MENETELMÄ RAKENNUKSEN VALESOKKELIRAKENTEEN KORJAAMISEKSI

Keksinnön kohteena on menetelmä rakennuksen valesokkelirakenteen korjaamiseksi, joka valesokkelirakenne on muodostettu seinän ja lattian välille anturan päälle ja joka valesokkelirakenne ulottuu ympäröivän maan pinnan alapuolelle, ja jonka valesokkelirakenteen yhteydessä seinään kuuluu pystysuuntaisia puisia runkotolppia, eristeet runkotolppien välillä ja puinen alajuoksu runkotolppien tukemiseksi, jossa menetelmässä avataan valesokkelirakenne runkotolppien, eristeiden ja alajuoksun paljastamiseksi, poistetaan osa runkotolppaa, eristeitä ja alajuoksua avatun valesokkelirakenteen kohdalta, tuetaan seinän jäljelle jäävä runkotolppa alajuoksun alapuoliseen rakenteeseen tukijalkaa käyttäen, asennetaan uudet eristeet valesokkelirakenteeseen ja suljetaan valesokkelirakenne.

Ajanjaksolla alkaen 1960-luvulta ja päättyen 1980-luvulle pientaloissa käytettiin sokkelirakennetta, joka tunnetaan yleisesti nimityksellä valesokkeli. Valesokkelissa rakennuksen seinät voidaan tukea suoraan tai maanpinnan alapuolelle jäävän puisen alajuoksun avulla anturaan tai sokkelivaluun. Usein valesokkelia käyttävissä rakennuksissa lattiapinta muodostuu sokkelirakennetta ympäröivää maan pintaa alemmaksi. Rakennusta ympäröivä maanpinta voi olla myös rakennuksen seinää kohti viettävä.

Valesokkelirakenteessa sadevedet pääsevät kastelemaan rakennuksen valesokkelia, joka betonista valettuna päästää veden vähitellen lävitseen poterossa olevaan alajuoksuun ja sitä kautta seinän rakenteisiin. Seinän puisiin ja muihin eloperäisiin rakenteisiin syntyy kosteuden vaikutuksesta kosteusvaurio, joka puolestaan aiheuttaa esimerkiksi puurunkoon ja eristeisiin mikrobivaurioita, rakenteiden kostumista ja sitä kautta sisäilmaongelmia .

Tekniikan tasosta tunnetaan suomalainen hyödyllisyysmalli FI 9300, jossa on esitetty valesokkelikenkä valesokkelirakenteen korjaamiseksi. Valesokkelikenkää käytettäessä rakennuksen sisäpuolinen verhous puretaan, ainakin osa lattiasta poistetaan ja seinän kostuneet tai muuten pilaantuneet rakenteet poistetaan. Seinän runkotolppien alaosat korvataan valesokkelikengil-lä, jotka valetaan lattiaan kiinni. Tällaisen korjausmenetelmän käyttö on kuitenkin huomattavan kallista ja työlästä, sillä pientalo joutuu samalla väistämättä myös suuren sisäremontin kohteeksi, jotta valesokkelikenkä voidaan asentaa. Käytännössä rakennus on valesokkelin korjauksen ajan asuin kelvoton. Tämä lisää osaltaan remontin kustannuksia. Lisäksi valesokkelin korjaus edellä esitetyllä tavalla vaatii myös pattereiden irrotusta sekä sisäpintojen uusimista ja on sitä kautta hidasta.

Keksinnön tarkoituksena on aikaansaada tekniikan tason menetelmiä nopeampi ja edullisempi sekä korjaustyönaikaisen asumisen mahdollistava menetelmä rakennuksen valesokkelirakenteen korjaamiseksi. Tämän keksinnön tunnusomaiset piirteet ilmenevät oheisesta patenttivaatimuksesta 1.

Keksinnön mukaisen menetelmän tarkoitus voidaan saavuttaa menetelmällä rakennuksen valesokkelirakenteen korjaamiseksi, jossa menetelmässä avataan valesokkelirakenne runkotolppien, eristeiden ja alajuoksun paljastamiseksi purkamalla valesokkeli-rakennetta ulkoa päin ja poistetaan osa runkotolppaa, eristettä ja alajuoksua avatun valesokkelirakenteen kohdalta. Lisäksi menetelmässä tuetaan seinän jäljelle jäävä runkotolppa alajuoksun alapuoliseen rakenteeseen tukijalkaa käyttäen, asennetaan uusi eriste valesokkelirakenteeseen ja suljetaan valesokkelirakenne korvaamalla purettu valesokkelirakenteen osa pintarakenteella. Valesokkelirakenne on muodostettu seinän ja lattian välille anturan päälle ja ulottuu ympäröivän maan pinnan alapuolelle saakka. Valesokkelirakenteen yhteydessä seinään kuuluu pystysuuntaiset puiset runkotolpat, eriste runkotolppien välille ja puinen alajuoksu seinän runkotolppien tukemiseksi. Keksinnön mukaisella menetelmällä valesokkelirakenteen kosteuden pilaamat eristeet ja puiset seinän osat voidaan korvata ilman rakennuksen sisätilojen purkua. Menetelmässä käytetyt tukijalat mahdollistavat seinän runkotoppien tuennan ilman eloperäisiä materiaaleja.

Edullisesti tukijalka on pituussäädettävä. Tällöin samanlaista tukijalkaa voidaan käyttää eri korjauskohteissa ilman muutoksia ja tukijalan istuvuus voidaan taata.

Edullisesti valesokkelirakenteen puretun osan korvaava pintarakenne on kosteutta eristävä. Näin estetään veden pääsy valesok-kelirakenteisiin.

Edullisesti osa runkotolppaa, eristeitä ja alajuoksua poistetaan runkotolppa kerrallaan. Tällöin ehjät runkotolpat kannattelevat katkaistun runkotolpan osalta kuormaa väliaikaisesti.

Edullisesti ennen valesokkelirakenteen avaamista poistetaan maata valesokkelirakenteen viereltä oleellisesti alajuoksun tasolle saakka. Näin ongelmia aiheuttava kostunut puinen alajuoksu saadaan poistettua valesokkelirakenteesta helposti ja työskentely helpottuu, kun suurempi osa valesokkelirakennetta voidaan avata. Edelleen valesokkelirakenteen ulospäin näkyvät saumat jäävät näin maakerroksen alle piiloon, mikä tekee korjatusta valesokkelirakenteesta esteettisesti virheettömän.

Edullisesti valesokkelirakennetta puretaan kunkin runkotolpan kohdalta. Näin kunkin runkotolpan pilaantunut osa voidaan vaihtaa yksitellen, jolloin yksittäisen runkotolpan katkaiseminen väliaikaisesti ei aiheuta vaaraa seinälle.

Edullisesti poistetut eristeet korvataan epäorgaanisilla eristeillä. Tällöin eriste ei toimi elinalustana mikrobeille, jos kosteutta pääsee eristeisiin.

Edullisesti seinään kuuluva sisäverhouslevy katkaistaan lattiatason alapuolelta ja korvataan kosteuden kestävällä eristeellä. Näin kosteuden eteneminen kapillaarisesti seinän sisäver-houslevyä pitkin ylöspäin saadaan estettyä. Samalla muodostetaan este valesokkelirakenteen ulkoa päin mahdollisesti tulevan kosteuden etenemiselle lattian eristeisiin.

Poistettu maa valesokkelirakenteen vierestä voidaan korvata salaojasepelillä. Salaojasepeli läpäisee tehokkaasti vettä, jolloin valesokkelirakenne ei altistu valesokkelirakenteessa kiinni seisovalle vedelle kuten aiemmin.

Edullisesti pituussäädettävä tukijalka lukitaan runkotolppaan kiinnitysvälineillä runkotolppaan nivelen syntymisen estämiseksi. Näin tukijalka kantaa tehokkaasti seinien painoa ja täyttää vaadittavat rakenteelliset vaatimukset.

Edullisesti kiinnitysvälineet ovat puristuspulttiliitos. Tällaisen kiinnitysvälineiden rakenteen avulla liitoksesta saadaan sekä vaaka- että pystysuunnissa erittäin tukeva.

Pituussäädettävän tukijalan kiinnitysvälineet voivat olla pulttipuristusliitos. Tällainen rakenne on edullinen toteuttaa ja lukitsee tukijalan luotettavasti runkotolppaan.

Keksinnön ensimmäisen sovellusmuodon mukaan valesokkelirakennet-ta puretaan irrottamalla valesokkelirakenteen sokkelilevy, kun seinään kuuluu seinän runkotolppiin kannatettu ulkoverhous. Sokkelilevy voidaan poistaa, sillä sokkelilevyllä ei ole ulkoverhousta kannattelevaa vaikutusta. Sokkelilevyn poistamalla päästään helposti ja nopeasti käsiksi valesokkelirakenteen sisällä oleviin eristeisiin, alajuoksuun ja runkotolppiin.

Ensimmäisen sovellusmuodon mukaan kosteutta eristävä rakenne voi olla kosteutta eristävä sokkelilevy. Uusi kosteutta eristävä sokkelilevy ei päästä kosteutta lävitseen kuten aiempi, alkupe räinen betonista valettu sokkelilevy, jolloin ainoastaan anturan kautta voi siirtyä kosteutta valesokkelirakenteen sisäpuolelle. Sokkelilevy ei kuitenkaan ole yksin vaikuttamassa rakenteen kosteudeneristävyyteen, vaan se muodostuu koko rakenteen eri kerroksista, joita ovat esimerkiksi sokkelilevy, bitumikermi, ilmarako ja salaojasepeli.

Anturan päälle voidaan asentaa eristeviiste ja bitumikermi vesien ohjaamiseksi pois päin valesokkelirakenteesta. Näin voidaan varmistua siitä, ettei kosteutta eristävän sokkelilevyn ja anturan väliseen kulmaan jää vesi seisomaan, vaan vesi valuu anturan sivulle.

Kosteuttava eristävään sokkelilevyyn voi kuulua sen eristeitä vasten tulevaan sisäpintaan ainakin yksi ilmaraon muodostava rakenne, edullisesti nysty ilmaraon muodostamiseksi sokkelilevyn ja eristeen välille valesokkelirakenteen tuulettumisen mahdollistamiseksi. Tuulettuminen mahdollistaa valesokkelirakenteen sisälle mahdollisesti muodostuvan kosteuden haihtumisen.

Keksinnön toisen sovellusmuodon mukaan valesokkelirakennetta puretaan leikkaamalla osa sokkelivalua pois, kun seinään kuuluu sokkelivaluun kannatettu ulkoverhous. Tässä tapauksessa sokkeli-valu kannattelee ulkoverhousta, jolloin sokkelivalusta joudutaan irrottamisen sijaan leikkaamaan pätkiä pois, jotta päästään ulkoa päin käsiksi valesokkelirakenteen sisäpuolisiin osiin.

Toisen sovellusmuodon mukaan ulkoverhous voidaan tukea jäljelle jäävään sokkelivaluun vähintään kahden toisen pituussäädettävän tukijalan ja näiden välisen poikkituen avulla. Toiset tukijalat ja poikkituki muodostavat kannatinpukin, jonka avulla ulkoverhous saadaan tuettua siten, ettei se murru, kun osa sokkelivalua leikataan pois.

Toisen sovellusmuodon mukaan poikkituen ja ulkoverhouksen välille voidaan asentaa bitumikermi, joka ulottuu seinän eris teen ulkopintaan saakka estäen ulkoverhouksen sisäpintaan tiivistyvän veden valumisen alapuolisiin rakenteisiin.

Keksinnön mukaisella menetelmällä valesokkelirakenteen kostuneet rakenteet vaihdetaan uusiin rakenteisiin ja samalla estetään veden kapillaarinen nousu seinän ja lattian rakenteisiin. Keksinnön mukaisella menetelmällä valesokkelirakenteen korjaus voidaan suorittaa selvästi nopeammin kuin tekniikan tason mukaisilla menetelmillä ja huomattavasti halvemmin kustannuksin johtuen siitä, ettei rakennuksen sisätiloihin puututa juuri ollenkaan. Menetelmän vaatima työvaihe sisäpuolella voi olla pattereiden tuenta. Keksinnön mukaisella menetelmällä korjattu valesokkelirakenne on myös huomattavasti eristävämpi ja sitä kautta energiataloudellisempi kuin vanha korjattava rakenne. Tämä johtuu korjattuun valesokkelirakenteeseen asennetuista nykyaikaisista eristeistä sekä mahdollisesti kasvavasta eriste-paksuudesta .

Keksintöä kuvataan seuraavassa yksityiskohtaisesti viittaamalla oheisiin eräitä keksinnön sovelluksia kuvaaviin piirroksiin, joissa

Kuvat la - li esittävät keksinnön mukaisen menetelmän en simmäisen sovellusmuodon vaiheita sivusta kuvattuna leikkauskuvana,

Kuvat 2a - 2m esittävät keksinnön mukaisen menetelmän toi sen sovellusmuodon vaiheita sivusta kuvattuna leikkauskuvana ja havainnekuvina edestä, Kuvat 3a ja 3b esittävät keksinnön mukaisessa menetelmässä edullisesti käytettävän pituussäädettävän tukijalan rakenteen sivuilta kuvattuna,

Kuvat 4a ja 4b esittävät keksinnön mukaisen menetelmän ensimmäisessä sovellusmuodossa käytettävän kos-teuseristävän sokkelilevyn rakenteen edestä ja sivulta päin,

Kuvat 5a ja 5b esittävät keksinnön mukaisen menetelmän toisessa sovellusmuodossa käytettävien toisien pituussäädettävien tukijalkojen ja tukirakenteen edestä ja sivuilta kuvattuna.

Kuvien viitenumeroilla tarkoitetaan seuraavaa: 10 valesokkelirakenne 40 antura 11 maa 42 eristeviiste 12 seinä 44 toinen tukijalka 14 lattia 46 poikkituki 15 sokkelivalun poistetta- 48 kannatinpukki va osa 50 lattiavalu 16 maan pinta 52 lattian eriste 18 runkotolppa 53 eriste 20 eriste 54 kierrevarsi 22 alajuoksu 55 kosteuseristävä sokke- 24 pituussäädettävä tuki- lilevy jalka 56 kiinnike 25 tukijalan runko-osa 58 alalaippa 26 alajuoksun alapinta 60 mutteri 27 sokkelivalun ensimmäi- 62 peitelevy nen pystyosa 63 lukitusmutteri 28 sokkelivalu 64 saumavaahto 29 sokkelivalun toinen 65 poikkituen holkki pystyosa 66 korokeosa 30 sisäverhouslevy 67 tippalista 32 lattiataso 68 alatuki 33 vanha sokkelilevy 70 kiinnike 34 salaojasepeli 72 kiinnitysaukko 36 tukijalan kiinnitysvä- 74 sokkelivalun tasku lineet 76 kiinnike 38 ulkoverhous (puuver- 78 tiilien välinen sauma hous) 79 tiili 38' ulkoverhous (tiiliver- 80 tukilevy hous) 81 pystylatta 82 kiinnitysruuvi 94 kierreosa 84 kiinnikeaukot 96 kiristin 85 kiinnike 98 kulmalevy 86 bitumikermi 100 rakennus 88 suora levy 102 sisätila 90 ilmatila 104 ulkotila 92 lukituspiikit

Kuvissa la - li esitetyssä keksinnön mukaisen menetelmän ensimmäisessä sovellusmuodossa rakennuksen ulkoverhous on muodostettu puurakenteisena ja on kannatettu suoraan seinään. Kuvissa 2a -2m esitetyssä keksinnön mukaisen menetelmän toisessa sovellus-muodossa rakennuksen ulkoverhous on puolestaan muodostettu tiiliverhouksena ja on kannatettu valesokkelirakenteeseen. Edullisesti menetelmää käytetään rakennuksen ollessa pientalo, kuten esimerkiksi rivitalo tai omakotitalo.

Kuvan la mukaisesti valesokkelirakenne 10 on muodostettu seinän 12 ja lattian 14 välille anturan 40 päälle ja valesokkelirakenne 10 ulottuu ympäröivän maan 11 pinnan 16 alapuolelle saakka. Valesokkelirakenteen 10 yhteydessä seinään 12 kuuluu pystysuuntaiset puiset runkotolpat 18, eriste 20 runkotolppien 18 välille ja puinen alajuoksu 22 seinän 12 runkotolppien 18 tukemiseksi. Toisin sanottuna seinän puurunko lähtee suoraan anturan päältä. Alkutilanteessa rakennuksen seinä 12 voi olla rakenteidensa osalta kostunut ja pilalla jopa 1 metrin korkeuteen saakka. Tämä johtuu siitä, että kosteus pääsee imeytymään sokkelilevyn 33 ja anturan 40 kautta alajuoksuun 22 ja sitä kautta ylöspäin eristeisiin 20 sekä puisiin runkotolppiin 18. Pohjatyönä menetelmän käyttöä varten voidaan tukea mahdolliset lämpöpatterit sisätiloissa väliaikaisesti, jotta patterit eivät ole kiinni poistettavissa osissa.

Keksinnön ensimmäisen sovellusmuodon mukaisen menetelmän ensimmäisenä korjausvaiheena maata 11 poistetaan valesokkelirakenteen 10 ympäriltä kuvan Ib mukaisesti. Maata 11 poistetaan alajuoksun 22 alapintaan 26 saakka ja edullisesti siten, että ainakin osa anturasta 40 tulee esille maan sisältä. Maan poistaminen mahdollistaa helpomman työskentelyn ja jatkossa estää veden seisomisen valesokkelirakennetta vasten. Kuvissa Ib - li on esitetty valesokkelin korjauksen vaiheet yhden runkotolpan osalta eli suurin piirtein runkotolppien jaon väliseltä matkalta. Tulee kuitenkin ymmärtää, että valesokkelirakenteen korjaus suoritetaan koko rakennuksen piirille vaiheittain runkotolppa kerrallaan .

Kuvien Ib ja le mukaisesti maan 11 poiston jälkeen voidaan irrottaa osa valesokkelirakennetta 10 eli kuvan Ib sovellusmuo-dossa esitetty sokkelilevy 33. Sokkelilevy 33 voidaan irrottaa leikkaamalla se irti anturan 40 yläpinnan tasalta ja vetämällä tämä pois ulkoverhouksen 38 alta. Sokkelilevyn poistaminen ei vaikuta ulkoverhouksen 38 kannatteluun tässä sovellusmuodossa, sillä ulkoverhous 38 on kannatettu suoraan seinään 12. Kuvan Id vaiheessa runkotolpan 18 ja eristeen 20 alaosa katkaistaan ja poistetaan. Edullisesti runkotolppaa ja eristettä katkaistaan ja poistetaan kostunut osa. Myös alajuoksu 22 katkaistaan ja poistetaan siltä matkalta, mitä sokkelilevy 33 on poistettu tai vähintään runkotolpan alta. Samalla myös sisäverhouslevyn 30 alaosa sahataan poikki lattian 14 matkalta ja poistetaan. Näin kaikki kostuneet eloperäiset materiaalit saadaan poistettua valesokkelirakenteesta. Yksittäisen runkotolpan katkaisu on mahdollista, koska tällöin muut runkotolpat kantavat katkaistun yksittäisen runkotolpan osalta seinän painon.

Kuvan le vaiheessa katkaistun runkotolpan tilalle asennetaan pituussäädettävä tukijalka 24, joka kiinnitetään runkotolppaan 18 kiinnitysvälineiden 36 avulla. Toisesta päästä tukijalka 24 voidaan kiinnittää kiinnikkeillä 56 anturaan 40. Kiinnikkeet 56 voivat olla esimerkiksi kiila-ankkureita. Tukijalan 24 tarkempi rakenne on esitetty kuvissa 3a ja 3b. Tukijalkaan 24 kuuluu runko-osa 25 ja runko-osan 25 käyttöasennon alapäähän mutteri 60 ja kierrevarrella 54 varustettu alalaippa 58. Mutteria 60 kiertämällä kierrevarsi 54 siirtyy holkkimaisen runko-osan 25 sisälle tai ulos samalla muuttaen tukijalan 24 pituutta. Pituus-säätö voi olla esimerkiksi luokkaa 20 - 40 cm. Lukitusmutterilla 63 lukitaan pituussäädettävän tukijalan 24 pituus. Tukijalan 24 käyttöasennon yläpäähän kuuluu edullisesti puolestaan kiinnitys-välineet 36. Kiinnitysvälineet 36 voivat olla esimerkiksi kuvissa 3a ja 3b esitetyt ainakin kaksi 90 asteen kulmaa sisältävä kulmalevy 98 ja suora levy 88, jotka ovat säädettävästi kiinnitettävissä toisiinsa kierreosan 94 ja kiristimen 96 avulla muodostaen pulttipuristusliitoksen. Kulmalevyssä 98 on edullisesti yksi tukijalan 24 poikkisuuntainen pinta ja kaksi tukijalan pituussuuntaista pintaa, joiden avulla kulmalevyn 98 ja suoran levyn 88 välille muodostuu tila runkotolppaa varten. Edullisesti sekä kulmalevyyn 98 että suoraan levyyn 88 on muodostettu lukituspiikit 92, jotka kiristimiä 96 kiristettäessä uppoavat runkotolppaan. Kiristimien 96, kierreosien 94 ja lukituspiikkien 92 avulla kiinnitysvälineiden 36 ja runkotolpan 18 liitoksesta saadaan poistettua nivel. Asennettaessa kiinnitysvälineet on säädetty avoimeksi eli suora levy ja kulmalevy ovat etäällä toisistaan, jotta runkotolppa saadaan kiinni kiinnitysvälineisiin. Kun runkotolppa on suoran levyn ja kulma-levyn välillä, voidaan kiristimiä alkaa kiristämään, jolloin suora levy siirtyy lähemmäksi kulmalevyä samalla upottaen lukituspiikit runkotolppaan. Lisäksi kulmalevyssä ja suorassa levyssä voi olla kiinnikeaukot 84 lisälukitusta varten. Kiinnitysvälineiden avulla voidaan poistaa sivuttaiskuormat ja siten estää nivelen syntyminen tukijalan ja runkotolpan välille, jolloin tukijalka kantaa kuormaa luotettavasti.

Vaihtoehtoisesti pituussäädettävälle tukijalalle keksinnön mukaisessa menetelmässä voidaan käyttää myös kiinteää tukijalkaa, mutta tällöin tukijalka on valmistettava käyttökohteen mukaan sopivan mittaiseksi tai tiukka istuvuus on varmistettava esimerkiksi kiilaamalla.

Samalla kun runkotolppien alaosat korvataan tukijaloilla sisä-verhouslevyn 30 jäljelle jäävän osan alareunan ja lattian välinen sauma tiivistetään edullisesti tiivistemassalla kuten esimerkiksi polymeerimassalla. Näin varmistutaan siitä, ettei ilma pääsee kulkeutumaan esimerkiksi rakennuksessa hetkellisesti vaikuttavan alipaineen vuoksi valesokkelirakenteesta sisätiloihin. Kun jokainen runkotolppa on saatu "kengitettyä" eli jokainen runkotolppa on katkaistu ja katkaistu osa runkotolppaa korvattu pituussäädettävällä tukijalalla, voidaan suorittaa valesokkelirakenteen huolellinen imurointi ja tarvittaessa desinfiointi. Näin varmistutaan siitä, ettei valesokkeliraken-teeseen jää mitään sellaisia epäpuhtauksia, kuten mikrobeja, jotka voisivat myöhemmin aiheuttaa sisäilmaongelmia.

Kuvan lf vaiheessa sisäverhouslevyn 30 poistetun osan kohdalle asennetaan esimerkiksi elastinen saumavaahto 64, joka toimii eristeenä. Saumavaahto voi olla esimerkiksi uretaania. Samalla poistetut seinän 12 eristeet 20 korvataan edullisesti nykyaikaisilla eristeillä, jotka asennetaan tukijalkojen 24 väliin. Edullisesti eristeet ovat kimmoisia, jolloin ne eristeiden saumakohdissa yhdessä esimerkiksi elastisen saumavaahdon kanssa tiivistyvät tehokkaasti tukijalkojen välille. Edullisesti uudet eristeet ovat epäorgaanista materiaalia, joka ei ole otollista kasvualustaa mikrobeille.

Eristeiden 20 asennuksen jälkeen uusi kosteutta eristävä pintarakenne eli kosteutta eristävä sokkelilevy 55 asennetaan ulkoverhouksen 38 alapuolelle kiinnittämällä sokkelilevy 55 esimerkiksi teräskiinnikkeillä yläpäästään runkotolppiin kuvan lg mukaisesti. Uusi sokkelilevy 55 on edullisesti rakenteeltaan säänkestävä, jolloin se ei ime kosteutta itseensä ja estää kapillaarisen veden siirron. Kuvissa 4a ja 4b on esitetty tarkemmin sokkelilevyn 55 rakennetta. Sokkelilevyn 55 yläreunaan voi kuulua kiinnikkeet 70, joiden välityksellä sokkelilevy 55 voidaan esimerkiksi naulata tai ruuvata kiinni runkotolppiin. Sokkelilevyn 55 alalaitaan kuuluu puolestaan edullisesti kor- keussäädettävä alatuki 68, joka on kierteiden avulla muunnettavissa pituudeltaan sokkelilevyn 55 asettamiseksi vaakatasoon. Näin sokkelilevy 55 saadaan asennettua tukevasti erilaisiin korjauskohteisiin. Sokkelilevyn 55 takalaidassa on edullisesti kuvan 4b mukaiset korokeosat 66, jotka pitävät sokkelilevyn 55 kuvan lg mukaisesti välin päässä eristeistä 20 mahdollistaen valesokkelirakenteen riittävän tuulettuvuuden. Sokkelilevyjen 55 välisten pystysaumojen tiiviys voidaan varmistaa esimerkiksi butyylitiivistenauhan ja elementtisaumausmassan avulla.

Kuvan lh mukaisesti uuden sokkelilevyn 55 eteen anturan 40 päälle voidaan asentaa vielä eristeviiste 42, joka kallistuu sokkelilevystä 55 pois päin ohjaten sokkelilevyn 55 pinnalla olevan veden pois valesokkelirakenteesta 10 anturan 40 viereen. Eristeviiste voi olla esimerkiksi XPS-eristettä, jonka vedenpitävyys varmistetaan liitoskohtaan asennettavalla bitumikermillä 43. Bitumikermi 43 ulottuu edullisesti koko sille matkalle, jossa valesokkelirakenne 10 on kosketuksissa maan 11 kanssa. Lopuksi kuvan li mukaisesti rakennuksen viereen jäänyt kuoppa voidaan täyttää uudella maalla, joka on edullisesti salaojasepe-liä 34. Salaojasepeli 34 läpäisee tehokkaasti vettä, jolloin vesi ei jää seisomaan valesokkelirakennetta 10 vasten vaan uppoa aina anturan 40 viereen saakka. Anturan viereen, kuopan pohjalle voidaan tässä yhteydessä asentaa salaojat, jotka parantavat tilannetta entisestään (ei kuvissa).

Kuvissa 2a - 2m esitetyssä keksinnön toisen sovellusmuodon mukaisessa menetelmässä peruslähtökohta on sama. Valesokkelirakenteen kostuneet rakenteet on vaihdettava uusiin rakenteisiin ja samalla estettävä veden kapillaarinen nousu seinän ja lattian rakenteisiin. Erona ensimmäiseen sovellusmuotoon on ulkoverhouksen kannatuksesta johtuva rakenteellinen ero itse valesokkelira-kenteessa. Ensimmäisen sovellusmuodon puuverhoiltu ulkoverhous kannatellaan rakennuksen puurungon avulla, jolloin sokkelilevynä ensimmäisessä sovellusmuodossa voidaan käyttää kuormaa kantamatonta sokkelilevyä. Toisessa sovellusmuodossa ei voida käyttää tällaista pintarakennetta, sillä valesokkelirakenteen on kannatettava alhaalta päin ulkoverhousta sen suuren painon vuoksi. Tästä johtuen toisessa sovellusmuodossa sokkelilevyn sijasta käytetään sokkelivalua, joka toimii yhtä aikaa sekä ulkoverhousta että rakennuksen seiniä alhaalta päin kannattelevana rakenteena. Toisin sanottuna sokkelivalu on halkaistu J:n muotoinen rakenne, jossa kahden pystyosan 27 ja 29 välille muodostuu sokkelivalun 28 tasku 74 eristettä 20 varten. Yksi pystyosa 27 kannattaa päällä seinän 12 alajuoksua 22 ja sitä kautta seinän kuormia, kun taas toinen pystyosa 29 kannattelee päällä ulkoverhousta 38'. Tiivistetysti sanottuna keksinnön toinen sovellus-muoto eroaa ensimmäisestä sovellusmuodosta siinä, että myös ulkoverhous on kannatettava tukijalkojen avulla.

Kuvan 2b mukaisesti myös tässä sovellusmuodossa kaivetaan ensiksi maata 11 pois valesokkelirakenteen 10 vierestä esimerkiksi noin 15 - 20 cm, jotta päästään seinän 12 alajuoksun 22 alapintaa 26 alemmalle tasolle. Tämän jälkeen valesokkelirakenne 10 avataan leikkaamalla sokkelivalusta 28 osa toista pystyosaa 29 pois kuvan 2c mukaisesti. Edullisesti leikattava osa on leveydeltään esimerkiksi 900 mm, jolloin yhteen leikattavaan osaan mahtuu kolme tiiltä 79 kuvan 2d mukaisesti. Yleisesti myös joka kolmas tiilien 79 välinen sauma 78 on avoin ulkoverhouksen tuuletuksen parantamiseksi. Leikattava sokkelivalun 28 osa ulottuu korkeussuunnassa ulkoverhouksen 38' alareunasta jopa alajuoksun 22 alapinnan alapuolelle. Leikkaus voidaan tehdä esimerkiksi timanttilaikalla. Leikattava osuus sokkelivalua on edullisesti noin kolmen tiilin levyinen eli noin 1 m mittainen pätkä. Tällöin hetkellisesti ilman tuentaa jäävä ulkoverhouksen osuus on riittävän lyhyt, jottei ulkoverhous lohkeile alareunasta irti. Valesokkelirakennetta voidaan avata pidempiäkin pätkiä kerralla, jos ulkoverhous sen kestää.

Tämän jälkeen poistetun sokkelivalun tilalle asennetaan edullisesti kaksi toista tukijalkaa 44, joiden käyttöasennon yläpäiden välille on asennettu poikkituki 46 kuvien 2e ja 2f mukaisesti.

Poikkituki 46 asettuu ulkoverhouksen 38' alapintaa vasten ja toisien tukijalkojen 44 alapäät puolestaan jäljelle jäävän sokkelivalun 28 päälle. Kuvissa 5a ja 5b on esitetty tarkemmin ulkoverhouksen kannatukseen käytettävän toisien tukijalkojen 44 ja poikkituen 46 muodostaman kannatinpukin 48 rakennetta. Kannatinpukissa 48 käytettävät toiset tukijalat 44 voivat olla runko-osaltaan täysin runkotolppien kannatuksessa käytettävien tukijalkojen kaltaisia. Toisien tukijalkojen käyttöasennon alapäähän on asennettu kuvan 5b sivuprofiilin mukaisesti L:n muotoiset tukilevyt 80, joissa on edullisesti kiinnitysaukot 72 tukilevyjen 80 kiinnittämiseksi sokkelivaluun. Myös toisien tukijalkojen 44 alapäissä on kierrevarsi 54 ja mutterit 60, joiden avulla tukilevyjen 80 etäisyyttä runko-osasta 25 voidaan säätää ja lukita. Säätövara voi olla esimerkiksi 30 cm. Toisien tukijalkojen 44 yläpäät voivat olla esimerkiksi holkkeja 65, joiden päälle poikkituki 46 asetetaan toisien tukijalkojen 44 välille. Poikkituki 46 voi olla esimerkiksi U-profiili. Kanna-tinpukki voi olla valmistettu kokonaan sinkitystä teräksestä, jolloin se ei ruostu kosteuden vaikutuksesta.

Palaten kuvaan 2e poikkituen 46 ja ulkoverhouksen 38' välille voidaan asentaa bitumikermi 86, joka estää viistosateiden kasteleman ulkoverhouksen 38' valumavesien kulkeutumisen va-lesokkelirakenteeseen 10. Samalla bitumikermi 86 lisää kitkaa ulkoverhouksen 38' alimpien tiilien 79 ja poikkituen 46 välillä ja tasaa tiiliverhouksen alapinnan epätasaisuuksia. Tällöin kuormitus jakautuu tasaisemmin poikkituelle 46 ja tiilien 79 halkeamisriski pienenee. Poikkituessa ja toisien jalkojen yläpäissä on edullisesti seinän puoleisella sivulla soikeita reikiä. Poikkituki voidaan asentaa siten, että soikeat reiät ovat rakennuksen seinän puolella. Poikkituki voidaan kiinnittää runkotolppiin esimerkiksi kannakointiruuveilla ja voidaan kiristää siten, että lämpölaajeneminen mahdollistuu. Poikkituki tulee asentaa mahdollisimman lähelle ulkoverhouksen syvyyssuun-taista painopistettä, jotta ulkoverhoukselle ei muodostuisi vääntöä haitallisessa määrin. Toisien jalkojen 44 alapäät voidaan kiinnittää sokkelivalun 28 toiseen pystyosaan 29 esimerkiksi ankkurimassalla kiinnitettyjen kiinnikkeiden 76, edullisesti kierretankojen avulla. Kun ensimmäinen kannatinpukki 48 on asennettu, jatketaan valesokkelirakenteen 10 avaamista toistaen kuvissa 2b - 2f esitetty ulkoverhouksen 38' tuentaa. Kuvassa 2g on esitetty rakennuksen 100 pääty, kun ulkoverhous 38' on tuettu. Kuvassa näkyy toisien tukijalkojen 44 välillä rakennuksen runkotolpat 18 ja katkoviivoilla on esitetty valesokkelirakenteen 10 antura 40.

Kun ulkoverhous 38' on tuettu, voidaan aloittaa seinän 12 kostuneiden rakenteiden vaihtaminen vastaavasti kuin keksinnön ensimmäisessä sovellusmuodossa. Kuvan 2h mukaisesti runkotolppa 18 katkaistaan, alajuoksu 22 poistetaan, eristeet 20 poistetaan ja sisäverhouslevyn 30 alaosa katkaistaan ja poistetaan. Lisäksi myös sokkelivalun 28 taskussa 74 olevat eristeet 20 poistetaan. Kuvan 2i mukaisesti runkotolppa 18 tuetaan tukijalan 24 avulla sokkelivalun 28 ensimmäiseen pystyosaan 27, joka tukijalka 24 kiinnitetään käyttöasennon yläpäästään kiinnitysvälineiden avulla runkotolppaan ja kiinnikkeillä alapäästään. Lisäksi sisäverhouslevyn 30 alapää tiivistetään tiivistemassalla. Jälleen kaikkien runkotolppien tukemisen jälkeen voidaan suorittaa imurointi ja tarvittaessa desinfiointi.

Kuvan 2j mukaisesti sisäverhouslevyn 30 alapuolinen osa täytetään edullisesti esimerkiksi elastisella saumavaahdolla 64 ja tukijalkojen 24 välit sekä sokkelivalun 28 tasku 74 täytetään esimerkiksi XPS-eristeellä. Saumavaahdon sijaan voidaan käyttää myös muuta käyttötarkoitukseen soveltuvaa massaa, kuten esimerkiksi silikonia. Kuvan 2k mukaisesti ulkoverhouksen 38' ulkopinnan tasolle asennetaan uusi kosteudelta suojaava pintarakenne eli tässä tapauksessa peitelevy 62, joka voi olla huomattavan kevyt rakenne, joka on varustettu tuuletusaukoilla tai -rei'ill-ä. Peitelevy voi olla ohutlevystä valmistettu rakenne. Peitele-vyn 62 yläpää voidaan asentaa kuvassa 2m esitetyn tippalistan 67 taakse, joka toimii samalla yläpään kiinnikkeenä. Alapää voidaan puolestaan kiinnittää tukilevyn 80 pystylaattaan 81 esimerkiksi kiinnikkeellä 85. Peitelevyn 62 liitos voidaan tiivistää vesitiiviiksi esimerkiksi bitumikermillä 86.

Lopuksi kuvan 21 mukaisesti seinän 12 viereen voidaan asettaa uusi kerros maata 11, joka on edullisesti esimerkiksi sala-ojasepeliä 34. Kuvassa 2m on esitetty suurennos kuvan 21 tilanteesta, jossa näkyy hyvin, kuinka poikkituen 46 ja ulkoverhouksen 38' alimman tiilen 79 välille jäävä bitumikermi 86 jakaa ulkoverhouksen 38' ja eristeen 20 välille jäävän ilmatilan 90 ylä- ja alapuoliseen osaan. Näin ulkoverhouksen 38' sisäpintaan mahdollisesti tiivistyvän kosteuden pääsy sokkelivalun taskuun saadaan estettyä.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä käytettävä tukijalat, toiset tukijalat, poikkituet ja kiinnikkeet on edullisesti valmistettu sellaisesta materiaalista, etteivät ne ruostu tai muuten vaurioidu kosteuden vaikutuksesta. Edellä mainitut komponentit voivat olla esimerkiksi sinkittyä terästä. Uudet eristeet ovat kaikki edullisesti epäorgaanista materiaalia, joka eristää tehokkaasti eikä ole otollinen alusta mikrobien kasvulle, vaikka kostuminen jostain syystä tapahtuisi. Uudet eristeet voivat olla esimerkiksi tuotenimellä Finnfoam tunnettua materiaalia.

Keksinnön mukaista menetelmää voidaan käyttää eri kokoisten rakennuksien yhteydessä, kunhan rakennuksissa on valesokkelira-kenne.