FI57582C - Optiskt aktiv foerening av 15-metylprostaglandin foer foedelsekontroll av daeggdjur - Google Patents

Description

rSSr^l M (11)^UULUTUSjULKAISU C Π C O O

j ·8§Μί L J ^ ; UTLÄGGNINe**KR|FT 3 ^3 0 ^ C (45) i"' ; --:- '·*·.· o? :r:o ^ ^ ' (51) Ky.lk.3/lnt.CI.3 C 0? 0 177/00 SUOMI — FINLAND (21) Pet»nttlhek«mu· — P»unt«»»«knlm 1973/73 (22) Hakamispllvft — Anteknlnndu 18.06.7 3 ft I) ' ' v ' (23) AJkuplivt —Gllti(h«tad>| 03.05.71 (41) Tullut julkiseksi — Bllvlt offwKilg 18.06.7 3

Jm rakltterihallltin

Patent· OCh reglsteratyrdsen AntBktn utlajd och utUkrifun publkurad 30.05.80 (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus—Begird prioritet 04.05.70 01+.05.70, lU.O5.7O, lU.O5.7O USA(US) 3^518, 3^5^9, 37307, 37308 ^ (71) The Upjohn Company, 301 Henrietta Street, Kalamazoo, Michigan 1+9001, USA(US) (72) Gordon Leonard Bundy, John Edward Pike, William Paul Schneider, USA(US) (71*) Berggren Oy Ab (51+) Nisäkkäiden syntyvyyden säännöstelemiseksi tarkoitettu 15-metyyliprosta-glandiinin optisesti aktiivinen yhdiste - Optiskt aktiv förening av 15-metylprostaglandin för fördelsekontroll av däggdjur (62) Jakamalla erotettu hakemuksesta 1227/71 - Avdelad frän ansökan 1227/71 Tämä keksintö kohdistuu nisäkkäiden syntyvyyden säännöstele-miseksi tarkoitettuun 15-metyyliprostaglandiinin optisesti aktiiviseen yhdisteeseen, jolla on kaava CH2-Y-(CH2) ^COOI^ ,V^^X-C-CH~-Z-CH-CH, HO ' /·\ 2 2 3 w CH5 oh jossa R, on vety, 1-8 hiiliatomia sisältävä alkyyli tai farmaseut-

-*· HM

tisesti hyväksyttävä kationi, A on =0, tai " ja noh ^oh ja X on trans-CH=CH- ja Y on -CH2-CH2- tai cis-CH=CH ja Z on -CH2CH2-. Prostaanihapolla on seuraava rakennekaava ja numerointi 13^. 15^^17 ^^19 ^ 2 57582

Lukuisia prostaanihappojohdannaisia tunnetaan. Näitä nimitetään prostaglandiineiksi. Katso esim. Bergström ym. Pharmacol. Rev. 20, 1 (1968), sekä siinä olevia viitejulkaisuja. Esim. prostaglan-diinilla E^(PGE^) on kaava

Prostaglandiinilla E^ (PGEj) on kaava: ho'' h ''oh

Tunnetaan myös prostaglandiineja, joissa prostaglandiinien E rengas-okso on korvattu sekundäärisellä alfa- tai beta-hydroksilla. Näitä nimitetään prostaglandiineiksi F. Prostaglandiinilla P2a^P(-!F2a^ es^--merkiksi on kaava

OOOH

ho'' h^'-oh

Prostaglandiinilla Ρ2β^Ρ0Ρ2β^ on kaava: H0 ho' h oh

Yhdisteiden PGE^, PGE2 vastaavat prostaglandiinit Fa ja F^ ovat myös tunnettuja.

Kaavoissa II-VII tarkoittavat syklopentaanirenkaasta lähte- t vät katkoviivasidokset alfakonfiguraatiossa olevia substituentteja, so. syklopentaanirenkaan tason alapuolella olevia substituentteja. Syklopentaanirenkaasta lähtevät paksulla yhtenäisellä viivalla merkityt sidokset tarkoittavat betakonfiguraatiossa olevia substituentteja, so. syklopentaanirenkaan tason yläpuolella olevia substituentteja. Kaavoissa II-VII C-15-asemassa oleva sivuketjuhydroksi on S-konfiguraatiossa. Katso Nature, 212, 38 (1966) mitä tulee prostaglandiinien stereokemiaan.

3 57582

Tunnettujen prostaglandiinien jokaisella molekyylillä on useita asymmetriakeskuksia ja ne voivat esiintyä raseemisessa (optisesti inaktiivisessa) muodossa sekä jommassa kummassa kahdesta enantiomeerisesta (optisesti aktiivisesta) muodosta, so. oikealle ja vasemmalle kiertävässä muodossa. Kuten esitettyinä, kaavat II-VII tarkoittavat kukin prostaglandiinin sitä optisesti aktiivista muotoa, joka saadaan tietyistä nisäkkäiden kudoksista, esim. lampaiden rakkularauhasista, sikojen keuhkoista tai ihmisen siemennesteestä, tai pelkistämällä siten saadun prostaglandiinin karbonyyli- ja/tai kaksoissidos. Katso esim. yllämainittua Berg-ström ym. Kunkin kaavan II-VII yhdisteen peilikuva esittää tämän prostaglandiinin toistaenantiomeeriä. Prostaglandiinin raseeminen muoto sisältäisi molempia enantiomeerisiä molekyylejä yhtä paljon ~ ja yhtä kaavan II-VII yhdistettä sekä sen peilikuvaa tarvittaisiin vastaavan raseemisen prostaglandiinin esittämiseksi oikein. Tästä lähtien tarkoitetaan yksinkertaisuuden vuoksi merkinnöillä PGE^, PGE2, PGFla, PGF2Q,PGF1p, PGF23 kyseessä olevan prostaglandiinin optisesti aktiivista muotoa, jolla C-15-aseman substituenteilla on sama konfiguraatio kuin--mikä .on nisäkkäiden kudoksista saadulla yhdisteellä PGE^.

Jokainen tämän keksinnön mukainen uusi prostaanihappojohdannainen voidaan esittää yhdellä seuraavista kaavoista: A ( ch2 ) 3-coor1 yX> VI11 S ' X-C-CH0-Z-CH„CH, / d d HO / '

CH^ OH

A ^s^^Hg-Y- (CH2 > 3-COOR1 V^· X-C-CH^-Z-CH^CH,

/ /\ 3 Π CH, OH

Kaavoissa VIII ja IX tarkoittaa vetyä, 1-8 hiiliatomia sisältävää alkyyliä tai farmakologisesti hyväksyttävää kationia, A on okso, alfahydroksi tai betahydroksi, so. =0, ^ , tai

''' OH

, ja X on trans-CH=CH-, Y on -0Η20Η2- tai cis-CH=CH- ja

^ OH

Z on -CHjCi^-. Kaavassa VIII on C-15-asemassa olevan hydroksiryh- 4 57582 män konfiguraatio S, kuten kaavojen II-VII mukaisissa tunnetuissa prostaglandiineissa. Kaavassa IX on C-15-asemassa oleva hydrok-siryhmä R-konfiguraatios s a, jossa se ei esiinny luonnon prostaglandiineissa.

Katso J. Chem. Education, 41, 116 (1964) mitä tulee S- ja R-rakenteisiin.

Kaavaan VIII kuuluvat sellaiset yhdisteet, joilla on kaavat: °V COOR1 HO CH3 OH ^ Η0^^νίί0Η^<^ xm

HO ' CH3 OH

XIV

KO'' CH3 'oh

Kaavan IX mukaisilla yhdisteillä on kaavat: _ A C00Ri XVI1

HO * CH3 OH

A

xvm

* ' OH

HO CH, 5 57582

Merkittävä tunnusmerkki kaikissa tunnetuissa prostaglan- diineissa on C-15-asemassa oleva sekundäärinen hydroksiryhmä, so.

«ri- at omi ryhmä "'ΌΗ * E1^inten kudoksista saaduissa prostag- landiineissa on aina tämä atomiryhmä. Jokaisessa tämän keksinnön mukaisessa uudessa prostaanihappojohdannaisessa sen sijaan on C-15- -C- asemassa tertiäärinen hydroksiryhmä, so. atomiryhmä ^ ''ΌΗ vastaava R~ konfiguraatio Näitä uusia prostaanihappojohdannaisia voidaan näin ollen sopivasti nimittää 15-metyyliprostaglandiineiksi,esim. 15-metyyli-PGE2 ja 15-metyyli-15(R)-PGF2&.

Kuten kaavojen II-VII kohdalla, tarkoittavat kaavat VIII-XVIII kukin optisesti aktiivisia prostaanihappojohdannaisia, joilla on sama absoluuttinen konfiguraatio kuin nisäkkäiden kudoksista saadulla yhdisteellä PGE^.

Yhdisteet PGE^, PGE2 ja vastaavat yhdisteet PGF^ ja PGFp sekä niiden esterit ja farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat aikaansaavat erittäin tehokkaasti erilaisia biologisia reaktioita. Tämän vuoksi nämä yhdisteet ovat käyttökelpoisia farmakologisiin tarkoituksiin. Katso esim. Bergström ym. Pharmacol. Rev. 20, 1 (1968), sekä siinä esitettyjä viitejulkaisuja.

Yhdisteet PGFq, PGFp ja PGE ovat käyttökelpoisia mm. säädettäessä munasoluja tuottavien naarasnisäkkäiden, ihminen mukaanluettuna, sekä eläinten, kuten apinoiden, rottien, kanien, koirien, karjan ja sen tapaisten lisääntymiskiertoa. Tässä tarkoituksessa esimerkiksi PGE2:a ja PGF2Q:a annetaan järjestelmällisesti, esimerkiksi laskimonsisäisesti, ihon alle tai emättimen sisäisesti annoksina, jotka ovat alueella 0,001 mg - noin 20 mg kg:aa kohti laskettuna naaraan kehon painosta,edullisesti aikavälillä, joka alkaa suurin piirtein munasolun irtoamisajankohtana ja päättyy suurin piirtein seuraavien kuukautisten laskettuna ajankohtana tai aivan ennen tätä ajankohtaa.

Kaavojen VIII-XIX mukaiset uudet 15-metyyli-prostaglandiini-analogit, aikaansaavat kukin samat biologiset reaktiot kuin on selostettu yllä vastaavien tunnettujen prostaglandiinien kohdalla. Jokainen näistä tunnetuista 15-metyyli-yhdisteistä on näin ollen käyttökelpoinen nisäkkäiden syntyvyyden säännöstelyyn ja niitä käytetään näihin tarkoituksiin, kuten yllä on selostettu. Kukin näistä 15-metyyli-prostaglandiinianalogeista on kuitenkin yllättäen ja odottamatta paljon käyttökelpoisempi nisäkkäiden syntyvyyttä säännöstelevä aine kuin vastaava tunnettu prostaglandiini, sillä tähän tarkoitukseen analogi on vaikuttavampi ja sillä on

_ I

olennaisesti pidempi aktiviteettikesto. Tämän vuoksi tarvitaan 6 57582 harvemmin ja pienempiä annoksia näitä prostaglandiinianalogeja haluttujen tuloksien saavuttamiseksi.

Vertailutesti

Tiineille kultahamsterinaaraille annettiin ihonalaisena ruiskeena liuosta, joka sisälsi alla olevassa taulukossa lueteltua anaolgia. Analogin liuos valmistettiin liuottamalla yhdiste etanoliin (0,05 ml etanolia yhdisteen milligrammaa kohti) ja laimentamalla sitten liuosta fysiologisella suolaliuoksella, kunnes 0,5 ml saatua liuosta sisälsi halutun määrän yhdistettä. Liuosta annettiin ihon alle yhtenä 0,5 ml suuruisena ruiskeena kullekin kahdeksalle tiineelle kultahamsterille neljäntenä päivänä tiineyden alkamisen w jälkeen. Kahdeksantena päivänä kukin kahdeksasta eläimestä tapettiin, kohtu paljastettiin ja sikiön kiinnittymiskohtien esiintyminen tai poissaolo tutkittiin kummassakin kohdunsarvessa. Tällä menetel- ^ mällä vertailueläimissä (näihin ruiskutettiin ainoastaan kanto-liuosta) esiintyi tavallisesti 12-14 sikiön kiinnittymiskohtaa (katso James R. Weeks et ai., Journal of Pharmacology and Experimental Therapeutics, Voi. 186, sivut 67-74 (1973). Prostaglandiini-analogilla aikaansaatu sikiön kiinnittymiskohtien väeheneminen koe-eläimillä on esitetty seuraavassa taulukossa inhibiitioprosentteina.

Taulukko

Yhdiste Annos % (/Ug/eläin) inhibiitio PGE, 500 100 250 57 62 17 PGE2 6 17 8-iso-PGF. 1000 0 la 15(R)-PGF2a 13 0 15-metyyli-PGE. 20 100 1 10 66 15-metyyli-PGE2 6 100 15-metyyli-PGFla 80 100 15-metyyli-PGF2a 1 100 15(R)-15-metyyli-PGF2a 13 100

Kaavojen VIII-XVIII mukaisia uusia PGE-tyyppisiä, PGFa-tyyppisiä ja PGFg-tyyppisiä analogeja käytetään, kuten yllä on selostettu, vapaan hapon muodossa, alkyyliesterin muodossa tai farmakologisesti hyväksyttävän suolan muodossa. Esterimuotoa käytettäessä voidaan mitä tahansa sellaista alkyyliesteriä käyttää, jossa alkyyliryhmä sisältää 1-8 hiiliatomia, so. metyyli, etyyli, 7 57582 propyyli, butyyli, pentyyli, heksyyli, heptyyli, oktyyli ja näiden isomeeriset muodot. Esteri on kuitenkin edullisesti sellainen alkyyli, jossa 1-4 hiiliatomia. Näistä ovat metyyli ja etyyli erityisen edullisia yhdisteen parhaimman mahdollisen absorption aikaansaamiseksi kehossa tai koe-eläimessä.

Näiden prostaglandiinianalogien yllä selostettua tarkoitusta varten käyttökelpoiset farmakologisesti hyväksyttävät suolat on muodostettu farmakologisesti hyväksyttävien metallikationien, ammo-nium-amiinikationien tai kvaternääristen ammoniumkationien kanssa.

Erityisen edullisia metallikationeja ovat alkalimetallit, ^ esim. litium, natrium ja kalium sekä maa-alkalimetallit, esim.

magnesium ja kalsium, joskin muiden metallien esim. aluminiumin, sinkin ja raudan kationiset muodot kuuluvat tämän keksinnön piiriin. —- Farmakologisesti hyväksyttäviä amiinikationeja ovat primääri set, sekundääriset ja tertiääriset amiinit. Esimerkkejä käyttökelpoisista amiineista ovat metyyliamiini, dimetyyliamiini, trimetyyli-amiini, etyyliamiini, dibutyyliamiini, tri-isopropyyliamiini, N-metyyliheksyyliamiini, dekyyliamiini, dodekyyliamiini, allyyliamii-ni, krotyyliamiini, syklopentyyliamiini, disykloheksyyliamiini, ben.t.syyliamiini,dibentsyyliamiini,a-fenyylietyyliamiini, β-fenyyli-amiini, etyleenidiamiini, dietyleenitriamiini ja sen tapaiset ali-faattiset, sykloalifaattiset ja aralifaattiset amiinit, jotka sisältävät korkeintaan noin 18 hiiliatomia kuten myös heterosykliset amiinit, esim. piperidiini, morfoliini, pyrrolidiini, piperatsiini ja näiden alempi-alkyylijohdannaiset, esim. 1-metyylipiperidiini, 4-etyyli-morfoliini, 1-isopropyylipyrrolidiini, 2-metyylipyrroli-^ diini, 1,4-metyylipiperatsiini, 2-metyylipiperidiini ja sen tapaiset kuten myös amiinit, jotka sisältävät vesiliukoisia tai hydrofiilisiä ryhmiä, esim. mono-, di- ja trietanoliamiinia, etyylidietanoliamiinia, N-butyylietanoliamiinia, 2-amino-l-butanolia, 2-amino-2-etyyli-l,3-propaanidiolia, 2-amino-2-metyyli-l-propanolia, tris(hydroksimetyyli)-aminometaania, N-fenyylietanoli-amiinia, N-(-p-tetrametyylifenyyli)-dietanoliamiinia, galaktamiinia, N-metyyliglukamiinia, N-metyyliglukosamiinia, efedriiniä, fenyyli-efriiniä, epinefriiniä, prokaiinia.

Esimerkkejä sopivista farmakologisesti hyväksyttävistä kva-ternäärisistä ammoniumkationeista ovat tetrametyyliammonium, tetra-etyyliammonium,bentsyylitrimetyyliammonium, fenyylitrietyyliammonium.

Kuten yllä on selostettu, annetaan prostaglandiinianalogeja laskimonsisäisesti, ihon alle tai kohdun sisäisesti sekä kestovai- 8 57582 kutusta varten steriileinä siirrännäisinä kudokseen.

Laskimonsisäistä ruisketta varten on edullista käyttää steriilejä isotonisia vesiliuoksia. Tämän vuoksi suositellaan vapaan happomuodon tai farmakologisesti hyväksyttävän suolamuodon käyttämistä niiden hyvän vesiliukoisuuden takia. Ihonalaista tai lihakseen annettavaa ruisketta varten käytetään hapon, suolan tai esteri-muodon steriilejä liuoksia tai suspensioita vesipitoisissa tai vedettömissä väliaineissa. Tabletteja, kapseleita ja nestemäisiä valmisteita, kuten siirappeja, eliksiirejä ja yksinkertaisia liuoksia tavallisten farmaseuttisten kantaja-aineiden kanssa käytetään annettavaksi suuhun tai kielen alle. Kohtuun suoritettavaa antoa varten käytetään tamponeja, rengaslaitteita ja valmisteita, jotka on tarkoitettu aikaansaamaan suihkeita tai vaahtoja tai käytettäväksi huuhteluun, jotka kaikki on valmistettu sinänsä tunnetulla tavalla. Siirrännäisinä kudokseen käytetään steriiliä tablettia, silikonikapselia tai muuta sellaista, joka sisältää tai or. kyllästetty prostaglandiinianalogilla.

Kaavan VIII-XI ja XIV-XVIII mukaisia uusia PGE-tyyppisiä happoja ja alkyyliestereitä valmistetaan hapettamalla vastaavia PGFa~tyyppisiä tai PGFg-tyyppisiä happoja tai alkyyliestereitä.

Tähän tarkoitukseen käytetään hapetinta, joka selektiivisesti hapettaa sekundäärisiä hydroksiryhmiä karbonyyliryhmiksi hiili-hiili-kaksoissidoksen läsnäollessa. Nämä reaktiot on esitetty taulukossa A, jossa kaavat XX ja XXI käsittävät optisesti aktiivisa yhdisteitä, kuten on esitetty, kuten myös näiden molempien 15-epi-meerejä, so. joissa konfiguraatio C-15-asemassa on R eikä S, kuten on esitetty. Samoin taulukossa A on vety tai 1-8 hiiliatomia sisältävä alkyyli, X on trans-CH=CH-, Y on -C^CHg- tai cis-CH=CH-ja Z on -CH2CH2-, ja ^ tarkoittaa hydroksiryhmän sitoutumista ren- ^ kaaseen alfa- tai beta-konfiguraatiossa.

Taulukon A mukaisissa reaktioissa ovat reagoivan aineen XX betaisomeerit edullisia lähtöaineita, joskin vastaavat alfaisomee-rit myös ovat käyttökelpoisia tähän tarkoitukseen.

Taulukossa A esitettyihin reaktioihin käyttökelpoiset hapet-timet ovat alalla tunnettuja. Erityisen edullinen reagenssi tähän tarkoitukseen on Jones-reagenssi, so. hapetettu kromihappo. Katso J.Chem. Soc. 39 (1946). Asetoni on sopiva laimennan tähän tarkoitukseen. Hapetinta käytetään niin paljon, että se hieman ylittää sen määrän, joka tarvitaan hapettamaan toinen sekundäärisistä hydroksi-ryhmistä kaavan XX reagoivassa aineessa. Korkeintaan noin 0°C:n reaktiolämpötiloja on käytettävä. Reaktiolämpötilat ovat edullisesti 9 57582 välillä -10 ja -50°C. Hapetus tapahtuu nopeasti ja on tavallisesti täydellinen noin 5-80 minuutissa. Hapettimen ylimäärä tuhotaan esim. lisäämällä alempaa alkanolia, edullisesti isopropyylialko-holia. Kaavan XXI PGE-tyyppinen tuote erotetaan tavanomaisin menetelmin.

TAULUKKO A

0

II

HO CHp-Y-(CHp),-C-ORh - \___X-C-CH0-Z-CH0CH-, s y\ H0 CH3 oh (Hapetus) 0

O II

.CH.-Y-iCH-K-C-OR,.

tx V^V. X-C-CHo-Z-CHo-0H, / £ c- 3 / f ' HO ' \

CH3 OH

Esimerkkejä muista taulukon A reaktiossa käyttökelpoisista hapettimista ovat hopeakarbonaatti piidioksidissa (CELITE) (Chem. Commun. 1102 (1969)), kromitrioksidin ja pyridiinin seokset (Tetrahedron Letters 3363 (1968), J. Am. Chem. Soc. 75, 422 (1953)), pyridiinissä olevan rikkitrioksidin ja dimetyylisulfoksidin seokset (J. Am. Chem. Soc. 89, 5505 (1967)) sekä disykloheksyylikarboni-imidin ja dimetyylisulfoksidin seokset (J. Am. Chem. Soc. 87, 5661 (1965)).

~ Kaavojen VHI-Xja XII-XIX mukaisia uusia PGF -tyyppisiä ja PGFg-tyyppisiä happoja ja estereitä, joissa A on 0H tai qh1 valmistetaan taulukossa B esitetyllä reaktiosarjalla, jossa kaavat XXII-XXVI käsittävät esitettyjä optisesti aktiivisia yhdisteitä. Samoin taulukossa B on vety tai 1-8 hiiliatomia sisältävä alkyy-li, X on trans-CH=CH-, Y on -CH2CH2- tai cis-CH=CH- ja Z on -CH2CH2~ ja ~ tarkoittaa hydroksiryhmän sitoutumista renkaaseen alfa- tai beta-konfiguraatiossa. Samoin taulukossa B, A on 1-4 hiiliatomia sisältävä alkyyli, 7-12 hiiliatomia sisältävä aralkyyli, fenyyli tai yhdellä tai kahdella fluoriätomilla, klooriatomilla· tai 1-4 hiiliatomia sisäl- 10 57582 tävällä alkyylillä substituoitu fenyyli, R·^ on 1-8 hiiliatomia sisältävä alkyyli tai -Si-(A)^, jossa A tarkoittaa samaa kuin yllä. Si(A)^-ryhmän erilaiset A-ryhmät ovat joko samanlaisia tai erilaisia. Si(A)^-ryhmä voi esimerkiksi olla trimetyylisilyyli, dimetyylisilyy-li, fenyylisilyyli tai metyylifenyylibentsyylisilyyli. Esimerkkejä 1-4 hiiliatomia sisältävästä alkyylistä ovat metyyli, etyyli, pro-pyyli, isopropyyli, butyyli, isobutyyli, sek-butyyli ja tert-butyyli. Esimerkkejä 7 ja 12 hiiliatomia sisältävästä aralkyylistä ovat bentsyyli, fenetyyli, a-fenetyyli, 3-fenyylipropyyli, a-nafoyylimetyy-li ja 2-( β-naftyyli)etyyli. Esimerkkejä yhdellä tai kahdella fluori- _ atomilla, klooriatomilla tai 1-4 hiiliatomia sisältävällä alkyylillä substituoidusta fenyylistä ovat p-kloorifenyyli, m-fluorifenyyli, o-tolyyli, 2,4-dikloorifenyyli, p-tert-butyylifenyyli, 4-kloori-2-metyylifenyyli ja 2,4-dikloori-3-metyylifenyyli.

TAULUKKO B

(A)3-si-On> ^ Ch2-y-(ch2).3Xor3 V^*s x-^-ch2-z-ch2ch3 (A)3-Si-0/ j

I K3CMgX XXII

(hydrolyysi)

V

HO 0 i / ch2-y-(ch2).3-ö-or4

(*(' XXIII

X^C-CH2-Z-CH2CH3 h6 ch, oh 3 + 8 H0{^ / οη2-υ-(οη2)3-ο-οβ4

<X

- ^ X-C-CH_-Z-CH,CH

Hd / \ 2 2 3 CII3 oh 57582

Taulukossa B ovat PGFa~ ja -lopputuotteet kaavojen XXIII

ja XXIV mukaisia.

Kaavan XXII mukaiset silyyliyhdisteet valmistetaan FI patenttihakemuksen n:o 1227/71 mukaisella menetelmällä.

Viitaten edelleen taulukkoon B, saatetaan kaavan XXII mukainen silyyliyhdiste reagoimaan kaavojen XXIII ja XXIV mukaisiksi lopputuotteiksi saattamalla silyyliyhdiste ensin reagoimaan Grignard-rea-genssin kanssa, jolla on kaava H^CMgX, jossa X on kloori, bromi tai jodi. Tässä tarkoituksessa X on edullisesti bromi. Reaktio suoritetaan Grignard-reaktiossa tavanomaisilla menetelmillä käyttäen dietyy-lieetteriä reaktioliuottimena ja ammoniumkloridin kyllästettyä vesi-liuosta Grignard-kompleksin hydrolysoimiseksi. Saatu disilyyli- tai trisilyylitertiäärinen alkoholi hydrolysoidaan sen jälkeen vedellä w silyyliryhmien poistamiseksi. Tällöin käytetään edullisesti veden ja vesiliukoisen liuottimen, esim. etanolin, seosta homogeenisen reaktioseoksen aikaansaamiseksi. Hydrolyysi on tavallisesti loppu 2-6 tunnin sisällä 25°C:ssa ja se suoritetaan edullisesti inerttikaasu-atmosfäärissä esim. typessä tai argonissa.

Grignard-reaktiolla ja hydrolyysillä saatujen 15-S- ja 15-R-isomeerien seos erotetaan sinänsä tunnetuilla menetelmillä prostaa-nihappojohdannaisien erottamiseksi seoksista, esim. kromatografoi-malla neutraalilla piigeelillä. Joissakin tapauksissa alemmat alkyyli-esterit, erityisesti kahden 15-S- ja 15-R-isomeerin metyyliesterit, erottuvat helpommin piigeelikromatografialla kuin vastaavat hapot. Joissakin tapauksissa on edullista esteröidä happojen seos, kuten alla on selostettu, erottaa molemmat esterit ja sen jälkeen haluttaessa saippuoida esterit prostaglandiinien F saippuoimiseksi sinänsä tunnetuilla menetelmillä.

Joskin kaavan XXIII ja XXIV yhdisteitä, joissa X ja Y molemmat ^ ovat -CH2CH2_, valmistetaan taulukon B mukaisilla menetelmillä, valmistetaan näitä uusia divety-PGF^analogeja edullisesti hydraamalla jokin vastaavista tyydyttämättömistä yhdisteistä, so. kaavan XXIII tai XXIV yhdiste, jossa X on trans-CH=CH- ja Y on -C^CHj- tai cis-CH=CH-. Tämä hydraus suoritetaan edullisesti katalyyttisesti esim.

5 #:sen palladium-hiilen ollessa katalysaattorina etyyliasetaatti-liuoksessa 25°C:ssa vetyatmosfäärissä ja yhden ilmakehän paineessa.

Kuten yllä on selostettu, johtavat taulukoiden A ja B prosessit joko happoihin (R^on vety) tai alkyyliestereihin (R^ on alkyyli, jossa on 1-8 hiiliatomia). Kun kaavan XXIII tai XXIV

57582 PGF-tyyppinen happo (taulukko B) tai kaavan XXI PGE-tyyppinen happo (taulukko A) on valmistettu ja haluttaessa alkyyliesteri, suoritetaan esteröinti edullisesti hapon ja sopivan diatsohiilivedyn vaikuttaessa toisiinsa. Kun esim. diatsometaania käytetään, saadaan metyylies-tereitä. Samoin kun käytetään esim. diatsoetaania, diatsobutaania ja l-diatso-2-etyyliheksaania, saadaan etyyli-, butyyli- ja 2-etyyli-hek-syyliestereitä.

Esteröinti diatsohiilivedyillä suoritetaan sekoittamalla liuosta, jossa on diatsohiilivetyä, sopivassa inertissä liuottimessa, edullisesti dietyylieetterissä, happoreagenssin kanssa edullisesti samassa tai erilaisessa inertissä laimentimessa. Kun esteröintireaktio on loppu poistetaan liuotin haihduttamalla ja esteri puhdistetaan haluttaessa tavanomaisilla menetelmillä, edullisesti kromatografoimal-la. Happireagenssien ja tiatsohiilivedyn välinen kosketus ei edullisesti ole pitempi kuin mitä tarvitaaihalutun esteröinnin aikaansaamiseksi edullisesti noin 1-10 minuuttia ei-toivottujen muutoksien välttämiseksi molekyylissä. Diatsohiilivedyt ovat tunnettuja alalla tai voidaan valmistaa sinänsä tunnetuilla menetelmillä. Katso esim.

Organic Reactions, John Wiley & Sons, Inc., New York, N.Y., Vol. 8, PP- 389-394 (1954).

PGF-tyyppisten tai PGE-tyyppisten yhdisteiden karbcksyyli-ryhmän vaihtoehtoinen esteröintimenetelmä käsittää vapaan hapon reaktion vastaavaksi hopeasuolaksi, minkä jälkeen tämä suola ja alkyylijodidi saavat vaikuttaa toisiinsa. Esimerkkejä sopivista jodideista ovat metyylijodidi, etyylijodidi, butyylijodidi, isobutyy-lijodidi, tert-butyylijodidi, Hopeasuolat valmistetaan tavanomaisilla menetelmillä esim. liuottamalla happo kylmään laimeaan ammoniakin vesiliuokseen, haihduttamalla ylimäärä ammoniakki pois alennetussa paineessa ja lisäämällä sen jälkeen stökiömetrinen _ määrä hopeanitraattia.

Uudet kaavan VIII-XVIII hapot (R^ on vety) saatetaan reagoimaan farmaseuttisesti hyväksyttäviksi suoloiksi neutraloimalla ne sopivilla määrillä vastaavaa epäorgaanista tai orgaanista emästä jotka esim. vastaavat yllä lueteltuja kationeja ja amiineja. Nämä reaktiot suoritetaan erilaisilla sinänsä tunnetuilla menetelmillä, jotka on yleisesti havaittu käyttökelpoisiksi valmistettaessa epäorgaanisia, so. metalli- tai ammoniumsuoloja, aminohappoadditiosuoloja ja kvaternää-risiä ammoniumsuoloja. Menetelmän valinta riippuu osittain valmistettavan suolan liukoisuusominaisuuksista. Epäorgaanisten suolojen ollessa kysymyksessä on tavallisesti edullista liuottaa happo veteen, 13 5 7 5 8 2 joka sisältää stökiömetrisen määrän hydroksidia, karbonaattia tai bikarbonaattia, joka vastaa haluttua epäorgaanista suolaa. Käytettäessä siten esimerkiksi natriumhydroksidia, natriumkarbonaattia tai natriumbikarbonaattia saadaan prostaanihappojohdannaisen natriumsuo-lan liuos. Veden haihduttaminen tai kohtuulisen polariteetin omaavan vesiliukoisen liuottimen lisäys, esim. alemman alkanolin tai alemman alkanonin lisäys antaa kiinteän epäorgaanisen suolan.

Amiinisuolan valmistamiseksi liuotetaan happoa sopivaan liuot-timeen, jolla on joko kohtuullinen tai alhainen polariteetti. Esimerkkejä edellisestä ovat etanoli, asetoni ja etyyliasetaatti. Esimerkkejä jälkimmäisistä ovat dietyylieetteri ja bentseeni. Vähintään stökiömetrinen määrä haluttua kationia vastaavaa amiinia lisätään w sen jälkeen tähän liuokseen. Jos saatu suola ei saostu, saadaan se tavallisesti kiinteään muotoon lisäämällä sekoittuvaa liuotinta, jolla on alhainen polariteetti, tai haihduttamalla se. Jos amiini on suhteellisen haihtuva voidaan sen ylimäärä helposti poistaa haihduttamalla. Edullisesti käytetään stökiömetrisiä määriä vähemmän haihtuvia amiineja.

Suoloja, joissa kationi on kvaternäärinen ammonium, valmistetaan sekoittamalla happoa stökiömetrisen määrän kanssa vastaavaa kvaternääristä ammoniumhydroksidia vesiliuoksessa, minkä jälkeen vesi haihdutetaan.

Keksintöä selostetaan alla lähemmin esimerkkien avulla.

Infrapuna-absorptiospektrit (IR-spektri) mitataan Perkin-Elmer-mallia 421 ____ olevalla infrapunaspektrofotometrillä. Nesteitä ja öljyjä käytetään laimentamattömina näytteinä. Kiinteitä aineita käytetään mineraali-öljy (nujoi)hierteinä.

NMR-spektrit on mitattu Varian A-60-spektrofotometrillä tetra-metyylisilaanin ollessa sisäisenä vakiona (downfield) ja käyttäen alla selostettuja liuottimia.

Massaspektrit on mitattu Atlas CH-4-massaspektrometrillä T0-4-lähteellä (ionisointijännite 70 ev.).

Sanonta "15“Okso-M yhdisteen nimen edessä, esim. 15-okso- PGF.. , tarkoittaa prostaglandiinianalogia, jossa 15-asemassa oleva JL ci ryhmä yC- on saatettu reagoimaan ryhmäksi -C- .

H OH 0 “ 57582

Esimerkki 1 15-metyyli-PGFla ja 15-metyyli-15(R)-PGF1

Metyylimagnesiumbromidin 3-molaarinen dietyylieetteriliuos (0,55 ml) lisätään tipottain sekoitettuun liuokseen, jossa on 15-okso-PGFla:n tris-(trimetyylisilyyli)-johdannaista (850 mg) 25 mlrssa dietyylieetteriä lämpötilassa 25°C. Seosta sekoitetaan 30 min 25°C:ssa, minkä jälkeen vielä lisätään 0,2 ml metyylimagnesiumbromidiliuosta ja sekoitusta jatketaan vielä 30 min. Saatu reaktioseos kaadetaan 75 ml:aan ammoniumkloridin kyllästettyä vesiliuosta 0°C:ssa. Useiden minuuttien sekoittamisen jälkeen seosta uutetaan toistuvasti dietyyli-eetterillä. Yhdistetyt dietyylieetteriuutteet pestään natriumklori-din kyllästetyllä vesiliuoksella ja kuivataan sen jälkeen vedettömällä natriumsulfaatilla. Dietyylieetterin haihduttaminen antaa keltaisen öljyn (910 mg), joka liuotetaan 45 ml:aan etanolia. Tämä liuos laimennetaan 30 ml:11a vettä ja seosta sekoitetaan 4 tuntia 25°C:ssa. Etanoli haihdutetaan saadusta liuoksesta alennetussa paineessa ja vesipitoinen jäännös kyllästetään natriumkloridilla ja uutetaan sitten etyyliasetaatilla. Uute pestään natriumkloridin kyllästetyllä vesi-liuoksella, kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla ja haihdutetaan alennetussa paineessa, jolloin saadaan 640 mg seosta, jossa on 15-metyyli-PGFlc(:a ja 15~metyyli-15(R)-PGF^a:a, infrapuna-absorptiot ovat alueella 3280, 2600 ja 1710 cm-1.

Yhdisteiden 15-metyyli-PGFla ja 15-metyyli-15(R)-PGFla-seosta liuotetaan 50 ml:aan dietyylieetteriä ja jäähdytetään 0°C:een. Ylimäärä dietyylieetteriin liuotettua diatsometaania lisätään ja seosta pidetään 5 min 0°C:ssa, ja sitten 5 min 25°C:ssa. Liuos haihdutetaan typpivirrassa ja jäännös kromatografoidaan 550 g:11a neutraalia piidioksidia, ja eluoidaan 75 Ji:sella etyyliasetaatilla SKELLYSOLVE B:ssä (olennaisesti n-heksaania, jonka kp. on 60-68°C, valmistaja Skelly Oil Company). Eluaattifraktioiden haihduttaminen antaa järjestyksessä 127 mg 15-metyyli-15-(R)-PGFla-metyyliesteriä, 150 mg 15-metyyli-15(R)-PGFlo(-metyyliesterin ja 15-metyyli-PGF^ -metyyliesterin seosta sekä 228 mg 15-metyyli-PGF^-metyyliesteriä. Jälkimmäinen kiteytyy seisoessaan, sp. 72-75°C, massaspektrissä molekyyli-ionihuippuja arvoissa 366, 348, 317, 313 ja 294.

Kaliumhydroksidin vesiliuosta (45 %, 0,9 ml) lisätään liuokseen, jossa on 15-metyyli-PGFla-metyyliesteriä (228 mg) seoksessa, jossa on 6,8 ml metanolia ja 2,2 ml vettä typpiatmosfäärin alla.

Saatua liuosta sekoitetaan 2 tuntia 25°C:ssa ja kaadetaan sen jälkeen tilavuudeltaan moninkertaiseen määrään vettä. Vesipitoinen seos uutetaan etyyliasetaatilla, tehdään happamaksi 3-n suolahapolla, kyllästetään 15 57582 natriumkloridilla ja uutetaan sen jälkeen useita kertoja etyyliasetaatilla. Viimeksimainitut etyyliasetaattiuuttet yhdistetään, pestään peräkkäin vedellä ja natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla, ja haihdutetaan alennetussa paineessa. Kiteinen jäännös uudelleenkiteytetään seoksesta, jossa on etyyliasetaattia ja SKELLYSOLVE B:tä, jolloin saadaan 15-metyyli-PGFla:a, sp. 8l-83°C, infrapuna-absorptiot ovat alueella 3410, 3300, 2650, 1705, 1305, 1290, 1275, 1255, 1220, 1195, 1125, 1075, 980 ja 915 cm-1; NMR-huippuja (dimetyyliformamidi) arvossa 5,5 ja ^»^“3,6 (moninkertainen ispektriviiva) 6, massaspektrissä molekyyli-ionihuippuja arvoissa 643, 5Ö7 ja 568.

Seuraamalla yllämainittua menettelytapaa saippuoidaan 15-me- tyyli-15(R)-PGF, -metyyliesteri yhdisteeksi 15-metyyli-15(R)-PGF, , ^ ία xa infrapuna-absorptiot ovat alueella 3380, 2650, 1710, 0.460, 1410, 1375, 1275-120Ö, 1125, 1075, 1θ4θ, ja 975 cm-1; NMR-huippuja- (dimetyyliformamidi) arvoissa 5,50 ja 4,40-3,60 (moninkertainen spektriviiva) «S, massaspektrissä molekyyli-ionihuippuja arvoissa 352, 334, 316 ja 263·

Esimerkki 2 15-metyyli-PGF-, „ ja 15-metyyli-15(R)-PGF., „ _______ Xp X β

Metyylimagnesiumbromidin 3-molaarinen dietyylieetteriliuos (0,67 ml) lisätään tipottain sekoitettuun liuokseen, jossa on yhdisteen 15~okso-PGF- tris-(trimetyylisilyyli)-johdannainen (910 mg) 1 “ . n 25 ml:ssa dietyylieettenä 25 C:ssa. Seosta sekoitetaan 30 min 25°C:ssa, minkä jälkeen lisätään vielä 0,3 ml metyylimagnesiumbro-midiliuosta ja sekoitusta jatketaan vielä 15 min. Saatu reaktioseos kaadetaan jään ja 75 ml:n ammoniumkloridin kyllästetyn vesiliuoksen _ seokseen. Useiden minuuttien sekoittamisen jälkeen seos uutetaan useita kertoja dietyylieetterillä. Yhdistetyt dietyylieetteriuutteet pestään natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella ja kuivataan _ sen jälkeen vedettömällä natriumsulfaatilla. Dietyylieetterin haih duttaminen alennetussa paineessa antaa värittömän viskoottisen öljyn, joka liuotetaan 30 ml:aan etanolia. Tämä liuos laimennetaan 20 ml:11a vettä ja seosta sekoitetaan 3 tuntia 25°C:ssa. Etanoli saadussa liuoksessa haihdutetaan alennetussa paineessa ja vesipitoinen jäännös laimennetaan tilavuudeltaan yhtä suurella määrällä natriumkloridin kyllästettyä vesiliuosta ja uutetaan useita kertoja etyyliasetaatilla. Yhdistetyt uutteet pestään natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla ja haihdutetaan alennetussa paineessa, jolloin saadaan 700 mg yhdisteiden 15-metyyli-PGF, ja 15-metyyli-15(R)-PGF.. kiteistä seosta.

x8 ->-8 ie 57582 Tämän seoksen uudelleenkiteyttäminen 3 kertaa etyyliasetaatista, joka sisälsi erittäin pieniä määriä metanolia, antaa 15-metyyli-PGFlri :a, sp. 164-164,5°C, infrapuna-absoiptiot: 3250, 3160, 2700, 1710, 1330, 1315, 1305, IO85, 1035 ja 970 cm NMR-huippuja (dimetyyliformamidi) arvossa 5,53 (kaksinkertainen spektriviiva), 5,10-3,6 (moninkertainen spektriviiva) ja arvossa 1,20 (yksinkertainen spektriviiva) <5 , massaspek-trissä molekyyli-ionihuippuja arvossa 370, 352 ja 334.

15-metyyli-15(R)-PGF-,0 :a saadaan yllä selostetun uudelleen- lp kiteyttämisen emäliuoksista.

Esimerkki 3 15-metyyli-PGF„ ja 15-metyyli-15(R)-PGF0_.

1 C Ot C$1

Seuraamalla esimerkin 1 menetelmää saatetaan yhdisteen w 15-okso-PGF_ tris(trimetyylisilyyli)-johdannainen (500 mg) ensiksi 2° reagoimaan yhdisteiden 15-metyyli-PGF2α ja 15-metyyli-15(R)-PGF2 seokseksi ja sen jälkeen vastaavaksi metyyliestereiden seokseksi. Tä-mä metyyliesteriseos (520 mg) kromatografoidaan 500 g:11a neutraalia pii-dioksidigeeliä (Merck), eluoidaan järjestyksessä 2 litralla 20 £:sta, 6 litralla 40 £:sta ja 8 litralla 50 $:sta etyyliasetaattia SKELLY-SOLVE B:Ssä.Vast aavat kolonnista ilmestyvät eluaatit heitetään pois.

Eluointia jatketaan järjestyksessä seuraavilla liuottimilla 4 1 50%: sta ja 4 1 60 $:sta etyyliasetaattia SKELLYSOLVE B:ssä sekä 5 litralla 60 J5:sta ja 5 litralla 75 5&:sta etyyliasetaattia SKELLYSOLVE B:ssä ja sen jälkeen 4 litralla 75 $:sta etyyliasetaattia SKELLYSOLVE B:ssä, ottaen talteen vastaavat eluaatit 500 ml:n suuruisina fraktioina. Eluointia jatketaan vielä järjestyksessä 5 litralla 75 JS: sta etyyliasetaattia SKELLYSOLVE B:ssä ja 6 litralla 100 $:sta etyyliasetaattia, ottaen talteen vastaavat eluaatit 200 ml:n suuruisina fraktioina. Elu-aattifraktiot 29-35 yhdistetään ja haihdutetaan, jolloin saadaan 109 mg "" 15-metyyli-15(R)-PGF2a metyyliesteriä. Eluaattifraktiot 39-67 yhdistetään ja haihdutetaan, jolloin saadaan 155 mg 15-metyyli-PGF2 metyyliesteriä.

Esimerkin 1 menetelmän mukaisesti 15-metyyli-PGF2^ metyylies- -teri saippuoidaan, jolloin saadaan 15-metyyli-PGF2a:a, infrapuna-ab-sorptiot: 3260, 2600, 1710, 1365, 1235, 1040 ja 970 cm-1; NMR-huippuja (deuterokloroformi) arvoissa 5,82, 5,65-5,15 (moninkertainen spektriviiva) ja 4,2-3,8 6, massaspektrissä molekyyli-ionihuippuj a arvossa 350, 332 ja 314.

Samoin esimerkin 1 mukaisesti saippuoidaan 15-metyyli-15-(R)-PGF2a metyyliesteri yhdisteeksi 15-metyyli-15(R)-PGF2a ,infrapuna- absorptiot: 3250, 2600, 1710, 1235, 1040 ja 970 cm-1; NMR-huippuja (deuterokloroformi) arvoissa 6,15 (yksinkertainen spektriviiva), 4,20-3,8 Moninkertainen spektriviiva) ja 0,90 (kolminkertainen spektriviiva).

Esimerkki 4 15-metyyli-PGF ja 15-metyyli-15(R)-PGF„„ 2p 2p

Esimerkin 1 menetelmän mukaisesti saatetaan yhdisteen 15“ 17 57582 okso-PGF,^ tris-(trimetyylisilyyli)-johdannainen (5,1 g) reagoimaan kaiken kaikkiaan 8 ml:n kanssa 3-molaarista metyylimagnesiumbromidia dietyylieetterissä ja tuote hydrolysoidaan, jolloin saadaan yhdisteiden 15-metyyli-PGF2p ja 15-metyyli-15(R)-PGF2g seos, (4,37 g) tumman öljyn muodossa. Tämän öljyn kiteyttäminen metanolin ja etyyliasetaatin seoksesta ja saatujen kiteiden uudelleenkiteyttäminen samojen liuottimien seoksesta antaa 15~metyyli-PGF00:a, sp. 134- n 134,5 C, infrapuna-absorptiot: 3250, 3180, 2720, 1710, 1345, 1305, 1235, IO85, 1050, 970 ja 920 cm NMR-huippuja (dimetyylisulfok-sidi) arvossa 5,46 (kaksinkertainen spektriviiva), 5,0-4,0 ja 3,8 (moninkertainen spektriviiva) 6, massaspektrissä molekyyli-ionihuip-puja arvoissa 368, 350, 332, 314, 297, 278 ja 205.

15-metyyli-15(R)-PGF2p saadaan yhdisteen 15-metyyli-PGF2p yllämainitun kiteyttämisen ja uudelleenkiteyttämisen emäliuoksista.

Esimerkki 5 15-metyyli-PGE^

Liuosta, jossa on 15-metyyli-PGF,. (95 mg) 40 ml:ssa aseto-o ma jäähdytetään -10 C:seen. Jones-reagenssia (0,1 ml liuosta, jossa on 21 g kromianhydridiä, 60 ml vettä ja 17 ml väkevöityä rikkihappoa) esijäähdytettynä 0°C:seen lisätään voimakkaasti sekoittaen. 5 minuutin jälkeen lämpötilassa -10°C osoittaa ohutkerroskroma-tografia piigeelillä (etikkahappormetanoli:kloroformi, 5:5:90) suoritettuna pienellä osalla reaktioseosta, että reaktioaste on noin 50 %. Vielä lisätään 0,06 ml Jones-reagenssia vielä kylmään reak-tioseokseen sekoittaen ja seosta sekoitetaan vielä 5 min -10°C:ssa. Isopropyylialkoholia (1 ml) lisätään kylmään reaktioseokseen. 5 _ minuutin jälkeen suodatetaan seos kaksiemäksisen piidioksidi-ker roksen läpi ("Celite”).Suodate haihdutetaan alennetussa paineessa ja jäännös sekoitetaan 5 ml:n kanssa natriumkloridin kyllästettyä vesiliuosta. Seosta uutetaan toistuvasti etyyliasetaatilla ja yhdistetyt uutteet pestään natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla ja haihdutetaan alennetussa paineessa. Jäännös kromatografoidaan 20 g:11a neutraalia piigeeliä, eluoimalla 50 %:sella etyyliasetaatilla SKELLY-SOLVE B:ssä. Eluaattien haihduttaminen antaa 29 mg 15-metyyli-PGE^, massaspektrissä molekyyli-ionihuippuja arvoissa 350, 332, 317 ja 261.

18 57582

Esimerkki 6 15-metyyli-PGE2.

Liuosta, jossa on 15-metyyli-PGP2p:a (300 mg) 100 ml:ssa asetonia jäähdytetään -35°C:seen. Jones-reagenssia (0,2 ml) lisätään voimakkaasti sekoittaen ja sekoitusta jatketaan 15 min. Tässä kohtaa reaktioseoksen pienellä osalla suoritettu ohutkerroskro-matografia piigeelillä (etikkahappo:metanoli:kloroformi, 5:5*90) osoittaa, että reaktioaste on noin 75 %. Lisätään vielä 0,1 ml Jones reagenssia reaktioseokseen ja sekoitetaan, sekoitusta jatketaan -35°C:ssa kokonaisreaktioaikaan 45 min. Isopropyylialkoho-lia (1 ml) lisätään kylmään reaktioseokseen, jonka annetaan sen jälkeen lämmetä 0°C:seen ja suodatetaan CELITErn läpi. Suodate haihdutetaan alennetussa paineessa ja jäännös liuotetaan di-kloorimetaaniin. Tämä liuos pestään 19 57582 ja näiden optisesti aktiivisten happojen tris-(trimetyylisilyyli)-, tris-(trifenyylisilyyli)- ja tris-(tribentsyylisilyyli)-johdannaiset kuten myös näiden kaikkien optisesti aktiivisten ja raseemisten happojen metyyli-, etyyli-, tert-butyyli- ja 2-etyyliheksyyliestereiden bis-(trimetyylisilyyli)-, bis-(trifenyylisilyyli)- ja bis(tribentsyy-lisilyyli)-johdannaiset kukin reagoimaan vastaavaksi 15-etyyli- ja 15-etyyli-15(R)-hapoksi tai -esteriksi.

Esimerkki 7 15-metyyU-PGE^.

Liuosta, jossa on 15-metyyli-PGF,0 (95 mg) 40 ml:ssa asetonia

-LP

jäähdytetään -10°C:seen. Jones-reagenssia (0,1 ml liuosta, jossa on 21 g kromianhydridiä, 60 ml vettä ja 17 ml väkevöityä rikkihappoa) esijäähdytettynä 0°C:seen lisätään voimakkaasti sekoittaen. 5 minuutin jälkeen lämpötilassa -10°C osoittaa ohutkerroskromatografia pii-^ geelillä (etikkahappo:metanoli:kloroformi, 5*5:90) suoritettuna pie nellä osalla reaktioseosta, että reaktioaste on noin 50 %. Vielä lisätään 0,06 ml Jones-reagenssia vielä kylmään reaktioseokseen sekoittaen ja seosta sekoitetaan vielä 5 min -10°C:ssa. Isopropyyli-alkoholia (1 ml) lisätään kylmään reaktioseokseen. 5 minuutin jälkeen suodatetaan seos kaksiemäksisen piidioksidi-kerroksen läpi ("Celite”). Suodate haihdutetaan alennetussa paineessa ja jäännös sekoitetaan 5 ml:n kanssa natriumkloridin kyllästettyä vesiliuosta. Seosta uutetaan toistuvasti etyyliasetaatilla ja yhdistetyt uutteet pestään natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla ja haihdutetaan alennetussa paineessa. Jäännös kromatografoidaan 20 g:11a neutraalia piigeeliä, eluoimalla 50 $:sel-la etyyliasetaatilla SKELLYSOLVE B:ssä. Eluaattien haihduttaminen antaa 29 mg 15-metyyli-PGE^, massaspektrissä molekyyli-ionihuippuja arvoissa 350, 332, 317 ja 261.

^ Esimerkki 6 15-metyyli-PGE2.

Liuosta, jossa on 15-metyyli-PGF2g :a (300 mg) 100 mlrssa asetonia jäähdytetään -35°C:seen. Jones-reagenssia (0,2 ml) lisätään voimakkaasti sekoittaen ja sekoitusta jatketaan 15 min. Tässä kohtaa reaktioseoksen pienellä osalla suoritettu ohutkerroskromatografia piigeelillä (etikkahappo:metanoli:kloroformi, 5=5=90) osoittaa, että reaktioaste on noin 75 %· Lisätään vielä 0,1 ml Jones-reagenssia reaktioseokseen ja sekoitetaan, sekoitusta jatketaan -35°C:ssa koko-naisreaktioaikaan 45 min. Isopropyylialkoholia (1 ml) lisätään kylmään reaktioseokseen, jonka annetaan sen jälkeen lämmetä 0°C:seen ja suodatetaan CELITE:n läpi. Suodate haihdutetaan alennetussa paineessa ja jäännös liuotetaan dikloorimetääniin. Tämä liuos pestään 20 57582 natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, kuivataan vedettömällä natriumsulfaatilla ja haihdutetaan alennetussa paineessa.

Jokainen 50 mg:n suuruinen jäännös kromatografoidaan ohutkerrosle-vyllä (20 x 20 cm, 1000 ^u:n paksuinen kerros neutraalia piigee-liä), kehittäen kaksi kertaa A-IX-liuotinjärjestelmällä. Piigee-lialueet, jotka sisältävät haluttua tuotetta,- kuten nähdään pienimittakaavaisesta ohutkerroskromatografiasta, poistetaan jokaiselta levyltä, yhdistetään, asetetaan neutraalin piigeelikolonnin huipulle ja eluoidaan kolonnin läpi 10 %:sella metanolilla etyyliasetaatissa. Eluaatin haihduttaminen antaa yhdistettä 15-metyyli- PGEp, infrapuna-absorptio 3400, 2650, 1725, 1600, 1460, 1380, 1280, ^ -1 . .

1250, 1150, 1125 ja 1075 cm ; massaspektnssä molekyyli-ionihuip- puja arvoissa 366, 348, 330 ja 259.

Esimerkki 9 15~metyyli-15(R)-PGE^. —

Kuten esimerkissä 8 hapetetaan 15-metyyli-15(Rj-PGF.^ yhdisteeksi 15-metyyli-15(R)~PGE^.

Esimerkki 10 15-metyyli-15(R)-PGE2.

Kuten esimerkissä 8 hapetetaan 15-metyyli-15(R)-PGP2u yhdisteeksi 15-metyyli-15(R)-PGE2.

Esimerkki 11

Samalla tavalla kuin edellä on esitetty valmistettiin vielä seuraavat yhdisteet: 15(S)-15-metyyli-PGE2-isopropyyliesteri, jonka Rf-arvo oli 0,6 /ohutkerroskromatografia piihappogeelillä etyyliasetaatti-etikkahapossa (97:3)7 ja massaspektriviivoja arvoissa 390, 372, 348, 337, 330, 319, 312, 227 ja 259.

15(S)-15-metyyli-PGE2-n-oktyyliesteri, jonka Rf-arvo oli 0,8 (ohutkerroskromatografia piihappogeelillä etyyliasetaatissa) ja massaspektriviivoja (TMS-johdannainen) arvoissa 622, 607, 551 ja 461.

15(R)-15-metyyli-PGE2-n-oktyyliesteri, jonka Rf-arvo oli 0,7 (ohutkerroskromatografia piihappogeelillä etyyliasetaatissa) ja massaspektriviivoja (TMS-johdannainen) arvoissa 622, 607 ja 461.