FI116291B - Menetelmä ksylitolin valmistamiseksi - Google Patents

Menetelmä ksylitolin valmistamiseksi Download PDF

Info

Publication number
FI116291B
FI116291B FI20010892A FI20010892A FI116291B FI 116291 B FI116291 B FI 116291B FI 20010892 A FI20010892 A FI 20010892A FI 20010892 A FI20010892 A FI 20010892A FI 116291 B FI116291 B FI 116291B
Authority
FI
Finland
Prior art keywords
xylose
acid
xylitol
process according
prepared
Prior art date
Application number
FI20010892A
Other languages
English (en)
Swedish (sv)
Other versions
FI20010892A0 (fi
FI20010892L (fi
Inventor
Raimo Alen
Heikki Heikkilae
Heikki Ojamo
Juha Nurmi
Hannu Koivikko
Vili Ravanko
Matti Tylli
Piia Haimi
Original Assignee
Xyrofin Oy
Priority date (The priority date is an assumption and is not a legal conclusion. Google has not performed a legal analysis and makes no representation as to the accuracy of the date listed.)
Filing date
Publication date
Application filed by Xyrofin Oy filed Critical Xyrofin Oy
Priority to FI20010892A priority Critical patent/FI116291B/fi
Publication of FI20010892A0 publication Critical patent/FI20010892A0/fi
Priority to EP02720042A priority patent/EP1395598A1/en
Priority to PCT/FI2002/000365 priority patent/WO2002088155A1/en
Priority to DK02720041.9T priority patent/DK1392711T3/da
Priority to EP02720041.9A priority patent/EP1392711B1/en
Priority to PCT/FI2002/000364 priority patent/WO2002088154A1/en
Publication of FI20010892L publication Critical patent/FI20010892L/fi
Application granted granted Critical
Publication of FI116291B publication Critical patent/FI116291B/fi

Links

Classifications

    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07HSUGARS; DERIVATIVES THEREOF; NUCLEOSIDES; NUCLEOTIDES; NUCLEIC ACIDS
    • C07H3/00Compounds containing only hydrogen atoms and saccharide radicals having only carbon, hydrogen, and oxygen atoms
    • C07H3/02Monosaccharides

Landscapes

  • Chemical & Material Sciences (AREA)
  • Organic Chemistry (AREA)
  • Health & Medical Sciences (AREA)
  • Life Sciences & Earth Sciences (AREA)
  • Engineering & Computer Science (AREA)
  • Biochemistry (AREA)
  • Biotechnology (AREA)
  • General Health & Medical Sciences (AREA)
  • Genetics & Genomics (AREA)
  • Molecular Biology (AREA)
  • Preparation Of Compounds By Using Micro-Organisms (AREA)

Description

116291
Menetelmä ksylitolin valmistamiseksi
Keksinnön ala
Esillä oleva keksintö liittyy ksylitolin valmistamiseen. Erityisesti keksintö liittyy ksylitolin valmistusmenetelmiin, jotka hyödyntävät L-ksyloosia väli-5 tuotteena.
Keksinnön tausta
Ksylitoli on luonnossa esiintyvä viisihiilinen sokerialkoholi, jota esiintyy pieninä määrinä monissa hedelmissä ja vihanneksissa ja sitä muodostuu ihmiskehossa normaalina aineenvaihduntatuotteena. Se vastaa makeudeltaan 10 sakkaroosia, mutta sen kaloripitoisuus (noin 2,4 kcal/g) on alempi kuin sakkaroosin, ja se on tiettyjen tunnettujen aineenvaihdunnallisten, hammaslääketieteellisten ja teknisten ominaisuuksiensa perusteella erittäin hyvä erikoismakeuttaja tai sokerin korvike erilaisissa yhteyksissä. Ksylitoli on esimerkiksi kariostaat-tinen ja jopa antikariogeeninen. Se on riippumaton insuliiniaineenvaihdunnasta, 15 joten myös aikuisiän diabeetikot voivat käyttää sitä, eikä se ole myrkyllistä. Sitä käytetään nykyisin laajalti purukumeissa, hammashoitotuotteissa, terveyttä edistävissä tuotteissa, terveysvaikutteisissa elintarvikkeissa, lääkkeissä, kondito-riatuotteissa ja vastaavissa tuotteissa.
Ksylitolia valmistetaan yleensä luonnonraaka-aineita, erityisesti ksy- 20 laanipitoisia materiaaleja, hyödyntävillä menetelmillä. Nykyisin käytetyissä me- netelmissä ksylaanipitoinen materiaali ensin hydrolysoidaan, jolloin saadaan monosakkaridiseos, jossa on D-ksyloosia. Puhdistuksen jälkeen D-ksyloosi .*··, muunnetaan ksylitoliksi yleensä kemiallisella menetelmällä käyttämällä esi- • · merkiksi nikkelikatalyyttiä, kuten Raney-nikkeliä. Lukuisia tämän tyyppisiä me-25 netelmiä on kuvattu alan kirjallisuudessa. Esimerkkeinä voidaan mainita US-* * · * * patenttijulkaisut 3 784 408 (Jaffe et ai.), 4 066 711 (Melaja et ai.), 4 075 406 (Me- laja et ai.), 4 008 285 (Melaja et ai.) ja 3 586 537 (Steiner et ai.).
: D-ksyloosia voidaan ottaa talteen useilla eri erotustavoilla puunja- lostuksessa ja sellunkäsittelyssä. Kromatografiaa käytetään laajalti. US-, . ·. 30 patenttijulkaisussa 5 737 225 (Xyrofin Oy) esitetään menetelmä sulfiittijätelie- men fraktioimiseksi kromatografisesti. Menetelmässä käytetään simuloitua liik-**’ kuvaa kerrosta, jossa on vähintään kaksi kromatografista kerrosta, ja siinä ote- taan talteen edullisesti vähintään kolme eri fraktioita, joista yksi on rikastettu :. ·· ksyloosilla ja toinen lignosulfonaateilla. Esimerkiksi US-patenttijulkaisut 4 631 2 1 1 6291 129, 4 008 285 ja 4 075 406 kuvaavat myös kromatografisia menetelmiä ksy-loosin talteen ottamiseksi.
Tunnetaan myös menetelmiä, jotka hyödyntävät mikro-organismeja ksylitolin bioteknologisessa valmistuksessa. Tiedetään, että monet hiivakannat 5 tuottavat reduktaasientsyymejä, jotka katalysoivat sokerien pelkistyksen vastaaviksi sokerialkoholeiksi. Monet hiivat, erityisesti Pichia, Candida, Hansenula ja Kluyveromyces, kykenevät myös pelkistämään ksyloosin ksylitoliksi ksyloo-siaineenvaihduntansa ensimmäisenä vaiheena.
Ksyloosin reaktioreitti hiivoissa on yleensä seuraava: ensiksi ksylito-10 lia syntetisoidaan pelkistämällä ksyloosi ksylitoliksi ksyloosireduktaasin avulla. Tämän jälkeen ksylitoli metaboloidaan peräkkäisissä vaiheissa. Ensin ksylitoli hapetetaan ksyluloosiksi ksylitolidehydrogenaasilla, ksyluloosi fosforyloidaan ksyluloosi-5-fosfaatiksi ksyluloosikinaasilla (jota kutsutaan myös ksylulokinaa-siksi), jonka jälkeen osa ksyluloosi-5-fosfaatista muunnetaan pyruvaatiksi 15 useiden välivaiheiden kautta. Myös etanolia ja C02'ta voi syntyä. Reaktiot eivät liity tiukasti toisiinsa ja niiden päätuotteet ja sivutuotteet vaihtelevat hiivakan-nasta ja fermentointiolosuhteista, kuten hapen saatavuudesta, riippuen.
Esimerkiksi PCT-julkaisuissa WO 90/8193, WO 91/0740, WO 88/5467 ja ranskalaisessa hakemusjulkaisussa 2 641 545 kuvataan Candida 20 tropicalis-, Candida quilliermondii- ja vastaavasti Candida parapsilosis -kannan käyttöä ksylitolin teollisessa valmistuksessa.
US-patenttijulkaisussa 5 081 026 (Heikkilä et ai.) kuvataan mene-' * telmä ksylitolin valmistamiseksi ksyloosista, jossa menetelmässä vesipitoista ksyloosiliuosta fermentoidaan hiivakannalla, joka kykenee muuntamaan va-*,,,· 25 paan ksyloosin ksylitoliksi ja vapaat heksoosit etanoliksi. Fermentoinnin jäl- *:*: keen saatu ksylitolipitoinen fraktio erotetaan kromatografisesti ja lopulta ksylito- : ‘": li otetaan talteen kyseisestä fraktiosta.
* · »
Alan kirjallisuudessa on myös esitetty mikro-organismien geneettistä : muuntamista niiden ksylitolin tuotannon parantamiseksi. Esimerkiksi WO- 30 julkaisu 91/15588 (Hallborn et ai.) kuvaa Pichia stipitiksen ksyloosireduk- j » *” taasigeenin kloonauksen Saccharomyces cerevisiaehen. Gong C. et ai., Bio- technol. Letters 3:125-130 (1981) kuvaa kahta runsaasti ksylitolia tuottavaa »* * hiivamutanttia, jotka on nimetty HXP 1 :ksi ja HXP 2:ksi ja jotka on saatu alun .··, perin D-ksyloosia ksylitoliksi metaboloimaan kykenevän Candida tropicalisin 35 villin kannan UV-mutageneesin jälkeen.
116291 3 EP-julkaisu O 604 429 (Xyrofin) kuvaa uusia hiivakantoja, joilla on muunnettu ksylitoliaineenvaihdunta, menetelmää kyseisten kantojen valmistamiseksi ja kyseisten kantojen käyttöä ksylitolin valmistusmenetelmässä. Kannat kykenevät pelkistämään ksyloosin ksylitoliksi, mutta niistä puuttuu ksylitoli-5 aineenvaihduntaan kuuluva yksi tai useampi entsyymi sillä seurauksella, että tuotettu ksylitoli kerääntyy kasvualustaan ja voidaan ottaa talteen siitä. Kuvatut hiivat kuuluvat Candida-, Hansenula-, Kluyveromyces- tai Pichia-sukuun ja geneettinen muunnos eliminoi tai vähentää ksylitolidehydrogenaasia tai ksyluloo-sikinaasia koodaavan geenin tai molempien geenien ilmentymistä.
10 Toinen ehdotettu ksylitolin biotuotantotapa on ksyloosin tuotannon tehostaminen, jolloin saataisiin aikaan enemmän ksyloosia ensijaiseksi meta-boliitiksi ksylitolin tuotantoa varten.
Joillakin sienillä, mukaan lukien Aureobasidium, Aspergillus, Tricho-derma, Fusarium ja Penicillium, on raportoitu olevan ksylanolyyttistä aktiivi-15 suutta ja niiden on näin ollen todettu kykenevän pilkkomaan xylaania sisältäviä biopolymeerejä ksyloosiksi. Esimerkiksi Kuhad R. C. et ai., Process Biochemistry, 33:641-647 (1998) kuvaa Fusarium oxysporumin hyperksylanolyyttistä mutanttikantaa, joka on valmistettu UV- ja N-metyyli-N’-nitro-N-nitrosoguani-diini (NTG) -käsittelyllä.
20 EP 0 672 161 (Xyrofin) kuvaa menetelmää ksylitolin valmistamiseksi muista hiililähteistä kuin ksyloosista ja ksyluloosista käyttämällä yhdistel-V'i mäisäntää. Mikro-organismit tuottavat ksylitolia muunnetun arabitolireitin kaut-
« * I
v : ta, johon kuuluu erityisesti arabitolidehydrogenaasi, ja/tai sellaisten geenien muunnetun (yli)ilmentymisen kautta, jotka koodaavat pentoosifosfaattireitin 25 (PPP) oksidatiivihaaran entsyymejä, erityisesti glukoosi-6-fosfaattidehydro- ·:··· genaasia tai 6-fosfo-D-glukonaattidehydrogenaasia, mahdollistaen näin esi- .···. merkiksi glukoosin hyödyntämisen. D-glukoosia käytettäessä se fosforyloidaan D-glukoosi-6-fosfaatiksi ja muutetaan D-ribuloosi-5-fosfaatiksi 6-fosfo-D-glu- . konaatin kautta. Tämän jälkeen D-ribuloosi-5-fosfaatti epimeroidaan D-ksylu- » * · 30 loosi-5-fosfaatiksi, defosforyloidaan D-ksyluloosiksi ja pelkistetään ksylitoliksi. Glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin entsyymitoiminnan tehostamista osmoto-leranteissa hiivoissa on kuvattu myös FR-julkaisussa 2 772 788 (Roquette Fre-res)· US-patenttijulkaisu 5 096 820 (Leleu et ai.) kuvaa myös menetel-35 mää, jolla ksylitolia valmistetaan D-glukoosista. Glukoosi konvertoidaan ensin ’· mikrobiologisesti D-arabitoliksi, joka muutetaan samoin mikrobiologisesti D- 116291 4 ksyluloosiksi. Tämän jälkeen D-ksyluloosi isomeroidaan entsymaattisesti D-ksyloosin ja D-ksyluloosin seokseksi, joka hydrataan katalyyttisesti. Lopuksi ksylitoli otetaan talteen kromatografisella erotuksella tai kiteytyksellä. D-ara-bitolia sisältävät fraktiot tai kiteytyksen emäliuos, jotka sisältävät paljon ksylito-5 lia, mutta myös D-arabitolia, kierrätetään edullisesti takaisin menetelmään. US-patenttijulkaisu 5 238 826 (Leleu et ai.) käyttää samanlaista menetelmää D-ksyloosin tuottamiseksi käytettäväksi lopulta ksylitolin valmistamiseksi hyd-raamalla. Myös tässä menetelmässä D-glukoosi muutetaan ensin mikrobiologisesti D-arabitoliksi, joka sen jälkeen muutetaan mikrobiologisesti D-ksylu-10 loosiksi. Sitten D-ksyluloosi isomeroidaan entsymaattisesti D-ksyloosin ja D-ksyluloosin seokseksi. Lopuksi seos erotetaan kromatografisesti, D-ksyloosi-fraktio otetaan talteen ja D-ksyluloosifraktio kierrätetään takaisin isomerointi-vaiheeseen.
Tunnettu tekniikka kuvaa siis ksylitolin valmistamista luonnossa 15 esiintyvistä raaka-aineista. Tällä hetkellä yleisimmin käytetyt raaka-aineet ovat ksylaanipitoisia materiaaleja. Ksylitolia valmistetaan ksylaanista kemiallisilla menetelmillä tai kemiallisten ja biologisten menetelmien yhdistelmillä. Edelleen on kuvattu menetelmiä, jotka hyödyntävät mikro-organismeja, erityisesti hiivoja, jotka kykenevät tuottamaan ksylitolia monosakkaridiliuoksista tai puhtaista 20 D-ksyloosiliuoksista. Luonnossa ja siksi myös luonnon raaka-aineissa esiintyvä ksyloosi on yleensä D-isomeeri. Mikro-organismien ksylitoli- ja ksyloosiaineen-:. *: vaihdunta näyttää myös liittyvän D-isomeeriin.
v : Ksylitolin käytön lisääntyessä, erityisesti terveyttä edistävissä tuot- » » ·*,: .* teissä, terveysvaikutteisissa elintarvikkeissa, hammashoitotuotteissa ja kondi- 6 ’: 25 toriateollisuudessa, uusia menetelmiä ksylitolin valmistamiseksi tarvitaan. Eri- ·:··· tyisesti tarvitaan menetelmiä ksylitolin valmistamiseksi muista kuin aiemmin ; * · ·. käytetyistä lähteistä.
US-patenttijulkaisu 5 714 602 (Cerestar Holding B.V.) esittää juuri : tällaisen menetelmän. Julkaisun mukaisesti ksylitoli valmistetaan glukoniha-
» » I
‘LV 30 posta. Ensimmäisessä vaiheessa glukonihappo dekarboksyloidaan arabinoo-**: ’ siksi käyttäen natriumhypokloriittia tai vetyperoksidia, ja arabinoosi muutetaan :,:2 hydraamalla arabinitoliksi. Isomeroinnin jälkeen saadaan ksylitolin, ribitolin ja : ’ ’': D,L-arabinitolin seos, josta ksylitoli otetaan talteen kromatografisesti.
EP-patenttijulkaisu 754 758 (Cerestar Holding B.V.) liittyy menetel-
• I
;‘35 mään ksylitolin valmistamiseksi kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaihees-• sa heksoosi muutetaan pentitoliksi fermentoimalla ja toisessa vaiheessa penti- 116291 5 toll isomeroidaan katalyyttisesti, jolloin tuloksena on pentitoliseos. Julkaisu kuvaa erityisesti menetelmää, jossa glukoosi fermentoidaan arabinitoliksi ja sen jälkeen isomeroidaan pentitoliseokseksi, joka sisältää ksylitolia, ribitolia ja D,L-arabinitolia. Ksylitoli voidaan ottaa seoksesta talteen kromatografisesti.
5 WO-julkaisu 93/1903 (Amylum) kuvaa myös menetelmää ksylitolin valmistamiseksi monosakkarideista, erityisesti D-glukoosista, D-fruktoosista, D-galaktoosista, L-sorboosista tai näiden seoksista. Lähtöaine hapetetaan ensin D-arabinonihapoksi, D-lyksonihapoksi ja/tai L-ksylonihapoksi ja välituote hydrataan sitten yhdessä tai useammassa vaiheessa tuotteeksi, joka koostuu 10 lähinnä ksylitolista tai ksylitolin, arabinitolin ja ribitolin seoksesta. Lopuksi ksylitoli erotetaan tarvittaessa kromatografisesti.
Keksinnön lyhyt selostus
Esillä oleva keksintö hyödyntää sitä, että ksylitoli ei esiinny D- tai L-muodossa, joten sitä voidaan valmistaa sekä D- että L-monosakkarideista ja 15 niiden johdannaisista. Kuten edellä on selostettu aiemmin on käytetty lähinnä D-muotoja, erityisesti D-ksyloosia.
Esillä oleva keksintö perustuu L-ksyloosin käyttöön välituotteena ksylitolin valmistuksessa.
Esillä oleva keksintö liittyy myös menetelmiin pentoosien valmista-20 miseksi heksooseista, niiden johdannaisista tai pentitoleista. Erityisesti valmis- • » tetaan L-pentooseja.
·’ Esillä olevan keksinnön tavoitteena on siten kehittää menetelmä ksylitolin valmistamiseksi käyttämällä välituotteena puhdistettua L-ksyloosia.
Esillä olevan keksinnön tavoitteena on myös kehittää menetelmä ki- ·:··: 25 teisen ksylitolin valmistamiseksi käyttämällä välituotteena L-ksyloosia.
.···. Edelleen esillä olevan keksinnön tavoitteena on kehittää menetel- • · » miä L-ksyloosin valmistamiseksi välituotteena tai sivutuotteena tai lopputuotteena käytettäväksi sellaisenaan.
Keksinnön edullisessa suoritusmuodossa L-ksyloosia valmistetaan 30 kuusihiilisestä monosakkaridista tai sen johdannaisesta kaksivaiheisella mene-: : ’ .* telmällä, joka käsittää pelkistyksen ja dekarboksyloinnin.
Toisessa edullisessa suoritusmuodossa L-ksyloosin välituotteet valmistetaan fermentoimalla.
» ·
Esillä olevan keksinnön tavoitteena on myös kehittää menetelmiä L-’* 35 monosakkaridien ja niiden johdannaisten sekä L-hydroksihappojen valmistami seksi. Erityisesti valmistetaan L-ksyluloosia, L-ksylonihappoa, L-idonihappoa ja 116291 6 L-gulonihappoa, ja ne voidaan ottaa talteen osittain tai kokonaan muuhun kuin L-ksyloosin ja ksylitolin valmistukseen.
Piirroksen lyhyt selostus
Kuvio 1 esittää L-ksyloosin kromatografista erotusta.
5 Keksinnön yksityiskohtainen selostus L-ksyloosi ei ole luonnossa esiintyvä yhdiste. Sitä on erittäin pieniä määriä bakteerien solukalvoissa, mutta sitä ei muuten näytä esiintyvän luonnossa.
L-ksyloosin valmistusta 2-hydroksialdehydistä hydroksipalorypäle-10 hapon transketolaasikatalysoidulla kondensaatiolla mainituilla aldehydeillä kuvataan julkaisussa Yoshihiro et ai., Journal of Organic Chemistry 57 (1992) 22, sivut 5899-5907. Schmid et ai. kuvaavat L-ksyloosin synteettistä valmistusta käyttämällä monimutkaista monivaiheista menetelmää, jossa ensimmäisessä vaiheessa 3-fenyltiopropanalia kondensoidaan dihydroksiasetonifosfaatin 15 kanssa [Liebigs Ann Chem 0 (1992), sivut 95-97]. CS-patenttijulkaisu 275 890 (Chemicky Ustav SAV) kuvaa L-riboosin valmistusta L-arabinoosin epimeroin-nilla, josta saadaan välituotteena L-riboosin, L-arabinoosin, L-lyksoosin ja L-ksyloosin seos. Shakhawat et ai., Journal of Fermentation and Bioengineering 86 (1998) 5, sivut 513-516, kuvaa L-lyksoosin valmistusta ribitolista mikrobio-20 logisella hapettumisreaktiolla, joka tuottaa välituotteena L-ksyluloosia. Nämä • * ; ; menetelmät eivät sovellu kaupalliseen käyttöön.
* L-ksyloosia on kaupallisesti saatavilla Flukalta CAS-nrolla 609-06- 03.
* ·
Nukleosidianalogit, joilla on epätavallinen β-L-konfiguraatio, ovat 25 viime aikoina osoittautuneet virusten lisääntymisen estäjiksi. Ksyloosin L-isomeeri on rakenteellisesti samankaltainen kuin D-riboosi, nukleosidien ja nukleotidien luonnossa esiintyvä sokeriainesosa, ja L-ksyloosia on tästä syystä .: : ehdotettu käytettäväksi lääkkeissä, erityisesti virusten vastaisissa lääkkeissä, sekä sellaisenaan että tunnettujen ja tuntemattomien nukleosidien muiden L-. 30 isomeerien valmistuksessa ja tutkimuksessa. Esimerkiksi Moyroud et ai. ku- ,·*·. vaavat julkaisussa Tetrahedron 55 (1999) 5, sivut 1277-1284, L-ksyloosin muuttamista L-riboosin johdannaiseksi hapetus/pelkistysmenetelmällä. L-ribo-syyliluovuttaja altistettiin glykosidaatioreaktiolle, joka tuotti L-ribonukleosideja, **.*·; L-uridiinia, L-sytidiinia, L-adenosiinia ja L-guanosiinia.
116291 7
Esillä olevan keksinnön yhteydessä on kehitetty useita eri L-ksyloosin valmistusreittejä. Valmistusmenetelmät käsittävät monivaiheisia menetelmiä, jotka perustuvat lähinnä valittujen monosakkaridien ja niiden johdannaisten dekarboksylointi-, pelkistys- ja isomerisointireaktioihin. Molekyylien vä-5 liset reaktiot suoritetaan asianmukaisessa järjestyksessä.
Reaktio riippuu lähtöaineen tyypistä. Sokeriketjut pilkkoutuvat suhteellisen helposti ja ketomuodot ovat yleensä epävakaampia kuin vastaavat al-dehydiryhmän sisältävät molekyylit. Aldonihapot ja uronihapot ovat etupäässä laktonirenkaan muodossa ja laktonit, erityisesti pääasialliset 1,4-laktonit, ovat 10 suhteellisen stabiileja molekyylejä. Aldonihappolaktonit ovat kuitenkin alttiimpia hydrausreaktioille kuin lineaariset ketjumuodot, kuten vastaavat suolat.
Tuotettu L-ksyloosi erotetaan ja puhdistetaan. Puhdistetussa muodossaan sitä voidaan käyttää lopputuotteena esimerkiksi edellä kuvattuihin tarkoituksiin.
15 Tuotettua ja puhdistettua L-ksyloosia voidaan myös käyttää ksylito lin valmistukseen.
Esillä olevan keksinnön mukaisesti hydroksihapot on todettu käyttökelpoisiksi raaka-aineiksi. Erityisesti ketoalduronihappojen, aldonihappojen ja uronihappojen on todettu olevan käyttökelpoisia. Erityisesimerkkejä tällaisista 20 edullisista lähtöaineista, niihin kuitenkaan rajoittumatta, ovat glukuronihappo, gulonihappo, idonihappo, ketoglukonihapot, ketogulonihapot ja ksylonihappo. i 2-keto-L-gulonihappo on yksi edullisista hydroksihapoista. Kuusihii- linen 2-keto-L-gulonihappo voidaan dekarboksyloida L-ksylonihapoksi. L-v’: ksylonihappo hydrataan vuorostaan L-ksyloosiksi, joka muutetaan ksylitoliksi 25 pelkistämällä. Vaihtoehtoisesti 2-keto-L-gulonihappo voidaan dekarboksyloida ;·· L-ksyluloosiksi, joka sitten isomeroidaan L-ksyloosiksi. Toisaalta 2-keto-L- .·**. gulonihapon entsymaattinen tai kemiallinen pelkistys tuottaa L-gulonihappoa tai L-idonihappoa tai näiden epimeerien seoksen, jotka yhdisteet dekarboksy- ; . loidaan viisihiiliseksi L-ksyloosiksi ja muutetaan lopuksi ksylitoliksi.
• · > 30 2-keto-L-gulonihappoa saadaan esimerkiksi sivutuotteena C-vita- t t *; ‘ miinin valmistuksessa, ja sitä on kaupallisesti saatavilla. 2-keto-L-gulonihappoa : :,: saadaan myös sorboosin mikrobiologisessa fermentaatiossa.
Reaktiossa voidaan myös hyödyntää D-glukuronihappoa. D-gluku-..L, ronihapon pelkistys tuottaa L-gulonihappoa, joka voidaan dekarboksyloida L- t > : 1. 35 ksyloosiksi edellä kuvatulla tavalla.
‘ * '; D-glukuronihappoa on kaupallisesti saatavilla.
116291 8
Myös L-ksylonihappoa voidaan valmistaa eri reittejä myöten, esimerkiksi dekarboksyloimalla L-sorboosia, joka on ketoheksoosi.
L-sorboosia on kaupallisesti saatavilla. Sitä saadaan esimerkiksi sivutuotteena C-vitamiinin valmistuksessa.
5 Tiedetään myös, että L-askorbiinihappo (C-vitamiini) voidaan pelkis tää takaisin L-gulonihapoksi (Paul Ryvander, Hydrogenation methods, Academic Press 1985, sivu 66).
Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää fermentointia. Tämä mahdollistaa lukuisien lähtöaineiden hyödyntämisen. Esimerkiksi L-idonihappoa muodostuu 10 mm. D-glukoosin, D-sorbitolin, L-sorboosin tai 5-keto-D-glukonihapon fermen-taatiossa, ja se voidaan dekarboksyloida L-ksyloosiksi ja edelleen pelkistää ksylitoliksi. Esimerkiksi seuraavia menetelmiä voidaan käyttää: D-glukoosista Erwinia herbicolaa käyttäen (Lazarus, R. A., Seymour, J. L., Stafford, R. K., Dennis, M. S., Lazarus, M. G., Marks, C. B., Anderson, S., in Biocatalysis (Ed. 15 Abramovicz, D. A.), sivut 135-155, van Nostrand Rheinhold, New York 1990); L-sorboosista ja D-sorbitolista Gluconobacter melanogenusia käyttäen (Su-gisawa, T., Hoshino, T., Masuda, S., Nomura, S., Setoguchi, Y., Tazoe, M., Shinjoh, M., Someha, S., Fujiwara, A., Agric Biol. Chem. 54(1990) 1201-9); D-sorboosista Pseudomonas putidaa käyttäen (Makeover, S., Ramsey, G. B., 20 Vane, F. M., Witt, C. G., Wright, R. B., Biotechnol. Bioeng. 17(1975) 1485-1514); ja 5-keto-D-glukonihaposta Brevibacteriumia käyttäen (Sonoyama, T., ·.*·· Kageyama, B., Honjo, T., JP 74125589 (1974). Muitakin vaihtoehtoja on, kuten :T: L-ksyluloosin valmistaminen käyttämällä esimerkiksi ksylitolia, jonka jälkeen ksyluloosia käsitellään edelleen edellä kuvatulla tavalla. Röper, Starch/Stärke 25 429, (1990) 342-349, kuvaa 5-keto-D-glukonihapon valmistusta.
•»* Näin ollen edellä mainittujen hydroksihappojen lisäksi myös tietyt ,···, kuusihiiliset monosakkaridit ja niiden vastaavat sokerialkoholit, kuten glukoosi, sorboosi ja sorbitoli, katsotaan edullisiksi raaka-aineiksi. Yleensä D-muotoiset . . monosakkaridit ovat luonnossa vallitsevia. L-arabinoosi ja L-ramnoosi ovat kui- I · · 30 tenkin luonnossa esiintyviä yhdisteitä.
'···* Esimerkkejä erityismenetelmistä reaktioiden suorittamiseksi löytyy : alan kirjallisuudesta. Julkaisuissa on kuvattu lukuisia soveltuvia katalyyttejä, pelkistysaineita, hapetusaineita, entsyymejä, lisäreagensseja ja reaktio- •»* olosuhteita. Menetelmiä, joilla väli- ja lopputuotteet saadaan talteen ja puhdis-35 tetaan, ei kuitenkaan ole kuvattu riittävän tarkasti teollisesti käytettävien tuot-teiden valmistamiseksi.
116291 9
Dekarboksylointireaktiot voidaan suorittaa esimerkiksi vetyperoksidilla tai hypokloriitilla. Tähän soveltuva menetelmä on niin sanottu Ruff-reaktio, jossa hyödynnetään vetyperoksidin ja ferrosulfaatin yhdistelmää pelkistysai-neena [Ruff, Berichte der Deutschen Chemischen Gesellschaft 32 (1899) 553-5 554, ja E. Fischer, O. Ruff, Ber. 33 (1900) 2142]. Pelkistys voidaan tehdä ke miallisesti, esimerkiksi katalyyttisellä hydrauksella, tai entsymaattisesti.
2-ketoaldonihappojen dekarboksylointia kuvataan julkaisussa Mat-sui, M., Uchiyama, M., and Liau, Agr. Biol. Chem. 27(1963) 3, sivut 180-184. Tekijät esittävät menetelmän 2- ja 3-ketohappojen dekarboksyloimiseksi vas-10 taaviksi ketooseiksi ja aldooseiksi sekä selostavat yksityiskohtaisesti metalli-ionikatalyytin merkitystä. 2-keto-D-glukonihapon nikkeli-ionikatalysoitu dekar-boksylointi pyridiinissä antoi päätuotteena D-ribuloosia. Lisäksi saatiin pieni määrä D-arabinoosia. Toisaalta 2-keto-L-glukonihapon dekarboksylointi tuotti suurin piirtein yhtä paljon L-ksyloosia ja L-ksyluloosia. Julkaisussa mainitaan, 15 että D-arabinoosia ja L-ksyloosia muodostuu mahdollisesti päätuotteista, D-ribuloosista ja L-ksyluloosista, pyridini-välitteisen emäksisen isomerointipro-sessin johdosta. US-patenttijulkaisussa 5 872 247 (Duflot, P. ja Fleche, G.) kuvataan parannettu menetelmä, jossa ei käytetä pyridiiniä, joka on haitallinen aine sinänsä, eikä isomerointia. Nikkeli-ionikatalysoitu dekarboksylointi suorite-20 taan saattamalla 2-ketoaldonihapon vesiliuos kosketuksiin vinyylipyridiiniryh-miä sisältävän hartsin kanssa. Julkaisun mukaan prosessi mahdollistaa ketoo-sin, joka on funktionaalisuudeltaan välittömästi aidonihaposta seuraava, suu-j': ren tuoton ja puhtauden. D-ribuloosi esitetään 2-keto-D-glukonihapon, D-ksylu- loosi 2-keto-D-galaktonihapon ja D-erytruloosi 2-keto-D-arabinonihapon dekar-.···, 25 boksylointituotteena.
5-keto-D-glukonihapon hydrausta L-idonihapoksi ja D-glukoni-hapoksi kuvataan julkaisussa Caldeira et ai., Neth. Reel. Trav. Chim., Alanko-’··*' maat, 110 (1991) 4, sivut 111-114. Tekijät kuvaavat erityisesti katalyytin valin nan ja muiden lisäaineiden läsnäolon vaikutusta reaktion selektiivisyyteen.
: 30 Parhaimmalla katalyytillä, palladiumboridilla, konversio oli lähes sataprosentti- nen ja moolisuhde L-idoni- ja D-glukonihapon välillä noin 3:1. D-gluku-, ronihapon hydrausta kuvataan US-patenttijulkaisussa 4 326 072 (Kruse et ai., ICI). Hydraus tehdään liuottimessa, edullisesti vesiliuoksessa, ja siinä käyte-tään ruteenimetallikatalyyttiä edullisesti kantajalla. Hydraus tehdään kohote-35 tussa lämpötilassa, erityisesti noin 80-120 °C:ssa. Julkaisun mukaan reaktio : on liian hidas tätä alhaisemmissa lämpötiloissa ja korkeammissa lämpötiloissa 116291 10 sivutuotteiden ilmaantuminen lisääntyy. Edellä mainituissa olosuhteissa D-glukuronihapon hydraus tuottaa väritöntä ja suhteellisen puhdasta L-gulonihappoa. Sitä vastoin D-glukuronihapon hydraus käyttäen nikkelikatalyyt-tiä edellyttää korkeampaa, noin 140-150 °C:n lämpötilaa ja tuottaa asiakirjan 5 mukaan silti tummanruskeaa L-gulonihappoa ja runsaasti pentooseja ja tet-rooseja epätoivottuina sivutuotteina.
L-ksylonihappoa on valmistettu L-sorboosista. Esimerkiksi julkaisussa Isbell et ai., J. Res. Nat. Bur. Stand. 29 (1942) 227-232, käytetään L-sorboosin hapetusta olosuhteissa, joissa hapen paine on 0,1 MPa huoneen-10 lämpötilassa, aikaansaamaan noin 42,6 mooliprosenttia L-ksylonihappoa. Be-rezojskij ja Strelchunas, J. Gen. Chem. U.S.S.R. 24 (1954) 855-858, suorittivat vastaavan hapetusreaktion noin 30-35 °C:n lämpötilassa ja noin 3-3,5 MPa:n hapen paineella, ja saivat 22 prosenttia L-ksylonihappoa.
Edullisessa suoritusmuodossa ksylitolia tuotetaan kuusihiilisestä 15 monosakkaridista tai sen johdannaisesta saadusta L-ksyloosista menetelmällä, joka käsittää dekarboksyloinnin ja pelkistyksen.
Tämän keksinnön yhteydessä dekarboksylointi tarkoittaa mitä tahansa reaktiota, jossa sokerin tai sokerijohdannaisen molekyylin hiiliketju lyhenee yhdellä hiiliatomilla. Tällaisia reaktioita ovat esimerkiksi 2-ketoaldoni-20 happojen muutos aldonihapoiksi, joissa on yksi hiiliatomi vähemmän, ketoosi-en muutos aldonihapoiksi, joissa on yksi hiiliatomi vähemmän, ja aldonihappo-jen muutos ketooseiksi tai aldooseiksi, joissa on yksi hiiliatomi vähemmän.
;*T: L-gulonihappo, L-idonihappo tai L-ksylonihappo on edullisesti väli- tuote. L-gulonihappoa ja sen epimeeriä, L-idonihappoa, on usein läsnä reak- .···. 25 tioseoksissa. L-idonihappoa voidaan näin ollen käyttää osittain tai kokonaan L- • * ’ “ . idonihapon muodossa ja päinvastoin ja L-gulonihapon ja L-idonihapon seokset missä tahansa suhteessa voivat olla yhtä käyttökelpoisia.
’···' Esillä olevan keksinnön eräässä edullisessa suoritusmuodossa val mistetaan L-idonihapon ja D-glukonihapon seos pelkistämällä 5-keto-D-: 30 glukonihappoa. Näiden seosten dekarboksylointi antaa L-ksyloosin ja D- arabinoosin seoksen, ja nämä aineet voidaan erottaa toisistaan esimerkiksi . kromatografisesti.
Esillä olevan keksinnön tietyssä sovellusmuodossa L-gulonihappoa "* valmistetaan pelkistämällä D-glukuronihappoa ja dekarboksyloimalla saatu yh- 35 diste L-ksyloosiksi. Toisessa tietyssä sovellusmuodossa L-gulonihappoa ja L-idonihappoa valmistetaan pelkistämällä 2-keto-L-gulonihappoa ja dekarboksy- 116291 11 loimalla saatu yhdiste L-ksyloosiksi. L-idonihappoa voidaan myös valmistaa fermentoimalla esimerkiksi D-glukoosia tai 5-keto-D-glukonihappoa.
Toisessa tietyssä keksinnön suoritusmuodossa käytetään L-ksyloni-happoa L-ksyloosin ja ksylitolin valmistukseen. L-ksylonihappoa valmistetaan 5 dekarboksyloimalla 2-keto-L-gulonihappoa ja sen jälkeen saatu yhdiste muutetaan pelkistysreaktiolla L-ksyloosiksi. Vaihtoehtoisesti L-ksylonihappoa valmistetaan sorboosin dekarboksyloinnilla, joka tapahtuu emäshapetuksella pilkkomalla, ja saatu yhdiste hydrataan L-ksyloosiksi.
Edelleen esillä olevan keksinnön eräässä edullisessa suoritusmuoto dossa valmistetaan ksylitolia L-ksyluloosista. L-ksyluloosia valmistetaan dekarboksyloimalla 2-keto-L-gulonihappoa ja sen jälkeen tulos isomerisoidaan L-ksyloosiksi. Isomerointi voidaan tehdä entsymaattisesti. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää soveltuvia entsyymejä, joilla on L-ksyloosi-isomeraasiaktiivi-suutta. L-ksyluloosia voidaan myös valmistaa fermentoimalla. Esimerkiksi ga-15 lakto-oksidaasia tuottavia mikro-organismeja, kuten Panthoea ananatista, Al-caligenes -lajeja, Rhodobacter sphaeroidesia, Erwinia uredovoraa, voidaan käyttää ksylitolin muuttamiseksi L-ksyluloosiksi. Rhodobacter sphaeroides Si4:n mutanttia, jota kutsutaan Rhodobacter sphaeroides D:ksi ja jolla on laajan substraattispesifisyyden omaava galaktitolidehydrogenaasi ja kyky tuottaa 20 esimerkiksi L-ksyluloosia ksylitolista, kuvataan julkaisussa Stein et ai., Meded. -Fac. Landbouwkd. Toegepaste Biol. Wet. (Univ. Gent), 1995, 60 (4a, Forum for Applied Biotechnology, 1995, Osa 1), 1911-19. JP-patenttijulkaisu 5 076 379 (Hayashibara Biochem Lab) kuvaa L-ksyluloosin valmistusta ksylitolista käyttäen Alcaligenes denitrificansin alalajia xylooxydans 701A:ta, FERM BP- .·«·. 25 2735. Doten et ai. kuvaavat julkaisussa Journal of Bacteriology 162 (1985) 2, • · " ' , sivut 845-848, neljää eri mikro-organismia, joilla on indusoivaa ksylitolidehyd- rogenaasiaktiivisuutta. Vain yhdellä, Erwinia 4D2P:llä, todettiin olevan ksylitoli-‘·· ·‘ dehydrogenaasientsyymi, joka katalysoi ksylitolin hapettumisen L-ksyluloosiksi.
Julkaisussa Applied and Environmental Microbiology 49 (1985), sivut 158-162, : 30 Doten et ai. kuvaavat E. urodovoran mutantteja, jotka konstitutiivisesti synteti- » I * • soivat ksylitoli-4-dehydrogenaasiaktiivisuutta, joka hapettaa ksylitolin L- . ksyluloosiksi, ja L-ksylulokinaasiaktiivisuutta. Yhdellä mutantilla, Erwinia ure- dovora DM 122:11a, oli ksylitoli-4-dehydrogenaasiaktiivisuutta, mutta siltä puuttui ‘1’ L-ksylulokinaasiaktiivisuus, ja sen katsottiin näin ollen soveltuvan L-ksyluloosin 35 tuottamiseen ksylitolista. L-ksyluloosin isomerointireaktio L-ksyloosiksi voidaan 116291 12 myös saada aikaan käyttämällä emästä, kuten NaOH.ta. de Bruijn et ai., Sugar Technology Reviews 13 (1986), 21-52, kuvaa emäsisomerointia.
Esillä olevan keksinnön mukaisesti seuraavien menetelmien katsotaan olevan erityisen edullisia. Ksylitolia voidaan ottaa talteen viimeisenä vai-5 heena.
1. 2-keto-L-gulonihappo dekarboksyloidaan L-ksylonihapoksi, joka pelkistetään L-ksyloosiksi ja ksylitoliksi. Lopputuotteet erotetaan ja kiteytetään. Ensimmäinen reaktio on helppo suorittaa lähtöaineessa olevan reaktiivisen ke-toryhmän ansiosta. Toisaalta saatu ksylonihappo on paljon stabiilimpi ja siksi 10 on välttämätöntä parantaa reaktionopeutta esimerkiksi käyttämällä katalyyttejä, kuten ruteeni- tai nikkelikatalyyttejä. Ru/C:tä metanoolissa pidetään edullisena.
2. 2-keto-L-gulonihappo pelkistetään L-guioni- ja L-idonihappojen seokseksi. Pelkistys voidaan tehdä esimerkiksi hydraamalla samalla kun suojataan karbonyyliryhmä muodostamalla soveltuva suola ja tämän jälkeen hapot 15 dekarboksyloidaan L-ksyloosiksi. Dekarboksylointi tehdään edullisesti Ruff-reaktiona käyttäen vetyperoksidia ja ferrosulfaattia.
3. D-glukuronihappo pelkistetään L-gulonihapoksi, joka seuraavaksi dekarboksyloidaan Ruff-reaktiossa L-ksyloosiksi. Lähtöainetta, D-glukuroni-happoa, voidaan valmistaa esimerkiksi selluloosasta tai tärkkelyksestä hapet- 20 tamalla 6-hiilien kohdalla ja hydrolysoimalla polyglukuronaatti. Pelkistysreaktio tehdään edullisesti D-glukuronaatille, jolloin suoritetaan aldehydiryhmän pelkis-; tys.
: : 4. L-sorboosi dekarboksyloidaan L-ksylonihapoksi esimerkiksi vety- , .·. peroksidilla. Reaktiota voidaan tehostaa käyttämällä antrakinonisulfonaattia ,···, 25 hapetusaineena ja lisäämällä alkoholia reaktioväliaineeseen. Tämä jälkeen L- » » /2’; ksylonihappo pelkistetään L-ksylooksiksi ja/tai ksylitoliksi esimerkiksi hydraa- • · ... maila käyttäen ruteenihiiltä katalyyttinä.
• * *···’ 5. 2-keto-L-gulonihappo dekarboksyloidaan L-ksyluloosiksi, joka sit ten isomeroidaan L-ksyloosiksi. Jälkimmäinen reaktio voidaan tehdä entsy- i.i : 30 maattisesti, mikrobiologisesti tai emäksellä. L-ksyluloosi voidaan myös ottaa • t · ;...: talteen ja kierrättää se isomerointivaiheeseen. L-ksyloosi otetaan talteen ja se . voidaan pelkistää ksylitoliksi.
,*··, 6. Ksylitolia hapetetaan 4-hiilessä L-ksyluloosiksi. Hapetus suorite- ‘2 taan edullisesti mikrobeilla, erityisesti Pantoea ananatiksella. Solumassan ero- :35 tuksen jälkeen L-ksyluloosi isomeroidaan L-ksyloosi-isomeraasilla L-ksyloo-i siksi. L-ksyluloosi, L-ksyloosi ja ksylitoli erotetaan. Haluttaessa L-ksyluloosi 116291 13 otetaan talteen ja ksylitoli voidaan kierrättää. Myös L-ksyloosi voidaan ottaa talteen ja pelkistää ksylitoliksi. Loppuvaihe yleensä sisältää lopullisen lopputuotteen kiteyttämisen ja kiteiden kuivaamisen. Joissakin tapauksissa, joissa ksylitoli inhiboi entsymaattisen isomerointiprosessin, saattaa olla tarpeen lisätä 5 erotusvaihe ennen entsymaattista isomerointia. Hapetusreaktio voidaan tehdä käyttäen mitä tahansa galaktoosioksidaasia tuottavia mikro-organismia, kuten jotakin edellä mainituista. Erotusprosessit toteutetaan yleensä kromatografi-sesti.
7. L-idonihappoa tuotetaan fermentoimalla D-glukoosia, D-sorbitolia, 10 L-sorboosia tai 5-keto-D-glukonihappoa. Saatu L-idonihappo erotetaan fermen- tointiliemestä ja puhdistetaan haluttaessa. Tämän jälkeen L-idonihappo dekar-boksyloidaan Ruff-reaktiossa L-ksyloosiksi, joka lopuksi hydrataan ksylitoliksi.
8. 5-keto-D-glukonihappo hydrataan L-idonihapon ja D-glukoni-hapon seokseksi. Tämä seos dekarboksyloidaan L-ksyloosin ja D-arabinoosin 15 seokseksi ja nämä yhdisteet erotetaan toisistaan kromatografisesti.
Puhdistuksen jälkeen L-ksyloosi voidaan muuttaa ksylitoliksi kemiallisella, entsymaattisella tai mikrobiologisella pelkistyksellä. Kemiallista pelkistystä, jossa käytetään esimerkiksi hydrausta, boorihydridia, amalgaamia, tai sähkökemiallista pelkistystä, pidetään edullisena. Edullisimmin käytetään kata-20 lyyttista hydrausta. Karassevitch, Y. N., Biochimie Paris 58 (1976), sivut 239-242, kuvaa L-ksyloosin mikrobiologista pelkistystä ksylitoliksi Torulopsis candi-dan avulla.
.':'; L-ksyloosia voidaan myös erottaa, puhdistaa ja jopa kiteyttää käytet- täväksi välituotteena ksylitolin tuotannossa, ja sitä voidaan käyttää sellaise- ,!··, 25 naan, esimerkiksi virusten vastaisten lääkkeiden vaikuttavana aineena, tai # · ’ ’ \ muiden luonnossa esiintymättömien L-analogien valmistuksessa.
Keksinnössä voidaan erottaa tai ottaa talteen vastaavalla tavalla ’ · · ·' edellä kuvattujen reaktiovaiheiden avulla valmistetut muut välituotteet.
Yhdisteet ovat yleensä L-muodossa, joka ei ole kovin yleinen luon- i.i : 30 nossa.
L..: Tuotteiden talteen ottoon ja puhdistamiseen soveltuvia menetelmiä . on kuvattu alan kirjallisuudessa. Esimerkkeinä voidaan mainita erotus- ja puh- • * * ,···, distustekniikat, kuten kromatografia, ioninvaihto ja kalvoprosessit, kuten uit- » * rasuodatus, nanosuodatus ja sähködialyysi. Kiteytystä voidaan käyttää erittäin 35 puhtaan tuotteen saamiseksi. Ksylitolin erotusta ja kiteytystä kuvataan esimer-V ·· kiksi US-patenttijulkaisussa 4 066 711 (Melaja et ai.).
116291 14
Tuotteen puhtaus on tärkeä keksinnön ominaisuus. Kuten esimerkeissä kuvataan, valmistetun ksylitolin puhtaus voi olla yli 95 %, esimerkiksi noin 98,5 % ja erityisesti noin 99 %. Samoin L-ksyloosin puhtaus voi olla yli 90 %, esimerkiksi noin 98,5 % ja erityisesti noin 99 %. Oikea kiraalisuus on myös 5 erittäin tärkeää yhdisteissä, jotka esiintyvät sekä L- että D-muodossa. Esillä olevan keksinnön mukaisella menetelmällä oikea kiraalisuus voidaan taata. Valmistetut yhdisteet sisältävät epäpuhtautena alle 0,3 % D-muotoa (kaasukromatografian havaintoraja).
Keksintöä kuvataan tarkemmin seuraavissa esimerkeissä. Esimerkit 10 on sisällytetty tähän vain havainnollistamista varten eikä niiden pidä katsoa rajoittavan keksinnön laajuutta mitenkään.
Esimerkki 1 2-keto-L-gulonihapon dekarboksylointi L-ksylonihapoksi
Dekarboksylointi tehtiin vetyperoksidilla emäksisissä olosuhteissa ja 15 huoneenlämpötilassa, kuten julkaisussa Isbell et ai., Carbohydr. Res. 36 (1974) 283-291 on kuvattu. Kahta moolia lähtöainetta kohti käytettiin 6,25 mmol NaOH:ta, 1-2 moolia vetyperoksidia ja 600 moolia vettä. Seitsemäntoista tunnin reaktioajan jälkeen saatiin 1,139 moolia L-ksylonihappoa kahta moolia kuivaa lähtöainetta kohti.
20 Esimerkki 2 L-ksylonihapon pelkistys L-ksyloosiksi ja ksylitoliksi
Yksimolaarista (1 M) ksylonihappoa pelkistettiin osittain ksyloosiksi *;[;* ja ksylitoliksi hydraamalla happo käyttäen ruteenikatalyyttiä. Olosuhteet olivat: lämpötila 45 °C, paine 50 bar, reaktioaika 18 tuntia ja katalyyttimäärä 0,322 g 25 Ru/C (kuiva-ainepitoisuus 49,4 %) per 10 ml/1 M ksyloonihappoliuosta. Reak- »* * tion jälkeen ksyloosipitoisuus oli 0,2 g/100 ml ja ksylitolipitoisuus oli 14 g/100 ml.
I · 1 · * 4 · » *!!.’ Esimerkki 3 4 4 2-keto-L-gulonihapon pelkistys L-gulonihapoksi ja L-idonihapoksi 30 2-keto-L-gulonihapon neutraloitu liuos (1 M) hydrattiin L-idoni- ja L- gulonihapoksi käyttäen Raney-nikkeliä katalyyttinä. Olosuhteet olivat: lämpötila .*··. 110 °C, paine 50 bar, katalyyttimäärä oli 0,275 g katalyyttiseosta per 10 ml liu- osta. Reaktioaika oli kolme tuntia. Happoja tuotettiin 17 g/100 ml.
I 4 » 1 1 6291 15
Esimerkki 4 2-keto-L-gulonihapon hydraus L-gulonihapoksi ja L-idonihapoksi
Neutraloidun 2-keto-L-gulonihapon kaksikymmentäprosenttista (200 g/l) liuosta hydrattiin L-idonihapoksi ja L-gulonihapoksi käyttäen Raney-nikkeliä 5 katalyyttinä. Olosuhteet olivat: lämpötila 110 °C, paine 50 bar, katalyyttimäärä oli 10 % katalyyttiseosta per kokonaiskuiva-aine ja annostilavuus 3 litraa. Reaktioaika oli kaksi tuntia. Happopitoisuus reaktion lopussa oli 154 g/l.
Esimerkki 5 L-gulonihapon ja L-idonihapon dekarboksylointi L-ksyloosiksi 10 L-gulonihapon ja L-idonihapon seos dekarboksyloitiin 60 °C:ssa ja pH:ssa 4,5-5,5 käyttäen natriumhypokloriittia hapetukseen. Tarvittava reaktioaika oli 30-60 minuuttia. Happoseoksen pitoisuus oli 20 g/100 ml. L-ksyloosipitoisuus reaktion jälkeen oli 10 g/100 ml.
Esimerkki 6 15 L-gulono-1,4-laktonin dekarboksylointi L-ksyloosiksi L-gulono-1,4-laktonin dekarboksylointi suoritettiin käyttäen vetyperoksidia hapetusaineena. Käyttämällä 2,5 moolia L-gulono-1,4-laktonia, 0,03 moolia Fe2(S04)3:a katalyyttinä ja 10 moolia vetyperoksidia saatiin 0,457 g L-ksyloosia lähtöainegrammaa kohti. Reaktioaika oli 26 tuntia, pH noin 6 ja reak-20 tiolämpötila noin 65 °C.
Esimerkki 7 D-glukuronihapon pelkistys L-gulonihapoksi # * * D-glukuronihappoa hydrattiin L-gulonihapoksi käyttäen Raney-nikkeliä katalyyttinä (10 % märkää katalyyttiä aine-erää kohti). Lämpötila oli j 25 100 °C ja paine 40 bar. Happo neutraloitiin noin pH 5:een ennen reaktiota. L- gulonihappo voidaan edelleen dekarboksyloida L-ksyloosiksi esimerkin 5 tai 6 ; mukaisesti.
I I < I I #
Esimerkki 8 L-ksylonihapon valmistus L-sorboosin hapetuksella 30 Reaktioastiaa, joka sisälsi 5 g NaOH:ia ja 0,2 g natriumantrakinoni- 2-sulfonaattia, AMS:ää, Merck Co., 150 miliilitrassa liuosta, jossa oli 80 mas-saprosenttia metanolia vedessä, pidettiin 25 °C:n lämpötilassa. L-sorboosia, ‘ : Merck Co., (70 g/130 ml vettä) ja NaOH:ta (32 g/32 ml vettä) lisättiin erinä 15 116291 16 minuutin välein sekoittaen. Seokseen lisättiin happea ja reaktion annettiin jatkua noin 2 tuntia. Pääasiallinen lopputuote oli L-ksylonihappo, lisäksi muodostui treonihappoa, glyserolihappoa ja glykolihappoa sekä suuri määrä muurahaishappoa.
5 AMS:n käyttö hapetusaineena ei ole välttämätöntä, vaan se voidaan korvata käyttämällä suurempaa hapen painetta.
Esimerkki 9 L-ksyluloosin tuotanto fermentoimalla
Pantoea ananatis ATCC 43074:ää kasvatettiin fermentorissa LBG-10 kanamysiinikasvualustassa (10 g/l tryptoonia, 5 g/l hiivauutetta, 5 g/l NaCI;ia, 10 g/l glukoosia, 100 mg/l kanamysiinia) seuraavissa olosuhteissa:
- lämpötila 37 °C
- pH 6,5-7,5 (kontrolloitu) - liuennut happi >30 % tyydyttyneestä pitoisuudesta 15 - 20 % inokulaattia yön yli tehdystä ravistelupulloviljelmästä samas sa kasvualustassa.
Kun kaikki entsymaattisesti Boehringer-glukoosipakkauksella analysoitu glukoosi oli käytetty (10-15 tunnissa) steriiliä ksylitolia lisättiin fermento-riin 40 g/l:n pitoisuuteen. Kasvatusta jatkettiin 96 tuntia, jolloin fermentointiliemi 20 sisälsi 6,7 g L-ksyluloosia. Liemi kirkastettiin linkoamalla ja steriilisuodatuksel-la.
• · ·
Esimerkki 10 ,·*, L-ksyluloosin kromatografinen puhdistus
Esimerkin 9 kirkastettu liemi konsentroitiin haihduttamalla kuiva- •»* · · 25 ainepitoisuuteen 20 g/100 g ja käytettiin L-ksyluloosin puhdistamiseen kroma- • · tografisella erotuksella. Erotus tapahtui kromatografisessa erotuspylväässä eräprosessina. Vahvasti hapanta kationinvaihtohartsia Ca2+-muodossa (Mitsu- * * : bishi Diaion) käytettiin liikkumattomana faasina ja puhdasta ionivaihdettua vet- tä eluenttina. Hartsin ristisilloitusaste oli 6,0 % ja keskimääräinen hiukkaskoko . 30 0,2 mm. Erotuslämpötila oli 65 °C. Pylvään halkaisija oli 0,1 m ja hartsikerrok- .···. sen korkeus noin 1,4 m. Kromatografinen erotus suoritettiin seuraavalla taval- la.
I * 17 1 1 6291
Vaihe 1
Noin 0,7 litraa syöttöliuosta (joka sisälsi L-ksyluloosia, ksylitolia ja suoloja) syötettiin hartsikerroksen päälle lämmönvaihtimen läpi. Syötön kuiva-ainepitoisuus oli 21,3 g/100 g.
5 Vaihe 2
Syöttöä eluoitiin alaspäin pylväässä syöttämällä ionivaihdettua eluenttivettä hartsikerroksen päälle. Virtausnopeus oli 50 ml/min.
Vaihe 3
Pylvään ulosvirtausta valvottiin jatkuvasti järjestelmään kytketyn tai-10 tekertoimen ja johtavuuden mittauslaitteen avulla. Syötön virratessa ulos koko ulosvirtaama kerättiin koeputkiin 2 minuutin välein.
Kaikkien näytteiden pitoisuus (taitekerroin), pH ja johtavuus mitattiin. Tämän jälkeen valitut näytteet analysoitiin HPLC:llä (Ca2+ hartsista) koostumuksen selvittämiseksi. L-ksyluloosipitoiset fraktiot yhdistettiin ja haihdutet-15 tiin. Yhdistetyn fraktion L-ksyluloosipuhtaus oli noin 91 % kuiva-aineesta ja L-ksyluloosia saatiin talteen noin 90 %.
Esimerkki 11 L-ksyluloosin emäsisomerisointi
Esimerkissä 10 kuvattua kromatografisella erotuksella saatua L-20 ksyluloosifraktiota käytettiin syöttöliuoksena emäsisomerisointivaihetta varten. L-ksyluloosiliuosta, joka sisälsi 90 % L-ksyluloosia kuiva-aineesta (kuiva-:*:': ainepitoisuus 200 g/l) ja jonka NaOH-pitoisuus oli 0,05 N, sekoitettiin 48 tuntia 40 °C:ssa. Reaktion jälkeen liuos jäähdytettiin 20 °C:seen ja liuoksen pH sää-.**·. dettiin 0,1 N HCLIlä arvoon 5,0. L-ksyluloosi-ja L-ksyloosipitoisuudet analysoi- .2.: 25 tiin HPLC:llä, ja ne olivat 64 ja 18 % kuiva-aineesta.
Reaktion jälkeen liuos puhdistettiin ioninvaihdolla esimerkin 13 mukaisesti ja L-ksyloosi ja L-ksyluloosi erotettiin kromatografisesti esimerkin 10 . , mukaisesti.
*»» ·
Esimerkki 12 30 L-ksyloosin valmistaminen 5-keto-D-glukonihaposta 5-keto-D-glukonihapon hydraus D-glukoni- ja L-idonihapoiksi suori- * · tettiin seuraavissa olosuhteissa: vedyn paine 40 bar, reaktiolämpötila 100 °C, syötön pH säädettiin 5:ksi ennen reaktiota. Syötön siirapin pitoisuus oli 400 g/l. ·*.*·: Katalyyttinä oli Raney-nikkeli ja katalyyttimäärä oli 10 % märkää katalyyttiä 35 syötön kuiva-ainetta kohti. Saadun D-glukonihapon ja L-idonihapon sekoituk- 40 1 1 6 29 1 18 sen dekarboksylointi esimerkkien 5 ja 6 mukaisesti tuottaa L-ksyloosia ja D-arabinoosia, jotka sitten erotettiin kromatografisesti.
Esimerkki 13 L-ksyloosisiirapin puhdistus suolanpoistolla käyttäen ioninvaihtohartseja 5 Dekarboksyloidun idoni-glukonihapposekoituksen (=L- ksyloosisiirapin) puhdistus suoritettiin käyttäen ioninvaihtohartseja. Käytetyt hartsit olivat vahvasti hapan kationinvaihtohartsi (Purolite C 150) ja heikosti emäksinen anioninvaihtohartsi (Purolite A 104). Syötön siirapin pitoisuus oli 300 g/l, virtausnopeus yksi kerrostilavuus tunnissa ja lämpötila 40 °C. Suurin 10 osa suolasta poistettiin. L-ksyloosin puhtaus oli 18,5 % kuiva-ainetta syöttöliu-oksessa ja 58 % tuotefraktiossa.
Esimerkki 14 L-ksyloosin kromatografinen erotus
Aiemmista dekarboksylointiprosesseista saatu reaktioseos puhdis-15 tettiin kromatografisella erotuksella. Syöttöliuoksessa oli runsaasti suoloja ja pienempiä määriä L-ksyloosia, ksylitolia, arabinitolia ja muita komponentteja.
Erotus tehtiin kromatografisessa erotuspylväässä (halkaisija 0,1 m) eräprosessina. Erotuksessa käytettiin vahvasti hapanta kationinvaihtohartsia Na+-muodossa ja kerroksen korkeus oli 1,6 m. Syöttömääränä käytettiin noin 20 260 g kuiva-ainetta, jonka pitoisuus oli 35 g/100 ml. Erotuslämpötila oli 65 °C
• I
.· ja virtausnopeus 50 ml/min. Erotus tehtiin seuraavalla tavalla:
Vaihe 1
Noin 700 ml suodatettua ja pH-säädettyä (pH 6, säätö käyttäen NaOH:ia) syöttöliuosta laitettiin hartsikerroksen päälle.
25 Vaihe 2 «·» • · *···* Syöttöliuosta eluoitiin alaspäin pylväässä syöttämällä ionivaihdettua vettä hartsikerroksen päälle. Eluentti oli myös lämmitetty 65 °C:seen. Virtaus-i nopeus säädettiin ulosvirtauspumpulla 50 ml:aan minuutissa.
Vaihe 3 . 30 Pylvään ulosvirtausta valvottiin jatkuvasti järjestelmään kytketyn * · · kuiva-aineen (taitekertoimen) ja johtavuuden mittauslaitteen avulla. Ulosvir-
• I
"* taama kerättiin erillisiin putkiin 2 minuutin välein.
Vaihe 4 Y*j Kerättyjen näytteiden koostumus analysoitiin HPLC:llä (Pb++-hartsi) 35 ja sen jälkeen valitut putket yhdistettiin tuotefraktioksi.
116291 19
Taulukossa 1 esitetään syöttöliuoksen ja ulosvirtausfraktion koostumus. Erotusprofiili esitetään kuviossa 1. Tuotto lasketaan jakamalla tuote-fraktion L-ksyloosimäärä kaikkien fraktioiden L-ksyloosimäärällä.
5 Taulukko 1. Syöttöliuoksen ja ulosvirtausfraktioiden koostumus
Tila- Kuiva- pH Johtavuus, L-ksyloosi L- vuus, I aine, mS/cm %/KA ksyloosin ___g/100 g_____tuotto, %
Syöttöliuos__0,70 30,0__5J__118__18,5__-
Jaännösfraktio 1 3.30__5J____45__2J5__11,5
Tuotefraktio__1,35 4,7__6^__0J8__60__88
Jaannösfraktio 2 0,75 0,4 6,2 0,05 3,6 0,5
Esimerkki 15 L-ksyloosin ja D-arabinoosin kromatografinen erotus 10 L-idonihapon ja D-glukonihapon seoksen dekarboksylointi tuotti seoksen, jossa L-ksyloosi ja D-arabinoosi olivat pääkomponentit, kuten esimerkissä 12 on kuvattu. Seos puhdistettiin kromatografisella erotuksella, jolloin saatiin L-ksyloosi-ja D-arabinoosifraktioita.
. . Erotus tehtiin kromatografisessa pylväässä (halkaisija 0,1 m) erä- 15 prosessina. Erotuksessa käytettiin vahvasti hapanta kationinvaihtohartsia Na+-‘ muodossa ja kerroksen korkeus oli 1,5 m. Hartsin ristisiIloitusaste oli 5,5 % ja
• I
keskimääräinen hiukkaskoko 0,3 mm. Syöttömääränä käytettiin noin 250 g kui-:/ va-ainetta, jonka pitoisuus oli 35 g/100 ml. Erotuslämpötila oli 65 °C ja virtaus- : * ·: nopeus 50 ml/min. Erotus tehtiin seuraavalla tavalla: 20 Vaihe 1
Noin 700 ml suodatettua syöttöliuosta laitettiin hartsikerroksen pääl- : .·. le.
Vaihe 2
• I
* I
*" Syöttöliuosta eluoitiin alaspäin pylväässä syöttämällä ionivaihdettua :: 25 vettä hartsikerroksen päälle.
Vaihe 3 .···, Pylvään ulosvirtausta valvottiin jatkuvasti järjestelmään kytketyn kuiva-aineen (taitekertoimen) ja johtavuuden mittauslaitteen avulla. Ulosvir-taama kerättiin erillisiin putkiin 2 minuutin välein.
116291 20
Vaihe 4
Kerättyjen näytteiden koostumus analysoitiin HPLC:llä (Pb++-hartsi) ja kahdesta tuotefraktiosta tehtiin kapasiteettilaskelma.
Taulukossa 2 esitetään syöttöliuoksen ja ulosvirtausfraktion koos-5 tumus. Tuotto lasketaan jakamalla tuotefraktion L-ksyloosin määrä kaikkien fraktioiden L-ksyloosin määrällä.
Taulukko 2. Syöttöliuoksen ja ulosvirtausfraktioiden koostumus
Tila- Kuiva- L-ksyloosi D- L- D- vuus, I aine, %/KA arabinoosi ksyloosin arabinoo- g/100g %/KA tuotto, % sin tuotto, _______%_
Syöttöliuos__0J__30,0__30__30__:__- Jäännösfraktio__2J5__4j0__4$__-__5__0 L-ksyloosifraktio__L9__4J5__65__18__85__20 D-arabinoosi- 1,6 4,0 15 60 10 80 fraktio_______ 10 Esimerkki 16 L-ksyloosin kiteyttäminen ja tuotteen kiraalinen puhtaus , ’i Kiteytyssyöttösiirappi (966 g, RKA 6,2, pH 5,2, puhtaus 62,8 % kui- v ·' va-aineesta) valmistettiin dekarboksylointireaktioseoksen kromatografisella : Y: erotuksella esimerkin 14 mukaisesti. L-ksyloosin lisäksi syöttösiirapin analysoi- 15 tiin sisältävän glyserolia, erytritolia, arabitolia, ksylitolia, sorbitolia, arabinoosia ja lyksoosia. Kiteytys tehtiin Buchi Rotavapor RE 120 -kiertohaihduttimessa. .···. Syöttösiirappinäyte otettiin kahden tunnin konsentroinnin jälkeen 40 mbarin tyhjiössä (229 g siirappia, RKA 25,8) ja haihduttamista jatkettiin 1,5 tuntia. Sii-. , rappiin (62 g, RKA 86,8 %, 53,8 g kuiva-ainetta) lisättiin 63 °C:n lämpötilassa 20 0,003 grammaa L-ksyloosikiteitä (Fluka 95720, kidekoko noin 0,03 mm) ja * » ‘ jäähdytettiin asteittain 41,5 °C:seen 25 tunnin aikana. Kiteet erotettiin emäliu- : oksesta Hettich Rotina 48 RSC -laboratoriokorilingolla (5 min, 3500 rpm, hal- kaisija 20 cm, 0,15 suodatussihti) ilman pesua. Kokonaissaanto oli 16,73 g lin-.:. gottuja kiteitä ja 25,13 g emäliuosta. Kuivakidesaanto oli 16,38 g 1,5 tunnin jäl- :' \ 25 keen 60 °C:ssa ja 1 atm.ssä. Tehdyt analyysi on esitetty taulukossa 3.
116291 21
Taulukko 3. L-ksyloosin puhtaus __
Analyysi/näyte__Syöttösiirappi__Kantaneste__Kuivat kiteet_ RKA, %__25j8__83J__:_ KA (K-F), %__25j5__83j5__99,64_
Puhtaus, %/KA _62j8_ 38J_ 92j0_ RKA = refraktometrinen kuiva-ainepitoisuus D-ksyloosin TK/KA-korrelaatiolla, % 5 KA = kuiva-ainepitoisuus Karl-Fisher-titraatiolla analysoituna, % w/w
Puhtaus = Ksyloosipitoisuus HPLCillä analysoituna, hartsit Pb2+-muodossa, %/KA.
Kuivien kiteiden sulamispiste oli 135,6 °C. Kiteytyssaanto oli 66,4 % L-ksyloosia.
10 Ensimmäisen kiteytysvaiheen L-ksyloosikiteet (16 g, ksyloosipitoi suus 92 % kuiva-aineesta, alle 0,3 % D-muotoa sisältävä puhdas L-ksyloosi; kaasukromatografian havaintoraja) liuotettiin veteen ja saatu 50 %:n w/w-neste puhdistettiin aktiivihiilellä ja suodatettiin. Puhdistettu neste haihdutettiin, siihen lisättiin L-ksyloosisiemenkiteitä ja se kiteytettiin haihduttamalla ja jäähdyttämäl-15 lä 20 ja 70 °C:n välille. Saadut kiteet erotettiin emäliuoksesta linkoamalla labo-ratoriokorilingossa ja pesemällä (noin 10 % kidevettä). Saanto oli noin 60 % ksyloosia. Kiteet kuivattiin ja analysoitiin seuraavalla tavalla: • *· -vesipitoisuus alle 0,5 % v : - ksyloosin puhtaus 98-102 % kuiva-aineesta (HPLC, hartsit Pb2+- v,: 20 muodossa) .’2,: - kiraalinen puhtaus >99,7 % L-ksyloosia (kaasukromatografian havaintora- *.···: ja)
:' ‘ ‘; - sulamispiste 150-153 °C
Toinen mahdollinen puhdistusmenetelmä on vedellä tai orgaanisella : 25 liuottimena, kuten etanolilla, affinoiminen.
I » » M* »
Esimerkki 17 L-ksyloosin pelkistäminen ksylitoliksi hydraamalla :***; Puhdistettu L-ksyloosi, jonka puhtaus oli 99% kuiva-ainetta, hydrat- tiin ksylitoliksi seuraavissa olosuhteissa. Syöttösiirapin kuiva-aine oli 50 g/100 30 ml ja lämpötila 100 °C. Katalyyttinä käytettiin Raney-nikkeliä ja katalyyttimäärä oli 10 % märkää katalyyttiä kokonaissyötön kuiva-ainetta kohti. Vedyn paine oli 116291 22 40 bar. Ksylitolin puhtaus kolmen tunnin hydrauksen jälkeen oli 98,5 % kuiva-aineesta.
Esimerkki 18 Ksylitolin kiteytys 5 Kiteytyssyöttösiirappi (2000 ml, kuiva-ainepitoisuus 45 g/100 ml, ksylitolin puhtaus 98,7 % kuiva-aineesta) valmistettiin hydraamalla puhdistettua L-ksyloosia esimerkin 17 mukaisesti. Syöttösiirappi haihdutettiin, siihen lisättiin ksylitolisiemenkiteitä (0,05 mm kidekoko) ja se kiteytettiin haihduttamalla ja jäähdyttämällä 40 ja 65 °C:n välille. Näin saadut kiteet erotettiin emäliuok-10 sesta linkoamalla ja pesemällä (noin 5 % kidevettä). Kidesaanto oli noin 62 % ksylitolia. Kiteet kuivattiin ja analysoitiin seuraavasti: - vesipitoisuus alle 0,2 % - ksylitolin puhtaus 99,5 % kuiva-aineesta (HPLC, hartsit Pb2+-muodossa).
> · • · * * · * · » * t » » · * ft ft • ft · • · · ft ft • · · • · • · • · • ft · • • · · • · * · · ft · ft • ft ft ft ft ft ft ft ft ft ft ft ft ft ft ft ft ft ft ft ft ft
ft ft I
ft ft ft ft ft ft t ft

Claims (26)

116291 Patentti vaati m u kset
1. Menetelmä ksylitolin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että puhdistettu L-ksyloosi pelkistetään ksylitoliksi, jolloin L-ksyloosin puhtaus on yli 5 noin 60 %.
2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että L-ksyloosi valmistetaan kuusihiilisestä monosakkaridista tai sen hydroksi-happojohdannaisesta menetelmällä, joka käsittää pelkistämisen ja dekarbo-ksyloinnin.
3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että L-gulonihappo tai sen epimeeri L-idonihappo on välituote L-ksyloosin valmistuksessa.
4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että L-gulonihappo valmistetaan pelkistämällä D-glukuronihappoa, 2-keto-L- 15 gulonihappoa tai L-askorbiinihappoa, ja tämän jälkeen L-gulonihappo dekarbo-ksyloidaan.
5. Patenttivaatimuksen 3 tai 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että L-gulonihappo esiintyy osittain tai kokonaan epimeerimuodossaan L-idonihappona.
6. Jonkin patenttivaatimuksen 1 -3 mukainen menetelmä, tun- ·,'·· nettu siitä, että L-idonihappo valmistetaan fermentoimalla. :T:
7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että L-idonihappo valmistetaan fermentoimalla D-glukoosia.
• · .*·*. 8. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, .,..: 25 että L-idonihappo valmistetaan fermentoimalla L-sorboosia.
• * ,···. 9. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, • · että L-idonihappo valmistetaan fermentoimalla D-sorbitolia.
, , 10. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu sii- : tä, että L-idonihappo valmistetaan fermentoimalla 5-keto-D-glukonihappoa. • · ·' 30
11. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu : siitä, että L-idonihappo valmistetaan pelkistämällä 5-keto-D-glukonihappoa.
:’*'. 12. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että L-ksylonihappo on välituote L-ksyloosin valmistuksessa.
13. Patenttivaatimuksen 12 mukainen menetelmä, tunnettu sii- ’i 35 tä, että L-ksylonihappo valmistetaan dekarboksyloimalla 2-keto-L-gulonihappoa tai L-sorboosia, ja tämän jälkeen L-ksylonihappo pelkistetään L-ksyloosiksi. 116291
14. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että L-ksyluloosi on välituote L-ksyloosin valmistuksessa.
15. Patenttivaatimuksen 14 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että L-ksyluloosia tuotetaan dekarboksyloimalla 2-keto-L-gulonihappoa ja 5 sen jälkeen se isomerisoidaan L-ksyloosiksi.
16. Patenttivaatimuksen 14 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että L-ksyluloosia valmistetaan hapettamalla ksylitolia ja sen jälkeen se isomerisoidaan L-ksyloosiksi.
17. Jonkin patenttivaatimuksen 1-16 mukainen menetelmä, t u n -10 n ettu siitä, että L-ksyloosi puhdistetaan kromatografisesti, ioninvaihdolla tai kalvoprosessilla.
18. Patenttivaatimuksen 17 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että L-ksyloosi puhdistetaan kromatografisesti.
19. Patenttivaatimuksen 17 mukainen menetelmä, tunnettu sii-15 tä, että L-ksyloosi puhdistetaan kalvoprosessilla, kuten ultrasuodatuksella, na- nosuodatuksella tai sähködialyysilla.
20. Jonkin patenttivaatimuksen 1-19 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että L-ksyloosi otetaan talteen kiteyttämällä.
21. Jonkin patenttivaatimuksen 1 - 20 mukainen menetelmä, t u n -20 n e 11 u siitä, että L-ksyloosin puhtaus on yli 90 %, edullisesti noin 98,5 %.
22. Jonkin patenttivaatimuksen 1 - 21 mukainen menetelmä, t u n - • · n e tt u siitä, että kiteisen L-ksyloosin kiraalinen puhtaus on yli 99,7 %. • · · v
; 23. Jonkin patenttivaatimuksen 1 - 22 mukainen menetelmä, tun- n e 11 u siitä, että valmistetaan puhdasta ksylitolia.
24. Patenttivaatimuksen 23 mukainen menetelmä, t u n n e 11 u sii- ·:·.| tä, että ksylitolin puhtaus on yli 95 %, edullisesti noin 98,5 %. j···.
25. Jonkin patenttivaatimuksen 1 -24 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että valmistetaan kiteistä ksylitolia. _26. Kiteinen L-ksyloosi, jonka puhtaus on noin 98,5 % tai enemmän. « * t > 116291
FI20010892A 2001-04-27 2001-04-27 Menetelmä ksylitolin valmistamiseksi FI116291B (fi)

Priority Applications (6)

Application Number Priority Date Filing Date Title
FI20010892A FI116291B (fi) 2001-04-27 2001-04-27 Menetelmä ksylitolin valmistamiseksi
EP02720042A EP1395598A1 (en) 2001-04-27 2002-04-29 Process for the production of xylitol
PCT/FI2002/000365 WO2002088155A1 (en) 2001-04-27 2002-04-29 Process for the production of xylitol
DK02720041.9T DK1392711T3 (da) 2001-04-27 2002-04-29 Fremgangsmåde til fremstilling af xylose
EP02720041.9A EP1392711B1 (en) 2001-04-27 2002-04-29 Process for the production of xylose
PCT/FI2002/000364 WO2002088154A1 (en) 2001-04-27 2002-04-29 Process for the production of xylose

Applications Claiming Priority (2)

Application Number Priority Date Filing Date Title
FI20010892A FI116291B (fi) 2001-04-27 2001-04-27 Menetelmä ksylitolin valmistamiseksi
FI20010892 2001-04-27

Publications (3)

Publication Number Publication Date
FI20010892A0 FI20010892A0 (fi) 2001-04-27
FI20010892L FI20010892L (fi) 2002-10-28
FI116291B true FI116291B (fi) 2005-10-31

Family

ID=8561086

Family Applications (1)

Application Number Title Priority Date Filing Date
FI20010892A FI116291B (fi) 2001-04-27 2001-04-27 Menetelmä ksylitolin valmistamiseksi

Country Status (4)

Country Link
EP (2) EP1395598A1 (fi)
DK (1) DK1392711T3 (fi)
FI (1) FI116291B (fi)
WO (2) WO2002088154A1 (fi)

Families Citing this family (4)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
KR101155936B1 (ko) 2004-03-26 2012-06-15 퍼듀 리서치 파운데이션 자일리톨 제조 방법
CA2564678C (en) 2004-04-27 2014-09-02 Archer-Daniels-Midland Company Enzymatic decarboxylation of 2-keto-l-gulonic acid to produce xylose
CN102452898B (zh) * 2010-10-26 2013-11-13 施冬梅 运用膜技术和间接电还原生产结晶木糖醇的方法
EP3416740B1 (en) 2016-02-19 2021-01-06 Intercontinental Great Brands LLC Processes to create multiple value streams from biomass sources

Family Cites Families (2)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
FR2652589B1 (fr) * 1989-10-04 1995-02-17 Roquette Freres Procede de fabrication de xylitol et de produits riches en xylitol.
WO2001012834A1 (en) * 1999-08-18 2001-02-22 Hydrios Biotechnology Oy Process for the preparation and simultaneous separation of enzyme-catalysed products

Also Published As

Publication number Publication date
FI20010892A0 (fi) 2001-04-27
WO2002088154A1 (en) 2002-11-07
WO2002088155A1 (en) 2002-11-07
EP1392711A1 (en) 2004-03-03
EP1392711B1 (en) 2014-03-19
FI20010892L (fi) 2002-10-28
EP1395598A1 (en) 2004-03-10
DK1392711T3 (da) 2014-06-10

Similar Documents

Publication Publication Date Title
US6894199B2 (en) Process for the production of xylitol
CA2642127C (en) Methods for the electrolytic production of erythrose or erythritol
FI92051B (fi) Menetelmä ksylitolin valmistamiseksi D-glukoosista ja D-glukoosin ja D-fruktoosin sekä D-glukoosin ja D-galaktoosin seoksista
US5714602A (en) Process for the production of xylitol
US6911565B2 (en) Process for the production of xylitol
US9133554B2 (en) Methods for the electrolytic production of erythritol
FI116291B (fi) Menetelmä ksylitolin valmistamiseksi
FI66830C (fi) Foerfarande foer framstaellning av d-mannitol
JP5055112B2 (ja) キシリトールの製造方法
WO2008148549A2 (en) Novel reaction with a gold catalyst
Lundt Oxidation, reduction and deoxygenation

Legal Events

Date Code Title Description
FG Patent granted

Ref document number: 116291

Country of ref document: FI