FI72319C - Foerfarande foer framstaellning av hydroxiaminoeburnanderivat. - Google Patents

Description

7231 9

Menetelmä hydroksiamino-eburnaanijohdannaisten valmistamiseksi

Jakamalla erotettu hakemuksesta 801757 5

Keksintö koskee uutta menetelmää kaavan I mukaisten hydroksiamino-eburnaanijohdannaisten ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien happoadditiosuolojen ja optisesti aktiivisten isomeerien valmistamiseksi, 10

OuCi - 15 R1OOC-v.

1 R2

NH R

0B

1 2 20 Dossa kaavassa R ja R ovat C^g-alkyyliä.

Kaavan I mukaiset yhdisteet ovat biologisesti aktiivisia ja niitä voidaan erityisesti käyttää verisuonia laajentavina aineina. Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan myös käyttää välituotteina valmistettaessa muita 25 terapeuttisesti käyttökelpoisia yhdisteitä.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, että oktahydroindolokinolitsiinin monoesterijohdannainen, jonka kaava on " ΓΊγίΟ (VII)

H I

HOOC S

35 1 / 2 R2

R 00C R

2 7231 9 1 2 jossa R ja R merkitsevät samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan nitrosoryhmän muodostavan aineen kanssa happamassa väliaineessa, ja haluttaessa saatu kaavan (I) mukainen yhdiste jaetaan optisiksi isomeereikseen ja/tai saatu yhdiste 5 muutetaan farmaseuttisesti hyväksyttäväksi happoadditiosuo-laksi.

Menetelmässä kaavan (VII) mukainen yhdiste nitrosoi-daan happamessa väliaineessa. Tämä reaktio voidaan suorittaa esimerkiksi alkalinitriilillä, kuten kalium- tai natriumnit-10 riitillä , jääetikkahapossa. Vaihtoehtoisesti yleisen kaavan (VII) mukainen yhdiste voidaan nitrosoida C^_g-alkyylinitrii-tillä, edullisesti tert-butyylinitriitillä tai amyylinitrii-tillä, inertissä orgaanisessa liuottimessa, edullisesti halo-genoidussa C^_g-alifaattisessa hiilivedyssä (kuten dikloori-15 metaanissa), muutamaan pisaraan C^_g-alifaattista alkoholia liuotetun hapon läsnäollessa, edullisesti etanolisen suolahapon läsnäollessa.

Unkarilaisessa patenttihakemuksessa n:o 634 (vastaava JP Kokai 78/147100 on referoitu julkaisussa Chemical Abstracts, 20 voi. 90 (1979) 187199 v) on kuvattu menetelmä kaavan (I) mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi. Tässä tunnetussa menetelmässä käytetään lähtöaineena pentasyklistä yhdistettä, E-homoeburnaanijohdannaista, joka sisältää myös 7-jäsenisen renkaan. Tämä lähtöaine on paljon komplisoidumpi kuin keksin-25 nön mukaisessa menetelmässä käytettävä lähtöaine. Tunnetun menetelmän pentasyklinen lähtöaine valmistetaan tetrasyklisesti indolokinolitsiinijohdannaisesta monivaiheisella synteesillä. Keksinnön mukaisesti kaavan (I) mukainen pentasyklinen yhdiste sensijaan voidaan valmistaa suoraan yksinkertaisesta tetrasyk-30 lisestä indolokinolitsiinijohdannaisesta (kaava VII). Keksinnön mukainen menetelmä sisältää tunnettuun menetelmään verrattuna vähemmän menetelmävaiheita ja on siten paljon yksinkertaisempi .

Kaavan (I) mukaiset yhdisteet voidaan muuttaa farma-35 seuttisesti hyväksyttäviksi happoadditiosuoloiksi, antamalla niiden reagoida sopivien happojen kanssa.

tl 3 7231 9

Sopivia happoja ovat esimerkiksi mineraalihapot, kuten halogeenivetyhapot (esim. suolahappo, bromivetyhappo), rikkihappo, fosforihappo, typpihappo, perkloorihappo jnr, orgaaniset karboksyylihapot, kuten muurahaishappo, etikkahappo, pro-5 pionihappo, glysolihappo, maleiinihappo, hydroksimaleiinihappo, fumaarihappo, salisyylihappo, maitohappo, kanelihappo, bensoe-happo, fenyylietikkahappo, p-aminobensoehappo, p-hydroksiben-soehappo, p-aminosalisyylihappo, jne, alkyylisulfonihapot, kuten metaanisulfonihappo, etaanisulfonihappo jne, sykloali-10 faattiset sulfonihapot, kuten sykloheksyylisulfonihappo, aryylisulfonihapot, kuten p-tolueenisulfonihappo, naftyyli-sulfonihappo, sulfaniilihappo jne, aminohapot, kuten aspara-giinihappo, glutamiinihappo jne.

Lähtöaineina käytettävät uudet kaavan (VII) mukaiset 15 yhdisteet saadaan siten, että heksahydroindolokinolitsinium-johdannainen, jonka kaava on 20 *- as » xj 4 2 7231 9 jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä ja X on happotähde, saatetaan reagoimaan, mahdollisesti emäksisen katalyytin läsnäollessa, metyleenimalonihapon diesterijohdannaisen kanssa, jonka kaava on 5 COOR1 CH,=cf (ΠΙ) XCOOR1 10 jossa R^ tarkoittaa samaa kuin edellä, ja saatu heksahyd-roindolokinolitsinum-esterijohdannainen, jonka kaava on 15 r^i- l (iva) R100C ^ 20 CH-CH2 ^2 RX00C ^ tai 25 I! 5 7231 9 N \ (ivb) 5 έ R1OOC^ C - CH2 2

R1OOC ^ I R

CH0 I 2

10 CH

1 / \ l rlooc coor1 1 2 jossa R , R ja X tarkoittavat samaa kuin edellä, hydra-taan katalyyttisestä. Näin saatua oktahydroindolokinolit-25 sinium-esterijohdannaista, jonka kaava on

20 T H

Ri00C ^ A

CH-CIip η ____** 2 R^

Ri00C ^ tai 25 k

30 R100C \ A

C - CH2 (Vb)

R OOC^ I

CH0 I 2

CH

35 i ^ I

R^OOC GOOR1 6 7231 9 1 . 2 jossa R ja R tarkoittavat samaa kuin edellä, käsitellään emäksellä jolloin saadaan kaavan VII mukainen okta- hydroindolokinolitsiinin monoesterijohdannainen.

2

Kaavan II mukaisia yhdisteitä, joissa R on g-5 alkyylirvhmä ja X on happojäännös, voidaan valmistaa kuten julkaisussa J.Am.Chem.Soc. 87, 1580-1589 on esitetty.

Kaavan III mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa julkaisussa J.Org.Chem. 4,493 (1939) kuvatulla tavalla, esimerkiksi antamalla malonihappoesterin reagoida paraform-10 aldehydin kanssa.

Reaktio kaavojen II ja III mukaisten yhdisteiden välillä suoritetaan inertissä orgaanisessa liuottimessa. Inerttinä orgaanisena liuottimena voidaan käyttää esimerkiksi hiilivetyä, halogenoitua hiilivetyä, alkoholia, aseto-15 nitriiliä ja vastaavia liuottimia. Halogenoidut hiilivedyt, kuten dikloorimetaani ja kloroformi sekä C^_g-alifaattiset alkoholit, kuten tert-butanoli, ovat osoittautuneet erityisen edullisiksi. Reaktio voidaan myös suorittaa emäksisen katalyytin, kuten alifaattisen tai syklisen amiinin 20 (esim. dietyyliamiinin, trietyyliamiinin, piperidiinin tai pyridiinin) läsnäollessa. Katalyyttisiä määriä alkalimetal-lien alkoholaatteja, kuten kalium-tert-butoksidia, voidaan myös käyttää samaan tarkoitukseen. Reaktio suoritetaan edullisesti huoneen lämpötilassa. Riippuen lämpötilasta reak-25 tioaika vaihtelee muutamista tunneista muutamiin päiviin.

Muodostuvien kaavojen IVa ja IVb mukaisten yhdisteiden suhteelliset määrät riippuvat käytettävästä kaavan III mukaisen yhdisteen määrästä. Kun käytetään suurta ylimäärää kaavan III mukaista yhdistettä muodostuu kaavojen 30 IVa ja IVb mukaisten yhdisteiden lisäksi myös pienessä määrin yhdistettä, jonka kaava on li 7 7231 9 i- v. / s. If*" X""

5 A

R1OOC^ ./ 1 A - CH2 r2 R^OOCT I (IVc) ^¾. /C00R1

ln C - CH? - CH

10 ./ \ . ^COOR1 RJ-OOC COOR1 1 2 jossa R , R ja X tarkoittavat samaa kuin edellä. Käytännössä ei kuitenkaan suositella yleisen kaavan III mukai-15 sen yhdisteen liian suuren ylimäärän käyttämistä.

Kaavojen IVa, IVb ja IVc mukaiset yhdisteet ovat uusia ja ne ovat myös biologisesti aktiivisia. Kaavojen IVa, IVb ja IVc mukaiset yhdisteet voidaan muuttaa vapaiksi emäksiksi sinänsä tunnetulla tavalla käsittelemällä suo-2o loja emäksellä. Vaikka synteesin seuraava vaihe voidaan suorittaa myös vapailla emäksillä, on suositeltavaa käyttää katalyyttisen hydrauksen lähtöaineina yleisen kaavan IVa ja/tai IVb mukaisia happoadditiosuoloja.

Synteesin seuraavassa vaiheessa kaavan IVa ja/tai 25 IVb mukaiset yhdisteet hydrataan katalyyttisesti. Vedyn siirtoon kykeneviä metalleja, kuten palladiumia, platinaa, nikkeliä, rautaa, kuparia, kobolttia, kromia, sinkkiä, molybdeeniä tai volfrämiä, sekä lisäksi niiden oksideja ja sulfideja voidaan yhtäläisesti käyttää hydraavina ka-3q talyytteinä. Hydrausvaiheessa voidaan myös käyttää kan taja-aineilla olevia katalyytteja. Kantaja-aineista voidaan esimerkiksi mainita hiili(ensisijaisesti aktiivihiili), piidioksidi, maa-alkalimetallien sulfaatit ja maa-alkali-metallien karbonaatit. Useimmiten katalyyttinä käytetään 35 palladiumia aktiivihiilellä tai Raney-nikkeliä, mutta 8 7231 9 katalyytti pitäisi aina valita hydrattavan aineen ominaisuuksien ja reaktio-olosuhteiden perusteella. Katalyyttinen hydraus suoritetaan inertissä liuottimessa, johon lähtöaine liukenee hyvin, kuten vedessä, C^_g-alifaatti-5 sessa alkoholissa, halogenoidussa C^_g-alifaattisessa hiilivedyssä, etyyliasetaatissa, dioksaanissa, jääetikkahapos-sa tai niiden seoksessa. Jos platinaoksidia käytetään kata-lyyttinä, niin hydraus suoritetaan edullisesti neutraalissa tai lievästi happamessa väliaineessa, kun sitä vastoin, 10 jos käytetään Raney-nikkeliä, on edullista suorittaa reaktio neutraalissa väliaineessa. Riippuen lähtöaineiden ominaisuuksista ja muista reaktioparametreistä (aika ja paine) reaktiolämpötila voi vaihdella laajalla alueella. Katalyyttinen hydraus suoritetaan edullisesti huoneen lämpötilassa 15 ja ilmakehän paineessa, kunnes laskettu määrä vetyä on sitoutunut.

Kun kaavan IVa tai IVb mukainen yhdiste hydrataan, muodostuu kaavan Va tai Vb mukainen yhdiste. Kun kaavojen IVa ja IVb mukaisten yhdisteiden seos hydrataan, muodostuu 20 vastaava kaavojen Va ja Vb mukaisten yhdisteiden seos.

Jos hydrattava seos sisältää myös kaavan IVc mukaista yhdistettä, saadaan reaktiotuotteena kaavojen Va ja Vb mukaisten yhdisteiden lisäksi myös vastaava kaavan Vc mukainen pelkistetty yhdiste, kAjAp.

R^OOC^ i I (Vc) 30 a - ch, ^ooc^l r2 fn2 /C00R1 C - CHp - CH /\ i XC00R1 35 irooc cooir 9 7231 9 jossa R^ ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä.

Kaavojen Va, Vb ja Vc mukaiset välituotteet ovat uusia ja biologisesti aktiivisia. Haluttaessa nämä yhdisteet voidaan muuttaa happoadditiosuoloiksi käyttämällä esi-5 merkiksi edellä, lopputuotteiden suolojen valmistamisen yhteydessä lueteltuja happoja tai haluttaessa raseemiset yhdisteet voidaan jakaa optisiksi isomeereiksi sinänsä tunnetulla tavalla.

Kun katalyyttisessä hydrauksessa saatu emäliuos 10 neutraloidaan ja sille suoritetaan preparatiivinen levykro-matografia, saadaan myös pieniä määriä yhdistettä, jonka kaava on

15 I h N

i ^ R1 200Cv H I J (VI) R100C'/ 20 2 jossa R ja R tarkoittavat samaa kuin edellä.

Kaavan VI mukainen yhdiste on kaavan Va mukaisen yhdisteen rakenneisomeeri. Kaavan Va mukaisissa yhdis- 25 teissä vedyllä on o(.-konf iguraatio hiiliatomin 12b suh- 2 teen ja siten se on substituentin R suhteen cis-asemas-sa, kun taas yleisen kaavan VI mukaisissa yhdisteissä vedyllä on ^-konfiguraatio hiiliatomin 12b suhteen, joten sen suhteellinen konfiguraatio verrattuna substituent-2 30 tiin R on trans. Tämä todistaa yksiselitteisesti, että hydrattaessa katalyyttisesti kaavan IVa tai IVb mukaista yhdistettä tapahtuu stereoselektiivinen pelkistyminen, jolloin saadaan vastaava kaavan Va tai Vb mukainen cis-yhdis-te.

35 Synteesin seuraavassa vaiheessa kaavan Va ja/tai 10 7231 9

Vb mukaisia yhdisteitä käsitellään emäksellä. Tätä tarkoitusta varten voidaan käyttää epäorgaanista emästä, edullisesti alkalimetallihydroksidia, kuten kalium- tai natriumhydroksidia.

5 Reaktio suoritetaan inertissä orgaanisessa liuot- timessa tai sellaisten liuottimien seoksessa. Orgaanisena liuottimena on edullista käyttää lähtöaineen R^O-ryhmää vastaavaa alkoholia. Reaktio voidaan suorittaa missä tahansa lämpötilassa huoneen lämpötilan ja reaktioseoksen 10 kiehumapisteen välillä. Riippuen käytetystä lämpötilasta reaktio tapahtuu 10 minuutissa - 1,5 tunnissa.

Käsiteltäessä emäksellä kaavan Va, Vb tai Vc mukaista yhdistettä tai niiden seosta saadaan kaavan VII mukainen puoliesteri. Kun kaavan Vb mukaista yhdistettä käy-15 tetään lähtöaineena, se muuttuu aluksi vastaavaksi kaavan Va mukaiseksi yhdisteeksi emäksen vaikutuksesta. Reaktiota voidaan seurata ohutlevykromatografiällä ja haluttaessa se voidaan keskeyttää sopivassa vaiheessa kaavan Va mukaisen yhdisteen erottamiseksi seoksesta. Saatu kaavan 20 Va mukainen yhdiste on identtinen yhdisteen kanssa, joka saatiin hydrattaessa kaavan IVa mukainen yhdiste tai kaavan IVa ja IVb mukaisten yhdisteiden seos.

Kaavan VII mukaiset yhdisteet ovat uusia ja biologisesti aktiivisia. Haluttaessa nämä yhdisteet voidaan 25 muuttaa niiden happoadditiosuoloiksi tai raseemiset yhdisteet voidaan jakaa optisiksi isomeereiksi tunnetulla tavalla.

Kaavan I mukaiset yhdisteet ovat arvokkaita välituotteita erinomaisia farmaseuttisia ominaisuuksia omaa-30 vien yhdisteiden synteesiä varten. Siten esimerkiksi, kun kaavan I mukaista yhdistettä käsitellään laimealla hapon vesiliuoksella, muodostuu vastaavien vinkamiinihappoeste-rin ja apovinkamiinihappoesterin seos. Nämä yhdisteet voidaan erottaa toisistaan fraktioivalla kiteytyksellä, ja ha-35 luttaessa, muuttaa muiksi estereiksi. Siten kaavan I mu-

II

11 7231 9 kaiset yhdisteet voidaan muuttaa joko vinkamiiniksi, yhdisteeksi, jolla on arvokkaat farmaseuttiset ominaisuu-det, tai apovinkamiinihapon etyyliesteriksi (Caviton ), yhdisteeksi, joka on vielä tehokkaampi kuin vinkamiini, 5 tai molemmat farmaseuttisesti aktiiviset yhdisteet voidaan valmistaa yhtäaikaisesti sopivasta kaavan I mukaisesta yhdisteestä (katso HU-patenttihakemus nro RI-634).

Kaavan I mukaisilla yhdisteillä on verisuonia laajentava vaikutus ja ne vaikuttavat ensisijaisesti raajojen 10 verenkiertoon.

Farmakologiset testit suoritettiin koirilla, jotka oli anestesoitu kloralosiuretaanilla. Testattava aine annettiin intravenöösisesti vesiliuoksena, 1 mg/pain-kg suuruisena annoksena ja valtimoverenpaine, pulssi sekä valti-15 moverivirtaus mitattiin. Jälkimmäinen mittaus suoritettiin arteria femoralisissa ja arteria carotis internassa. Näiden verisuonijärjestelmien vastus laskett-in saaduista arvoista seuraavan kaavan mukaisesti 20 verenpaine

Verisuonivastus = -------- verivirtaus tutkitussa suonessa

Tulokset on esitetty taulukoissa 1 ja 2.

25 Lyhenteet merkitsevät seuraavaa: MABP = valtimoverenpaineen keskiarvo PR = pulssi CBF = verivirtaus carotis internassa CVR = carotisin verisuonivastus 30 FBR = verivirtaus arteria femoralisissa FVR = femoralisin verisuonivastus 7231 9 12

O I

(N φ

:rö -P

, >1 (O -P

+ I i—I Ό -rl

Φ CO

O <ö >1 -P m Md

> -H -P -P - Λί C

P to -P h n φ I (0 M Φ CO - (0 φ

O -H 3 -P :<tJ rH -H M

G X -p ·Η X -P r-c

•H CO 3 p (CJ -P MU

6 Φ Π3 (J -n 3 -n 3 λ; g :r0 φ d

•P ’ o s. 3 — e C

CO 3 d o h N

.yto a x m ^ e h 0 e P Φ Ό co >i λ: f e 00 CT CT O co ΙΛ O' cJ· ffl φ rP Ϊ3 IN KNOfOc O H (N K\ O ro, 1 r-1 r-c + | + rP I +| + •H ö"> O +| O +1 I +| O r-l +| IT\ r-C,* OJ OJ 00 CT - O —

\ ΚΛ (N OJ

N tri rP rH

e s o X rH cOfHCNrHOO ID OJ 00 CN 00 p I «k- ·> ·» ·»

c0 C CO ^ (N ^ CO O' O H (M IT\ OCN

r* O rH r-l +| (M +1 H -HO U"\ +| I +| + +1 + CO +1+ rHl C0-P LO LO LP\ ·* IN ·*

O ,* P OJC-TNIA OJ (N OJ

X 0 1) r-l r-l

P* -p -H

3 Φ X

p S3 OJCOlAtNcOCOiX) fHUOvC

2 I Φ «· *-» fr* »·* »M (\j ** * 9* i° LO LA LT\ LO C"» CO O r—I UO CT O ΜΛ

^ ? § rH iH +1 I OJ +| rH

' > + | I +1 + +1 + CO +1+01 J ΚΛ CO LT\ <" Ή *- 'pp ojltnca ooco oj V 8 rP ^ +Ί 3

3.' jj (T OJ CO tN OJ LO LT\ rH OJ

^ fri ·* fr* ► <r^· ·*» ^ LT\ ·* ·»

r-3 IN o LO (N O O O OI CO «H O IA

3 5 rH r-l OJOJ+llOJtN+14-

4j φ +1 I +1 + +| + -r +1 4· oj I

φ > rH CO rH rP *-CN *

rH LO CjO OJ rH rP

(0 -—. rp i—I rH

•H -P

g H LD CN

i—I MO CO O ·- CO »~

<0 O r- ·- v O O

> LO CT O MO +1 CO +1

rp rH rH r—I r—I iA

e - O +| +| +1 · +1 *-

<0 K OJ CO CT ΜΛ OJ OJ

(0 - ro, cf· tN

X " rp rH i—I rH

3 G φ I I

S ^ -f· W rH rPrP rp

^ »P r— I SI S

M ’p.h0 d · d · 5>βχ ·η ö'p ö

•S e Tl -H Ή a -H S .-H

^ § p £ i *ö · a. ^ s.

.¾ 2 ,2 -h 'a ω a to •p 3 φ r* m K ® £ « g* * % « ^ äi j 5 s e g si £ Si il 13 7231 9

Taulukko 2 (+)-cis-14-metoksikarbonyyli-14-hydroksiamino-eburnaanin (3α£Η, 16o<Et) maksimiprosenttivaikutukset erillisissä testeissä 5 ... . , ------------—-— ....—- Käytettyjen koirien määrä Keskiarvo - 247 256 259 263 standardivirhe BABP -11 -15 0-5 -10,2 + 2,31 10 PR 0+9 +14 +8 + 7,7 + 3,0 CBF +38 +25 +14 + 5 +20,5 + 7,3 CVR -34 -32 -22 -13 -25 + 5,5* FBF +116 +57 +67 +44 +71 +15,9* 15 * F VR -58 -43 -46 -32 -4^,7+ 5,3 x) Tilastollisesti merkittävä keskiarvo (P<0,05)

Taulukoiden tiedot osoittavat, että yhdiste, kun se annetaan intravenöösisesti annoksena 1 mg/paino-kg, 20 saa aikaan tilapäisen ja heikon nousun verenpaineessa sekä nostaa pulssia. Yhdisteen tärkein vaikutus on veren virtauksen kasvu kahdessa tutkitussa verisuonijärjestelmässä. Tämä vaikutus on erityisen huomattava raajojen suonissa (71 %), mikä on seurausta noin 45 %:n laajentu-25 misesta kyseessä olevissa verisuonissa. Samanaikaisesti 25 %:n laajentuminen voidaan havaita carotis verisuonistossa, minkä tuloksena verivirtaus kasvaa 20 %.

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä.

Lähtöaineiden valmistus 30 Esimerkki I

( + ) -l^-etyyli-l(2 1 ,2 ' -dietoksikarbonyylietyy-li )-1,2,3,4,6,7,12,12b -oktahydro-indolo^/2,3a7-kinolitsiini ja (+)-loC-etyyli-1,6-(2',2',4',4'-tetraetoksikarbonyylibutyyli)-1,2,3,4,6,7,12,12b^-35 oktahydroindolo72,3-a"/kinolitsiini 14 7231 9

Liuosta, jossa on 8,0 ml (8,8 g, 48,8 mmoolia) metyleenimalonihappo-dietyyliesteriä 10 ml:ssa dikloori-metaania lisätään sekoitettuun suspensioon, jossa on 10,00 g (28,4 mmoolia) 1-etyyli-l,2,3,4,6,7-heksahydro-5 12H-indolo,/2,3-a7“kinolitsiini-5-ioniperkloraattia 60 ml:ssa dikloorimetaania ja 3,6 ml:ssa (2,6 g, 25,7 moolia) trietyyliamiinia. Reaktioseoksen annetaan seistä huoneen lämpötilassa 2 päivää.

Liuotin haihdutetaan tyhjössä ja oranssinpunainen 10 öljyjäännös hienonnetaan 3 kertaa 30 ml:11a eetteriä ja 3 kertaa 30 ml:11a petrolieetteriä.

Tulokseksi saadaan 18 g öljyä, joka on 1-etyyli-1-(2',21-dietoksikarbonyylietyyli)-1,2,3,4,6,7-heksahydro-12K-indolo/2,3-a7kinolitsiini-5-ioni-perkloraatin ja 15 1-etyyli-l- (2^2^4^41 -tetraetoksikarbonyyli-butyyli) - 1,2,3,4,6,7-heksahydro-12H-indolo/2,3-a7kinolitsiini-5-ioni-perkloraatin seos. Tämä seos käytetään suoraan, ts ilman puhdistusta, seuraavassa synteesivaiheessa: IR (KBr): 3260 (indoli NH), 1735, 1715 (CO), 1615 ja 20 1520 (C=N) cm-1.

öljymäinen seos (18 g), joka on valmistettu kuten edellä on esitetty, liuotetaan seokseen, jossa on 200 ml etanolia ja 50 ml dikloorimetaania ja seos hydrataan esi-hydratun 10-%:sen palladium-hiilikatalyytin, määrä 8 g 25 läsnäollessa. Kun tarvittava määrä vetyä on sitoutunut, katalyytti suodatetaan pois ja pestään kolmesti 3 ml :11a etanolia ja sitten kolmesti 30 ml :11a dikloorimetaania. Suodos ja pesunesteet yhdistetään, haihdutetaan kuiviin tyhjössä ja jäännös kiteytetään 50 ml:sta etanolia.

30 Tulokseksi saatiin 9,0 g ( + )-l^-etyyli-l /3-(2 1 , 2^4^41 -tetraetoksikarbonyyli-butyyli) -1,2,3,4,6,7,12, 12b °C-oktahydroindolo/2,3-a7kinolitsiinin perkloraattia, mikä vastaa 45,3 % laskettua 1-etyyli-l,2,3,4,6,7-heksa-hydro-12H-indolo/2,3-a7kinolitsiini-5-ioniperkloraatin 35 saantoa. Tuotteen sp. etanolista kiteyttämisen jälkeen: il 15 7231 9

Analyysi yhdisteelle C^H^^Og-HCIO^ (molek.paino 699,18) Laskettu: C 56,68, H 6,63, N 4,01 % Löydetty: C 57,00, H 6,55, N 4,10 % ( + ) -loi -etyyli-1 β-{2' ,2' ,V '-tetraetoksikarbo-5 nyylibutyyli)-1,2,3,4,6,7,12,12b oC-oktahydro-indolo/2,3-a7~ kinolitsiinin hydrokloridin sp. on 211-212°C (etanolista). Massaspektri (m/e, %): 426 (M+-172;6), 425(3), 411(0,3), 397 (0,3), 381(2), 353(1), 267(100), 253(3), 237 (5), 197(8), 185 (6), 184(6), 170 (10), 156 (6), 144 (5), 127 (10), 99 (10).

10 (+) “1 ^-etyyli-l^- (2 ' ,2^4^41 -tetraetoksikarbo- nyyli-butyyli) -l,2,3,4,6,7,12,12bcs<6 -oktahydro-indoloT.2 , 3-a7~ kinolitsiiniemäs voidaan valmistaa liuottamalla joko hyd-rokloridi tai perkloraatti dikloorimetaanissa, ravistelemalla liuosta 5-%:sen natriumkarbonaatin vesiliuoksen 15 kanssa, erottamalla orgaaninen faasi, joka kuivataan vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodattamalla ja haihduttamalla suodos tyhjössä.

1H-NMR (CDC13,«£): 7,86 (1H, indoli NH) , 4,30-3,85 (8H, m, OCH2) 1,45-1,0 (15H, m, CH2-CH3) ppm.

20 Etanoli tislataan pois etanolisesta emäliuoksesta, joka on saatu (+)-lo^-etyyli-l/?-(2',2',4',4'-tetraetok-sikarbonyyli-butyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12b c7-oktahydro-indolo^2,3-a7kinolitsiinin perkloraatin poistamisen jälkeen, jäännös liuotetaan 30 ml:aan dikloorimetaania ja 25 liuosta ravistellaan 20 ml:n 5-%:sen natriumkarbonaatin vesiliuoksen kanssa. Orgaaninen faasi erotetaan, kuivataan vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatetaan ja suodos haihdutetaan kuiviin tyhjössä. Jäännös liuotetaan 10 ml:aan etanolia ja liuos hapotetaan tehdään happamek-30 si arvoon pH 5 etanolisella suolahapolla. Hydrokloridi saostetaan liuoksesta 10 ml :11a eetteriä, kiinteä aine suodatetaan pois, pestään eetterillä ja kuivataan.

Tulokseksi saadaan 4,0 g (+)-lr7 -etyyli-l/3-(21, 2'-dietoksikarbonyylietyyli)-1,2,3,4,6,7,12,12br7-okta-35 hydro-indolo^,3-a7kinolitsiinin hydrokloridia, mikä 16 7231 9 vastaa 30,4 %:n laskettua l-etyyli-l,2,3,4,6,7-heksa-hydro-12H-indolo/f2,3-a7kinolitsiini-5-ioni-perkloraatin saantoa.

Tuotteen sulamispiste on 202-204°C (eetteristä).

5 IR (KBr): 3300 (indoli NH), 1720 (CO) cm"1.

Massaspektri (m/e, %) : 426 (M+, 15), 425 (12) , 411 (1), 397 (1), 381 (8), 365 (0,5), 353 (2), 307 (0,6), 267 (100), 253 (2), 237 (4), 197 (12), 184 (8), 184 (7), 170 (10), 169 (12), 156 (5), 145 (0,6), 144 (5), 143 (3), 10 127 (1), 124 (3).

(+) -loC -etyyli-1 f - (2 1 , 2 1 -dietoksikarbonyylietyy-li) -1,2,3,4,6,7,12,12b^-oktahydro-indolo/2,3-a7kinolit-siiniemäs valmistetaan liuottamalla hydrokloridi dikloo-rimetaaniin, ravistelemalla liuosta 5-%:sen natriumkar-35 bonaatin vesiliuoksen kanssa, erottamalla orgaaninen faasi, kuivaamalla se vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodattamalla ja haihduttamalla suodos kuivaksi.

1H-NMR (CDC13#S ): 7,82 (1H, indoli NH), 7,2-6,85 (4H, m, aromaattiset protonit), 3,90 (4H, q, J=7,3, cps, 20 O-CHj), 1,2-0,8 (9H, m, -CH^) ppm.

(+) -lo^ -etyyli-lyft- (2' , 2' -die toksikarbonyyl ie tyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12b o6-oktahydro-indolo^.2 · 3-a7kinolitsiini emäkselle, joka on valmistettu kuten edellä on esitetty, suoritetaan ohutlevykromatografia KG-60 PF254+366 ^aa“ 25 tua olevalla silikageelillä, käyttämällä liuottimena 14:3 seosta bentseeniä ja metanolia sekä asetonia eluent-tina. Eluentin haihdutuksen ja jäännöksen etanolista ki-teyttämisen jälkeen eristettiin tuote, jonka R^-arvo oli korkeampi.

30 Näin saatiin 0,25 g ( + )-lo(,-etyyli-l/? - (2 ' , 2 '-di- etoksikarbonyylietyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12bo^.-oktahydro-indolo,/2,3-a7kinolitsiiniä, mikä vastaa 2 %:n laskettua saantoa 1-etyyli-l,2,3,4,6,7-heksahydro-12H-indolo/2,3-a7~ kinolitsiini-5-ioni-perkloraatille.

35 Sp.: 127-128°C (etanolista).

IR (KBr): 3280 (indoli NH), 1730, 1705 (CO) cm"1.

Il 17 7231 9

Massaspektri (m/e, %) : 462 (M+, 13), 425 (7,1), 411 (0,8), 397 (0,8), 381 (4,2), 366 (0,9), 353 (1,8), 337 (0,8), 335 (0,5), 307 (0,6), 267 (100).

Esimerkki II

5 ( + ) -loC-etyyli-1 β- (2 ' , 2 ' -dietoksikarbonyylietyy- li) -1,2,3,4,6,7,12,12b ^ö-oktahydro-indolo/2,3-a/-kinolitsiini ja (+) -lo(,-etyyli-l β-(2 ' , 2 ' , 4' , 4 '-tetraetoksikarbonyylibutyyli)-1,2,3,4,6,7,12,12b-o<C-oktahydro-indolo/^2,3-a/kinolitsiini 10 Liuos, jossa on 3,03 ml (3,12 g, 18,4 mmoolia) me- tyleenimalonihappodietyyliesteriä 5 ml:ssa dikloorimetaa-nia lisätään hämmennettyyn suspensioon, jossa on 5,00 g (14,2 mmoolia) 1-etyyli-l,2,3,4,6,7-heksahydro-12H-indo-lo^2,3-a7kinolitsiini-5-ioni-perkloraattia 30 mlrssa di-15 kloorimetaania ja 0,080 g (0,715 mmoolia) kalium-tert- butoksidia. Reaktioseoksen annetaan seistä huoneenlämpö-tilassa yksi päivä.

Senjälkeen liuotin haihdutetaan tyhjössä ja oranssinpunainen öljyjäännös hienonnetaan kolmesti 5 ml:11a 20 petrolieetteriä.

Tulokseksi saadaan 9 g öljyistä ainetta, joka on 1-etyyli-l-(21,2'-dietoksikarbonyylietyyli)-1,2,3, 4,6,7-heksahydro-12H-indolo/2,3-a7kinolitsiini-5-ioni-perkloraatin ja 1-etyyli-l-(2',21,4',4'-tetraetoksikar-25 bonyyli-butyy li) -1,2,3,4,6,7-heksahydro-12H-indolo/^2,3-a^7- kinolitsiini-5-ioni-perkloraatin seos. Tämä seos käytetään suoraan, ts ilman puhdistusta, synteesin seuraavas-sa vaiheessa.

IR (KBr): 3260 (indoli NH), 1735, 1715 (CO), 1615, 30 1520 (C=N) cm öljyinen jäännös, joka on saatu kuten edellä on esitetty, liuotetaan seokseen, jossa on 10 ml etanolia ja 25 ml dikloorimetaania, ja liuos hydrataan esihydra-tun 10 %:sen palladium-hiili-katalyytin, määrä 6 g, läs-35 näollessa. Kun vaadittava määrä vetyä on sitoutunut, ka- 18 7231 9 talyytti suodatetaan pois ja pestään kolmesti 3 ml:11a etanolia, sitten kolmesti 10 ml:11a dikloorimetaania. Suodos ja pesunesteet yhdistetään, haihdutetaan kuivaksi tyhjössä ja jäännös kiteytetään 30 ml:sta etanolia.

5 Erotettu aine suodatetaan, pestään etanolilla ja kuivataan. Tulokseksi saadaan 8,0 g seos, jossa on (+)-1qC-etyyli-1 y8 - (2' ,2' ,4' ,4' -tetraetoksikarbonyyli-butyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12b ^-oktahydro-indolo/2,3-aykinolitsii-nin perkloraattia ja (+)-lo^-etyyli-1^?-(2',2'-dietoksi-10 karbonyylietyyli)-1,2,3,4,6,7,12,12b o^-oktahydro-indolo-(2,3-a7kinolitsiinin perkloraattia; sp.181-185°C.

Tämä suolaseos voidaan käyttää suoraan synteesin seuraavassa vaiheessa katalyytin suodattamisen jälkeen saatuna etanolidikloorimetaani liuoksena.

15 Perkloraatti-suolaseoksen koostumuksen määrittä miseksi 0,8 g seosta liuotetaan 6 ml:aan dikloorimetaania, liuosta ravistellaan 4 ml:n 5-%:sta natriumkarbonaatin vesiliuosta kanssa, orgaaninen faasi erotetaan, kuivataan vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suoda-20 tetaan ja suodos haihdutetaan kuivaksi tyhjössä. Jäännökselle suoritetaan preparatiivinen ohutlevykromato-grafia (adsorbentti:alumiinioksidi tyyppi-T, liuotin: 3:1 seos dikloorimetaania ja bentseeniä, eluentti: 20:1 seos dikloorimetaania ja metanolia).

25 Aine, jonka R^-arvo on korkeampi liuotetaan 1,2 ml:aan etanolia ja liuos hapotetaan pH 5:een etanoli-sella suolahapolla. Hydrokloridi saostetaan 1,2 ml :11a eetteriä, suodatetaan, pestään eetterillä ja kuivataan.

Tulokseksi saadaan 0,46 g (+) -1 '^C-etyyli-l/? -30 (21,21-dietoksikarbonyylietyyli)-1,2,3,4,6,7,12,12b oktahydro-indolo,/2,3-a7kinolitsiinin hydrokloridia, mikä vastaa 70,5 % saantoa. Sp. 202-204°C (etanolista ja eetteristä).

Aine, jonka R^-arvo on alhaisempi muunnetaan per-35 kloraatiksi 70 %:lla perkloorihapon vesiliuoksella ja 7231 9 19 suola kiteytetään etanolista.

Tulokseksi saadaan 0,26 g (+)-lo(.-etyyli-l/3-(2^2^4^41 -tetraetoksikarbonyyli-butyy li) -1,2,3,4,6,7, 12,12b o^-oktahydroindolo/^2,3-a/kinolitsiinin perkloraat-5 tia, mikä vastaa 26 % saantoa. Sp. 216-218°C (etanolista). Esimerkki III

(+)-loC-etyyli-1β-(2',2'-dietoksikarbonyylietyy-li) -1,2,3,4,6,7,12,12bo(-oktahydro-indolo/2,3-a7~ kinolitsiini 10 600 mg (1 mmooli) (+)-lo£-etyyli-l/3-(2 ' ,2 ' , 4 ' , 4' - tetraetoksikarbonyyli-butyy li) -1,2,3,4,6,7,12,12bo^.-okta-hydro-indolo,/^, 3-a/kinolitsiiniä, joka on valmistettu kuten esimerkissä I tai II liuotetaan 8 ml:aan etanolia ja siihen lisätään liuos, jossa on 120 mg kaliumhydroksidia 15 1 ml:ssa vettä ja 1 ml:ssa etanolia.

Ohutlevykromatografisesti käyttämällä alumiini-oksidia (tyyppi-T) adsorbenttinä ja 3:1 seosta dikloori-metaania ja bentseeniä liuottimena todetaan reaktion kestoa jaksi 20 minuuttia huoneen lämpötilassa. Tässä sys-20 teemissä ( + )-lc^-etyyli-1 β- (2 1 ,2 ' -dietoksikarbonyyli-e tyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12boö-oktahydro-indolo/y, 3-a"7-kinolitsiinin R^-arvo on korkeampi kuin (+)-1c^-etyyli-1^? — (2',2',4',4'-tetraetoksikarbonyyli-butyyli)-1,2,3,4, 6,7,12,12bo<^-oktahydro-indolo/2,3-a/kinolitsiinin R^-ar-25 vo. Reaktioseos neutraloidaan pH 6:een etikkahapolla ja liuotin tislataan pois tyhjössä. Jäännös liuotetaan 3 ml: aan vettä, liuos palautetaan alkaaliseksi (pH=9) 5 %:lla natriumkarbonaatin vesiliuoksella, minkä jälkeen se uutetaan kolmesti 5 ml :11a dikloorimetaania.

30 Orgaaniset liuokset yhdistetään kuivataan vedet tömällä magnesiumsulfaatilla, suodatetaan ja liuotin haihdutetaan tyhjössä, öljyinen jäännös liuotetaan 3 ml: aan etanolia, etanolista suolahappoa lisätään liuokseen ja siten muodostunut hydrokloridi kiteytetään eetterillä. 35 Tulokseksi saadaan 0,25 g (+)-lo6-etyyli-1/5-(2', 20 7231 9 21 -dietoksikarbonyy lietyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12bo(, -okta-hydro-indolo^2,3-a7kinolitsiinin hydrokloridia, mikä vastaa 53 %:n saantoa. Sp*201-204°C (eetteristä).

IR (KBr): 3300 (indoli NH), 1720 (CO) cm-1.

5 Esimerkki IV

( + ) -lo<i -etyyli-1 /8- (2 1 -karboksi-2 ' -etoksikarbo-nyylietyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12b o(,-oktahydro-indo-lo/2,3-aTkinolitsiini

Liuos, jossa on 0,067 g (1,2 mmoolia) kaliumhydr-oksidia 0,3 mlrssa vettä ja 0,9 ml:ssa etanolia, lisätään liuokseen, jossa on 0,46 g (1,08 mmoolia) (+)-1 o^.-etyyli- lyö - (2' ,2’-dietoksikarbonyylietyyli)-1,2,3,4,6,7,12, 12bo^-oktahydro-indolo/2,3-a7kinolitsiiniä, joka on valmistettu kuten esimerkissä I tai 2,3 ralissa etanolia.

15 Reaktioseosta keitetään höyryhauteessa 1,5 tuntia. Sen jälkeen liuotin haihdutetaan tyhjössä, öljyinen jäännös liuotetaan 3 ml:aan vettä ja vesiliuos uutetaan kahdesti 2 ml :11a eetteriä. Vesifaasi neutraloidaan pH 6:een etik-kahapolla. Erottunut valkoinen, kiteinen aine suodate-2Q taan, pestään 5 ml:11a vettä ja kuivataan.

Tulokseksi saadaan 0,32 g (+)-lo£-etyyli-l/}-(2'-karboksi-2'-etoksikarbonyylietyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12bo(/-oktahydro-indolo/,2,3-a7kinolitsiiniä, mikä vastaa 74 %:n saantoa. Sp 113-116°C (vedestä).

25 Kun suoritetaan ohutlevykromatografia KG-6 silika- geelilevyllä, käyttämällä liuottimena 15 ml bentseeniä, 5 ml metanolia ja 2 pisaraa konsentroitua ammoniakin vesiliuosta loi -etyyli-l/3 - (2 ' ,2'-dietoksikarbonyylietyyli)-1,2,3,4,6,7,12,12b '^C-oktahydro-indolo/5,3-a/kinolitsii-30 nin R^-arvo on korkeampi kuin ( + )-IryL— etyyli-ΐβ - (2 1 -karboksi-2 ' -e toksikarbonyy lie tyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12b oktahydro-indolo</2,3-a7kinolitsiinin R^-arvo.

IR (KBr): 3360 (indoli NH), 1715 (CO), 1600 (COO-) -1 cm 35 Massaspektri (m/e, %): 354 (M+-44:53), 353 (58), 339 (8), 325 (0,3), 309 (12), 281 (2), 267 (100), ... 44 (1000).

Il· 7231 9 21

Esimerkki V

(+) -1ο6 -etyyli-1/β - (2 ' -karboksi-2 ' -etoksikarbo-nyy lie tyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12b'5(/-oktahydro-indolo/2,3-a7kinolitsiini 5 Liuos, jossa on 0,092 g (1,64 mxnoolia) kalium-

hydroksidia 0,3 ml:ssa vettä ja 0,9 mlrssa etanolia, lisätään liuokseen, jossa on 0,428 g (0,715 mmoolia) (+)-1 <*i-etyyli-l/3 — (2T ,2' ,4' ,4* -tetraetoksikarbonyyli-butyy-li)-1,2,3,4,6,7,12,12bo6-oktahydro-indolo/2,3-a/kinolit-10 siiniä, joka on valmistettu kuten esimerkissä I tai II

3 mlrssa etanolia. Reaktioseosta keitetään höyryhautees-sa 0,75 tuntia. Sen jälkeen liuotin haihdutetaan tyhjössä, öljyinen jäännös liuotetaan 3 ml:aan vettä ja tulokseksi saatu liuos pestään kahdesti 2 ml :11a eetteriä.

15 Vesiliuos neutraloidaan pH 6 reen etikkahapolla, erottunut valkoinen, kiteinen aine suodatetaan, pestään 5 ml: 11a vettä ja kuivataan.

Tulokseksi saadaan 0,24 g (+)-1 ^-etyyli-1/3- (2'-karboksi-2' -etoksikarbonyylietyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12bo(.,-20 oktahydro-indolo^2,3-a7kinolitsiiniä, mikä vastaa 74 %:n saantoa. Sp.112-114°C.

Esimerkki VI

(+) -lo(, -etyyli-1 β- (2 '-karboksi-2 '-etoksikarbonyylietyyli) -1,2,3,4,5,6,7,12,12b 06-oktahydro-25 indolo/2,3-a7kinolitsiini Lähtöaineena käytetään esimerkissä II saatua suo-dosta, kun reaktioseoksesta, joka on ( + )-lcO-etyyli-1/β-(2',2'-dietoksikarbonyylietyyli)-1,2,3,4,6,7,12,12bo{-oktahydro-indolO/£2,3-a7kinolitsiinin perkloraatin ja 30 '(+) -loi -etyyli-1 β - (2',2',4',4' -tetraetoksikarbonyyli- butyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12bo^i -oktahydro-indolo^ , 3-a7~ kinolitsiinin perkloraatin liuos etanoli-dikloorimetaa-nissa ja sisältää näitä kahta suolaa noin 3:1 painosuhteessa, on poistettu katalyytti.

35 Liuotin haihdutetaan tyhjössä ja tulokseksi 22 7 2 3 1 9 saatu öljyinen suolaseos liuotetaan 50 ml:aan dikloori-metaania. Lisätään 30 ml 5 %:sta natriumkarbonaatin vesiliuosta, seosta ravistellaan, orgaaninen faasi erotetaan, kuivataan vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suo-5 datetaan ja suodos haihdutetaan kuivaksi tyhjössä. l,54g öljyistä jäännöstä, joka on seos 2,34 mmoolia dietoksi-emästä ja 0,9 mmoolia tetraetoksiemästä, liuotetaan 16 ml: aan etanolia ja siihen lisätään 0,24 g (4,28 mmoolia) ka-liumhydroksidia liuotettuna 2 ml:aan vettä. Reaktioseos-10 ta keitetään 1-1,5 tuntia höyryhauteessa. Senjälkeen liuotin haihdutetaan tyhjössä, jäännös liuotetaan 10 ml:aan vettä ja tämä alkaalinen liuos uutetaan kolmesti 10 ml: 11a eetteriä. Orgaaniset uutteet yhdistetään, kuivataan vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatetaan ja suo-15 dos haihdutetaan. Jäännökseksi saadaan 0,4 g öljyistä ainetta, joka sisältää enimmäkseen lähtöaineseosta. Ve-sifaasin pH säädetään 6:een etikkahapolla ja erottunut orgaaninen aine uutetaan neljästi 15 ml :11a dikloorime-taania. Orgaaniset uutteet yhdistetään, kuivataan ve-20 dettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatetaan ja suodos haihdutetaan tyhjössä, öljyinen jäännös hienonnetaan 10 ml:11a eetteriä, erottunut aine suodatetaan, pestään 5 ml:11a eetteriä ja kuivataan.

Tulokseksi saadaan 0,76 g (+)-lo£-etyyli-l(2 * — 25 karboksi-2*-etoksikarbonyylietyyli)-1,2,3,4,6,7,12,12boC“ oktahydro-indolo/2,3-a7kinolitsiiniä, mikä vastaa 59 % saantoa. Sp. 108-111°C (hajoaa).

Lopputuotteiden valmistus Esimerkki 1 3Q (+)-cis-14-etoksikarbonyyli-14-hydroksiamino- eburnaani (3o£ H, 16o<5Et)

Liuos, jossa on 0,39 g (5,65 mmoolia) natriumnit-riittiä 5 ml:ssa vettä, lisätään liuokseen, jossa on 0,75g (1,885 mmoolia) (+)-loi-etyyli-1/8 -(21-karboksi-21-etok-35 sikarbonyylietyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12bo(,-oktahydro-indolo-

II

23 7231 9 /2,3-a/ki.nolitsiiniä, joka on valmistettu kuten esimerkissä 6,15 ml:ssa jääetikkahappoa. Reaktio tapahtuu huoneenlämpötilassa tunnin kuluessa. Reaktioseos palautetaan alkaaliseksi (pH=ll) 30 %:lla natriumkarbonaatin 5 vesiliuoksella samalla hyvin voimakkaasti jäähdyttäen jäillä ja erottunut orgaaninen aine uutetaan neljästi 40 ml :11a dikloorimetaania. Dikloorimetaani-uutteet yhdistetään, pestään 10 ml :11a vettä, kuivataan vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatetaan ja suodos haihdute-10 taan tyhjössä. Tulokseksi saatu 0,60 g:n kiinteä jäännös hienonnetaan 5 ml :11a dikloorimetaania, erottunut aine suodatetaan, pestään 3 ml :11a dikloorimetaania ja kuivataan.

Tulokseksi saadaan 0,52 g (+)-cis-14-etoksikarbo-15 nyyli-14-hydroksiamino-eburnaania ( 3aC H, 16 oi Et) , mikä vastaa 72 %:n saantoa. Sp 156-158°C (dikloorimetaanista).

Kun suoritetaan ohutlevykromatografia silikageeli KG-6 levyllä käyttäen 14:3 seosta bentseeniä ja metano-lia (+)-cis-14-etoksikarbonyyli-14-hydroksiamino-eburnaa-20 nin (3o£ H, 16c< Et) R^-arvo on korkeampi kuin alkuaineena käytetyn (+) -1 oi -etyyli-1 /3 - (2' -karboksi-2 ’ -etoksikarbo-nyylietyyli) -Ί,2,3,4,6,7,12,12b ^-oktahydro-indolo^,3-a7~ kinolitsiinin R^-arvo.

Otsikkoyhdiste ei aiheuttanut sulamispisteenalene-25 maa seoksena (+)-cis-14-etoksikarbonyyli-14-hydroksiami-no-eburnaanin (3o(,H, 16 «CEt) kanssa, joka oli valmistettu HU-patenttihakemuksen nro RI-634 mukaisesti, ja se oli identtinen jälkimmäisen kanssa kaikkien fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksiensa suhteen.

30 IR (KBr): 3400 (NH, OH), 1700 (CO) cm"1.

1H-NMR (CDC13,£): 8,3 (1H, NH), 4,0 (2H, q, J=7,3 cps, COOCH2CH3), 1,18 (3H, t, J=7,3 cps, COOCH2CH3) ppm.

Massaspektri (m/e, %): 383 (M+, 98), 382 (59), 366 (100), 354 (10), 338 (7,7), 310 (31), 292 (29), 278 35 (8,5), 267 (40), 253 (92), 237 (15), 211 (18).

24 7231 9

Esimerkki 2 (-) -3 <j6S, 16-ού S-14-etoksikarbonyyli-14-hydroksi- amino-eburnaani

Otsikkoaineen saamiseksi (+)-cis-14-etoksikarbo-5 nyyli-14-hydroksiamino-eburnaani (3 oi H, 16o( Et) liuotetaan dibentsoyyli-D-viinihappoon. Sp.169-171°C (dikloori- 2 0 metaanista). = -56,1° (c = 1,05, dimetyyliformami- dissa).

Esimerkki 3 10 (+)-cis-14-metoksikarbonyyli-14-hydroksiamino- eburnaani (3 oC H, 16 o^Et)

Toimitaan esimerkkien II, VI ja 1 mukaisesti, sillä erotuksella, että 8 ml metyleenimalonihappo-diesteriä korvataan vastaavalla määrällä metyleenimalonihappo-di-15 metyyliesteriä. Otsikkoaineen sp.on 179°C (metanolista).

IR (KBr): 3420 (NH, OH), 1710 (C02CH3) cm"1.

1H-NMR (CDC13,6): 8,05 (1H, NH), 7,6-7,0 (4H, m, aromaattiset protonit), 3,5 (3H, s, C02CH3), 1,1 (3H, t, CH2CH3) ppm. Massaspektri: m/e 70 eV, M+ = 369.

20 Analyysi yhdisteelle C2iH27N3°3 «paino 369,14):

Laskettu: C 68,27, H 7,36, N 11,38 % Löydetty: C 68,58, H 7,29, N 11,28 %

Esimerkki 4 (+)-cis-14-etoksikarbonyyli-14-hydroksiamino-25 eburnaani (3 o(H, 16c^,Et) 8,00 g (+)-lo^-etyyli-iy?-(21,2'-dietoksikarbonyy-li-etyyli) -1,2,3,4,6,7,12,12bcK,-oktahydro-indolo/2,3-aJ-kinolitsiinin ja (+)-loO -etyyli-1/3-(2 ', 2', 4', 4'-tetra-etoksikarbonyyli-butyyli)-1,2,3,4,6,7,12,12b oö“Oktahyd-30 ro-indolo/2,3-a7kinolitsiinin perkloraattien seosta, joka on valmistettu esimerkin II mukaisesti, liuotetaan 80 ml:aan dikloorimetaania. Liuosta ravistellaan 40 ml:n 5 %:sta natriumkarbonaatin vesiliuosta kanssa, orgaaninen faasi erotetaan, kuivataan vedettömällä magnesium-35 sulfaatilla, suodatetaan ja suodos haihdutetaan kuivaksi 11 25 7 2 3 1 9 tyhjössä. Öljyinen jäännös liuotetaan 80 ml:aan etanolia, lisätään 1,00 g kaliumhydroksidia liuotettuna 4 ml: aan vettä ja reaktioseoksen annetaan seistä huoneenlämpötilassa 3,5 tuntia.

5 Sen jälkeen liuotin haihdutetaan tyhjössä, öljyi nen jäännös liuotetaan 16 ml:aan vettä ja liuos uutetaan kahdesti 8 ml:11a bentseeniä.

32 ml jääetikkahappoa lisätään vesifaasiin, seosta jäähdytetään jäähauteella ja tipottain 10 minuutin 10 aikana lisätään 2,QQ g natriumnitriittiä liuotettuna 4 ml:aan vettä. Seoksen annetaan seistä huoneenlämpötilassa yksi tunti, minkä jälkeen seoksen pH säädetään 9:ään 30 %:lla natriumhydroksidin vesiliuoksella samalla voimakkaasti jäähdyttäen jäillä. Tulokseksi saatu seos 15 uutetaan kolmesti 50 ml :11a etyyliasetaattia. Orgaaniset faasit yhdistetään, pestään 20 ml :11a vettä, kuivataan vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatetaan ja suodos haihdutetaan tyhjössä, tulokseksi saadaan 4,00 g kiinteä jäännös.

20 Tämä kiinteä jäännös kiteytetään uudelleen 20 ml: sta dikloorimetaania ja tulokseksi saadaan 3,44 g otsik-koyhdistettä, joka on identtinen esimerkissä 7 saadun yhdisteen kanssa. Tämä vastaa 65 %:n saantoa laskettuna 5,00 g:sta lähtöaineena käytetystä perkloraattiseoksesta.

Claims (1)

1. 26 7231 9 Patenttivaatimus: Menetelmä kaavan I mukaisten hydroksiamino-ebur-naanijohdannaisten ja niiden farmaseuttisesti hyväksyt-5 tävien happoadditiosuolojen ja optisesti aktiivisten isomeerien valmistamiseksi, .. OcQ „ R1 ------ R2 NH R OH 15 1 2 jossa kaavassa R ja R tarkoittavat C^_g-alkyyliä, tunnettu siitä, että oktahydroindolokinolitsiinin mono-esterijohdannainen, jonka kaava on 20 f^\— (VXD H hooc J 25 , >H-Ca! R1OOC^ R Il 2 2 jossa R ja R merkitsevät samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan nitrosoryhmän muodostavan aineen kanssa happa-3Q massa väliaineessa, ja haluttaessa saatu kaavan I mukainen yhdiste jaetaan optisiksi isomeereikseen ja/tai saatu yhdiste muutetaan farmaseuttisesti hyväksyttäväksi happo-additiosuolaksi.