FI105061B

FI105061B - Kahden resonanssitaajuuden tasoantenni

Info

Publication number: FI105061B
Application number: FI982366A
Authority: FI
Inventors: Anne Isohaetaelae; Jyrki Mikkola; Kimmo Antila; Suvi Tarvas; Sauli Kivelae
Original assignee: Lk Products Oy
Priority date: 1998-10-30
Filing date: 1998-10-30
Publication date: 2000-05-31
Also published as: EP0997974B1; CN1134859C; DE69900773T2; ATE211861T1; FI982366A0; CN1260606A; US6366243B1; DK0997974T3; EP0997974A1; DE69900773D1

Description

105061

Kahden resonanssitaajuuden tasoantenni - Planantenn med tvä resonansfrek-venser >

Keksintö koskee yleisesti radiolaitteiden antennirakenteita. Erityisesti keksintö kos-5 kee ns. PIFA-antennin (Planar Inverted F-Antenna) sellaista rakennetta, jolla on kaksi resonanssitaajuutta.

Kuva 1 esittää tunnettua PIFA-antennin perusmallia 100, jossa on tasomainen, sähköä johtava säteilijä 101, sen kanssa yhdensuuntainen, sähköäjohtava maataso 102 ja näitä kahta yhdistävä maadoituskontakti 103, joka on oleellisesti kohtisuorassa 10 säteilijää ja maatasoa vastaan. Lisäksi rakenteeseen kuuluu syöttöelektrodi 104, joka on myös oleellisesti kohtisuorassa säteilijää ja maatasoa vastaan ja joka voidaan liittää radiolaitteen antenniporttiin (ei esitetty kuvassa). Kuvan 1 mukaisessa rakenteessa säteilijä 101, maadoituskontakti 103 ja syöttöelektrodi 104 on tavallisimmin valmistettu leikkaamalla sopiva, kahdella kielekkeellä varustettu suorakulmainen kuvio 15 ohuesta metallilevystä ja taivuttamalla kielekkeet suoraan kulmaan. Maataso 102 voi olla metalloitu alue tietyn piirilevyn pinnalla, jolloin maadoituskontakti 103 ja syöttöelektrodi on helppo liittää piirilevyssä oleviin reikiin. Antennin 100 sähköisiin ominaisuuksiin vaikuttavat yleisesti sen osien mitoitus ja erityisesti säteilijän 101 kokoja sen etäisyys maatasosta 102.

20 Kuvassa 1 esitetyn antennirakenteen haittapuolena on sen huono mekaaninen tukevuus. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on esitetty erilaisia rakennevaihtoehtoja. Patenttijulkaisu EP-484 454 esittelee kuvan 2 mukaisen PIFA-rakenteen, jossa säteilijä 201, maataso 202 ja niitä yhdistävä maadoituskontakti 203 on muodostettu metallointeina kiinteän dielektrisen kappaleen 204 pinnoille. Antennin syöttö tapah-25 tuu kytkentäelimen 205 kautta, joka ei kosketa säteilijää 201. Kytkentäelimen 205 ja säteilijän 201 välillä on sähkömagneettinen kytkentä ja kytkentäelin jatkuu dielektrisen kappaleen 204 reunan yli pisteeseen, joka voidaan kytkeä radiolaitteen antenni-> ”.r porttiin. Rakenne on mekaanisesti tukeva, mutta dielektrinen runkokappale tekee siitä varsin raskaan. Lisäksi dielektrinen kappale kaventaa antennin impedanssikais-, 30 tanleveyttä ja huonontaa säteilyhyötysuhdetta verrattuna ilmaeristeiseen PIFA- antenniin.

PIFA-antennin säteilijän ei tarvitse olla yksinkertainen suorakulmio niin kuin kuvissa 1 ja 2 on esitetty. Kuva 3 esittää erästä tunnettua PIFA-säteilijän 301 muotoa. Suorakulmaisen muodon rikkoo ura 302, joka erottaa eräänlaisen kielekkeen säteili 105061 2 jän siitä osasta, joka on kauimpana syöttöpisteestä 303 ja maadoituskontaktista 304. Uran tehtävä on yleensä lisätä antennin sähköistä pituutta ja vaikuttaa näin antennin resonanssitaajuuden muodostumiseen.

Kaikki edellä esitetyt PIFA-antennirakenteet on suunniteltu niin, että niillä on tietty 5 resonanssitaajuus ja sen ympärille keskittyvä toimintataajuuskaista. Eräissä tapauksissa olisi kuitenkin suotavaa, että radiolaitteen antennilla olisi kaksi toisistaan poikkeavaa resonanssitaajuutta. Esimerkkinä voidaan mainita solukkoradiojäijestelmän päätelaite, jonka tulee pystyä toimimaan kahdessa eri solukkoradiojärjestelmässä tai saman solukkoradiojärjestelmän kahdella eri taajuusalueella. Taajuuksien ero voi 10 olla huomattava, koska tämän patenttihakemuksen tekohetkellä käytössä olevien solukkoradiojärjestelmien taajuusalueet vaihtelevat noin 400 MHz:stä noin 1900 MHz:iin ja tulevaisuudessa otetaan oletettavasti käyttöön vielä suurempia taajuuksia.

Kuvat 4a ja 4b esittävät kahden taajuuden PIFA-säteilijöitä, jotka tunnetaan julkai-15 susta Z. D. Liu, P. S. Hall, D. Wake: ’’Dual-Frequency Planar Inverted-F Antenna”, IEEE Transactions on Antennas and Propagation, Vol. 45, No. 10, October 1997, pp. 1451 - 1457. Kuvassa 4a antenni koostuu suorakulmion muotoisesta ensimmäisestä säteilijästä 401 ja sitä kahdelta sivulta ympäröivästä toisesta säteilijästä 402. Ensimmäisellä säteilijällä on oma syöttöpisteensä 403 ja maadoituskontaktinsa 404 20 ja toisella säteilijällä omansa 405 ja 406. Kuvassa 4b antenni käsittää yhtenäisen säteilijän 410, jonka jakoura 411 jakaa kahdeksi haaraksi. Syöttöpiste 412 sijaitsee lähellä jakouran 413 sisempää päätä, jolloin haarojen voidaan katsoa suuntautuvan syöttöpisteestä eri suuntiin. Kummallakin haaralla on oma sähköinen pituutensa ja V niiden sähköiset pituudet eroavat toisistaan merkittävästi. Maadoituskontaktit 413 25 on sijoitettu rakenteen reunaan.

Edelleen tunnetaan kuvan 5 mukainen kahden taajuuden PIFA-säteilijä 501, jossa on kaksi haaraa samaan tapaan kuin kuvan 4b säteilijässä. Kuvassa 5 kummankin haaran uloin pää ulottuu säteilijän tukimateriaalina toimivan, katkoviivalla esitetyn ’ : piirilevyn reunaan. Tällä rakenteella saadaan jonkin verran levennettyä antennin im- 30 pedanssikaistaa eli sitä taajuusaluetta kunkin resonanssitaajuuden ympärillä, jolla antennin impedanssisovitus radiolaitteen antenniporttiin on hyvä. Samalla kuitenkin käyttäjään absorboituvan säteilyn määrää kuvaava ns. SAR-arvo muodostuu varsin korkeaksi etenkin korkeammalla taajuusalueella.

Esillä olevan keksinnön tavoitteena on esittää tasoantenni, jolla on ainakin kaksi re-35 sonanssitaajuutta. Esillä olevan keksinnön tavoitteena on lisäksi, että sen mukainen 3 105061 tasoantenni on monipuolisesti viritettävissä. Lisäksi keksinnön tavoitteena on, että sen mukaisella antennilla saavutetaan suhteellisen alhainen SAR-arvo.

Keksinnön tavoitteet saavutetaan tasoantennirakenteella, jossa on ulompi ja sisempi - haara siten, että sisemmän haaran uloin pää on suurelta osaltaan ulomman haaran 5 ympäröimä.

Keksinnön mukainen tasoantenni käsittää tasomaisen säteilijän, joka on muodoltaan oleellisesti yhtenäisen reunaviivan rajaama johtava alue, jonka halki kulkee johtamaton jakoura, joka jakaa tasomaisen säteilijän ensimmäiseksi haaraksi ja toiseksi haaraksi siten, että sekä ensimmäisellä että toisella haaralla on uloin pää, ja jolla jako-10 uralla on alkupää mainitulla oleellisesti yhtenäisellä reunaviivalla ja loppupää johtavan alueen sisällä. Keksinnön mukaiselle tasoantennille on tunnusomaista, että jako-uran alkupäässä jakouralla on tietty ensimmäinen suunta ja jakouran tietyssä toisessa kohdassa jakouralla on tietty toinen suunta, joka eroaa ensimmäisestä suunnasta yli 90 astetta, kun suunnat määritetään jakouralla alkupäästä kohti loppupäätä, jol-15 loin jakouran rajaama toisen haaran uloin pää sijaitsee yhtenäisen reunaviivan sisäpuolella ensimmäisen haaran ympäröimänä.

Keksintö kohdistuu myös radiolaitteeseen. Sille on tunnusomaista, että se käsittää edellä kuvatun kaltaisen tasomaisen säteilijän sekä kanssa oleellisesti yhdensuuntaisen maatason, joka sijaitsee tasomaiseen säteilijään nähden siten, että radiolaitteen 20 tyypillisessä käyttöasennossa se on tasomaisen säteilijän ja radiolaitteen käyttäjän välissä.

Keksinnön mukainen tasoantenni käsittää tasomaisen säteilijän, jonka tietty jakoura « jakaa ainakin kahdeksi haaraksi. Haarojen sähköinen pituus valitaan siten, että ensimmäinen haara toimii tehokkaasti antennina rakenteen halutulla ensimmäisellä 25 toimintataajuudella ja toinen haara toimii vastaavasti tehokkaasti antennina rakenteen halutulla toisella toimintataajuudella. Eräs edullinen tapa on tällöin valita sähköiset pituudet siten, että kunkin haaran sähköinen pituus vastaa aallonpituuden „ ·: neljännestä halutulla toimintataajuudella. Antennin syöttöpiste ja maadoituskontak- ti(t) sijoitetaan edullisimmin lähelle sitä kohtaa, jossa haarat yhdistyvät.

30 SAR-arvon pienentämiseksi toisen haaran uloin pää sijoitetaan siten, että se ei ole tasomaisen säteilijän reunalla vaan se on oleellisesti ensimmäisen haaran ympäröimä. Edullimmaksi on havaittu, että toinen haara on tällöin antennin ylempää toimintataajuutta vastaava haara. Sijoittuminen saadaan aikaan muotoilemalla jako- 105061 4 ura ainakin tietyiltä osiltaan voimakkaasti kaartuvaksi, jolloin toisen haaran uloin pää jää jakouran kaartuvan osan koveralle puolelle.

Jakouran leveys ja muotoilu vaikuttaa suuresti antennirakenteen sähköisiin ominaisuuksiin. Jakoura on yleensä kannattavinta tehdä varsin kapeaksi, jolloin haarat 5 toimivat kapasitiivisina kuormina toisilleen. Kapasitiivinen kuormitus laskee reso-nanssitaajuuksia, joten sen ansiosta tietyille taajuusalueille tarkoitetusta antennista voidaan tehdä pienikokoisempi kuin muuten. Jakouran sijoittamisella ja muotoilulla voidaan lisäksi vaikuttaa antennin resonanssitaajuuksien suhteeseen sekä kaistanleveyteen kummallakin resonanssitaajuusalueella.

10 Keksinnön erään edullisen suoritusmuodon mukaisesti jakoura muotoillaan siten, että ainakin alempaa resonanssitaajuutta edustava haara levenee portaittain tai portaattomasti kohti ulointa päätään. Ulompaa päätään kohti levenevän haaran ansiosta säteilijästä voidaan tehdä pienikokoisempi kuin muuten ilman merkittävää huononnusta säteily- tai impedanssikaistanleveydessä.

15 Seuraavassa selostetaan keksintöä yksityiskohtaisemmin viitaten esimerkkinä esitettyihin edullisiin suoritusmuotoihin ja oheisiin kuviin, joissa kuva 1 esittää tunnettua PIFA:n perusrakennetta, kuva 2 esittää erästä tunnettua PIFA-rakennetta, kuva 3 esittää erästä tunnettua tasomaisen säteilijän muotoa, 20 kuvat 4a ja 4b esittävät eräitä tunnettuja kahden taajuuden tasomaisen säteilijän # ’ muotoja, kuva 5 esittää erästä tunnettua kahden taajuuden tasomaisen säteilijän muotoa, kuva 6 esittää erästä keksinnön mukaista tasomaisen säteilijän muotoa, kuva 7 esittää kuvan 6 mukaisen tasomaisen säteilijän edullista sijoittumista ra-' 25 diolaitteessaja kuvat 8a - 8k esittävät eräitä vaihtoehtoisia keksinnön mukaisia tasomaisen säteilijän muotoja.

Edellä tekniikan tason selostuksen yhteydessä on viitattu kuviin 1 - 5, joten seuraavassa keksinnön ja sen edullisten suoritusmuotojen selostuksessa viitataan lähinnä 30 kuviin 6 - 8k. Kuvissa käytetään toisiaan vastaavista osista samoja viitenumerolta.

105061 5

Kuva 6 esittää tasomaista säteilijää 600, joka on oleellisesti yhtenäisen suorakulmion muotoinen. Tietystä suorakulmion reunan pisteestä lähtee jakoura, joka suuntau-" tuu aluksi suorakulmion reunaan nähden kohtisuorasti tasomaisen säteilijän sisään.

Tätä suoraa osuutta voidaan nimittää jakouran ensimmäiseksi osuudeksi 601. Jako-5 uran toinen osuus 602 on 90 asteen kulmassa ensimmäiseen osuuteen nähden ja suuntautuu kuvan esittämään asentoon nähden alaspäin. Jakouran kolmas osuus 603 on edelleen 90 asteen kulmassa toiseen osuuteen nähden eli yhdensuuntainen ensimmäisen osuuden kanssa; jos kuitenkin osuuksien suunnat määritellään jakouran alkupisteestä kohti sen loppua, kolmas osuus on 180 asteen kulmassa ensimmäiseen 10 osuuteen nähden.

Jakouran jakama tasomainen säteilijä 600 muistuttaa kulmikasta vaakatasossa peilattua G-kiijainta, jossa syöttöpiste 604 ja maadoituskontakti 605 sijaitsevat lähellä G:n vaakasuoran sakaran ulompaa päätä. Keksinnön kannalta ei ole sinänsä oleellista, missä säteilijän kohdassa syöttöpiste ja maadoituskontakti sijaitsevat, mutta ne 15 vaikuttavat säteilijän haarojen mitoitukseen. Kummankin haaran sähköinen pituus on tietyssä suhteessa sen fyysisiin mittoihin, erityisesti haaran keskiviivaa pitkin mitattavaan etäisyyteen maadoituskontaktista haaran uloimpaan päähän. Kuvan 6 mukaisessa rakenteessa, jossa haarat ovat itse asiassa saman, kauttaaltaan samanle-vyisen johtavan liuskan ensimmäinen ja toinen pää, haarojen yhdistymiskohta mää-20 ritellään kohdaksi, jossa syöttöpiste ja maadoituskontakti(t) sijaitsevat. Kuvassa 6 on myös esitetty katkoviivalla maatason alaosa 606. Maatason on edullista olla ainakin yhdessä suunnassa jonkin verran suurempi kuin tasomainen säteilijä, jolloin se sijaitsee säteilijän kanssa yhdensuuntaisesti ja ulottuu mainitussa yhdessä suunnassa säteilijää pitemmälle. Tasomaisen säteilijän alempaa resonanssitaajuutta vastaava m 25 haara sijaitsee tällaisessa rakenteessa edullisesti siten, että sen uloin pää on lähellä maatason reunaa. Kuvan 6 mukaista tasomaista säteilijää ei siis olisi edullista peilata pystysuunnassa siten, että alempaa resonanssitaajuutta vastaavan haaran ulompi pää joutuisi sille sivulle, jolla maataso 606 ulottuu merkittävästi säteilijää pitemmälle.

Kuva 7 esittää erästä edullista järjestelyä sellaisen antennirakenteen muodostami- T» , 30 seksi radiolaitteeseen, jossa säteilevänä antennielementtinä on kuvan 6 mukainen tasomainen säteilijä. Esimerkinomaisena radiolaitteena käsitellään tässä yhteydessä matkapuhelinta 700, joka on esitetty kuvassa ulkokuori avattuna siten, että matka-. puhelimeen tunnetulla tavalla sisältyvät näppäimistö, näyttö ja kaiutin ovat alaspäin eivätkä näin ollen näy kuvassa. Tietty ensimmäinen piirilevy 701 tai muu oleellisesti 35 tasomainen pinta matkapuhelimen sisällä käsittää maatason 702, joka on oleellisesti yhtenäinen sähköäjohtava alue. Piirilevylle muodostettu maataso voi olla piirilevyn 105061 6 pinnalla tai jossakin piirilevyn välikerroksessa. Tasomainen säteilijä 600 on muodostettu tietyn toisen piirilevyn 703 pinnalle ja kyseinen toinen piirilevy kiinnitetään ensimmäiseen piirilevyyn kehyksellä 704. Syöttöpisteestä 604 on yhteys radiolaitteen antenniporttiin 705 erillisen liitinkappaleen 706 välityksellä. Yhteys voi edel-5 lyttää läpivientiä piirilevyssä 703. Sama liitinkappale kytkee tässä suoritusmuodossa maadoituskontaktin 605 maatasoon 702.

Keksinnön kannalta ei sinänsä ole oleellista, miten antennirakenteeseen sisältyvä tasomainen säteilijä kiinnitetään radiolaitteeseen, joten kuva 7 on ymmärrettävä tässä suhteessa esimerkinomaiseksi. Maatason 702 on kuitenkin oltava tavalla tai toisella 10 olemassa ja yhdensuuntainen tai lähes yhdensuuntainen tasomaisen säteilijän 600 kanssa, jotta syntyisi PIFA-rakenne.

Kuvasta 7 nähdään, että koska toisen antennihaaran uloin pää sijaitsee tasomaisen säteilijän keskiosassa ensimmäisen haaran ympäröimänä, se ei ole kokoonpanon jälkeen lähellä mitään maatason 702 reunaa. Tämä jäijestely on omiaan pienentämään 15 SAR-arvoa, koska matkapuhelimen normaalissa käyttöasennossa maataso sijoittuu säteilevän antennielementin ja käyttäjän pään väliin ja koska maataso peittää - toisen haaran uloimmasta päästä katsoen - hyvin suuren sektorin käyttäjän pään suunnassa. Sähkökenttä on suurimmillaan korkeampaa toimintataajuutta edustavan haaran uloimmassa päässä. SAR-arvon pienentäminen on edullista, koska kaikki se sä-20 teily, joka absorboituu käyttäjään, menee radiolaitteiden välisen yhteydenpidon kannalta hukkaan ja huonontaa näin ollen signaali/kohinasuhdetta.

Kuvat 8a - 8k esittävät erilaisia vaihtoehtoisia tasomaisen säteilijän muotoiluja. : Keksintö ei rajoitu kuvissa esitettyihin muotoiluihin, vaan ne lähinnä havainnollista vat keksinnön erilaisia soveltamismahdollisuuksia. Kaikki esitetyt muodot voidaan 25 toteuttaa myös peilattuina minkä tahansa suoran tai pisteen suhteen. Syöttöpisteen ja maadoituskontaktin paikkoja voidaan vaihtaa keskenään ja ne voidaan sijoittaa myös muihin kohtiin. Syöttöpisteen esimerkinomaista sijaintia on kaikissa kuvissa merkitty 801 :llä ja maadoituskontaktin esimerkinomaista sijaintia 802:11a.

Kuvassa 8a on esitetty keksinnön suoritusmuoto, joka noudattaa samaa periaatetta 30 kuin kuvissa 6 ja 7 mutta jossa jakouran alkupiste on tasomaista säteilijää rajoittavan suorakulmion pitkällä sivulla ja jakouran kulmat eivät ole suoria. Kuvassa 8b molemmat tasomaisen säteilijän haarat levenevät tietystä kapeammasta kohdastaan portaattomasti kohti ulointa päätään. Tällaisella järjestelyllä antennin yleistä kokoa voidaan jonkin verran pienentää ilman merkittävää säteily- tai impedanssikaistanlevey-35 den kapenemista, koska säteilevä antennielementti on levein sieltä, missä sähkökent- 105061 7 tä on suurin eli haarojen avoimista päistä. Kuvassa 8c on esitetty tämän rakenteen muunnelma, jossa tasomaisen säteilijän perusmuoto ei ole nelikulmainen ja jossa vain matalampaa toimintataajuutta vastaavan haaran pää levenee. Kuvassa 8c on lisäksi esitetty syöttöpisteen sijainti muualla kuin tasomaisen säteilijän reunassa; tämä 5 piirre on luonnollisesti käytettävissä myös muiden suoritusmuotojen yhteydessä. Kuvan 8d suoritusmuodossa jakoura ei koostu suorista segmenteistä vaan yhtenäisestä kaarevasta osuudesta. Kuvan 8e suoritusmuodossa jakoura on myös kaareva, mutta sen alkupiste on perusmuotona toimivan suorakulmion lyhyellä sivulla. Kuvan 8f suoritusmuodossa jakoura ei ole kauttaaltaan samanlevyinen vaan käsittää 10 portaattomasti kapenevia ja leveneviä osuuksia. Kuvassa 8g jakouran leveys muuttuu portaittain. Kuvassa 8h tasomaisen säteilijän perusmuoto ei ole nelikulmainen vaan pyöreä. Kuvassa 8i käytetään haarantuvaa jakouraa, jolloin myös ensimmäisen haaran uloin pää saadaan säteilijän keskiosaan pois sen reunojen läheisyydestä.

Kuvissa 8j ja 8k on lisäksi esitetty maatason 702 ulottuminen yhdellä sivulla merkit-15 tävästi pitemmälle kuin tasomainen säteilijä. Kuvat 8j ja 8k havainnollistavat eräitä käytännössä hyvin toimiviksi havaittuja tasomaisen säteilijän muotoja.

Jos jakoura on muodoltaan hyvin epäsäännöllinen, voi olla vaikea hahmottaa sitä, missä haarojen uloimmat päät sijaitsevat. Tällaisia tilanteita varten voidaan käyttää yleistä määritelmää, jonka mukaan haaran uloin pää on se kauimmainen kohta syöt-20 töpisteestä katsottuna, johon syntyy sähkökentän paikallinen maksimi, kun antennia käytetään.

Keksinnön mukaisen antennirakenteen virittäminen eli toimintataajuuksien ja kaistanleveyksien valitseminen tapahtuu edullisimmin valitsemalla jakouran muoto so- > « pivasti. Mitä pitempi jakoura on, sitä suurempi on sen rajaamien haarojen sähköinen 25 pituus eli sitä alemmat ovat antennirakenteen toimintataajuudet. Antenni voidaan jopa valmistaa siten, että jakoura on aluksi hiukan liian lyhyt, jolloin toimintataajuudet ovat hiukan haluttua korkeammat, ja jakouraa jatketaan poistamalla sen päästä johtavaa materiaalia mitaten samalla jatkuvasti antennin ominaisuuksia, jolloin " toimintataajuudet saadaan juuri halutuiksi. Edellä on jo todettu, että jakouran on 30 edullista olla suhteellisen kapea, jolloin haarat toimivat kapasitiivisena kuormana e toisilleen, mikä alentaa toimintataajuuksia. Tätä ilmiötä voidaan vastaavasti hyödyn tää siten, että mikäli tietyn antennin toimintataajuuksia halutaan nostaa, poistetaan johtavaa materiaalia jakouran reunasta. Jakouran leventäminen kuitenkin myös yleensä lisää taajuuksien suhdetta, eli ylempi toimintataajuus nousee suhteellisesti 35 enemmän kuin alempi. Samalla kaistanleveys ylemmällä toimintataajuudella yleensä 105061 8 pienenee ja kaistanleveys alemmalla toimintataajuudella kasvaa. Sopiva jakouran yksityiskohtainen muotoja sijoittuminen voidaan etsiä kokeilemalla.

Keksintö ei rajoitu edellä esitettyihin esimerkinomaisiin suoritusmuotoihin vaan sitä on mahdollista muunnella jäljempänä esitettävien patenttivaatimusten määrittämissä 5 rajoissa. Tasomainen säteilijä voi esimerkiksi olla kaareva samalla tavalla kuin kuvan 2 esittämässä tekniikan tason mukaisessa tasoantennissa. Keksintö soveltuu erityisesti pienikokoisiin, kannettaviin radiolaitteisiin, joilla on tietty etukäteen tunnettu tyypillinen käyttöasento, koska tällöin tasomaisen säteilijän ja maatason sijoittuminen radiolaitteessa voidaan valita niin, että tyypillisessä käyttöasennossa SAR-10 arvo jää mahdollisimman pieneksi. Toimintataajuudet, joille antenni mitoitetaan, ovat edullisimmin joistakin sadoista megahertseistä joihinkin tuhansiin megahertsei-hin.

•« <

Claims

105061 9

1. Planantenn innefattande en planemitter (600) med formen av väsentligen ett omräde avgränsat av en kontinuerlig kantlinje, varvid omradet korsas av ett icke-ledande delningsspär, som delar planemittem i en första gren och en andra gren, sä 20 att säväl den första grenen som den andra grenen har en ytterände, och delnings-späret har en första ände pä nämnda väsentligen kontinuerliga kantlinje och en slut-\w ände inom ett ledande omräde, kännetecknad av att i den första änden (601) av delningsspäret har delningsspäret en given första riktning och pä en given andra punkt (603) av delningsspäret har delningsspäret en given andra riktning som avvi-25 ker frän den första riktningen över 90 grader da riktningama bestäms med delningsspäret frän den första änden mot slutänden, varvid den av delningsspäret avgränsade ytteränden av den andra grenen ligger innanför den kontinuerliga kantlinjen och .. omges av den första grenen.

1. Tasoantenni, joka käsittää tasomaisen säteilijän (600), joka on muodoltaan oleellisesti yhtenäisen reunaviivan rajaama johtava alue, jonka halki kulkee johtamaton jakoura, joka jakaa tasomaisen säteilijän ensimmäiseksi haaraksi ja toiseksi haa- 5 raksi siten, että sekä ensimmäisellä että toisella haaralla on uloin pää, ja jolla jako-uralla on alkupää mainitulla oleellisesti yhtenäisellä reunaviivalla ja loppupää johtavan alueen sisällä, tunnettu siitä, ettäjakouran alkupäässä (601) jakouralla on tietty ensimmäinen suunta ja jakouran tietyssä toisessa kohdassa (603) jakouralla on tietty toinen suunta, joka eroaa ensimmäisestä suunnasta yli 90 astetta, kun suunnat rnääri-10 tetään jakouralla alkupäästä kohti loppupäätä, jolloin jakouran rajaama toisen haaran uloin pää sijaitsee yhtenäisen reunaviivan sisäpuolella ensimmäisen haaran ympäröimänä.

2. Planantenn enligt patentkrav 1, kännetecknad av att planemittem är ett ledar-30 mönster bildat pä ytan av en dielektrisk skiva (703).

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että mainittu tasomainen säteilijä on dielektrisen levyn (703) pinnalle muodostettu johdinkuvio.

3. Planantenn enligt patentkrav 1, kännetecknad av att delningsspäret bestär av tre raka avsnitt (601, 602, 603), av vilka det första avsnittets (601) riktning och det = * tredje avsnittets (603) riktning skiljer sig 180 grader frän varandra. 105061 u

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että jakoura koostuu kolmesta suorasta osuudesta (601, 602, 603), joista ensimmäisen osuuden (601) suunta ja kolmannen osuuden (603) suunta eroavat toisistaan 180 astetta.

4. Planantenn enligt patentkrav 1, kännetecknad av att planemittem innefattar en tillforselpunkt (604, 801) och en jordningskontakt (605, 802), varvid ellängden frän tillfbrselpunkten till den första grenens ytterände är avsevärt större än ellängden frän tillförselpunkten tili den andra grenens ytterände.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että tasomainen säteilijä käsittää syöttöpisteen (604, 801) ja maadoituskontaktin (605, 802), jolloin 20 sähköinen pituus syöttöpisteestä ensimmäisen haaran uloimpaan päähän on merkittävästi suurempi kuin sähköinen pituus syöttöpisteestä toisen haaran uloimpaan pää-. , hän.

5. Planantenn enligt patentkrav 1, kännetecknad av att delningsspärets bredd varierar pä olika punkter.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että jakouran leveys on erisuuruinen sen eri kohdissa.

6. Planantenn enligt patentkrav 1, kännetecknad av att bredden hos ätminstone en gren varierar pä olika punkter.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että ainakin yhden haaran leveys on haaran eri kohdissa erisuuruinen.

7. Planantenn enligt patentkrav 6, kännetecknad av att bredden hos nämnda ät-10 minstone ena gren tilltar mot dess ytterände.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että mainitun ainakin yhden haaran leveys kasvaa kohti sen ulointa päätä.

8. Planantenn enligt patentkrav 7, kännetecknad av att bredden hos säväl den första som den andra grenen tilltar mot den berörda grenens ytterände.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että sekä ensim-30 mäisen että toisen haaran leveys kasvaa kohti kyseisen haaran ulointa päätä. '· 9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen tasoantenni, tunnettu siitä, että myös ensim mäisen haaran uloin pää sijaitsee yhtenäisen reunaviivan sisäpuolella. 105061 10

10. Radiolaite (700), jolla on tietty tyypillinen käyttöasento ja joka käsittää antennina tasomaisen säteilijän (600), joka on muodoltaan oleellisesti yhtenäisen reuna-viivan rajaama johtava alue, jonka halki kulkee johtamaton jakoura, joka jakaa tasomaisen säteilijän ensimmäiseksi haaraksi ja toiseksi haaraksi siten, että sekä en-5 simmäisellä että toisella haaralla on uloin pää, ja jolla jakouralla on alkupää mainitulla oleellisesti yhtenäisellä reunaviivalla ja loppupää johtavan alueen sisällä, tunnettu siitä, että - jakouran alkupäässä (601) jakouralla on tietty ensimmäinen suunta ja jakouran tietyssä toisessa kohdassa (603) jakouralla on tietty toinen suunta, joka eroaa ensim- 10 mäisestä suunnasta yli 90 astetta, kun suunnat määritetään jakouralla alkupäästä kohti loppupäätä, jolloin jakouran rajaama toisen haaran uloin pää sijaitsee yhtenäisen reunaviivan sisäpuolella ensimmäisen haaran ympäröimänä ja - radiolaite käsittää tasomaisen säteilijän kanssa oleellisesti yhdensuuntaisen maatason (702), joka sijaitsee tasomaiseen säteilijään nähden siten, että mainitussa tyypil- 15 lisessä käyttöasennossa se on tasomaisen säteilijän ja radiolaitteen käyttäjän välissä.

9. Planantenn enligt patentkrav 1, kännetecknad av att även den första grenens ytterände ligger innanför den kontinuerliga kantlinjen.

10. Radioapparat (700) med ett visst typiskt bruksläge och innefattande som an- tenn en planemitter (600) med formen av väsentligen ett omräde avgränsat av en kontinuerlig kantlinje, varvid omrädet korsas av ett icke-ledande delningsspär, som delar planemittem i en första gren och en andra gren, sä att säväl den första grenen som den andra grenen har en ytterände, och delningsspäret har en första ände pä 20 nämnda väsentligen kontinuerliga kantlinje och en slutände inom ett ledande omrä-de, kännetecknad av att - i den första änden (601) av delningsspäret har delningsspäret en given första riktning och pä en given annan punkt (603) av delningsspäret har delningsspäret en given andra riktning som avviker frän den första riktningen över 90 grader dä rikt- 25 ningama bestäms med delningsspäret frän den första änden mot slutänden, varvid den av delningsspäret avgränsade ytteränden av den andra grenen ligger innanför den kontinuerliga kantlinjen och omges av den första grenen och - radioapparaten innefattar en med planemittem väsentligen parallell jordnivä (702) som är belägen i förhällande tili planemittem sä att den i nämnda typiska bruksläge 30 befinner sig mellan planemittem och radioapparatens användare.