1. Myöhemmin eksrudaatti kuivattiin, kalsinoitiin ja sitä käsiteltiin platinan kanssa noudattamalla samoja menettelytapoja, joita käytettiin katalysaattoreille A ja B. Katalysaattori C:n platinataso oli 0,396 paino-%. Katalysaattori C:n pinta- 2 alaksi mitattiin 622 m /g, ja pinta-ala korreloitiin katalysaattorin isomerointisuorituskyvyn suhteen, kuten on esitetty oheisessa kuviossa 1.

Esimerkki IV

Esimerkin II mukainen, kalsinoitu, ekstrudoitu koostumus yhdistettiin ennen platinan lisäämistä toisen kerran happamen vesi-liuoksen kanssa samalla tavalla kuin katalysaattori C:n kohdalla esimerkissä III. Tämä muodostetun koostumuksen toinen kontakti happamen vesiliuoksen kanssa on esillä olevan keksinnön mukainen. Platina lisättiin sitten koostumukseen tasolle 0,308 paino-%, ja tätä merkittiin nimellä katalysaattori D. Katalysaattori D:n pinta-alaksi mitattiin 630 m /g, ja se korreloitiin isomeroinnin suhteen. Tätä korrelaatiota kuvataan oheisessa kuviossa 1.

Esimerkki V

Katalysaattori E formuloitiin samalla tavalla kuin katalysaattori A, paitsi että peptisaatioliuoksen happamuutta vähennettiin 90 %. Kuten esimerkissä I, katalysaattori E:tä ei formuloitu esillä olevan keksinnön mukaisesti. Katalysaattori E:n platina- taso oli 0,313 paino-%. Katalysaattori E:n pinta-alaksi mitat-2 tiin 542 m /g, ja pinta-ala korreloitiin katalysaattorin isomerointisuorituskyvyn testitulosten suhteen. Tämä korrelaatio on esitetty oheisessa kuviossa 1.

ie 86632

Esimerkki VI

Viittä esimerkkien I - V mukaista katalysaattoriformulaatiota, jotka sisälsivät vetymuotoisen mordeniittigamma-alumiinikoostu-muksen pinnalla olevaa platinaa, arvosteltiin niiden isomeroin-tisuorituskyvyn suhteen virtausreaktorissa, jossa käsiteltiin syöttöä, joka sisälsi seoksen, jossa oli 46 paino-% n-pentaania, 47,0 paino-% n-heksaania, 5,5 paino-% metyylisyklopentaania ja 1,5 paino-% bentseeniä.

Käyttöolosuhteet, joita käytettiin katalysaattorien A - E iso-merointisuorituskyvyn testaamiseksi, käsittivät reaktoripaineen 2170 kPa, nesteen tunnittaisen tilanopeuden 1,0 h , H^sn molaa-risen suhteen syötön hiilivetyyn 1,0 ja lämpötiloja vaihdellen välillä 254°C ja 277°C. Koeajotuloksia, erityisesti selektiivi-syyksiä isopentaaniin (i-C^) ja 2,2-dimetyylibutaaniin (2,2 DMB) 97 paino-%:11a -saannolla, käytettiin isomerointisuoritusky-vyn mittana. Selektiivisyysarvo i-C^ille, esitettynä oheisessa kuviossa 1, määritellään i-C^:n painofraktiona nestemäisessä isomerointituotteessa jaettuna C^-hiilivedyn kokonaismäärän paino-fraktiolla tuotteessa. Jotta saataisiin kuviossa 1 esitetty selektiivisyysarvo 2,2 DMB, jaetaan nestemäisessä isomerointituotteessa olevan 2,2 DMB:n painofraktio tuotteessa olevan totaalin, ei-syklisen Cg-hiilivedyn painofraktiolla.

Isomerointikoeajo-olosuhteissa, joita käytettiin edellä olevissa esimerkeissä, selektiivisyydet i-C^:een ja 2,2 DMB:hen ovat valmiin katalysaattorin mitatun pinta-alan suora funktio. Kuten graafisesti valaistaan oheisessa kuviossa 1, lisääntyvät selektiivisyydet i-C^:een ja 2,2 DMBihen, kun mitattu pinta-ala kasvaa. Katalysaattorilla C esimerkistä III ja katalysaattorilla D esimerkistä IV näyttää olevan suurimmat selektiivisyydet i-C,.:een ja 2,2 DMB:hen keksinnön mukaisesti, joiden katalysaattorien o mitatut pinta-alat ovat molemmilla vähintään 580 m /g. Katalysaattorien C ja D sisältämien platinatasojen vertailu keskenään ja muihin kolmeen katalysaattoriin osoittaa, että platinataso ei korreloi isomerointisuorituskyvyn kanssa, konkretisoiden edelleen sen hyödyn, mikä saavutetaan katalysaattorikoostumuksil- 2 86632 la, joiden pinta-alat ovat vähintään 580 m /g. Näin ollen käyttämällä hyväksi esillä olevan keksinnön mukaista katalyyttistä koostumusta, tuotetaan katalysaattoreita, joilla on erinomainen isomerointisuorituskyky.

Esimerkki VII

Kaksi isomerointiprosessikoetta suoritettiin sen tutkimiseksi, kuinka rikkiä sisältävät syöttöaineet vaikuttavat isomerointi-suorituskykyyn. Ensimmäisessä prosessissa, merkittynä prosessi A:ksi, käytettiin hyväksi isomerointikatalysaattoria, jonka pinta-ala ei ollut esillä olevan keksinnön mukainen. Prosessi A:ta testattiin isomerointisuorituskyvyn osoittamiseksi silloin, kun rikkiä sisältävä syöttö saatetaan alttiiksi aikaisemman tekniikan tason mukaiselle tavanomaiselle isomerointikatalysaatto-rille. Käytetty katalysaattori oli identtinen esimerkin I katalysaattorin A kanssa.

Toinen prosessi, merkittynä prosessi B:ksi, oli esillä olevan keksinnön mukainen, ja siinä käytettiin hyväksi katalysaattori C:tä, joka formuloitiin esimerkissä IV esillä olevan keksinnön mukaisesti.

Prosessit A ja B arvosteltiin isomerointisuorituskyvyn suhteen virtausreaktorissa, jossa käsiteltiin syöttöä, joka käsitti seoksen, joka sisälsi 6,8 paino-% butaania, 20,9 paino-% n-pentaania, 14.5 paino-% i-pentaania, 15,7 paino-% n-heksaania, 19,0 paino-% i-heksaania, 12,4 paino-% syklopentaaneja/sykloheksaaneja ja 2.5 paino-% bentseeniä, 8,2 paino-% Cg+:aa ja 133 ppm (paino) rikkiä.

Käyttöolosuhteet, joita käytettiin testattaessa prosessien A ja B isomerointisuorituskykyä, käsittivät reaktoripaineen 3200 kPa, nesteen tunnittaisen tilanopeuden 1,0 h molaarisen suh teen 2,0 syötön hiilivetyyn ja lämpötiloja, jotka vaihtelvivat välillä 254°C ja 316°C. Nestemäisen C^+-tuotteen Research-oktaa-nilukua (RON-O), keskimääräistä reaktorin katalysaattorikerrok-sen lämpötilaa ja C^+-saannon paino-%:ia käytettiin isomerointisuorituskyvyn määrittämiseksi. RON-O on esitetty oheisissa ku- 18 8663/ vioissa 2 ja 3 sekä keskimääräisen reaktorin kerroslämpötilan että C,-+-saannon funktiona. Tämän keksinnön mukainen prosessi, prosessi B, sisältää merkittävän aktiivisuusedun tavanomaiseen isomerointiprosessiin, prosessi A:han nähden, jossa käytetään aikaisemman tekniikan tason mukaista katalysaattoria. Tätä kuvaa kuviossa 2 oleva 32,2°C alempi lämpötilavaatimus RON-O 78:n saavuttamiseksi. Prosessi B:hen liittyy myös merkittävä, enintään neljän numeron oktaanietu C,-+-saannossa 94 paino-%, verrattuna prosessi A:han, kuten esitetään kuviossa 2.

Nämä esimerkit osoittavat selvästi esillä olevan keksinnön mukaisen ylivoimaisen suorituskyvyn, kun verrataan isomerointi-suorituskykyyn, joka saavutetaan tavanomaisen prosessin avulla, jossa käytetään aikaisemman tekniikan tason mukaista katalysaattoria. Vertailu ekvivalenteissa tuotesaannoissa osoittaa, että tämän hakemuksen mukainen keksintö sisältää suuremman isomeroin-tiaktiivisuuden lisääntyneen tuotteen oktaaniarvon myötä. Kääntäen, vertailu ekvivalenteissa tuotteen oktaaniarvoissa (esim.

78 RON) osoittaa, että tämän hakemuksen mukaisessa keksinnössä on suurempi tuotesaanto.

Claims (13)

19 86632

1. Katalyyttinen koostumus i someroi tu vi en hi i 1 i vetv.ien iso-meroimiseksi, tunnettu yhdistelmästä, jossa on platinaryhmän metal 1ikomponentti kantaja-aineen kanssa, joka sisältää vetymuotoisen , kiteisen nordeniitin ja refraktori sen epäorgaanisen oksidin, katalyyttisen koostumuksen pinta-alan ollessa vähintään 580 m /g.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että platinaryhmän rnetal 1 ikomponentti ori platina, ja sitä on läsnä määränä 0,1-0,5 paino-% katalyyttisen koostumuksen määrästä.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että vetymuotoisen, kiteisen mordeniitin sisältämän pliha p o n suhde alumiinioksidiin on vähintään 16:1. Ί. Patenttivaatimuksen 1 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että vetymuotoista, kiteistä mordcniittia on läsnä määränä 75-95 % koostumuksen painosta.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että refraktorinen epäorgaaninen oksidi on alumiinioksidi, ; . valikoituna ryhmästä, johon kuuluvat gamma-alumiinioksidi, eta-alumiinioksi di, ja niiden seokset.

6. Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen katalyyttisen isomerointikoostumuksen valmistamiseksi, tunnettu seuraa-vista vaiheista: (a) vetymuotoista mordeniittia ja refraktorista epäorgaanista oksidia sisältäviin koostumuksen muodostaminen; (b) mainitun koostumuksen kaisinointi; (c) mainitun koostumuksen saattaminen kosketukseen happanen vesiliuoksen kanssa, joka sisältää ammoniumioneja, olosuhteissa, jotka on valittu niin, että saadaan aikaan lopullinen katalyyttinen koostumus, jonka pinta-ala on vähintään 500 2 m /g; 20 80632 (d) mainitun yhdistetyn koostumuksen kalsinointi; ja (e) platinaryhmän metallikomponentin sisällyttäminen kalsi-noituun koostumukseen, joka oli muodostettu vaiheessa (d).

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että platinaryhmän metallikomponentti on platina, ja sitä on läsnä määränä 0,15 -0,5 paino-% katalyyttisestä koostumuksesta.

8. Isomeroituvien hiilivetyjen isomerointiprosessi, tunnettu siitä, että se käsittää mainittuja isomeroituvia hiilivetyjä sisältävän syöttövirran ja vetyvirran saattamisen isomerointiolosuhteissa kosketukseen jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukaisen katalysaattorikoostumuksen kanssa.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen prosessi, tunnettu siitä, että isomeroituvat hiilivedyt käsittävät normaalipa-rafiineja, jotka sisältävät 4-7 hiiliatomia molekyyliä kohti.

10. Patenttivaatimuksen 8 mukainen prosessi, tunnettu siitä, että isomeroivat olosuhteet käsittävät lämpötilan alueella 93 - 427°C, paineen 690 - 6895 kPa, manometripai-ne, nesteen tunnittaisen tilanopeuden 0,25 - 5 h-^ ja vedyn moolisuhteen hiilivetyyn 0,5-5 moolia H2/mooli isomeroi-tuvaa hiilivetyä.

11. Patenttivaatimuksen 8 mukainen prosessi, tunnettu siitä, että hiilivetysyöttövirran ja vetyvirran yhdistelmä sisältää rikkiyhdisteitä määränä, joka vastaa 5 - 200 ppm (paino) yhdistelmästä, laskettuna alkuainerikin perusteella.

12. Patenttivaatimuksen 11 mukainen prosessi, tunnettu siitä, että prosessiin panostettavan rikin määrää säädellään siten, ettei tuotteen erotuslaitteistosta tulevia H2~rikkaita kevyitä hiilivetyjä kierrätetä. 21 86 63?

13. Patenttivaatimuksen 11 mukainen prosessi, tunnettu siitä, että prosessiin panostettavan rikin määrää säädellään saattamalla tuotteen erotuslaitteistosta tuleva, kierrätetty H2~rikas, kevyiden hiilivetyjen virta rikinpoistoprosessiin ennen panostamista prosessiin.