FI108976B - Menetelmä paikallistosiaikalaskureiden synkronoimiseksi - Google Patents

Description

108976

Menetelmä paikallistosiaikalaskureiden synkronoimiseksi

Keksinnön tausta Tämä keksintö koskee menetelmää sanomaliikenteeseen keskenään kykenevän pääyksikön ja apuyksikön paikallistosiaikalaskureiden synkro-5 noimiseksi, joka menetelmä käsittää synkronointisanoman lähettämisen pääyksikön toimesta apuyksikköön ja pääyksikön tosiaikalaskuriarvon rekisteröimisen mainitun sanoman lähetyshetkellä, synkronointisanoman vastaanottamisen apuyksikön toimesta ja apuyksikön tosiaikalaskuriarvon rekisteröimisen mainitun sanoman vastaanottohetkellä ja synkronointisanoman lähettämisen 10 ja vastaanottamisen tosiaikalaskuriarvojen vertaamisen keskenään.

Tätä keksintöä voidaan myös soveltaa tilanteisiin, joissa mikä tahansa kyseisistä yksiköistä voi toimia pääyksikkönä. Keksintö koskee tällöin menetelmää ensimmäisen vastaavasti toisen vertailulaskuritaajuuden omaavan ja sanomaliikenteeseen keskenään kykenevän ensimmäisen ja 15 toisen yksikön paikallistosiaikalaskureiden aikasynkronoimiseksi, jolloin toinen yksiköistä on pääyksikkö ja toinen apuyksikkö, jolloin menetelmä käsittää synkronointisanoman lähettämisen ensimmäisen yksikön toimesta toiseen yksikköön ja ensimmäisen yksikön tosiaikalaskuriarvon rekisteröimisen mainitun sanoman lähetyshetkellä, synkronointisanoman vastaanottamisen 20 toisen yksikön toimesta ja toisen yksikön tosiaikalaskuriarvon rekisteröimisen mainitun sanoman vastaanottohetkellä, ja synkronointisanoman lähettämisen ja vastaanottamisen tosiaikalaskuriarvojen vertaamisen keskenään.

Tämä keksintö sopii erityisesti sovellettavaksi silloin kun yksikköjen välinen minimisiirtoviive tunnetaan mutta myös tilanteissa, joissa tällaista mini-25 misiirtoviivettä ei tunneta. Tämä keksintö koskee myös vastaavasti menetelmää ensimmäisen vastaavasti toisen vertailulaskuritaajuuden omaavan ja sanomaliikenteeseen keskenään kykenevän ensimmäisen ja toisen yksikön paikallistosiaikalaskureiden aikasynkronoimiseksi kun ensimmäisen ja toisen yksikön välinen sanoman minimisiirtoviive tunnetaan ja toinen yksiköistä on 30 pääyksikkö ja toinen apuyksikkö, jolloin menetelmä tällöin käsittää synkronointisanoman lähettämisen ensimmäisen yksikön toimesta toiseen yksikköön ja ensimmäisen yksikön tosiaikalaskuriarvon rekisteröimisen mainitun sanoman lähetyshetkellä, synkronointisanoman vastaanottamisen toisen yksikön toimesta ja toisen yksikön tosiaikalaskuriarvon rekisteröimisen 35 mainitun sanoman vastaanottohetkellä ja synkronointisanoman lähettämisen ja vastaanottamisen tosiaikalaskuriarvojen vertaamisen keskenään.

2 1 08976

Keksinnön mukaista menetelmää voidaan soveltaa myös silloin kun apuyksikkö kykenee lähettämään synkronointisanoman takaisin pääyksikköön vastauksena pääyksikön toimesta lähetettyyn synkronointisanomaan. Keksintö koskee tällöin menetelmää sanomaliikenteeseen keskenään kykenevän pää-5 yksikön ja apuyksikön paikallistosiaikalaskureiden aikasynkronoimiseksi, jolloin menetelmä käsittää ensimmäisen synkronointisanoman lähettämisen pääyksikön toimesta apuyksikköön ja pääyksikön tosiaikalaskuriarvon rekisteröimisen mainitun ensimmäisen sanoman lähetyshetkellä, ensimmäisen synkronointi-sanoman vastaanottamisen apuyksikön toimesta ja apuyksikön tosiaikalaskuri-10 arvon rekisteröimisen mainitun sanoman vastaanottohetkellä, toisen synkronointisanoman lähettämisen apuyksikön toimesta pääyksikköön ja apuyksikön tosiaikalaskuriarvon rekisteröimisen mainitun toisen sanoman lähetyshetkellä, toisen synkronointisanoman vastaanottamisen pääyksikön toimesta ja pääyksikön tosiaikalaskuriarvon rekisteröimisen mainitun toisen sanoman 15 vastaanottohetkellä.

Synkronoinnilla tarkoitetaan toimintaa, jossa erilaiset laitteet saatetaan yhdenvertaiseen tietouteen suhteellisesta tai tosiajasta. Synkronoinnin avulla nämä erilaiset laitteet, joilla on erilaiset, riippumattomat liukumat omaavat sisäiset oskillaattorit, saatetaan jaksottaisesti yhteiseen aikastatuk-20 seen.

Suurjännite- tai keskijännitevoimaverkon suojausjärjestelmässä tarvitaan kahta erityyppistä aikasynkronointia: Tosiajan aikasynkronointia ja mittaus- tai näytteenottosynkronointi monilaitemittausta varten. Tosiaikaa käytetään tapahtumien aikaleimoja varten ja ne tulisi jakaa tietoliikennejärjes-25 telmän kautta pääyksikön tosiaikakellosta. Kaikkien järjestelmään kuuluvien laitteiden tulisi lukea tämä aikatieto ja korjata/synkronoida sisäisen kellonsa pääyksikön mukaan.

Järjestelmän täytyy tietää tapahtumajärjestys vika-analyysiä tehdessä, ja jos tapahtumat rekisteröitiin erillisten laitteiden toimesta tulisi näiden 30 laitteiden olla hyvin synkronoituja. Mittaus- tai näytteenottosynkronointia käytetään mittausarvojen saamiseksi, joilla on määritetyt vaihesuhteet. Määritettyjen laitteiden välinen synkronointi on tärkeä tarvittavan tarkkuuden saavuttamiseksi mitattujen ja laskettujen arvojen osalta. Kaikkia järjestelmään kuuluvia laitteita ei tarvitse synkronoida. Tätä toimintoa käytetään erityisesti 35 differentiaali- ja distanssirelesuojauksessa. Suojareleiden välinen tietoliikenne perustuu tyypillisesti jonkinlaisen paikallisalueen verkkoväylän käyttämiseen.

10 tai 100 MBit/s siirtonopeuden omaava Ethernet olisi tehokas suoja- 108976 3 relekäyttöä varten. Näitä väyläkomponentteja myydään hyvin kilpailukykyisillä hinnoilla koska ne ovat hyvin yleisiä toimistokäytössä. Normaaliyhteyskäy-tännön mukaista TCP/IP:tä voitaisiin myös käyttää Ethernetissä. On myös olemassa muita standardisoituja väyliä, esimerkiksi LON-verkko, johon tarkka 5 synkronointimenetelmä on sovellettavissa. Ei ole mahdollista antaa mitään siirtoajan maksimiarvoa koska Ethernet ja vastaavan tyyppiset väylät eivät ole deterministisiä.

Jopa vaikeampi ongelma on synkronoida yksikköä ja laitteita , jotka ovat yhteydessä keskenään jonkin muun tyyppisen verkon, kuten yleisen 10 puhelinverkon tai esimerkiksi Internet-tyyppisen verkon kautta. Tällaisessa tilanteessa verkossa voi olla HUB tai kytkinlaitteita tai muita elementtejä, joiden aiheuttama viive ei ole vakio. Tällaista tietoliikennekanavaa käytettäessä voi siirtoviive olla ja hyvin usein on erisuuruinen eri suuntiin. Siirtoaikaviive ensimmäisestä yksiköstä toiseen yksikköön on tämän mukaan 15 erisuuruinen kuin siirtoaikaviive toisesta yksiköstä takaisin ensimmäiseen yksikköön.

US-julkaisussa 5,384,563 esitetyssä tekniikan tason mukaisessa järjestelmässä selitetään järjestely verkon yhteyskäytäntöaikaviiveen poistamiseksi, mutta tässä järjestelyssä oletetaan että siirtoaikaviive on yhtä kuin nolla.

20 Tässä järjestelyssä pääyksikkö sijoittaa synkronointisanoman puskuri-muistiinsa. Sekä pää- että apuyksikkö lukitsevat vapaasti askeltavan · laskurinsa (FRC) synkronointisanoman tunnistaessaan. Kun pääyksikön kes-; kusyksikkö (CPU) on vastaanottanut keskeytyspyynnön (IRQ) se lukee tosi- ·:··: aikalaskurinsa (RTC) arvon, jolloin vastaava vapaasti askeltava laskuri (FRC) 25 lukittuu. Synkronointisanoman siirtoon kuluva aika lasketaan RTC-arvon avulla vähennettynä FRC-arvojen erotuksella. Tämä aika siirretään apuyksikköön. Apuyksikkö lukee RTC-arvonsa samalla kun se lukitsee vastaavan FRC-arvon _ ja aikavirhe voidaan laskea ja RTC korjata päivittämällä uusi arvo RTC:tä var- • · ten. Tässä menetelmässä siirtoaikaviiveen oletetaan olevan yhtä kuin nolla ja ’: * ‘ 30 pää- ja apuyksikön FRC-taajuuksien yhtä suuria.

Kansainvälisessä julkaisussa PCT/F198/00481 on esitetty järjes-telmä, jossa synkronointisanoma, jota kutsutaan rastiksi, lähetetään verkkoon.

. Tämä rasti vastaanotetaan aikapääyksikön ja apuyksikköjen toimesta. Saapu-misaika tallennetaan ohjelman avulla ja pääyksikkö lähettää rastiaikansa '···* 35 apuyksiköille. Apuyksiköt korjaavat tosiaikansa pääyksikön ja apuyksiköiden välisen aikaeroarvon avulla. Parhaassa suoritusmuodossa käytetään synkronointisanoman ilmaisinlaitteistoa. Myös tässä tapauksessa siirtoaika- 4 1Q8976 viiveen oletetaan olevan yhtä kuin nolla. Myös tietojenkäsittely tulisi suorittaa saman ajan puitteissa pääyksikössä ja apuyksiköissä niin, että pääyksikköön ja apuyksikköihin sisältyisi sama laitteisto ja CPU:n kuormitus olisi sama.

US-julkaisussa 5,566,180 on esitetty järjestelmä, jossa yksikköjä 5 synkronoidaan käyttämällä kahta synkronointisanomaa, yhtä pääyksikön lähettämää ja yhtä apuyksikön lähettämää. Kun pääyksikkö on lähettänyt sanomansa ja apuyksikkö on vastannut siihen toisella sanomalla voi pääyksikkö laskea kokonaissiirtoviiveen kahden synkronointisanoman osalta ja sen pohjalta keskimääräisen siirtoaikaviiveen yksikköjen välistä yksisuuntaista tieto-10 liikennettä varten. Tämän keskimääräisen siirtoaikaviiveen oletetaan olevan vakio ja sitä käytetään apuyksikön synkronoinnissa pääyksikön aikaan. Jos pääyksiköstä apuyksikköön johtavalla siirtotiellä on HUB tai kytkinelementtejä voidaan mainittujen elementtien aiheuttama siirtoaikaviive mitata erikseen erityislaitteiston avulla. US-julkaisun 5,566,180 pohjalta tunnetun 15 synkronointimenetelmän yhteydessä olettamuksena on siirtokanava, joka omaa muuttumattoman ja yhtä suuren siirtoaikaviiveen kummassakin siirto-suunnassa, ja lisäksi se tarvitsee erityislaitteistoa siirtotiellä olevien HUB:n ja kytkinelementtien tapaisten elementtien huomioonottamiseksi.

Keksinnön lyhyt yhteenveto .Y: 20 Tämän keksinnön päämääränä on esitellä synkronointijärjestelmä, I jossa siirtoaikaviive ainakin useimmissa tapauksissa voidaan ottaa huomioon :·. synkronoinnin tarkkuuden parantamiseksi. Tämä voidaan keksinnön yleisluon- toisimman suoritusmuodon mukaan saavuttaa korjaamalla apuyksikön tosi-... aikalaskurin arvoa, jos synkronointisanoman vastaanottamisen ja lähettämisen 25 tosiaikalaskuriarvojen välinen ero on pienempi kuin ennalta määritetty kynnys-‘ arvo niin, että sanottu ero on yhtä suuri kuin ennalta määritetty arvo. Korjaus suoritetaan siis aina silloin, kun synkronointisanoma vastaanotetaan aikai-semmin kuin ennalta määritetyn ajanjakson jälkeen sen lähettämisestä. Jos siirtoaikaviivettä vastaava ennalta määritetty aika asetetaan nollaksi tarkoittaa 30 tämä sitä, että korjaus aina suoritetaan silloin, kun synkronointisanoma vas-’···. taanotetaan aikaisemmin kuin se lähetettiin ja korjaus suoritetaan siten, että Y synkronointisanoman lähetys- ja vastaanottoajat ovat yhtäläisiä. Minimisiirto- Y·* aikaviive voidaan helposti sisällyttää menetelmään mainittuna ennalta määri-\Y tettynä arvona, mikäli se on tunnettu tai voidaan määrittää tai arvioida.

35 Edellä esitetyssä ensimmäisessä suoritusmuodossa tarvitaan vain yhtä synkronointisanomaa kahden yksikön tosiaikalaskureiden synkronoi- 108976 5 miseksi. Sama pätee myös toisen suoritusmuodon osalta, jossa ei ole mitään aikaisempaa tietoa yksiköiden välisestä minimisiirtoviiveestä, jolloin keksinnön mukainen menetelmä on tunnettu siitä, että ensimmäinen vertailulaskuri-taajuus on ennalta määritetyn arvon verran suurempi kuin toinen vertailulas-5 kuritaajuus ja apuyksikön tosiaikalaskurin arvoa korjataan, mikäli synkro-nointisanoman vastaanottamisen ja lähettämisen tosiaikalaskuriarvojen välinen ero on pienempi kuin ennalta määritetty kynnysarvo niin, että mainittu ero on yhtä suuri kuin ennalta määritetty arvo. Jos ennalta määritetty kynnysarvo on yhtä kuin nolla niin, että synkronointisanoman vastaanottoajan toisen yksilo kön toimesta tulee olla sama tai myöhempi kuin sanoman lähetysaika ensimmäisen yksikön, toimesta korjataan toisen yksikön tosiaikalaskurin arvoa synkronointisanoman vastaanottamisen ja lähettämisen tosiaikalaskuriarvojen välisen eron avulla, mikäli synkronointisanoman vastaanottoaika on aikaisempi kuin synkronointisanoman lähetysaika.

15 Ensimmäisen synkronointisanoman lähettävä yksikkö voi keksinnön toisen suoritusmuodon mukaan olla joko pääyksikkö tai apuyksikkö, mutta ensimmäisen synkronointisanoman lähettävän yksikön tosiaikalaskurin taajuuden on oltava suurempi kuin ensimmäisen synkronointisanoman vastaanottavan yksikön tosiaikalaskurin taajuus. Tällä tavalla voidaan taata, että ajan 20 mittaan tullaan saavuttamaan tilanne, jossa synkronointisanoman vastaanotta-\v misen aikaleima tulee aikaisemmaksi kuin sanoman lähettämisen aikaleima : niin, että voidaan suorittaa kohtuullinen synkronointikorjaus apuyksikön ajan mukaan. Toinen suoritusmuoto pohjautuu siis siihen perusideaan, että ensim-•:··· mäisen yksikön vertailulaskuritaajuus on suurempi kuin toisen yksikön vertailu- . 25 laskuritaajuus niin, että toinen yksikkö aina on myöhässä ensimmäiseen yksik- köön verrattuna. Synkronointisanoman vastaanottoaika toisen yksikön toi- • * · mesta lähestyy siis ajan mittaan ensin sanoman lähetysaikaa ensimmäisen yksikön toimesta ja tulee myöhemmin jopa aikaisemmaksi kuin sanoman lähe-tysaika ensimmäisen yksikön toimesta heti, kun ensimmäisen ja toisen yksikön 30 aikojen tai tarkemmin sanottuna tosiaikalaskureiden arvojen välinen ero ylittää Γ\. yksikköjen välisen siirtoviiveen. Synkronointivirhettä voidaan siis keksinnön tässä suoritusmuodossa aina pitää todellista siirtoviivettä tai jotakin siirto-,· . viiveen osalta oletettua ennalta määritettyä arvoa pienempänä. Jonkin tapaista siirtoviivettä on tietenkin aina olemassa ja antamalla sille oletusarvo voidaan ..: 35 synkronointivirhe rajoittaa tähän oletusarvoon.

Keksinnön kolmannen suoritusmuodon mukaan tunnetaan ensimmäisen ja toisen yksikön välinen sanoman minimisiirtoviive. Minimisiirtoviiveen 108976 6 arvo voidaan mitata tai se voidaan myös laskea mikäli yksikköjen välisen siirtotien pituus tunnetaan. Esimerkiksi optisessa kuidussa minimisiirtoviive on noin 5 ps/km. Tälle kolmannelle suoritusmuodolle on tunnusomaista se, että ensim-\ mäinen vertailulaskuritaajuus on ennalta määritetyn verran suurempi kuin 5 toinen vertailulaskuritaajuus ja apuyksikön tosiaikalaskurin arvoa korjataan, mikäli synkronointisanoman vastaanottamisen ja lähettämisen tosiaikalaskuri-arvojen välinen ero on pienempi kuin sanoman minimisiirtoviive niin, että mainittu ero on yhtä suuri kuin sanoman minimisiirtoviive.

Synkronointi voidaan kolmannen suoritusmuodon mukaan tehdä 10 tarkemmin kuin toisessa suoritusmuodossa, koska sanoman minimisiirtoviive tällöin on tunnettu ja toisen yksikön tosiaikalaskurin arvon synkronointi-sanomaa vastaanottaessa siten on oltava ainakin sanoman minimisiirtoviiveen verran suurempi tai myöhäisempi kuin ensimmäisen yksikön tosiaikalaskurin arvo, jotta yksiköt olisivat synkronoituja keskenään. Kun toinen yksikkö myös 15 tässä suoritusmuodossa aina on myöhässä ensimmäiseen yksikköön verrattuna, voidaan korjaus toisen yksikön tosiaikalaskurin arvoon suorittaa aina silloin, kun toinen yksikkö on niin paljon myöhässä ensimmäiseen yksikköön verrattuna, että sen arvo synkronointisanomaa vastaanottaessa vähennettynä sanoman minimisiirtoviiveellä on pienempi kuin ensimmäisen yksikön tosiaika-20 laskurin arvo synkronointisanomaa lähetettäessä.

Keksinnön mukainen synkronointi voidaan suorittaa tarvittaessa tai · sopivimmin säännöllisin välein.

; Tämän keksinnön päämäärä on myös esitellä synkronointijär- ·:··: jestelmä, jossa ei oleteta, että siirtoaikaviive on yhtä kuin nolla, kuten ei myös- .’f*; 25 kään, että se on sama järjestelmän yksikköjen välisten eri siirtosuuntien osalta.

. Tämän keksinnön eräs päämäärä on tämän mukaan esitellä menetelmä sano maliikenteeseen keskenään kykenevän pää- ja apuyksikön paikallis-. tosiaikalaskureiden synkronoimiseksi, jossa menetelmässä erisuuruiset yksi köiden väliset siirtoaikaviiveet otetaan huomioon. Tämä keksinnön mukaisen ·;’ 30 menetelmän neljäs suoritusmuoto on tunnettu siitä, että se käsittää seuraavat vaiheet lisätään ensimmäisen vastaavasti toisen synkronointisanoman , lähettämisen tosiaikalaskuriarvoihin vastaava ennalta määritetty arvo, joka vastaa pää- ja apuyksikön vastaavasti apu- ja pääyksikön välistä '··* 35 minimisiirtoaikaviivettä vertailuarvojen saamiseksi ensimmäisen vastaavasti toisen synkronointisanoman lähettämiselle, 108976 7 verrataan ensimmäisen, vastaavasti toisen synkronointisanoman lähettämisen vertailuarvoja ensimmäisen vastaavasti toisen synkronointisanoman vastaanottamisen tosiaikalaskuriarvoihin, ja korjataan apuyksikön tosiaikalaskurin arvoa ensimmäisen syn-5 kronointisanoman vastaavasti toisen synkronointisanoman lähettämisen vertailuarvojen ja vastaanottamisen tosiaikalaskuriarvojen välisen eron verran siinä tapauksessa, että synkronointisanoman vastaanottamisen tosiaika-laskuriarvo on aikaisempi kuin mainitun sanoman lähettämisen vertailuarvo.

Tuntemalla minimisiirtoviiveet kummassakin suunnassa pääyksikön 10 ja apuyksikön välillä voidaan synkronointisanoman lähetysaikaa ja tämän sanoman vastaanottoaikaa verrata toisiinsa ja niiden tulisi poiketa toisistaan vain ainakin tämän minimisiirtoviiveen verran. Kun synkronointisanomia siirretään kumpaankin suuntaan pää- ja apuyksikköjen välillä, tulee synkronointisanoman vastaanottoaika siinä tilanteessa sen verran aikaisemmaksi, 15 että se vastaa sanoman lähetysaikaa lisättynä minimisiirtoviiveellä, jolloin on ' tarvetta korjata apuyksikön tosiaikalaskurin arvoa.

Minimisiirtoviive eri suuntiin pää- ja apuyksikköjen välillä lähetettävien synkronointisanomien osalta voidaan määrittää monella tavalla, esimerkiksi mittaamalla, laskemalla tai arvioimalla, jos yksikköjen välisen siirtotien 20 laatu ja pituus on tunnettu, tai tietoihin perustuen, jotka on kerätty usean, esi- • » •.:.: merkiksi 1000 synkronointisanoman siirron aikana yksikköjen välillä.

;.j - Keksinnön mukainen synkronointi voidaan suorittaa tarvittaessa tai i ’·.. sopivimmin säännöllisin välein.

·:·** Edellä mainitun neljännen suoritusmuodon mukaiseen alustus- 25 jaksoon tai -vaiheeseen voidaan lisätä jakso tai vaihe, jossa yksikköjen mah-, - · *. dolliset liukumat synkronoidaan niin, että yksikköjen tosiaikalaskurit säädetään käymään tarkalleen samalla taajuudella. Tämän saavuttamiseksi menetelmä . käsittää lisäksi seuraavat vaiheet lähetetään kolmas synkronointisanoma pääyksikön toimesta apu-;·’ 30 yksikköön ja rekisteröidään pääyksikön tosiaikalaskuriarvo mainitun ; ’ *., kolmannen sanoman lähetyshetkellä, • ": vastaanotetaan kolmas synkronointisanoma apuyksikön toimesta ja rekisteröidään apuyksikön tosiaikalaskuriarvo mainitun kolmannen sanoman ;, / vastaanottohetkellä, 35 lähetetään neljäs synkronointisanoma apuyksikön toimesta pää yksikköön ja rekisteröidään apuyksikön tosiaikalaskuriarvo mainitun neljännen sanoman lähetyshetkellä, 8 108976 vastaanotetaan neljäs synkronointisanoma pääyksikön toimesta ja rekisteröidään pääyksikön tosiaikalaskuriarvo mainitun neljännen sanoman vastaanottohetkellä, määritetään pääyksikön vastaavasti apuyksikön tosiaikalaskureiden 5 laskurinopeudet pääyksikön tosiaikalaskurin arvojen välisen eron toista ja neljättä synkronointisanomaa vastaanotettaessa ja apuyksikön tosiaikalaskurin arvojen välisen eron pohjalta toista ja neljättä synkronointisanomaa lähetettäessä ilman toisen synkronointisanoman jälkeistä korjausta, ja korjataan apuyksikön tosiaikalaskurin laskurinopeutta niin, että se 10 vastaa pääyksikön tosiaikalaskurin laskurinopeutta laskureiden laskuri-nopeuksien synkronoimiseksi keskenään.

Toistamalla edellä mainitut vaiheet tarvittaessa tai sopivimmin säännöllisin välein, jotka voivat olla esimerkiksi 100ms...1s, voidaan yksikköjen tosiaikalaskureita pitää hyvin tarkasti synkronoituina.

15 Piirustuksen lyhyt selitys Tämän keksinnön menetelmä selitetään seuraavassa yksityiskohtaisemmin samalla kun viitataan oheiseen piirustukseen, jossa kuvio 1 esittää kaaviomaisesti ensimmäistä ja toista yksikköä ja synkronointisanoman lähettämistä ensimmäisen yksikön toimesta, 20 kuvio 2 esittää kaaviomaisesti keksinnön toisen ja kolmannen '· suoritusmuodon mukaisen synkronoinnin suorittamiseksi tarkoitettuja ensim- •' ·,, mäisen ja toisen yksikön tosiaikalaskureiden arvoja ja kynnysarvoa, kuvio 3 esittää keksinnön neljännen suoritusmuodon mukaista , ·: ·, ensimmäistä ja toista synkronointisanomaa varten tarkoitettua aikataulua ja 25 kuvio 4 esittää keksinnön neljännen suoritusmuodon mukaista kol matta ja neljättä synkronointisanomaa varten tarkoitettua aikataulua.

Keksinnön yksityiskohtainen selitys

Keksinnön ensimmäisen, toisen ja kolmannen suoritusmuodon . _ 30 mukaan järjestelmän pääyksikkö tai yksikkö U1 kuviossa 1 toimittaa RTC- . · , arvonsa apulaitteisiin, joista yksi on esitetty kuviossa 1 yksikkönä U2. Kuvion 1 _: mukaisissa suoritusmuodoissa yksikkö 1 toimii pääyksikkönä järjestelmässä ja sijoittaa synkronointisanoman SM1 lähetettäväksi tarkoitetun jonon puskuriin.

Kun synkronointisanoma SM1 poistuu puskurista, tietoliikenteen 35 ohjauslaitteista lukitsee yksikön U1 tosiaika-arvon a1 tunnistaessaan

» » I

108976 9 synkronointisanoman. Synkronointisanoman SM1 odotusajan pituudella tietoliikenteen puskurijonossa ei ole mitään merkitystä.

Mikäli verkossa on tapahtunut datayhteentörmäys yksikkö U1 lähettää synkronointisanoman uudestaan samalla kun se jälleen lukitsee 5 uuden päivitetyn tosiaika-arvon a1. Apulaite tai yksikkö U2 vastaanottaa synkronointisanoman SM1 siirtoviiveen jälkeen. Sen jälkeen kun synkronointisanoma SM1 on tunnistettu yksikön U2 laitteiston toimesta, se lukitsee tosiaikalaskurinsa arvon, joka on merkitty a2 kuviossa 1. Yksikön U1 lukitsema tosiaikalaskurin arvo a1 lähetetään yksikköön U2 joko yhdessä 10 synkronointisanoman SM1 kanssa tai erikseen.

Arvon a1 vastaanottamisen ja arvon a2 pitämisen jälkeen yksikkö U2 vertaa arvoja a1 ja a2 toisiinsa. Apuyksikön tosiaikalaskurin arvoa korjataan keksinnön ensimmäisen suoritusmuodon mukaan, mikäli synkronointi-sanoman SM1 vastaanottamisen a2 ja lähettämisen a1 tosiaikalaskuriarvojen ! 15 välinen ero on pienempi kuin ennalta määritetty kynnystaso niin, että mainittu ero on yhtä suuri kuin ennalta määritetty arvo. Korjaus tehdään toisin sanoen aina silloin, kun synkronointisanoma SM1 vastaanotetaan aikaisemmin kuin ennalta määritetyn ajan jälkeen sen lähettämisestä. Jos siirtoaikaviivettä vastaava ennalta määritetty aika asetetaan nollaksi tarkoittaa tämä sitä, että 20 korjaus aina suoritetaan silloin, kun synkronointisanoma vastaanotetaan • · \v aikaisemmin kuin se lähetettiin ja korjaus tehdään siten, että synkronointi- I · ·,; I sanoman lähettämisen ja vastaanottamisen ajat ovat yhtäläisiä. Jos minimi- i‘\. siirtoaikaviive tunnetaan tai voidaan määrittää tai arvioida, voidaan sitä käyttää :··· mainittuna ennalta määritettynä arvona. Tässä ensimmäisessä ja yleisluontoi- 25 simmassa keksinnön suoritusmuodossa tarvitaan ylimääräisiä vaiheita tai .·:·. toimenpiteitä tilanteen välttämiseksi, jossa apuyksikön tosiaikalaskuri käy • · * edellä verrattuna pääyksikön tosiaikalaskuriin ja siis aina omaa arvon, joka on selvästi suurempi kuin pääyksikön tosiaikalaskurin arvo. Tällainen toimenpide voisi esimerkiksi olla maksimiarvon käyttöönotto, jonka verran apuyksikön ·;·’ 30 tosiaikalaskurin arvo vo olla suurempi kuin pääyksikön tosiaikalaskurin arvo.

Edellä mainittu ongelma on ratkaistu toisella tavalla toisen ja kolmannen suoritusmuodon mukaan. Tämän ratkaisun mukaan yksikön U1 vertailulaskuritaajuus on ennalta määrätyn verran suurempi kuin yksikön U2 » I · / vertailulaskuritaajuus. Arvoja a1 ja a2 verrattaessa keskenään voidaan siten ’·* 35 aina olettaa, että yksikön U2 aika on myöhässä verrattuna yksikön U1 aikaan.

Käytännön esimerkkinä voidaan todeta, että yksikön U1 vertailulaskuritaajuus on 20 MHz ja yksikön U2 vertailulaskuritaajuus 19,998 MHz. Tällä tavalla 108976 10 voidaan varmistua siitä, että yksikön U2 virhe verrattuna yksikköön U1 tulee olemaan päinvastainen tietoliikenteen etenemisviiveeseen tai siirtoviiveeseen verrattuna, jota tavallisesti käytetään tämän hakemuksen yhteydessä. Tämä periaate varustaa yksikkö U2 tosiaikalaskurilla, jonka vertailutaajuus on 5 pienempi kuin yksikön U1 vertailulaskuritaajuus, on esitetty kuviossa 2.

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että apuyksikkö keksinnön toisen ja kolmannen suoritusmuodon mukaan voi olla synkronointisanoman lähettävä yksikkö. Tällaisessa tilanteessa proseduuri on tarkalleen sama kuin edellä, mutta tässä tapauksessa apuyksikön tosiaikalaskurin vertailutaajuus on 10 suurempi kuin pääyksikön tosiaikalaskurin vertailutaajuus, koska synkronointi-sanoman lähettävän yksikön vertailutaajuuden on aina oltava suurempi kuin synkronointisanoman vastaanottavan yksikön vertailutaajuus.

Kuten kuvion 2 pohjalta voidaan havaita, poikkeaa yksikön U2 aika ajan mittaan aina vain enemmän yksikön U1 ajasta. Kun ero on riittävän suuri, 15 saavutetaan kynnystaso tai ennalta määritetty aikaero, jolloin synkronointi-korjaus voidaan suorittaa yksikön U2 tosiaikalaskurin ajan tai arvon osalta.

On olemassa useita mahdollisuuksia tehdä päätös kynnystasosta mitä tulee tosiaikalaskuriarvojen a1 ja a2 eroon. Yksikköjen U1 ja U2 välinen siirtoviive ei ole ollenkaan tunnettu keksinnön toisen suoritusmuodon mukaan 20 eikä ole olemassa minkäänlaista oletusarvoa tätä siirtoviivettä varten. Synkro- \v nointi voidaan suorittaa perustuen kriteeriin, jonka mukaan synkronointi aina ; : ; suoritetaan, kun aikaero on nolla tai negatiivinen. Tämä tarkoittaa että synkro- nointisanoman SM1 vastaanottamisen aika a2 yksikön U2 toimesta on sama ·;·· tai aikaisempi kuin arvo a1, jona synkronointisanoma lähetettiin yksikön U1 \*\ 25 toimesta.

* «

Keksinnön kolmannen suoritusmuodon mukaan annetaan oletusarvo, siirtoviivettä varten ja aikojen a2 ja a1 välisen aikaeron tulisi tämän , mukaan olla ainakin yhtä kuin tämä oletusarvo. Jos siirtoviive on pienempi kuin • ui tämä oletusarvo, voidaan tehdä korjaus yksikön U2 tosiaika-arvoon.

> ’ 30 Määrittämällä oletusarvo siirtoviiveelle voidaan synkronointivirhe siten saattaa ;' ,, pienemmäksi kuin ilman minkääntapaista oletusarvoa siirtoviivettä varten.

*. Parhain mahdollinen tilanne synkronoinnin toteuttamiseksi olisi se, , jossa tunnetaan minimisiirtoviive yksikön U1 ja yksikön U2 välistä siirtotietä f f varten. Tämä arvo, sanoman minimisiirtoviive MMTD, voi perustua mittauksiin 35 tai laskelmiin, mikäli yksiköiden välisen siirtotien pituus tunnetaan. Esimerkiksi optisessa kuidussa signaalin siirtoviive on noin 5 ps/km. Sanoman minimisiirtoviive MMTD voidaan laskea erittäin tarkasti tämän arvon ja siirtotien pituuden 108976 11 pohjalta, mikäli se on optinen kuitu. Jos tällainen sanoman minimisiirtoviive tunnetaan, voidaan synkronointi aina suorittaa silloin kun arvojen a2 ja a1 välinen ero on pienempi kuin tämä MMTD. Tällaisessa tilanteessa toteutettu korjaus on sellainen, että arvojen a2 ja a1 välinen ero on yhtä kuin sanottu sano-5 man minimisiirtoviive MMTD. Tällä tavalla on mahdollista minimoida synkro-nointivirhe.

Tulisi pitää mielessä että hyvin monessa tapauksessa synkro-nointisanoman SM1 siirtäminen vie enemmän aikaa kuin minimisiirtoviive. Tällaisessa tilanteessa synkronoinnin suorituskriteeri, ts. että arvojen a2 ja a1 10 välinen aikaero on pienempi kuin MMTD, ei täyty ja tämän mukaan mitään synkronointia ei voida suorittaa. Myöskin sellaisessa tilanteessa, jossa siirto-viive usein tai jopa normaalisti on suurempi kuin sanoman minimisiirtoviive, ajan mittaan saavutetaan tilanne, jossa arvojen a2 ja a1 välinen ero on riittävän suuri synkronoinnin suorittamiseksi. Tämä perustuu siihen ajatukseen, 15 että yksikön U1 tai synkronointisanoman lähettävän yksikön vertailu-laskuritaajuus on ennalta määrätyn verran suurempi kuin yksikön U2 tai synkronointisanoman vastaanottavan yksikön vertailulaskuritaajuus.

Edellä on tarjottu vain muutamia tapoja päättää yksikköjen U2 ja U1 tosiaikalaskureiden aikaleimojen tai arvojen eron kynnystasosta. On selvää 20 että voi olla muitakin tapoja määrittää arvo tälle kynnystasolle niin, että on mahdollista saavuttaa optimaalinen synkronointi eri tyyppisissä verkoissa.

• · · Tämän keksinnön neljännen suoritusmuodon mukaan järjestelmän ‘ pääyksikkö tai yksikkö U1 kuviossa 3 toimittaa RTC-arvonsa apulaitteille, joista : yksi on esitetty yksikkönä U2 kuviossa 3. Tämän keksinnön kolmannen suori- ] ' 25 tusmuodon mukaan yksikkö U1 tai pääyksikkönä järjestelmässä toimiva yksik- v : kö sijoittaa synkronointisanoman SM1 puskuriin jonossa, joka on tarkoitus v : lähettää. Kun synkronointisanoma SM1 poistuu puskurista lukitsee tietoliiken teen ohjauslaitteisto yksikön U1 tosiaika-arvon a1 tunnistaessaan synkronoin-*:··: tisanoman. Tässä yhteydessä on merkityksetöntä kuinka kauan synkro- ·*'·; 30 nointisanoma SM 1 on odottanut tietoliikennepuskurijonossa.

Mikäli verkossa on tapahtunut datayhteentörmäys, lähettää yksikkö " U1 synkronointisanoman uudestaan samalla, kun se lukitsee uuden päivitetyn tosiaika-arvon a1. Apulaite tai yksikkö U2 vastaanottaa synkronointisanoman SM1 siirtoaikaviiveen jälkeen. Sen jälkeen kun yksikön U2 laitteisto on tun-.···. 35 nistanut synkronointisanoman SM1, se lukitsee tosiaikalaskurinsa arvon, joka on merkitty a2 kuviossa. Yksikön U1 lukitsema tosiaikalaskurin arvo a1 lähe- 108976 12 tetään yksikköön 2 joko yhdessä synkronointisanoman SM1 kanssa tai erikseen.

Synkronointisanoman SM1 vastaanottamisen jälkeen yksikkö U2 j lähettää toisen synkronointisanoman SM2 yksikköön U1. Yksikön U2 tosiaika- 5 laskuriarvo toista synkronointisanomaa lähetettäessä on merkitty b1 ja se lukitaan yksikössä U2, kun sanoma poistuu yksiköstä U2. Kun yksikkö 1 vastaanottaa tämän yksiköstä U2 tulevan synkronointisanoman SM2, se lukitsee tosi-aikalaskuriarvonsa. Tämä arvo on merkitty b2. Tämän jälkeen myös tämä tosi-aikalaskuriarvo b2 lähetetään yksikköön U2. Yksiköllä U2 on tällöin neljä tosi-10 aikalaskuriarvoa a1, a2, b1 ja b2.

Aikaleimoja a1, a2, b1 ja b2 voidaan käyttää apuyksikön, ts. yksikön U2 synkronoimiseen. Tässä synkronointiprosessissa ennalta määrätyt minimisiirtoviiveen arvot eri suuntia varten yksikköjen U1 ja U2 välillä lisätään synkronointisanomien SM1 ja SM2 lähetysaikoihin, ts. aikaleimoihin a1 ja b1 15 vertailuarvojen tuottamiseksi sanomien SM1 ja SM2 lähettämiselle. Vertaamalla synkronointisanomien lähettämisen vertailuarvoja sanomien ! vastaanottoaikoihin voidaan havaita, jos apuyksikkö ei ole vaiheessa pääyksikköön verrattuna. Eli synkronointitarvetta ei ole, mikäli synkronointi-sanoman SM1 tai SM2 vastaanottoaika on aikaisempi kuin kyseisen sanoman 20 vertailuarvo. Kaksi synkronointisanomaa kumpaankin suuntaan pää- ja apu-/;*. yksikköjen välillä paljastaa synkronointivirheet kumpaankin suuntaan.

: Tärkeitä arvoja keksinnön neljännen suoritusmuodon mukaisen

I » I

‘ menetelmän kannalta ovat yksikköjen U1 ja U2 väliset minimisiirtoviiveet kum-• · · ’ . paankin suuntaan. Synkronointi voi olla hyvin tarkka mikäli nämä arvot, jotka • * M » 25 luonnollisesti myös voivat olla samat kumpaankin suuntaan, ovat hyvin » · · ' määritetyt. Minimisiirtoviive voidaan käytännössä määrittää mittaamalla, v : laskemalla tai arvioimalla, mikäli yksikköjen välisen siirtotien laatu ja pituus tunnetaan, ts. optisessa kuidussa viive on noin 5 ps/km, tai tietoihin perustuen, *:'·: jotka on kerätty usean, esimerkiksi 1000 yksiköiden välisen synkronointi- 30 sanoman siirron aikana.

Yksikköjen 1)1 ja U2 tosiaikalaskuriarvot voidaan edellä olevan menetelmän avulla synkronoida tiettynä ajankohtana, mutta se ei ota ·;·* huomioon apuyksikön tosiaikalaskurin mahdollista liukumaa. Tämä voidaan huomioida käyttämällä keksinnön neljättä suoritusmuotoa säännöllisin välein 35 tapahtuvien korjauksien suorittamiseksi yksikön U2 tosiaikalaskuriarvoon, jotka välit voivat esimerkiksi sijoittua välille 100 ms -1 sekunti.

108976 13

Parempi mahdollisuus on täydentää menetelmää kuviossa 4 esitettyjen uusien vaiheiden avulla. Näissä vaiheissa kolmas synkronointisanoma SM3 lähetetään yksikön U1 toimesta yksikköön U2 samalla tavalla kuin synkronointisanoma SM1 edellä. Tämän jälkeen neljäs synkronointisanoma SM4 5 lähetetään yksikön U2 toimesta yksikköön U1 samalla tavalla kuin synkronointisanoma SM2 edellä. Tällä tavalla voidaan tosiaikalaskuriarvot a3, a4, b3 ja b4 rekisteröidä kolmannen ja neljännen synkronointisanoman lähettämiselle ja vastaanottamiselle.

Yksikön U1 tosiaikalaskurin arvojen b2 ja b4 välisen eron pohjalta ja 10 yksikön U2 tosiaikalaskurin arvojen b1 ja b3 välisen eron pohjalta, tosin ilman toisen synkronointisanoman jälkeistä korjausta, voidaan laskea pää-vastaavasti apuyksikköjen tosiaikalaskureiden laskuajat. Vertaamalla näitä aikaeroja toisiinsa voidaan määrittää apuyksikön U2 tosiaikalaskurin mahdollinen liukuma pääyksikön U1 tosiaikalaskurin suhteen ja vastaavasti 15 korjata apuyksikön RTC:n laskunopeutta. Tällä tavalla apuyksikön tosiaikalaskurin laskunopeus korjataan niin, että se vastaa pääyksikön tosiaikalaskurin laskunopeutta laskureiden laskunopeuksien synkronoimiseksi toistensa suhteen. Suorittamalla tämä yksikköjen U1 ja U2 tosiaikalaskureiden laskunopeuksien synkronointi tarvittaessa tai sopivimmin säännöllisin välein, 20 esimerkiksi joka 100 ms...1 s, voidaan yksikön U1 ja yksikön U2 t : . tosiaikalaskuriarvot synkronoida hyvin tarkasti toistensa suhteen.

: Tämän keksinnön synkronointimenetelmää voidaan soveltaa riippu- matta järjestelmän yksikköjen välisen tietoliikennekanavan tyypistä. Synkro-' . nointi voidaan tämän mukaan suorittaa jopa esimerkiksi Internetin ja tietenkin 25 Ethernetin kautta tai puhelinmodeemin UART:n avulla tai kenttäväylän, kuten *·'1 LON.n avulla.

♦ i ,

Claims (9)

108976

1. Menetelmä sanomaliikenteeseen keskenään kykenevän pääyksikön (U1) ja apuyksikön (U2) paikallistosiaikalaskureiden aikasynkronoimiseksi, jolloin menetelmä käsittää seuraavat vaiheet 5 lähetetään synkronointisanoma (SM1) pääyksikön (U1) toimesta apuyksikköön (U2) ja rekisteröidään pääyksikön tosiaikalaskuriarvo (a1) mainitun sanoman lähetyshetkellä, vastaanotetaan synkronointisanoma (SM1) apuyksikön (U2) toimesta ja rekisteröidään apuyksikön (U2) tosiaikalaskuriarvo (a2) mainitun 10 sanoman vastaanottohetkellä, ja verrataan synkronointisanoman lähettämisen ja vastaanottamisen tosiaikalaskuriarvoja keskenään, tunnettu siitä, että korjataan apuyksikön tosiaikalaskurin arvoa mikäli synkronointisanoman (SM1) vastaanottamisen (a2) ja lähettämisen (a1) tosi-I 15 aikalaskuriarvojen välinen ero on pienempi kuin ennalta määritetty kynnystaso niin, että mainittu ero on yhtä kuin ennalta määritetty arvo.

2. Menetelmä ensimmäisen ja toisen, ensimmäisen vastaavasti toisen vertailulaskuritaajuuden omaavan ja sanomaliikenteeseen keskenään kykenevän yksikön (U1, U2) paikallistosiaikalaskureiden aikasynkronoimiseksi, ·.·. 20 jolloin yksi yksiköistä on pääyksikkö ja toinen apuyksikkö, jolloin menetelmä ! käsittää seuraavat vaiheet : lähetetään synkronointisanoma (SM1) ensimmäisen yksikön (U1) : " toimesta toiseen yksikköön (U2) ja rekisteröidään ensimmäisen yksikön tosi- ’ ’ aikalaskuriarvo (a1) mainitun sanoman lähetyshetkellä, • · · v : 25 vastaanotetaan synkronointisanoma (SM1) toisen yksikön (U2) I * I v ·* toimesta ja rekisteröidään toisen yksikön (U2) tosiaikalaskuriarvo (a2) mainitun sanoman vastaanottohetkellä, *:··: verrataan synkronointisanoman (SM1) lähettämisen (a1) ja vastaan- ottamisen (a2) tosiaikalaskuriarvoja toisiinsa, tunnettu siitä, että 30 ensimmäinen vertailulaskuritaajuus on ennalta määrätyn verran : t ’ * suurempi kuin toinen vertailulaskuritaajuus ja korjataan apuyksikön tosiaikalaskurin arvoa mikäli synkronointi-sanoman (SM1) vastaanottamisen (a2) ja lähettämisen (a1) tosiaika-.··. laskuriarvojen välinen ero on pienempi kuin ennalta määrätty kynnystaso niin, 35 että mainittu ero on yhtä kuin ennalta määrätty arvo. 108976

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että korjataan apuyksikön tosiaikalaskurin arvoa synkronointisanoman (SM1) vastaanottamisen (a2) ja lähettämisen (a1) tosiaikalaskuriarvojen väli-5 sellä erolla.

4. Menetelmä ensimmäisen ja toisen, ensimmäisen vastaavasti toisen vertailulaskuritaajuuden omaavan ja sanomaliikenteeseen keskenään kykenevän ensimmäisen ja toisen yksikön (U1, U2) paikallistosiaikalaskureiden aikasynkronoimiseksi, samalla kun ensimmäisen 10 ja toisen yksikön välinen sanoman minimisiirtoviive (MMTD) tunnetaan ja yksi yksiköistä on pääyksikkö ja toinen apuyksikkö, jolloin menetelmä käsittää seuraavat vaiheet lähetetään synkronointisanoma (SM1) ensimmäisen yksikön (U1) toimesta toiseen yksikköön (U2) ja rekisteröidään ensimmäisen yksikön tosi-15 aikalaskuriarvo (a1) mainitun sanoman lähetyshetkellä, vastaanotetaan synkronointisanoma (SM1) toisen yksikön (U2) toimesta ja rekisteröidään toisen yksikön (U2) tosiaikalaskuriarvo (a2) mainitun sanoman vastaanottohetkellä, verrataan synkronointisanoman (SM1) lähettämisen (a1) ja vastaan-20 ottamisen (a2) tosiaikalaskuriarvo ja toisiinsa, tunnettu siitä, että ·.·. ensimmäinen vertailulaskuritaajuus on ennalta määrätyn verran : .·. suurempi kuin toinen vertailulaskuritaajuus ja ’ korjataan apuyksikön tosiaikalaskurin arvoa mikäli synkronointi- ’ . sanoman (SM1) vastaanottamisen (a2) ja lähettämisen (a1) tosiaikalaskuri- 25 arvojen välinen ero on pienempi kuin sanoman minimisiirtoviive (MMTD) niin, ' että mainittu ero on yhtä kuin mainittu sanoman minimisiirtoviive (MMTD).

: 5. Menetelmä sanomaliikenteeseen keskenään kykenevän pää yksikön (U1) ja apuyksikön (U2) paikallistosiaikalaskureiden aikasynkro-'" ·: noimiseksi, jolloin menetelmä käsittää seuraavat vaiheet ·*”: 30 lähetetään ensimmäinen synkronointisanoma (SM1) pääyksikön (U1) toimesta apuyksikköön (U2) ja rekisteröidään pääyksikön tosiaikalaskuriarvo (a 1) sanotun ensimmäisen sanoman lähetyshetkellä, vastaanotetaan ensimmäinen synkronointisanoma (SM1) apuyksi-kön (U2) toimesta ja rekisteröidään apuyksikön (U2) tosiaikalaskuriarvo (a2) 35 mainitun ensimmäisen sanoman vastaanottohetkellä, 108976 lähetetään toinen synkronointisanoma (SM2) apuyksikön (U2) toimesta pääyksikköön (U1) ja rekisteröidään apuyksikön tosiaikalaskuriarvo (b1) mainitun toisen sanoman lähetyshetkellä, vastaanotetaan toinen synkronointisanoma (SM2) pääyksikön (U1) 5 toimesta ja rekisteröidään pääyksikön (U1) tosiaikalaskuriarvo (b2) mainitun toisen sanoman vastaanottohetkellä, tunnettu siitä, että lisätään ensimmäisen vastaavasti toisen synkronointisanoman (SM1, SM2) lähettämisen (a1; b1) tosiaikalaskuriarvoihin vastaava ennalta 10 määrätty arvo, joka vastaa pää- ja apuyksikköjen vastaavasti apu- ja pääyksikköjen sanoman minimisiirtoviivettä ensimmäisen vastaavasti toisen synkronointisanoman lähettämisen vertailuarvojen saamiseksi, verrataan ensimmäisen vastaavasti toisen synkronointisanoman lähettämisen vertailuarvoja ensimmäisen vastaavasti toisen 15 synkronointisanoman vastaanottamisen (a2; b2) tosiaikalaskuriarvoihin ja korjataan apuyksikön (U2) tosiaikalaskurin arvoa ensimmäisen syn-; kronointisanoman (SM1) vastaavasti toisen synkronointisanoman (SM2) lähettämisen (a1; b1) vertailuarvojen ja vastaanottamisen (a2; b2) tosiaikalaskuriarvojen välisellä erolla, mikäli synkronointisanoman 20 vastaanottamisen tosiaikalaskuriarvo on aikaisempi kuin mainitun sanoman •. ·. lähettämisen vertailuarvo.

: 6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, ' että se lisäksi käsittää seuraavat vaiheet lähetetään kolmas synkronointisanoma (SM3) pääyksikön (U1) toi-25 mesta apuyksikköön (U2) ja rekisteröidään pääyksikön tosiaikalaskuriarvo (a3) ';[ * mainitun kolmannen sanoman lähetyshetkellä, :: ; vastaanotetaan kolmas synkronointisanoma (SM3) apuyksikön (U2) toimesta ja rekisteröidään apuyksikön (U2) tosiaikalaskuriarvo (a4) mainitun : ‘': kolmannen sanoman vastaanottohetkellä, · “.· 30 lähetetään neljäs synkronointisanoma (SM4) apuyksikön (U2) toimesta pääyksikköön (U1) ja rekisteröidään apuyksikön tosiaikalaskuriarvo :! (b3) mainitun neljännen sanoman lähetyshetkellä, vastaanotetaan neljäs synkronointisanoma (SM4) pääyksikön (U2) toimesta ja rekisteröidään pääyksikön (U1) tosiaikalaskuriarvo (b4) mainitun ' “: 35 neljännen sanoman vastaanottohetkellä, määritetään perustuen pääyksikön tosiaikalaskurin arvojen (b2, b4) väliseen eroon toista ja neljättä synkronointisanomaa vastaanotettaessa ja 108976 apuyksikön (U2) tosiaikalaskurin arvojen väliseen eroon toista ja neljättä synkronointisanomaa lähetettäessä ilman toisen synkronointisanoman jälkeistä korjausta pää- vastaavasti apuyksikköjen tosiaikalaskureiden laskunopeudet, ja 5 korjataan apuyksikön (U2) tosiaikalaskurin laskunopeutta niin, että se vastaa pääyksikön (U1) tosiaikalaskurin laskunopeutta laskureiden lasku-nopeuksien synkronoimiseksi keskenään.

7. Patenttivaatimuksen 5 tai 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että se lisäksi käsittää vaiheen, jossa 10 määritetään mittaamalla vastaava ennalta määritetty arvo, joka vastaa pää- ja apuyksikköjen vastaavasti apu- ja pääyksikköjen välistä sanoman minimisiirtoviivettä.

8. Patenttivaatimuksen 5 tai 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että se lisäksi käsittää vaiheen, jossa määritetään usean yksikköjen 15 välisen sanoman lähettämisen aikana kerättyjen tietojen pohjalta vastaava ennalta määrätty arvo, joka vastaa pää- ja apuyksikköjen vastaavasti apu- ja pääyksikköjen välistä sanoman minimisiirtoviivettä.

9. Patenttivaatimuksen 5 tai 6 mukainen menetelmä, tunnettu j siitä, että se lisäksi käsittää vaiheen, jossa estimointiin perustuen määritetään 20 vastaava ennalta määrätty arvo, joka vastaa pää- ja apuyksikköjen vastaavasti /·*. apu- ja pääyksikköjen välistä sanoman minimisiirtoviivettä. * » · * · · I » * t · I » * * · · 108976