FI122297B

FI122297B - Kartonki ja menetelmä sen valmistamiseksi

Info

Publication number: FI122297B
Application number: FI20031567A
Authority: FI
Inventors: Tuomas Mustonen; Seppo Katajamaeki
Original assignee: M Real Oyj
Priority date: 2003-10-27
Filing date: 2003-10-27
Publication date: 2011-11-15
Also published as: PT1678377E; EP1678377A1; ES2361020T3; CN100575604C; WO2005040496A1; ATE498738T1; FI20031567A; JP2007510068A; DK1678377T3; CN1875151A; DE602004031445D1; FI20031567A0; BRPI0415920A; US20070134453A1; RU2336384C2; US8697206B2; EP1678377B1; RU2006112204A

Description

Kartonki ja menetelmä sen valmistamiseksi

Esillä oleva keksintö koskee patenttivaatimuksen 1 johdannon mukaista kartonkia.

5 Tällainen kartonki, joka etenkin on tarkoitettu käytettäväksi aitoustuotteissa, käsittää monikerrostuotteen, jossa on ainakin kaksi päällekkäistä kuitukerrosta ja kaksi pintaa, joista ainakin toisessa on pintaliimakerros.

Keksintö koskee myös patenttivaatimuksen 17 johdannon mukaista menetelmää 10 aitoustuotteisiin tarkoitetun kartongin valmistamiseksi.

Turvamerkintöjä käytetään tuotteiden aitouden osoittamiseen ja tunnistamiseen. Esimerkkinä perinteisestä turvamerkinnästä mainittakoon paperien vesileima, joka käsittää paperin pintaan tehdyn painaumakuvion. Vesileiman tarkoitus on osoittaa paperin 15 alkuperä. Kuoret j a pakkaukset ovat varustettu sineteillä j a repäisyliuskoilla tuotteen koskemattomuuden varmistamiseksi.. Seteleihin on puolestaan viime aikoina yhdistetty hologrammi-kuvioita, turvalankoja ja sen tapaisia merkkejä setelien väärentämisen vaikeuttamiseksi. Näitä turvamerkintöjä on myös liitetty tuotepakkauksiin, kuten CD-levyjen muovikääreisiin. Sähköisistä turvamerkeistä voidaan vielä mainita mikrosirut ja 20 induktiokelat, jotka sisältävät sähköisessä muodossa olevaa informaatiota, josta tuotteen alkuperä voidaan päätellä ja varmistaa.

Turvamerkinnällä varustettua tuotetta kutsutaan tässä keksinnössä myös "aitoustuotteeksi".

o 25 Monen nykyaikaisen aitoustuotteen epäkohtana on se, että vaikeimmin väärennettävät turvamerkinnät valmistetaan tuotteesta erikseen, jolloin tuotteen ja turvamerkinnän 05 yhdistäminen vaatii erillisen työvaiheen. Tämä koskee etenkin paperi- ja kartonkituotteita, x kuten tavaroiden kääreitä ja pakkauslaatikolta. Näihin on lisäksi vaikea yhdistää esim.

□_ muovista valmistettu turvamerkintä ilman, että se olisi siitä suhteellisen huomaamatto- i^.

ίο 30 masti irrotettavissa.

n o o

CM

Turvamerkintöjä varten tarvittavia merkkiaineita voidaan sisällyttää pakkauskartonkeihin sekoittamalla ne sulpun joukkoon kartonkikoneella. Tällöin merkintäaine saadaan tasaisesti levitetyksi kartongin kuitumatriisiin. Ongelmana on kuitenkin, että merkintäaineen kulutus 2 muodostuu varsin suureksi, koska vain pieni osa, tyypillisesti vain 10-40 %, merkintä-aineen partikkeleista näkyy kartongin pintaa tutkittaessa. Loput jäävät muiden partikkelien ja kuitujen alle, kun kartonkia tarkastellaan tai analysoidaan kohtisuoraan pintaa kohti.

5 Toinen merkittävä ongelma on, että merkintäainetta joutuu kartonkikoneen kiertovesiin, jolloin ne likaavat kaikki ne laitteet ja putkijohdot, jotka ovat kosketuksissa lyhytkierto-ja pitkäkiertovesien kanssa.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on saada aikaan uudenlainen ratkaisu aitoustuot-10 teisiin sopivan kartongin valmistamiseksi. Etenkin keksinnön tarkoituksena on saada aikaan uusi kartonkituote, jonka valmistuksessa voidaan samanaikaisesti vähentää merkintä-aineen kulutusta ja kiertovesien likaantumista. Keksintö perustuu siihen ajatukseen, että merkkiaine tuodaan kartonkiin liima-aineeseen sekoitettuna. Etenkin merkkiaine sisällyte-tään kartongin taustan puoleisen pinnan pintaliimaan. Merkkiaineen 15 partikkelit levitetään tällöin liimaseoksen mukana kuitumatriisin päälle, jolloin tasaisen, yhtenäisen ja virheettömän pinnan omaavan kerroksen aikaansaamiseksi käytetään partikkelimaista merkkiainetta, jonka partikkelikoko on niin pieni, etteivät partikkelit jätä epätasaista pintaa levittämisen jälkeen. Keksinnössä on todettu, että merkkiaineen keskimääräisen partikkelikoon tulee olla olennaisesti pienempi kuin 50 pm, jolloin 20 korkeintaan 5 %, sopivimmin 0,01-4 %, tyypillisesti noin 1 - 2 % partikkeleista on kooltaan suurempia kuin 50 pm.

Keksintö saa myös aikaan menetelmän aitoustuotteisiin käytettävän kartongin valmistamiseksi, jonka menetelmän mukaan kartongin kuitumatriisin toiseen pintaan, joka o 25 muodostaa kartongin taustan, levitetään pintaliimakerros, johon on sekoitettu merkki- rk ainetta, jonka partikkelit ovat pienempiä kuin 50 pm, kuten edellä on määritelty. Pinta- 05 liimattu taustakerros jätetään sopivimmin päällystämättömäksi. Kuitumatriisin pinta- x kerroksen muodostava pinta voidaan jättää vapaaksi pintaliimasta tai siihen levitetään pintaliima, joka ei sisällä merkkiainetta.

CD O A

LO 30 co o Täsmällisemmin sanottuna keksinnön mukaiselle kartongille on tunnusomaista se, mikä on cm esitetty patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa.

3

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on puolestaan tunnusomaista se, mikä on esitetty patenttivaatimuksen 17 tunnusmerkkiosassa.

Keksinnöllä saavutetaan huomattavia etuja. Niinpä sisällyttämällä merkkiaine pintaliimaan 5 merkkiaineen partikkelit saadaan kiinnitetyiksi kartonkiin samalla, kun niiden kokonaiskulutus vähenee 80 - 90 %:lla verrattuna tilanteeseen, jossa niitä lisätään sulppuun. Käyttämällä partikkeleita, joiden koko on alle 50 pm, voidaan muodostaa pinta, joka on vapaa sellaisista viiruista ja epätasaisuuksista, jotka muuten saattaisivat heikentää tuotteen laatua.

10

Keksinnön mukainen valmistusprosessi on edullinen monessakin suhteessa. Niinpä sisällyttämällä merkkiaine kartonkiin vasta pintaliimausvaiheessa vältetään partikkelien joutuminen kartonkikoneen kiertovesiin. Tämä vähentää kartonkikoneen ja sen oheis-laitteistojen puhdistustarvetta. Erikoislaatuista pakkauskartonkia valmistetaan tavan-15 omaisesta kartongista tuomalla merkkiaine kartongin pintaliimausvaiheessa, jolloin tuotantokustannukset vähenevät. Samalla voidaan joustavasti siirtyä valmistuksessa erikoislaatuisesta pakkauskartongista tavanomaiseen kartonkiin liimapuristimen pesun jälkeen. Eri asiakkaille on myös mahdollista valmistaa erilaisia tuotteita vaihtamalla pintaliimakerrokseen sisällytettävää merkkiainetta.

20

Keksinnön avulla aikaansaatava kartonki on esim. radan, arkin, graafisen tuotteen, pakkauksen tai pakkauksen aihion muodossa.

Keksinnön muut edut ja ominaispiirteet käyvät ilmi seuraavasta yksityiskohtaisesta o 25 kuvauksesta, jossa on viitattu oheiseen piirustukseen, jossa on kaaviomaisesti esitetty keksinnön mukaisen taivekartongin poikkileikkaus.

05 x Keksinnön mukainen kartonki käsittää kuitumatriisin, jonka taustan muodostavassa pinnassa on merkkiainetta sisältävä pintaliimakerros. Merkkiaineena käytetään sopivimmin in 30 optisesti tunnistettavissa olevaa ainetta. Keksinnössä käytettäväksi sopivia merkkiaineita

CO

o ovat esim. ne, jotka käsittävät partikkeleita, jotka ovat tunnistettavissa UV-valossa, ne cv joiden partikkelit ovat tunnistettavissa IR-säteilyllä tai röntgensäteilyllä, ja ne joiden partikkelit ovat tunnistettavissa laserilla, mikroskopialla, lämmön vaikutuksesta, kemiallisen reaktion tai bioteknisen tunnistamisen avulla.

4

Keksinnössä käytettäväksi soveltuvan merkkiaineen keskimääräinen partikkelikoko on yleensä 1-45 pm, edullisesti 4-40 pm ja erityisen edullisesti noin 10 - 30 pm. Erityisen edullisesti merkkiaineella on jyrkkä jakauma, jolla voidaan varmistaa merkintäaineesta 5 koostuvan turvamerkinnän tasaisuus.

Tyypillisiä merkkiaineita ovat fluoresoivat väriaineet, kuten Rhodamine B (C.I. #45175) ja 2,2'-(2,5-tiofendiyyli)-bis(5-tert-butyylibentsoksatsoli) sekä erilaiset stilbeenijohdannaiset, bentseenin ja bifenyylin styryylijohdannaiset, pyratsoliinit ja kumariinijohdannaiset.

10 Fosforisoivat epäorgaaniset yhdisteet, kuten Eu-doupattu yttriumoksisulfidi ja Eu-doupattu yttriumfosfovanadaatti, ovat myös mahdollisia. Koska liima-aineseokset yleensä ovat vesipohjaisia (ks. alla) merkkiaineet formuloidaan sopivimmin vesipohjaisiksi dispersioiksi tai liuoksiksi.

15 Merkkiaineen partikkelit ovat ainakin pääasiassa tasaisesti levittyneet pintaliimakerrokseen kuitumatriisin pinnan yli. Tällä tarkoitetaan sitä, että niiden lukumäärä pinta-alayksikköä kohti kartongin pinnan valitulla osalla poikkeaa korkeintaan ±20 % vastaavasta keskimääräisestä lukumäärästä/pinta-alayksikkö, joka on määritetty koko kartongin merkkiainetta sisältävästä pinnasta.

20

Pintaliimakerros sisältää tyypillisesti synteettistä, veteen liukoista polymeeriä tai luonnon-polymeeriä tai tämän johdannaista. Pintaliimat voidaan jakaa useampaan ryhmää, jolloin pääasiallinen jako tapahtuu kationisten ja anionisten pintaliimojen välillä. Näiden lisäksi käytetään pintaliimaukseen myös jossain määrin reaktiivisia liima-aineita, kuten alkyyli-o 25 keteenidimeeriä (AKD), joiden pääasiallinen käyttökohde muuten on massanliimaus. Myös rk perfluorinoituja aineita, kuten perfluorialkyylifosfaattia ja perfluorialkyy 1 ipo 1 ymccrejä 05 voidaan käyttää.

x cc Q_

Kationisia pintaliimoja ovat kationiset tärkkelykset ja tärkkelysjohdannaiset sekä vastaavat in 30 hiilihydraattipohjaiset luonnonpolymeerit. Synteettisistä polymeereistä mainittakoon .esim.

CO

o styreeni/akrylaatti-kopolymeerit (SA), polyvinyylialkoholit, polyuretaanit ja alkyloidut

CM

uretaamt.

5

Anionisia pintaliimoja ovat anioniset tärkkelykset ja tärkkelysjohdannaiset sekä vastaavat hiilihydraattipohjaiset luonnonpolymeerit mm. karboksimetyyliselluloosa ja tämän suolat, alkyyliselluloosat, kuten metyyli- ja etyyliselluloosa. Synteettisistä polymeereistä voidaan mainita mm. styreeni/maleiinihappokopolymeeri (SMA), di-isobutyleeni/maleiinihappo-5 anhydridi, styreeniakrylaattikopolymeerit, akrylonitriili/akrylaattikopolymeerit sekä polyuretaanit ja vastaavat lateksituotteet, jotka sisältävät samoja kemiallisia funktionaalisuuksia.

Monet edellä mainituista toimitetaan viskoottisina liuoksina, jotka on muodostettu 10 vastaavien polykarboksyylihappojen natrium- tai ammoniumsuoloista.

Pintaliima-aineen pitoisuus liuoksessa on yleensä noin 0,01 - 25 %, tyypillisesti noin 1 -15 p-%.

15

Liima-aine sekoitetaan sopivimmin veteen ja koostumukseen lisätään haluttuja lisä-ja apuaineita. Näitä aineita ovat esim. vaahdonestoaineet, viskositeetin säätäjät, pH:n säätäjät ja puskurit. Merkkiaine lisätään ja sekoitetaan liima-aineen kanssa ainakin olennaisen homogeeniseksi seokseksi, joka levitetään taustakerroksen päälle. Pintaliimaaminen 20 suoritetaan sinänsä tunnetulla tavalla tavanomaista tekniikkaa käyttämällä esim. lammikko- tai filmisiirtoliimapuristimessa tai sauvapäällystimellä.

Kuitumatriisin pintaan muodostetaan näin merkkiainepitoinen kerros, jonka kerrospaksuus on noin 0,1-100 pm, tavallisesti noin 0,5 - 50 pm. Tällainen kerros sisältää noin 50 -o 25 25000, edullisesti noin 100 - 15000, merkkiaineen partikkelia/dm3. Tällaiseen partikkeliin tiheyteen päästään lisäämällä merkkiainetta liima-ainekoostumukseen noin 0,01 - 10 0 i σ> paino-%.

CC

CL

Kuitumatriisin pintakerros voidaan jättää käsittelemättömäksi, mutta edullisesti se in 30 pintaliimataan ja päällystetään tavanomaiseen tapaan esim. ensin esipäällystys- ja sitten

CO

o ainakin yhdellä pintapäällystyskerroksella. Mikäli pintakerros pintaliimataan, käytetään c\i sopivimmin liimaa, joka on vapaa merkkiaineesta. Kuitumatriisin molemmat pinnat voidaan tällöin liimata saattamalla kartonki kaksoisliimaukseen esim. lammikko- tai 6 filminsiirtoliimapuristimessa, jolloin pintakerroksen ja vastaavasti taustakerroksen pintaliimaukseen käytettävät liimat pidetään liimauksen yhteydessä toisistaan erillään.

Keksinnöllä voidaan esim. tavanomainen pakkauskartonki varustaa merkkiainekerroksella. 5 Tällaisen kartongin kuitumatriisi koostuu esim. yksikerroksisesta tuotteesta, pohja- kartongista, joka voi käsittää valkaistua ja/tai valkaisematonta lehtipuusellua, valkaistua ja/tai valkaisematonta havupuusellua, valkaistua ja/tai valkaisematonta mekaanista massaa, valkaistua ja/tai valkaisematonta kemimekaanista massaa ja/tai kartonginvalmistuksen kierrätettyä hylkymassaa tai niiden seoksia. Se voi myös käsittää monikerrostuotteen, jossa 10 on ainakin kaksi päällekkäistä kuitukerrosta.

Esimerkkinä monikerroskartongista mainittakoon tuote, joka käsittää yhdistelmänä - ensimmäisen kuitukerroksen, jossa on ulkopinta ja sisäpinta, - toisen kuitukerroksen, joka on j ärjestetty välimatkan päähän ensimmäisestä 15 kuitukerroksesta ja jossa on ulkopinta ja sisäpinta, jolloin toisen kuitukerroksen sisäpinta on järjestetty ensimmäisen kuitukerroksen sisäpuoliselle sivulle, sekä - kolmannen kuitukerroksen, joka on sovitettu ensimmäisen ja toisen kuitukerroksen väliin, jolloin kuitukerrokset muodostavat kartongin kuitumatriisin ja merkkiainetta sisältävä 20 pintaliimakerros on järjestetty ensimmäisen kuitukerroksen ulkopintaan, joka muodostaa kartongin taustan.

Tällaisessa tuotteessa, joka periaatteessa vastaa tavanomaista nk. taivekartonkia, ainakin toinen ensimmäisestä ja toisesta kuitukerroksesta käsittää kemiallista selluloosamassaa, o 25 Ensimmäinen ja toinen kuitukerros voivat käsittää valkaistua tai valkaisematonta havu- ^ ja/tai lehtipuusellua. Kolmas kuitukerros käsittää mekaanista tai kemimekaanista massaa, i σ> valkaisematonta tai valkaistua havu- tai lehtipuusellua tai kartonginvalmistuksen kierrätettyä hylkymassaa. Kuitumatriisin ulkopinnan muodostavassa pinnassa voi olla

CL

^ pintaliimakerros, mutta tämä on, kuten yllä todettiin, kuitenkin edullisesti vapaa co ^2 30 merkkiaineesta.

co o o

(M

Monikerrostuotteen osakerrokset voivat olla myös kiinnitetty toisiinsa liimakerroksilla. Liimoina voidaan käyttää samoja aineita kuin yllä mainittuun, taustakerroksen pintaliimakerrokseen.

7

Oheisessa piirustuksessa on esitetty edellistä yleiskuvausta vastaava modifioitu taivekartonkituote. Piirustuksessa on merkitty viitenumerolla 1 kuitumatriisi, joka taivekartongin tapauksessa käsittää kolme päällekkäistä kuitukerrosta, joista pintakerros 2 5 ja taustakerros 3 koostuvat valkaistusta sellumassasta ja keskikerros 4 mekaanisesta massasta, joka mahdollisesti sisältää valmistuksesta saatavaa hylkymassaa. Taivekartonki on pinnastaan vielä pintaliimattu 5 sekä päällystetty kahdella päällystyskerroksella 6, 7, joista ensimmäinen, joka tulee pintakerroksen 2 (pintaliimakerroksen 5) päälle on esipäällystyskerros 6, joka yleensä on pintapäällystyskerrosta 6 ohuempi. Tyypillinen 10 kerrospaksuus on noin 1-100 pm, jolloin esipäällystyskerroksen paksuus on noin 20 - 60 % pintapäällystyskerroksesta. Pintapäällystyskerroksia 7 voi olla useitakin, tyypillisesti niitä on 1 - 3 kappaletta. Päällysteen määrä on yleensä noin 5-50 g/m2.

Taustakerroksen 3 pinnassa on pintaliimakerros 8, joka sisältää merkkiainetta.

15 Merkkiaineen keskimääräinen partikkelikoko on olennaisesti pienempi kuin 50 pm, edullisesti korkeintaan muutama prosentti (esim. noin 1 - 2 %) partikkeleista on kooltaan suurempia kuin 50 pm.

Tausta- 3 ja keskikerroksen 4 sekä vastaavasti keskikerroksen 4 ja pintakerroksen 2 välissä 20 on niin ikään pintaliimakerrokset 9, 10. Taustakerros voidaan varustaa päällysteellä 11.

Kuvion mukainen taivekartonki soveltuu käytettäväksi esim. pakkauskartonkina, jolloin pakkausmateriaalin aitous voidaan todeta pakkauksen sisäpuolelta, kun sitä valaistaan esim. UV-valolla.

δ 25

CM

|4- o 05 Seuraavat ei-rajoittavat esimerkit havainnollistavat keksintöä:

X

cc Q_

Esimerkki 1 Is» tn 30

CO

o UV-fluoresoivia partikkeleja, joiden keskimääräinen partikkelikoko oli 40 pm, integroitiin

CM

kartonkituotteeseen kahdella eri menetelmällä käyttämällä sama määrä materiaalia pinta-alaa kohden. Menetelmässä 1 partikkelit annosteltiin tyypillistä tuotantokartonkia vastaavan taustakerroksen selluloosamassan sekaan ja massasta valmistettiin laboratorio- 8 arkkeja, joiden neliömassa oli 40 g/m2. Arkkien havainnollistavat taivekartongin taustakerrosta. Partikkeleja annosteltiin keskimäärin 0,12 mg/arkki. Menetelmällä 2 partikkelit lisättiin arkin pintaan tärkkelyspohjaiseen liima-aineeseen sekoitettuna. Liimaa annosteltiin arkille noin 5 g/m2. Partikkeleja annosteltiin siten sama määrä 0,12 mg/arkki 5 liima-aineeseen sekoitettuna. Molemmissa tapauksissa teoreettisena tavoitteena oli saavuttaa 1000 partikkelia per neliödesimetri-annostus.

Kun kahdella eri menetelmällä valmistetuista arkeista määritettiin laskemalla toteutunut partikkelimäärä per neliödesimetri, tulokseksi saatiin menetelmällä 1 valmistetuista 10 arkeista noin 600 partikkelia/dm2 ja menetelmällä 2 valmistetuista arkeista yli 900 partikkelia/dm2.

Siten voidaan selkeästi havaita, miten partikkelien lisääminen liima-aineen seassa arkin pintaan on materiaalitaloudellisesti huomattavasti kannattavampaa. Syynä tähän on 15 partikkelien matala retentio arkkiin vedenpoiston aikana, sekä arkkien hautautuminen kuituarkin sisään. Jos koe olisi suoritettu tuotantomittakaavan koneella, jossa vedenpoistotapahtuma on merkittävästi laboratoriotilannetta voimakkaampi, olisi erotus menetelmien välillä ollut todennäköisesti vielä suurempi.

20 Esimerkki 2

Kahden eri keskimääräisen partikkelikoon omaavia UV-fluoresoivia partikkeleja lisättiin kartonkiarkin pintaan tärkkelyspohjaisen liima-aineen mukana. Keskimääräinen partikkelikoko erässä 1 oli 70 pm leveällä jakaumalla (50-200 pm) ja erässä 2 oli 40 pm 0 25 kapealla jakaumalla. Applikoitava liimakerros oli 5 g/m2 ja se valmistettiin sauva- rL päällystimellä. Molemmissa tapauksissa tavoite annostuksena oli 1000 partikkelia/dm2, σ> ottaen huomioon partikkelien erilaisen kokojakauman.

CC

CL

Valmistettuja arkkeja arvioitiin UV-valon alla, jolloin havaittiin että erällä 1 pinta- CD 9 m 30 liimatussa arkeissa toteutuma oli keskiarvona vain noin 600 partikkelia/dm , kun erällä 2 o pintaliimatussa arkissa toteutuma oli keskiarvona yli 900 partikkelia/dm . Lisäksi kun c\i tarkasteltiin erällä 1 pintaliimattua arkkia, voitiin havaita, että suurimmat partikkelit olivat jättäneet viiruja ja poistuneet arkilta pintaliimaussauvan mukana.

Claims

1. Aitoustuotteisiin käytettävä kartonki, joka käsittää - monikerrostuotteen, jossa on ainakin kaksi päällekkäistä kuitukerrosta ja 5. kaksi pintaa, tunnettu siitä, että - kartongin taustan muodostavassa pinnassa on pintaliimakerros, joka sisältää partikkelimaista merkkiainetta, jonka partikkelikoko on pienempi kuin 50 pm ja - kartongin ulkopinnan muodostavassa pinnassa on merkkiaineista vapaa 10 pintaliimakerros.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kartonki, tunnettu siitä, että merkkiaine on optisesti tunnistettavissa.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen kartonki, tunnettu siitä, että merkkiaine käsittää partikkeleita, jotka ovat tunnistettavissa UV-valossa, tai partikkeleita, jotka ovat tunnistettavissa IR-säteilyllä tai röntgensäteilyllä, tai partikkeleita, jotka ovat tunnistettavissa laserilla, mikroskopialla, lämmön vaikutuksesta, kemiallisen reaktion tai bioteknisen tunnistamisen avulla. 20

4. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen kartonki, tunnettu siitä, että merkkiaineen partikkelit ovat ainakin pääasiassa tasaisesti levittyneet pintaliimakerrokseen taustan muodostavan pinnan yli. ^ 25

5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen kartonki, tunnettu siitä, että £p taustassa oleva pintaliimakerros sisältää luonnonpolymeeriä tai tämän johdannaista, kuten ^ tärkkelystä, tärkkelysjohdannaista, selluloosajohdannaista tai muita paperin ja kartongin g pintaliimauksessa käytettäviä lisäaineita. CL 1^ CO !£ 30

6. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen kartonki, tunnettu siitä, että co § merkkiaineen keskimääräinen partikkelikoko on 1 - 45 pm, edullisesti 4-40 pm ja CM erityisen edullisesti noin 10-30 pm.

7. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen kartonki, tunnettu siitä, että taustassa oleva pintaliimakerros sisältää noin 50 - 25000, edullisesti noin 100 - 15000, merkkiaineen partikkelia/dm3.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kartonki, tunnettu siitä, että se käsittää yhdistelmänä - ensimmäisen kuitukerroksen, jossa on ulkopinta ja sisäpinta, - toisen kuitukerroksen, joka on järjestetty välimatkan päähän ensimmäisestä kuitukerroksesta ja jossa on ulkopinta ja sisäpinta, jolloin toisen kuitukerroksen 10 sisäpinta on järjestetty ensimmäisen kuitukerroksen sisäpuoliselle sivulle, sekä - kolmannen kuitukerroksen, joka on sovitettu ensimmäisen ja toisen kuitukerroksen väliin, jolloin kuitukerrokset muodostavat kartongin kuitumatriisin ja merkkiainetta sisältävä pintaliimakerros on järjestetty ensimmäisen kuitukerroksen ulkopintaan, joka muodostaa 15 kartongin taustan.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen kartonki, tunnettu siitä, että ainakin toinen ensimmäisestä ja toisesta kuitukerroksesta käsittää kemiallista selluloosamassaa.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen kartonki, tunnettu siitä, että ensimmäinen ja toinen kuitukerros käsittää valkaistua tai valkaisematonta havu- ja/tai lehtipuusellua.

11. Jonkin patenttivaatimuksen 8-10 mukainen kartonki, tunnettu siitä, että kolmas kuitukerros käsittää mekaanista tai kemimekaanista massaa, valkaisematonta tai valkaistua ° 25 havu- tai lehtipuusellua tai kartonginvalmistuksen kierrätettyä hylkymassaa tai niiden i ^ seoksia. i O)

12. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen kartonki, tunnettu siitä, että O. ^ monikerrostuotteen osakerrokset voivat olla kiinnitettyjä toisiinsa liimakerroksilla. co « 30 cö

§ 13. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen kartonki, tunnettu siitä, että CM kartongin taustan muodostava pintaliimattu pinta on päällystämätön.

14. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen kartonki, tunnettu siitä, että kuitumatriisin ulkopinta on päällystetty.

15. Patenttivaatimuksen 14 mukainen kartonki, tunnettu siitä, että ulkopinta on 5 päällystetty esipäällystys- ja ainakin yhdellä pintapäällystyskerroksella.

16. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen kartonki, tunnettu siitä, että se on radan, arkin, graafisen tuotteen, pakkauksen tai pakkauksen aihion muodossa.

17. Menetelmä aitoustuotteisiin tarkoitetun kartongin valmistamiseksi, jonka menetelmän mukaan saadaan aikaan monikerroskartonki, jossa on ainakin kaksi päällekkäistä kuitukerrosta ja kaksi pintaa, jotka pintaliimataan, tunnettu siitä, että ulkopinnan muodostavan pinnan pintaliimakerros on merkkiaineista vapaa ja taustan muodostavan pinnan pintaliimakerrokseen sisällytetään merkkiainetta, jonka partikkelikoko on 15 olennaisesti pienempi kuin 50 pm.

18. Patenttivaatimuksen 17 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan monikerroskartonki, joka käsittää - ensimmäisen kuitukerroksen, jossa on sisäpinta sekä kartongin taustan muodostava 20 ulkopinta, - toisen kuitukerroksen, joka on j ärjestetty välimatkan päähän ensimmäisestä kuitukerroksesta ja jossa on ulkopinta ja sisäpinta, jolloin toisen kuitukerroksen sisäpinta on järjestetty ensimmäisen kuitukerroksen sisäpuoliselle sivulle ja ulkopinta muodostaa kartongin pinnan, sekä 25. kolmannen kuitukerroksen, joka on sovitettu ensimmäisen ja toisen kuitukerroksen ^ väliin, & jolloin kuitukerrokset yhdessä muodostavat kartongin kuitumatriisin ja merkkiaine g sisällytetään ensimmäisen kuitukerroksen ulkopintaan j ärj estettävään pintaliimakerrokseen. CL h-· CO !£ 30

19. Jonkin patenttivaatimuksen 17 - 18 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että co § kuitumatriisin taustan muodostava pinta pintaliimataan lammikko- tai (M filmisiirtoliimapuristimessa tai sauvapäällystimellä.

20. Jonkin patenttivaatimuksen 17-19 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kartonki saatetaan kaksoisliimaukseen, jolloin pintakerroksen ja vastaavasti taustakerroksen pintaliimaukseen käytettävät liimat pidetään liimauksen yhteydessä toisistaan erillään. 5

21. Jonkin patenttivaatimuksen 17-19 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että merkkiaine sekoitetaan pintaliimaukseen käytettävän hiilihydraattipohjaisen liima-aineen kanssa homogeeniseksi seokseksi, joka levitetään taustakerroksen päälle.

22. Jonkin patenttivaatimuksen 17-21 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että taustan pintaliimakerrokseen sisällytetään noin 50 - 25000, edullisesti noin 100 - 15000, j merkkiaineen partikkelia/dm .

23. Jonkin patenttivaatimuksen 17-22 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että 15 käytetään merkkiainetta, joka on optisesti tunnistettavissa.

24. Jonkin patenttivaatimuksen 17-23 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään merkkiainetta, joka käsittää fluoresoivia partikkeleita, jotka ovat tunnistettavissa UV-valossa, tai partikkeleita, jotka ovat tunnistettavissa IR-säteilyllä tai röntgensäteilyllä, 20 tai partikkeleita, jotka ovat tunnistettavissa laserilla, mikroskopialla, lämmön vaikutuksesta, kemiallisen reaktion tai bioteknisen tunnistamisen avulla.

25. Jonkin patenttivaatimuksen 17-24 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään merkkiainetta, jonka keskimääräinen partikkelikoko on 1 - 45 pm, edullisesti 4 - o 25 40 pm ja erityisen edullisesti noin 10 - 30 pm. r4- o i σ>

26. Jonkin patenttivaatimuksen 17-25 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että x pintaliimattu kartonki päällystetään. CL Is- ίο 30

27. Patenttivaatimuksen 26 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että päällystyskerros CO o tai päällystyskerrokset saatetaan vain pintakerroksen pintaan. (M