FI64145C - Foerfarande foer framstaellning av 2-arylamino-2-imidazolinderivat - Google Patents

Description

---- r.l KUULUTUSJULKAISU ί λ -ι λ C

jgr? [4 (,1) UTLÄOONINOSSKRIFT 6 414 5 •j5x§ c (45) Γ.,' , : .''3 ’ η'’3

Aktmm « ·.·. · - . . w . . .* . «. -. υ (51) Kv.ik.Va3 C O? D 233/50 SUOMI —FINLAND (21) P«^hak^~Pi*wtmekiiiiic 731721 (22) HakamitpaM — AMOknkqpdag 10.06.73 ^ * (23) Alkupiivl—GlltiglMCadtf 10.06.75 (41) Tullut JulklMfcrt — Bilvit offuntHg 0^+.01 .?6

Patentti- ja rekisteri haliitua .... _ _ . (44) Nihctvikslpanon jn kuuUulkalatn pvm. —

Patent- och registerstyrelsan ' ' Amok» utlt«d och ucljkmtM pubUcmd 30.06.83 (32)(33)(31) Pyy*·*»* Stuolkmis—B«fird prioritut 03.07.?4 Itävalta-österrike(AT) A 5^7^/7^ (71) Cheraie Linz Aktiengesellscnaft, St.-Peter-Strasse 25* Linz, Itävalta-österrike(AT) (72) Rudolf Franzmair, Linz-Ebelsberg, Itävalta-österrike(AT) (7*0 Leitzinger Oy (5^) 2-aryyliamino-2-imidatsoliinijohdannaisten valmistusmenetelmä -Förfarande for framställning av 2-arylamino-2-imidazolinderivat

Itävaltalaisista patenttijulkaisuista 248 428, 250 344 ja 250 345 tiedetään, että 2-aryyliamino-2-imidatsoliinijohdannaisilla, erityisesti 2-(21,6’-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinilla on selvä hypotensiivinen vaikutus, johon liittyy sedatiivinen vaikutus.

Belgialaisesta patenttijulkaisusta 741 947 tunnetaan edelleen tämän 2-aryyliamino-2-imidatsoliinijohdannaisen N-aroyylijohdannaisia, esimerkiksi 2-fli-bentsoyyli-(2',6’-dikloorifenyyli)-aminoJ-2-imidatsoliini, joilla myös on nämä hypotensiiviset ja samanaikaisesti rauhoittavat vaikutukset.

Nämä N-aroyylijohdannaiset saadaan tällöin aroyloimalla vapaat 2-aryyiiamino-2-imidatsoliinit aromaattisten karboksyylihappojen vastaavilla happoklorideilla, jolloin happoryhmä vaihdetaan ani-liinityppeen sidottuun vetyatomiin.

Nyttemmin on havaittu, että aroyloitaessa näitä 2-aryyliamino-2-imidatsoliineja aromaattisten karboksyylihappojen aktiivisten amidien avulla syntyy erittäin hyvillä saannoilla ja huomattavan puh- 2 64145 taana aroyylijohdannaisia, joilla on mielenkiintoisia farmakologisia ominaisuuksia ja joissa happoryhmät eivät ole aniliinitypessä vaan imidatsoliinitypessä. Näiden yhdisteiden belgialaisessa patenttijulkaisussa 741 947 kuvattujen yhdisteiden rakenteesta eroava rakenne voidaan osoittaa erilaisilla fysikaalisilla tutkimuksilla, mm. seossulamispisteella ja NMR-spektreillä.

Oheisen keksinnön kohteena on siten menetelmä 2-aryyliamino-2-imidatsoliinijohdannaisten, joiden yleiskaava on R, H NN-

3 I

CO

«4 tai 10- u ' N-1

J I

CO

R4 valmistamiseksi, joissa kaavoissa R^, R2 ja R3, jotka voivat olla samanlaisia tai erilaisia, tarkoittavat vetyä, halogeenia, parhaiten klooria tai bromia, tai alempaa alkyyliryhmää edellyttäen, että ryhmistä R^, R2 ja R3 on aina ainakin yksi jokin muu kuin vety, ja R^ on fenyyliryhmä, joka mahdollisesti on substituoitu alkyyliryhmällä, jossa on 1 tai 2 hiiliatomia, joka menetelmä on tunnettu siitä, että yleiskaavan II mukainen 2-aryyliamino-2-imidatsoliinijohdannainen 3 64145 3 ϊ saatetaan reagoimaan yleiskaavan III mukaisten aktiivisten amidien kanssa R4 - C - X (III)

4 rt O

jossa X on viisijäseninen heterosyklinen, mahdollisesti benseenillä kondensoitu rengas, jonka molekyylissä on 2 tai 3 typpiatomia, jolloin ainakin yhteen typpiatomiin on liittynyt vetyatomi, tai ryhmä, jonka kaava on 2Xj>?-<NH <iv> R3 a jolloin R^, R2, R3 ja R4 tarkoittavat samaa kuin kaavassa I, normaalissa tai korotetussa lämpötilassa.

"Aktiivisilla amideilla" on ensi sijassa ymmärrettävä sellaisia yhdisteitä, joita kutsutaan "atsolideiksi" H.A. Staab'in ja W.Rohr'in, "Synthesen mit heterocyclischen Amiden", ja W.Foerst'in, Neuere Methoden der präparativen organischen Chemie, V, sivu 53 ff, mukaisesti. Tällä ymmärretään oheisen keksinnön mielessä ensi sijassa niitä kaavan R4.COOH mukaisten happojen atsolideja, jotka ovat analogisia tämän työn sivulla 55 olevan taulukon I etikkahappoatso-lidien kanssa. Mainittakoon esimerkiksi 1,2,3-triatsolidi, 1,2,4-triatsolidi sekä bentstriatsolista ja bensimidatsolista johdetut atsolidit. Erityisen tarkoituksenmukaista on käyttää kaavan R4COOH mukaisten happojen imidastolideja. Sitä paitsi voidaan oheisen keksinnön mukaiseen asylointiin käyttää kuitenkin myös kaavan II mukaisen yhdisteen aktiivista amidia, joka sisältää happoryhmän ani-liinityppeen sidottuna.

4 64145

Atsolidien avulla suoritetun asyloinnin erilainen kulku verrattuna happoklorldien avulla suoritettuun on erittäin yllättävää# koska edellä mainitun H.A. Staab'in ja W. Rohr'in työn mukaan näiden atsolidien reaktiokyky on samanlainen kuin happohalogenidien ja -anhydridien.

Kaavan II mukaisten yhdisteiden reaktio kaavan III mukaisten aktiivisten amidien kanssa voi tapahtua kaikissa atsolidimenetelmissä tavanomaisissa olosuhteissa. Tarkoituksenmukaisesti toimitaan siten, että kaavan III mukaisen aktiivisen amidin liuokseen lisätään kaavan II mukaisen asyloitavan 2-aryyliamino-2-imidatsoliinin liuosta. Reaktio voidaan suorittaa antamalla liuoksen seistä huoneen lämpötilassa, mutta sitä voidaan lämmittää, tarkoituksenmukaisesti korkeintaan käytetyn liuottimen kiehumispisteeseen asti. Tällaisina liuottimina voidaan mainita esimerkiksi tolueeni, bentseeni, ksy-leeni, kloroformi, dimetyyliformamidi, dioksaani ja tetrahydrofu-raani. Kaavan III mukaista aktiivista amidia käytetään vähintään yhtä suuri moolimäärä laskettuna kaavan II mukaisesta yhdisteestä, tarkoituksenmukaisesti 10 - 20 % ylimäärä. Reaktioaika valitaan aktiivisen amidin reaktiokyvyn ja reaktion lämpötilan perusteella.

Se on yleensä useita tunteja.

Jos kaavan III mukaisena aktiivisena amidina käytetään sellaista yhdistettä, jossa X tarkoittaa kaavan IV mukaista ryhmää, ja jos tässä kaavan IV mukaisessa ryhmässä ja kaavan II mukaisessa yhdisteessä bentseeniytimen substituentit R^, R2 ja R3 ovat identtisiä, niin ei ole välttämätöntä käyttää kaavan II mukaista yhdistettä yhtä suurta moolimäärää tai vain pientä ylimäärää. Tässä tapauksessa tullaan toimeen huomattavalla alimäärällä, tarkoituksenmukaisesti käyttämällä alle puolet, parhaiten jopa vain kymmenesosa ekvivalent-timäärästä laskettuna kaavan III mukaisesta aktiivisesta amidista, koska asyloinnin kuluessa kaavan III mukaisesta aktiivisesta amidista vapautuu kaavan II mukaista yhdistettä.

Keksinnön mukaisen menetelmän tämä muunnos onnistuu esimerkiksi yksinkertaisesti keittämällä lähtöaineita aproottisessa, inertissä liuottimessa, kuten esimerkiksi tolueenissa tai ksyleenissä.

5 64145

Jatkokäsittelyä varten poistetaan kaikissa keksinnön mukaisen menetelmän muunnoksissa liuotin tarkoituksenmukaisesti päättyneen reaktion jälkeen, jolloin kuivajäännös voidaan puhdistaa kiteyttämällä uudelleen. Joissakin tapauksissa on suositeltavaa hiertää kuivajäännöstä ensin veden kanssa, mahdollisesti samalla lisäten hieman alkalia, kuten sooda- tai natriumbikarbonaattiliuosta, jonka jälkeen joko kiteytetään tai vesifaasi otetaan orgaaniseen liuottimeen.

Reaktiota varten ei ole kaikissa tapauksissa tarpeen valmistaa kaavan III mukaista aktiivista amidia erillisessä työvaiheessa.

Kaavan III mukainen atsolidi voidaan synnyttää myös in situ vastaavasta atsolista ja kaavan R^.COCl mukaisesta happoklcridistä ja käyttäen suoraan edelleen. Niinpä on esimerkiksi mahdollista saattaa kaavan R^COCl mukainen happokloridi reagoimaan tetrahydrofuraanissa imidatsolin kanssa ja tapahtuneen reaktion jälkeen lisätä reaktio-liuokseen kaavan II mukaisen yhdisteen liuos. In situ tapahtuva kaavan III mukaisen imidatsolin valmistaminen onnistuu myös saattamalla kaavan R^COOH mukainen happo reagoimaan Ν,Ν'-karbonyylidi-imidatsolin kanssa.

Aktiiviset amidit, joissa X tarkoittaa kaavan IV mukaista ryhmää, saadaan belgialaisen patenttijulkaisun 741 947 mukaisella menetelmällä.

Kaavan Ia tai Ib mukaiset yhdisteet ovat yhtenäisiä, hyvin kiteytyviä tuotteita. Näiden yhdisteiden rakennetta ei voida sikäli määrittää yksiselitteisesti, että on jätettävä avoimeksi kysymys siitä, onko kaksoissidos imidatsoliinirenkaassa (Ia) tai eksosyklinen (Ib). Niillä on erittäin mielenkiintoisia farmaseuttisia ominaisuuksia. Erityisen huomattavia ovat tällöin kaavan Ia tai Ib mukaiset yhdisteet, joissa fenyylirengas on substituoitu halogeenilla 2- ja 6-ase-massa. Tällaisilla yhdisteillä, joissa R^CO tarkoittaa bentsoyyli-, m- tai p-toluoyyliryhmää, on myös verenpainetta alentava vaikutus, kuten kaavan II mukaisilla yhdisteillä, esimerkiksi 2— (2',6' — dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinilla ja niillä aroyylijohdannai-silla, jotka on kuvattu belgialaisessa patenttijulkaisussa 741 947, mutta sedatiivinen vaikutuskomponentti on kuitenkin huomattavasti vähemmän selvä. Erityisen suotuisa suhde verenpainetta alentavan vaikutuksen ja sedatiivisen vaikutuksen välillä on havaittavissa sellaisissa yhdisteissä, joissa R^CO on bentsoyyliryhmä, jolloin näitä yhdisteitä hypotensiivisena aineena käytettäessä jää pois 6 64145 mm. epämiellyttävänä sivuvaikutuksena esiintyvä väsymys. Kaikki nämä yhdisteet resorboituvat erinomaisesti suun kautta, erityisesti yhdisteet, joissa R^CO on bentsoyyli.

Sama vaikutussuunta on havaittavissa myös muilla kaavan IVa tai IVb mukaisilla yhdisteillä, tosin eri mitassa.

Sedatiivisen eli keskushermostoa vaimentavan vaikutuksen puuttuminen saadaan helposti selville toteamalla karotissinusrefleksin olemassaolo narkotisoiduilla kaniineilla sen jälkeen, kun niille on annettu mainittuja kaavan Ia tai Ib mukaisia yhdisteitä 100 mikrogrammaa/kg. Tämä refleksi on melkein täysin vaimentunut annettaessa yhtä suuri annos 2-(2',6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia. Edelleen tämä voidaan havaita myös valveilla olevien hiirien muuttumattomasta käyttäytymisestä annettaessa 5 tai 10 mg/kg näitä kaavan Ia tai Ib mukaisia bentsoyyli- tai p-tolueeniyhdisteitä.

Mainittuja kaavan Ia tai Ib mukaisia yhdisteitä, joissa R^CO tarkoittaa bentsoyyliä, m- tai p-tolueenia, voidaan sen vuoksi antaa lääketieteessä hypötensiivisina aineina kaikissa farmaseuttiseen käyttöön tavanomaisissa valmistemuodoissa, kuten tabletteina, lääkerakeina, kapseleina, lääkepuikkoina, emulsioina, liuoksina tai injektioliuoksina.

Tähän tarkoitukseen käytetään antomuodosta riippuen joko vapaita emäksiä tai suoloja. Suoloina voidaan käyttää suoloja esimerkiksi epäorgaanisten tai orgaanisten happojen kanssa, kuten hydrohalogeni-deja, fosfaatteja, oksalaatteja, 8-klooriteofyllinaattia tai suoloja happamien synteettisten hartsien kanssa.

Keksinnön mukaista menetelmää selvennetään seuraavassa lähemmin esimerkein.

Näissä esimerkeissä annetut NMR-absorptiot on annettu 6-arvoina. Esimerkki 1: 1,47 g bentsoehappoa (12 millimoolia) liuotetaan 50 ml:aan absoluuttista tetrahydrofuraania ja tähän lisätään sekoittaen 1,95 g N,N’-karbonyylidi-imidatsolia. Seoksen annetaan seistä 45 minuuttia huoneen lämpötilassa. Tähän lisätään sekoittaen liuos, jossa on 2,30 g ^ 64145 2- (2',6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia 25 ml:ssa absoluuttista tetrahydrofuraania ja annetaan sen jälkeen seistä 20 tuntia huoneen lämpötilassa. Liuotin tislataan pois normaalipaineessa ja jäännös hierretään noin 50 ml:n kanssa O,5-prosenttista natriumbi-karbonaattiliuosta, jolloin tapahtuu kiteytyminen. Suodatetaan, kiteet pestään hyvin vedellä ja kuivataan tyhjiössä fosforipentoksi-dilla. Saadaan 3,31 g puhdistamatonta l-bentsoyyli-2-(2',6'-dikloori-fenyyliamino)-2-imidatsoliinia, joka kiteytetään uudelleen isopropa-nolista.

Puhtaan tuotteen saanto 2,65 g (77,2 % teoreettisesta), sulamispiste -160 - 162°C.

Analyysi: C^gH^Cl^^O

Laskettu: C 57,19 H 3,98 N 12,55 O 5,23 Cl 21,10

Saatu: 57,4 4,1 12,4 5,2 20,8 pKa: 4,01 (70-prosenttisessa metyylisellosolvissa huoneen lämpötilassa) UV: λ = 237 nm (sh; e = 22 100) etanolissa IR: (KBr) 3310 cm 1686 cm 1656 cm 1612 cm 1579 cm-1 NMR: (100 MHz, CDCl-j) : 3,42 (2H, melkein tripletti) 4,01 (2H, melkein tripletti), n. 4,10 (m, leveä, NH, vaihto D20:n kanssa).

Belgialaisen patenttijulkaisun 741 947 mukaisen 2-/N-bentsoyyli-(2',6'-dikloorifenyyli)-amino/-2-imidatsoliinin sulamispiste on myös 160 -161°C, mutta molempien yhdisteiden seossulamispiste on kuitenkin 134 - 143°C.

Muut belgialaisen patenttijulkaisun mukaisen yhdisteen arvot ovat: pKa-arvo = 6,10 (70-prosenttisessa metyylisellosolvissa huoneen lämpötilassa) NMR: (100 MHz, CDCl-j): 3,66 (s,4H) , 6,43 (m, leveä, NH, vaihto D2O:n kanssa), ovat myös selvästi erilaisia.

s 64145

Esimerkki 2: 4,60 g 2-(2',6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia (20 millimoolia) ja 4,23 g p-toluyyli-imidatsolidia (23 millimoolia) keitetään refluk-soiden 2,5 tuntia 60 ml:ssa absoluuttista tolueenia. Sen jälkeen haihdutetaan, jäännös hierretään 40 ml:n kanssa isopropanolia, suodatetaan ja kuivataan; näin saadaan 6,27 g puhdistamatonta 1-p-toluyyli- 2-(2',6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia (90,2 % teoreettisesta) , sulamispiste = 156 - 176°C, joka puhdistamista varten kiteytetään uudelleen isopropanolista. Saadaan 5,74 g puhdasta tuotetta (82,7 % teoreettisesta), sulamispiste: 172 - 175°C.

Analyysi: ci7Hi5C12N3°

Laskettu: C 58,63 H 4,34 Cl 20,36 N 12,06 0 4,59

Saatu: 58,8 4,6 20,2 11,9 4,9 pKa: 4,18 (70-prosenttisessa metyylisellosolvissa huoneen lämpötilassa) UV: λ= 236 nm (sh, ε = 20 200) etanolissa IR: (KBr): 3 310 cm_1, 1689 cm-1, 1650 cm-1, 1620 cm"1 NMR (100 MHz, CDCl^): 3,48 (2H, melkein tripletti) 4,07 (2H, melkein tripletti n. 4,20 (m, leveä, NH, vaihto DjO^ kanssa)

Esimerkki 3: 1,63 g imidatsolia (24 millimoolia) liuotetaan 10 ml:aan absoluuttista tetrahydrofuraania. Tähän liuokseen tiputetaan liuos, jossa on 1,85 g p-toluyylikloridia (12 millimoolia) 10 ml:ssa absoluuttista tetrahydro-furaania, ja tiputtamisen jälkeen seosta sekoitetaan vielä 2 tuntia huoneen lämpötilassa. Sen jälkeen saostunut imidatsoli-hydrokloridi suodatetaan, kiteet peitetään 5 ml:11a absoluuttista tetrahydrofuraania ja erotetaan nopeasti imulla. Saatu suodos lisätään 5 minuutin sisällä samalla sekoittaen liuokseen, jossa on 2,30 g 2-(2',6'-dikloo-rif enyyl.iamino)-2-imidatsoliinia (10 millimoolia) ja annetaan sen jälkeen seistä 20 tuntia huoneen lämpötilassa. Tämän jälkeen haihdutetaan, jäännös käsitellään kuumana 25 ml:11a isopropanolia ja sen jälkeen annetaan seistä 4 tuntia huoneen lämpötilassa. Suodatetaan, pestään isopropanolilla ja kuivataan. Saadaan 2,99 g puhdasta 1-p-toluyyli-2-(2',6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia, mikä on

II

9 641 45 85,9 % teoreettisesta, sulamispiste = 172 - 175°C. Tuote on identtinen esimerkissä 2 kuvatun tuotteen kanssa.

Esimerkki 4: 3 g o-toluyylihappoa (22 millimoolia) liuotetaan 70 ml:aan absoluuttista tetrahydrofuraania, lisätään 3,57 g N,N'-karbonyylidi-imidatsolia ja sekoitetaan 1 tunti huoneen lämpötilassa, Sen jälkeen lisätään liuos, jossa on 4,60 g 2-(2',6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia 30 ml:ssa tetrahydrofuraania. Seoksen annetaan seistä yön yli huoneen lämpötilassa. Sen jälkeen haihdutetaan tyhjiössä kuiviin, jäännös hierretään hyvin 150 ml:n kanssa vettä, suodatetaan, pestään vedellä ja kuivataan. Näin saadaan 6,05 g puhdistamatonta l-o-toluyyli-2-(2', 6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia.

Sp = 160 - 175°C (87,1 % teoreettisesta).

Puhdistamista varten kiteytetään uudelleen isopropanolista, jolloin saadaan 5,61 g (80,9 % teoreettisesta) analyysipuhdasta tuotetta, sp = 179 - 180°C.

pKa: 3,85 (70-prosenttinen metyylisellosolvi, huoneen lämpötila) UV: λ= 242 nm (sh, ε = 13 150) etanolissa IR: (KBr) 3 355 cm"1, 1706 cm-1, 1643 cm"1 NMR: (100 MHz, CDCl^)* 3,94 (2H, melkein tripletti) 4,05 ja n. 4,20 (yhteensä 3 H, josta 1 H vaihtuu D20:n kanssa, jää m 4,05, 2H).

Esimerkki 5: 3 g m-toluyylihappoa (22 millimoolia) liuotetaan 70 ml:aan tetrahydro-furaania, lisätään 3,57 g Ν,Ν'-karbonyylidi-imidatsolia ja sekoitetaan 1 tunti huoneen lämpötilassa. Sen jälkeen lisätään liuos, jossa on 4,60 g 2-(2',6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia 30 ml:ssa absoluuttista tetrahydrofuraania. Seoksen annetaan seistä yön yli huoneen lämpötilassa. Tämän jälkeen haihdutetaan tyhjiössä kuiviin, jäännös hierretään hyvin 150 ml:n kanssa vettä, suodatetaan, pestään vedellä ja kuivataan. Näin saadaan 6,92 g puhdistamatonta 1-m-toluyyli-(2*,6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia, joka puhdistamista varten kiteytetään uudelleen bentseeni:sykloheksaanista (1:1) ja isopropanolista, jolloin saadaan 6,21 g (89,4 % teoreettisesta) analyysipuhdasta ainetta, sp = 157 - 158°C.

10 641 45 pKa = 4,02 (70-prosenttinen raetyylisellosolvi, huoneen lämpötila) UV: λ= 236 nm (sh, ε = 18 700) etanoli IR: (KBr) 3430 cm-1, 1680 cm"1, 1654 cm"1 NMR: (100 MHz, CDCl^)» 3,48 (2H, melkein tripletti) 4,07 (2H, melkein tripletti), n. 4,2 (m, leveä, N-H, osittain päällekkäin).

Esimerkki 6: 0,65 g (12 millimoolia) bentsoehappoa liuotetaan 20 ml:aan absoluuttista tetrahydrofuraania ja lisätään 0,86 g N,N'-karbonyylidi-imidat-solia (12 millimoolia). Reaktiota varten seoksen annetaan seistä 30 - 40 minuuttia huoneen lämpötilassa. Kirkkaaseen liuokseen lisätään liuos, joka sisältää 0,93 g 2-(2'-kloori-6'-metyylifenyyliamino)-2-imidatsoliinia 10 ml:ssa absoluuttista tetrahydrofuraania ja kuumennetaan 3,5 tuntia refluksoiden. Sen jälkeen haihdutetaan.

Jäännös jauhetaan 20 ml kanssa 0,5-prosenttista natriumbikarbonaatti-liuosta, suodatetaan, pestään vedellä ja kuivataan. Näin saadaan 1,29 g puhdistamatonta l-bentsoyyli-2-(2'-kloori-6'-metyylifenyyliamino) -2-imidatsoliinia (92,8 % teoreettisesta).

Sykloheksaanista uudelleenkiteyttämisen jälkeen saadaan 1,11 g puhdasta tuotetta (79,8 % teoreettisesta), sp = 124 - 127°C.

UV: λ = 234 nm (sh? ε = 16 600) etanolissa IR: (KBr) 3415 cm"1 (terävä) 1673 cm-1, 1643 cm-1 NMR: (100 MHz, CDCl^): 3,37 (2H, melkein tripletti) 3,97 (2H, melkein tripletti) 4,70 (m, leveä N-H, vaihtuu D20:n kanssa)

Esimerkki 7: 1,47 g bentsoehappoa liuotetaan 50 ml:aan absoluuttista tetrahydrofuraania. Tähän lisätään sekoittaen 1,95 g N,N'-karbonyylidi-imidatso-lia, seoksen annetaan seistä 40 minuuttia huoneen lämpötilassa ja lisätään liuos, jossa on 3,19 g 2-(2,,6'-dibromifenyyliamino)-2-imidatsoliin ia 50 ml:ssa tetrahydrofuraania. Annetaan seistä 42 tuntia huoneen lämpötilassa. Tämän jälkeen liuotin tislataan pois normaalipaineessa ja jäännös hierretään 40 ml kanssa 1-prosenttista natriumbikarbonaattiliuosta, jolloin kiteytyminen tapahtuu. Kiteet

II

11 64145 erotetaan imulla, pestään hyvin vedellä ja kuivataan.

Näin saadaan 4,02 g puhdistamatonta l-bentsoyyli-2-(21,6'-dibromi-fenyyliamino)-2-imidatsoliinia, joka puhdistamista varten kiteytetään uudelleen isopropanolista. Saadaan 3,31 g (78,6 % teoreettisesta), puhdasta tuotetta, sp = 193 - 197°C.

pKa: 3,67 (70-prosenttisessa metyylisellosolvissa huoneen lämpötilassa) UV: λ= 240 nm (sh, e = 17 400) λ = 290 nm (sh; ε = 3660) etanolissa IR: (KBr) 3375 cm-1, 1697 cm"1, 1638 cm"1 NMR: (lOO MHz, CDC13): 3,49 (2H, melkein tripletti) 4,11 (2H, melkein tripletti), n. 4,05 (m, leveä, N-H, osittain peittynyt).

Esimerkki 8: 200 mg 2-/N-bentsoyyli-N-(2',6'-dikloorifenyyli)-amino/-2-imidatsoliinia ja 15 mg 2-(2',6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsolii-nia keitetään refluksoiden 32 tuntia 10 ml:ssa absoluuttista tolueenia. Sen jälkeen haihdutetaan kuiviin ja jäännös kiteytetään uudelleen 8 ml:sta isopropanolia. Saadaan 160 mg puhdasta l-bentsoyyli-2-(2',6’-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia, sulamispiste = 160 - 162°C, joka on identtinen esimerkin 1 tuotteen kanssa.

Esimerkki 9: 500 mg 2-/N-m-toluyyli-(2',6'-dikloorifenyyli)-amino/-2-imidatsoliinia (1,43 millimoolia) ja 33 mg 2-(2',6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia (0,143 millimoolia) kuumennetaan refluksoiden 18 tuntia 20 ml:ssa absoluuttista ksyleeniä. Liuotin poistetaan tyhjiössä, jäännös liuotetaan kuumaan 3,5 ml:aan isopropanolia ja annetaan kiteytyä hitaasti. Näin saadaan 342 mg (68,4 % teoreettisesta) puhdasta l-m-toluyyli-2-(2',6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia, sp = 157 - 158°C, joka on identtinen esimerkin 5 mukaisen tuotteen kanssa.

Lähtöaineena käytetty 2-/N-m-toluyyli-(2',6'-dikloorifenyyli)-amino/-2-imidatsoliini valmistetaan saattamalla 2-(2',6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliini reagoimaan m-toluyylihappokloridin kanssa, sp = 159 -164°C.

pKa = 6,68 (70-prosenttisessa metyylisellosolvissa huoneen lämpötilassa) .

12 64145

Esimerkki 10 1,52 g eli 22 mmol 1,2,4-triatsolia liuotetaan 50 ml:aan vedetöntä tetrahydrofuraania ja tähän lisätään tipottain ja sekoittaen liuosta, jossa oli 1,54 g eli 11 mmol bentsyylikloridia ja 20 ml vedetöntä tetrahydrofuraania, huoneen lämpötilassa. Tiputuksen päättymisen jälkeen seosta sekoitettiin vielä tunnin, kiteinen 1,2,4-triatsoli-hydrokloridi erotettiin suodattamalla ja suodos, joka sisälsi 1- bentsoyyli-l,2,4-triatsolidia, lisätään tipottain liuokseen, jossa oli 2,30 g eli 10 mmol 2-(2,6-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia ja 40 ml vedetöntä tetrahydrofuraania huoneen lämpötilassa jonka jälkeen seoksen annetaan seista yön yli huoneen lämpötilassa. Tetra-hydrofuraani poistetaan tyhjöllä ja jäännös kiteytetään uudestaan isopropanolista, jolloin saadaan 2,10 g l-bentsoyyli-2-(2',6'-di-kloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia, jolloin saanto on 62,9 % teoreettisesta ja sulamispiste on 160 - 162°C.

Esimerkki 11 2,44 g eli 11 mmol 1-bentsoyylibentsimidatsolidia ja 2,30 g eli 10 mmol 2-(2,6-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia keitetään paluujäähdyttäen 50 mltssa vedetöntä bentseeniä kuusi tuntia jonka jälkeen bentseeni poistetaan tyhjössä ja kiteinen jäännös uudelleen kiteytetään isopropanolista. Tällöin saadaan 2,01 g 1-bentsoyyli- 2— {2*,6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia, jolloin saanto on 60 % teoreettisesta ja sulamispiste on 160-162°C.

Esimerkki 12 2,46 g eli 11 mmol 1-bentsoyylibentstriatsolidia ja 1,84 g eli 8 mmol 2-(2,6-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia saatetaan reagoimaan esimerkin 1 mukaisella tavalla. Tällöin saadaan 2,15 g 1-bentsoyyli- 2-(2',6'-dikloorifenyyliamino)-2-imidatsoliinia, jolloin saanto on 78,1 % teoreettisesta ja sulamispiste on 160-162°C.

Claims (5)

1. 64145 13
2. 1. Menetelmä 2-aryyliamino-2-imidatsoliinijohdannaisten valmistamiseksi, joiden yleiskaava on R1 R9 /— S N «n
3. 3 I co K tai R1 H ‘’30- -(. H R3 CO R4 joissa kaavoissa R^, R2 ja R3, jotka voivat olla samanlaisia tai erilaisia, tarkoittavat vetyä, halogeenia, parhaiten klooria tai bromia, tai alempaa alkyyliryhmää edellyttäen, että ryhmistä R^, R2 ja R3 on aina ainakin yksi jokin muu kuin vety, ja R4 on fenyyliryhmä, joka mahdollisesti on substituoitu alkyyliryhmällä, jossa on 1 tai 2 hiiliatomia, tunnettu siitä, että yleiskaavan II mukainen 2-aryyliamino-2-imidatsoliinijohdannainen 14 64145 3 f H saatetaan reagoimaan normaalissa tai korotetussa lämpötilassa yleiskaavan III mukaisten aktiivisten amidien kanssa R4 - C - X (lii) II O jossa ryhmä X on viisijäseninen, heterosyklinen, mahdollisesti ben-seenillä kondensoitu rengas, jonka molekyylissä on 2 tai 3 typpi-atornia, jolloin ainakin yhteen typpiatomiin on liittynyt vetyatomi, tai ryhmä -o ^ I H jolloin Rj_, R2, R3 ja R4 tarkoittavat samaa kuin kaavassa I.
4. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kaavan III mukaisena aktiivisena amidina käytetään yhdistettä, jossa X tarkoittaa kaavan IV mukaista ryhmää, jossa Rj_, R2 ja R3 tarkoittavat samaa kuin kaavan II mukaisessa lähtöyhdisteessä, jolloin kaavan II mukaista yhdistettä käytetään alimäärä, edullisesti 1/10 ekvivalenttia laskettuna kyseessä olevasta kaavan III mukaisesta yhdisteestä. h 64145 15
5. 1. Förfarande för framställning av 2-arylamino-2-imidazoli.nderi.vat med den allmänna formeIn -3 I CO N eller :ä—a I\^ I CO «4 i vilka formler R^, R2 och R3, som kan vara lika eller olika, avser väte, halogen, företrädesvis klor eller brom, eller en lägre alkyl-grupp, under förutsättning att alltid Stminstone en av grupperna R^, R2 och R3 är nägot annat än väte, och R4 är en fenylgrupp, som eventuellt är substituerad med en alkylgrupp med 1 eller 2 kolato-mer, kännetecknat därav, att ett 2-arylamino-2-imidazo-linderivat med den allmänna formeln II