FI122146B - Monikerroksinen paperi ja menetelmä sen valmistamiseksi - Google Patents

Description

Monikerroksinen paperi ja menetelmä sen valmistamiseksi

Keksinnön kohteena on monikerroksinen paperi, joka käsittää runkokerroksen ja ainakin sen toisella pinnalla olevan pintakerroksen. 5 Keksinnön kohteena on myös menetelmä em. monikerroksisen paperin valmistamiseksi. Keksinnön kohteena on myös keksinnön mukaisen monikerroksisen paperin käyttö tarrantaustapaperina.

Tarran taustapaperille tavoitellaan tyypillisesti korkeaa vetojäykkyyttä, 10 koska tämä mahdollistaa paperikoneen ja jatkojalostuslaitteiston korkeamman tuotantonopeuden. Korkea kuituverkoston vetojäykkyys ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Vetojäykkyyden kasvaessa alenevat tyypillisesti kuituverkoston erityisesti konesuuntainen, mutta myös poikkisuuntainen murtositkeys. Tarran taustapaperissa murtositkeyden 15 lasku aiheuttaa ratakatkoja mm. dispensointilaitteella sekä viansietokyvyn heikkenemistä. Vetojäykkyyden kasvattamisesta aiheutuva murtositkeysominaisuuksien alentuminen kasvaa edelleen sellunvalmistajien parantaessa kuitujen jauhautuvuutta. Muita tärkeitä ominaisuuksia, joita tarran taustapaperille tavoitellaan, ovat pinnan 20 sileys ja dimensiostabiliteetti.

Nyt esitettävän keksinnön tarkoituksena on esittää uusi monikerroksinen paperi, joka soveltuu mm. tarran taustapaperiksi sekä menetelmä monikerroksisen paperin valmistamiseksi. Keksinnön 25 tarkoituksena on esittää ratkaisu etenkin tarran taustapaperin murtositkeyden parantamiseksi siten, että samalla minimoidaan ^ vetojäykkyyden alentuminen, δ

CM

§ Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi keksinnön mukaiselle cm 30 monikerroksiselle paperille, joka käsittää runkokerroksen ja ainakin sen x toisella pinnalla olevan pintakerroksen, on pääasiassa tunnusomaista se, että monikerroksisen paperin runkokerros koostuu kuituraaka-S aineesta, jonka murtositkeyttä on kasvatettu, jolloin runkokerroksella on S suhteessa pintakerrokseen korkeampi murtositkeys, ja ainakin ° 35 runkokerroksen toisella pinnalla oleva pintakerros koostuu kuituraaka- aineesta, jolla on korkeampi vetojäykkyys suhteessa runkokerrokseen.

2

Keksintö perustuu siihen ajatukseen, että muodostamalla murtomekaniikaltaan erityyppisistä kuituverkostoista omat kerrokset paperiin, saadaan paperiin paremmat murtositkeysominaisuudet kuin jos kuituraaka-aineet sekoitetaan keskenään ja tästä kuituseoksesta 5 muodostetaan paperi yhtenä yhtenäisenä kerroksena.

Keksinnön mukaisen monikerroksisen rakenteen pintakerroksessa on käytetty kuituraaka-ainetta, joka koostuu korkean vetojäykkyyden antavasta lyhyt- tai pitkäkuitumassasta tai näiden seoksesta. 10 Runkokerroksessa käytetty kuituraaka-aine on pitkäkuitumassaa, jonka murtositkeyttä on kasvatettu. Runkokerroksen murtositkeyttä nostetaan alentamalla kuitusegmentin aktivaatiota kuituverkostossa.

Monikerroksisen paperin runkokerroksella on suhteessa 15 pintakerrokseen selvästi, ainakin noin 10 %, etenkin ainakin noin 20 % korkeampi murtositkeys, ja pintakerroksella on vastaavasti suhteessa runkokerrokseen, ainakin noin 10 %, etenkin ainakin noin 20 % korkeampi vetojäykkyys.

20 Vetojäykkyydellä tarkoitetaan paperin kykyä kestää tason suuntaista rasitusta ja murtositkeys kuvaa materiaalin kykyä vastustaa murtumista. Murtositkeyttä käytetään mm. määrittelemään kuinka suuri taipumus paperilla on ratakatkoihin paperikoneella.

25 Keksinnön mukainen monikerroksinen paperi voidaan valmistaa siten, että sen runkokerros tuotetaan käyttämällä pitkäkuituisesta raakani aineesta peräisin olevaa, kasvikuitupohjaista selluloosa- tai w lignoselluloosamassaa, jonka murtositkeyttä nostetaan ennen kuin siitä § muodostetaan kuitukerros, ja pintakerros muodostetaan käyttämällä 30 kuitupohjaista selluloosa- tai lignoselluloosamassaa, joka kykenee x antamaan korkean vetojäykkyyden ja joka jauhetaan ennalta valittuun sileys-ja tiiveystasoon.

(M

CD

tn S Monikerroksista paperia kutsutaan seuraavassa myös ’’komposiitiksi”.

° 35 CM °°

Keksinnön mukainen monikerroksinen paperi soveltuu mm. tarran taustapaperiksi. Keksinnön avulla voidaan parantaa tarran 3 taustapaperin murtositkeysominaisuuksia erityisesti konesuuntaan (MD), mutta myös kone-poikkisuuntaan (CD) samanaikaisesti minimoiden vetojäykkyyden alentuminen konesuuntaan. Keksinnön mukaisella ratkaisulla saadaan myös parannettua paperin pinnan 5 sileyttä.

Seuraavassa keksintöä selostetaan tarkemmin viittaamalla oheisiin piirustuksiin, joissa 10 kuvio 1a esittää periaatekaavion keksinnön mukaisen monikerroksisen paperin 2-kerrosrakenteesta, kuvio 1 b esittää periaatekaavion keksinnön mukaisen monikerroksisen paperin 3-kerrosrakenteesta, kuvio 1c esittää vastaavan kaavion vertailukohteena käytetystä 15 rakenteestapa kuviot 2-4 esittävät 3-kerrosrakenteen ja homogeenisen vertailurakenteen vaikutukset konesuuntaiseen (MD) vetojäykkyyteen sekä kone-poikkisuuntaiseen (CD) murtositkeyteen.

20

Seuraavassa tarkastellaan keksinnön mukaisen monikerroksisen paperin kerroksia tarkemmin, jolloin runkokerroksesta eli korkean murtositkeyden omaavasta kerroksesta ja sitä vastaavasta massasta käytetään lyhennettä Ή FT” (high fracture toughness). Vastaavasti 25 pintakerroksesta tai -kerroksista, eli korkean vetojäykkyyden kerroksesta ja sitä vastaavasta massasta käytetään lyhennettä ”HTS” ^ (high tensile stiffness), δ

(M

§ Kuviossa 1 b on kuvattu 3-kerroskomposiitin rakenne, jossa HTS-mas- gj 30 saa, eli korkean vetojäykkyyden massaa, on käytetty i komposiittirakenteen pintakerroksiin, kun taas HFT-massaa, eli “ korkean murtositkeyden antavaa massaa, on käytetty sisä- eli S runkokerrokseen. Monikerroksinen paperi voi olla kolmikerroksinen, S kuten kuviossa 1b on esitetty tai vaihtoehtoisesti kaksikerroksinen, o ^ 35 kuten kuviossa 1a on esitetty, jolloin komposiitti muodostuu HFT- runkokerroksesta ja ainoastaan sen toisella pinnalla olevasta HTS-kerroksesta.

4

Vertailurakenteessa REF, joka on esitetty kuviossa 1c, yksikerros-rakenne tuotetaan homogeenisesta seoksesta, joka muodostetaan yhdestä ainoasta massasta, tai kuten esimerkissä 1 sekoittamalla HTS-5 ja HFT-massat keskenään. Tämä vertailurakenteessa käytetty seos vastaa pitkälle tarran taustapaperin valmistuksessa nykyisin käytettävää massaa.

HTS-komponenttina voidaan käyttää korkean vetojäykkyyden antavaa 10 lyhyt- tai pitkäkuitumassaa tai näiden massojen seosta. Sopivia massoja ovat esim. lehti- tai havupuumassat. Sopivia lehtipuumassoja ovat esim. koivu- ja eukalyptusmassat ja havupuumassoista voidaan mainita kuusi- ja mäntymassat. Kuitumassat voivat olla mekaanista massaa, kemiallista massaa, kemimekaanista massaa tai CTMP-15 massaa.

HFT-kerrokseen voidaan valita korkean murtositkeyden antava pitkäkuitumassa, eli tyypillisesti havupuumassa.

20 Menetelmässä monikerroksisen paperin valmistamiseksi pintakerrokseen käytettävä HTS-massa jauhetaan tarvittavaan ennalta määriteltyyn sileys- ja tiiveystasoon, jolla saavutetaan haluttu vetojäykkyys. HFT-kerrokseen käytettävän massan murtositkeyttä nostetaan ennen kerroksen muodostamista, mikä suoritetaan 25 sopivimmin alentamalla kuitusegmentin aktivaatiota kuituverkossa. Tähän löytyy useita keinoja, jotka voidaan jakaa kahteen pääryhmään, jauhatukseen perustuvat ratkaisut ja kuidutukseen (raaka-aineena w toimivan massan valmistukseen) perustuvat ratkaisut. Jauhatuksella § voidaan nostaa valmistetun kuidun sidoslujuutta ja kuidun muototekijää gj 30 mm.

i - suorittamalla jauhatus korkeassa sakeudessa, eli “ yli 7 %:n sakeudessa, S - yhdistämällä matalassa sakeudessa tapahtuva S jauhatus deformoitiin, tai

O

35 - yhdistämällä matalassa sakeudessa tapahtuva jauhatus kuidun ionimuodon muutokseen, joka voidaan saada aikaan esim. muuttamalla metalli- 5 ionit AI+3-muotoon tai kiinnittämällä Al-ioneja happoryhmiin.

On selvää, että deformointi- tai ionimuodon muutosvaiheet voidaan 5 myös yhdistää korkean sakeuden jauhatukseen.

’’Deformoinnilla” tarkoitetaan tässä kuitujen muototekijän tarkoituksellista muuttamista tai sellaisen prosessin tai raaka-aineen käyttöä, jolle on tyypillistä ilman erilliskäsittelyä saatava korkea muototekijä. ”Kor-10 keammalla muototekijällä” tarkoitetaan kuidun projektiopituuden laskua verrattuna kuidun pituuteen.

Pitkäkuitumassassa kuidun sidoslujuutta voidaan nostaa myös lisäämällä massan joukkoon sideainetta, kuten esimerkiksi 15 massatärkkelystä.

Toinen, vaihtoehtoinen tai haluttaessa täydentävä toimenpide jauhatukselle on kuidun valmistaminen siten, että sillä on korkea sitoutumis-potentiaali ja muototekijä, mihin päästään mm. seuraavilla keinoilla: 20 - AQ-sulfaattikeitto ja valmistuksen yhteydessä mekaaninen käsittely, tai valmistuksen yhteydessä kuituseinän kuivumiskutistuman alentaminen ja muototekijän kasvattaminen.

25

Pitkäkuitumassan murtositkeyttä saadaan edellä kuvatuilla ^ menetelmillä nostettua ainakin noin 10 %, etenkin ainakin 20 % w suhteessa pintakerroksessa käytettävään massaan.

CD

O

gj 30 Keksinnön mukaisella menetelmällä valmistetun monikerroksisen x paperin neliömassa on tavallisimmin välillä 40-120 g/m2, edullisesti 50-90 g/m2 ja sopivimmin 60-65 g/m2. Runkokerroksen neliömassa on

(M

CD

tn tn oo o o

(M

6 edullisesti noin 30 g/m2 ja pintakerroksen neliömassa on noin 15 g/m2, jos pintakerros on runkokerroksen molemmilla pinnoilla, kuten kuvassa 1b on esitetty. Pintakerroksen neliömassa on edullisesti noin 30 g/m2, jos pintakerros on ainoastaan runkokerroksen toisella pinnalla, kuten 5 kuvassa 1 a on esitetty.

Keksinnön mukaista monikerroksista paperia käytetään edullisesti tarran taustapaperina eli ns. irrokepaperina.

10 Seuraavassa kuvataan esimerkinomaisesti tarran taustapaperin ja edelleen tarratuotteen (laminaatin) valmistusmenetelmää, joka ei ole keksintöä rajoittava.

Monikerroksinen paperi, joka käsittää edellä kuvatuista HFT- ja HTS-15 massoista valmistetut kerrokset, muodostetaan esimerkiksi syöttämällä päällekkäiset massavirtaukset monikerrosperälaatikosta viiraosalle, jossa raina alkaa muodostua veden poistuessa suotautumalla päällekkäin sijoittuneista massasuspensioista. Massavirtauksia on vähintään kaksi ja näistä virtauksista kahdella on edellä kuvatut 20 toisistaan poikkeavat koostumukset. Monikerroksinen paperi voidaan valmistaa myös muilla vastaavilla ja tunnetuilla valmistusmenetelmillä.

Edellä kuvatulla menetelmällä saadaan valmistettua keksinnön mukainen monikerroksinen paperi, jota voidaan käyttää etenkin tarran 25 taustapaperina.

^ Valmistettaessa tarratuote tarratuotteen pinta- ja taustapaperi tuodaan w valmistuslinjalle määrätyn levyisinä ja pituisina rullina. Taustapaperi eli § keksinnön mukainen monikerroksinen paperi päällystetään ensin tela- 30 päällystysyksikössä ohuella silikonikerroksella, joka polymeroidaan ja x kovetetaan 140°C:ssa putkimaisessa uunissa. Silikonin levitysmäärä on noin 1 g/m2. Taustapaperin sileys vaikuttaa mm. silikoni- ja S liimakerroksen tasaisuuteen.

m tn oo o £3 35 Seuraavaksi taustapaperi päällystetään silikonoidulta puoleltaan liima- kerroksella. Yleensä liima-aine on vesipohjainen dispersio, josta 7 ylimääräinen vesi haihdutetaan kuivaajassa. Kuivauksen jälkeen raina kulkee kostutusyksikön läpi, jotta saavutetaan sopiva kosteustaso.

Taustapaperi ja pintapaperi laminoidaan yhteen ajamalla ne telojen vä-5 listä, jotka painavat kerrokset yhteen. Valmis laminaatti kerätään rullalle.

Laminaatti jatkojalostetaan painatuskoneella, joka painaa tarrat, stanssaa ne sopivan kokoisiksi ja poistaa ylimääräisen materiaalin. Paina-10 tusmenetelmän valintaan vaikuttavat tarratuotteen tekstiltä ja/tai kuviolta vaadittavat ominaisuudet ja tuotteen käyttökohde. Varsinaisen painatuksen jälkeen tarra jälkipainetaan, jolloin tarraan lisätään esimerkiksi viivakoodi tuote-, hinta-, yms. tietoja varten. Laminaatti stanssataan siten, että muodostuu tarroja ja stanssattu laminaatti 15 ajetaan kahden toisiaan vasten olevan telan läpi siten, että ylimääräinen materiaali johdetaan telojen jälkeen toiselle sylinterille ja tarrat toiselle sylinterille.

Seuraavassa esimerkissä selostetaan keksinnön mukaisella 20 monikerroksisella paperilla ja vertailukohteena olevalla paperilla suoritettuja kokeita, jotka eivät kuitenkaan ole keksinnön suojapiiriä rajoittavia.

Esimerkki: 25

Paperiteknisessä testauksessa ja massan käsittelyssä on käytetty seu-^ raavia standardeja: w - Arkkaus, ISO 5269—1 § - Murtositkeys, SCAN-P 77 modif.

gj 30 - Neliöpaino, ISO 536 modif.

x - Vetojäykkyys, EN ISO 1924—2

CL

co Keksinnön mukainen menetelmä monikerroksisen paperin S valmistamiseksi testattiin laboratoriomittakaavassa käyttämällä Voith £3 35 Sulzer jauhatusta sekä komposiittien rakentamisessa dynaamista arkkimuottia. Massakomponenttien suhteina käytettiin 50 % lyhytkuitua ja 50 % pitkäkuitua. Kaikkien rakennettavien komposiittien neliöpaino 8 on 60 g/m2, joka koostuu 2x15 g/m2 pintakerroksesta ja 1x30 g/m2 runkokerroksesta tai 1x30 g/m2 pintakerroksesta ja 1x30 g/m2 runkokerroksesta.

5 HTS-kerros:

Lyhyt- ja pitkäkuituisten massojen edellä mainittu seos jauhettiin VS-jauhimella 40D terillä EOK 110 kWh/t, ulkoisen nesteen pH 8, viive 1h. OSK 0,6 Ws/m. 10 Dynaamisessa arkkimuotissa valmistetun kuitukerroksen kuituorientaatiotaso oli 2,5. Sakeus 3,8 %.

HTF-kerros: 15 Pitkäkuituinen massa jauhettiin VS-jauhimella, ulkoisen nesteen pH 8, viive 1 h, 60C terillä, OSK 2,5 Ws/m ja EOK 110 kWh/t, sakeus 3,8 %. Muototekijän muutos sakeudessa 10%, 45 min. Dynaamisessa arkkimuotissa valmistetun kuitukerroksen kuituorientaatiotaso oli 2,5. Massa-20 tärkkelystä lisättiin 5 % ko. kerroksen massamäärästä.

Edellä kuvatuista HTS- ja HFT-massoista muodostettiin kuvion 1b mukainen kolmikerroksinen rakenne.

25 Vertailurakenne REF: ^ Massojen jauhatukset suoritettiin erikseen kuten HTS- ja ° HFT-kerroksia tehtäessä ja massatärkkelystä lisättiin 5% § koko massamäärästä laskettuna. Arkkaus suoritettiin c\j 30 massojen homogeenisenä seoksena, jonka kuituorientaatio x oli 2,5.

cc cl S Edellä kuvatusta homogeenisesta massasta muodostettiin kuvion 1c S mukainen vertailurakenne.

o

o QR

(M ου

Kuvioissa 2-4 on esitetty edellä valmistettujen rakenteiden vaikutukset konesuuntaiseen vetojäykkyyteen ja murtositkeyteen sekä kone- että 9 poikkisuuntaan. Kuviossa 2 on esitetty vetojäykkyys konesuuntaan (MD) ja kuviossa 3 murtositkeys konesuuntaan (MD) ja kuviossa 4 murtositkeys vastaavasti poikkisuuntaan (CD). Kaikissa tapauksissa virherajat kuvaavat 95 % luottamusväliä mittausten keskiarvosta.

5

Kuvioista 3 ja 4 nähdään, että keksinnön mukaisen 3-kerrosrakenteen konesuuntainen murtositkeys kasvaa 15—20 %:lla verrattuna REF-rakenteeseen. Kuviossa 2 esitettyjen konesuuntaisten vetojäykkyys-mittaustulosten välillä on vain pieni ero. Tavoite eli tarran taustapaperin 10 murtositkeyden nostaminen vetojäykkyyttä merkittävästi pienentämättä, saavutetaan siis käyttämällä kuviossa 1 b esitettyä kerrosrakennetta ja edellä kuvattuja massakomponenttien käsittelyjä. Kerrosrakenne antaa myös mahdollisuuksia tarran taustapaperin pinta- ja dimensio-stabiliteettiominaisuuksien parantamiselle.

15 δ

CM

CD

O

CM

CM

X

cc

CL

CM

CD

LO

LO

00

O

O

CM

Claims (20)

1. Monikerroksinen paperi, joka käsittää runkokerroksen ja ainakin sen toisella pinnalla olevan pintakerroksen, tunnettu siitä, että 5. runkokerros koostuu kuituraaka-aineesta, jonka murtositkeyttä on kasvatettu alentamalla kuitusegmentin aktivaatiota kuituverkossa, jolloin runkokerroksella on suhteessa pintakerrokseen korkeampi murtositkeys, ja - pintakerros koostuu kuituraaka-aineesta, joka on jauhettu ennalta 10 määriteltyyn sileys- ja tiiveystasoon, jolloin pintakerroksella on korkeampi vetojäykkyys suhteessa runkokerrokseen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen monikerroksinen paperi, tunnettu siitä, että runkokerroksella on suhteessa pintakerrokseen ainakin noin 15 10 %, etenkin ainakin noin 20 % korkeampi murtositkeys, ja pintakerroksella on suhteessa runkokerrokseen ainakin noin 10 %, etenkin ainakin noin 20 % korkeampi vetojäykkyys.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen monikerroksinen paperi, 20 tunnettu siitä, että pintakerros koostuu korkean vetojäykkyyden antavasta lyhyt- tai pitkäkuitumassasta tai näiden seoksesta.

4. Patenttivaatimuksen 1-3 mukainen monikerroksinen paperi, tunnettu siitä, että runkokerros koostuu pitkäkuitumassasta, jonka 25 murtositkeyttä on kasvatettu.

^ 5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen monikerroksinen paperi, tunnettu w siitä, että murtositkeyttä on kasvatettu saattamalla massa § muodonmuutoskäsittelyyn, jossa yksittäisten kuitujen lujuus ei 30 oleellisesti laske. CC

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen monikerroksinen paperi, tunnettu cd siitä, että pitkäkuitumassan murtositkeyttä on kasvatettu S - jauhamalla kuidut yli 7 % sakeudessa, £3 35 - jauhamalla kuidut matalassa sakeudessa ja suorittamalla niille samanaikaisesti deformointi, tai - yhdistämällä matalassa sakeudessa tapahtuva jauhatus kuidun ionimuodon muutokseen.

7. Patenttivaatimuksien 4-6 mukainen monikerroksinen paperi, 5 tunnettu siitä, että murtositkeyttä on kasvatettu valmistamalla kuitu siten, että sillä on korkea sitoutumispotentiaali ja muototekijä.

8. Jonkin patenttivaatimuksen 4-7 mukainen monikerroksinen paperi, tunnettu siitä, että pitkäkuitumassan joukkoon on lisätty sideainetta. 10

9. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen monikerroksinen paperi, tunnettu siitä, että paperi on kolmikerroksinen.

10. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen monikerroksinen 15 paperi, tunnettu siitä, että sen neliömassa on 40-120 g/m2.

11. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen monikerroksinen paperi, tunnettu siitä, että sen neliömassa on 60-65 g/m2.

12. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen monikerroksinen paperi, tunnettu siitä, että runkokerroksen neliömassa on noin 30 g/m2.

13. Menetelmä monikerroksisen paperin valmistamiseksi, jossa paperi 25 muodostetaan runkokerroksesta ja ainakin sen toisella pinnalla olevasta pintakerroksesta, joka eroaa runkokerroksesta kuituraaka-^ aineen ominaisuuksien osalta, tunnettu siitä, että runkokerros muodostetaan pitkäkuituisesta kuituraaka-aineesta, jonka § murtositkeyttä nostetaan alentamalla kuitusegmentin aktivaatiota 30 kuituverkossa ennen kuin siitä muodostetaan kuitukerros, ja x pintakerros muodostetaan kuituraaka-aineesta, joka jauhetaan ennalta määriteltyyn sileys- ja tiiveystasoon ennen kuin siitä muodostetaan S kuitukerros, jolloin pintakerroksella on korkeampi vetojäykkyys S suhteessa runkokerrokseen. o o 35 c\i JJ

14. Patenttivaatimuksen 13 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että runkokerroksen murtositkeyttä nostetaan ainakin 10 %, edullisesti ainakin 20 %.

15. Patenttivaatimuksen 13 tai 14 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että pintakerros muodostetaan lyhyt- tai pitkäkuitumassasta tai näiden seoksesta, joka jauhetaan ennalta valittuun sileys/tiiveys tasoon.

16. Patenttivaatimuksen 13-15 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 10 että murtositkeyttä nostetaan saattamalla massa muodonmuutoskäsittelyyn olosuhteissa, joissa yksittäisten kuitujen lujuus ei oleellisesti laske.

17. Patenttivaatimuksien 13-16 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 15 että pitkäkuitumassan murtositkeyttä kasvatetaan - jauhamalla kuidut yli 7 % sakeudessa, - jauhamalla kuidut matalassa sakeudessa ja suorittamalla niille samanaikaisesti deformointi, tai - yhdistämällä matalassa sakeudessa tapahtuva jauhatus 20 kuidun ionimuodon muutokseen.

18. Patenttivaatimuksien 13-17 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että murtositkeyttä nostetaan valmistamalla kuitu siten, että sillä on korkea sitoutumispotentiaali ja muototekijä. 25

19. Jonkin patenttivaatimuksen 13-18 mukainen menetelmä, tunnettu ^ siitä, että pitkäkuitumassan joukkoon lisätään sideainetta, δ (M

§ 20. Jonkin patenttivaatimuksien 1-12 mukaisen monikerroksisen gj 30 paperin käyttö tarran taustapaperina. X en CL (M CD m m oo o o (M