FI123577B - Menetelmä alifaattisten karboksyylihappojen, ligniinin ja uuteaineiden talteenottamiseksi alkalisten selluloosakeittojen jäteliemistä - Google Patents

Description

Menetelmä aliiäattisten karboksyylihappojen, ligniinin ja uuteaineiden talteen-ottamiseksi alkalisten selluloosakeittojen jäteliemistä - Förfarande för utvinning av alifatiska karboxylsyror, lignin och extraktivämne ur avlutar frän alkaliska S cellulosakok Tämä keksintö kohdistuu menetelmään orgaanisten materiaalijakeiden (alifaattiset kar-boksyylihapot, ligniini ja uuteaineet) osittaiseksi valmistamiseksi ja talteenottamiseksi 10 jäteliemistä, jotka muodostuvat alkalisten keittojen, erityisesti mänty- ja koivusulfaatti-keiton, erillisessä hapettavassa alkalisessa alkuvaiheessa, ns. esikäsittelyvaiheessa. Menetelmä soveltuu ensisijaisesti sekä havu- että lehtipuukeitoista peräisin oleville esikäsit-telyjäteliemille, mutta sitä voidaan myös soveltaa muiden selluloosapitoisten kasvi-materiaalien (mm. ruohot sekä maatalous- ja teollisuusjätteet) alkalisessa keitoissa synty-15 vien jätelienten orgaanisen aineen fraktiointiin ja jakeiden edelleen hyödyntämiseen.

Aikaisemman patenttihakemuksen /1/ yhteydessä on esitetty menetelmä, jossa kyseinen alkalinen esikäsittely tehdään pelkästään natriumhydroksidin (NaOH) vesiliuoksella. Tällöin merkittävä etu on se, että hyödynnettäessä muodostuvaa esikäsittelyjäteliuosta 20 esikäsittelyn yhteydessä siihen liukenevien aineosien talteenottoon saadaan rikkivapaita tuotejakeita (alifaattiset karboksyylihapot, ligniini ja uuteaineet). Yleisesti tarkasteltuna kyseisellä tavalla hyödyntää esikäsittelyliuoksia orgaanisen materiaalin talteenottoon saavutetaan samalla se etu, että alkalisessa keitossa kuituraaka-aineesta liukenee ensin lämpöarvoltaan alhaista ja hiilihydraatteihin pohjautuvaa ainesta merkittävästi enemmän 25 kuin sitä lämpöarvoltaan suurempaa ligniiniä. Tällä seikalla on erityisesti tehtaan energiatalouden kannalta merkitystä, sillä tehtaan varsinaisen jäteliemen (mustalipeän) orgaanisen ainekseen sitoutunut lämpöenergia otetaan talteen poltettaessa mustalipeä epäorgaanisten keittokemikaalien regeneroinnin yhteydessä ns. soodakattilassa. Toisaalta keitossa liukenevan orgaanisen materiaalin (alle viidennes alkuperäisestä raaka-aineesta) ohj aarni -30 nen muuhun tarkoitukseen ennen soodakattilaa antaa mahdollisuuden tuotannon lisäämi-

2 I

! selle, jolla puolestaan on merkitystä, mikäli soodakattilasta on muodostunut tuotannon perinteinen pullonkaula.

Nyt esitetyssä keksinnössä on havaittu edulliseksi tehdä mainittu alkalinen esikäsittely 5 hapettavissa olosuhteissa, jolloin käsittelyssä käytettävään NaOH:n vesiliuokseen lisätään hapettavaa kemikaalia, kuten vetyperoksidia (H2O2) tai happea (O2). Tällöin saavutetaan edellisten etujen lisäksi se perusmenetelmän olennainen parannus, että esikäsittelyssä esiintyvien reaktioiden avulla pääasiassa raaka-ainehakkeen hiilihydraattiaineksesta aikalisissä olosuhteissa tapahtuva alifaattisten karboksyylihappojen muodostus ohjautuu en-10 tistä pienimolekyylisimmiksi happokomponenteiksi. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että hapettavissa olosuhteissa saadaan muodostumaan, pelkällä NaOHtllä tehtävään esikäsittelyyn verrattuna, enemmän erityisesti ns. pienimolekyylisiä haihtuvia happoja (muurahais- ja etikkahappo) sekä tiettyjä muita pienimolekyylisiä happoja, pienimolekyylisiä hydroksihappoja (mm. glykoli- ja deoksi-tetronihappo) ja toisaalta näitä vähem-15 män ’’suurimolekyylisiä hydroksihappoja” (mm. deoksi-pentonihappo ja isosakkariini-hapot). Kyseisellä seikalla on happojen talteenoton ja niiden hyödyntämisen kannalta varsin edullinen ja ratkaiseva vaikutus, sillä pienimolekyyliset hapot ovat yleisesti katsottuna suurimolekyylisiin happoihin verrattuna näitä selkeästi helpommin erotettavissa ja myös teollisesti hyödynnettävissä.

20

Sulfaattikeitossa (maailmassa yli 90 % kemiallisesta massasta tuotetaan nykyisin tällä menetelmällä) poistetaan selluloosakuituja toisiinsa sitovaa raaka-aineen sisältämää ligniiniä vahvasti aikalisissä olosuhteissa. Samalla tapahtuu myös puun polymeerisen hiilihydraattiaineksen, selluloosan ja hemiselluloosien keiton kokonaissaantoa alentavaa 25 pilkkoutumista sekä samanaikaista liukenemista keittoliemeen /2,3/. Mustalipeään liuennut orgaaninen aines koostuu siten puun uuteaineista peräisin olevan raakasuovan osittaisen erotuksen jälkeen pääosin sekä ligniinin purkutuotteista että hiilihydraattiketjuissa tapahtuvien pilkkoutumisreaktioiden seurauksena syntyneistä alifaattisista karboksyyli-hapoista. Suurin osa keiton aikana kuluvasta natriumista sitoutuu näihin happoihin, kun 30 taas valtaosa rikistä on epäorgaanisessa aineksessa. Mustalipeän orgaanista pääkompo-nenteista hyödynnetään kemiallisina tuotteina käytännöllisesti katsoen vain uuteaineista I 3 peräisin oleva fraktio, mäntysuopa 131. Muu orgaaninen aines poltetaan soodakattilassa keittokemikaalien regeneroimiin yhteydessä ja käytetään lämpöenergian tuotantoon. Ali-faattisen karboksyylihappojakeen korkean happipitoisuuden takia sen lämpösisältö vastaa kuitenkin ainoastaan neljäsosaa mustalipeän orgaanisen aineksen tehollisesta lämpö-5 arvosta. Koska nykyaikainen sulfaattitehdas on energian suhteen enemmän kuin omavarainen, erityisesti kyseisten happojen ainakin osittainen talteenotto olisi tämän perusteella mahdollista. Lisäksi happojen (ja muun orgaanisen aineen) talteenotto olisi edullista erityisesti silloin kun soodakattila muodostaa edellä mainitun mukaisesti tuotannon pullonkaulan.

10

Mustalipeän alifaattinen happojae sisältää sekä haihtuvia (muurahais- ja etikkahappo) että hydroksihappoja, joissa on joko yksi tai kaksi karboksyyliryhmää (taulukko 1). Hydroksi-monokarboksyylihapot muodostavat pitoisuudeltaan merkittävimmän mustalipeässä esiintyvän happofraktion. Lehtipuukeitossa muodostuvien happojen kokonaismäärä on 15 havupuukeittoon verrattuna lähes sama, mutta happojen suhteelliset osuudet poikkeavat tunnusomaisesti toisistaan. Lisäksi happokoostumus vaihtelee jonkin verran riippuen sovelletuista keitto-olosuhteista. Alifaattisten happojen, samoin kuin ligniinin, hyödyntäminen edellyttää, että ne voidaan eristää mustalipeän muista aineosista puhtaana fraktiona. Erityisesti ligniinin kohdalla edullista olisi sen rikittömyys (normaali sulfaattiligniini 20 sisältää 1-3 % rikkiä 131). Vaatimuksena kaikissa tapauksissa on kuitenkin se, että orgaanisten jakeiden talteenotto täytyy voida liittää kitkattomasti tehtaan normaaliin toimintaan, jolloin on otettava erityisesti huomioon menetelmän aiheuttamat häiriöt keitto-kemikaalien regeneroinnissa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että vain orgaanisen materiaalin osittainen talteenotto on mahdollista. Toisaalta ei myöskään ole mahdollista 25 tehdä kovin merkittäviä muutoksia tehtaan normaaliin toimintaan, sillä esiintyvien de-lignifiointiprosessien päätuotteen, kuidun, täytyy soveltua moniin paperi- ja kartonkituotteiden perusmateriaaliksi /3-6/.

Keksinnön mukaisen menetelmän kehittäminen perustui patenttihakemuksessa /1/ listat-30 tuihin yleisiin reunaehtoihin, jolloin perusajatuksena oli ottaa orgaanisen aineksen erotukseen tarvittava jäteliemi suoritettavan keiton alkuvaiheesta ns. alkalisen esikäsitte-

4 I

; I

lyn avulla. Tällöin voitiin siten samalla maksimoida hiilihydraattipohjaisen materiaalin ja toisaalta ’’minimoida” ligniinipohjaisen ’’epäpuhtausmateriaalin” muodostuminen. Tämän lisäksi havaittiin kuitenkin se menetelmää vielä olennaisesti parantava ja tähän keksintöön kohdistuva tosiasia, että mikäli esikäsittelyssä oli alkalin lisäksi läsnä jokin hapetta-5 va kemikaali, voitiin valmistaa happojen erottamisen ja niiden hyödyntämisen kannalta koostumukseltaan entistä edullisempi happofraktio. Liuenneiden rikkivapaiden ainefrakti-oiden (alifaattiset karboksyylihapot, ligniini ja uuteaineet) eristäminen ja puhdistaminen tehtiin myös tässä tapauksessa patenttihakemuksessa /11 esitettyjen yksikköprosessien mukaisesti.

10

Seuraavissa esimerkeissä 1 ja 2 valaistaan tarkemmin keksinnön patenttivaatimuksen 1 mukaista menetelmää. Asiantuntijalle on selvää, että kyseisissä esimerkeissä esitettyä päämenetelmää voidaan modifioida monella tavoin tapauskohtaisesti halutun optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi. On siten myös selvää, että kuituraaka-aine voi olla 15 mikä tahansa tähän tarkoitukseen sopiva biomassamateriaali ja esikäsitelty raaka-aine voidaan kuiduttaa edelleen esim. joko normaalin sulfaattikeiton tai sooda-antrakinoni-(AQ)-keiton avulla. Kaikissa tapauksissa esikäsittelyjäteliemi johdetaan kuitenkin orgaanisen aineen talteenottoon.

20 Esimerkki 1 Mäntypuusta (Pinus sylvestris) valmistetulle hakkeelle tehtiin alkaliesikäsittelyt seuraavissa olosuhteissa: NaOHin määrä 4 % ja 8 % puun kuiva-aineesta, neste/puu-suhde 5 L/kg, käsittelyaika 60 min ja käsittelylämpötila 150 °C. Lisäksi tehtiin alkalikäsittelyt 25 käyttämällä NaOH:n määränä 6 % ja 8 % puun kuiva-aineesta, neste/puu-suhteena 5 L/kg, käsittelyaikana 60 min ja käsittelylämpötilana 150 °C. Tällöin kummassakin alkali tapauksessa käsittelyt tehtiin joko lisäämällä niihin 2 % ELC^ra tai 02:a (5 atm). Esikäsittelyssä muodostunut jäteliemi otettiin talteen ja hakkeet pestiin tämän jälkeen huolellisesti juoksevalla vedellä käsittelyn kokonaissaannon määrittämiseksi (liuennut aines = (uunikuivan 30 hakkeen määrä ennen käsittelyä) - (uunikuivan hakkeen määrä käsittelyn jälkeen)).

5 I

Muodostuneiden jätelienten koostumus oli taulukon 2 mukainen. Massasuhde (haihtuvat hapot)/(hydroksihapot) oli joko 1,9 (4%NaOH) tai 1,0 (8%NaOH), Η2θ2:η läsnäollessa joko 1,5 (6%/H202) tai 1,3 (8%/H202) ja 02:n hapen läsnäollessa joko 1,0 (6%/02) tai 1,3 (8%/02) (taulukko 3). Tehtäessä esikäsittely pelkällä alkalilla massasuhde (haihtuvat 5 hapotj/hydroksihapot) oli varsin suuri alemmalla alkaliannostuksella (4%NaOH). Tämä johtui selkeästi siitä, että mäntypuun merkittävimmän hemiselluloosakomponentin, glu-komannaanin, asetyyliryhmät lohkeavat lähes välittömästi käsittelyn alussa muodostaen etikkahappoa /31, kun taas hydroksihapot muodostuvat tasaisesti käsittelyn kuluessa ja muodostumiseen siihen vaikuttaa myös osaltaan annosteltavan alkalin määrä (taulukko 4).

10 Hapettavan lisäaineen (H202 tai 02) vaikutuksesta muodostui myös suhteellisesti vähemmän muuta liukenevaa ainetta kuin alifaattisia happoja, mikä tässä tapauksessa näkyi osaltaan kokonaissaannoissa (taulukko 2) ja toisaalta massasuhteissa (alifaattiset hapot)/(muu orgaaninen aines) (taulukko 3). Tähän liittyen erityisesti H202:n läsnäollessa tehdyt alkalikäsittelyt poikkesivat selvästi muista käsittelyistä (happoja noin 75 % orgaa-15 nisesta aineesta, muissa käsittelyissä 50-60 %). Liuennut kokonaismäärä vaihteli hapettavissa esikäsittelyissä välillä 8,0-13,2 % hakkeen kuiva-aineesta (taulukko 2).

Yleisesti tarkasteltuna kaikissa esikäsittelytapauksissa haihtuvia happoja (muurahais- ja etikkahappo) oli 50-64 % alifaattisista karboksyylihapoista (haihtuvat hapot + hydroksi-20 hapot) (taulukko 4). Koska aikaisemman kokemuksen /1/ perusteella voidaan teollisesti helpommin hyödynnettävät haihtuvat hapot eristää ja puhdistaa hydroksihappoja yksinkertaisemmin, seikalla on suuri käytännön merkitys - keitonjälkeisessä mäntymusta-lipeässä haihtuvia happoja on alifaattisten karboksyylihappojen kokonaismäärästä ainoastaan noin 35 % ja alifaattisten karboksyylihappojen määrä on puolestaan noin 45 % 25 liuenneesta orgaanisen aineen kokonaismäärästä /3/. Η202:η ja 02:n läsnäolo aiheutti myös sen myönteisen ilmiön, että suurimolekyyliset hydroksihapot (mm. deoksi-pentoni-happo ja isosakkariinihapot) pilkkoutuivat osin pienimolekyylisiksi hapoiksi (mm. muurahais-, glykoli- ja deoksi-tetronihappo). Tälläkin seikalla on osaltaan edullinen vaikutus happojen lopulliseen eristämiseen ja hyödyntämiseen, sillä teollisuudessa hyödynnettävät 30 pienimolekyyliset hydroksihapot ovat helpommin eristettävissä kuin suurimolekyyliset hydroksihapot, joiden suurimittainen käyttö ei lisäksi vielä ole vakiintunut. Toisaalta 6 H2O2 pilkkoi alkalissa vähäisessä määrin muitakin puukomponentteja (mm. ligniini) kuin hiilihydraatteja alifaattisiksi karboksyylihapoiksi, mikä näkyi erityisesti korkeammalla alkaliannostustasolla {6ΨοίΆ2θ2 vs. 8%/H2C>2).

5 Esikäsittelyjäteliuosten pH-arvot olivat välillä 6,4-9,7, mikä osoitti happojen pK-arvot (3-5 111) huomioon ottaen happojen esiintyvän natriumsuoloinaan, eikä toisaalta annostellun NaOH:n määrän olleen liian suuren tai pienen. Uuteaineet, ligniini sekä hapot eristettiin patenttihakemuksessa /1/ esitettyjen yksikköprosessien avulla. Tällöin hapot vapautettiin natriumsuoloistaan vaihtoehtoisesti joko käyttämällä tarkoitukseen mineraalihappoa tai 10 elektrodialyysiä. Yleisesti saatiin erilaisilla puhdistusmenetelmillä (mm. tislaus ja kromatografiset menetelmät) kolme happofraktiota: i) haihtuvat hapot (muurahais- ja etikka-happo), ii) pienimolekyyliset hydroksihapot (pääasiassa glykoli-, maito-, hydroksi-butaani- ja deoksi-tetronihappo, C2-C4) sekä iii) suurimolekyyliset hydroksihapot (pääasiassa deoksi-pentonihappo ja isosakkariinihapot, C5-C6). Kaikissa tapauksissa esikäsi-15 tellyt hakkeet pystyttiin kuiduttamaan normaalisti esim. ilman saantohäviöitä sulfaattikei-tolla.

Esimerkki 2 20 Koivupuusta (Betula pendula) valmistetulle hakkeelle tehtiin alkaliesikäsittelyt seuraa-vissa olosuhteissa: NaOH:n määrä 4 %, 6 % ja 8 % puun kuiva-aineesta, neste/puu-suhde 5 L/kg, käsittelyaika 60 min ja käsittelylämpötila 150 °C. Lisäksi tehtiin alkalisäsittelyt käyttämällä NaOH:n määränä 6 % ja 8 % puun kuiva-aineesta, neste/puu-suhteena 5 L/kg, käsittelyaikana 60 min ja käsittelylämpötilana 150 °C. Tällöin kummassakin alkalitapauk-25 sessa käsittelyt tehtiin joko lisäämällä niihin 2 % H2C>2:a tai C>2:a (5 atm). Esikäsittelyssä muodostunut jäteliemi otettiin talteen ja hakkeet pestiin tämän jälkeen huolellisesti juoksevalla vedellä käsittelyn kokonaissaannon määrittämiseksi (liuennut aines = (uunikuivan hakkeen määrä ennen käsittelyä) - (uunikuivan hakkeen määrä käsittelyn jälkeen)).

30 Muodostuneiden jätelienten koostumus oli taulukon 5 mukainen. Liuennut kokonaismäärä vaihteli hapettavissa esikäsittelyissä välillä 11,0-14,7 % hakkeen kuiva-aineesta.

7 I

Tämä osoitti samalla hapettavien kemikaalien tehosta reagoida mm. koivun neutraalisten uuteaineiden ja pienimolekyylisen ligniiniaineksen kanssa muuttaen ne liukenevaan muotoon. Massasuhde (haihtuvat hapot)/(hydroksihapot) oli tässä tapauksessa 5,8-3,3 (8%NaOH-4%NaOH), H202:n läsnäollessa joko 4,8 (6%/H202) tai 3,7 (8%/Η2θ2) ja 02:n 5 läsnäollessa joko 4,2 (6%/02) tai 3,3 (8%/C>2) (taulukko 6). Esikäsittelyjäteliuosten pH-arvot olivat tapauksissa (6% ja 8%/H202) sekä (6% ja 8%/02) välillä 5,4-7,0, mikä osoitti annostellun NaOH:n määrän olleen riittävän. Yleisesti ottaen hapettavien kemikaalien käyttö ei kuitenkaan näyttänyt olevan, lisääntyneen muun liukenevan aineksen takia, happojen talteenoton kannalta aivan yhtä edullista kuin mäntyesikäsittelyssä.

10

Koivuhakkeen hiilihydraattifraktio poikkeaa tietyltä osin mäntyhakkeen vastaavan jakeen koostumuksesta /8/, mikä näkyy myös muodostuvissa happokomponenteissa (taulukot 4 ja 7). Erityisesti koivupuun merkittävimmän hemiselluloosakomponentin, ksylaanin, korkea asetyyliryhmäpitoisuus johtaa suureen etikkahappopitoisuuteen. Yleisesti tarkas- 15 teltuna kaikissa koivuhakkeen esikäsittelytapauksissa haihtuvia happoja (muurahais- ja etikkahappo) oli 75-86 % alifaattisista karboksyylihapoista (haihtuvat hapot + hydroksi-hapot) (taulukko 7). Hapettavien kemikaalien (H202 tai 02) vaikutus hydroksihappojen muodostumiseen oli odotetusti kuitenkin samankaltainen mäntyhakekäsittelyjen kanssa. Tällöin happoja oli 58-68 % orgaanisesta aineesta.

20

Uuteaineiden, ligniinin ja happojen eristys tehtiin esimerkin 1 mukaisesti. Myös tässä tapauksessa saatiin erilaisilla puhdistusmenetelmillä kolme happofraktiota - i) haihtuvat hapot (muurahais- ja etikkahappo), ii) pienimolekyyliset hydroksihapot (pääasiassa glykoli-, maito-, hydroksibutaani- ja deoksi-tetronihappo, C2-C4) sekä Hi) suurimolekyyliset 25 hydroksihapot (pääasiassa deoksi-pentonihappo ja isosakkariinihapot, Cs-Cö) - ja esikäsi-tellyt hakkeet pystyttiin kuiduttamaan normaalisti ilman saantohäviöitä sulfaattikeitolla.

30 8

Kirjallisuusviitteet 1. Aldn, R., Menetelmä alifaattisten karboksyylihappojen, ligniinin ja uuteaineiden valmistamiseksi sekä talteenottamiseksi alkalisten selluloosakeittojen jäteliemistä, 5 patenttihakemus 20070906 (27.11.2007).

2. Sjöström, E., Wood Chemistry - Fundamentals and Applications, second edition, Academic Press, Inc., San Diego, CA, USA, 1993.

3. Alen, R., Basic chemistry of wood delignification, in: Forest Products Chemistry, P. Stenius (Ed.), Fapet Oy, Helsinki, 2000, s. 58-104.

10 4. Sjöström, E., J. Appi. Polym. Sci. 37(1983)577-592.

5. Axegärd, P., Utilization of black liquor and forestry residues in a pulp mill biorefinery, Forest Based Sector Technology Platform Conference, Lahti, 2006.

6. van Heiningen, A., Pulp Paper Can. 107(6)(2006)38-43.

7. Alen, R., Kokoelma orgaanisia yhdisteitä - Ominaisuudet ja käyttökohteet, 15 Consalen Consulting, Helsinki, 2009,1370 s.

8. Alen, R., Structure and chemical composition of wood, kirjassa: Forest Products Chemistry, P. Stenius, (Ed.), Fapet Oy, Helsinki, 2000, s. 11-57.

20 25 30

Claims (5)

1. Menetelmä puun tai muun selluloosapitoisen kasvimateriaalin alkalisen delignifioitu-5 misen yhteydessä syntyvien ja keittoliemeen liukenevien orgaanisten ainefraktioiden, kuten alifaattisten karboksyylihappojen, ligniinin ja uuteaineiden, talteenottamiseksi tunnettu siitä, että talteenotto tehdään erillisesti hapettavan alkalisen ja varsinaista keittoa edeltävän esikäsittelyn jäteliemestä. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä tunnettu siitä, että delignifiointiprosessi on joko sulfaatti- tai sooda-antrakinonikeitto ja raaka-aineen alkalinen esikäsittely tehdään natriumhydroksidin vesiliuoksella, johon on lisätty edullisesti joko vetyperoksidia tai happea. 3. Patenttivaatimusten 1 ja 2 mukainen menetelmä tunnettu siitä, että esikäsittely tehdään alkalimäärällä 4-8 % raaka-aineen kuiva-aineesta, edullisesti 6 %, muiden olosuhteiden ollessa edullisesti seuraavat: neste/puu-suhde 5 kg/L, käsittelyaika 60 minuuttia ja lämpötila 150 °C. 4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä tunnettu siitä, että sinänsä tunnetuin menetelmin erotetut rikkivapaat ainefraktiot voidaan hyödyntää joko sellaisenaan tai modifioinnin jälkeen kemiallisina tuotteina tai niiden osina, tai erityyppisinä polttoaineina. 5. Patenttivaatimusten 1 ja 4 mukainen menetelmä tunnettu siitä, että ainefraktiot voi daan hyödyntää joko natriumsuoloinaan tai vapaissa muodoissaan. 30

1. Förfarande för utvinning av organiska ämnesfraktioner, säsom alifatiska karboxylsyror, 5 lignin och extraktivämnen, som bildas vid alkalisk delignifiering av ved eller annat cellulosahaltigt växtmaterial och upplöses i kokvätska, kännetecknat av att utvinningen görs separat ur avlut frän oxidativ alkalisk förbehandling som föregär den egentliga kokningen. 10

2. Förfarande enligt patentkrav 1, kännetecknat av att delignifieringsprocessen är antingen ett sulfat- eller soda-antrakinonkok eller syre/alkali-delignifiering, och den alkaliska förbehandlingen av rämaterialet görs med en vattenlösning av natriumhydroxid som antingen väteperoxid eller syre företrädesvis har tillsats tili. 15

3. Förfarande enligt patentkrav 1 och 2, kännetecknat av att förbehandlingen görs med en alkalimängd pä 4-8 %, företrädesvis 6 %, frän torrämnet i rämaterialet, varvid de övriga förhällandena företrädesvis är som följer: vätske/ved-förhällandet 5 kg/L, behand-lingstiden 60 minuter och temperaturen 150 °C. 20

4. Förfarande enligt patentkrav 1, kännetecknat av att de svavelfria ämnesfraktioner som har separerats genom i och för sig kända förfaranden kan utnyttjas antingen som sädana eller efter modifiering som kemiska produkter eller deras delar, eller som bränslen av olika typ. 25

5. Förfarande enligt patentkrav 1 och 4, kännetecknat av att ämnesfraktionema kan utnyttjas antingen som sinä natriumsalter eller i sinä fria former. 30