FI126517B - Orgaanis/epäorgaaninen komposiitti ja sitä sisältävä palonkestoinen levy - Google Patents

Description

Orgaanis/epäorgaaninen komposiitti ja sitä sisältävä palonkes-toinen levy

Keksinnön tausta Keksinnön ala [0001] Keksintö koskee orgaanis/epäorgaanisia komposiitteja, joilla on erinomainen palonkesto-ominaisuus, ja orgaanis/epäorgaanista komposiittia sisältävää palonkestoista levyä.

Aiheeseen liittyvän tekniikan kuvaus [0002] Palonkestoisia tai palamista hidastavia materiaaleja voidaan käyttää arkkitehtuuri- tai koristemateriaaleina. Arkkitehtuurimateriaalit, joita selostetaan taiwanilaisissa patenteissa nro 583 078 ja 397 885, käsittävät pääasiassa täytekerroksen, joka toimii palonkestoisena kerroksena, joka käsittää epäorgaanisia materiaaleja, kuten perliittiä, MgC^a, MgO:a, CaCC>3:a tai sementtiä. Lisäksi jäykkä, palonkestoinen laminaatti voidaan saada kuitujen tai kuitukankaiden joustavista alustoista, joihin on sekoitettu liekkiä hidastavia aineita, vaahdotusaineita ja 50 ~ 80 paino-% epäorgaanisia materiaaleja.

[0003] Palonkestoiset pinnoitteet, jotka toimivat koristemateriaaleina ja joita selostetaan taiwanilaisissa patenteissa nro 442 549, 499 469 ja 419 514, käsittävät vaahdotus-ja paisutusaineiden, karbonointiaineiden, liekkiä hidastavien aineiden ja liimojen yhdistelmän, joka vaahtoaa ja paisuu, kun se joutuu alttiiksi palolle. US-patentissa nro 5 723 515 selostetaan palamista hidastavaa pinnoitusmateriaalia, joka käsittää juoksevaa, paisuvaa perusmateriaalia, jossa on vaahdotusaineita, paisutusainetta, hiiltymisainetta, sideainetta, liuotinta ja pigmenttiä, joka materiaali parantaa murtumisen ja kutistumisen vastustuskykyä. Sekoite, jota selostetaan US-patentissa nro 5 218 027, on valmistettu kopolymeerin tai terpolymeerin, pienimoduulisen polymeerin ja synteettisen hiilivetyelastomeerin koostumuksesta. Palamista hidastava lisäaine käsittää ryhmän I, ryhmän II tai ryhmän III metallin hydroksidia edellyttäen, että vähintään 1 paino-% koostumuksesta on organopolysiloksaanin muodossa. US-patentti nro 6 262 161 koskee eteenin ja/tai alfa-olefiini/vinyyli- tai vinyli-deenimonomeerien täytettyjä sekapolymeerikoostumuksia, joilla on parannetut ominaisuudet altistettaessa ne liekki- tai sytytys lähteille, ja niistä valmistettuja tuotteita. Tuotteet voivat olla kalvon, ohutlevyn, monikerrosrakenteen, lattian, seinän tai sisäkattopeitteen, vaahtojen, kuitujen, sähkölaitteiden tai johto- ja kaapeliasennusten muodossa. Tavanomaisia liekkiä hidastavia polymeerikoos- tumuksia saadaan orgaanisen polymeerin ja epäorgaanisen liekkiä hidastavan aineen fysikaalisella sekoituksella, jossa liitosaineita tai surfaktantteja liitetään tyypillisesti mukaan epäorgaanisen liekkiä hidastavan aineen dispergoitumisen parantamiseksi. Kuitenkin, koska orgaaninen polymeeri ei reagoi epäorgaanisen komponentin kanssa hyvärakenteisen komposiitin muodostamiseksi muodostamalla kemiallisia sidoksia, tavanomaiset liekkiä hidastavat koostumukset helposti sulavat, syttyvät tai tuottavat palavia pisaroita ollessaan alttiina liekki-tai sytytyslähteille.

Patentissa EP 1384752 esitetään eristetty sähkökaapeli, joka käsittää yhdistelmän mikroseosta ja modifioitua mikroseosta, jolloin mikroseos käsittää polypropyleeniä ja modifioitu mikroseos on valmistettu sitomalla orgaaninen happoryhmä mikroseokseen; polypropyleeniä; ja ioniristisidos-täyteainetta, joka on magnesiumhydroksidiä.

Patentissa US 4246146 esitetään paloa hidastava suojaava pinnoite, joka on tuotettu liuottamalla vesiliukoinen polyisosyanaattiprepolymeeri joko paloa hidastavien materiaalien tai paksuntumien vesipitoiseen lietteeseen tai liuokseen. Alumiinitrihydraattia, AI(OH)3, käytetään paloa hidastavana aineena tai paksuntumana.

Patentissa US 4066578 esitetään polyuretaanikoostumus, erityisesti ristisilloitettu hydrofiilinen polyuretaanivaahtosysteemi.

[0004] Erityisesti, kuten kuvioissa 1a - 1b esitetään, tavanomaisen palonkestoisen materiaalin kuumennettu alue voi hiiltyä nopeasti ja paisua tilavuudeltaan 8 - 10-kertaiseksi alkuperäisestä johtuen sen sisältämistä vaahdo-tus-, paisutus-ja hiillytysaineista. Kuitenkin kuten kuviot 1c - 1d esittävät, pitkäaikaisen kuumennuksen jälkeen paisuva hiiltymiskerros (tai kuumennettu osa) murtuu lievästi ja kuoriutuu pois niin, että liekki ja kuumuus voivat siirtyä suoraan sisämateriaaleihin ja palonkesto on menetetty. Näin ollen parannettu palonkestoinen materiaali on toivottava.

Keksinnön lyhyt yhteenveto [0005] Tavanomaisen teknologian ongelmien vuoksi tässä keksinnössä käytetään palonkestoista komposiittimateriaalia, joka käsittää erilaisia epäorgaanisia hiukkasia dispergoituna täysin polymeeriin, kopolymeeriin tai oligomeeriin, jossa on reaktiivisia funktionaalisia ryhmiä. Epäorgaaniset hiukkaset voivat sisältää myös joko alunperin tai pinnan modifioinnin jälkeen reaktiivisia funktionaalisia ryhmiä, jotka voivat reagoida orgaanisen komponentin vastaavien reaktiivisten, funktionaalisten ryhmien kanssa muodostaen or- gaanis/epäorgaanisia komposiittimateriaaleja. Orgaanisten ja epäorgaanisten komponenttien välisen reaktion avulla orgaanisen polymeerin mekaaniset ja palonkesto-ominaisuudet vahvistuvat ja paranevat. Kemiallisten sidosten muodostaminen saa aikaan hyvin strukturoidun komposiitin, pinnalle muodostunut hiiltymäkerros on luja ja kykenee säilyttämään rakenteellisen yhtenäisyytensä kuoriutumatta tai murtumatta, mikä estää tehokkaasti lämmön suoran siirtymisen sisäosaan.

[0006] Keksinnön mukainen orgaanis/epäorgaaninen komposiitti käsittää polymeeriä, kopolymeeria tai oligomeeria, jossa on ensimmäinen reaktiivinen, funktionaalinen ryhmä; ja epäorgaanisia hiukkasia, joissa on toinen reaktiivinen, funktionaalinen ryhmä; jossa epäorgaaniset hiukkaset sidotaan kemiallisesti polymeeriin, kopolymeeriin tai oligomeeriin ensimmäisen ja toisen reaktiivisen ryhmän välisen reaktion avulla.

[0007] Keksintö antaa lisäksi käyttöön palonkestoisen levyn, joka käsittää selostettua komposiittia.

[0008] Seuraavissa suoritusmuodoissa annetaan yksityiskohtainen kuvaus viitaten oheisiin piirustuksiin.

Piirustusten lyhyt kuvaus

Keksintö on paremmin ymmärrettävissä lukemalla seuraava yksityiskohtainen kuvaus ja esimerkit, joissa viitataan oheisiin piirustuksiin, joissa: [0009] kuviot 1a - 1d esittävät tavanomaisia paisuvia palonkestoisia materiaaleja, jotka on saatettu liekkikokeeseen; [0010] kuvio 2 esittää keksinnön mukaista orgaanisen polymeerin ja epäorgaanisten hiukkasten muodostamaa komposiittimateriaalia, joka on saatettu liekkikokeeseen; [0011] kuvio 3 on juoksukaavio, joka esittää orgaanisen polymeerin ja epäorgaanisten hiukkasten muodostaman komposiittimateriaalin synteesi-prosessia; [0012] kuvio 4 on kaavamainen kuvio, joka esittää orgaanisen polymeerin ja epäorgaanisten hiukkasten muodostaman komposiittimateriaalin näytteelle suoritettua liekkikoetta; [0013] kuvio 5 on kaavamainen kuvio, joka esittää A4-kokoisen paperin lämpötilamittausta esimerkissä 10; ja [0014] kuvio 6 on diagrammi, joka esittää A4-kokoisen paperin takaista lämpötilaa kuumennusajan funktiona, jossa vertaillaan esimerkin 9 mukaista palonkestoista levyä ja kaupallista palonkestoista pinnoitusmateriaalia.

Keksinnön yksityiskohtainen kuvaus [0015] Seuraava kuvaus on parhaaksi katsottu tapa keksinnön toteuttamiseksi. Tämä kuvaus suoritetaan tarkoituksena valaista keksinnön yleisiä periaatteita eikä sitä ole ymmärrettävä rajoittavassa mielessä. Keksinnön suojapiiri määritetään parhaiten viittaamalla oheisiin patenttivaatimuksiin.

Keksintö koskee orgaanis/epäorgaanista komposiittia, joka käsittää: orgaanista komponenttia, joka käsittää 30 - 70 paino-% polymeeriä, kopolymeeria tai oligomeeria, joka käsittää polyuretaania, tai polyolefiinikopolymeeria, jossa on ensimmäinen reaktiivinen, funktionaalinen isosyanaattiryhmä; ja 70 - 30 paino-% epäorgaanisia hiukkasia, jotka käsittävät metallihydroksidia AI(OH)3:a tai Mg(OH)2:a, jossa on toinen reaktiivinen, funktionaalinen hydroksyyliryhmä; jossa epäorgaaniset hiukkaset on kemiallisesti sidottu polymeeriin, kopolymeeriin tai oligomeeriin ensimmäisen ja toisen reaktiivisen, funktionaalisen ryhmän välisellä reaktiolla, jolloin epäorgaaniset ja orgaaniset komponentit ovat riittävästi sitoutuneet siinä määrin, että saadaan aikaan palonkestoinen päällystysmateriaali, joka kykenee kestämään 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötiloja yli 3 minuutin ajan.

Lisäksi keksintö koskee palonkestoista levyä, joka käsittää: orgaanis/epäorgaanista komposiittia, joka käsittää: 30 - 70 paino-% orgaanista komponenttia, joka käsittää polyhappoa, polyuretaania, epoksihartsia, polyolefiinia tai polyamiinia, jossa on ensimmäinen reaktiivinen, funktionaalinen isosyanaattiryhmä; ja 70 - 30 paino-% epäorgaanisia hiukkasia, jotka käsittävät metallihydroksidia, nitridiä, oksidia, karbidia, metallisuolaa tai epäorgaanista kerroksellista materiaalia, jossa on toinen reaktiivinen, funktionaalinen hydroksyyliryhmä; jossa epäorgaaniset hiukkaset on kemiallisesti sidottu polyhappoon, polyuretaaniin, epoksihartsiin, polyolefiiniin tai polyamiiniin ensimmäisen ja toisen reaktiivisen, funktionaalisen ryhmän välisellä reaktiolla; jolloin epäorgaaniset ja orgaaniset komponentit ovat riittävästi sitoutuneet siinä määrin, että saadaan aikaan palonkestoinen päällystysmateriaali, joka kykenee kestämään 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötiloja yli 3 minuutin ajan.

[0016] Kun orgaanis/epäorgaanista komposiittimateriaalia poltetaan tai se altistetaan palamiselle, orgaaninen komponentti muodostaa hiiltymäker-roksen ja epäorgaaniset hiukkaset säteilevät absorboitua lämpöä. Epäorgaaniset hiukkaset vahvistavat myös rakenteen mekaanisia ominaisuuksia epäorgaanisten ja orgaanisten materiaalien välisellä reaktiolla niin, että pinnalle muodostunut hiiltymäkerros on luja ja kykenee säilyttämään rakenteellisen yhtenäisyytensä kuoriutumatta tai murtumatta, mikä estää tehokkaasti suoran lämmön siirtymisen sisäosaan. Palonkestoinen materiaali ei ole vain liekkiä hidastava, vaan myös sisäosan materiaaleja suojaava. Tämän seurauksena palonkestokyvyn kestoaika pitenee merkittävästi.

[0017] Epäorgaaniset hiukkaset, joissa on alunperin tai pinnan modifioinnin jälkeen reaktiivisia, funktionaalisia ryhmiä, dispergoidaan hyvin ja niiden annetaan reagoida orgaanisen komponentin, kuten polymeerin, mono-meerin, oligomeerin, esipolymeerin tai kopolymeerin kanssa palonkesto- ja mekaanisten ominaisuuksien parantamiseksi. Yleensä or-gaanis/epäorgaaninen komposiitti voi käsittää 10-90 paino-% orgaanista komponenttia ja 90 - 10 paino-% epäorgaanista hiukkasta. Keksinnön mukaisesti orgaanis/epäorgaaninen komposiitti käsittää 30 - 70 paino-% orgaanista komponenttia ja 70 - 30 paino-% epäorgaanista hiukkasta ja edullisemmin 40 -60 paino-% orgaanista komponenttia ja 60 - 40 paino-% epäorgaanista hiukkasta.

[0018] Saadussa komposiitissa oleva orgaaninen komponentti voi käsittää polymeeriä, kopolymeeria tai oligomeeria. Keksinnön tarkoituksiin termi ”polymeeri” tai ”kopolymeeri” viittaa yhdisteisiin, joiden lukukeskimääräiset moolimassat ovat välillä 1 500 - 100 000 daltonia, kun taas ”oligomeeri” viittaa yhdisteisiin, joiden lukukeskimääräiset moolimassat ovat välillä 200 - 1 499 daltonia.

[0019] Orgaanis/epäorgaanisessa komposiitissa orgaaninen komponentti ja epäorgaaniset hiukkaset sidotaan kemiallisesti yhteen vastaavien reaktiivisten, funktionaalisten ryhmien välisten reaktioiden avulla. Orgaanisen komponentin ja epäorgaanisten hiukkasten reaktiivisia, funktionaalisia ryhmiä voivat olla, niihin kuitenkaan rajoittumatta ryhmät -OH, -COOH, -NOO, -NH3, -NH2, -NH ja epoksiryhmät. Esimerkiksi orgaanista komponenttia, jossa on -COOH tai -NCO -ryhmiä (esim. orgaaninen happo tai reaktiivinen polyuretaani), voidaan käyttää reaktioon epäorgaanisten happojen kanssa, joissa on -OH -ryhmiä (esim. metallihydroksidi). Lisäksi orgaanista komponenttia, jossa on epoksiryhmiä, voidaan käyttää reaktioon epäorgaanisten hiukkasten kanssa, joissa on -NH2 -ryhmiä. Vaihtoehtoisesti orgaaninen komponentti, jossa on -OH -ryhmiä (esim. polyvinyylialkoholi), voi reagoida epäorgaanisten hiukkasten kanssa, joissa on -COOH tai -NCO -ryhmiä, ja orgaaninen komponentti, jossa on NH2 -ryhmiä, voi reagoida epäorgaanisten hiukkasten kanssa, joissa on epoksiryhmiä.

[0020] Sopivia orgaanisia komponentteja ovat mitkä tahansa mo- nomeerit, oligomeerit, monopolymeerit, kopolymeerit tai esipolymeerit, jotka sisältävät edellä mainittuja reaktiivisia, funktionaalisia ryhmiä. Reaktiiviset, funktionaaliset ryhmät voivat sijaita polymeerin rungossa tai sivuketjussa. Edullisia orgaanisia komponentteja ovat polyorgaaninen happo, polyuretaani, epoksiyhdiste, polyolefiini ja polyamiini. Polyorgaaninen happo pitää sisällään homopolymeerit tai kopolymeerit, jotka sisältävät karboksyyli- tai sulfonihappo-ja, kuten poly(etyleeni-koakryylihapon) ja poly(akryylihappo-komaleiinihapon). Tyypillisiä esimerkkejä epoksiyhdisteistä ovat bis(3,4-epoksi-6-metyylisykloheksyylimetyylijadipaatti, vinyylisyklohekseenidioksidi, diglysidyyli-tetrahydroftalaatti, diglysidyyliheksahydroftalaatti, bis(2,3- epoksisyklopentyylijeetterihartsi, polyfenoliepoksihartsin glysidyylieetterit. Käyttöön soveltuvia polyamiineja ovat polyamiini ja polyimidi. Tyypillisiä esimerkkejä polyamiineista ovat nailon 6 ((NH(CH2)5CO)n), nailon 66 ((NH(CH2)6-NH-CO(CH2)4CO)n) ja nailon 12 ((NH(CH2)nCO)n). Polyimidi pitää sisällään diamiinin, kuten 4,4-oksidianiliinin, 1,4-bis(4-aminofenoksi)bentseenin tai 2,2-bis[4-(4-aminofenoksi)fenyyli]propaanin; ja pitää myös sisällään polyimidin, joka on syntetisoitu diamiinin ja dianhydridin avulla, kuten oksidiftaalihappo-anhydridin, pyromelliittihappodianhydridin tai bentsofenonitetrakarboksyyli-happodianhydridin. Käytettäväksi sopivia polyolefiineja ovat olefiinimonomeerin ja edellä mainittuja reaktiivisia, funktionalisia ryhmiä sisältävän monomeerin kopolymeerit. On huomattava, että orgaaninen komponentti pitää myös sisällään edellä esitettyjen tyypillisten polymeerien monomeerin, oligomeerin, kopo-lymeerin ja esipolymeerin. Lisäksi orgaanisia komponentteja voidaan käyttää yksin tai kahden tai useamman seoksena.

[0021] Tässä yhteydessä käytettäväksi sopivia epäorgaanisia hiukkasia ovat ne, joissa on alunperin tai pintamodifioinnin jälkeen vastaavia funktionaalisia ryhmiä, jotka kykenevät reagoimaan orgaanisen komponentin funktionaalisten ryhmien kanssa. Edullisia epäorgaanisia hiukkasia ovat hydroksidit, nitridit, oksidit, karbidit, metallisuolat ja epäorgaaniset kerrokselliset materi aalit. Hydroksideja ovat metallihydroksidit, kuten AI(OH)3 tai Mg(OH)2. Nitridejä ovat esimerkiksi BN ja S13N4. Karbideihin kuuluu esmerkiksi SiC. Metallisuoloi-hin kuuluu esimerkiksi CaC03. Epäorgaanisia kerroksellisia materiaaleja ovat esimerkiksi savi, talkki ja kerroksellinen kaksoishydroksidi (LDH), jossa savi voi olla smektiittisavea, vermikuliittia, halloysiittia, serikiittiä, saponiittia, monmoril-loniittia, beidelliittiä, nontroniittia, kiillettä tai hektoriittia. Epäorgaanisia hiukkasia voidaan myös käyttää kahden tai useamman seoksena. Esimerkiksi savea, jossa on reaktiivisia, funktionaalisia ryhmiä, voidaan käyttää yhdessä metallihydroksidin kanssa. Sopiviin epäorgaanisiin hiukkasiin kuuluvat mikroko-koiset hiukkaset ja nanokokoiset hiukkaset. Nanokokoiset hiukkaset, joiden halkaisijat ovat välillä 1-100 nm, ovat erityisen edullisia, koska mitä pienempi hiukkaskoko on, sitä suurempi on pinta-ala painoyksikköä kohti.

[0022] Orgaanista komponenttia ja epäorgaanisia hiukkasia voidaan sekoittaa suoraan reaktiota varten kovalenttisten tai ionisidosten muodostamiseksi, tai reaktio voidaan suorittaa erilaisissa liuottimissa (esim. vedessä, etanolissa tai metyylietyyliketonissa). Reaktiolämpötila on yleensä huoneenlämpö-tilasta noin 150 °C:seen ja reaktioaika voi vaihdella 10 minuutista muutamaan päivään riippuen käytetyistä lähtöaineista. Kuvio 3 on juoksukaavio, joka esittää orgaanisen polymeerin ja epäorgaanisten hiukkasten muodostaman komposiittimateriaalin prosesseja. Kuten kuviossa 3 esitetään, orgaanista polymeeriä, joka sisältää reaktiivisia, funktionaalisia ryhmiä (kuten R-COOH, jossa R edustaa hiiliketjuja) pääketjuissaan, sekoitetaan liuottimiin (kuten veteen, alkoholiin tai MEK:iin). Tämän jälkeen epäorgaanisia hiukkasia, joissa on vastaavia reaktiivisia, funktionaalisia ryhmiä (kuten M-OH, jossa M edustaa metallia), lisätään polymeerin liuokseen ja seosta sekoitetaan 70 - 90 °C:ssa 20 minuutista useaan tuntiin, kunnes reaktio on saatu päätökseen. R-COO'M+ -liete muodostetaan polymeerin R-COOH ryhmien ja epäorgaanisten hiukkasten M-OH -ryhmien välisellä reaktiolla, jossa R edustaa hiiliketjuja ja M edustaa metallia. Komposiitin näytekerros voidaan saada päällystämällä teflon-kalvo lietteellä, mitä seuraa lietekerroksen kuivaus ja valu korotetussa lämpötilassa. Näytekerros voi olla jäykkä tai taipuisa riippuen komposiitin orgaanis/epä-orgaanisesta systeemistä.

[0023] Keksinnön mukaisesta orgaanis/epäorgaanisesta komposiitista voidaan valaa palonkestoisia levyjä, liuskoja tai kalvoja eri menetelmillä. Havaitaan, että vaikka termiä ”palonkestoinen levy” käytetään koko selitysosassa yksinkertaisuuden vuoksi, sen on ymmärrettävä pitävän sisällään kalvot, joiden paksuus on alle 0,5 mm, liuskat, joiden paksuus on välillä 0,5 - 2 mm tai levyt, joiden paksuus ylittää 2 mm. Sopivia valumenetelmiä ovat tavanomainen ahtopuristus, ruiskuvalu, ekstruusiovalu, kalanterointivalu yms. Näyte voidaan kuivata uunissa tai pitää sitä huoneenlämpötilassa valuun asti.

[0024] Keksinnön mukainen palonkestoinen levy voidaan asentaa paloarkojen tai helposti syttyvien tuotteiden pinnalle liimoilla tai mekaanisilla työkaluilla (esim. ruuveilla, nauloilla tai kiinnikkeillä) palonkeston parantamiseksi. Lisäksi palonkestoisesta levystä voidaan valmistaa monikerrosrakenne yhdessä muiden paloarkojen tai helposti syttyvien levyjen kanssa tai ilman niitä. Kun keksinnön mukaista orgaanista/epäorgaanista komposiittia poltetaan tai altistetaan palolle, polymeeri muodostaa hiiltymäkerroksen ja epäorgaaniset hiukkaset säteilevät absorboitunutta lämpöä. Epäorgaaniset hiukkaset myös vahvistavat rakenteen mekaanisia ominaisuuksia epäorgaanisten ja orgaanisten materiaalien välisellä reaktiolla niin, että muodostunut hiiltymäkerros on luja ja kykenee säilyttämään rakenteellisen yhtenäisyytensä kuoriutumatta tai murtumatta estäen tehokkaasti suoran lämmönsiirron sisäosaan. Palonkestoinen levy ei ole vain liekkiä hidastava, vaan myös sisäosan materiaaleja suo-jaava. Tämän seurauksena palonkesto pitenee merkittävästi. Edullisissa suoritusmuodoissa palonkestoinen levy kykenee kestämään 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötiloja yli 3 minuutin ajan. Koska orgaaninen komponentti ja epäorgaaniset hiukkaset ovat kemiallisesti sitoutuneet (verrattuna tavanomaisiin fysikaalisesti sekoitettuihin tuotteisiin), keksinnön mukainen palonkestoinen komposiitti ei sula, syty tai tuota palavia pisaroita liekki- tai sytytyslähteille altistettuna.

[0025] Keksinnön mukaisella palonkestoisella levyllä on laaja käyttöalue. Se soveltuu esimerkiksi palonkestoisiksi täytelevyiksi tai palonkestoi-seksi tapetiksi. Lisäksi siitä voidaan valmistaa taipuisia, palonkestoisia levyjä. Näin ollen alaan normaalisti perehtyneet voivat liittää mukaan erilaisia lisäaineita kulloisestakin sovellutuksesta riippuen. Esimerkiksi liekkiä hidastavaa ainetta, kuten melamiinifosfaatteja, punaista fosforia ja fosforipohjaista liekkiä hidastavaa ainetta voi olla läsnä palonsuojauksen parantamiseksi. Silaania (kuten TEOS:a tai TEVS:a) tai siloksaania voi olla läsnä rakenteellisen yhtenäisyyden vahvistamiseksi ja kovettamisen helpottamiseksi. Lasihiekkaa ja lasikuitua voi olla läsnä lämmönkeston parantamiseksi ja rakenteellisen yhtenäisyyden vahvistamiseksi. Näiden lisäaineiden määrä on tyypillisesti 0,1 - 20 paino-osaa laskettuna 100 paino-osaa kohti orgaanis/epäorgaanista komposiittia.

Esimerkkejä palonkestoisista komposiiteista Esimerkki 1 [0026] Poly(etyleeni-koakryylihappoa), joka sisälsi R-COOH -ryhmiä, liuotettiin tai dispergoitiin veteen. Tämän jälkeen polymeeriliuokseen lisättiin epäorgaanisia AI(OH)3-hiukkasia, joissa oli reaktiivisia, funktionaalisia M-OH -ryhmiä, ja seosta sekoitettiin 70 - 90 °C:ssa 20 minuuttia. 1 mm:n paksuinen seosliete levitettiin teflon-kalvon pinnalle ja asetettiin sitten uuniin, kuivattiin 60 °C:ssa 60 minuuttia, 80 °C:ssa 60 minuuttia, 100 °C:ssa 60 minuuttia, 120 °C:ssa 30 minuuttia, 140 °C:ssa 30 minuuttia, 160 °C:ssa 30 minuuttia, 180 °C:ssa 30 minuuttia ja valettiin lopuksi 200 °C:ssa 240 minuutin ajan.

[0027] Kuten kuviossa 4 esitetään, näytekerros 20 poistettiin teflon-kalvolta (ei esitetty) ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin 10 päälle. Liekkikoet-ta suoritettiin näytekerroksen 20 pinnalla butaanikaasupolttimella 30 liekin lämpötilan ollessa 1 000 - 1 200 °C (liekki 40) 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 1. Mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisessa paperiarkissa 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0028] Tämän suoritusmuodon mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. poly(etyleeni-koakryylihapon) R-COOH -ryhmä reagoi AI(OH)3:n M-OH -ryhmän kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Esimerkki 2 [0029] Poly(etyleeni-koakryylihappoa), joka sisälsi R-COOH -ryhmiä, liuotettiin tai dispergoitiin veteen. Tämän jälkeen polymeeriliuokseen lisättiin epäorgaanisia Mg(OH)2-hiukkasia, joissa oli reaktiivisia, funktionaalisia M-OH -ryhmiä, ja seosta sekoitettiin 70 - 90 °C:ssa 20 minuuttia. 1 mm:n paksuinen seosliete levitettiin teflon-kalvon pinnalle ja asetettiin sitten uuniin, kuivattiin 60 °C:ssa 60 minuuttia, 80 °C:ssa 60 minuuttia, 100 °C:ssa 60 minuuttia, 120°C:ssa 30 minuuttia, 140 °C:ssa 30 minuuttia, 160 °C:ssa 30 minuuttia, 180 °C:ssa 30 minuuttia ja valettiin lopuksi 200 °C:ssa 240 minuutin ajan.

[0030] Kuten kuviossa 4 esitetään, näytekerros 20 poistettiin teflon-kalvolta (ei esitetty) ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin 10 päälle. Liekkikoet- ta suoritettiin näytekerroksen 20 pinnalla butaanikaasupolttimella 30 liekin lämpötilan ollessa 1 000 - 1 200 °C (liekki 40) 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 1. Mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisessa paperiarkissa 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0031] Tämän suoritusmuodon mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. poly(etyleeni-koakryylihapon) R-COOH -ryhmä reagoi Mg(OH)2:n M-OH -ryhmän kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Esimerkki 3 [0032] Poly(akryylihappo-komaleiinihappoa), joka sisälsi R-COOH -ryhmiä, liuotettiin tai dispergoitiin veteen. Tämän jälkeen polymeeriliuokseen lisättiin epäorgaanisia AI(OH)3-hiukkasia, joissa oli reaktiivisia, funktionaalisia M-OH -ryhmiä, ja seosta sekoitettiin 70 - 90 °C:ssa 20 minuuttia. 1 mm:n paksuinen seosliete levitettiin teflon-kalvon pinnalle ja asetettiin sitten uuniin, kuivattiin 60 °C:ssa 60 minuuttia, 80 °C:ssa 60 minuuttia, 100 °C:ssa 60 minuuttia, 120 °C:ssa 30 minuuttia, 140 °C:ssa 30 minuuttia, 160 °C:ssa 30 minuuttia, 180 °C:ssa 30 minuuttia ja valettiin lopuksi 200 °C:ssa 240 minuutin ajan.

[0033] Kuten kuviossa 4 esitetään, näytekerros 20 poistettiin teflon-kalvolta (ei esitetty) ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin 10 päälle. Liekkikoet-ta suoritettiin näytekerroksen 20 pinnalla butaanikaasupolttimella 30 liekin lämpötilan ollessa 1 000 - 1 200 °C (liekki 40) 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 1. Mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisessa paperiarkissa 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0034] Tämän suoritusmuodon mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. poly(akryylihappo-komelamiinihapon) R-COOH -ryhmä reagoi AI(OH)3:n M-OH -ryhmän kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Esimerkki 4 [0035] Polyuretaania, joka sisälsi R-NCO -ryhmiä, liuotettiin tai dispergoitiin heksaaniin. Sen jälkeen polymeeriliuokseen lisättiin epäorgaanisia AI(OH)3-hiukkasia, joissa oli reaktiivisia, funktionaalisia M-OH -ryhmiä, ja seos ta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 20 minuuttia. 1 mm:n paksuinen seosliete levitettiin teflon-kalvon pinnalle ja se asetettiin sitten uuniin ja sitä valettiin 60 °C:ssa 120 minuutin ajan.

[0036] Kuten kuviossa 4 esitetään, näytekerros 20 poistettiin teflon-kalvolta (ei esitetty) ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin 10 päälle. Liekkikoet-ta suoritettiin näytekerroksen 20 pinnalla butaanikaasupolttimella 30 liekin lämpötilan ollessa 1 000 - 1 200 °C (liekki 40) 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 1. Mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisessa paperiarkissa 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0037] Tämän suoritusmuodon mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. polyuretaanin R-NCO -ryhmä reagoi AI(OH)3:n M-OH -ryhmän kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Vertailuesimerkki 1 [0038] Poly(etyleeni-koakryylihappoa), joka sisälsi R-COOH -ryhmiä, liuotettiin tai dispergoitiin veteen. Tämän jälkeen polymeeriliuokseen lisättiin modifioimattomia epäorgaanisia SiCVhiukkasia ja seosta sekoitettiin 70 -90 °C:ssa 20 minuuttia. 1 mm:n paksuinen seosliete levitettiin teflon-kalvon pinnalle ja asetettiin sitten uuniin, kuivattiin 60 °C:ssa 60 minuuttia, 80 °C:ssa 60 minuuttia, 100 °C:ssa 60 minuuttia, 120 °C:ssa 30 minuuttia, 140 °C:ssa 30 minuuttia, 160 °C:ssa 30 minuuttia, 180 °C:ssa 30 minuuttia ja valettiin lopuksi 200 °C:ssa 240 minuutin ajan.

[0039] Kuten kuviossa 4 esitetään, näytekerros 20 poistettiin teflon-kalvolta (ei esitetty) ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin 10 päälle. Liekkikoet-ta suoritettiin näytekerroksen 20 pinnalla butaanikaasupolttimella 30 liekin lämpötilan ollessa 1 000 - 1 200 °C (liekki 40) 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 1. Kun liekki kosketti näytekerroksen pintaa, komposiitti suli nopeasti muutamassa sekunnissa ja hiiltyi sitten epäsäännöllisesti 30 sekunnissa. Epäyhtenäinen hiiltymä oli menettänyt rakenteellisen yhtenäisyytensä johtuen murtumien muodostumisesta. A4-kokoinen paperiarkki muuttui hieman hiiltyneeksi 30 sekunnin kuumennuksen jälkeen; se hiiltyi 60 sekunnin kuumennuksen jälkeen. Lopulta paperialusta paloi 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen johtuen lukuisista halkeamista.

[0040] Tämän vertailuesimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli alle 2 minuuttia, koska poly(etyleeni-koakryylihapon) R-COOH -ryhmät eivät reagoineet modifioimattoman Si02:n kanssa ja muodostaneet hyvin strukturoitua komposiittia kemiallisten sidosten muodostumisen avulla.

Vertailuesimerkki 2 [0041] Poly(akryylihappo-komaleiinihappoa), joka sisälsi R-COOH -ryhmiä, liuotettiin tai dispergoitiin veteen. Tämän jälkeen polymeeriliuokseen lisättiin modifioimattomia epäorgaanisia Al203-hiukkasia ja seosta sekoitettiin 70 -90 °C:ssa 20 minuuttia. 1 mm:n paksuinen seosliete levitettiin teflon-kalvon pinnalle ja asetettiin sitten uuniin, kuivattiin 60 °C:ssa 60 minuuttia, 80 °C:ssa 60 minuuttia, 100 °C:ssa 60 minuuttia, 120 °C:ssa 30 minuuttia, 140 °C:ssa 30 minuuttia, 160 °C:ssa 30 minuuttia, 180 °C:ssa 30 minuuttia ja valettiin lopuksi 200 °C:ssa 240 minuutin ajan.

[0042] Kuten kuviossa 4 esitetään, näytekerros 20 poistettiin teflon-kalvolta (ei esitetty) ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin 10 päälle. Liekkikoet-ta suoritettiin näytekerroksen 20 pinnalla butaanikaasupolttimella 30 liekin lämpötilan ollessa 1 000 - 1 200 °C (liekki 40) 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 1. Kun liekki kosketti näytekerroksen pintaa, komposiitti suli nopeasti muutamassa sekunnissa ja hiiltyi sitten epäsäännöllisesti 30 sekunnissa. Epäyhtenäinen hiiltymä oli menettänyt rakenteellisen yhtenäisyytensä johtuen murtumien muodostumisesta. A4-kokoinen paperiarkki muuttui hieman hiiltyneeksi 30 sekunnin kuumennuksen jälkeen; se hiiltyi 60 sekunnin kuumennuksen jälkeen. Lopulta paperialusta paloi 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen johtuen lukuisista halkeamista.

[0043] Tämän vertailuesimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli alle 2 minuuttia, koska poly(akryylihappo-komaleiinihapon) R-COOH -ryhmät eivät reagoineet modifioimattoman Al203:n kanssa ja muodostaneet hyvin strukturoitua komposiittia kemiallisten sidosten muodostumisen avulla.

Vertailuesimerkki 3 [0044] Polyuretaania, joka sisälsi R-NCO -ryhmiä, liuotettiin tai dispergoitiin heksaaniin. Sen jälkeen polymeeriliuokseen lisättiin modifioimattomia epäorgaanisia Si02-hiukkasia ja seosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa 20 minuuttia. 1 mm:n paksuinen seosliete levitettiin teflon-kalvon pinnalle ja se asetettiin sitten uuniin ja sitä valettiin 60 °C:ssa 120 minuutin ajan.

[0045] Kuten kuviossa 4 esitetään, näytekerros 20 poistettiin teflon-kalvolta (ei esitetty) ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin 10 päälle. Liekkikoet-ta suoritettiin näytekerroksen 20 pinnalla butaanikaasupolttimella 30 liekin lämpötilan ollessa 1 000 - 1 200 °C (liekki 40) 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 1. Kun liekki kosketti näytekerroksen pintaa, komposiitti suli nopeasti muutamassa sekunnissa ja hiiltyi sitten epäsäännöllisesti 30 sekunnissa. Epäyhtenäinen hiiltymä oli menettänyt rakenteellisen yhtenäisyytensä johtuen murtumien muodostumisesta. A4-kokoinen paperiarkki muuttui hieman hiiltyneeksi 30 - 60 sekunnin kuumennuksen jälkeen; se hiiltyi 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen. Lopulta paperialusta paloi 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen johtuen lukuisista halkeamista.

[0046] Tämän vertailuesimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli alle 2 minuuttia, koska polyuretaanin R-NCO -ryhmät eivät reagoineet modi-fioimattoman Si02:n kanssa ja muodostaneet hyvin strukturoitua komposiittia kemiallisten sidosten muodostumisen avulla.

Vertailuesimerkki 4 [0047] Poly(vinyylialkoholia), joka sisälsi R-OH -ryhmiä, liuotettiin tai dispergoitiin veteen. Tämän jälkeen polymeeriliuokseen lisättiin epäorgaanisia AbCh-hiukkasia ja seosta sekoitettiin 70 - 90 °C:ssa 20 minuuttia. 1 mm:n paksuinen seosliete levitettiin teflon-kalvon pinnalle ja asetettiin sitten uuniin, kuivattiin 60 °C:ssa 60 minuuttia, 80 °C:ssa 60 minuuttia, 100 °C:ssa 60 minuuttia, 120 °C:ssa 30 minuuttia, 140 °C:ssa 30 minuuttia, 160 °C:ssa 30 minuuttia, 180 °C:ssa 30 minuuttia ja valettiin lopuksi 200 °C:ssa 240 minuutin ajan.

[0048] Kuten kuviossa 4 esitetään, näytekerros 20 poistettiin teflon-kalvolta (ei esitetty) ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin 10 päälle. Liekkikoet-ta suoritettiin näytekerroksen 20 pinnalla butaanikaasupolttimella 30 liekin lämpötilan ollessa 1 000 - 1 200 °C (liekki 40) 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 1. Kun liekki kosketti näytekerroksen pintaa, komposiitti suli nopeasti muutamassa sekunnissa ja hiiltyi sitten epäsäännöllisesti 30 sekunnissa. Epäyhtenäinen hiiltymä oli menettänyt rakenteellisen yhtenäisyytensä johtuen murtumien muodostumisesta. A4-kokoinen paperiarkki muuttui hieman hiiltyneeksi 30 sekunnin kuumennuksen jälkeen; se hiiltyi 60 sekunnin kuumennuksen jälkeen. Lopulta paperialusta paloi 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen johtuen lukuisista halkeamista.

[0049] Tämän vertailuesimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli alle 2 minuuttia, koska poly(vinyylialkoholin) R-OH -ryhmät eivät reagoineet ΑΙ2θ3:η M-OH -ryhmien kanssa ja muodostaneet hyvin strukturoitua komposiittia kemiallisten sidosten muodostumisen avulla.

[0050] Johtuen kemiallisesta sitoutumisesta orgaanisen polymeerin ja epäorgaanisten hiukkasten vastaavien reaktiivisten, funktionaalisten ryhmien välillä muodostunut hiiltymäkerros pinnalla on luja, sillä on erinomainen rakenteellinen yhtenäisyys eikä se murru tai kuoriudu helposti, mikä estää tehokkaasti suoran lämmönsiirron sisäosaan. Palonkestoinen materiaali ei ole vain liekkiä hidastava, vaan myös sisäosan materiaaleja suojaava. Tämän seurauksena palonkesto pitenee merkittävästi.

[0051]

Taulukko 1. Orgaanis/epäorgaanisten komposiittimateriaalien polttoko-keen tulokset

Esimerkkejä palonkestoisista levyistä Esimerkki 5 [0052] 10 g poly(etyleeni-koakryylihappoa) panostettiin reaktoriin, esikuumennettiin 80 - 120 °C:seen ja sekoitettiin sitten nopeudella 300 rpm. 10,8 g ionivaihdettua vettä ja 10,8 g ammoniakin vesiliuosta lisättiin reaktoriin, jolloin 10 minuutin sekoituksen jälkeen saatiin valkoinen emulsio. Tämän jälkeen reaktoriin lisättiin 10 g alumiinihydroksidijauhetta, jolloin 10 minuutin sekoituksen jälkeen saatiin valkoinen liete. Liete panostettiin 100x 100x 2 mm:n teflonmuottiin ja asetettiin sitten uuniin, kuivattiin 60 °C:ssa 60 minuuttia, 80 °C:ssa 60 minuuttia, 100 °C:ssa 60 minuuttia, 120 °C:ssa 30 minuuttia, 140 °C:ssa 30 minuuttia, 160 °C:ssa 30 minuuttia, 180 °C:ssa 30 minuuttia ja lopuksi valettiin 200 °C:ssa 240 minuutin ajan.

[0053] 2 mm:n paksuinen valettu levy poistettiin teflon-muotista ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin päälle. Liekkikoetta suoritettiin palonkestoi-sen levyn pinnalla butaanikaasupolttimella 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötilassa 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin pala-misilmiön tulokset on koottu taulukkoon 2. Mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisen paperiarkin pinnalla 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0054] Tämän esimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. poly(etyleeni-koakryylihapon) R-COOH -ryhmät reagoivat AI(OH)3:n M-OH -ryhmien kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Esimerkki 6 [0055] 10 g poly(etyleeni-koakryylihappoa) panostettiin reaktoriin, esikuumennettiin 80 - 120 °C:seen ja sekoitettiin sitten nopeudella 300 rpm. Tämän jälkeen reaktoriin lisättiin 10 g alumiinihydroksidijauhetta, jolloin 10 minuutin sekoituksen jälkeen saatiin valkoinen liete. Liete panostettiin 100 x 100 x 2 mm:n teflonmuottiin ja asetettiin sitten uuniin, kuivattiin 60 °C:ssa 60 minuuttia, 80 °C:ssa 60 minuuttia, 100 °C:ssa 60 minuuttia, 120 °C:ssa 30 minuuttia, 140 °C:ssa 30 minuuttia, 160 °C:ssa 30 minuuttia, 180 °C:ssa 30 minuuttia ja lopuksi valettiin 200 °C:ssa 240 minuutin ajan.

[0056] 2 mm:n paksuinen valettu levy poistettiin teflon-muotista ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin päälle. Liekkikoetta suoritettiin palonkestoi-sen levyn pinnalla butaanikaasupolttimella 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötilassa 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin pala-misilmiön tulokset on koottu taulukkoon 2. Mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisen paperiarkin pinnalla 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0057] Tämän esimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. poly(etyleeni-koakryylihapon) -COOH -ryhmät reagoivat AI(OH)3:n -OH -ryhmien kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Esimerkki 7 [0058] 20 g poly(akryylihappo-komaleiinlihappoa) (kiintoainepitoi-suus 50 paino-%) panostettiin reaktoriin, esikuumennettiin 80 - 90 °C:seen ja sekoitettiin sitten nopeudella 300 rpm. 10 g ammoniakin vesiliuosta lisättiin reaktoriin ja sekoitettiin 10 minuuttia. Tämän jälkeen reaktoriin lisättiin 10 g alumiinihydroksidijauhetta, jolloin 10 minuutin sekoituksen jälkeen saatiin keltainen liete. Liete panostettiin 100 x 100 x 2 mm:n teflonmuottiin ja asetettiin sitten uuniin, kuivattiin 60 °C:ssa 60 minuuttia, 80 °C:ssa 60 minuuttia, 100°C:ssa 60 minuuttia, 120 °C:ssa 30 minuuttia, 140 °C:ssa 30 minuuttia, 160 °C:ssa 30 minuuttia, 180 °C:ssa 30 minuuttia ja lopuksi valettiin 200 °C:ssa 240 minuutin ajan.

[0059] 2 mm:n paksuinen valettu levy poistettiin teflon-muotista ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin päälle. Liekkikoetta suoritettiin palonkestoi-sen levyn pinnalla butaanikaasupolttimella 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötilassa 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin pala-misilmiön tulokset on koottu taulukkoon 2. Mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisen paperiarkin pinnalla 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0060] Tämän esimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. poly(akryylihappo-koma-leiinihapon) -COOH -ryhmät reagoivat AI(OH)3:n -OH -ryhmien kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Esimerkki 8 [0061] 50 g reaktiivista polyuretaania, joka sisälsi 8 % reaktiivisia isosyanaattiryhmiä, panostettiin reaktoriin ja sekoitettiin nopeudella 300 rpm. Tämän jälkeen reaktoriin lisättiin 50 g alumiinihydroksidijauhetta, jolloin 5 minuutin sekoituksen jälkeen saatiin valkoinen liete. Liete panostettiin 100 x 100 x 2 mm:n teflon-muottiin ja sitä kuivattiin sitten huoneenlämpötilassa 24 tuntia.

[0062] 2 mm:n paksuinen valettu levy poistettiin teflon-muotista ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin päälle. Liekkikoetta suoritettiin palonkestoi-sen levyn pinnalla butaanikaasupolttimella 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötilas- sa 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin pala-misilmiön tulokset on koottu taulukkoon 2. Mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisen paperiarkin pinnalla 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0063] Tämän esimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. reaktiivisen polyuretaanin -NCO -ryhmät reagoivat AI(OH)3:n -OH -ryhmien kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Esimerkki 9 [0064] 50 g reaktiivista polyuretaania, joka sisälsi 8 % reaktiivisia isosyanaattiryhmiä, panostettiin reaktoriin ja sekoitettiin nopeudella 300 rpm. Tämän jälkeen reaktoriin lisättiin 45 g magnesiumhydroksidijauhetta ja 5 g modifioitua nanosavea, joka sisälsi -OH -ryhmiä (Cloidite 30B, ex. Southern Clay Product Corp.), jolloin 5 minuutin sekoituksen jälkeen saatiin valkoinen liete. Liete panostettiin 100 x 100 x 2 mm:n teflon-muottiin ja sitä kuivattiin sitten huoneenlämpötilassa 24 tuntia.

[0065] 2 mm:n paksuinen valettu levy poistettiin teflon-muotista ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin päälle. Liekkikoetta suoritettiin palonkestoi-sen levyn pinnalla butaanikaasupolttimella 1 000 - 1 200 °C:n lämpötilassa 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 2. Mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisen paperiarkin pinnalla 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0066] Tämän esimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. reaktiivisen polyuretaanin -NCO -ryhmät reagoivat Mg(OH)3:n ja nanosaven -OH -ryhmien kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Esimerkki 10 [0067] Viitaten kuvioon 5, esimerkin 9 mukainen palonkestoinen levy 20 asetettiin A4-kokoisen paperiarkin 10 päälle ja liekkikoetta suoritettiin palonkestoisen levyn pinnalla butaanikaasupolttimella 30 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötilassa (liekki 40) 180 sekunnin ajan, jossa kokeessa A4-kokoisen arkin pohjapinta yhdistettiin lämpötiladetektorin 50 termopariin 60 lämpötilan nousun seuraamiseksi. Kaupalliselle paisuvalle, palonkestoiselle levylle (FM-900, ex. YUNG CHI PAINT & VARNISH MFG. CO., LTD), jonka paksuus oli 2 mm, suoritettiin sama liekkikoe. Kuten kuviossa 6 esitetään, lämpötila kaupallisen paisuvan, palonkestoisen levyn alla kohosi nopeasti 200 °C:seen 60 sekunnin kuumennuksen jälkeen. Vertailuna lämpötila esimerkin 5 mukaisen palonkestoisen levyn alla kohosi hitaasti 200 °C:seen 100 sekunnin kuumennukseen mennessä.

[0068] Tämän esimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika parani merkittävästi johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. reaktiivisen uretaanin -NCO -ryhmät reagoivat Mg(OH)3:n ja nanosaven -OH -ryhmien kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Esimerkki 11 [0069] 50 g reaktiivista polyuretaania, joka sisälsi 7,6 % reaktiivisia isosyanaattiryhmiä, panostettiin reaktoriin ja sekoitettiin nopeudella 300 rpm. Tämän jälkeen reaktoriin lisättiin 50 g modifioitua titaanidioksidijauhetta, jonka pinnalla oli funktionaalisia -OH -ryhmiä, jolloin 5 minuutin sekoituksen jälkeen saatiin valkoinen liete. Liete panostettiin 100 x 100 x 2 mm:n teflon-muottiin, sitä kuivattiin huoneenlämpötilassa 24 tuntia ja lopuksi valettiin uunissa 80 °C:ssa 24 tunnin ajan.

[0070] 2 mm:n paksuinen valettu levy poistettiin teflon-muotista ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin päälle. Liekkikoetta suoritettiin palonkestoisen levyn pinnalla butaanikaasupolttimella 1 000 - 1 200 °C:n lämpötilassa 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 2. Mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisen paperiarkin pinnalla 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0071] Tämän esimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. reaktiivisen polyuretaanin -NCO -ryhmät reagoivat modifioidun Ti02:n -OH -ryhmien kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Esimerkki 12 [0072] 40 g reaktiivista polyuretaania, joka sisälsi 7,6 % reaktiivisia isosyanaattiryhmiä, panostettiin reaktoriin ja sekoitettiin nopeudella 300 rpm. Reaktoriin lisättiin 50 g modifioitua titaanidioksidijauhetta, jonka pinnalla oli funktionaalisia -OH -ryhmiä ja sekoitettiin 3 minuuttia. Tämän jälkeen reaktoriin lisättiin 10 g PPG 400 -valmistetta (polypropyleeniglykoli; Mw 0 400), jolloin 2 minuutin sekoituksen jälkeen saatiin valkoinen liete. Liete panostettiin 100 x 100 x 2 mm:n teflon-muottiin, sitä kuivattiin huoneenlämpötilassa 24 tuntia ja lopuksi valettiin uunissa 80 °C:ssa 24 tunnin ajan.

[0073] 2 mm:n paksuinen valettu levy poistettiin teflon-muotista ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin päälle. Levyllä oli erinomainen taipuisuus sen taivutussäteen ollessa noin 3 cm. Liekkikoetta suoritettiin palonkestoisen levyn pinnalla butaanikaasupolttimella 1 000 - 1 200 °C:n lämpötilassa 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 2. Mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisen paperiarkin pinnalla 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0074] Tämän esimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. reaktiivisen polyuretaanin -NCO -ryhmät reagoivat modifioidun Ti02:n -OH -ryhmien kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Esimerkki 13 [0075] 40 g reaktiivista polyuretaania, joka sisälsi 8 % reaktiivisia isosyanaattiryhmiä, panostettiin reaktoriin ja sekoitettiin nopeudella 300 rpm. Tämän jälkeen reaktoriin lisättiin 45 g modifioitua titaanidioksidijauhetta, jonka pinnalla oli funktionalisia -OH -ryhmiä, ja 5 g modifioitua nanosavea, joka sisälsi -OH -ryhmiä (Cloisite 30B, ex. Southern Clay Product Corp.) ja niitä sekoitettiin 3 minuuttia. Seuraavaksi reaktoriin lisättiin 10 g PPG 400 -valmistetta (po-lypropyleeniglykoli; Mw = 400), jolloin 2 minuutin sekoituksen jälkeen saatiin vaaleankeltainen liete. Liete panostettiin 100 x 100 x 2 mm:n teflon-muottiin, sitä kuivattiin huoneenlämpötilassa 24 tuntia ja lopuksi valettiin uunissa 80 °C:ssa 24 tunnin ajan.

[0076] 2 mm:n paksuinen valettu levy poistettiin teflon-muotista ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin päälle. Levyllä oli erinomainen taipuisuus sen taivutussäteen ollessa noin 3 cm. Liekkikoetta suoritettiin palonkestoisen levyn pinnalla butaanikaasupolttimella 1 000 - 1 200 °C:n lämpötilassa 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 2. Mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisen paperiarkin pinnalla 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0077] Tämän esimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. reaktiivisen polyuretaanin -NCO -ryhmät reagoivat nanosaven ja modifioidun Ti02:n -OH -ryhmien kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Esimerkki 14 [0078] 20 g 3,4-epoksisykloheksyylimetyyli-3,4-epoksisyklohek-saanikarboksylaattia (E4221, epoksihartsi, ex. Union Carbide) panostettiin reaktoriin ja sitä sekoitettiin nopeudella 300 rpm, minkä jälkeen lisättiin ylimäärin (8 g, ekvivalenttisuhde E4221/MeHHPA = 1/1,14) MeHHPA:a (heksahydro-4-metyyliftaalihappoanhydridi) kovetusaineeksi ja 0,1 g BDMA:a (N,N-dimetyyli-bentsyyliamiini) katalyytiksi. Viiden minuutin sekoituksen jälkeen reaktoriin lisättiin 48,1 g alumiinihydroksidijauhetta, jolloin 10 minuutin sekoituksen jälkeen saatiin valkoinen liete. Liete panostettiin 100 x 100 x 2 mm:n ja 100 x 100 x 4 mm:n teflon-muottiin ja sitä kuivattiin 120 °C:ssa 1 tunti.

[0079] 2 mm:n ja 4 mm:n paksuiset valetut levyt poistettiin teflon-muotista ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin päälle. Liekkikoetta suoritettiin palonkestoisten levyjen pinnalla butaanikaasupolttimella 1 000 - 1 200 °C:n lämpötilassa 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 2. 2 mm:n paksuisen valetun levyn osalta mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisen paperiarkin pinnalla 30, ja 60, kun taas 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi ja hiiltyi 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen. 4 mm:n paksuisen valetun levyn osalta mitään hiiltymistä ei havaittu A4-kokoisen paperiarkin pinnalla 30, 60 ja 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen, kun taas 180 sekunnin kuumennuksen jälkeen se muuttui lievästi hiiltyneeksi.

[0080] Tämän esimerkin mukaisesti palonkeston kestoaika oli yli 3 minuuttia johtuen vahvistetusta näytekerroksesta, ts. epoksihartsin (peräisin ylimäärin olevasta MeHHPA:sta) anhydridiryhmät reagoivat AI(OH)3:n -OH -ryhmien kanssa muodostaen kemiallisia sidoksia fysikaalisen sekoittumisen sijasta.

Vertailuesimerkki 5 [0081] 50 g reaktiivista polyuretaania, joka sisälsi 8 % reaktiivisia isosyanaattiryhmiä, panostettiin reaktoriin ja sekoitettiin nopeudella 300 rpm. Tämän jälkeen reaktoriin lisättiin 50 g modifioimatonta piidioksidijauhetta, jolloin 5 minuutin sekoituksen jälkeen saatiin valkoinen liete. Liete panostettiin 100 x 100 x 2 mm:n teflon-muottiin, sitä kuivattiin sitten huoneenlämpötilassa 24 tuntia ja lopuksi valettiin uunissa 80 °C:ssa 24 tunnin ajan.

[0082] 2 mm:n paksuinen valettu levy poistettiin teflon-muotista ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin päälle. Liekkikoetta suoritettiin palonkestoi-sen levyn pinnalla butaanikaasupolttimella 1 000 - 1 200 °C:n lämpötilassa 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 2. Kun liekki kosketti näytekerroksen pintaa, komposiitti suli nopeasti muutamassa sekunnissa ja hiiltyi sitten epäsäännöllisesti 30 sekunnissa. Epäyhtenäinen hiiltymä oli menettänyt rakenteellisen yhtenäisyytensä johtuen murtumien muodostumisesta. A4-kokoinen paperiarkki muuttui lievästi hiiltyneeksi 30 sekunnin kuumennuksen jälkeen; se hiiltyi 60 sekunnin kuumennuksen jälkeen. Lopulta paperi paloi 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen johtuen lukuisista halkeamista.

[0083] Tämän vertailuesimerkin mukaisesti levy ei kyennyt kestämään 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötilaa, koska modifioimattomat SiCVpinnat eivät kyenneet reagoimaan polyuretaanin -NCO -ryhmien kanssa ja muodostamaan hyvin strukturoitua komposiittia kemiallisten sidosten muodostumisen avulla.

Vertailuesimerkki 6 [0084] 50 g polyuretaania, joka ei sisältänyt reaktiivisia isosyanaatti-ryhmiä, panostettiin reaktoriin ja sekoitettiin nopeudella 300 rpm. Tämän jälkeen reaktoriin lisättiin 50 g alumiinihydroksidijauhetta, jolloin 5 minuutin sekoituksen jälkeen saatiin valkoinen liete. Liete panostettiin 100 x 100 x 2 mm:n teflon-muottiin, sitä kuivattiin sitten uunissa 60 °C:ssa 120 minuuttia, 80 °C:ssa 120 minuuttia, 100 °C:ssa 120 minuuttia ja lopuksi valettiin 120 °C:ssa 360 minuutin ajan.

[0085] 2 mm:n paksuinen valettu levy poistettiin teflon-muotista ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin päälle. Liekkikoetta suoritettiin palonkestoi-sen levyn pinnalla butaanikaasupolttimella 1 000 - 1 200 °C:n lämpötilassa 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 2. Kun liekki kosketti näytekerroksen pintaa, komposiitti suli nopeasti muutamassa sekunnissa ja hiiltyi sitten epäsäännöllisesti 30 sekunnissa. Epäyhtenäinen hiiltymä oli menettänyt rakenteellisen yhtenäisyytensä johtuen murtumien muodostumisesta. A4-kokoinen paperiarkki muuttui hiiltyneeksi 30 sekunnin kuumennuksen jälkeen. Lopulta paperi paloi 60 sekunnin kuumennuksen jälkeen johtuen lukuisista halkeamista.

[0086] Tämän vertailuesimerkin mukaisesti levy ei kyennyt kestämään 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötilaa, koska polyuretaanissa ei ollut funk tionaalisia ryhmiä, jotka olisivat reagoineet alumiinihydroksidin -OH -ryhmien kanssa ja muodostaneet hyvin strukturoidun komposiitin kemiallisten sidosten muodostumisen avulla.

Vertailuesimerkki 7 [0087] 50 g poly(vinyylialkoholia), joka sisälsi -OH -ryhmiä, liuotettiin veteen ja sitä sekoitettiin nopeudella 300 rpm. 50 g alumiinihydroksidijauhetta lisättiin pol(vinyylialkoholiin), jolloin saatiin 20 minuutin sekoituksen jälkeen 70 -90 °C:ssa valkoinen liete. Liete panostettiin 100 x 100 x 2 mm:n teflon-muottiin ja asetettiin sitten uuniin sitä, kuivattiin 60 °C:ssa 60 minuuttia, 80 °C:ssa 60 minuuttia, 100 °C:ssa 60 minuuttia, 120 °C:ssa 3 minuuttia, 140 °C:ssa 30 minuuttia, 160 °C:ssa 30 minuuttia, 180 °C:ssa 3 minuuttia ja lopuksi valettiin 200 °C:ssa 240 minuutin ajan.

[0088] 2 mm:n paksuinen valettu levy poistettiin teflon-muotista ja asetettiin A4-kokoisen paperiarkin päälle. Liekkikoetta suoritettiin palonkestoi-sen levyn pinnalla butaanikaasupolttimella 1 000 - 1 200 °C:n lämpötilassa 30 sekunnista 3 minuuttiin kestävä aika. A4-kokoisen paperiarkin palamisilmiön tulokset on koottu taulukkoon 2. Kun liekki kosketti näytekerroksen pintaa, komposiitti suli nopeasti muutamassa sekunnissa ja hiiltyi sitten epäsäännöllisesti 30 sekunnissa. Epäyhtenäinen hiiltymä oli menettänyt rakenteellisen yhtenäisyytensä johtuen murtumien muodostumisesta. A4-kokoinen paperiarkki muuttui lievästi hiiltyneeksi 30 sekunnin kuumennuksen jälkeen; se hiiltyi 60 sekunnin kuumennuksen jälkeen. Lopulta paperi paloi 120 sekunnin kuumennuksen jälkeen johtuen lukuisista halkeamista.

[0089] Tämän vertailuesimerkin mukaisesti levy ei kyennyt kestämään 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötilaa, koska alumiinihydroksidin -OH -ryhmät eivät kyenneet reagoimaan poly(vinyylialkoholin) -OH -ryhmien kanssa ja muodostamaan hyvin strukturoitua komposiittia kemiallisten sidosten muodostumisen avulla.

Taulukko 2. Palonkestoisten levyjen liekkikokeen tulokset

[0090] Vaikka keksintöä on kuvattu esimerkkien avulla ja edullisen suoritusmuodon suhteen, on ymmärrettävä, ettei keksintö rajoitu niihin. Päinvastoin sen on tarkoitettu kattavan erilaiset muunnokset ja vastaavat järjestelyt (jotka olisivat alaan perehtyneille ilmeisiä). Näin ollen oheisten patenttivaatimusten suojapiirille tulisi antaa laajin tulkinta niin, että se sulkee sisäänsä kaikki tällaiset muunnokset ja vastaavat järjestelyt.

Claims (12)

1. Orgaanis/epäorgaaninen komposiitti, joka käsittää: orgaanista komponenttia, joka käsittää 30 - 70 paino-% polymeeriä, kopolymeeria tai oligomeeria, joka käsittää polyuretaania, tai polyolefiinikopolymeeria, jossa on ensimmäinen reaktiivinen, funktionaalinen isosyanaattiryhmä; ja 70 - 30 paino-% epäorgaanisia hiukkasia, jotka käsittävät metallihydroksidia AI(OH)3:a tai Mg(OH)2:a, jossa on toinen reaktiivinen, funktionaalinen hydroksyyliryhmä; jossa epäorgaaniset hiukkaset on kemiallisesti sidottu polymeeriin, kopolymeeriin tai oligomeeriin ensimmäisen ja toisen reaktiivisen, funktionaalisen ryhmän välisellä reaktiolla, jolloin epäorgaaniset ja orgaaniset komponentit ovat riittävästi sitoutuneet siinä määrin, että saadaan aikaan palonkestoinen päällystysmateriaali, joka kykenee kestämään 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötiloja yli 3 minuutin ajan.

2. Palonkestoinen levy, joka käsittää: orgaanis/epäorgaanista komposiittia, joka käsittää: 30 - 70 paino-% orgaanista komponenttia, joka käsittää polyhappoa, polyuretaania, epoksihartsia, polyolefiinia tai polyamiinia, jossa on ensimmäinen reaktiivinen, funktionaalinen isosyanaattiryhmä; ja 70 - 30 paino-% epäorgaanisia hiukkasia, jotka käsittävät metallihydroksidia, nitridiä, oksidia, karbidia, metallisuolaa tai epäorgaanista kerroksellista materiaalia, jossa on toinen reaktiivinen, funktionaalinen hydroksyyliryhmä; jossa epäorgaaniset hiukkaset on kemiallisesti sidottu polyhappoon, polyuretaaniin, epoksihartsiin, polyolefiiniin tai polyamiiniin ensimmäisen ja toisen reaktiivisen, funktionaalisen ryhmän välisellä reaktiolla; jolloin epäorgaaniset ja orgaaniset komponentit ovat riittävästi sitoutuneet siinä määrin, että saadaan aikaan palonkestoinen päällystysmateriaali, joka kykenee kestämään 1 000 - 1 200 °C:n liekin lämpötiloja yli 3 minuutin ajan.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen palonkestoinen levy, jossa metallihydroksidi käsittää AI(OH)3:a tai Mg(OH)2:a.

4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen palonkestoinen levy, joka käsittää lisäksi lisäainetta.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen palonkestoinen levy, jossa lisäaine käsittää liekkiä hidastavaa ainetta, silaania, siloksaania, lasihiekkaa tai lasikuitua.

6. Patenttivaatimuksen 4 mukainen palonkestoinen levy, jonka paksuus on alle 0,5 mm.

7. Patenttivaatimuksen 2 mukainen palonkestoinen levy, jonka paksuus on alle 0,5 - 2 mm.

8. Patenttivaatimuksen 2 mukainen palonkestoinen levy, jonka paksuus on yli 2 mm.

9. Patenttivaatimuksen 2 mukainen palonkestoinen levy, joka käsittää lisäksi tulenaran tai helposti syttyvän levyn kerrostettuna or-gaanis/epäorgaanisen komposiitin pinnalle monikerrosrakenteen muodostamiseksi.

10. Patenttivaatimuksen 2 mukainen palonkestoinen levy, jota käytetään palonkestoisena täytelevynä.

11. Patenttivaatimuksen 2 mukainen palonkestoinen levy, jota käytetään palonkestoisena tapettina.

12. Patenttivaatimuksen 2 mukainen palonkestoinen levy, joka on taipuisa palonkestoinen levy. Patentkrav