FI81518B - Framstaellningsfoerfarande och -anordning foer plywood. - Google Patents

Description

81518

Vanerin valmistusmenetelmä ja -laite - Framställningsförfa-rande och -anordning för plywood

Keksinnön kohteena on patenttivaatimuksen 1 johdanto-osan mukainen vanerin valmistusmenetelmä, jossa käytetään parannettua viilujen liittämistekniikkaa, sekä patenttivaatimuksen 10 johdanto-osan mukainen laite vanerin valmistamiseen.

Vanerin valmistuksessa on tekniikan tasosta hyvin tunnettua, että viiluja liitettäessä huono tarttuminen kuten pullistuminen ja riittämätön liitoksen lujuus suuressa määrin riippuvat viilujen kuivatuksesta, toisin sanoen viilujen kosteuspitoisuudesta.

Nykyisellä tekniikan tasolla tosin on mahdotonta kuivattaa viiluja keskenään samaan kosteuspitoisuuteen ja viiluja kuivataan enemmän tai vähemmän vaihtelevassa määrin. Erityisesti viime aikoina tapahtunut tukkipuun heikentyminen aikaansaa, että toimitetaan sekaisin vaikeasti ja helposti kuivattavia puita. Kuivuuden lisääntyessä ylikuivuminen aiheuttaa viilujen huomattavaa kutistumista ja aaltoutumista. Toisaalta kuivatusmäärän pienetessä liian vähäinen kuivatus saa aikaan heikon tarttuvuuden. Viilujen kuivatukseen liittyen syntyy useita valmistukseen liittyviä ongelmia.

Ainoa ratkaisu nykyiseen tilaan riippuu siitä, että pystytään kehittämään käytännöllinen liimaustekniikka, joka on joko kokonaan tai suurimmalta osaltaan riippumaton vaihtelevista kosteuspitoisuuksista. Jotta nämä ongelmat oleellisessa määrin voitaisiin eliminoida, on välttämätöntä aikaansaada tekniikka, joka soveltuu korkean kosteuspitoisuuden omaavien viilujen liimauksen vähäisillä kustannuksilla.

2 81518

Suuren kosteuspitoisuuden omaavien viilujen eräs liimaustekniikka on esitetty japanilaisessa patenttihakemusjulkaisussa 54-3929, jonka otsikkona on "Vanerin valmistusmenetelmä". Mainitun patenttijulkaisun menetelmän mukaisesti tunnetun kaavan mukaisia nestemäistä vaneriliimaa levitetään viilun päälle ja kuivataan siinä, jonka jälkeen toinen viilu sijoitetaan liimalla käsitellyn viilun päälle, minkä jälkeen seuraa kuumapuristus. Vaikkakin patenttijulkaisussa kuvatut tulokset ovat tyydyttäviä, liittyy tähän tekniikkaan seuraavanlaisia ongelmia. Kuivaajalla, joka on varustettu käytettävän liiman kuivaamiseksi ja sopivien kuivausolotushteiden aikaansaamiseksi mukaan lukien lämpötila ja aika, käytetty liima ylikuivuu viiluissa, joiden kosteuspitoisuus on alhainen, ja käytetty liima ei kuivu tarpeeksi viiluissa, joiden kosteuspitoisuus on korkea, jolloin käytettävän liiman kuivuminen ei onnistu halutulla tavalla kaikissa viiluissa. Liiman vaihtelevan kuivuuden seurauksena vaihtelee myös kuumapuristamalla aikaansaadun liitoksen lujuus laajoissa rajoissa.

Mainitussa patenttijulkaisussa kuvatuissa esimerkeissä kuivatusolosuhteita muutetaan käsiteltävien viilujen kosteuspitoisuuden mukaisesti ja tarkemmin sanottuna siten, että mitä korkeampi viilujen kosteuspitoisuus on sitä tehokkaammiksi kuivatusolosuhteet asetetaan. Käytettävän liiman kuivuus ei riipu ainoastaan valituista kuivatusolosuhteista, vaan suuressa määrin viilujen kosteuspitoisuudesta. Vaihtelevat liitosten lujuudet ovat seurausta tästä tosiasiasta. Tämän seurauksena viiluihin käytettävän liiman kuivaajan on kooltaan ja kapasiteetiltaan oltava yhtä suuri kuin tavanomaiset viilukuivaajät. Sitä paitsi, kuten hyvin tiedetään, on saman tukin pintapuu- ja sydänpuuosien välillä huomattava ero samoin kuin saman viilun eri osien välillä. Tasalaatuisen vanerin valmistuksen kannalta, kun lähtökohtana on vaihtelevan laatuiset tukit, yllämainitun-laiset tekniikan tason puutteet on vaikeasti hoidettavissa 3 81518 todellisessa vanerin valmistustilanteessa, jossa vaaditaan suurimittaista tuotantoa ja siten tällaisen tekniikan kaupallinen käyttö estyy.

Oheisen keksinnön tehtävänä on eliminoida yllämainitun tekniikan tasoon liittyvät haitat ja tarjota uusi ja parennettu tekniikka, jonka avulla viilut voidaan liittää lujasti, tarvittaessa myös erittäin kosteat viilu, pienillä kustannuksilla riippumatta viilujen kosteuspitoisuudesta siten, että tekniikkaa voidaan helposti soveltaa kaupalliseen tuotantoon.

Oheisen keksinnön erään piirteen mukaisesti tarjotaan vanerin valmistusmenetelmä, johon kuuluu vesipitoisen lämpökovettuvan liima-aineen sijoittaminen vanerilevyjen väliin ja mainittujen vanerilevyjen puristaminen vasten toisiaan ja jolle menetelmälle on tunnusomaista se, että vesipitoinen lämpökovettuva liima-aine levitetään nestemäisessä tilassa kantopinnalle, lämpökovettuva liima-ainekerros kuivataan tarttuvakuivaksi, lämpökovettuva liima-ainekerros irrotetaan kantopinnasta kal-vomaisessa tilassa, kalvomainen lämpökovettuva liima-aine sijoitetaan vanerilevyjen väliin ja vanerilevyt puristetaan.

Oheinen keksintö on tekniikaltaan samanlainen yllämainituun patenttijulkaisuun nähden siinä, että liiman vesipitoisuus pakotetaan pienemmäksi, jotta mahdollistettaisiin hyvin kosteiden viilujen liimaaminen, mutta eroaa siinä, että mainitun julkaisun tapauksessa liima syötetään viilujen päälle ennen liiman kuivattamista, kun taas keksinnön mukaisessa tapauksessa liima kuivataan kalvoksi ennen sen asettamista viilujen väliin. Keksintö mahdollistaa liiman kuivaajan koon pienentämisen huomattavassa määrin ja liiman kuivumisen tasaisesti halutussa määrin valittujen kuivatusolosuhteiden mukaisesti eliminoiden täysin yllämainitussa patenttijulkaisussa esitetyn tekniikan puutteet.

81518 4

Oheisen keksinnön toisen piirteen mukaisesti tarjotaan laite vanerin valmistamiseen, johon kuuluu (a) määrättyyn suuntaan liikkuva kantopinta, (b) laitteet vesipitoisen nestemäisen vaneriliiman levittämiseksi kantopinnalle nestemäisen liimakalvon muodostamiseksi, (c) laitteet nestemäisen liimakalvon kuivaamiseksi kantopin-nalla kalvon vesipitoisuuden vähentämiseksi, (d) kuljetinlaitteet liimakalvon sijoittamiseksi viilujen väliin ja viilujen siirtämiseksi vastakkain ja (e) laitteet viilujen ja niiden välissä olevan liimakalvon puristamiseen.

Keksinnön mukaiselle laitteelle on tunnusomaista se, että laitteeseen kuuluu laitteet lämmössä kovettuvan liimakalvon irrottamiseksi kantopinnalta.

Suositeltavassa sovellutusmuodossa kantopinta on sijoitettu rullan kehäpinnalle, sopivimmin rullasarjan kehäpinnoille.

Yksi rulla voi toimia nestemäisen liiman levittäjänä toisen rullan kehäpinnalle, joka mainittu toinen rulla voi edullisesti olla lämmitettävä rulla, koska lämmitettävä rulla voi toimia sekä kantopintana että nestemäisen liimakalvon kuivattajana.

Yllä mainitut sekä muut oheisen keksinnön tehtävät ja edut tulevat selvemmin ymmärretyksi seuraavasta selityksestä yhdessä oheisten piirustusten kanssa, joissa

II

5 81518 kuvio 1 on kaaviollinen esitys oheisen keksinnön mukaisen vanerin valmistuslaitteen eräästä sovellutusmuodosta, ja kuvio 2 esittää suurennettuna ilmanpuhallusta 1limakalvolle, kohdassa jossa se irrotetaan kantopinnasta.

Kuviossa 1 on kuvattu eräs oheisen keksinnön mukaisen vanerin valmistuslaitteen suositeltava sovellutusmuoto, johon kuuluu sarja kaavinvalsseja 5, käyttörulla 6 ja lämmitysrulla 7. Kuten kuviosta nähdään syöttää kaavinvalssi 5 nestemäistä liimaa 4 nuolen suuntaan pyörivän käyttörullan 6 kehäpinnalle, jotta muodostuisi nestemäisen liiman kalvo 3a. Nestemäisen liiman kalvo 3a siirretään lämmitysrullan 7 kehäpinnalle käyttö- ja lämmitysrullien 6 ja 7 kosketuskohdassa. Nestemäisen liiman kalvon 3a kulkeutuessa lämmitysrullan 7 kehäpinnalla nuolen osoittamaan suuntaan, höyrystyy vettä sopivassa määrin nestemäisestä liimasta. Tämän jälkeen liimakalvo 3b irrotetaan lämmitysrullan 7 pinnalta irrotusveitsen 8 avulla. Valinnaisesti asennettu puhallin 11 puhaltaa ilmaa lii-makalvoon 3b kohdassa, jossa se irrotetaan irrotusveitsen 8 avulla, jotta saataisiin aikaan kalvon muodostuminen liimasta välittömästi irrotuksen jälkeen. Näin irrotettu liimakalvo 3b sijoitetaan kuljettimen 10 kannattaman yläviilun 2 ja toisen esittämättä jätetyn kuljettimen kannattaman alemman viilun 1 väliin. Viilujen ja niiden välissä olevan liimakalvon muodostama kerrosmai-nen kappale syötetään puristusrullien 9 väliin, jotta saataisiin aikaan alustava sidos viilujen välille, ja siirretään tämän jälkeen pois. Jos halutaan valmistaa kolmikerroksista vaneria, palautetaan kerrosmainen kappale ja sen jälkeen siirretään toiseen rakenteeltaan samanlaiseen laitteeseen kuten kuviossa 1 seuraavaan asemaan alemman viilun 1 asemesta. Liimakalvo 3b sijoitetaan ker-rosmaisen kappaleen ja viilun väliin samalla tavoin kuin yläviilu 2 ja sen jälkeen kolmikerroksinen vaneri siirretään pois. Halutun viilukerrosmäärän omaava vaneri voidaan valmistaa samalla tavoin yksinkertaisesti asettamalla liimakalvo 3b liitettävien viilujen väliin. Vaikkakaan kuviossa ei ole esitetty on seuraava vaihe tavanomaisella tavalla tapahtuva kylmäpuristus ja sitä seuraava kuumapuristus tai kylmäpuristus samanaikaisesti tapahtuvan kovet-tamisen kanssa, jolloin saadaan aikaan viilujen välinen liitos.

6 81518

Alla on esimerkkejä siitä kuinka kuvion 1 mukaisella laitteella nestemäisestä liimasta muodostetaan kalvoja. Ilmoitettavat osat ja prosentit tarkoittavat painoa.

Esimerkki 1 (1) Nestemäisen liiman koostumus: 100 osaa melamiini-urea yhteis-kondensaatio- hartsiliimaa perusliimana (kauppanimi S-Resin SA-30, valmistaja ja myyjä Shoei Chemical Industry K.K.), 20 osaa jauhetta, 4 osaa vettä ja 1 osa ammoniumkloridia.

(2) Käyttörullalle 6 kaavinrullan 5 avulla levitettävä nestemäisen liiman määrä: 166,6 g/m^.

(3) Käyttörullan 6 ja lämmitysrullan 7 kehänopeuksien suhde: 1:1.

(4) Lämmitysrullan 7 lämpötila: 90°C.

(5) Aika, jonka kalvon muodossa levitetty liima on kiinnittyneenä lämmitysrullaan 7: 18 sekuntia.

(6) Lämmitysrullan 7 kehänopeuden suhde liimakalvon 3b syöttöno-peuteen viilujen välissä: 1:1.

(7) Puhallus puhaltimella 11: ei toiminnassa.

Liimakalvo 3b oli kosketuskuiva, toisin sanoen se oli joustava ja pehmeästi sormella kosketettaessa tuntui tahmealta, sen jälkeen kun se oli kuivattu ja irrotettu lämmitysrullalta 7 irrotusveit-sen 8 avulla yllämainituissa olosuhteissa.

Yllämainitulla tavalla valmistettu liimakalvo 3b sijoitettiin kahden viilun väliin yllä esitetyllä menetelmällä kolmikerroksisen vanerin valmistamiseksi, jolle tehtiin liiman lujuuskokeet ja saatiin seuraavat tulokset. Tarkemmin sanottuna käytettiin pinta-ja taustaviiluja, joiden kosteuspitoisuus oli 10 % ja paksuus 1,7 mm ja ydinviilun kosteuspitoisuus vaihteli välillä 0-120 % ja paksuus oli 3,6 mm, tyypin I vaneri oli tehty yllämainitulla 7 81 518 keksinnön mukaisella menetelmällä, mitä seurasi 3 minuuttia kestävä kuumapuristus lämpötilassa 115°C.

JAS- julkaisussa kuvatun toistettavan kiehutuskokeen mukaisesti mitattiin vanerien liitoslujuus. Liitoslujuus saavutti huippuarvon vanerissa, jossa käytettiin ydintä, jonka kosteuspitoisuus vaihteli välillä 30-55 %, vaikkakin muut vanerit, joissa käytettiin ytimiä joiden kosteuspitoisuus oli tämän alueen ulkopuolella, osoittivat melko hyvää liitoslujuutta. Samanlainen koe suoritettiin vanereilla, joissa käytettiin kuivattua liimakalvoa 3b, joka valmistettiin samalla menetelmällä kuin esimerkissä 1 lukuunottamatta sitä, että parametrit 4 ja 5 oli muutettu. Suurin liitoslujuus ilmeni niissä vanereissa, joissa käytettiin ydintä, jonka kosteuspitoisuus oli korkeampi kuin aiemmassa kokessa. Toisaalta kun käytettiin vähäisemmässä määrin kuivattua liimakalvoa, oli vanereilla, joissa käytettiin ydintä, jonka kosteuspitoisuus oli alhaisempi, suurin liitoslujuus.

Esimerkki 2

Parametrit 1, 3 ja 4 olivat samat kuin esimerkissä 1, mutta parametri 2 oli muutettu arvoon 500 g/m^, parametri 5 muutettiin 25 sekunniksi, parametri 6 muutettiin arvoon 2:3 ja parametri 7 muutettiin arvoksi "puhallin päällä".

Näissä olosuhteissa valmistettu liimakalvo oli joustavampi ja tahmeampi kuin esimerkissä 1 esitetty kalvo. Käyttäen pinta- /tausta-viiluja, joiden kosteuspitoisuus oli välillä 0-60 % ja paksuus 1,7 mm ja ydinviiluja, joiden kosteuspitoisuus oli välillä 0-60 % ja paksuus 1,7 mm, valmistettiin kolmikerroksista vaneria eri kompinaatioina, joissa viilujen kosteuspitoisuutta muutettiin 15 %:in pykälin ja määritettiin liitoslujuus yllämainitulla testimenetelmällä. Suurin liitoslujuus ilmeni, kun joko pinta/taus-ta- tai ydinviiluilla oli kosteuspitoisuus 0 %, ja lisäksi havaittiin tendenssi, että liitoslujuus heikkeni, kun jomman kumman viilun kosteuspitoisuutta lisättiin. Vanereilla, joissa kaikkien viilujen kosteuspitoisuus oli 0 %, oli liitoslujuus alhaisempi kuin 8 81518 vanereilla, joissa pinta/tausta- ja ydinviiluista yhdellä oli kosteuspitoisuus 0 % ja toisella kosteuspitoisuus 15 % tai molemmilla kosteuspitoisuus 15 %. Liitoslujuus heikkeni, kun molempien viilujen kosteuspitoisuus kasvoi, ja saavutti arvon noin 7,1 kg/ cm^ (aritmeettinen keskiarvo), kun molemmilla viiluilla oli kosteuspitoisuus 16 %.

Lisäkokeita suoritettiin mukaan lukien viisikerroksisen vanerin, tyypin II ja erikoisvanerin valmistus. Näiden kokeiden tuloksena voidaan päätellä, että esimerkeissä 1 ja 2 esitetyllä tavalla valmistetun nestemäisen liimakalvon 3a painoa pinta-alayksikköä kohden muutettaessa tietyllä sopivalla alueella, liitoslujuus kasvaa suhteessa levitettävään liimamäärään.

Seuraavaksi selostetaan yksityiskohtaisesti nestemäisen liiman muodostumista kalvoksi, mikä muodostaa avaimen keksinnön käyttämiseen, jotta selvennettäisiin useita tärkeitä tekijöitä.

Ennen kaikkea selostetaan nestemäistä vaneriliimaa. Liimat, joita voidaan käyttää oheisessa keksinnössä, ovat vesipitoisia vane-riliimoja, jotka pohjautuvat kuumassa kovettuvaan hartsiin, esim. ureahartsiin, melamiinihartsiin, fenolihartsiin, dihydratsiini-hartsiin, vinyyliuretaanihartsiin ja muunnettuihin hartseihin, yhteiskondensaatiohartseihin ja näistä sekoitettuihin hartseihin. Yleisesti nämä liimat ovat kaupallisesti saatavissa tai ne on valmistettu vesipitoisen liuoksen muotoon joko väkevöityinä tai väke-vöimättöminä sisältäen noin 35-55 paino-% vettä. Minkä tahansa halutun kaavan mukaista nestemäistä liimaa voidaan valmistaa valitsemalla mikä tahansa yllämainituista liimoista perusliimaksi ja lisäämällä siihen vettä, täyteainetta kuten jauhetta, ja kovetin-ta kuten ammoniumkloridia mikäli tarpeen ja valinnaisia lisäaineita kuten täytettä, paksunninta ja pehmennintä. Nestemäinen liima on valmistettu siten, että sisältää noin 30-70 paino-% vettä, so-pivimmin suhteellisen alhaisen määrän vettä. Nestemäiset liimat joiden vesipitoisuus on alhainen, ovat hieman paksujuoksuisempia kuin tavanomaiset nestemäiset liimat, mutta niihin ei liity mitään levitysongelmia, koska niitä ei levitetä suoraan viilun pinnalle.

li 9 81518

Todettakoon esimerkkinä, että yllämainituissa kokeissa käytetty käytetyn nesteen viskositeetti oli 58 poisia ja vesipitoisuus noin 40 %. On huomattava, että keksintöä sovellettaessa voidaan tarvittaessa ottaa oppia eri julkaisuissa ja kirjallisuudessa esitetyistä rakenteista ja seoksista, liiman lisäaineista ja ko-vettimista. Seuraavat on otettu mukaan viittauksina: japanilaiset patenttijulkaisut 35-18596, 50-20576, 50-25491, 51-224497, 52-42181, 52-495, 53-12532 ja 55-24401 sekä artikkeli "Recent Situation of Phenol-Melamine Resin Adhesives", Mokuzai Kogyo, 36, no. 7, sivut 9-14.

Oheisen keksinnön mukaisesti veden poisto toteutetaan nestemäisestä liimakalvosta sen vesipitoisuuden alentamiseksi, jotta muodostuisi tahmean kuiva liimakalvo. Laitteelle on asetettu sellaiset kuivatusolosuhteet, että liimakalvon 3b vesipitoisuus on yleisesti noin 15-40 %, sopivimmin noin 18-35 %. Kun nestemäisen liima-kalvon kuivatus on suoritettu lämmittämällä vastaavanlaisella laitteella kun kuviossa 1 on esitetty, lämmitys saa aikaan myös perusliiman kondensaatioreaktion siten, että voidaan muodostaa kalvo, jonka vesipitoisuus on suhteellisen korkea. Toisin sanoen ei ainoastaan vesimäärän pienentäminen vaan myös perusliiman kondensaatioreaktion kulku vaikuttaa osaltaan liimasta muodostuvan kalvon muodostumiseen. Kuitenkin liiallinen kondensaation edistäminen aiheuttaa, että liimakalvon liitoskapasiteetti laskee tai se menettää tahmeutensa ennen kuin saavuttaa halutun kuivuuden. Tämän mukaisesti lämmöllä kuivattaminen voidaan haluttaessa suorittaa lämpötilassa 40-100°C.

Korkeammalla lämpötilalla 100-150°C on kuitenkin suurena etuna, että halutun kuivuuden saavuttamiseen tarvittava aika on hyvin lyhyt. Haluttaessa voidaan tarkoituksellisesti suorittaa kuivatus tällaisessa korkeammassa lämpötilassa samalla kun kondensaatioreaktion kulku on tarkkailtua. Esim. kovettimen, kuten ammonium-kloridin,määrää voidaan pienentää hyvin vähäiseksi tai nollaksi, tai pH:n säätäjä kuten heksametyleenitetramiinia lisätään siten, että säädetään nestemäisen liiman pH- arvoa heikosti happameksi, neutraaliksi tai emäksiseksi ennen kuivattamisen suorittamista.

10 81518 Tällaista liiman pH- säätelyä voidaan käyttää myös, kun kuivatus suoritetaan lämmitysrullalla korotetussa lämpötilassa 40-100°C tai huoneenlämpötilassa ilman lämmitystä. Kun liiman pH- arvoa säädetään on suotavaa käyttää hapanta ainetta kuten ammoniumklo-ridia liimakalvoon kuivatuksen jälkeen tai liimakalvon kanssa liitettävän viilun pintaan pH- arvon uudelleensäätämiseksi, jotta parannettaisiin liiman kovettumista kuuma- tai kylmäpuristuk-sessa. Käytetyn perusliiman kondensaation määrä voidaan etukäteen asettaa alhaiseksi ottamalla huomioon kondensaatioreaktion kulku kyseisessä lämpötilassa. Jos kuitenkaan kondensaatioreaktion kulku ei aiheuta tällaisia ongelmia kuten liitoksen ja tarttuvuuden heikkenemistä, suuren kondensaation omaavia perusliimoja, joiden kondensaatioaste on suuri, voidaan käyttää.

Lisäksi liimakalvon joustavuus on tärkeä, jotta varmistettaisiin tasainen ja vakaa kalvon sijoittuminen viilujen väliin ja sitä seuraava likeinen kosketus kalvon ja viilujen välille. Mitä tahansa tunnettua pehmennintä voidaan lisätä tarvittaessa perusliimaan. Esimerkiksi aminohartsiin perustuvissa liimoissa pehmentiminä voidaan sopivassa määrin käyttää esim. trikresyylifosfaattia tai kresyylidifenyylifosfaattia. Tällainen pehmennin toimii myös voiteluaineena ja jossain määrin parantaa liimakalvon irrotusominai-suuksia. Periaatteessa kuitenkin liimakalvon joustavuus suuressa määrin riippuu sen kuivuudesta. Toisin sanoen liimakalvot, joiden vesipitoisuus on suhteellisen korkea, ovat joustavampia, kun taas liimakalvot joiden vesipitoisuus on alhainen, ovat vähemmän joustavia. Vertailun vuoksi valmistettiin liimakalvoja toistamalla esimerkin 1 menettely lukuunottamatta sitä, että parametrille 2 annettiin arvo 333,3 g/m^, parametrille 5 arvo 37 sekuntia ja parametrille 6 arvo 2:3, 1:2 ja 1:3. Irrotettujen liimakalvojen vesipitoisuus oli noin 32 % ja ne olivat joustavampia ja tahmeampia kuin esimerkin 1 kalvot.

Kun lämmitysrullan 7 kehänopeuden suhdetta viilujen väliin sijoitettavan liimakalvon 3b syöttönopeuteen, siis parametriä 6, muutettiin arvosta 1:1 arvoon 2:3, 1:2 ja 1:3, lämmitysrullan päällä oleva nestemäinen liimakalvo muodostui jännityksen alaisena kai-

II

81518 11 voksi, jonka paksuus pieneni syöttönopeutta suurennettaessa. Käyttämällä tätä kiihdytys- tai jännitysirrottamista, voidaan liimakalvon paksuus säätää haluttuun arvoon, joka vastaa liitettävien viilujen olosuhteita. Tarkemmin sanottuna kuviossa 1 esitetty laite on rakennettu siten, että kuljettimen 10 viilun liikenopeus voidaan säätää verrannolliseksi lämmitysrullan 7 kehänopeuteen. Luonnollisesti lämmitysrullan 7 kehänopeutta voidaan pienentää tässä tarkoituksessa.

Vetoirrottaminen mahdollistaa kunnollisesti kuivatun liimakalvon irrottamisen lämmitysrullan 7 kehäpinnalta irrotusveitsen 8 yläpuolelta. Toisin sanoen liimakalvo irrotetaan kantopinnasta vetämällä kalvoa. Tässä tapauksessa liimakalvon 3b irrotuskohta voidaan asettaa ilman irrotuslaitetta kuten irrotusveistä 8.

Molemmissa tapauksissa on suotava keksintöä sovellettaessa valmistaa liimakalvo niin tahmeaksi kuin mahdollista ja välittömästi syöttää se viilujen väliin. Sopivimmin liimakalvo on valmistettu tahmean kuivaksi, toisin sanoen se tuntuu tahmealta tai takertuu sormenpäähän sitä kevyesti kosketeltaessa. Tällainen tahmeankuiva liimakalvo on valmis aikaansaamaan hyvän viilujen alustavan liitoksen sen jälkeen kun ne on puristettu toisiinsa puristusrullil-la 9, jotka on esitetty kuviossa 1. Jotta saataisiin aikaan riittävä liitoksen lujuus, on tahmeus tärkeä niinsanotun kostutuksen vuoksi. Ei- tahmeat liimakalvot saavat aikaan alhaisen liitoslu-juuden, koska liiman tunkeutuminen viiluihin on riittämätön.

Tahmeankuivan liimakalvon valmistamisessa on kuviossa 1 esitetty puhallin 11 käyttökelpoinen lisälaite. Jos esim. puhallin 11 kytketään pois päältä esimerkissä 2, alkaa liimakalvo repeytyä tai katketa välittömästi irrotuksen jälkeen ja kalvon muodostus tulee lähes mahdottomaksi tai ainakin hyvin vaikeaksi. Puhaltimen 11 ollessa toiminnassa, voidaan muodostaa tahmea hyvin ohut liimakalvo, jopa silloin, kun parametrin 6 määräämä nopeussuhde nostetaan arvoon 1:6. Kuten kuviosta 2 ilmenee, on puhallin D sijoitettu liimakalvon 3a yläpuolelle lähelle paikkaa, jonka määrää irrotus-laite C, joka on sijoitettu kantopinnan A yläpuolelle. Puhallettaessa liimakalvoa kohti kohtalaisesti ilmaa välittömästi ennen 81518 12 ja/tai jälkeen irrotuksen kantopinnalta A, koheesioilmiö, joka liimakalvossa 3b tapahtuu välittömästi irrotuksen jälkeen on säädelty, jolloin saadaan aikaan yllämainittu vaikutus. Koheesion ssädön uskotaan aiheutuvan suoraan ilmavirran jäähdyttävästä vaikutuksesta ja sen vuoksi ilmanpuhallus voidaan tarvittaessa korvata millä tahansa jäähdytysmenetelmällä. Vaihtoehtoisesti lämpötilan äkillisestä putoamisesta johtuvaa yllämainittua ilmiötä voidaan lieventää lämmittämällä liimakalvoa sopivasti välittömästi irrotuksen jälkeen. Joka tapauksessa vaikka ilmiön syytä ei täysin tunneta, on kuviossa 2 esitetyllä tavalla toimiva puhallin D suotava. Puhaltimen puhaltamien kaasujen, tavallisesti ilman, lämpötila ei ole rajattu huoneenlämpötilaan, vaan voidaan asettaa sopivalle alhaisemmalle tai korkeammalle tasolle. On huomattava, että kantopinta A on kuvattu kuviossa 2 tasopintana, joka kuvaa hihnan tasopintaa tai rullan kehäpintaa. B on rullalevitin, jolla nestemäinen liima 4 levitetään kantopinnalle A nestemäisen liimakalvon 3a muodostamiseksi.

Yllä oleva selostus viittaa nestemäisestä liimasta muodostettavan tahmeankuivan liimakalvon muodostamisen perustekijöihin. Seuraa-vassa laitetta, jolla keksinnön mukainen menetelmä suoritetaan, kuvataan viitaten kuvallisesti esitettyihin sekä muihin sovellu-tusmuotoihin.

Kuviossa 1 viitataan aluksi kahteen rullaan, käyttörullan 6 ja lämmitysrullan tangentiaaliseen kosketukseen. Näillä kahdella rullalla on kullakin kehäpinta, joka muodostaa tiettyyn suuntaan ja tietyllä nopeudella liikkuvan kantopinnan. Tarkemmin sanottuna ne esittävät liikkuvaa pintaa, joka toimii nestemäisen liiman 4 kan-topintana tietyllä alueella ulottuen pinnoituskohdasta, jossa nestemäinen vaneriliima 4 levitetään käyttörullan 6 kehäpinnalle kaavinrullan 5 avulla irrotuskohtaan,jonka määrittää irrotusveit-si 8. Lämmitysrulla 7 ei muodosta ainoastaan kantopinnan osaa, vaan toimii myös kuivaajana nestemäisen liimakalvon 3a vesipitoisuuden vähentämiseksi. Käyttörullaa 6 voidaan haluttaessa jäähdyttää, jotta nestemäisen liiman 4 lämpötila pysyisi alhaisena välittömästi ennen liiman levitystä siten, että kaavinrullan 5 13 81518 levittämä nestemäinen liimakerros voidaan pitää vakiona ja nestemäinen liimakalvo voidaan tasaisesti siirtää lämmitysrullalle 7. Toisin sanoen käyttörullan 6 pääasiallisena tarkoituksena on eliminoida pinnoite-esteet, jotka muuten aiheutuisivat lämmitys-rullasta 7 siirtyvästä lämmöstä. Ellei erityisiä pinnoitusestei-tä synny, jos esimerkiksi lämmitysrulla 7 on asetettu suhteellisen alhaiselle lämpötilalle, on tällaisen käyttörullan ja muiden jäähdytyslaitteiden käyttö tarpeetonta. Tämän mukaisesti tapauksesta riippuen rullalevitin kuten kaavinrulla 5 voidaan sijoittaa suoraan kosketukseen lämmitysrullan 7 kehäpinnan kanssa, jotta määrättäisiin nestemäisen liiman 4 levityskohta. Tässä tapauksessa kantopinnan määrittää yksi ainoa elin, eli yhden rullan kehä-pinta ja kuivatuslaitteet toimivat veden poistamiseksi liimasta koko alueella, joka ulottuu pinnoituskohdasta irroituskohtaan.

Toisaalta kaavinrullaa 5 voidaan tarvittaessa jäähdyttää, jotta varmistettaisiin nestemäisen liiman tasainen levitys kantopinnal-le. Jos halutaan, että levittämistä kantopinnalle voidaan säätää, voidaan kaavinrullan ja kantopinnan välistä välystä tai kaavinrul-lan pyörimissuuntaa kantopinnan liikesuuntaan nähden tai kaavinrullan kierrosnopeutta säätää. Kaavinrulla 5 voidaan korvata millä tahansa sopivalla laitteella, esim. levypinnoittajalla ja sprayllä sikäli kuin sitä voidaan soveltaa, valamalla, levittämällä tai ruiskuttamalla nestemäinen liima ohuen kalvon muodossa kantopin nalle.

Mikäli kaksi tai useampia elimiä, esim. kaksi rullaa, käyttörulla 6 ja lämmitysrulla 7 kuvatussa sovellutusmuodossa tai kaksi hihnaa tai päättymätön hihna ja rulla (ei esitetty) on yhdistetty, jotta muodostettaisiin sarja kantopintasegmenttejä, jotka on jaettu liikesuunnassa, voidaan kunkin kantopintasegmentin liikenopeus säätää yksilöllisesti. Kuvatussa laitteessa esim. käyttörullan 6 ja lämmitysrullan 7 kehänopeuksien suhde voidaan asettaa arvoon 1:2 tai 2:1 yhtä hyvin kuin arvoon 1:1, jota on käytetty edellisissä esimerkeissä. Liikenopeussuhteen säätäminen mahdollistaa kanto-pinnalla olevan nestemäisen liimakalvon 3a paksuuden säätämisen halutun suuruiseksi kalvon siirtohetkellä.

i4 81518

Kantopinnan ei välttämättä tarvitse olla sileäpintainen. Esim. kuvatussa laitteessa käytetyn käyttörullan 6 kumipäällysteisessä kehäpinnassa voi olla joukko kierremäisiä pieniä kanavia kuten tavanomaisissa levitysrullissa. Vaihtoehtoisesti lämmitysrullas-sa 7 voi olla kovakromipinnoite, jolla aikaansaadaan sileä luja pinta. Lämmitysrullan kehäpinta voidaan tarvittaessa varustaa myös epäsäännöllisellä kuviolla. Koska kantopinnan muotoilu vaikuttaa liimakalvoon, on se otettava huomioon määritettäessä nestemäisen liimakalvon 3a muotoa. Tarkemmin sanottuna kantopinnan muoto voidaan määrätä riippuen liimakalvon geometriasta mukaanlukien myös kalvot,joiden paksuus on 0,03 mm, 0,07 mm, 0,1 mm, 0,15 mm tai 0,2 mm, kalvot, joiden paksuus vaihtelee syötön suunnassa tai sitä vastaan kohtisuorassa suunnassa, kalvot, jotka muodostuvat poikittaisesti rinnakkain asetetuista kapeista nauhoista, jotka on erotettu syötön suuntaisilla viivoilla, filmit, jotka muodostuvat hyvin ohuista lankamaisista nauhoista, jotka on poikittaisesti asetettu rinnakkain siten, että sinällään muodostuu kalvo, ja kalvot, joilla on muunlainen haluttu geometria. Koska kantopinta on myös läheisissä suhteissa olosuhteisiin, joiden vallitessa nestemäinen liima 4 levitetään sen pinnalle käyttölaitteiden avulla, halutun liimakalvon muodostuminen riippuu käyttömenetelmän ja/tai kantopinnan muodon tarkkailusta.

Seuraavassa kuvataan kuivaajaa, jolla kantopinnalle levitetty liima kuivataan. Kuvallisesti esitetyssä sovellutusmuodossa kuivaaja muodostuu pääasiallisesti lämmitysrullasta 7, jonka pinta lämmitetään kierrättämällä lämmittävää ainetta rullan sisäosaan kuten yllä on kuvattu. Tässä tapauksessa kuivaaja lämmittää käytettävää liimaa sen toiselta puolelta. Toista kuivaajaa voidaan käyttää, joka voi lämmittää käytettävää liimaa sen molemmilta puolilta.

Myös mikroaaltokuivaajaa voidaan käyttää, jolloin liimakalvo voidaan lämmittää sisäisesti. Nämä säteily- , konvektio- ja johtumis-tyyppiset lämmittimet kykenevät lämmittämään määrätyssä lämmitys-tilassa ja mitä tahansa sopivaa tyyppiä tai eri tyyppien yhdistelmää voidaan käyttää. Lisäksi kylmäilmakuivaajät (jotka käyttävät kuivaamiseen huoneenlämpötilaa) ja tyhjiökuivaajat eivät vaadi lämpöä ja niitä voidaan myös käyttää kuivatukseen huoneenlämpöti- 15 81518 lassa. Luonnollisesti edellisen tyyppiset kuivaajat voidaan yhdistää jälkimmäistä tyyppiä olevien kuivaajien kanssa. Joka tapauksessa kuivaaja ei ole tarkasti rajoitettu sen sijainnin tai työskentelyalueen suhteen, niin kauan kuin se pystyy saavuttamaan halutun vesipitoisuuden alenemisen liimassa tai pystyy kuivattamaan liiman sillä aikaa kun liima siirtyy kantopinnalla pinnoitus-kohdasta irrotuskohtaan. Jos kantopinnalta irrotusveitsen määräämästä irrotuskohdasta irrotettua liimakalvoa on edelleen kuivattava, tällainen kuivatus voi olla ilmakuivatusta tai pakkokuivatus-ta lisäkuivaajän avulla.

Irrotuslaitteena voidaan käyttää mitä tahansa hyvin tunnettua ei-koskettava- tyyppistä irrotuslaitetta kuten ilmaveistä samoin kuin irrotusveistä 8, joka on esitetty kuviossa 1. Irrotuslaittei-den määräämä irrotuskohta ei välttämättä ole kiinteästi asetettu ja se voi olla liikkuva, esim. järjestämällä irrotusveitsi 8 siirtyväksi pitkin kantopintaa siten, että liiman kuivuminen säätyy sopivasti. Kuvallisesti esitetyssä laitteessa irrotusveitsi 8 voidaan rakentaa sellaiseksi, että se muodostaa siirtomekanismin siten, että veistä voidaan siirtää kantopinnalta kohti viilua liima-kalvon etureunan vetämiseksi kantopinnalta haluttuun asemaan liikkuvan tai pakallaan olevan viilun liimapinnalla ja sen jälkeen palauttaa alkuperäiseen asentoon kosketuksiin kantopinnan kanssa. Näin voidaan alkusyöttö kohti viiluja saada aikaan toiminnan alussa.

Viilun kuljetusjärjestelmä voi olla halutunlainen, kunhan se sallii liimakalvon sijoittamisen vastakkain olevien kahden viilun väliin kuten kuvallisesti esitetyssä sovellutusmuodossa. Kuvallisesti esitetyssä sovellutusmuodossa alempi viilu 1 kulkee pitkin suoraviivaista rataa ja ylempi viilu 2 kulkee pitkin kaarevaa rataa ylemmän puristusrullan 9 ympäri joko jatkuvasti tai epäjatkuvasti. Viilujen kuljetustapa voidaan vapaasti muutella. Kuvallisesti esitetyssä sovellutusmuodossa kuljetusjärjestelmä on järjestetty syöttämään liimakalvo 3b kahden viilun väliin siten, että liimakalvo ensin joutuu kosketuksiin ylemmän viilun liimapinnan kanssa ja sen jälkeen alemman viilun liimapinnan kanssa. Liimakalvo tulee kosketuksiin toisen viilun pinnan kanssa hetkeä ennen 1* 81518 tai jonkin matkaa ennenkuin se joutuu kosketuksiin toisen viilun pinnan kanssa. Liimakalvo voidaan myös pitää kosketuksissa toisen viilun kanssa pitkän aikaa tai pitkän matkan ennen kuin se tulee kosketuksiin toisen viilun pinnan kanssa. On myös luonnollisesti mahdollista saattaa liimakalvo kosketuksiin molempien kahden viilun pintojen kanssa käytännöllisesti katsoen samanaikaisesti. Edelleen kuljetusjärjestelmä voidaan myös rakentaa siten, että liimakalvo ulottuu yhdensuuntaisena viilujen liimattaviin pintoihin hähden siten, että niiden välissä on tyhjä tila ja viilut tuodaan kosketuksiin liimakalvon kanssa samanaikaisesti tietyllä alueella. Tällaisissa tapauksissa liimakalvon ulottuessa viilujen lähelle, sitä pidetään viilujen väliin asettamisena.

Kahta viilua ja niiden välissä olevaa liimakalvoa ei ole välttämättä tarpeen puristaa puristusrullilla 9 kuten kuvallisesti esitetyssä sovellutusmuodossa. Saattaa myös riittää, että liimakalvo sijoitetaan viilujen väliin yksinkertaisesti painovoiman avulla, koska puristus alustavaa liitosta varten voidaan suorittaa seu-raavassa vaiheessa. Puristusrullat 9 on suositeltavaa pinnoittaa kehäpinnaltaan elastomeerillä ja lisäksi ne voidaan varustaa joukolla ympyrämäisiä kanavia. Tällaiset kanavat mahdollistavat kuljettimen osien kuten hihnojen ulottumisen niiden lävitse viilun käyräviivaisen kuljetuksen aikaansaamiseksi. Tarvittaessa puristusrullat 9 voidaan lämmittää korkeisiin lämpötiloihin.

Kuvion avulla esitetty laite on tyypillinen esimerkki kahden viilun käsittelemiseen tarkoitetusta laitteesta. Mikäli käsiteltävänä on kolme viilua, laitetta on muutettava seuraavasti. Kuvalla esitettyyn laitteeseen lisätään toinen kuljetin lisäviilun kuljettamiseksi alempaan puristusrullaan 9, joka on samanlainen kuin ylävanerin 2 kuljetin 10, ja toinen liimakalvon muodostava laite on sijoitettu viilun 1 alapuolelle. Näin kuten kuvalla esitetyssä sovellutusmuodossa lisällimakalvo voidaan myös syöttää ja sijoittaa viilun 1 (joka on puristamalla liitetty ytimeksi viiluun 2 pu-ristusrullaparin 9 avulla) ja lisäviilun väliin, joka on syötetty viilun 1 alapuolelta. Tämän jälkeen kolmikerroksinen vaneri alustavasti liitetyssä tilassa sukeltaa esiin puristusrullista 9.

17 81518

Jos puristusrullista 9 esiin tuleva kolmikerroksinen vaneri, riippumatta siitä onko sen liima kovettunut ja syiden suunta uudelleen suunnattu, syötetään uudelleen tällaiseen laitteeseen y-dinviilun 1 asemesta, työntyy puristusrullista 9 esiin viisikerroksinen vaneri. Luonnollisesti tämän uudelleenkierrätyksen asemesta laitteen perässä voi olla samantyyppinen toinen laite siten, että ensimmäisestä laitteesta tuleva vaneri kuljetetaan seuraavaan laitteeseen seuraavan laitteen ytimeksi joko siten, että sen syiden suuntaa ei vaihdeta tai siten että syiden suunta vaihdetaan.

Kuten edelläolevasta ilmenee voidaan keksinnön mukainen laite muunnella halutun tyyppiseksi yhdistelmälaitteeksi kuvioissa esitetyn tyypillisen rakenteen pohjalta. Tällaisessa laitteessa on tärkeää, että viilukuljettimet on suunniteltu vastaamaan viilujen eri tekijöitä, mukaanlukien syiden suunta ja paksuus.

Kukin viiluista voi olla muodossa, jossa on sarja viilulevyjä, jotka on katkaistu määrätyn mittaisiksi siten, että niiden välissä on tai ei ole tyhjää tilaa, ja tällaiset viilulevyt voidaan kuljettaa yksitellen tai jatkuvasti. Vaihtoehtoisesti yksi tai molemmat ylä- ja alavanerit voidaan kuljettaa jatkuvan rainan muodossa samalla kun liimakalvo sijoitetaan jatkuvana niiden väliin kuten yllä on kuvattu.

Seuraavassa kuvataan käytettävien viilujen kosteuspitoisuutta. Yleisesti ylläolevalla tavalla muodostettu liimakalvo, jossa on alhainen vesipitoisuus, saa aikaan lujemman liitoksen, kun sitä käytetään viilujen liittämiseen, joilla on korkea kosteuspitoisuus, kuten aiemmin on esitetty. Tämän mukaisesti on suositeltavaa, että kaikkien käytettävien viilujen kosteuspitoisuus säädetään etukäteen, jotta ne vastaisivat tätä tendensiä. Kosteuspitoisuuden säätäminen voidaan suorittaa kuivaamalla viilut tasaisesti läpikotaisin viilujen pinnalta niiden sisäosan tai mikäli tarpeellista pääasiassa pintakerros, joka on yhteydessä liimapintaan. Mikäli käytettävillä viiluilla on liian korkea kosteuspitoisuus, niitä lämmitetään hetken aikaa millä tahansa hyvin tunnetulla läm-mityslaitteella kuten lämmityslevyllä tai -rullalla liitettävän 1β 81518 pintakerroksen kuivaamiseksi, ja sen jälkeen ne siirretään seu-raavaan vaiheeseen liimakalvon sijoittamista varten ja sopivimmin seuraaviin kylmä- ja kuumapuristusvaiheisiin kosteuspitoisuuseron säilyessä viilujen pintakerroksen ja sisäosan välillä.

Viilujen lämpötila voidaan korottaa ennen kuin siirretään keksinnön mukaiseen laitteeseen. Koska viilujen lämmittäminen sinänsä voi joskus aiheuttaa liiman kovettumisen seuraavassa kuuma- tai kylmäpuristusvaiheessa, voidaan sopivaa lämmityslaitetta esim. lämmitysrullaa 12 kuviossa 1 käyttää joissakin tapauksissa viilujen lämpötilan kohottamiseksi.

Toisaalta niiden viilujen kohdalla, joiden kosteuspitoisuus on liian alhainen, on suositeltavaa käyttää kostutinta, esim. vettä, kuumaa vettä, höyryä tai vesiliuosta, jossa toisena aineena on esim. formaliini, erilaiset liimat vedessä ja muut vesipitoiset happamet liuokset kuten vedellä laimennettua suolahappoa ja vesipitoista ammoniumkloridia viiluihin ruiskuttamalla tai pinnoittamalla liitettävä viilun pintakerros kosteaksi. Luonnollisesti kos-tutinlaitetta voidaan käyttää yhdessä yllämainitun viilun lämmi-tyslaitteen kanssa.

Suositeltavassa sovellutusmuodossa liimakalvo voidaan säätää siten, että se soveltuu käytettävien viilujen kosteuspitoisuuteen. Esimerkiksi kosteusmittari voidaan sijoittaa viilujen yhteyteen niiden kosteuspitoisuuden mittaamiseksi, jolloin liimakalvon kuivuutta voidaan automaattisesti tai manuaalisesti säätää mittausten pohjalta. Edelleen toinen kosteusmittari voidaan asettaa mittaamaan liimakalvon vesipitoisuutta, jolloin kostuttimen aikaansaamaa ruiskutusta liimakalvon kostuttamiseksi voidaan automaattisesti tai manuaalisesti säätää sekä viilun että kalvon kosteuspi-toisuusmittausten perusteella. Tässä tapauksessa on suositeltavaa yhdistää kosteuden ruiskutus puhaltimeen 11. Edelleen kosteuden ruiskutus voidaan suorittaa liimakalvon molemmilla puolilla siten, että kostutusmäärä voidaan säädellä kummallakin puolella itsenäisesti.

19 81518

Kostutin kuten kostutusruisku on tavallisesti järjestetty siten, että se toimii liimakalvon irrotuksen jälkeen, mutta se voi olla järjestetty myös siten, että se kohdistaa kosteuden kantopinnalla olevaan liimakalvoon ennen irrotusta mikäli tarpeellista. Kostuttava aine ei ole rajattu höyryyn ja veteen vaan myös kuumaa vettä ja toista ainetta sisältäviä vesiliuoksia kuten formaliinia, erilaisia vedessä olevia liimoja ja muita vesipitoisia happoliuoksia kuten laimennettua suolahappoa ja vesipitoista ammoniumkloridia voidaan myös käyttää liimakalvoon. Kun tällaista vesipohjaista liuosta käytetään liimakalvoon, on käytettävän veden määrä pidettävä pienenä, alle 55,5 g/m2, sopivimmin 3-40 g/m2, riippuen liimakalvon koostumuksesta ja kuivuudesta.

Koska vesipitoisuutta on alennettu, pyrkivät liimakalvot vähemmän tunkeutumaan viiluihin, erityisesti niihin viiluihin, joilla on hyvin alhainen kosteuspitoisuus. Jotta tällaista tendensiä lisättäisiin, uudelleenkostutus on hyvin tehokasta vaikkakin vettä käytetään pieniä määriä. Esimerkiksi jos vaneria valmistetaan käyttämällä alhaisen kosteuspitoisuuden omaavia viiluja pinta- ja taustaviiluina ja niille suoritetaan liitoslujuuskokeet kuten esimerkissä 1, liiman pettäminen lähes esiintyi viilu- liimakalvo-pinnalla. Vanerit valmistettiin jälleen samoissa olosuhteissa lukuunottamatta sitä, että höyry ruiskutettiin molempiin liimakalvon pintoihin määrän ollessa noin 9 g vettä/m2 kullakin pinnalla ja liitoslujuuskokeet suoritettiin näillä sen havaitsemiseksi, että tarttuminen vastakkaisilla pinnoilla oli huomattavasti parantunut. Kääntäen kun viilut, joiden kosteuspitoisuus oli alhainen, sopivasti kostutettiin liitettävästä pintakerroksesta, tai kun käytettävien viilujen kosteuspitoisuus oli suhteellisen suuri, samanlaiset kokeet näyttivät liimauksen parantumista.

Kuten yllä on kuvattu tarjoaa oheinen keksintö uuden ja parannetun vanerin valmistusmenetelmän,jolla kyetään liittämään suuren kosteuspitoisuuden omaavia viiluja vähäisin kustannuksin, joiden liittäminen muuten tekniikan tasosta tunnetulla tekniikalla on huomattavan vaikeaa kaupallisissa sovellutuksissa kustannusten noususta, laitteen suuresta koosta ja vaiheiden monimutkaisuudesta johtuen, samoin kuin alhaisen kosteuspitoisuuden omaavissa 20 81 51 8 viiluissa, siten kokonaan voittaen ne vaikeudet, jotka liittyvät hankalaan viilujen kuivumiseen säätelyyn mukaanlukien kutistuminen, halkeilu ja huono tarttuminen, tuoden suuren avun nykyiseen ja tulevaan vanerin valmistustekniikkaan.

Yllämainitulla laitteella liimakalvon muodostamiseksi ja sen syöttämiseksi viilujen väliin on merkittävänä etuna se, että se huomattavasti vähentää levitettävän liiman määrää myös silloin, kun sitä käytetään vanerin valmistuksessa kuivista viiluista kuten nykytekniikalla on tavanomaista. Laitteella saadaan aikaan tasainen sitoutuminen pienellä liimamäärällä riippumatta viilujen kosteuspitoisuudesta, saaden aikaan suuren parannuksen tekniikan tasossa myös tässä mielessä. Laitetta ei käytetä ainoastaan viilujen yhteydessä, vaan sitä voidaan myös käyttää vesipitoisen kuumassa kovettuvan liiman levittämiseen valmistettaessa laminaatte-ja limittämällä ja sitomalla mitä tahansa materiaalia olevia levymäisiä kappaleita kuten sahattuja levyjä, vaneria, kerrospuuta, lautoja, paperiarkkeja, muoviarkkeja ja vastaavia haluttuina yhdistelminä .

Claims (20)

2i 81518

1. Vanerin valmistusmenetelmä, johon kuuluu vesipitoisen lämpö-kovettuvan liima-aineen (4) sijoittaminen vanerilevyjen väliin ja minittujen vanerilevyjen puristaminen vasten toisiaan, tunnettu siitä, että vesipitoinen lämpökovettuva liima-aine (4) levitetään nestemäisessä tilassa kantopinnalle (6, 7, A), lämpökovettuva liima-ainekerros (3a) kuivataan tarttuva-kuivaksi, lämpökovettuva liima-ainekerros irrotetaan kantopin-nasta (6, 7, A) kalvomaisessa tilassa (3b), kalvomainen lämpö- kovettuva liima-aine (3b) sijoitetaan vanerilevyjen (1, 2) väliin ja vanerilevyt (1, 2) puristetaan.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että nestemäinen liimakalvo (3a), jonka vesipitoisuus on 30 - 70 %, kuivataan siten, että kantopinnalta (7, A) irrotetun liimakalvon (3b) vesipitoisuus on alhaisempi eli on 15 - 40 paino-%.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuivaaminen suoritetaan siten, että kantopinnalta (7, A) irrotetun liimakalvon (3b) vesipitoisuus on 18 - 35 paino-%.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuivaaminen suoritetaan siten, että kantopinnalta (7, A) irrotettu liimakalvo (3b) on tahmeankuiva.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuivaaminen suoritetaan kuumentamalla nestemäistä liimakalvoa (3a) kantopinnalla (7, A) lämpötilaan välillä 40 - 100°C.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että liimakalvo (3b) irrotetaan kantopinnalta (7, A) vetämällä liimakalvoa (3b) nopeudella, joka on suurempi kuin kantopinnan (7, A) liikenopeus, ennen kuin liimakalvo (3b) sijoitetaan viilujen (1, 2) väliin. 22 8 1 5 1 8 /

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siihen lisäksi kuuluu ilman puhaltaminen liima-kalvoon (3b) ennen ja/tai sen jälkeen kun se on irrotettu kantopinnalta (7, A).

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siihen lisäksi kuuluu, että pieni määrä vettä levitetään liimakalvoon (3b) tai viiluihin (1, 2) ennen kuin liimakalvo (3b) sijoitetaan viilujen (1, 2) väliin.

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siihen lisäksi kuuluu viilujen (1, 2) lämmitys ennen kuin liimakalvo (3b) sijoitetaan viilujen (1, 2) väliin.

10. Vanerin valmistamiseen tarkoitettu laite, johon kuuluu (a) määrättyyn suuntaan liikkuva kantopinta (6, 7, A), (b) laitteet vesipitoisen nestemäisen vaneriliiman (4) levittämiseksi kantopinnalle (6, 7, A) nestemäisen liimakalvon (3a) muodostamiseksi, (c) laitteet nestemäisen liimakalvon (3a) kuivaamiseksi kanto-pinnalla (7, A) kalvon vesipitoisuuden vähentämiseksi, (d) kuljetinlaitteet liimakalvon (3b) sijoittamiseksi viilujen (1, 2) väliin ja viilujen siirtämiseksi vastakkain ja (e) laitteet (9) viilujen (1, 2) ja niiden välissä olevan liimakalvon (3) puristamiseen, tunnettu siitä, että laitteeseen kuuluu laitteet (8) lämmössä kovettuvan liimakalvon (3a) irrottamiseksi kantopinnalta (7, A).

11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen laite, tunnettu siitä, että kantopinta (6, 7, A) muodostuu rullan kehäpinnasta.

12. Patenttivaatimuksen 10 mukainen laite, tunnettu siitä, että kantopinta (6, 7, A) muodostuu rullasarjan kehä-pinnoista. Il 23 81 51 8

13. Patenttivaatimuksen 12 mukainen laite, tunnettu siitä, että minkä tahansa rullan kehänopeus on muuttuva.

14. Patenttivaatimuksen 10 mukainen laite, tunnettu siitä, että siihen kuuluu lämmitysrullasta (7) muodostuvat lämmityslaitteet.

15. Patenttivaatimuksen 14 mukainen laite, tunnettu siitä, että rulla (7) lämmitetään kierrättämällä lämittävää ainetta sen sisällä,

16. Patenttivaatimuksen 14 mukainen laite, tunnettu siitä, että lämmitysrulla (7) lämmitetään lämpötilaan 40 - 100°C.

17. Patenttivaatimuksen 14 mukainen laite, tunnettu siitä, että siihen lisäksi kuuluu puhallin (11, D) ilman puhaltamiseksi vasten liimakalvoa (3b) ennen ja/tai sen jälkeen kun se on irrotettu kantopinnalta (7, A).

18. Patenttivaatimuksen 10 mukainen laite, tunnettu siitä, että viiluja (1, 2) kuljetetaan nopeudella, joka on suurempi kuin kantopinnan (7, A) liikenopeus.

19. Patenttivaatimuksen 10 mukainen laite, tunnettu siitä, että kuljetuslaitteisiin kuuluu puristusrulla (9) viilujen (1, 2), joiden väliin on sijoitettu liimakalvo (3b), kuljettamiseksi ja puristamiseksi.

20. Patenttivaatimuksen 10 mukainen laite, tunnettu siitä, että siihen lisäksi kuuluu ainakin yhteen viiluista (1, 2) liittyvä lämmitysrulla (12) viilun liimattavan pinnan lämmittämiseksi ennen kuin liimakalvo (3b) sijoitetaan viilujen (1, 2) väliin. . 24 81 51 8 Patentkray